Aloitettu 15.03.2021
Muutoksen kynnyksellä
Koko helmikuu huokailtiin tulevaa muutosta
menneitä kuvattiin ja uusia luvattiin
aikaisempaa tarinaa kuin huomaamatta suljettiin
ja jotain uutta raotettiin
vaan ... sen muotoa ei kukaan vielä ymmärtänyt.
Sitä vain tässä maaliskuun matkassa
vähin erin avattiin
ja uutta muotoa rakennettiin...
 
Päivä kuun valossa -osion alustus
14.03.2021
Ja avautui aika
jossa Ajallinen kulkea
 "Päivä kuun valossa"
on ajallisen maailma
jossa päivä on se aika
ja kuu sen valona
ja kuun valo 
     on heijastuma suuremmasta
     ylemmästä ulottumasta
     ajallisen takana olevasta
     salaisesta maailmasta, ja sen voimasta.
 
 
22.02.2021
Sanoista ja tarkoituksista
Runoilija ei ole suora, ei väärä
itse ei sanojen kulkuja säädä
vaan, näkee hän kuin jossain sisällään,
mikä on sanojen määrä

ja, minne tulee niiden kulkea
- eikä saa olla julkea -
vaan, tulevia rakentava
kulkijaa ohjaava, rakastava
ett' antaisivat sanat apua tulevina aikoina.
Sanojen tulee olla kantavia, voimaa antavia
jotain uskoa vahvistavia
hyvää lupaavia, kauniita

- ei mitään murhaa, tuomitsevia -
vaan, rinnalla kulkevia, vaik kuka ois hän
ymmärtäen toisin elämän
sen synnyt, kasvun, kuoleman
erilailla jatkuvan.
Sillä, tarkoitus ei ole repiä, raastaa, rikki hajottaa
vaan kantaa, luvata parempaa, 
yhteistä tulevaa, sillä, Maa on yhteinen pallo
ja ajallisen rajat sen
on kaikille yhteinen.
Liianko jo kaunis unelma
vaik kaikilla yhteinen tuleva
ajallansa aukeava, lohduttava
- samanlainen unelma.
 
Ajallisen eroilla aina tarkoitusta
ettei kasvaisi ajassa vain yksi ajallinen jumala
kaikkia vain hallita ja tuomita
eikä kukaan vastusta, tai uskalla toisin ajatella 
kulkea omia valintoja, vaik olisivat kuinka oikeita.
Seuraisi vain raskaita tuomioita varoitukseksi muille
hiljaisille, piileville suille.
 
Siis, kierrellä, kaarrella, kuin kujeillen
sanojen kulkuja sotkien
syviä kuvia piilotellen sanojen taa
rivien kulkuihin upottaa
kiemuroihin hukuttaa tarpeettomat etsijät
jotka valtaa puolustavat.
Mutta heille, joille sanat aukeaa
heitä kutsua, rakentaa
kohti parempaa tulevaa - joka ON.
 
No, missä tuossa ne upotukset
suot, silmäkkeet, ettei niitä ymmärtäisi.
Helppojahan nuo, kysyy jo joku ajallinen.
Helppoja vielä, vaan odotahan ystäväin
avaus-sanoiksi vasta nuo
ett' ymmärtäisi kuulija tulla sanojen, runojen luo.
 
Onhan ovi auki kaikillen, sisälle kurkkia
mutta matka pidemmälle kulkien
on merkityksiä sulkien kuvien, kiemuroitten taa
sanat, kulut, ymmärtämättömiä masentaa
ja voima katoaa.
Joitakin sanat kantaa ja vahvistaa
rohkaisee matkalla kohti tulevaa.
Eihän näissä vielä mitään
kuin tarinain alustavaa kuvausta vain
lupausta tulevain
Runoilijalle itselleen, ja kuulijain.
Aikahan on alussa vasta
matkalla muutosten aikoja
jossa voimia, valtoja uusia viel tarvitaan
ja yliluonnollisia apuja
joilla tulevia kantaa ja ruokkia.
Ole vain urhea.
 
 
18.02.2021
Kyyhky ja kysymys
Kysy kysy, kyyhkynen
ylemmille ylettyen
kuink' vastaa mulle ajaton
kysymykseen ajallisen.
Lähti matkaan harmaa kyyhkynen
matkallaan valkeaksi muuttuen
pien' paperirulla jalassaan
ajallisen viestiä kantamaan.
    
Saapui kyyhky valkea
istuu nyt laivan laidalla
odottaen ottajaa
taakastansa vapauttajaa.
No, Förstihän se pian jo:
-Mikä ihmeen valkea koppelo, hän huokaa
seisoo laivan kaiteella
ja... mitäs sill-on jalassa
joku lappu matkassa.
Aukas viesin Ykkönen
laivan matkasta vastaten
luki, tavas alun sen
lähettäjäksi ymmärsi ajallisen ihmisen.
-Heei kundit! hän huutaa laivallen
-tuli viesti ajallisen ihmisen.
Mitäs sille, kuka vastaa
toi koppelo vissii jo oottaa!
Kömpi kannelle Kapteeni
hänkin hetken ihmetteli
mikä ihmeen viestilintu 
laivalle nyt liiteli.

-Eikä tuo mikään koppelo ole, Försti hyvä,
tuohan on kyyhkynen, Kapteeni opastaa,
-tuttu ja uskollinen
nyt jotain viestiä kantaen.
-Noo, kyyhky tai koppelo, iha sama tuo, Försti huokaa
ja tuo lappusen Kapteenin luo.
Kapteeni rullan aukaisi
viestin kysymystä katseli:
-Hmmm ... näinkö nyt kulkee ajallisen asiat nuo
linnulle tehtäväksi kuljettaa kysymykset ylemmän luo.
-Noo, ehkä pääsen nyt vähemmällä, miettii Kapteeni
joka juuri pääsi ajallisista irti - se eloaan helpotti.
Näinkö nyt kulkee tieto välillä ajallisen ja ajattoman
kuin tavalla vanhan historian.
-No, mikäs siinä, käyhän se näinkin, hän toteaa
ja lappusen viestiä tavaa, samalla jo ymmärtäen
ett' ajallisissa joku valvoo ja vastaustakin odottaa.
-Vaan, mitä nyt vastaamme tuohon,
ja kuka ois vastaajaksi oikea.
Olivat tulleet kannelle jo koko miehistö,
joka Kapteenin arvioita kuunteli.
 
Kysymys 1 ja siihen vastaus
 -Jospa minä, Kapteeni hyvä, vastaa se outo ääni,
     otan tuon ensimmäisen
kuin malliksi teille muille
ja kun jo sattumalta tiedän 
ajallisen kysymyksen tuleville vievän.
Muut saavat vastata vuorollansa
omalla osallansa, sillä tuleehan nyt noita
kun on linja avattuna
annettavaksi ajalliseen arvioita
tilanteita ja tulevien kuvia
kun ajallisissa matkataan kohti muutoksia.
(Tuossa kuin huomaamatta, paljasti tuo ääni voimia,
joilla nähdä, ymmärtää tulevia, ja tietää ajallisen olevia.)
Joten, Kapteeni hyvä, lukisitko kysymyksen
tuon, nyt ensimmäisen.
 
Ja Kapteeni lukee kysymyksen:

"Linnun laitan matkallen
kysymyksen mukanaan kantaen
toivoen, ett' saavuttaisi se määränsä pään
jonkun jossain, joka osaisi vastauksen selittää.
Tämä pieni harmaa kyyhkynen
oli aamulla yllättäen ikkunallani sisään katsoen
kuin jotain odottaen.
Sen kirjekyyhkyksi arvelin, ja sellaiseksi tunnistin
minä sitä vahvistin, syötin ja juotin
kysymyksen lappuselle kirjoitin
sen jalkansa ympärille pyöritin
... ja matkaan lähetin, kuin uskoen
sen jokin suurempi voima jo edeltä valmistaen.
Ja nyt tuossa samassa oudossa luottamuksessa
vastausta jostain odottaen
- ja siitä jo edeltä kiittäen.
Ja se kysymys on siis tämä:
Täällä ajallisessa eletään nyt kovia aikoja
rakentuu joitain tulevien muutoksia
ja oikeasti, ollaan kuin alussa vasta
tapahtuen kaikenlaista sekalaista.
Mahdoton edes kaikkea kuvata, Maa on suuri 
ja eri puolille mahtuu kovin vaihtelevaista
ajallisen ihmisiä rasittavaista.
Outo virus kiertää maata
synnyttäen suurta pelkoa, ja monenlaisia rajoitteita
sairastuttaen ketä tahtoo
surmaten heikkoja ja vaivaisia
ja aikansa saavuttaneita.
Ihmiset hoitaa taitojensa ja voimiensa mukaan
mutta taakka vain kasvaa.
On keksitty rokotteita, joiden pitäisi pelastaa
ja joilla virusta vastustaa.
Mutta, virus on viisas, 
se itseänsä puolustaa ja muotoansa muuttaa
eikä kukaan täällä vielä tiedä
kehityksen todellista suuntaa.
Aikomuksena on nyt
koko ajallisen kansakunta rokottaen hoitaa
ja siten pahemmalta pelastaa.
Vaan, kukaan ei näytä tietävän kokonaisuuden taustaa
ja sitä, antaako rokotus todellista turvaa
vaiko vaik' vahingoittaa.
Ja, entä jos piankin koittaa aika
ett' viel' tuntematonta vaivaa aletaan pakolla hoitaa
... niin, mitä tapahtuu niille, jotka hoitoa vastustaa
haluten vain itse itseään huoltaa.
Onko maanpiirin hoidosta todella apua
vai, voiko siihen kätkeytyä vaikka
viel' tuntemattomia vaaroja.
Tähän kaikkeen toivoisin nyt vastausta.
Kyselee
-Yks Ajallinen"
 
Kapteenin lukiessa kirjettä
myös laivan Runoilija ilmaantui kannelle
kirjaamaan tapahtumia.
-Jaa'a, vastaaja nyt ääneen miettien:
     siinähän onkin kysymystä heti näin alkuun
koko maan piiriä koskien
ajallisen hetkeä ja tulevaa.
Ja, onko kaiken vastaamiseen vielä edes lupaa.
Onhan täällä ylemmillä kaikki jo näkyvillä, 
kuten olemme kuvanneet;
kuvat menneisiin - oleviin - ja tuleviin
kuin myös kaukaisiin unelmiin
ja kaikkeuden tarkoituksiin.
Jos on menossa muutoksia
tarkoittaa se tietysti uudenlaisia tulevia
ajallisen elämää muuttavia.
Vaan, onko tulevista nyt vielä lupa puhua.
Pitääkö kaiken vain antaa rauhassaan toteutua
ettei huomaamatta kajoaisi ja sotkisi
tulevien suunnitelmia ja tarkoituksia.
Tuohon kaikkeen sisältyy paljon salaisuuksia
eikä niitä ole tarkoitus vielä avata.
Ne ovat suuria, ja avaaminen saattaisi olla,
ja jopa olisikin, vahingollista
- Ja, kuka niitä edes oikeasti uskoisi, jos niistä nyt avaisi.
Mutta, kaiken ympärillä 
on monenlaisia kiihkoilijoita - hyvään ja pahaan
kuka ajallinen niitä toisistaan erottaa.
Ehdottomuuksiakin moneen suuntaan.
Tuo kaikki kuuluu muutoksien aikaan - puolesta ja vastaan
ja kaikki ovat viisaita puolellaan
ja keräävät ympärilleen seuraajiaan.
Ja paljon on kuin tietämättömiä lampaita
jotka seuraavat jotain edessä kulkevaa mallia.
Mutta, minä kyllä aistin
tai oikeammin, tiedän kyllä
tuon kysyjän päällimmäisen huolen
joka ilmenee kirjeen lopussa
ja siihen tulee nyt ensiksi vastata.
Siis, Runoilija, vastataan siihen nyt näin
sen sitten tuolle Ajalliselle välittäin:
 
Vastaus kirjeen lähettäneelle Ajalliselle:
Kyllä tilanne kaikkineen on tiedossa täällä
outo hetki maan päällä, mutta oikeasti, 
ei mitään uutta auringon alla
muutoksia on ollut aina ja kaikkialla
- ja tulee aina olemaan, ne rakentavat tulevaa.
Tuota nykyhetkeä ei ole nyt lupa 
enempää kuvata, eikä avata.
Kaikella on aina tarkoituksensa
jotka noudattavat edeltäviä suunnitelmia.
Muutoksissa on aina puolesta ja vastaan
ja ehdottomuuksia moneen suuntaan.
Kysymys koski annettavia hoitoja...
ihminen auttaa ja palvelee tiedoillaan, taidoillaan ja voimillaan.
Kullakin ohjeensa, joita tulee noudattaa
niitäkin toiset vastustaa, niin kuin aina kaikella
on epäilijänsä ja pelkääjänsä.
Viisaita on aina, suuntaan ja toiseen
ja ajallisen viisaudet ovat muuttuvaisia.
Monesti tämän päivän viisaus on huomisen valhe
ja samoin myös tämän päivän valhe
voikin olla huomenna jo viisautta.
Näin on ollut aina, ja näin on aina oleva.
Pelko on pahasta, 
se syö ihmisen voimia ja vastustuskykyä.
Jos jollain saa pelkoa pois, se on jo hyvästä.
Lääkkeisiin on nyt turha puuttua, ne ovat mitä ovat
- joskus auttavat, joskus vahingoittavat.
Usko lääkkeeseen on suuri voima ihmisen sisällä.
Pelko on tuhoava.
Mutta, jos huoli on sivuvaikutuksesta
tai, vaik jostain suuremmasta piilossa olevasta
- ja edessä kuitenkin on pakko
niin, miten silloin toimia, oli tuo kysymys
johon tulee nyt vastata.
Jos pakko, ja haluat vastustaa, se eloasi muuttaa
saat itse itseäsi puolustaa
tai, joukoissa vastustaa.
Mutta, ihmisellä on myös henkinen ulottuma
ja sen voima, jolla ajallista muuttaa.
Tosin, tuo voima on kovinkin vaihteleva
riippuen kunkin elon ratkaisuista ja valinnoista.
Jokainen voi aina hoidon kiittäen siunata
kehonsa parhaaksi ja ravinnoksi
jolloin kehon toimet vahvistuvat
ja annetut myrkyt laimentuvat
- tai jopa kokonaan poistuvat.
Hyvät talteen, pahat ulos -periaatteella.
Tuon voi aina tehdä; 
vähän uskoa, eikä maksa mitään.
Ja, rukouksessa on aina voima
joskin myös suostumus ylemmän tahtoon.
Jos tuo kuvattu itseltä puuttuu, eikä sitä osaa
ei ehkä usko, tai ei luota
löytyy kyllä joku ihminen
joka tuossa suhteessa on voimallinen.
Hän osaa ja pystyy kehoasi vahvistamaan
ja ehkä myös myrkyt puhdistamaan.
Näin voi tuokin kiivaileva vastustaja
elää eloaan rauhassa.
... No, niin rauhassa, kuin se nyt tällaisten
muutosten aikana on mahdollista.
Tosin, ihmisten tulee aina muistaa
ettei elo maallinen ole ikuinen.
Kaikilla on aina aikansa ja matkansa määrä
vaik ois millainen lääke tai hoito.
Tai vaikka kuinka voimallinen rukous, tai uskomus.
Voimia sinulle, Ajallinen
ajallisesi taistelussa.
-Viesti ylempien laivalta
 
Näin valmistui vastauskirje yhteistuumin
ja näkyville Runoilijan toimesta.
Hän rullasi sen pienelle käärölle
ja kiinnitti kaiteella jo odottavan valkean kyyhkyn 
oikeaan jalkaan.
Pienellä käden liikkeellään Runoilija ohjasi linnun matkaan
takaisin ajallisen ulottumille, josta oli matkaansa saatettu.
 
 
21.02.2021
Miksi kyyhkynen
Mutta, miksi "Kysymys ja kyyhkynen"
joka alkoi 18.2.2021
olisiko se jokin uusi tapa, muoto, kyselee Runoilija.
 -Miks'ei, kysyä ja vastata, opastaa ääni
     kuin kaksi eri hahmoa
tarina ajallinen ja ajaton
ja kyyhky pieni siltana
kysymyksen, vastauksen kulkea.
Pysyy tarinana
kuin mielikuvituksen tuotteena
vaik ajallisen osana - huolena kysyä
ja, joku joka tietää, toimii vastaajana.
Saahan toki kysyä
... ainahan kysytään viisailta, tai ... mukamas viisailta
ajallisen tiedoilta
vaik ovatkin monesti luulossa, omassa uskossa
luullen tuntevansa tulevien suuntia.
Jos heiltä saa kysyä
niin, miksei joltain vaik kuvitelmalta
ja kuvitella vastausta.
Kuka siitä nyt voi tuomita, Runoilijan vapautta,
sanan vapautta, vaikka vähin erin jo kahlittua.
Toiset ovat tosissaan
uskovat tosissaan, ja sitä sit julistaa.
Ajalliset rajoittaa, jotka muuta todistaa.
Vaan, kumpi puhuu totta, oikeaa?
Vahvempi vaientaa.
Entä, jos puhut satua, mielikuvituksen tuotetta
ja, jos vielä myönnät sen: -"Tässä vain satuilen, kuvittelen"
- vaik jossain sisällä jotain uskoen -
ja satuja julkaisen, miten tulevia kuvittelen
sanojen takana vaik toisin ymmärtäen.
Ei valhetta, vaan kuin mielikuvituksen tuotetta
viihdettä, suuntia
elämän oppeja kuin Suuren kirjan mukaan
- osaako niitäkään oikein tulkita kukaan.
Mielikuvat tarinaa kuljettaa
oppeja erilaisia rakentaa
sit totuutta julistaa ... oman pään mukaan.
Joten, mitä vikaa kyyhkysessä
sanan saattajassa suuntaan ja takas
liekö pienen matka vaik hetkin raskas
kun kantoi kysymyksen arvokkaan.

Ootteli hetken
sit vastauksen palauttaa Ajallisen tutkia
vastauksen kierteleviä, kaartelevia mutkia
salattuja, ja salatuiksi viel suljettuja
rivien väleihin piilotettuja

sanojen taakse kätkettyjä taustoja
ain lukijan mielessä muuttuvia
kullakin omalla tavalla ja ajalla
kuin mystisiä sanoja
toisille totuuksia, toisille vaik valheita.
Mutta, aina kaukaa katsottuja
kuin ylemmistä ohjattuja
sieltä, miss' on mielikuvien maa
miss' tarinat kulkee eteen ja taa
miss' sanat uutta rakentaa ja luovat tulevaa
ties vaikka jotain salaista unelmaa.
Tuon kaiken kanteli kyyhkynen
lappusen jalkaansa kietoen
toinen kysyen, toinen vastaten
vain sanoja kantaen mukanaan
kaiken muun unohtaen.
 
Näin avattiin tätä uutta tarinaa
joka ajallista ja ajatonta kuljettaa;
ajallinen kysyy, ajaton laivalta vastaa
monenlaisia mielikuvia sanoillaan avaa
- ja heidän välillänsä kulkee pien' valkea kyyhkynen
viestejä kantaen.
 
24.-28.02.2021
Tässä on nyt käynnistymässä Ajallisen, 
siis Aatami Ajallisen ajatelmia tästä hetkestä.

Paljon on hällä kysymyksiä ja ja huolia huomisesta,
jotain pientä pelkoakin tulevien tapahtumista;
maailman terveystilanteesta, ihmisten hoidoista ja 
tulevien kohteluista, mahdollisista pakoistakin. 
Ja myös kaikenlaisista toinen toisiinsa vaikuttavista 
maailman asioista ja tapahtumista.
--
 
Ajallisen suuria kysymyksiä     (Kysymys 2)
  Aatami Ajallinen miettii ajallisen suuria kysymyksiä:
Kun Aatami syntyi, oli maapallon väestö noin 2,5 miljardia ihmistä.
Tänään tuo määrä on hieman vaille 8 miljardia.
Hetken päästä jo 9, ja vuonna 2050 on arvioitu määräksi 10 miljardia.
Mihin nuo kaikki mahtuu ja johtaa, varsinkin jos mietitään 
väkirikkaita maita ja suuria voimakkaasti kasvavia suurkaupunkeja. 
Millä nuo suuret määrät ruokitaan ja juotetaan. 
Juomavesi nousee arvoon arvaamattomaan. 

Ja miten kehittyvät pakolaisvirrat.
Metsiä kaadetaan, jotta saadaan lisää viljelysmaata. 
Sademetsiä tuhotaan.
Miten käy ilman, jota ihminen ja elämä kaikkineen tarvitsee.
On suuria saasteiden määriä ja jäteongelmia.
Ilmakehä saastuu teollisuudesta ja kulutuksesta.
Ravinto vähenee ja huononee, ihmiset heikkenee.

On lääkkeiden monenlaisia ongelmia.
Ja, loppuuhan nuo hiilet ja öljytkin aikanaan.
Ja mitä kaikkea vielä onkaan... 
Niin, ja erilaiset säteilyt lisääntyy, niistä uusia ongelmia.
Erilaiset pelot ja stressit lisääntyvät
nekin ihmistä kuluttaa ja heikentää.
 
Ja sitten ilmaantui jokin virus maata puolustamaan, 
ehkä väkiluvun suurta kasvua rajoittamaan, 
ja maapalloa uhkaavaa tuhoa vastustamaan.
Ja sitten ihminen keksii rokotuksia 
tuota Maan puolustusta jarruttamaan,
jotta kaikki Maalle ja ihmiskunnalle vaarallinen kehitys 
voisi vain jatkua ja jatkua.
- Vai, liekö sillä sittenkin muita aivoituksia.
Kaikenlaisia ajatuksia nyt Aatamin päässä.
Mikä ois oikeaa, mikä väärää.
Ja pieni Suomi suuressa kuvassa, kuin oma saari
vaan, ei kuitenkaan kaukana mantereen rannasta.
 
Ja sitten koitti taas päivä (25.2.2021)
ett' luvassa uusia suuria rajoituksia ja sulkuja
ja vakavia vetoomuksia koko kansalle.
Luvataan "Valoa tunnelin päässä"
ja "Loppusuoran alkamista, koitetaan kestää".
Oli vuosipäivä 26.2.2021 ensimmäisen 
K-sairastapauksen ilmaantumisesta.

Samaan aikaan alkoi myös sen Kapteenin oudot vaivat. 
Ihmeellinen sattuma. Ei kuitenkaan kyseinen vaiva, 
vaan jokin Kapteenin ihan ikioma.
Molemmilla nyt "valoa tunnelin päässä". 
Kapteenilla tosin jo kirkkaana.
Mikä ois nyt tärkeätä, miettii Aatami Ajallinen,
mikä ois oikeata tekoa?
28.02.2021
Ajassa on suuria kysymyksiä, joita Aatami Ajallinen
on miettinyt jo usean päivän ajan.
Hmmm ... miten selvitä niistä
merkittävistä, kasvavista ongelmista
joka päivä pahemmiksi muuttuvista
ja toinen toisiinsa vaikuttavista
... eikä yksikään ole enää ihmisvoimin torjuttavissa.
Siis, mitä tehdä, hän huokaa,
millä teoilla tulevan turvaa nyt ajallisille, 
ja tuleville ihmiskunnassa kasvaville
ja uusille viel jälkeemme tuleville.
Olisiko jostain saatavissa 
kysymyksiin viisaita vastauksia;
mitä tehdä, miten varautua
miten vastustaa tulevia raskaita
- vaik elo vielä monin tavoin kaunista
mutta ... silti kiivaasti muuttuvaista.
Ja kaikki ihmisten itsensä toimesta
omien tekojen seurausta
... ei mitään yllättävää, eikä kuin yliluonnollista.
 
Miten pukea kysymyksiksi
mitä toivoa vastauksiksi?
Tekojen listaako, vaiko tulevan kuvaa
jolla ajallista hetkeä lohduttaa.
Onko jotain viisautta
jolla ihmiskuntaa pelastaa
tulevien uhkista vapauttaa?
Ja, kysyäkö vain yhtä asiaa kerrallaan
vai, niputtaako kaikki yhdeksi kysymykseksi?
Aatami jatkaa.
Vai, lähetänkö vain tämän koko pohdiskeluni
josta kyllä ilmenee ajallinen huoleni?
Siis, mikä olisi nyt tärkeätä ja oikeata tekoa?
Aatami viel uudelleen kiteyttää
ja päättää, että taidan kyllä "postittaa" tuon koko pohdintoni
- kaipa tuo Kyyhky sen vielä jaksaa perille lennättää.
Ja niin tapahtui. Aatami kirjoitti kaiken puhtaaksi
pyöritti pieneksi rullaksi ja kiinnitti sen valkeaksi muuttuneen
Kyyhkyn koipeen, ja ohjasi sen sitten hellästi matkaan.
Ja, niin kauan vilkutti toisen perään
kun vielä pisteen pystyi taivaalla näkemään.
Sitten vain vastausta odottamaan...
 
 
28.02.2021
Vastaus 2
Ja saapui kyyhky laivalle
laskeutui kaiteelle ja odotti
ett' joku sen taakastaan vapauttaisi.
No, Förstihän se siellä aina 
kuin kaikkeen valmiina ruorinsa takana.
-Se tuli taas! Försti huutaa, - se kirjetipu,
se on täällä taas. Kukas hoitaa! Ja samalla irrottaen
viestilappua linnun jalasta.
 
Miehistö jälleen kiinnostuneena kiirehti kannelle
ja urheaa viestilintua katseli.
  -Jaa, jospa minä sittenkin vielä tuonkin ottaisin,
aika monimutkaiseksi sen jo edeltä aavistin.

Ja hän aloittaa...
Vastauksen moninaisuutta 
-Niin, kysyjä Ajallinen ...
     "mikä ois nyt tärkeätä, ja oikeata tekoa", sinä kysyt.

Siinä sitä onkin taas kysymystä, johon vastaan sinulle nyt näin.
Kaikki on samaa kokonaisuutta
ei yksittäistä yksikään, mi Maata nyt rasittaa
kaikki toinen toistaan koskettaa
Maata muuttaa, ja muovaa eloa sen
ja elämää nyt ajallisen ihmisen.
Muutos on pakollinen kokonaisuuden tähden
Maan pelastuksen tähden
ihmissuvun tähden
ihmistulevaisuuden tähden.
Maa on hätää kärsimässä
   elinolot vähenemässä
      tarpeelliset loppumassa
         kaunis luonto katoamassa
ihminen valtaamassa, sotkemassa, hajottamassa
kuluttumassa kaiken loppuun
ja silti vain pyrkii pelastamaan
tuon vanhan tuhoavan rakenteen
ja yrittää turvata tulevaa
jossa ei ole enää mitään unelmaa nykyisellä tavalla
vähin eri kuolevalla
kaiken hyvän kadottavalla.
Jatko on mahdollista vain muutoksella
ja kuin uudelleen alusta aloittamalla
kauneuden ja elämän arvot uusiksi asettamalla
sit vasta jatkamalla, kuin uudella ulottumalla
unelmalla kohti tulevia.
Ja, mitä pahaa siinä, 
jos Maa palautetaan arvoonsa, kauneuteensa
mahdollisuuteensa elämää tarjota, ja sitä jatkaa.
Eikö pelastuminen nytkin juuri ole kaikkien unelma
- ja samaan aikaan pelko, ett' kaikki on katoava.
Unelma toteutuu ... eikä kaikki katoa
mut' ihminen itse ei enää voi olla kaiken takana
sillä, ihminen tuottaa vain tuhoa
kasvattaen yhä vain tuhoavaa kulutusta.
Ja kaikki nykyiset pelastustoimet 
ovat yhä vain raskaammat
kun yritetään turvata katoavan mahdotonta.
Ja kuin viel suuri vimma kahmia
ahnehtia katoavasta katoavaa varallisuutta
ja yhä vain enemmän omistaa katoavaa
ja rakentaa tulevaa, joka ois edelleen 
vain sitä samaa vanhaa unelmaa.
Toisaalta valitettavaa, 
vaan, näin ei voi enää jatkaa
kaikki kaikkia koskettaa
vaik monilla ei muutokseen olekaan osaa eikä arpaa.
Mutta, samaa Palloa
   samaa väkeä
      samaa maata
         samaa vettä ja ruokaa
            samaa ilmaa.
Yksi jossain kaukana on kuin syyllisempi toista
ja toinen toisaalla ei edes tunne toista.
Toisen elämä vielä niin suurenmoista
ja toiselle jossain ei edes aurinko enää loista.
Toisella kaikkea hyvää viel yllin kyllin
toisella puutetta kaikesta
	ruuasta ja vedestä raikkaasta.
Toisella terveyttä ja kaikkea hyvää
toisella vaivat, sairaudet, puutokset
	ylen aikaa kehoa jyrää.
Toisella iloa onnea aamusta iltaan
ja viel yöllisen turvaa
toisella jossain pelon, murheen ja puutteen taakkaa
joka ei anna hetken rauhaa.
Toiselle muutos vois olla kuin onni ja autuus
toiselle muutos kuin suuri pahuus.
Toiselta viedään paha pois
toinen ei hyvästään millään luopua vois.
Tuota kuvaa katsellessa
vaikea tietää, mitä toivoa
muutosta, vaiko nykyisen menon jatkoa
joka toiselle kuin pelkkää kauhua
ja toiselle elämän suurta armoa.
 
Kuka osaisi tätä kaikkea hallita
oisko jotain tasajakoa
jotta kaikilla ois kaikkea tarpeellista.
Mutta, tuokaan ei Palloa pelasta
kasvattaisi vain kulutusta ja ahneutta
eikä Pallolla pian riitä mahdollisuuksia
kaikista huolehtia.
Ja, vaikka viel hetken se olisikin mahdollista
niin, onko ihmiskunnalla halua jakaa tasa-arvoa.
Tuo edellyttää ihmiskunnan muutosta ja uutta kuntaa
joka toinen toistaan kantaa ja toiselle omastaan antaa.
Tuossa vain muutamia piirtoja
kuin ohuita viiltoja tilannetta kuvata
ja jokaisen viillon alta
paljastuu ajallisen maailman todellisuutta.
Terveiset taas täältä laivalta.
 
 
Aikamoinen vastaus, miettii Runoilija
kuin kerralla piirretty kaikkea koskevaa
ajallisen hetkeä ja tulevan kuvaa.
Hän kirjeen valmisti, viikkasi ja rullalle kieritti
sen pienen linnun jalkaan kiinnitti, ja ohjasi matkalla
kohti alempien aikoja, jossa Ajallinen jo varmaan odotti.
 
  
28.02.-02.03.2021
Kysymys 3
Aatami Ajallinen pohdiskelee suuria
Aamulla aurinkoa koko keholle
pilvettömältä taivaalta
ison ikkunan läpi keinutuolissa
vain pikku housuissa.
-Ihanasti lämmittää tuo aurinko - kevään tuntua
siinä kuin kaikki mikä tarpeen on nyt ajallisen 
ihmiselle, keholle, Aatami huokaa, -Ja, ilman aurinkoa 
sammuisi pian koko näkyvä maailma.
-Mutta, niin ... hän edelleen miettii 
ihminen ei ole ainoastaan tämä ajallisen keho
syntyvä, kasvava, eloansa elävä, kuoleva
vaan, sen sisällä ja yllä oleva
viel suurempi elämä
jolle tämä ajallisen aurinko
on vain kuin varjo suuremmasta valosta
ajattoman ulottumasta
ajalliselle näkymättömästä unelmasta.
Tämmöisiä tässä ehtii Aatami miettiä aamunsa rauhassa:
-Niin, ja millainen onkaan se valo, tai pallo
minkä vain varjo on tämä meille nyt loistava aurinko?
Kuvankin siitä jo vihkoonsa piirsi
ja suuriin kirjoituksiin sitä sovitti. -Hmmm... 
tällainenhan se vois olla, ja kuvaa tyytyväisenä katseli
ja sitten jatkoi taas pohdintojaan.
Mutta, paljon ois kysymyksiä ja huolia huomisesta,
jotain pientä pelkoakin tulevien tapahtumista;
maailman terveystilanteesta, ihmisten hoidoista ja 
tulevien kohteluista, mahdollisista pakoistakin. 
Ja myös kaikenlaisista toinen toisiinsa vaikuttavista 
maailman asioista ja tapahtumista.
Uskaltaakohan niistä edes tarkemmin kysellä, hän aristellen 
tuumailee, kaikkihan kuitenkin etenee ja toteutuu
tavallaan ja ajallaan.
 
-Miten tämän nyt taas oikein aloittaisin, Aatami miettii,
ja sitten päättää olla hieman kuin arvokkaampi, vielä näin
alkuun, kun ei oikein tiedä eikä tunne kirjeen vastaanottajia. 
Jotenka siis....
 
Tässä pohdiskelujen aikana oli kyyhky jo saapunut,
ja odotteli rauhallisesti Ajallisen ikkunalaudalla,
jospa tuo piankin jo huomaisi, ja sen taakastaan vapauttaisi.
-Aha, sinä tulitkin jo, huomioi Ajallinen pikku lintusen,
-hyvä, vaan, ootas nyt hetkinen... on täss' vähän homma kesken.
Ja Aatami vain jatkaa uuteen viestiinsä keskittyen.
 
Hyvät viisaat siellä jossain.
Laitan taas tämän pienen kirjeen tuon kyyhkyn matkaan,
ehkäpä se osaa sinne perille, kuten viimeksikin.
Ja, kiitos niistä viimekertaisista vastauksista. Luen ne kohta.
Tällaisia asioita nyt päällimmäisenä täällä oudossa ajassa.
Mutta, mikä totta, mikä valhetta
tänä outona aikana, mihin tulisi uskoa
mitä oikeasti varoa, hän itsekseen mutisee.
Ja, kuka ikinä osaisi sanoa:
tuo on totta, sitä toteuta
tuo on valhetta, sitä tulee varoa
vai ... juuri sitäkö tulisikin totella.
Ja vielä, ettei ois liian helppoa...
niin, mikä oikeasti on kaiken tarkoitusta
jos vaikka juuri valheen kautta
etsitäänkin sitä suurta pelastusta
ja totuus oikeasti voisikin olla vahingollista. Hmmm...
Ja kysymys nyt kuuluukin:
mitä tulisi seurata, totuutta vaiko valhetta
jos totuus aiheuttaakin vaik tuhoa
ja valhe vaik valheellisen kautta jotain pelastusta.
Niin, maailma ei ole mustavalkoista
ei lie ollut sitä koskaan, hän toteaa
ja samalla polkaisee keinutuoliin vähän vauhtia.
Niin, jos vaikka oikeasti, valheet ohjaakin maailmaa,
ja ajallisen totuudet kehitystä vastustaa.
Ajassa on paljon sellaista
joka juuri valheen kautta toteuttaakin jotain hyvää tulevaa
ja jokin totuuden tunto voikin sen kehitystä vastustaa.
Jos totuutta seurataan, se vaik piankin kaiken lamaa.
...Ja mikä nyt sitten onkaan oikeasti se totuus, ja valhe.
Se jo aiemmin näkemäni kehityksen ketju
taas hyvin elon kulkua kuvaa:
valheen kautta hyväksi
ja totuuden kautta pahaksi, vastustaen juuri tuota
valheen kautta kasvavaa hyvää.
Vaan, saattaahan tietenkin käydä niinkin
että tuo totuuden kautta paha
voikin aikanaan kiertyä hyväksi
... vaikka, raskaamman tien kautta.
Hohhoijaa... ota tuosta sitten selvä
miten nyt ajassa tulisi edetä
mihin uskoa, mitä varoa....
ja mikä oikeasti toteuttaa kaiken tarkoitusta.
 
Välillä Aatamin piti käydä suihkussa
auringon lämmöstä noussutta hikeä pesemässä.
Aamun nopsat kakkoskahvit ja munkin puolikas,
ja sitten takas viihtyisään pohdintapaikkaansa.
Ja hän jatkaa...
Ihminen on nopea tuomioissaan
oman päänsä mukaan pohtiessaan
päättäessään, mikä on oikeata, mikä väärää
hän itse kuin oikean ja väärän määrää.
Luulee tietävänsä, mikä on hyväksi ajalle
mikä hyväksi maapallolle, ihmiskunnalle
ja pyrkii pelastamaan kaiken sen
missä ymmärtää kuin tapahtuvan vääryyden.
Ihminen monesti luulee tietävänsä
oikean ja vääryyden.
Vaan ... eihän ihminen ole mittari mikään
ja niitä mittareitahan on maailma täynnä
eri tuloksia näyttäviä
- ja niistä sitten kiivailua ja riitoja
oman viisaan ymmärryksen puolesta.
MINÄ! olen se oikeassa oleva, joku sanoo,
vaikkei kuitenkaan ymmärrä salattuja, kokonaisuuksia.
Ihminen tahtoo pelastaa
ihminen tahtoo hajottaa
ihminen rakastaa ... ja pian jo taas vihaa.
Toinen tahtoo pelastaa maailmaa
toinen sitä jo kiivaasti tuhoaa
... ja molemmat toteuttavat mielestään oikeaa.
Ja, kuka ees todella osaa sanoa,
kumpi noista totuutta toteuttaa,
jotain ihmiseltä viel salattua tarkoitusta.
Tuhokin pahalta näyttävä voi olla ihmiselle hyväksi
... hän ei vain tiedä sitä
kun ei ymmärrä suuren suunnitelman suuruutta
unelmaa jotain uutta, vasta aikanansa avautuvaa.
Hmmm... hän huokaa, jopas onkin monimutkaista,
ja jatkaa edelleen...
Miten torjua vaaroja ja tulevien uhkia
kun selvästi jo nähtävissä vaarallisia vaikutuksia.
Noo, esimerkiksi tuo ilmastonmuutos
ja sen vaikutukset eri puolilla Maata
ja monilla eri tavoilla.
Ja, miten torjua luonnon hävitystä
ja sen monimuotoisuuden vähentymistä
jo monia sukupuuttoja.
Miten vähentää saastuttamista
ja merien likaamista.
Ja, entäs sitten ravinto, ruoka,
joka vähenee ja huononee, ravintoarvot katoaa.
Ja puhdas vesi ... sekin vähenee.
Ja vähin erin kasvavat ja lisääntyvät sairaudet
joista monet ovat elämän mallin seurausta
sekä ravinto- ja lääketeollisuuden aikaansaamia.
Ja miten kaikkeen vaikuttaa koko maailmaan
vaikuttavat taustavallat ja -valtiaat
kun vain pieni joukko kaiken pian omistaa
ja omaan tahtoonsa taivuttaa.
Sitten vielä tämä ajankohtainen korona-vaiva
joka koko maan piiriä koskettaa
ja koko väestökö pian pitäisi sitä vastaan rokottaa.
Pelastaako se, vai tuoko vaik viel lisää sairautta ja surmaa.
Se nähtäväksi jää.
Niin, ja viimeisenä tämä maapallon väkiluku,
jonka kasvuvauhti on ihan huima.
Tällä nykyvauhdilla voi vuosisadan lopulla
olla ihmisiä jo vaikka 15 miljardia,
ellei mitään dramaattista muutosta tapahdu.
Miten maapallo kestää ja jaksaa kantaa 
tätä yhä vain kasvavaa taakkaa.
Ehkä sen on vain pakko synnyttää jotain tuhoavaa
ja tilannetta muuttavaa.
Vai, voisiko ongelma jotenkin hoitua vaikka noiden
taustalla vaikuttavien ihmisvaltojen toimesta.
Niin, tuossa ois noita päällimmäisiä uhkia
uudelleen pohdittuna.
Mieleen muistuu eräs tuttu laulu 
"Kerrohan, isi oi, onko pyöreä maa".
No, tuo pyöreys ei kyllä taida noita ongelmia ratkoa.
Ja sitten Aatami päätti lopettaa kirjeen jollain
nätillä tavalla, joskus on tällaisen nähnyt...
Vastauksestanne jo etukäteen kiittäen.
-Aatami Ajallinen
  
Siinä sitä taas olis pohdintaa... luulisin, Aatami myhäilee.
-Jaksaiskohan tuo tipu kantaa tämänkin tarinan niiden
viisaiden tutkia - ja jotain vastata. Olisikohan siellä
vaikka hyviä ratkaisuja.
-Tipu tipu tipu tiiipuuu, miss-oot! Aatami vikittelee.
No, jostainhan se valkea kyyhky paikalle lehahti.
Aatami pitkän tarinan taas rullalle pyöritti,
edellisen vastauskirjeen irrotti ja saman tien uuden viestin
linnun jalkaan kiinnitti.

- Aikamoinen mytty siitä tulikin, hän huokais.
Jalat kyllä jäivät aika levälleen. "Mahtaakohan tuo
jarruttaa lentoa", Aatami mietiskeli itsekseen.
Hyvää matkaa hän pienelle niskan nakkelijalle toivotti, ja
vähän jännittyneenä seurasi, josko jaksaa ees ilmaan nousta
-Noh, lähes ny sitten, pikkune ... jonnekkin tonne,
ja osoitti sormellaan ylös taivaalle.
Aivan kuin ois pikkuinen kulmainsa alta kurkannut
ja nokkansa sivusta jotain korahtanut, mutta...
lähtihän se, vihdoin.
Aatami jännittyneenä ja leuka hieman väpättäen seurasi 
pienen uutta matkaa ja hiljaisesti vain todeten: 
-On se kyllä ... urhea. Sinne se taas lähti, mytty jalassa.
 
 
02.03.2021		
Kysymys 3 saapui perille 
Jonnekin se saapui, se pikku ahertaja, Valkea kyyhky
ja aivan kuin ois ollut pää vähän märkänä. 
Niskansakin nuokuksissa, raukalla, 
väristen hetken odotteli laivan kaiteella,
... ja aivan kuin ois siivistäkin sulkia puuttunut.
-Vai tuollaisen mytyn se nyt sun matkaasi laittoi,
huokaa Kapteeni uskollista viestin tuojaa vastaanottaessaan.
-On sillä näköjään paljon asiaa siellä, hän itsekseen aattelee
paperimyttyä irrottaessaan. -Ja kova kiire.
-Hei miehet, Kapteeni huikkaa, taas tuli alhaalta postia,
tulkaahan kuuntelemaan kaikki.
 
Kenenkään huomaamatta oli myös Försti tullut ruorinsa takaa
viestituojaa vastaanottamaan. Kaikessa hiljaisuudessa
linnun vain nappasi pehmoisten karvojensa suojaan ja 
pikku kätösellään sitä silitteli, jotain mutisi itsekseen, 
vaan ei siitä oikein saanut selvää: -"Mikä ihmeen tyyppi se 
ajallisen ajattelijaihme oikee-o, ku tällee tätä pientä... mutimutimuti ..."
Näytti kuin ois Försti vähän murissutkin itsekseen.
Ja kun kaikki laivan väki oli taas kokoontunut laivan kannelle
Kapteeni avasi paperirullan, jonka pieni hikinen kyyhkynen oli
juuri tuonut.
-Kuunnelkaahan taas, mitä se Ajallinen nyt pohdiskelee
ja kyselee, hän aloittaa, ja rullaa paperimytyn auki.
-Noo, annahan kuulua, kannustaa Alkemisti.
-Noniin ... "Hyvät viisaat siellä jossain.
Laitan taas tämän pienen kirjeen tuon kyyhkyn matkaan,
ehkäpä se osaa sinne perille, kuten viimeksikin.
Ja, kiitos niistä vastauksista. Luen ne kohta.
Tällaisia asioita nyt päällimmäisenä täällä oudossa...
-"Höh! muka pienen... koittais ite kantaa... tommonen
iso mytty tälläselle pienelle..." mutisee Försti itsekseen
ruorinsa takana, värisevä kyyhky lämpimässä sylissään.
-Käykös täällä  jokin ... moottori, tiedustaa Kapteeni ihmeissään,
kun kuuluu kuin pientä moottorin jurinaa.
-Hei Försti, onkos meillä kaikki hyvin, kuuluu kuin
joku moottori jurisisi täällä.
-Ei-oo !... mitää moottorii, vastaa Försti vähän tuimana.
-Ai no, hyvä sitten. Ja laiva on kunnossa, vai mitä, Försti.

-O !
-Noniin, hyvä, jatketaanpa sitten tätä Ajallisen kirjettä...

siis ... päällimmäisenä täällä oudossa ajassa.
Mutta, mikä totta, mikä valhetta tänä outona aikana, 
ja mihin tulisi uskoa...
Kapteeni kahlasi uskollisesti läpi koko "pikku" kirjeen
ja kun hän lopetti, vallitsi laivan kannella syvä hiljaisuus.
Vain se pieni moottorin jurina kuului edelleen vaimeana.
Kapteeni sitä edelleenkin vähän ihmetteli.
-No, miehet ... mitäs me NYT tälle vastataan. Ja kuka
ottaisi homman hoitaakseen?
-Mikä mies tämä Aatami Ajallinen oikein on? tiedustaa
Alkemisti vähän ihmeissään.
-Hullu se-o, kuului hiljaa ruorin takaa.
 
Vastaus kysymykseen 3
Kuului syvä huokaus miehistön joukosta... "Jospa minä
jotenkin, aloitti Näkijä, -vaikka vain lyhyesti kuittaisin 
kirjeen tulleen perille. Ja ehdotan, että vastaamme 
kirjeeseen pienissä erissä. Muutenhan tuo pikku kyyhky
saattaa jo menehtyä paluumatkalla, vaikka sillä nyt
onkin alamäki.
Tuohon ehdotukseen muut heti suostuivat, ja jättivät
koko asian nyt Näkijän osaaviin ja taitaviin käsiin.
Ja Näkijä aloittaa vastauksensa, kun ensin varmisti
Runoilijan olevan paikalla vihkoineen. 
Tervehdys Ajallinen, ja kiitos kirjeestä.
Vastaan siihen ensin hieman yleisemmin....
Paljon miettii Ajallinen ajallisen suuria kysymyksiä. 
Vastaukset ovat helppoja tai vaikeita riippuen katseen 
kulmasta; täältä ylhäältä, vaiko ajallisen tasolta.
Joten, pitää olla myös tarkkana, miten niihin vastata, 
miten tietoa jakaa, ja kuka kestää kuunnella; 
ajallisen toivetta, vaiko kaikkinaisen tarkoitusta ja suuruutta.
Ihmiset, kuin näennäisesti väärällä puolella olevat, 
voivatkin olla osana kokonaissuunnitelmaa, 
jonka tehtävänä voikin olla tuhota,
 ja näin toteuttaa jokin suurempi suunnitelma.
Niin, oliko silloin tuo tuhoaja hyvän vaiko pahan asialla, 
jos hän todellisuudessa oli osana toteuttamassa 
kokonaisuuden suunnitelmaa - joka yleensä on ihmisiltä 
salassa.
Pitää olla tarkkana, ettei väärin tuomitse vain ihmissilmän 
ja ihmismielen, ihmisviisauden ja tunteiden mukaan 
tuntematta todellista suurta suunnitelmaa, 
sen voimaa ja totuutta ihmiskuntaa kohtaan.
On olemassa monenlaisia tahtoja jo suunnitelmia, 
miten kasvattaa yhä vain suuremmaksi ajallisen valtoja ja varoja,
ja miten sitoa kuin koko maailma yhden vallan alla. 
Sieltä sitten ohjataan koko maailman kehitystä ja tapahtumaa. 
Ja nyt, kuka voi tuntea tuota salaista suunnitelmaa,
 ja kuka oikeasti on kaiken takana ...jokin ajallinen valta, 
vaiko vaik yksi ainoa ihminen. 

Ja vielä, onko hän vain yksi itsenäinen suuren vallan osallinen,
vaiko vaik kädessä salaisten ylempien,
toimien huomaamatta mukaan suurempien kuvien ja käskyjen, 
toteuttaen osallaan matkaa kohti suurien unelmien, 
ties vaikka koko ihmiskunnan pelastuksen. 
Suuret kuvat ovat aivoituksia täynnä 
tulevia suuria saloja, joit ei ihminen voi avata 
vaikka monin osin ja tavoin onkin jo tulevia vuodatettuna 
ajallisten tutkia, ja niistä oppia tulevien kuvia.
Tämä aika on kyllä merkillinen. Maailma muuttuu huimaa 
vauhtia eikä tulevista ajoista ja tapahtumista voi olla varma. 
Muutoksesta ainoastaan.
Vielä voidaan ajatella, etteihän tässä nyt muuta kuin tuo 
virusvaiva rokotuksineen, ja sitten kaikki taas palautuu 
entiselleen. Ei palaudu, vaan muutos jatkuu jossain taustalla, 
salassa.
Ja ihan vain tuota pikkulintua säästääksemme, 
emme vastaa kaikkeen nyt kerralla - ehkä emme kaikkiin 
ollenkaan, vielä, toisiin ehkä vähän myöhemmin, 
kunhan aika ajallisissa etenee.
Ja vastaustenkin kanssa tulee siis Ajallisen olla tarkkana, 
mikä vastaus vain itselle, ja mikä sopii jaettavaksi laajemmin. 
Joten, Ajallisen kannattaa nyt olla tarkkana, 
ettei vaan polje huomaamattaan ajallisen ajan suuria varpaita,
sillä, kaiken ajallisen taustalla toimii paljon salaisia voimia 
ja tarkoituksia, joiden ei ole hyvä paljastua. 
Tässä nyt vain lyhyt vastaus nopsaan laitettu,
kun tiedämme  täällä jo Ajallisen vastauksia odottavan.
Terveisiä laivalta
-Näkijä
 
 
Runoilija kääri taas vastauksen pienelle rullalle. Ihmeteltyään 
hetken linnun katoamista hän löysikin sen edelleen värisevänä 
Förstin lämpimästä sylistä. 
Yhdessä he sitä vielä hieman hoitelivat, juottivat ja ruokkivat, 
silittelivätkin ihan viimeiseen asti. 
Sitten Runoilija kiinnitti vastausrullan kyyhkyn jalkaan ja ohjasi 
sen hellästi matkaan... jonnekin sinne alas.
Förstin katse oli hellä ... noo, niin hellä kuin nyt laivasta vastaavan
Ykkösen katse voi olla. Tarkkaan hän seurasi linnun matkaa niin
alas, kuin vain siitä jotain näkyi. -Tuu pian takas, hän hiljaa 
itsekseen huokas. Kukaan ei sitä kuullut. Mutta, aivan kuin ois 
Förstin hieman matkan aikana kovettunut sydän tässä kaikessa
jotenkin ... pehmennyt.
 
 07.03.2021
Kysymys 4
Ja pian taas saapui uskollinen kyyhkynen Ajallisen luo. 
Vaikka tietysti ois voinut kuvitella, että tuo hieman kovia 
kokenut lintu tekisi jo vaikka oharit, mutta ei, viestilintu on 
aina uskollinen, tapahtui mitä tahansa.
Aatami otti iloiten linnun vastaan, hieman sitä taisi jo
kehaistakin, ja vapautti jalkaansa kiinnitetystä taakasta.
-Tulehan tänne, tipuseni, Aatami pyytää, -olen vähän 
varannut sinulle ryynejä ja vettä, että jaksat sitten taas
virkaasi toimittaa, kunhan saan uuden kirjeen valmiiksi.
Ja, kirjehän jo olikin kovaa vauhtia valmistumassa.
Sitä Aatami oli jo muotoillut kyyhkyn poissa ollessa.
Vaan, niin oli kiire jo uusien kysymysten kanssa, ettei
ees heti ehtinyt saamaansa vastausta lukea. 
-Luen sen sitten, kun taas saan tämän uuden matkaan,
hän mielessään suunnitteli..
Onneksi kyyhky ei ymmärtänyt tätä kiirettä, sillä se ois
pian jo uudelleen ruvennut värisemään, tämän kiivaan
kirjeenvaihdon johdosta.
Nonniin, siis... jatketaas taas::
Anteeksi nyt vaan, viisaat siellä jossain.
Aika täällä ajallisesta on jo aika kovaa, ja kovemmaksi 
vaan käy, eikä vapautuksen aikaa vielä näy.
Kaikki kysymykset liittyvät ajallisen oloihin, kuinkas muuten, 
kun kerran ajallisissa täällä ollaan.
Ja vaikka uhkista jo kirjeen laitoin, ja näkyi tulleen perillekin, 
niin päällimmäiseksi nyt nousee tuo koronan torjuntaan 
liittyvä rokottaminen. Ehkä jo mainitsinkin siitä aiemmin.
Onko se hyväksi, vai pahaksi, siitä ei näytä olevan täällä täyttä 
varmuutta, kun niin monenlaisia mielipiteitä ja suuntia on nyt 
vallalla. Miltä se sieltä katsottuna näyttää, onko se oikeata 
vaiko väärää.
Saako täällä piankin jo helpotuksesta huokaista, vai pitääkö 
vielä kuitenkin pelossa jotain seurauksia odotella.
Ja täällä puhutaan paljon myös rokotusten haitta-aineista, 
ihmisille osin tuntemattomista. Mikä on totuus niistä.
Ja jos sellaisia on, voiko niistä piikin jälkeen enää vapautua, 
ettei keho saisi uusia vaivoja. Sellaisia aineita ovat mm. alumiini, 
elohopea ja formaldehydi. On muitakin, vaan niistä ei vielä 
suuremmin puhuta. Kait vain harvojen tiedossa.
Voisinko saada nyt noihin kysymyksiin vaikka pikaista vastausta 
ja ohjausta, miten niiden kanssa olisi oikein toimia.
Tervehtien
-Aatami Ajallinen
Ps. Toivon hartaasti, että tämä pieni kyyhkynen löytää taas 
turvallisesti perille. Antakaa sille vaikka tippa vettä tai jotain.
 
Aatami vielä hetken tutki uutta tuotostaan, pari virhettä... 
-no, olkoot. Hän kirjeen leikkasi suikaleeksi, kääri nopsaan
rullalle ja kuin jo malttamattomana lähestyi pikku kyyhkyä,
joka oli vielä täydessä nokkimistouhussaan.
-No niin, tipu, hommat kutsuu taas. Viesti on jo valmiina.
Tulehan tänne ja koipi suoraks, kirjettä pukkaa kirjettä pukkaa.
 
Mikäs siinä auttoi muu, kun koipi suoraks, ja rulla kii.
Vaikka, jos oli vähääkään tarkkanäköinen, saattoi kyllä havaita
kyyhkyn katseessa jo lievää tuimuutta. -Ja sitten taas tuonne
ylös jonnekin; ja Aatami osoittaa sormellaan taivaalle, 
-reittihän on jo sulle tuttu, vai mitä.
Nöyränä kyyhky taas nousi siivilleen, ja vähin erin katosi
Aatamin näköpiiristä. -Nonni, sinne se tipu taas lähti pikku 
käärö jalassa, Aatami tyytyväisenä hymähti..
-On se kyllä urhea, hän huokaa, katsoessaan linnun 
kiivasta matkaa kohti korkeuksia.
-Kenenkähän lintu tuo oikein on? Ja mistä se tänne tuli, 
Aatami itsekseen aprikoi.
 
-Hmmm... Mitähän sitä sit vielä kyselis...
-Ja ainiin, se vastaus. Mitähän ne sieltä mahtoivatkaan 
mulle vastata. Katsotaas..., ja Aatami avasi juuri tulleen
uuden  käärön.
- ... Aijjaa, että pitäisi olla tarkkana näitten vastausten kanssa.
Hmmm.
  
 
08.03.2021
Aatami Ajallisen aamuinen lentävä ajatus
Täällä oli yks Kapteeni, joka vaivojansa valitteli
Jotain outoa prosessia tarkoin kuvasi, sit yllättäen katosi 
jonnekin laivallensa ylemmille merille, niin se lähtöään kuvasi.
Ja, sinne se lähti, mutta ne vaivansa se mokoma tänne ajallisiin jätti. 
Outoa. -  Ois nyt vienyt nekin mennessään, vaan ei. 
Huokas vain lähteissään.
Joku raukka nyt joutuu täällä ajallisissa, 
ajallisiin jättämänsä vaivat kestämään.
Tuommoinen ohikiitävää ajatus nyt kävi Aatamin jossain alitajuisessa 
mielessä tässä aamuisen auringon lämmössä, omassa keinutuolissaan
aamuisissa mietteissään. Vähän se ... asiaa ihmetteli.
 
 
Kysymys 4 perillä, ja vastaus
Eikä ehtinyt kulua pitkääkään aikaa, kun se urhea pikkulintu jo taas 
kökötti laivan kaiteella, käärö jalassa.
-No, on se nopee, huokaa Försti, -se ajattelijaihme siellä alhaalla.
-Joko se taas sut lähetti matkalle. Vaan toisaalta ... kiva kun tulit.
Ootkos saanu mitää ruokaa, Försti kysyy, katsoessaan hengästynyttä
lintua. -No et tietenkää, mä arvasin sen! Kumma tyyppi se on.
-Kippariii! tuus tänne kannelle, tääll-on taas se lintu - ja patti jalassa. 
Ja tuo sille jotai syötävää tullessas.
 
Ja piankos Kapteeni jo kannelle ehtikin, kädessään jotain pikku
purtavaa, ja vesiastia.
-Jaa'as, Kapteeni aloittaa lintua katsoessaan. -Sinä sitten tulit taas.
Ja uusia kysymyksiä matkassa. Annas kun minä vähän autan, 
hän lempeästi lintua koskettaa, ja irrottaa paperirullan sen jalasta.
-Försti, annahan sinä nyt toiselle näitä eväitä, niin minä tutustun
tähän uuteen postiin. 
No, siihen ei Förstiä tarvinnut kahdesti pyytää, vaan lintu oli jo
painkin hellässä sylissä, ja Försti asetteli eväksiä linnun nauttia.
Koko ajan se sille jotain hellää söpötti, ei sitä muut kuulleet.
Muukin miehistö oli jo ehtinyt kannelle tulijaa tervehtimään ja uutta
viestiä kuulemaan. -Mitähän sillä nyt on mielessä, ajatteli Näkijä itsekseen.
-Noniin, miehistö, Kapteeni aloittaa, -tällaista postia sit tällä kertaa.
Kuunnelkaahan...
Ja Kapteeni aloittaa saapuneen postin: 
"Anteeksi nyt vaan viisaat siellä jossain.
Aika täällä ajallisesta on jo aika kovaa, ja kovemmaksi 
vaan käy, eikä vapautuksen aikaa vielä näy...
...
... Antakaa sille vaikka tippa vettä tai jotain."
-Että tämmöistä tällä kertaa ... ja vähän vettä linnullekin..., Kapteeni huokaa.
-Kukas tähän nyt tällä kertaa vastaa?
Miehistön joukosta nousee esille vuorostaan Alkemisti, se Elämän Alkemisti,
jolla on monenlaista ymmärrystä aineista ja myrkyistä. -Jospa minä nyt tuohon,
hän ilmoittaa, ja saakin heti kirjeen Kapteenin kädestä. Kirje kädessään hän
palaa takaisin omaan hyttiinsä syventyäkseen tarkemmin kirjeen aiheisiin.
Muukin miehistö palasi vähän mietteliään näköisenä omiin puuhiinsa. Olivatko
lie hekin jo huolissaan ajallisen tilasta.
Oman aikansa se otti, kun Alkemisti kirjeen sisältöön paneutui ja vastausta 
mielessään suunnitteli. -Okei, tällä sitten mennään, hän päätteli,
-Hei Runoilija, tulehan taas auttamaan, niin saadaan vastaus matkaan.
-Noniin, annahan kuulua, rohkaisee Runoilija, -valmiina ollaan.
 
Ja Elämän Alkemisti aloittaa...
08.03.2021
Vastaus 4: 
Aatami on oikeassa asioita kysellessään, 
taustoja tulee selvittää, tai ainakin aina yrittää.
Kaikkeen ei aina voi vastata, ettei häiritä kehityksen kulkua, 
sillä moni tieto voi olla vaarallista liian aikaisin annettuna ja avattuna.
Kaikilla aina aikansa esille tulla ja kehityksen kulkua ohjata.
Kehityksellä on aina suuntaansa ja kulkunsa kiemurat, 
sillä, matka on aina opettavainen, sen arvoa ei saa torjua.
Vaikka ois tiedossa sen tien päässä oleva oikea, ei sinne saa 
kuin suoraan pompata, vaan tulee sallia kehityksen kasvun tie, 
joka ajallaan vasta, siihen tien päässä olevaan oikeaan vie.
Tämä on aina muistettava ajallisen kuluissa, 
ja liian aikainen oikea, on piankin jo torjuttava,
kun puuttuu tuota matkan aikana hankittua viisautta.
Tulee vaikka väärää tuomiota, jota voi olla vaikea korjata, 
kun poikettiin ehkä arvokkaalta polulta ja etsittiin oikoteisiä ratkaisuja.
Ajallisen pitää tämä vastauksessa ymmärtää,
siellä ajassa ollaan koko ajan matkalla ja kasvetaan kohti tulevia.
Oikotiet ovat vaaraksi karttumattomien tietojen tähden, 
eikä sitä oikeaa voida ymmärtää oikein, jolloin voidaan tehdä 
vääriä ratkaisuja - jopa vahingollisia.
Ei kysymyksissä ole mitään väärää, päin vastoin, 
- etsivä löytää, luvataan, 
mutta löytäminenkin tapahtuu aina oikealla ajallaan.
Kysymys on kysymys, ja vastaus voi olla askel kohti ratkaisua,
mutta ei ehkä vielä se ratkaisu, riippuen tietenkin aina asiasta. 
Joskushan se jo voikin olla ajankohtaista, ja vastaus tuo ongelmaan 
ratkaisua.
 
Niin, ja sitten tuo kirjeen varsinainen kysymys, 
"Onko rokottaminen hyväksi, vai pahaksi, ja vallalla on monenlaisia 
mielipiteitä. Ja saako vaikka piankin jo vaivasta huokaista, vai 
onko vielä odotettavissa jotain arvaamattomia seurauksia."
Tuota tuota... tästä aiheesta on kyllä eri tavoin ollut puhetta jo ennen 
Aatami Ajallisen aikaa, ja niitä vastauksia on nähtävänä tämän laivan 
omissa loki-kirjoituksissa, kuin myös siellä blogissa - noiden molempien 
ennustuksissa, joita Näkijä, olen sinne välittänyt. 
Niitä kannattaisi Ajallisen nyt sieltä hieman kurkata.
Mutta, jos nyt kuitenkin lyhyesti kysyjälle vastaan vakavasta aiheesta.
Aihe kaikkiaan on vaikea, eikä kyse ole nyt ainoastaan rokotuksesta, 
vaan, koko ajallisen maailman tilasta, ja kaiken yllä ja taustalla olevasta 
suuresta suunnitelmasta. Joten, miten siihen nyt kajoaisi ... 
ettei vahingossakaan sotkisi suunnitelmien kulkuja ja mahdollisia hyviä 
tuloksia - aikanaan ilmaantuvia. Vaikkakin sitten esille tulleiden 
ongelmien kautta.
Tässä on juuri se ongelma, josta jo aiemmin oli kuvausta; eli 
riippuu kokonaan katseen suunnasta, miten kaikkeen tulee suhtautua.
Ja lisäksi vielä kysyit...  
"Täällä puhutaan paljon myös rokotusten haitta-aineista, 
ihmisille osin tuntemattomista. Mikä on totuus niistä.
Ja jos sellaisia on, voiko niistä piikin jälkeen enää vapautua, 
ettei keho saisi uusia vaivoja. Sellaisia aineita ovat mm. alumiini, 
elohopea ja formaldehydi. On muitakin, vaan niistä ei vielä 
suuremmin puhuta."
Niin, ja sitten noista mainitsemistasi myrkyistä, ja monista muistakin, 
joita ei nyt ollut esillä, niin oikeasti ... eiväthän ne nyt terveellisiä ihmisille ole, 
ei millään tavalla. Mutta ihmiset viisaudessaan, tai missä lie muussa 
ajatuksessaan, ovat päätyneet laittamaan kyseisiä aineita rokotuksien 
joukkoon. Kaikilla jokin oma suunniteltu tehtävänsä.
Onhan noilla kaikilla ongelmansa herkässä ihmiskehossa, sotkien elämän
voiman kulkua ja tärkeitä puolustusmekanismeja. Herkkiin ja tärkeisiin 
paikkoihin kulkeutuessaan saavat aikanaan ... tai ehkä jo piankin, 
aikaan erilaisia häiriötiloja ja vakaviakin oireita ja sairauksia.
Osa kyllä saattaa ajan myötä poistua kehon tehokkaiden toimintojen myötä,
mutta toiset taas ovat sellaisia, että jäävät pysyväksi osaksi kehon rakennetta 
erilaisia oireita aiheuttamaan, vakaviakin. 
Kaikki on kyllä yksilöllistä, toiset saavat, toiset eivät, mikä sen sitten selittää. 
Yksi asia on kuitenkin varma, ihmisen oma puolustusjärjestelmä, 
immuunipuolustus, pystyy hyvinkin taistelemaan pahoja vastaan. Mutta, jos tuo 
oma puolustuskyky heikkenee jostain syystä, silloin ollaan piankin ongelmissa.
Tällaisella vastauksella nyt Ajallisen kysymyksiin vastaamme.
Terveiset laivalta
- Elämän Alkemisti
 
Kyyhkykin oli jo saanut hieman levätä, ja Förstin hellässä hoidossa hieman
vahvistua. 
Alkemisti itse nyt vuorostaan taiteili vastauskirjeen kyyhkyn jalkaan
ja yhteistuumin he Förstin kanssa auttoivat urhean viestinviejän matkaan.
-Sinne se taas lähti, voi pientä, huokaili Försti katsoessaan linnun perään
sen kuin syöksyessä alla olevien merten läpi alas ajallisen maille.
 
 09.03.2021
Kysymys 5 - salaliitoista
Aatami Ajallinen kirjoitti huimaa vauhtia jo uutta viestiä
niille joillekin ylemmillä oleville viisaille, joiden huomaa hyvinkin
osaavan vastata Aatamin esittämiin kysymyksiin. Tosin, kaikkiin
ei ole vielä tullut vastausta. 
-Mikähän siellä oikein kiikastaa, Aatami miettii.
Niin on Aatami keskittynyt uuteen viestiinsä, ettei ees huomannut
pienen kyyhkyn saapumista ikkunansa taakse.
Aatami vain syvään huokaa, ja aloittaa...
Hei  viisaat siellä jossain. Olis taas yksi pikakysymys.
Täällä puhutaan paljon salaliitoista ja salaliittoteorioista.
Niihin uskotaan, ja niitä torjutaan. Ja niihin uskovia kuin 
mollataan jotenkin yksinkertaisiksi. 
Mikä tähän ois viisaus, ja varsinkin tänä suurena virusaikana. 
Mitä kaikkea onkaan sen takana.
Olisiko tähän suurempaa viisautta.
Kyselee
-Aatami Ajallinen
 
Kun Aatami sai kirjeensä valmiiksi, hän huomasikin kyyhkyn
jo kököttävän ikkunalaudalla. -Ahaa, tulehan sisään pikku ystäväin,
hän ystävällisesti tervehti ikkunaa avatessaan. -Kuis reissu meni?
No, olihan kyyhky vähän väsyneen näköinen, vaan eipä Aatami
innostukseltaan sellaista huomannut. -Minäpä otan nyt tuon
kirjeen jalastasi ja ... samallahan voinkin kiinnittää siihen tämän
juuri kirjoittamani uuden. Pääset sitten taas matkaan, ettei
hukkaudu kallista aikaa.
Kyyhky kuin ois yrittänyt jotain sanoa, pikkuisen vain vinkas,
mutta eihän Aatami nyt linnun kieltä osaa.
-Ei muuta ku matkaan taas, vai mitä kyyhky. Taidat jo taas
innolla odottaa, että pääset arvokasta tehtävääsi hoitamaan.
Aivan kuin ois lintu vähän päätänsä pyörittänyt, mutta eihän
Aatami nyt sitäkään huomannut, eikä linnun elekieltäkään ymmärrä.
Ja niin lähti kyyhky taas uudelleen jo tutulle matkalleen. Olikohan 
sillä vähän kurkku kuiva, kun se niin raskaasti hengitti. Mutta nyt
oli Aatamilla taas rauhaisa hetki tutustua saamaansa vastaukseen
 - 
Försti taas ensimmäisenä huomaa linnun saapuneen laivalle.
-No on sillä siellä asiaa! hän huokaa. -Kapu tuus kattoon,
tuli jo taas uus kirje siltä ihmeajattelijalta ... sieltä.
-Niinpä..., toteaa Kapteenikin saavuttuaan kannelle, ja irrottaa 
viestin linnun jalasta. -Ja katsoisitko sinä Försti vähän tätä 
viestintuojaa, jos se vaikka tarttis jotain pikku huoltoa.
-Ai että ... jos se tarttis-vai! Katon-ny sitä taas, son iham-märkäki,
Försti kiukkuisena toteaa. -Tuu tänne mun sylkkyyn...  leperleper-lepertelyä.
 

-Miehistö kannelle! Kapteeni huutaa.
Ja kun väki oli taas vääntäytynyt koloistaan, kapteeni aloittaa:
-Vähän onkin nyt lyhyempi viesti, onneksi. Vai onko sillä 
Ajallisella jo niin kiire, ettei ehdi pitempiä kirjoittaa. 
Kuunnelkaahan...
Ja Kapteeni lukee saamansa lyhyen viestin salaliitoista.
-Kukas tämän nyt sitten ottaa hoitaakseen?
-No, onhan sillä asiaa, eikä tässä ehdi edes aikaisempiin 
vastata, kun jo uusi viesti tupsahtaa, huokaa Näkijä.
-No, jospa minä nyt tämänkin, Tietäjä ja Näkijä kun olen.
-Runoilija, oletko valmiina kirjaamaan? Vastaan nyt tähän 
viimeisimpään ensin, kun nuo aikaisemmat on vielä kesken.
-Vaan, pitäisikö meidän hieman miettiä myös tuota linturaukkaa, 
joka koko ajan joutuu kantamaan näiden viestien taakkaa.
Miten kauan se tällaista menoa oikein jaksaa?
 
Näkijä kuitenkin aloittaa saman tien:
No niin, Aatami Ajallinen, nyt niistä salaliitoista.
Niitähän on aina, on aina ollut, ja on aina oleva.
Sehän on oikeastaan sama kuin suunnitelma, 
jota mietitään salassa, eikä julkaista kuin vasta ajallansa, 
kun suunnitelma on valmiina toteutettavaksi.
Sillä on muotonsa ja toteutuksensa tapa, siis joku 
toimintateoria. Ja tuollaisiahan on koko ajan vallalla, 
ajallisissa varmaan satoja tuhansia erilaisia suunnitelmia 
ratkoa ihmisten tulevia.
Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Jopa yksittäisellä ihmisellä 
on salaisia suunnitelmia, joita ei halua paljastaa, kuin vasta 
ajallansa - jos aikoo sen toteuttaa.
Ja taas, myös suuremmin, onhan koko maailmalle olemassa 
suunnitelma sen tulevasta, sekin salassa oleva ja ajallansa 
toteutuva, vaikkakin pala kerrallaan kasvava ja kaikkea muuttava.
Kutsuuko kukaan sitä salaliittoteoriaksi. Sellainenhan sekin on, 
ihan oikeasti. Ja koko maan piiriä koskeva. Ja ollut jo kauankin 
toimiva. Joskus jopa pieniä paloja edeltä avattuna, ja sitten 
aikanaan toteutettuna.
Noniin Ajallinen, tämä tästä näin yleisesti. 
Mutta arvelen kysyjän nyt myös tarkoittavan tätä ajallisessa 
juuri vaikuttavaa muutosta, joka on maan piiriä kohtaava.
Siinäkin on salassa paljon ihmisille tuntematonta. 
Ja, entäs jos siinä onkin kokolailla suuri salaliitto, koko maan 
piiriä koskeva.
Jopa vielä niin suuri, ja niin salainen, että edes ihmiset sen 
piirissä olevat ymmärrä sen suuruutta, ja omaa osaansa 
sen teoriassa, suunnitelmassa.
Ihmiset siis toimivat sen suunnitelman osana kuin toteuttajana, 
mutta itse suunnitelma on toteuttajiltakin salassa, vaikka kuinka 
luulisivat juuri itsensä olevan kaiken takana, ja kaiken olevan 
kuin omassa vallassansa.
Jospa he, toteuttajat, ovatkin vain kuin pelinappuloita suuressa 
pelissä, tai palasia upeassa palapelissä, joka huomaamattansa 
rakentuu suuren suunnitelman kuvassa - ajallaan valmistuvassa 
kokonaisuudessa.
Ja ihminen pienuudessaan ja viisaudessaan osoittelee 
toisia sormellaan: 
Tuo on kaiken takana. 
Nuo tuolla ovat juuri niitä toteuttajia, pahoja. 
Tämä kaikki on ihmisten tekoa ja rahan ahneutta ja vallan tavoittelua.
Niin, tuota kaikkea tuleekin tapahtua, jotta se suuri teoria 
ja tarkka suunnitelma saattaisi toteutua.
Ja kullakin aina paikkansa suuressa toteutuksessa; jollakin kuin 
suurempi ja parempi, joillakin surkeampi, ja monilla vain osana 
kulkea kuin kaiken mukana, ymmärtämättä asioiden todellisuuksia.
Kullakin siis paikkansa suuressa kuvassa, joka leikelty pieniksi 
palasiksi kokonaisuuden rakentuvaksi. Ja palasia nyt asetellaan 
paikallensa, kukin sopivaksi omalle kohdalleen - ja alkaa toteutua, 
valmistua kuva, se alkuperäinen suunnitelma, jolla oli olemassa 
kaunis kuin teoria, millainen olla joskus valmiina.
Näin vastaan minä, Näkijä, nyt Ajallisen kysymykseen salaliitoista, 
joita siis on ollut aina, ja on aina oleva, niin ajallisissa kuin myös 
ylemmissä ulottumissa.
Terveisiä laivalta. 
-Näkijä
  
-Hei Kapteeni, tää ois nyt valmis, tämä salaliittovastaus.
Laitetaanko matkaan saman tien, Näkijä tiedustaa.
-Ei vielä, odotellaan vähän... ei kait sillä nyt niin kiirettä ole.
Lukekoon se Ajallinen niitä aikaisempia vastauksia ihan rauhassa.
.. Ja saahan tuo viestiviejäkin hetken levätä ja toipua rasituksistaan.
-Mä-en anna tätä ! Ikinä ! kuuluu ruorin takaa Förstin äänekästä
kiukkuista mutinaa ... jota muut eivät kylläkään kuulleet.
 
13.03.2021
Ajallisista aineista ja myrkyistä
No, kun tuo kyyhky vielä saa levätä Förstin hellässä hoivassa,
niin Alkemistilla on myös omalta osaltaan vastattavaa Ajallisen 
aikaisempaan kysymykseen ajassa olevista aineista ja myrkyistä.
-Jospa laitetaan tämä minunkin vastaukseni tuohon samaan
matkaan, Alkemisti ehdottaa, -eiköhän tuo lintu sen jaksa viedä, 
kun on nyt alamäkikin.
-Joten, kirjaahan Runoilija vielä tämäkin vastaus.
 Ajallinen hyvä
Ajallisen ajan aineissa kannattaa nyt olla tarkkana, ettei vastusta 
kehityksen kulkua ja viisauden kasvua. Sillä se, mi tänään on totta, 
on jo huomenna valhetta, jolloin jo taas keksitään uutta -  tapahtuu 
kehitystä, usein juuri kokemuksen ja oppimisen kautta.
Jos nyt kehityksen kulun keskellä sanotaan, että ”tuo on vaarallista”, 
sitä ei uskota, sillä vielä ei ole tapahtunut sitä tärkeätä kasvua, jonka 
jälkeen vasta se sanottu ois totuutta.
Joten, turha taistella nyt ajallisen suuruutta vastaan, ja itseään vaikka 
tuomita vallalla olevien voimien toimesta.
Nyt kannatta vain hiljaisuudessa seurata kehityksen kulkua.
Näin on tilanne ja asia monien ongelmien kohdalla, kun ei vielä tunneta 
kehityksen päässä vasta olevaa tulosta.
Kehityksestä ei voi kesken kaiken pois poiketa, ja kuin haukata jotain 
sellaista, mitä ei vielä tunneta. 
Tämä siis koskee ajallisissa tapahtuvaa tutkimusta.
Ylemmissä asiat on toisin, mutta se onkin aivan eri maailma
ja suurempi ulottuma, jossa moni asia on toisin totta.
Ajallisen ei nyt pidä lannistua, vaikkei kaikesta vielä voikaan kertoa 
kaikkea, sillä, ajalla on lakinsa, samoin kuin on ylemmillä. Ja niiden 
yhteistyöllä on aina tarkat aikansa viisauden ja ymmärryksen vahvistua
 - ja uusien keksintöjen esille tulla.
Silloin vasta on mahdollista aikaisemman vahingollisista luopua ja 
kehityksen kulkua korjata, kun ymmärretään uusia mahdollisuuksia.
Tänään mennään ajallisissa näin, olemassa olevan tiedon ja viisauden 
mukaan. Kesken kaiken siihen ei muutosta voi nyt tuoda kukaan, paitsi 
se, minkä ongelmat tuovat esille. Silloin avautuu taas tilaisuus kehitykselle.
Ja, hintansa aina kaikelle, muutoksien suunnalle.
Mutta, kuten jo aiemmin on sanottuna, on olemassa kuin pako- tai 
suojaovia vapautua kehityksen raskaista askelista. Ihminen voi etsiä
ylemmän voiman apuja, joiden kautta ja avulla hän voi vapautua vielä 
alkeellisen kehityksen aikaansaamista kahleista, ja rukouksella tai 
henkisillä voimilla vapautua saamistaan vahingoista.
Tämä mahdollisuus koskee kaikkia elämän alueita, ei ainoastaan 
nyt ajankohtaista rokotusta, josta Ajallinen kirjeessään ilmi toi huolensa.
Terveisin
-Elämän Alkemisti
 
  
12.03.2021
Kirjailijan väliintulo
Taustalla tätä kaikkea matkan kohellusta seurannut kirjailija itse, 
astuu nyt hetkeksi kuin näyttämölle korjaamaan tarinan kulkua:
-Kuulkaas nyt näyttelijät, ylhäällä ja alhaalla. Tämä tarina pian sekoaa, 
ellei tätä nyt paremmin ohjata. Lukijat, tai sanotaan nyt niin, että 
mahdolliset lukijat, jo pian putoaa matkasta, ellei osia oikealla tavalla
yhteen punota.
Joten, tämä tarina vaatii nyt taas Kertojan, joka yhteen sitoo eri puolia 
ja hahmoja, ja myös tarinan ja hahmojen taustoja ja edesottamuksia, 
helpottaen näin kokonaisuuden rakentumista.
Ja, ensi töiksi Kertoja aloittaa...
  
12.03.2021
Kertoja astuu kuvaan
Noniin, tämä tarina vaatii kyllä taas kertojan, kuin silloin matkan alussa 
kun olin hetken mukana. Minne lie katosin silloin.
Hahmot jo pian sekoaa, joten, ehkäpä minulla on nyt taas paikkani 
rakentamassa tätä tarinan kulkua ja voin osaltani huomioida tapahtumia.
Ja, aivan ensiksi minun on kyllä puututtava tuon pienen linnun osaan 
tässä kaikessa. Liian raskasta moinen välitystehtävä, paikoin kuin linnun 
rääkkäystä. Ja kun tuo Aatamikin tuntuu ajattelevan vain omiansa, eikä 
oikein huomioi pienen linturaukan voimia.
Jospa minä, Kertoja, joka olen kuin tässä välimaastossa huomioiden 
molempia puolia, ehdotan tuohon viestien vaihtoon jotain kehittyneempää 
ratkaisua, sillä eihän lintupoloinen enää jaksa montaakaan kapuamista
tuonne ylös, ja laskettelua takaisin alas. Ja vielä, kun nuo lepotauotkin 
jäävät näköjään aika lyhyiksi, ruokinnoista nyt puhumattakaan.
Joten, minä otan asian puheeksi tuon Kapteenin kanssa. Hän on tietääkseni 
ihan taitava noiden ajallisten tekniikoiden kanssa - onhan hän elänyt ajallisissa
vuosikausia niiden parissa. Hetken vasta vallan viettänyt kokonaisena laivalla.
Ehkäpä hän keksii jonkin tavan, miten voi viestein ylittää eri ulottumia.
Palaan tähän pian, kunhan olen hänet tavannut ja kanssaan asiasta sopinut.
 
No niin, nyt ensiksi tarinan hahmoista ja niiden tilanteista.
Kapteeni on nyt ylhäällä laivallaan, kokonaan, ei kulje enää jalat maassa.
Ja, uusi hahmo, Aatami Ajallinen, on nyt ajallinen, Kapteenin jalkoja
muistuttaen ja jatkaen  hänen matkaansa ajassa, ajallisten suuria miettien
ja kysellen.
Se on nyt parempi näin. Kapteeni oli ajallisissa vain katseensa ylöspäin
ja osallansa, jaloillansa ajallisen tuntoja tuntien ja niiden kautta ajallista 
seuraten - ollut vain osallansa sen osallinen.
Nyt tämä uusi Aatami, nimeltänsä Ajallinen, on kokonansa ajallinen
kaikkea ajallista tuntien ja ihmetellen, vastauksia kysymyksiinsä toivoen ... 
jostain, ei oikein tiedä hän, mistä, sen kuitenkin ymmärtäen, että jostain 
ylemmistä, sillä ajallisista saatu viisaus ja ymmärrys on tänään yhtä, ja jo 
huomenna toista, eikä tulevaista selitä kukaan.
Niihin tietoihin ei kannata mennä mukaan, hän ajattelee, ja siksi 
kirjeitään pienen linnun mukana ylemmille lähettelee, ja sieltä kyselee,
miten asiat oikein on.
Joihinkin kysymyksiin jokin ylemmällä oleva porukka, jokin laiva siellä, 
paremmalla viisaudella hänelle vastailee, nähtävästi aina sen mukaan
kuin on ymmärrystä, tai lupa.
Joskus vain suuntia piirtelee, 
joskus vain Ajallisen kiivaita kysymyksiä huokailee, joka, kuin pieni lapsi 
kaikkea utelee, ja vanhempansa vain valtavaa kysymysten tulvaa huokailee.
 
Näin tämä nyt kulkee, tämä outo tarina, muuttuvainen matka milloin ylhäällä, 
milloin alhaalla, ja pieni kyyhky raukka kuin koko ajan matkalla mytty jalassa 
kysymystä, vastausta kantamassa. Mutta kuten jo totesin, tuohon on saatava
jokin muutos.
Ja, miten se nyt menikään: "Yksi tyhmä kysyy enemmän, 
kuin kymmenen viisasta ehtii vastata".
Jaa, paljonkos siellä oudolla laivalla onkaan sitä väkeä?
F
 
 
13.03.2021
Mystikon kuvat
-Kuulkaas ystävät, mitä Mystiikan hytissä juuri tapahtui! selittää Mystikko innoissaan, 
noustessaan kannen alta omasta hytistään. -Siellä tipahti taas kaksi kuvaa.
-Mitä noi-o?, ehti Försti jo kysymään, nähdessään oudot kuvat Mystikon kädessä.
-Niin, kuulehan Försti, ja kuulkaa muutkin, mitä nämä kummalliset kuvat tarkoittavat,
 Mystikko jatkaa. -Ensin tipahti näkyville tämä Lanttien 8
          
se symboloi ahkeruutta, luovuutta ja taitoa suoriutua hyvin erilaisista
käytännön tehtävistä. Työnteko koetaan syvällisesti, ja sitä tehdään sen
itsensä vuoksi, ei niinkään jonkin henkilökohtaisen motiivin vuoksi. Se on
päämäärä itsessään. Se kuvaa myös uusien taitojen ja kykyjen oppimista.
-Siis...hä?
-Ja heti perään tipahti tämä Kuolema 13. Ja eikös tänään ole juuri 13. päivä
tuolla ajallisissa. 13. kolmatta. Mielenkiintoinen sattuma, vai mitä.
          
-Noni, sitähämmä sanoin et-se Kapteeni sitteki kuali. Kualiks mäki sit sen kaa?
Försti jo huolissaan jatkaa.
-Ei Kapteeni kuollut, eikä se sitä tarkoita, oikaisee Mystikko Förstin käsityksiä,
-vaan enemmänkin juuri päin vastoin, Kapteeni elää nyt oikeasti, kokonaan,
kun sen ajallinen osuus vapautui sieltä alemmilta, kun sen jalat tuli tänne ylös, 
ja se on nyt sitten kokonaan täällä laivalla. Tarkemmin vielä kuvattuna tuo 
tarkoittaa sitä, kun ihmisen henki ja keho eroavat toisistaan.
-?? ... ... jaa ... aha ... siis elää vaik kuali, niinkö? tarkentaa Försti ymmärrystään, 
vaikkei se oikeasti tainnut tajuta mistään mitään.
-TAJUSINPA ! Älä sinä Runoilija rupee kirjoittelee omias. Tossahan se seisoo,
katon-ny ... iha kokonaisena ... kyllähäm-mä nys-sen-nään.
-Juuri niin, Försti, Mystikko rauhoittelee, -siinähän se nyt on ihan kokonaisena. 
Ja niin siinä nyt sitten kävi tässä ”viimeisessä seilissä”, jossa Kapteeni irtosi
ajallisista kokonaan tänne ylemmälle laivalle. Ja ajallisiin jäi hänen jaloistaan
Ajallisen keho, se on nyt se Ajallisen Aatami ilman Kapteenin osuutta. He ovat
nyt erossa toisistaan, vaikka jotenkin tietävät toistensa olemassa olosta. 
Merkillinen tapahtuma ja paljon monimutkaisempi juttu - vähän vaikea selittää.
Mutta, kuitenkin jotenkin tuolla tavoin lyhyesti kuvattuna.

Ja siis se Kapteenin entinen ajallisen osa on nyt siis kuin tuo Aatami Ajallinen, 
joka tänne kiivaasti kirjoittelee ja kyselee kaikenlaisia ajallisen asioita.
-... Jjjjust-ni! kuittaa Försti, ja salaa muilta vähän pyörittelee silmiään ja katselee 
jonnekin ylös. -Kyllähäm-mä-nyt-ton tajusin.
-Joten siis, miehet, Mystikko jatkaa, -tämä on nyt se muutos, josta oli puhetta jo
jokin aika sitten, kun ennakoitiin jotain tapahtuvaa muutosta. Se oli tuo Kapteeni, 
joka muuttui - ja se Ajallisen Aatami korvaa ne Kapteenin jalat tuolla ajallisen
tasolla   -  Tajusitteks-te kaverit?
-... Tajuttiin tajuttiin, kaikki kuin yhteen ääneen kuittasivat, ja katosivat hiljaisina 
kannen alle kukin omiin puuhiinsa. Försti ei puhunut enää mitään.
Vain Kapteeni jäi kannelle vähän mietteliään näköisenä, katseli jalkojaan ja 
kipristeli varpaitaan. -Totaa ... mites se ... nyt sit menikään...
-Mä arvasin ton, huokaa Försti itsekseen, seuratessaan Kapteenin ilmeitä. 
-Mä arvasin ... ei se itekkää sitä tajunnu, näköjää.
 
 
Tässä välillä, kuin taustalla, oli kyyhky jo saanut tarvittavan leponsa ja nuo 
valmiiksi kirjoitetut vastaukset voitiin toimittaa matkaan ajallisen ulottumalle,
sille Aatami Ajalliselle, jonka tiedettiin jo malttamattomana odottavan ylempien
vastauksia.
-Jaahas, sinä jo sitten vihdoin tulit, toteaa Aatami vähän innottomasti, kun oli
jo vähän kyllästynyt odottamiseen. -No, mitäs sinulla on tuomisina, katsotaas...
oho, oikein kaksikin vastausta ... no tuoko sinua sitten viivytti, vai mikä.
Jos, kyyhky ois ymmärtänyt Aatamin puhetta, ois hänellä kyllä ollut kerrottavana
viipymisen todellinen syy - vaan, eipä heidän välilleen nyt suurempaa dialogia
synny kielimuurin takia. Ainoastaan kyyhkyn elekielestä ois voinut paljonkin
lukea, mutta siitähän Aatami ei sitten mitään ymmärrä.
Aatami Ajallinen vetäytyi omaan huoneeseensa tutkimaan saamiaan vastauksia.
Mutta, linnun hän vallan jo taas unohti, kun vastaukset niin kovasti kiinnosti.
--
 
 
15.03.2021
Mutta, laivalla ei olla toimettomana, vaan aikaisempiin kysymyksiin koko ajan 
valmistellaan vastauksia. Lähinnä nyt Näkijä on touhussa, kun kysymysten
aiheet ovat olleet pääosin tuleviin suuntautuvia.
Näkijä kaikessa hiljaisuudessaan vastailee Ajallisen kysymyksiin, jotka vielä 
ovat jääneet vastausta vaille. Hän keräilee niitä yhteen ja odottaa, kunhan 
kyyhky taas saapuu niitä kuljettamaan.
 
Ja hän aloittaa...
Ajallinen hyvä, tässä vähän vastausta aikaisempiin kysymyksiin.
Tieto lisää tuskaa.
Vaatii uskoa ja tulevan kuvan näköä, vaikkei juuri nyt mitään vielä näykään,
vain kuin ensi oireita tapahtuman kulusta ja kehityksestä.
Paljon tapahtuu salassa, ja piilossa on tietoa, suunnitelmia, tulevien kuvien 
rakennusta, ja kasvua ihmiskehossa siihen istutettuna eri tavoin materiassa 
ja oudoissa aineissa, lähes tuntemattomissa, testaamattomissa, mutta tarkoin 
suunnitelluissa, kohdistetuilla.
Ja siis, tieto lisää tuskaa, kuten kerran aiemmin oli sanottuna: ”pelkoa ennen, 
pelkoa jälkeen”, eikä siis poistu uhka, ei tulevan kuva, vaikka ois tehty se,
 missä ois lupausta pelosta vapautua.
Joten, kannattaa nyt vain rauhoittua, elää ja antaa elämän edetä, ja tehdä hyvää 
työtä kaikkeuden parhaaksi, eikä taistella sen kehitystä vastaan, joka on kaiken 
tavoitteena.
Pitää tapahtua se, mikä pitää tapahtua, jotta tapahtuu se, mikä pitää tapahtua.
Eikä sen kehitystä voi torjua, sillä ei ole tietoa eikä taitoa, miten vastustaa 
mahdotonta, vaikka kuin ihmisaiheutettua.
Mutta muista, kaiken takana on viel suurempi suunnitelma, kuin vain yksi 
ihmisunelma, joka hänelläkin vain istutettuna, ja toteutuksen voima
ylemmiltä annettuna.
Kullakin paikkansa kaiken ketjussa, ja kuka tekee hyvää, kuka pahaa,
mahdoton tunnistaa, sillä kukin palvelee ja rakentaa sitä hyvää tulevaa
- vaikka kaiken kautta, mikä ihmistä nyt kauhistuttaa.
Eletään lyhyttä hetken aikaa kaikkeuden suunnitelmassa ja matkassa,
eikä tätä pientä hetkeä edes kauan muistella kaikkeuden kartassa 
- olihan vain yksi vaihe kehityksen ketjussa, jonka oli tarkoitus toteutua
ennen uuden alkua.
Kuin mahdoton ymmärtää, mahdoton tajuta, mahdoton uskoa tulevien suuria 
kuvia ja suunnitelmia suuria, tuhatvuotisia, vaikka olisivatkin kuin yksi päivä 
kaikkeuden suunnasta ja tuhat vuotta ajallisen ajassa.
Kaksi maailmaa, toinen toisensa rinnalla yhdessä edetä, ja yhdessä kulkea.
Puhua näistä, on kuin ois julkea, vaikka kuvaisi vain tulevia aikoja jossain 
kaukana, tai jo huomenna.
  
 
16.03.2021
Kertoja kuvaa matkan historiaa
Kertoja näki hyväksi kertoa vähän matkan historiaa, 
mistä tultiin, ja miten laivamatkalle lähdettiin, 
ja missä nyt tällä hetkellä mennään.
Tämä alku tapahtui jo viitisen  vuotta sitten,
kun tarinaan tuli outo laiva, se satamassa odotteli
ett' Aatami ajassansa valmistuisi.
Hän kaiken kokemuksensa keräisi
ajallisen velvollisuutensa valmisti
omanlaisensa tien kulki - sai sen valmiiksi.
Ja, laiva tuli kuin tyhjästä, se Aatamia satamassa odotteli
ja lähtöä merille valmisti.
Vanha elonsa pieniin kirstuihin,
kaikki oli mukaan otettava, matkaan pakattava
se kaikki elon kasvun tie, joka ihmistä ajassa vie.
Oli edessä uudenlainen ... merten tie
ja irtoaminen ajallisen maista ja meristä.
Oli jokin sisäisensä kaipaus jonnekin ylempiin
ajallisista erottaviin..
 
Otti jokin ylempi vallan, ei väheksynyt ajallisen teitä ja tekoja
näki ne portaina laivalle, ja tulevien merille ja matkoille.
Ja Aatamista leipoi hän Kapteenin laivalle
yhteydeksi menneitten muistoille ja ajallisille
... vaikkakin vähin erin katoaville.
Vaan, tiukka oli ajallisen ote ja ajallisen maa
mi ihmistä kasvattaa, ja valmistaa kohti tulevaa.
Vain jokin uusi laiva voi viedä kohti sisäisen unelmaa.
Laivan valmisti jokin ylempi, Merten Mies ?
hän kaiken näki ja edeltä ties.
Laivan liikkeelle saatteli, satamasta matkaan irrotti
varmisti, ett' kaikki mennyt on mukana tulevalla matkalla
ja miehistö taitava Kapteenin apuna
... ja tietenkin myös tuo pikku koala, ain uskollisena seurana.
-Mäen-o mikää pikku! kuului hiljaa jostain ... oisko ruorin takaa.
Ja alkoi pitkä matka kohti uusia meriä ja maita
uusia kasvuja ja tapahtumia.
Laivan kulkua vain jarrutti kuin kaksi ankkuria - tai anturia
jotka laahasivat edelleen kaukana meren pohjassa 
- ajallisen ulottumassa.
Tapahtui kuin Aatamin kahtia jakoa;
ylhäällä laivalla Kapteenina
ja alhaalla ajallisissa vielä sen vanhan Aatamin jalkoina.
Ja mitä ylemmäs merille nousi laivan tie
sen pidempi oli matka, mi jalkoina viel ajallisille vie.
Ja oheni jalkojen langat, jotka ajallisista ylemmille vie.
Ja koitti päivä vuosien päästä, ett' jaloista tuli irti päästä
liian raskaaksi se Kapteenille kävi, ja laivan matkaa hidasti.
Jalat ajallisista laivalle nostettiin
Kapteeni raskaasta taakastaan vapautettiin.
Mutta, Kapteenin ajallinen osa, se Aatami mi matkalle lähti,
sen kuori nyt maahan palautettiin elonsa uusiin askeliin
eloansa jatkamaan.
Ja irtosi laivasta Aatami Ajallinen, 
jatkoi laivalla Kapteeni ylempien.
Aatami palasi takaisin ajallisen maihin ajallisen matkalleen
mutta hänelle jäi jokin muisto ylemmästä ulottumasta
jostain laivasta ja oudoista meristä.
Aatamin paluu ajallisiin oli pitkä prosessi
- ei kaikkia hienoja lankoja hetkessä katkottu.

Siihen meni tasan vuosi, sit jalat irtosivat
ja Aatami Ajallinen palasi ajallisen keskelle, myrskyäville maille
ainoana apunaan tuo irtoamisprosessin aikainen opetus
ja jokin mielikuva ylempien viisaista, joita hän oli tavannut 
kuin oudon unensa aikana.
Niiltä hän nyt ajallisissa, kuin yksinäinen onneton
kyselee apuja ajallisensa matkalla.
 
Hmmm... huokaa Kertoja, tuota kaikkea onkin aika vaikea kuvata.
Kahden ulottuman välillä tapahtuvia muutoksia
ajallisen suunnasta katsottuna kuin ... yliluonnollisia.

No, kuitenkin jotenkin noin se kaikki on tapahtunut.
  
Ja samaan aikaan Näkijä edelleen valmistaa vastauksia Ajallisen kysymyksiin.
Nehän olivat kyllä laajoja kaikkineen...
 
17.03.2021
Ja Näkijä vastaa edelleen Ajallisen kysymyksiin
Muutoksista ja tavoitteista
”Maailma ei ole vielä valmis”
kävi tuollainen ajatus Näkijän aamussa
vaan, kesken kaikki on
ja matkalla kuin kädessä kohtalon.
Kesken on kaikki kasvu ja kehitys
kesken on alkanut muutos, sekin alussa vasta
vaikka onkin koko ajan vain osa kokonaisuutta.
Tästä muutoksesta, mi menossa nyt on
mennään läpi kuin rytinällä, kovalla vauhdilla
kuin testaten, koetellen kaikenlaista
niissä paljon opettavaista - ja kasvua kaikki tyynni.
Pelkoa pelkoa
vastustusta vastustusta
vastustuksen vastustusta
muutosta puhutuista, luvatuista

odotetaan lopullista tulosta, jota ei tietenkään ole
koska muutos ja kehitys on jatkuvaista;
yksi kun päättyy, toinen jo alkaa
näin on ollut aina, ja näin on aina oleva
ei muuten oltaisi näin kaukana kaiken alusta
eikä lopputulosta tiedä kukaan
kaikki vain yhdistyy yhteen kuvaan.
Vaan, sitä kuvaa ei piirrä kukaan, sillä
eihän se oikeasti ole kuva, vaan tila ... jossain kaukana
jota kukaan ajallinen ei tavoita.
Mutta, tämä pieni matka nyt maailman kartalla
vie eteenpäin kehityksen kulkua kohti yhtä tavoitetta
ja sen jälkeen on vielä monia muita
uudenlaisia kasvun matkoja ja niiden osatavoitteita.
Siis, muutoksesta muutokseen
tavoitteista tavoitteisiin
kehityksen vaiheista uusiin kehityksiin
- matka on jatkuva
mutta, tietenkin ... jokaisella vaiheella on omat napansa
joita valvoa, ja joista huolestua kukin vuorollansa
- ja elo on raskasta.
Mutta, sitähän se on ollut aina
ja aina muutoksen kourissa - toisille kuin ilona,
toiselle kuin kamala ain ihmisen mukaan, ja ajan
johon on sattunut syntymään mukaan.
Nyt on tämä vaihe, matka ja muutos...
ei mitään uutta maailman historiassa
ja kokoajan tulee uutta;
   kasvun vaiheita ja vaivoja
      kehityksen uusia askelia
         ihania löytöjä, jotka vaivoiksi vaihtuvat
ihmisten käsissä muuttuvat ja pilaantuvat
- ja tulee uutta
vanhan korjausta
ja taas korjausta, ja korjausta.
Maailman kulun perspektiiviä
pieni hetki ja yks välähtävä kuva
ihmisten kautta on kaikki toteutuva.
 
 
18.03.2021
Ja Näkijä vastaa edelleen Ajallisen kysymyksiin
Mikä ratkaisuksi ydinongelmaan
Ajallinen esitti listan ja huolensa ajallisen ajan ongelmista;
   maapallon tilasta
      väkiluvusta
         luonnon tuhoutumisesta
            ravinnon määrästä ja laadusta
               lisääntyvistä sairauksista 
jne ... kaikesta, mi uhkaa elämän jatkuvuutta maapallolla
ja tietenkin samalla noiden mainittujen ongelmien
yhä vain jatkumisesta ja pahentumisesta.
Mikä noihin ois ratkaisuna, Ajallinen kyselee,
mikä voisi muuttaa kehityksen suuntaa?
Mikä voisi maapallon tilaa parantaa
mikä ihmiskunnan tulevaisuutta turvaa?
 
Kaiken huippuna on ihminen itse
joka ytimenä on noiden kaikkien ongelmien.
Muiden, kuin oireiden muuttaminen, poistaminen
ei ole mahdollista yksittäin, ei ees yhdessä
eikä yksittäisen ongelman ratkaisu mitenkään pelasta kokonaisuutta
sillä se kaiken ydin-aiheuttaja on edelleen vallalla
ja jatkuvasti vain kasvava ja lisää tuhoa aiheuttava
- nimittäin ihminen ja ihmisväestön suuri ja kasvava määrä.
Sen hillitseminen ja vähentäminen jollain tavalla
ois kuin luonnollinen ratkaisu kaikille muille ongelmille
jotka siis ovat seurausta ihmisten toimista ja vaikutuksista
kaikelle koko maapallolla.
 
Mutta, ihminen pelkää tuhoa, muutosta
vaikka samaan aikaa toivoo maapallon toipumista
ja sen uutta kauneutta, elinolojen parantumista
ja huolehtii jo tulevien polvien elinmahdollisuuksista.
Tällä menolla niitä ei ole, tai ne ovat hyvin huonot,
kun kaikki vähin erin lahoaa;
   maa saastuu, ja meret
      ravinto loppuu, ja puhdas vesi
         luonto katoaa ja eläimet sen
ja ilman laatu vähin erin saastuen.
No, minkä näet ratkaisuksi, Ajallinen hyvä,
sinä joka kyselet ja osittain jo näet tilanteen vakavuuden
vaikka - niin paljon on hyvää ja kaunista
kun katselet maailmaa omasta ikkunasta
ja vaikka niin kauniisti huolletuista turistikohteista
puhtaasta luonnosta ja metsistä
ja viel puhtaiden ja raikkaiden järvien rannoilta.
Se kaikki on enää vain pieni osa kokonaisuutta
ja varsinaiset ongelmat ovat niistä kaukana. Vielä,
mutta lähestyvät vuosi vuodelta.
Ja nyt, Ajallinen, jätän sinut hetkeksi pohtimaan tätä kaikkea
ja samalla puntaroimaan mahdollisia ratkaisuja
joihin palaamme täältä laivalta seuraavassa viestissä.
Terveiset laivalta
-Näkijä
 
 
21.03.2021
Kuka pelastaa mitäkin
Lähestytään jo vastausta, Ajallinen hyvä,
kysymyksen ydintä ja vastausta;
meneillään olevaa muutosta
kehityksen ratkaisua, ja vaikeutta
ymmärrystä tilanteelle, miss' juuri nyt ollaan.
Etsitäänkö kaikella vain ratkaisua,
jolla turvattaisiin ajallisen kokonaisuutta;
maapallon tilaa ja sen jatkuvuutta,
jos toisessa vaakakupissa on 
kaiken tuhoamisen jatkuminen
ja toisessa pelastuminen.
Ja nyt katsotaan, mitä ollaan tekemässä;
ollaanko tuhoamassa, vaiko pelastamassa
ja, kuka oikeasti on tuhoamassa,
kuka oikeasti pelastamassa maapalloa tuhoutumasta.
Puhutaan nyt ajallisen hetken vaivasta ja sen uhkasta
ihmiskunnan tulevasta.
On kuin kaksi puolta, jotka tavoittelevat samaa tulosta;
toinen pelastusta, ja toinen pelastusta, myös
toinen kohdistaa pelastusta maapalloon
toinen kohdistaa pelastusta ihmiskuntaan
ettei sille vain tapahtuisi mitään pahaa
vaikka, oikeasti ... sille on tapahtumassa pahaa
ajallansa kaiken katoavassa tulevassa.
Toinen puoli elää maapallon säilyttämisen unelmassa
ja ihmiskunnan tulevassa.
Ja nyt nuo kaksi puolta;
ovatko yhteisessä unelmassa,
kun toinen on säilyttämässä tuhoavan suunnan
ja toinen on vapauttamassa tulevan suunnan tuhoista.
Molemmat puolet ovat pelastamassa,
vai, onko ollenkaan kahta puolta.
Toimivatko molemmat puolet 
sen suuremman pelastuksen puolella;
jatkuvuuden turvaamisen puolella
toinen tietoisesti, 
toinen tietämättänsä, kuin taistellen paremman pelastusta vastaan
onkin viemässä sitä juuri eteenpäin.
Eli, suunta on yhteinen ja sama.
(Voiko tuota kaikkea nyt epäselvemmin kuvata?)
Jokin pieni joukko yrittää vastustaa hyvän tulevan suuntaa
ymmärtämättä ollenkaan, että yrittävät pelastaa
tulevan suurta tuhoa ja sen suuntaa.
Vaakakuppeja on vaikea toisistaan erottaa
kun molemmat painaa samaa
eikä oikeastaan olekaan, kuin yksi ainoa kuppi
jota molemmat samoin toteuttaa.
Tarkemmin tuota nyt kuvaamatta ...
- eletään ratkaisujen aikaa
ja edetään koko ajan kohti hyvää tulevaa
ja maanpiirin oikeata unelmaa.
Toivottavasti Ajallinen sai tästä selvää
Terveisin
- Näkijä
 
 
21.03.2021
Maanpiirin pelastusta
Tässä Ajalliselle vielä vähän jatkoa edellisiin.
Tuota (edellä kirjoitettuja) vaikea tajuta
kun on niin monenlaista touhua ja pelotusta.
Mutta kuitenkin, kaikki toimet toteuttavat maanpiirin pelastusta;
tuo tarkoittaa maata ja luontoa
meriä ja vesiä kaikkineen.
Vain ihminen, on se syyllinen ongelmien.
Hänessä piilee ratkaisu tulevien aikojen.
Hän on keskeinen osa tulevien suunnitelmien.
Palvelevatko kaikki teot, mi menossa nyt ovat
ihmiskunnan säilymistä, vaiko, sen vähennystä
- on se suuri kysymys
ja jonka vastaus on se suuri aivoitus.
Mutta, sen vastauksen perässä, sen seuraus,
on maanpiirin pelastus kaikkineen
myös ihmiskunnan tulevineen.
Pelastustoimet vaativat suurta lujuutta
kuin suoranaista julmuutta
jotka taas herättävät suurta vastustusta
... eikä aiheesta saa edes suoraan puhua.
Siksi etsitään taidokkaita tapoja,
ett' ihmiset itse tekevät valintoja tulevainsa puolesta
vailla pakotusta.
Näin muodostuu kuvia
joissa hyväntekijät ovat kuin pahoja
ja pahantekijät hyviä
mutta, erottaa hyvät pahoista, ja pahat hyvistä on kuin mahdoton tehtävä
sillä, molemmilla on oma tärkeä osansa kokonaisuuden toteutuksessa.
Ja, tulos on kaunista, kuin uuden luomakunnan luomista
uuden ihanan ajan alkua, ja kehityksen kulkua
kohti unelmien toteutumista.
Terveisin
-Näkijä
 
 
25.03.2021
Sanat kiertävät kaartavat
Ajalliselle vielä jatkoa edellisiin...
Nuo sanat kiertävät, kaartavat
piilottavat, avaavat
suuria lupaavat suuntaan ja toiseen
- uskomattomat, näkymättömät
toteutuvat ... aikansa myötä
ihmiskunta tekee nyt raskasta työtä;
pelastaa ja tuhoaa
rakentaa huomaamattansa tulevaa
ja sen kaunista unelmaa.
Mutta, elää nyt koko ajan sen matkaa
jonka päässä vasta, se unelmansa saavuttaa.
Ei aikoja, ei paikkoja
ei edes tarkkoja tapoja ole tarvis kuvata
sillä, kaikella on ratansa, aikansa ja paikkansa
kaikkeuden matkassa.
Eikä, oikeasti, ole mahdollista sitä muutella
- elämän suurta tarkoitusta
joka on ollut olemassa ja aikojen alusta
ja ollen koko ajan matkalla sen toteutumista.
Jokainen askel, jokainen päivä
jokainen teko hyvään ja pahaan
- myös jokainen teko valtaan ja rahaan
vie edelleen ja eteenpäin sitä suurta suunnitelmaa
jonka vallassa on koko näkyvä maailma
- ja jonka ohjaajana on näkymätön ulottuma.
Sillä, eihän nyt ihminen osaisi tällaisia
vaikka, niin pystyvä jo monenlaiseen onkin ajallisensa teoissa.
Mutta, kun kyseessä ei ole yksin ajallinen maailma
vaan, myös ajaton ulottuma, jota ihminen ei vielä tunne
... vaik olisikin hänelle jokin tunne
mutta, ajallinen ja ajaton on yhteinen tila ja unelma
jossa toinen tukee toista
ja toinen kasvaa ajallaan kohti toista
ja tuo ihana yhteinen kaikkineen on suurenmoista.
Mutta, tuon kaiken näkeminen ihmissilmin on vielä mahdotonta
eikä ymmärrys tuleviin yllä.
Ja, jos jotakin jo näkyvissä olisikin, on se piilotettu sanojen taa
ja sanat tulevien kuvia avaa
sillä, jokaisessa sanassa on kätkettynä tulevien salojen maailma
- joka ON.
Ei noita sanoja tule piilottaa, vaan, jakaa
ymmärrys oikea ne ajallaan avaa.
Mutta, sanat sanotut  tulevia esiin kantaa.
Edelleen, terveisiä laivalta
-Näkijä
 
-Jaa ... missäs se lintu nyt oikein on, Näkijä jo ihmettelee,
ei ole näkynyt vähään aikaan. Mitähän sille... alkaa tuossa jo kertyä 
tuota vastauksien kuormaa.
- - -
 
 
27.03.2021
Linnulle kenkää - eli, uusia mahdollisuuksia.
Kertoja: -Kuulehan Ajallinen...
Ajallinen: -Kato, Kertoja, mitäs sulla mielessä. Jotain tarinan taustaa, vai.
K: - Niin, taustaa... tai muutosta toimintatapaan. Nimittäin, olen seurannut
tuota viestittelyä sinun ja tuon jossain kaukana ylemmällä ulottumalla
olevan laivan välillä...
A: -Niin...
K: -Niin, tuo pieni kyyhky raukka ei kyllä kauan jaksa moista touhua, joka...
A: -No sitä minäkin olen vähän ajatellut, että...
K: -Ja se väki siellä laivalla myöskin on ajatellut samaa.
A: -No, mitäs me sit sille, kukas viestit tulevassa kuljettaa jos pulu pannaan
eläkkeelle... tai jollekin
K: -Noo, ei nyt ihan eläkkeelle, mutta keveämpiin hommiin kuitenkin.
A: -No, mites sitten ... ei ne viestit ihan paperilennokiksi taitettuna taida
ihan niin ylös...
K: -Ei lennokiksi, ei ... mutta onhan olemassa nykyaikaisempikin tapa,
jos sitä vähän kehitettäisi.
A: -Jaa, no kerro.
K: -Niin, sen laivan Kapteenin kanssa samasta asiasta jo keskustelimme...
A: -Aai, sulla on yhteys sinne?
K: -No onhan minulla kertojana yhteys vaikka minne, miksei sitten sinne 
laivallekin.
A: -Jaa, no tunnetko sinä sitä väkeä siellä?
K: -Tunnen kyllä, hyvinkin. Niin, siitä viestien välityksestä sen Kapteenin
kanssa puheltiin ja päätettiin, että perustetaan sellainen energinen linja,
sellainen viestilinja molempiin suuntiin.
A: -Viestilinja?
K: -Niin, vähän sellainen kuten ajallisessa toimiva sähköposti, mutta
sellainen, joka pystyy ylittämään ulottumien rajat - ja viestinne sitten
kulkisivat sitä pitkin. Ja tuo lintu voisi siirtyä helpompiin hommiin.
A: -Jaa, no mites se sitten?
K: -Se Kapteeni on kyllä taitava, osaa kaikenlaista - on oppinut elonsa
aikana ennen laivalle muuttoa. Hän voi hoitaa asian kuin vanhalla rutiinilla. 
Ja olihan hän taitava Taikuri jo ajallisissa ollessaan, tiesitkö sitä.
A: -En, tai ... jotain tuttua siinä kyllä...
K: -Niin, hän voi taidoillaan rakentaa sellaiset linjat, toinen täältä sinun
ajallisista oloista sinne ylös laivalle, ja toinen laivalta tänne alemmalle 
ulottumalle. Silloin viestit kulkevat nopeasti ja helpottaa muutenkin sitä 
viestien vaihtoa. Mitäs sanot?
A: -Jaa ... kuulostaa hyvältä. Eikä ois aina sitä paperihommaa siinä välissä.
Leikkaamista ja viikkaamista suikaleeksi, ja vielä se kiinnitys tuon kyyhkyn
jalkaan. Se on kyllä viime aikoina muutaman kerran jotenkin aika tuimalla
ilmeellä mulkaissut, ja ihan kuin ois vähän murahtanutkin, tai jotain...
K: -Juu, se on totta, olen sen nähnyt. Väsyneenä yritti sinulle jotain sanoa,
mutta kun teillä ei ole yhteistä kieltä, niin sinä et ymmärtänyt. Hän kyllä 
sinua vähän paremmin, ja sinua moitti omalla tavallaan ... jota sinä et siis 
ymmärtänyt.
A: -Jaa, no jotain kuitenkin olin huomaavinani. Noh, mites sitten toimitaan?
K: -Minäpä kerron. Kapteeni jo perusti ne viestilinjat, kaksi kappaletta, yksi
kumpaankin suuntaan. Ja sinä voit käsitellä niitä tuolla omalla puhelimellasi.
A: -Oho!
K: -Joo, ja toisella linjalla lähetät omasi viestit, ja toisen kautta tulee ne 
vastaukset. Miltäs kuulostaa?
A: -Hyvältähän tuo.
K: -Sinä voit siis lähettää omat viestisi sen laivan postiin, katsos... onhan siellä
kaikki mahdollista, ja osoite sinne on semmoinen kuin laivaposti@mertenmies.fi
ja sinä saat vastaukset omaan aatamiajallinen@groundmail-postiin, tai 
jotenkin silleen se oli. Tarkennan sen vielä.
A: -No hyvä, kokeillaan silleen sitten. Hoidatkos sinä sen linnun?
K: -Juu, minä hoidan sen uusiin tehtäviin. - Niin ja vielä, se Näkijä siellä laivalla, 
lähetti sinulle jo muutaman viestin aikaisempiin kysymyksiisi liittyen. Ne löytyvät 
jo tuolta sinun groundmail-postistasi.
A: -Oukeei, täytyypä käydä tarkistamassa. Kiitos, Kertoja, eiköhän tämä nyt tästä.
K: -Kyllä vaan - ja se lintukin kiittää.
A: -Ja, voishan se lintu vielä joskus poiketa minua moikkaamassa.
K: -Jaa, siitä nyt en ole kyllä aivan varma, että tuleeko ... sen verran raskaasti se
huokas, kun kuuli tästä uudesta järjestelystä.
 
 
30.03.2021
Kertoja:
Noniin, nyt siis käynnistyi tässä yhteydenpidossa uusi vaihe. Ja hyvin näkyy toimivan.
Ajallinen sai ensimmäiset postinsa, jotka Näkijä oli hänelle ja valmiiksi kirjoittanut,
jääneet vain sitä lintua odottelemaan. Sisältävät vastauksia Ajallisen aikaisempiin 
kysymyksiin. Tuskin vieläkään on ehditty kaikkiin kysymyksiin vastata, sen verran
paljon ja suuria kysymyksiä tuo Ajallinen ehti linnun mukana toimittaa.
Niitä saamiaan vastauksia Ajallinen nyt jäi omassa rauhassaan tutkimaan.
Ja, napsahtihan sinne postilaatikkoon vielä aivan uusikin posti, jossa Näkijä jo 
suunnittelee jotain uutta ja ajankohtaista. 
Ja näin hän siitä kirjoittaa...
30.03.2021
Menneitten kuvia 1
Kuulehan Ajallinen, sinä elät nyt seassa myllerrysten ja suurien muutosten - on nyt 
menossa ajallisen aika ja kuin ”päivä kuun valossa”.
Ja tuo ajallisuus ei tarkoita yksin sinua, vaan kaikkia, jotka nyt ajassa elävät, sinä vain 
yhtenä siinä suuressa joukossa, kuin kaikkien kuvana tässä oudossa ajassa, jossa kuu 
on päivän valona, ja kuljetaan hämärässä hapuillen, vajavaisesti nähden. 
Ja, jos vielä sattuu jokin pilvi kuun valon kohdalle, sen vähäisenkin valon piilottaen.
Siksi on hyvä kaivaa menneitten kuvia, jotka kuvasivat tulevia ennen kuin tulevia vielä 
olikaan - oli vain pieniä viiltoja, lastuja meren pinnalla, outoja tulevia lupaavia.
Niitä on nyt aiheellista avata, ja uudelleen opastaa tulevien askelia. Joten, aloitetaan ... 
ja palataan aluksi tutkimaan parin vuoden takaisia sanoja, silloin outoja, mutta jotka 
nyt ovat tosia.
Jatkan tuosta seuraavassa postissa.
Terveisiä laivalta
-Näkijä
 - -
Tässä välillä ehti Ajallisen omassa elossa tapahtua pieniä muutoksia, nimittäin hän
hankki itselleen sellaisen teknisen ikkunan, josta maailmaa ihailla ja sen menoa 
helposti tarkkailla.
30.03.2021
Tekninen ikkuna
Ajallinen hankki itselleen teknisen ikkunan, josta katsella, tutustua ihailla 
tämän maapallon kauneutta, sen kaunista luontoa ja ihmisten mahtavia tekoja
ja satojen vuosien saatossa aikaansaamia rakennelmia.
-Oi, kuinka kaunista, hän huokailee, -niin paljon uutta ja erilaista;
upeita vuoria, vuonoja, kanjoneita, ja kauniita kaupunkeja
ihania turistikohteita ja puhtaita rantoja joissa uiskennella
- ja onnellisia ihmisiä kaikkialla.
-Miten on mahdollista, tämä tällainen vakava tilanne,
joka kuin uhkaa tätä kaikkea kaunista ja arvokasta,
luontoa sekä ihmisten arvokkaita tekoja. Ja miksi? hän kyselee.
-Oi, miksi kaikki tämä ahdistus ja pelotus, kuin kaikkea uhkaava 
tuho ja kadotus. Vastatkaa, oi viisaat siellä.
Miksi on tämä uhkaava aika ja hetki nyt täällä, meillä?
Tuon kaiken Ajallinen nyt sanoiksi puki, liitti siihen uuteen viestilinjaan,
ja vain yhdellä napin painalluksella lähetti sen vietäväksi sinne jonnekin...
Kuului vain jokin vvvuuuh-ääni, kun viesti lähti.
-No, on tämä nyt helppoa, tästä vaan... ja sinne se meni. Ei enää sen 
linnun kanssa sitä läträämistä ja tuimia ilmeitä, hän itsekseen myhäili.
 
 
01.04.2021
Vastaus kauneuden huolesta
Kun Näkijä huomasi Ajallisen kysymyksen (Tekninen ikkuna), 
ja suuren huolen Maan kaiken kauneuden säilymisestä, hän päätti 
siihen jo pikaisesti vastata.
Ja näin Näkijä Ajalliselle vastaa: 
-Niin, Ajallinen ajattelee nyt väärin, ja pelkää turhaan kaiken 
tuon kauneuden puolesta, sillä, eihän tarkoitus, ei meneillä ole,
kaiken tuhoaminen ja kadotus, 
vaan, pelastus, kaiken kauniin säilytys ja ennalleen asetus,
palautus siihen mi ennen niin kaunista oli. Siis, pelko pois.
Ei luonto, ei ihmisteot, tarvitse olla muutoksen kohteena,
vaan, ihminen itse, joka siis on tuhoamassa tätä kaikkea kauneutta
- pitää varjella, ettei sitä pääse tapahtumaan.
Ja ne ihmisteot, mitkä oikeasti ovat uhkana, ne tulee korjata.
Siis, tahto on hyvään, ei pahaan, 
kauneuden säilyttämiseen, ei kadottamiseen.
Vain sille itse uhalle on jotain tehtävä, siinä se korjausprosessi.
Mitä se hyödyttäisi kaikkea kaunista tuhota, 
aikaansaannosten kaikkien kadota - ei,
vain sen uhan tulee poistua, joka tuolle kaikelle on vaarana.
Siitä on nyt kyse ja puhe, ja siinä se tarkoitus kaikelle,
mi nyt menossa tälle ajalle.
Terveiset laivalta
-Näkijä
 
 
06.04.2021
Aatami Ajallista häiritsee nyt moni asia, 
ja hän haluaa saada niihin jotain viisasta vastausta.
Siksi hän taas pikaisesti lähettää viestin sillä uudella viestijärjestelmällä.
 
 
Kysymyskirje 2 - oikeasta ja väärästä
Täällä ajallisissa moni juttu häiritsee, näiden muutosten keskellä:
tiedot vaihtelee ja muuttuilee koko ajan
”totuudet” muuttuilee uusiksi totuuksiksi - ja taas uusiksi jne, 
eikä kukaan näytä tuntevan todellista totuutta, suunnitelmaa, 
tai jotain sellaista, kaiken takana
toiset rakentavat pelastusta jostakin, jonka toiset teoillaan aiheuttavat
synnytetään monenlaista pelkoa, ja toiset niitä vielä lisäävät
joku toimii kuin vapauttajana, kaiken ratkaisijana
syytellään toinen toistansa, ja hyväntekijät väännetään pahoiksi, ja
pahantekijät sekoittuvat hyviksi
pian jo täydellistä sekamelskaa - jota siis jo on
piirretään monenlaisia tulevaisuuden kuvia, maan piirin muutoksia
vuoroin katoamista ja vuoroin pelastusta jostain, mitä ei ees ehkä olekaan
joku piikki pelastaa, vaikka se monien mielestä jopa tappaa, se tulevaa
muuttaa ja uutta rakentaa
vallalla monenlaista hyvältä näyttävää tietoa meneillään olevasta, vaikka
siinäkin virheitä - pitäisikö niihin jotenkin puuttua tai oikaista
ja, kuka kaikkea oikein johtaa...
Tuossa sekalaisia huokauksia, kuvaten hyvin tätä tietojen ja tilanteen
sekamelskaa, joka meillä on vallalla täällä ajassa.
Olisiko tuohon jotain ylemmän viisautta, miten elää ja olla, miten oikein
toimia kaiken keskellä.
Terveisin
-Ajallinen
 
 
06.04.2021
Oikeata vaiko väärää - vastaus kysymyskirjeeseen 2
Uusi kysymyskirje hetkessä vilahti laivan postiin, josta Försti taas nokkelana
sen poimi...
-Mitennin-nokkelana... mullehan se kuuluu ku-mä-ohjaan tätä laivaa kerta,
älä sinä Kertoja kuvaile omias, Försti jo vähän hermostuu Kertojan kuvaavista 
kaunosanoista.
-Taas ois postii! Försti huutaa.
-Jaha jaha, toteaa Kapteeni, kiiruhdettuaan laivan kannelle. 
-Kuka ehtii kuuntelemaan mitä Ajallisella on taas mielessä.
Putkahtihan kannelle muutama kuulija, Näkijä nyt aivan ensimmäisenä. 
Hän kun on ollut hyvin kiinnostunut Ajallisen kuulumisista. 
-No, luehan taas, mitä Ajallinen kirjoittaa, hän Kapteenia opastaa.
Ja Kapteeni lukee saadun kirjeen, jota väki äänetönnä kuuntelee. 
-Aikamoista aikaa siellä eletään, joku joukosta huokaa.
-Minä otan senkin, Näkijä ilmoittautuu. -Samanlaista asiaa nuo näkyvät 
nyt olevan toinen toisensa perään. Tosin monimutkaistuu pikku hiljaa.
Vastaamisiin on jo syntynyt selkeä käytäntö, vastaaja sanelee ja 
Runoilija kirjoittaa puhtaaksi, jonka jälkeen hän hoitaa vastauksen 
viestilinjan toimitettavaksi Ajalliselle.
 
Ja Näkijä taas aloittaa kuin suoralta kädeltä...
Ajallinen on ajan ytimessä, huokaillessaan ajallisen ajan tapahtumia.
Mikä oikeasti on oikeata mikä väärää, ja mikä väärältä näyttävän kautta
onkin juuri sitä oikeata ja todellista tarkoitusta.
Ja joku oikealta näyttävä voikin oikeasti olla sen todellisen oikean vastustusta
 - vaikka silläkin kyllä voi olla oma paikkansa kokonaisuuden toteutuksessa.
Kuka oikeasti ajallisissa voi sanoa, mikä on totta, mikä valhetta, sillä ne ovat
kuin toinen toisensa sisässä toteuttamassa todellista tarkoitusta, joka on se 
oikea oikea.
Mutta, kannustaessaan ajallisen oikealta näyttävää, voikin oikeasti olla sen 
todellisen oikean vastustusta.
Ja, vastustaessaan väärältä näyttävää, voikin olla juuri sen todellisen oikean
vastustamista.
Ajassa tulisi nyt olla tarkkana, millä puolella toimia, sillä sen tunnistaminen
on lähes mahdotonta ilman ylemmän ymmärrystä. Ja silloinkin vielä kaiken
näkeminen on monimutkaista ja vaatii harjaannusta ja oikeiden silmien
avautumista ja ylemmän ymmärryksen omaksumista.
Jos Ajallinen nyt odottaa vastausta, jossa sanotaan: tuo on oikein, tuo on
väärin, niin sellaista ei voi sanoa, sillä nuo molemmat palvelevat samaa 
kokonaisuutta olemalla samaan aikaan oikeata ja väärää, riippuen vain 
katseen kulmasta ja todellisen totuuden suunnasta.
Minä tiedän kyllä, tämä kaikki on ajalliselle ajalle lähes mahdotonta, 
seisoa nyt kuin oikealla puolella, sillä se oikea puoli voi yhtä hyvin olla 
se näennäisen oikea, tai näennäisen väärä.
Ja vielä, jos ajallisissa ryhtyy taisteluun oikealta näyttävän puolesta, 
kiihkeästi vaik uhaten surmata toisin ajattelijan - hän voi hyvinkin olla 
väärällä puolella, uhaten tappaa juuri sen oikeassa olevan..
Ja, jos joku ryhtyy vastustamaan näennäisesti väärältä vaikuttavaa, 
voikin hän olla huomaamattansa vastustamassa juuri sitä oikeata, 
jonka tuleekin tapahtua. 
Ja sitten lopuksi siitä puuttumisesta jonkun kirjoituksiin...
Älä puutu, olet pian mukana vastustuksen touhussa, sillä oikein on 
antaa kaiken tapahtua, ja toteutua sen tulevan, mikä on rakenteilla. 
On tärkeätä olla oikealla puolella. Mutta siis, mikä on oikeata ja 
mikä väärää, sitä kuin mahdoton erottaa, sillä moni väärältä näyttävä 
voi hyvinkin olla oikeata ja tarkoituksellista, ja oikealta näyttävä 
voi olla suurta valhetta - tosin, senkin voi olla tarkoitus toteutua.
Toivottavasti Ajallinen pysyi nyt mukana näissä vastauksen
kiemuroissa.
Viisautta Ajalliselle toivottaen
-Näkijä
 
 
Kertoja:
Tässä Näkijä kuin huomaamattaan välitti viel ylemmän ymmärrystä,
jonne hänellä on salaista yhteyttä - ettei hänen enää tarvitsisi olla sen
hieman alemman ymmärryksen varassa, joka siis on vajavaista sen 
ylemmän ymmärryksen rinnalla.
 -Totaaa ... siis, onk-sit olemassa jotai viel ylempää ku meillä 
tääl laivalla, tai ... mulla .. tai siis..., Försti itsekseen pohdiskelee
-Anna olla, Försti, hoidetaan me vaan tätä laivaa, ja 
sullahan on se ruorikin siellä, katso sinä vaan, ettei mennä kiville, 
Kapteeni rauhoittelee.
-No niim-mä katonki, eikä tääl ees oo kivii ... eihä-tääll-oo rantojakaa
missää. Mä vaa aattelin tost ymmärtämisest ettt ... tai nojoo, antaa sit olla.
 
 

08.04.2021

Menneitten kuvia 2
Näkijä nyt lupauksensa mukaisesti, on omassa hiljaisuudessaan kaivellut
niitä menneitten enteitä, joista oli puhetta eräässä viimeaikaisessa viestissä.
Niin, Aatami Ajallinen, hän aloittaa kirjeensä, -olen täällä vähän tutkinut 
menneitä ja päätin niistä esille nostella joitain tärkeimpiä, 
Aivan aluksi otan sen ensimmäisen, jossa kuin salaisesti kuvattiin
tulevia tapahtumia, vaikka niistä ei silloin vielä suuremmin puhuttu.
Ainostaan se ilmaston tila siellä, josta silloin vähän meuhkattiin, ja 
se pikku tyttökin siitä asiasta itsensä esille saattoi.
Siinä samassa yhteydessä kun siitä kerroin, sivusin jo huomaamattani 
myös muitakin lähestyviä ongelmia, sisältäen myös sitä virusvaivaa, 
joka nyt on hyvinkin vallalla ja laajennut koko maan piiriä koskevaksi.
Tuon ennusteen voi nyt uudelleen katsoa, ja sovittaa meneillä olevaan 
aikaan siellä. Siinä on monia kohtia, joihin kannattaa nyt uudelleen 
paneutua, vaikka se saman aikaisesti käsitteli myös tuon Kapteenin
senhetkistä kasvutilannetta. Kuin käsi kädessä ne asiat siinä kulkevat.
Löydät sen näppärästi tästä osoitteesta >>
Terveisin
-Näkijä
 
Runoilija tuon kaiken kirjasi ja vielä uudelleen tarkasti, että kaikki on
juuri niin kuin Näkijä tarkoitti. Ja, sitten vaan kirje sillä viestilinjalla
Ajallisen Aatamille, joka jo varmaankin sitä odottelee.
 
 
09.04.2021
Kysymyskirje 3 - mikä on totta
Samaan aikaan Ajallinen miettii uutta viestiä ylempien ystävilleen
ja kirjoittaa siitä jo näin:
Niin, taas vaivailen kysymyksilläni.
Nimittäin, täällä ajassa mietitään jo sitä, onko koko virusta ollenkaan 
olemassa, kun siitä ei kuulemma ole saatu edes kunnon kuvaa 
tutkimuksista huolimatta. Mikä se oikein on, ellei se olekaan sellainen 
perinteinen virus, vaikka niin väitetään.
Ja sitten se aine, jota ihmisiin täällä piikitetään, ei sisälläkään oikean
viruksen heikennettyä osuutta, vaan jotain ihan muuta, ja koko 
vaikutusmekanismi on erilainen kuin ennen. Jokin ihan uusi tapa, jokin
geneettinen koodin pätkä, tai jotain, joka vaikuttaa ihmisissä aivan eri
tavoin, kuin ne aikoinaan annetut rokotteet.
Mitähän tuosta kaikesta tulisi tietää, ja mitä siitä tulisi ajatella.

Pelkoa vain synnyttää tuo epämääräinen uusi, vielä ees kunnolla 
testaamaton tapa, jonka todellista vaikutusta ei kukaan tunne, eikä
varsinkaan niitä mahdollisia sivuvaikutuksia ja haittaoireita, joita 
ilmenee joillekin heti, tai vaikka vasta vuosien saatossa. 
Siis, mitä tuosta kaikesta pitäisi ajatella.
Terveisin - ja vastausta jo odottaen
-Aatami Ajallinen
  
Ja sit vaan kirje saman tien matkaan, siihen sovittuun viestiosoitteeseen.

-Nonni, sinne lähti! Aatami tyytyväisenä huokaa. -Mitähän mahtavat siellä
ajatella, ja vastata. Katsotaan.
- - -
 
Ajallisen postihan napsahti lähes saman tien laivan viestilaatikkoon.
-Heei! Taas kilahti jotain, huutaa Försti laivan kannelta ruorinsa takaa.
Se postilaatikko kun on myös siinä kannella, vieläpä ihan Förstin näköpiirissä.
Taas laivan miehistö raahautui kannelle, kuulemaan Ajallisen kuulumisia.
Kapteeni oli jo ehtinyt ennen muita, ja odotti toisia uusi kirje kourassaan.
-Noniin, arvoisa miehistö, hän aloittaa. -Taas tuli kysymyksiä ajallisen oloista.
Tällä kertaa ovatkin jo aika mutkikkaita, luulisin. Siis vastata, tarkoitan.
-Noo, luehan nyt se meille, niin katsotaan, pyytää Alkemisti nyt puolestaan.
Se Elämän Alkemisti siis.
-Noniin, kuulkaahan nyt...
”Taas vaivailen kysymyksilläni ... onko koko virusta ollenkaan ... mitä tuosta
kaikesta pitäisi ajatella? Terveisin, Aatami Ajallinen ... ja näköjään jo odottelee 
vastausta siellä. Mitäs tuumaatte? Kapteeni lopettaa, ja katselee hiljaista
kuulijoiden joukkoa.
-Mitäs jos-mä-vaik siihe... , yrittää Försti.
-Ei nyt, Försti, ei nyt, ohjaa sinä vaan laivaa.
-No joojoo ... ohjataa ohjataa ... mull-ois-vaa-ollu yks ajatus...
-Jospa minä ottaisin tuon tällä kertaa, ilmoittautuu Alkemisti, -sehän on vähän
kuin minun alaani ... nuo aineet ja niiden vaikutukset. Pystynhän minäkin
monenlaiseen, ja ymmärrän kaikenlaisia taustoja.
-Hyvä on, Kapteeni kuittaa, -siis, Alkemisti vastaa tällä kertaa, ja hän 
ojentaa kirjeen Alkemistille.
Taas väki katoaa kannen alle kukin omiinsa, Alkemisti kirje mukanaan. Vain 
Kapteeni jäi kannelle Förstin seuraksi.
-Sä-et-koskaa anna mun sanoo mitää..., mutisee Försti vähän pettyneenä.
-No juu, anteeksi Försti. Se asia vaan tuntui jo heti niin mutkikkaalta ...
mutta, mikä se sun ajatus ois ollut, Kapteeni kysyy hieman kuin lohduttaen.
-En-tiiä ... viittinkö ees enää sitä sanoakkaa, ku-en heti saanu, Försti tuumii
vähän mököttäen.
-Noo, sano nyt vaan ... olethan sinä monesti ollut hyvinkin taitava ja 
tarkkanäköinen monissa asioitta, Kapteeni rohkaisee toista pientä.
-ÄLÄ kuule Kertoja rupee siin pienittelee! Emmä-oo mikää piäni! Höh.
Nonii ... se mun ajatus siis...
 
 
10.04.2021
Vastaus kirjeeseen 3 - kuin ajallisen sekamelskaa
Elämän Alkemisti hetkisen mietti tykönään omassa hytissään
noita Ajallisen kysymyksien suuruuksia. -Jaa'a, hän huokaa, -aikamoista
aikaa siellä eletään. Sitä muutosten aikaahan se... sitä kaikkeahan kuvattiin 
alustavasti jo Elämän Alkemisti -osion alussa.
Syvään huokaisten hän aloittaa nyt vastauksen...-Runoilija, oletko valmiina?
-Täällä ollaaan, täällä ollaan, kuuluu vastaus.
 
-Noniin, sitten aloitetaan...
Niin, Ajallinen, tätä jo sivunneet olemme aiemminkin, ja salaisuutta sen,
ihmisteoksi monet sen arvellen.
Syntynsä ihmisille viel salainen, kuten myös muidenkin edeltävien.
Se, että osataan se purkaa ja kuvata, ei kerro sen todellista alkua.
Ja, miten paljon onkaan kasvanut ihmisten tieto ja taito, näiden synnyttämien 
matkalla. Mutta, vaikka onkin tämä uusi osin samanmoinen, on se kuitenkin 
toinen, ja pienikin ero rakenteessa sen, tekee siitä kuin salaisen.
Ja vielä ihmisissä kulkien, varmistaa sen nopeasti muuttuen ja vastustusta 
vaikeuttaen, kannan koko ajan muuntuen.
Miten kulkea sellaisen perässä, joka tänään on tällainen, ja jo huomenna toinen.
Siitä nyt ihminen viisaudessaan valitsee yhden osan ytimen,
sen oudon rakenteen, ja siitä osan, toivoen sillä virusta torjuen.
Siitä nyt uusia tapoja keksien, kaiken seurauksia ei kuitenkaan tuntien.
Mutta, siinä nyt huomaa ihminen, kuin oivan tilaisuuden, ja ryhtyy 
ratkaisijaksi ajallisten ongelmien, kuin vauhdittaen Maan oman puolustuksen.
Suunnitelma viel salainen, ihmisille siis.
 
Ja, tässä kulkee nyt raja, tulevista kertoa, sillä, näemme täällä 
kuin toiveen yhteisen; Maan ja ihmisen, rakentaen päiviä tulevien.
Ihminen nyt hädissään pelkoa lietsoo ja pelkoa torjuu teoillaan,
suojillaan yrittää, ihmisiä toisistaan eristää,
ja aineillaan tappaa hyvät ja pahat - joku ain' käärii hyvät rahat.
Suojat suojaa pahalta, uskotaan, samalla myös hyvää torjutaan, 
kun pahaa tapetaan, ja hengitettävään ilmaan kajotaan,
liikkumista ja kontakteja rajataan, ihmisiä monella tapaa lamataan.
Sen omaa puolustuskykyä tuhotaan, sitä ainoaa, joka oikeasti 
pystyisi vastustamaan ja turvaamaan elon tulevaa.
Aikamoista sekamelskaa, jos katsoo sitä täältä ylhäältä,
ihmiskuntaa ylemmältä.
Mutta, kaiken kautta tapahtuu ja toteutuu se kaikki, mikä toteutua tulee.
Näillä sanoilla Ajallista tervehtien
-Laivalta, Elämän Alkemisti
 
Pikku tarkistuksen jälkeen vastaus taas oivallisen viestijärjestelmän
myötä takaisin Ajalliselle, joka jo varmaan vastausta kaipaileekin.