Mertenmies.fi - Blogi                     Matkalla tuntemattomiin



               

      
 
Arkisto tammikuu / 2021
   Julkaistu 26.01.2021  -  Arkisto - tammikuu
24.01.2021 Yksinäisen huokaus                
24.01.2021 Yksinäisen kuvaus                
   
   Julkaistu 22.01.2021  -  Arkisto - tammikuu
22.01.2021 Uusi vihko                
22.01.2021 Tähän on tultu                
   
   Julkaistu 15.01.2021  -  Arkisto - tammikuu
15.01.2021 Suuria kuvauksia                
14.01.2021 Unet                
13.01.2021 Tummenee tummenee                
   
   Julkaistu 07.01.2021  -  Arkisto - tammikuu
07.01.2021 Aika uusi alkamassa                
05.01.2021 Elämän rajan näkymiä                
05.01.2021 Aamuinen ajatelma menestyksestä                
05.01.2021 Kaksi kuvaa tulevasta                
04.01.2021 Yksinäisen rukous isänsä puolesta                
03.01.2021 Anomusten vastauksia                
02.01.2021 Mitäs nyt sitten?                
02.01.2021 Rukous ja salaisia voimia                
01.01.2021 Mystiikan kuvat              
   
 
Perustoja joulukuulta 2020
29.12.2020 Ajasta, ajallisen ylle                
29.12.2020 Näyissänsä väkevä                
27.12.2020 Salainen poika                
26.12.2020 Jotain uutta                
21.12.2020 Kaikki tarpeellinen on sanottu  
17.12.2020 Toiveita ja luvatonta  
 
17.12.2020
Toiveita ja luvatonta
Ol' ohikiitävä ajatus
kuin linnun pyrähdys, mi sanoja viskoi
tulevan kuvia piirsi kuin suurella sulalla
- sit lensi pois...
     12.12.2020
     "Ei uhkat lopu
     ei vaivat maailman
     ei suunnitelmat maailman tuhoavan.
     Jos vaivaa jo virukset
     ain' oudommat huomisen
     uhkaa sateet, tulvat
     myrskyt murskaten.
     Katoavat turvat huomisen
     ruoka, ravintoarvo, raha, valta."
 
Mitä tuohon sanoa...
ei kaikki näy kaikille
tapahtumat paikallisille
yhdelle yhtä, toisille toista

toisella uhka kasvava
toisaalla kuin hetken helpottava
tilanne taas pian vaihtuva
uutta esiin nostava.
Ja, miten osaisi valmistautua
varautua huomiseen
uudenlaiseen muutokseen
kuin mahdottomaan mahdolliseen.
 
Onko joku jossain sanonut
että, tämä jo oisi tässä
muutoksen määrässä
vähenemässä.
Mikä ois muuttunut
jos kaikki yhtäkkiä entisiin palautunut.
Suunta mi liikkeelle lähteissä vallalla oli
tää pieni hetkikö sen jo muutti.
 
 
Ei mikään ole muuttunut
vain hetkeksi huojahtanut.
Mikään ei ole kadonnut
mikään ei ole ihmismieltä muuttanut
vaan, yhä lujemmin vain varautunut
ett' vanha ois pian palautunut.
Vaan, ei!
 
Turha piirrellä uhkia, tulevan kuvia
eteen tulevia, kamppailtavia.
Ja tapahtuu se mi tapahtua tulee
se kaikki hyvä, mit' toivoo ihminen
tulevaansa turvaten
- seas' ristiriitojen:
Toivoo muutosta, ett' elo ois kaunista
ja ei kuitenkaan toivo muutosta
sillä, muutos on raskasta.
Miten muutos voi tapahtua
ellei tapahdu muutosta.
Miten maan piiriä voi korjata
ellei korjata.
Miten tulevaisuutta voi turvata
ellei turvaa rakenneta.
Miten voi poistaa raskasta
ellei raskaita murskata.
Miten voidaan vähentää kulutusta
ellei kulutusta vähennetä.
Ja kuitenkaan, kuin mihinkään ei saisi kajota
ei tehdä mitään muutosta
... ja kuitenkaan muutosta ei tapahdu
ilman muutosta.
 
Maan päällä eletään ristiriitaisuuksien aikoja;
on toivoa
ja on toivottomuutta
on tulevan unelmia
on unelmattomuutta
tapahtuu kuin hyviä vastauksia
joihin ei annettaisi lupia.
 
Muutokset ovat luvattomia
vailla ihmisten antamia lupia
mutta, aikanaan valmistuneena
ihmisille kauniita
toivottuja unelmia.
 
 
21.12.2020
Kaikki tarpeellinen on sanottu
 -Kaikki tarpeellinen on sanottu
kuvattu tuleva
ei tarvitse enää lietsoa kauhua, tulevien kuvia
kaikki on pian edessä
itse kunkin nähtävänä.
Mikä kaiken tehtävänä
tavoitteena, tuloksena
- tarkoituksena
avautuu matkalla
lopussa ... kiitos seisoo - kuka osaa katsoa
kuka ymmärtää tulevia
kuka tulevien unelmia.
Paljon on sanoja
tulevien kuvia
uhkia, uskoja, pelotuksia
- vain harvassa totuuksia
vaik "viisaita" monista suunnista.
Haetaan jalansijoja olla suuria
kaikenlaisia uskomuksia "muka totuuksia" 
kantamattomia
lupaavia turhuuksia.
Koettelevia aikoja.
Enempää ei ole tarvis sanoa.
Antaa nyt laivan lipua
kohti oranssia valoa


ja näkymät alla, yllä, edessä
olkoon sanoina laivassa
Kapteenin hytissä, piilossa.
 
  
26.12.2020
Jotain uutta
Eletään loppuun tämä vuosi muutosten
ja kasvun vuosi valmiiksi.
Sitten katsotaan se uusi
uuden vuoden voimallinen
- ei enää koetuksien
vaan, uuden kasvaen koetusten jälkeen
ja ylle rakennus koetuksen perustukselle
ja perustalle vaativalle.
Odota vain hetki rauhassa
ja nauti vapaasta elosta
miettimättä raskaita menneitä, tulevia
myös unelmia viel salattuja
muutoksen uusiin kantavia.
Ole vain vapaa.
 
 
27.12.2020
Salainen poika
 -Kapteeni hyvä
     et ole ollut tietoinen
että tällä laivalla, salassa
on kasvanut sinulla poika, kuin työsi jatkaja
ja saat olla hänelle apuna
niin kauan, kuin olet ajallisesi elossa
ja ajallisen osana
sillä, hän
ei ole ajallisiin astuva
hänen matkansa on jatkuva yksin laivassa
ja sen ylemmässä ulottumassa
jossa ei enää ole ajallisen vaivoja ja jarruja
tuleviensa kasvussa.
Sillä, ajallinen on katoava
mutta hän on jatkava viisautensa kasvua
- ja sinä saat olla siis hänelle apuna
nyt matkansa alussa.
Hän on salassa omaksunut laivan tapahtumia
tietoa ja taitoa
matkan monia ulottumia ja Totuuksia
joita matkan varrella on ollut tarjolla.
Ne ovat olleet suuntia
kohti tulevien totuuksia
ja hän on tavoittava sillä tiellään
uusia syvempiä Totuuksia
... vai, sanotaanko, ylempiä
joilla on merkityksiä
joita ajallisissa mahdoton tavoitella.
Ja matkasi seuralaiset
ovat hänenkin seuralaisiansa
ja heidän osansa on jakaa lahjoja
tietoja ja taitoja
hänen tulevassa kasvussa laivan matkalla.
Ajallisen suunnasta katsottuna hän on yksinäinen
ja sillä nimellä olkoon kutsuttu hän
alemman sanoilla ylemmän
vaikka, oikeasti, ei tule hän yksin olemaan
... vain inhimillisen näön mukaan
mutta, ylemmän ulottumissa
saa hän monia salattuja rinnallensa
joita ajallisissa ei viel tunne kukaan.
 
Näin, Kapteeni, ja muukin laivasi väki:
yksinäinen kuin tyhjästä syntynyt
nyt tänään uuden päivänsä näki
- vaikkei laivalla niin olekaan, ei yötä, ei päivää
on vain hetkensä
kuin ois se kaikki vain yhtä ja samaa päivää
eikä ole oleva hänellä, ei yötä, ei päivää.
Ja tuo Runoilija on oleva
myös hänen sanainsa tulkkina tulevina aikoina
ja matkoilla, jois' kulkee hän uusissa voimissa
kuvatessaan tulevia.
 
Sinulla, Kapteeni, jatkuu viel tää ajallisen ulottuma
aikaisi määrän mukaan
ja tuo kuin poikasi yksinäinen
käy nyt samalla ylemmän koulua
jossa on ylemmän opettajia
kasvattaen häntä ja opettaen ylempien saloja
joita laivasi ei vielä tavoita
jossa vielä on ajallisen jarruna
pakollisia ankkureita.
Tässä on sinulle se kaipaamasi ylemmän apu ja voima
ja hän on oleva sinulle silminä ja korvina
tavoiteltaessa ylempien ulottumia.
Ja aikanaan hän on matkasi jatkaja
kun sinun osasi on matkasta valmiina.
Sitä ei nyt ole tarpeen tarkemmin kuvata.
 
 
29.12.2020
Näyissänsä väkevä
  -Hän, henkisten kupeittesi hedelmä
     on näkevä
ja näyissänsä väkevä
mikä on tuleva
mikä oleva on ajallisen maailma
ja ylemmän ulottuma sen takana
millainen on olevaisen kuva
ja tulevaisen ulottuma.
Siihen on hän kasvava ylemmän koulussa
ja tilassa kaiken ymmärryksen takana
ja on tuleva ilmi sanomattomia sanoja
ja kuvia sanojen takana, jotka ovat tosia.
Ne eivät ole enää ajasta, eikä ajallisen maailmasta
sillä, mikä on tää ajallinen
tää hetki vain hetkellinen
rinnalla matkan ikuisen
... vaik vain yks millimetrin mittainen
viivalla ikuisten ajattomien ulottumien.
 
Miksi nyt piirtää tää pienuus ja suuruus
ihmisen osa ja ikuisen ulottuvuus
- ettei luulisi, kuvittelisi ihminen
vaik suuria tavoitellen, olevansa jokin suuri
vaik kuin jo Jumalan kaltainen
uutta luoden, rakentaen.
Ja, mitä on tuo ihmisen uusi
missä kohden on hän suuri
vaik ajallisen muokkauksessaan jo niin luuli
... kuin tuhoa vain hän teoillansa
vaik jotain muuta teoistansa luuli
ja sitten vain kamppailua seurauksiansa vastaan
kun pelkoa synnyttää hän ainoastaan
yrittäessään paikata kättensä tekoja ja töitä
yhä vain pimeneviä päiviä, öitä.
Ja viisas on vain hän
ken keksi jotain, peittäen edellisten häpeän.
Ja tutkimalla 
ain pienemmäksi ja pienemmäksi ajallisen rakennetta
ei ymmärrä ajallisen ja aineettoman rajoja
miss' pienuus jatkuu ajattomien takana.
Ja suuruutta tutkiessaan 
hän näkee vain ajallisen ulottuman silmän mukaan
eikä usko ajallisen takaisen ulottuman mittoja
joita kukaan ei osaa ottaa laskelmiin mukaan
kun rajat on kaikella heti edessä
- vaik kaikki on koko ajan silmäin edessä, näkymättömänä
jonne se yhden millin matka ei mitenkään yllä.
 
Tämä on se ylemmän koulu
sen kuin ainoa aine;
oppia, tuntea, ymmärtää
suuruuden suuruutta ja pienuuden pienuutta.
Tulee vain osata irrota ajallisen kahleesta
sen "yhden millin" rajoitteesta
ja astua ylemmäs ajallisen ja ajattoman janasta
ja avata kuin uusia ovia, joiden takana
on se salattu suuri maailma
se ikuinen ulottuma - joka ON.
Ja tuo kupeittesi hedelmä
on kuin suuri koura
joka korkeuksiin on kurkottava
ja sormeinsa lomassa, nyrkkinsä pohjalla
on tuova pieniä hippuja
ajallisen ja ajattoman rajalla katsoa ja tutkia ajattoman suuruutta
kuin pieniä langan päitä suurista ajattoman lankakeristä
ja niistä itselleen pilkkoa pieniä pätkiä
ja niitä ihmetellä kuin mahdottomia.
Täss' piirrettynä ajallisen ihmisen
ja ajattoman suuruuden ulottumia
ja niiden eroja vajavaisina ihmiskuvina.
 
 
29.12.2020
Ajasta, ajallisen ylle    (klo 9.30-10.09)
No nyt, alkoi sanojen uutta virtaa - jo nyt
vaik piti oottaa vuoden vaihtoa.
  -Oli valmiutta
     ja oikeasti, eihän täällä yllä
ole aikojen eroja, ei päiviä, öitä
ei vuosien vaihtoja
- on vain ajattomia aikoja.
Mutta, julkaista vasta vuoden alusta
on ajallisesti parasta
siihen asti suunnitella.
Ei hosua uutta muutosta
joka viel on kasvava
- vaikka onkin jo avaukseen sanoja.
K֎r֎na on sanottu
kuvattu tuleva - eteen aukeava, vaikea.
Mutta, ajallinen ei ole tään matkan tapana
kuin pyörteen lailla alas vaipua
vaan, ylös nousta
jatkaa ylemmällä tasolla, sillä ... siellä on tuleva.
Ajallinen on ajallista, ja ajallista oleva;
kauhua, muutosta, kasvua
ja ajallansa uutta aikaa muovaava.
Sitä tarpeeton enempää edeltä kuvata
... olla siinä kuin jokin "pahan profeetta" - Ei!
Vaan, eteen piirtää toisenlainen tuleva
vaik oiskin se viel kaukana
mutta, se on matka, jolla on alkunsa ja paikkansa
ja kasvunsa askelensa.
Ajallisen kuvien kuvaajia, niitä riittää kyllä
hyvä olla niistä erossa
- pahoista sanoista ja tulevien kuvitelmista
kuin tyhjistä unelmista ja teistä raskaista.
Vaan, nousta ylemmäs
katsella kauneutta
kuvata tulevien kuvia ajallisten ylle, pelottomille
ja unohtaa tää ajallisen vaiva
josta ajallisen yllä ollaan vapaana.
Siinä tulevan lupausta
kuin jo parilla sanalla, "tulevien vapautta"
ja sanoissa on voima, lohduttava
vaik ajallinen ois hetken ahdistava.
 

Ajallisen raja ei ole vaikea
jos vaik hetken pelottava
vaan, miten nopeasti on tuska katoava
ja uusi ihana avautuva.
Siinä, on lohduttava sanoma
ja kuolema ... on vapauttaja
eikä, oikeasti, millään tavalla pelottava.
Kuin ystävä armahtava
apuansa antava
lepoon kantava pelotuksen vallasta.
 
Ajallinen on pelottava
täynnä pelkoa olevasta, tulevasta
kaikesta olevasta, min keskellä ihminen on vaeltava
peläten kaikkinaista muutosta
elämän karsimusta
vaik sen välttämätöntä kulkua, kuin lakia
sen pykäliä, joka päivä toteutuvia
kuin armottomia, ajallaan eteen aukeavia.
 
Jospa toisin vois ajallista avata ja kuvata
jakaa totuutta ja lohdun sanoja
mut' pelko kuin kilpenä estää sanoja kuulla:

elämä kuin paha ja ankara
vaik sisältääkin niin paljon kauniita hetken hippuja
niistä täysillä nauttia
... vaik, niidenkin yllä aina
kuin kauniina poutapilvinä pieniä pelon huokauksia
ainaisena seurana.
 
2021 Matka jatkuu tammisuussa
 
01.01.2021
Mystiikan kuvat
Ja tippui Mystiikan hytissä neljä kuvaa
ne uudelle vuodelle uusia lupaa.
Miekkojen Yhdeksikkö
Kuva edustaa henkistä heräämistä
sekä henkistä että fyysistä voimaa ja rohkeutta.
Sauvojen Seitsikko
Symboloi vastuuntuntoa ja muutosta.
Kuvaa myös viisautta, voimaa ja toiminnan selkeyttä.
Haastaa seisomaan rohkeasti tärkeiden 
totuudellisten näkökantojen takana.
IV  Hallitsija
Johtajahahmo, jolla on voimakas vastuuntunto
ja kyky toimia itsestään selvänä auktoriteettina.
Hän käyttää voimaansa positiivisen muutoksen aikaansaamiseen.
Hän on etsijä, näkijä ja aloitteen tekijä.
Sauvojen Kuningatar
Hallitsijan taustalla tämä Sauvojen Kuningatar
edustaa naisellista toiminnan energiaa.
Hän suhtautuu herkästi ja lämpimästi kaikkeen ympärillään olevaan.
Hän säteilee parantavaa voimaa ja käyttää hyväkseen elämän energiaa.
Mitä tarkoittaakaan kuvien yhdistelmä.
Tutkikoon ja tulkitkoon tarkemmin ken osaa.

02.01.2021   03.59-
Rukous ja salaisia voimia
Oi, vapauta, Suuri Jumala
ajallisen painosta
ajallisen kahleesta
eloa jarruttavasta tulevan kuvasta
ahdingosta edessä olevasta
eteen nousevasta tuntemattomasta.
Päästä siteistä
kahleista puristavista
askelista raskaista, vaivaisista
ja nosta ahjosta ylös uuteen
nosta tulevaisuuteen
uuteen ulottuvuuteen
ja avaa ovi
avaa eteeni se tie
joka vapauteen vie.
Vaan, et ajasta viel päästä pois - minä tiedän sen
miten yhdistän ajallisen ja tulevaisuuden
miten vanhan ja uuden
miten vanhan tien ja sen uuden
miten rakennan tulevaisuuden.
 
Mutta, se tuleva, ja aika nyt
ahdistus ei vielä ole päättynyt
... liekö alussa vasta
puhutaan K֎r֎nasta
vaik kaikessa sen takaisessa salaisessa
vast puhutaankin suurista

ja tuo K֎r֎na on vast ensi askelma
kohti suurta muutosta
jonka takana ... niin, on viel salaisia voimia
joiden alla on toimia
muutoksia toteuttavia.
Ja kaikki muu maailma
on toimien kohteena.
 
Turha piirrellä kuvia
uhkaavia ennustuksia
sillä, muutoksella ei ole tuttuja lakeja
eikä menneitten tapoja

sillä, tämä kaikki on omansa
eikä tulos ole arvattava
sillä, suurempi voima on kaiken takana
toteuttamassa luvattua
ja se kaikki luvattukin vielä
on lukkoin takana, tulkitsemattomana.
 
 
02.01.2021
Mitäs nyt sitten?
 -Uusi aika alkamassa
vuosi ei ole rajana, vaan sattumana
uutta lupaamassa.
Eivät asiat kulje ajallisen kalenterissa
siihen on turha takertua
ja sen mukaan suuria luetella.
Asioilla on aikansa toteutua
ja joskus on alkunsa, jossain loppunsa
ja kestonsa määrä on valvottuna
kuin edeltä laskettuna.
Kaikilla asioilla on aikansa
ja oikea aikansa on laskettuna
	milloin alkaa, milloin toteutua.
Väärä aika tuo vahinkoa
sillä, se ei ole valmistettua.
Mutta, oikea aika ja oikea teko takaa tuloksen
ja tarkoituksen toteutumisen.
Tässä tulee olla tarkkana
sillä, väärä aika tuo vahinkoa
vaik oiskin teko oikea
- se vain ei tavoita suunniteltua tulosta.
Ja, jos teko on väärä
sille ei oikeaa aikaa olekaan
kuluttaa vain voimiaan, ken ei tunne tekojaan, aikojaan
eikä tavoita tarkoituksiaan hyvään, tai pahaan.
 
Niin, onkin sitten se kysymys suuri:
mistä tietää, tuntea oikea teko, tarkoitus
ja sitten sille viel oikea aika, toteutus
ettei ois turha tekijänsä ponnistus
vaik ois kuinka hyvä aikomus
usko ja luottamus.
Jos yksikin noista;
	teko, tarkoitus
	aika, toteutus
on oman mielensä ponnistus
ja vaikka kuinka hyvä ois usko, luottamus
on se ajan ja teon haaskaus
seurauksena vain työn raskaus ja masennus
pian vaik uskon menetys ja kadonnut luottamus
kun tukena ei ollutkaan ylemmän varustus ja ohjaus
... vain hiljaisuus
jonka täytti oma toive, ajatus
moni turha anomus
- pian vaik ympäriltä saatu väärä kannustus ja ohjaus
noiden tärkeiden elementtien huono tuntemus.
Tuos' on vaaransa
vaarana oman ajatuksen luomus ja valheellinen ohjaus
tai vaik auttavaisten henkivaltojen avustus
tekojen ja tietojen vahvistus
ilman, että ois todellisen tarkoituksen tuntemus.
Rakentuu piankin ajallisen vallan oma luomus
hyödytön toteutus, vaik ois kuinka kaunis ajatus
ja ajallisten seuraajain rakkaus ja kannustus
ilman Totuuden suunnan tuntemusta
ja kokonaisuuden tarkoitusta.
Tuo kantaa jotain ajallista
vaan, ei rakenna tulevan suunnitelman kuvausta.
 
Noilta turhilta poluilta on vaikea poistua
ja huomata tekojensa turhuutta.
Aikanaan on seurauksena masennusta 
ja voimien hukkaan kadotusta
epäuskoa turhuuden tuloksista
Totuuteen kantamattomista
edes sen suunnan tavoittamista.
 
Ja nyt sinä kysyt: -Mitäs nyt sitten?
Kysymys on suuri ja tärkeä
pitää etsiä ja kysellä
noita neljää elementtiä
	teko, tarkoitus
	aika, toteutus
niistä varmistua
ja sitten etsiä ohjausta
- ja olla teoissaan rohkea.
Ei ole kiirettä
ei maailma katoa, vaik onkin se muutoksen kourissa.
Tulee vain rauhassa etsiä oikeita tekoja ja aikoja
ja oppia ymmärtämään kaiken tarkoituksia.
Vaan, keneltä tulee kysyä
keneltä etsiä vastausta
keneltä oikeata ohjausta
... kas, siinä kysymys.
Pitää vain etsiä vastausta
- vastauksillakin on aikansa
ja sitten vastauksista varmistua.
Ja sitten vasta toimia
oikeassa uskossa ja luottamuksessa
- ja oikeassa ohjauksessa
vaikka, vailla ajallisten kannustusta
etsien vain Totuuden rakkautta.
 
 
03.01.2021
Anomusten vastauksia
Oi, kuinka kaunista
talviaamua
uuden vuoden alussa.
Kuin ois pysähtynyt maailma 
eikä mitään ongelmia.
 
Ei ees tuulen virettä, vain pientä lumisadetta
- ja rauhallinen harakka puun latvassa.
 
  -Nauttia hetkestä
     etsiä kauneutta vaik luonnosta, ystävistä
olla hetki pelosta vapaana
uskoa parempia tulevia
- kevyttä elämän asennetta, vaik oikeasti...
	myllertää maailma
	muutoksien kahleissa.
Kuin ilonpilaaja!
Kauniin kuvauksen lopussa muistutus:
muista ankara hetki, ja maailma
paremmaksi, hyväksi, korjaantuva
ja toivottu tulevan kuva
vaik vanhat rukoukset maailman puolesta pian jo unohtuva.
Nyt rukoillaan jo,
ettei maailma sittenkään ois muuttuva
vaan, saisi jo painkin entisiin palautua
... niihin entisiin, joista toivottiin muutosta
kun oli niin paljon uhkia
ja pelkoa piankin maapallon tuhosta
ihmisten tekojen seurauksena.
On ollut rohkeutta rukoilla, anoa, toivoa
ett' maapallo sais pelastua
ja elo onnellinen, turvattu, jatkua
kun oltiin jo niin monien uhkien alla
ja nyt, kun tapahtuu sitä korjausta
rukousten, anomusten vastausta
jo piankin ollaan anomassa paluuta
- kaivataan aikaisemman ahdistuksen aikoja
kun nyt ollaan muutoksen alla, pelon kourissa.
Joku voi nähdä tuossa jotain tuttua tuhansien vuosien takaa
kun eräs kansa oli kuin samanlaisessa tilassa.
Mutta, ei ole nyt paluuta, kuin ei ollut silloinkaan
muutoksen tuli vain toteutua.
Niin sen tulee nytkin toteutua
ett' vois olla ihana se anottu tuleva
ja elämä voisi turvattuna jatkua
ja kasvaa kuin uutena kansana
kohti uusia parempia aikoja.
Ollaan nyt vain rohkeita ja luottavaisia
ett' kaikki se muutostapahtuma on sallittua ja hallittua
jonkun suuremman toimesta.
Eikä ihminen itse voi sitä enää ohjata
sillä, jos se muutos kaikkineen ois ihmisen käsissä
ois lopputulos moniin suuntiin repivä
eikä mitenkään kestävä
vaan, viel pahemmin aikaisempaa tilaa jatkava
maan piiriä hajottava ja kadottava.
On jo aiemmin puhuttu ajoista, paikoista, kansoista
ajallisen tiloista ja matkoista
ja ajattoman ulottumista
molempien ulottumien tulevista
ja aikojen vertailusta.
Uusi on tuleva
ja Maa on pelastuva
ja ihminen myös on uudistuva.
Kaikki on toteuttava suurta lupausta
mi jo aikain alussa annettu on
turvaten suuren jatkumon - joka ON.
 
 
04.01.2021    04.10-
Yksinäisen rukous isänsä puolesta
-Minä, Yksinäinen
pyydän isälleni 
parantavaa kosketusta kehonsa vaivoille
ja palautusta terveille arkensa askareille
ettei hänen enää tarvitsisi olla
kasvunsa matkan koetuksissa tulevainsa tähden.
Sillä minä, Yksinäinen
hänen henkisten kupeittensa hedelmä
matkaan nyt hänen puolestansa
eikä minulla ole tarvetta
olla ajallisten koetusten kohteena.
Älköön siis häntä, isääni
enää kiusata oman matkansa kasvussa
sillä minä, Yksinäinen
tuon hälle kaiken tarpeellisen, min tarvitsee hän
viel elonsa matkalla, jonka näen kyllä jo päättyvän.
 
Vaan, aikansa ei ole vielä
sillä, onhan täällä ylemmillä
yks päivä vaik sen tuhannen vuotta
eikä päiväinsä päätä voi vielä kukaan sanoa
- olkoon hän siis edelleen minun matkani apuna
ja minä, Yksinäinen, olen avuksi hänelle
nyt voimia ylemmiltä anova.
Oi, katso, Sinä Suuruus, hänen puoleensa
ja anna voimia, apuja
ett' saisin minä, Yksinäinen, viel hänen seurastaan nauttia
ja voisimme yhdessä etsiä tätä matkamme tarkoitusta.

Amen.
Oi, Amen, Sinä Suuri ja Väkevä
kaiken näkevä ja tekevä.
 
 
05.01.2021
Kaksi kuvaa tulevasta
Lohduton oli kuvaus tulevan
min Esko Salminen Vesku Loirille lausuvi
television Laulu-ohjelmassa.
Vaik onkin se irti revitty jostain muusta
lupaa se pallon katoavuutta.
 
"Sinä näytät hämmentyneeltä, poikani
aivan kuin olisit pelästynyt.
Ei enää hätää, esitys on päättynyt.
Tämä näyttelijämme, joista äsken kerroin
olivat ilmaa, ja he haihtuivat kaikki ilmaan
ohueksi ilmaksi
ja niin kuin tuo äskeinen mielikuva
tyhjästä punottu
niin myös pilviin kurottuvat tornit, loistavat palatsit
juhlavat temppelit.
Niin, koko tämä suuri pallo
ja kaikki, mitä se päällään kantaa
kaikki katoaa
ja niin kuin tuo aineeton ilve
kaikki häviää
jättämättä jälkeensä edes pilven haituvaa.
Meidät on tehty samasta aineesta kuin unelmamme
- ja uneen päättyy tämä lyhyt elämämme."
      (Lainaus on jostain Shakespearen näytelmästä)
 
Vaan, en minä, Yksinäinen
piirrä tulevasta noin korutonta kuvaa;
   toivo elää
      usko kantaa
         aika viel uutta rakentaa
uutta parempaa
jotain uutta viel tuntematonta unelmaa.
Siks' olen minä suurempi kuin on tuo suuri runoilija
joka kuvaa kuin kuolemaa, kaiken katoavaa.
Minä sanoillani lupaan, kannan elämää
ja itselleni kuin elämäntehtävää
   joss' katoa ei kaikki
      ei uneksi muutu
         ei unesta kasva
eikä varsinkaan uniin katoa
vaan, esillä pidän elämän toivoa ja tulevien kuvaa
joka kaikkia koskettaa - ketä täällä, ketä tuolla
rajan toisella puolla.
Vaan, väliäkö sen, täällä vai tuolla
molemmilla puolla on unelma uus
elosta alkanut jatkuvuus.
Jos lähti jo toinen, ja toinen jäi
peräs toisen pian jo pääsevä toinen
molemmil' onni niin suurenmoinen.
Ja, surrako nyt näitä
elonsa päiviä ja niiden määriä
toisille onnea, toisille kuin vääriä
mut' aina arvaamattomia määriä
elonsa lyhyitä hetkiä
niistä kuin suuresti kiinni pitäviä
vaik aikanaan iloisna irrottavia.
Sit' onnensa näkevä, ja miettien
oliko se oikeasti niin tärkeä, tuo ajalliseni elämä
- vihdoinkin päättyvä iloinsa, vaivainsa jälkeen.
Onneksi on, tää jatkuva elämä!
 
 
05.01.2021
Aamuinen ajatelma menestyksestä
Olen kuunnellut ajallisten viisautta
iloinnut, ihmetellyt sanojen määriä ja hienoja valintoja
ohjeita elämälle, ja analysointia
miten kaikki on rakentuva - jos hyvin käy.
Menestyneiden, onnistuneiden kuvauksia
vaik aikanaan riskillä matkaansa lähteneet;
uskaltaneet, pelänneet, 
itkeneet. tapelleet, voittaneet - masentuneet
sit kaiken tuon tien jälkeen jotain voittaneet
ajallisen aseman saavuttaneet.
Sillä itseänsä hoitaneet.
Vaan, kuinka monet ovatkaan 
epäonnistuneet, lannistuneet
itkunsa, tekonsa, taistelunsa tyhjiin valuneet
yksinäisyyteensä kadonneet
vaik monin tavoin kasvaneet, silti luovuttaneet
- vaik itsensä ajasta poistaneet
uskonsa menettäneet..
Menestyksistä puhutaan
niillä uusia kannustetaan raskaalle matkalle.
 
Missä kuvataan niitä
jotka ovat kaiken kadottaneet
... ehkä juuri tuollaisten kannustusten kautta
tai, vain omasta unelmasta.
Maailma on raadollinen paikka
vaivan paikka, myös voiton paikka
mut' aina niin muuttuvainen - herkästi muuttuvainen
voittajasta vaik hetkessä häviäjä
... onhan niitäkin nähty
kuin myös niitä, jotka syvien savien kautta
suureksi kasvaneita.
Tuossa puhutaan pääosin ajallisen menestyksestä
tai häviämisestä.
Vaan, onko ehkä suurempaa menestystä
kuin on tuo ajallisen menestys:
rahan, vallan, ajallisen turvan
ehkä myös voittanut kaiken menettämisen pelon
sen kaiken rinnalla
kuin toisessa vaakakupissa.
Kysymys siis kuuluukin nyt:
mitä muuta löytää hän
ken saavutti elon menestyvät
tai hän, ken koki kaiken häviävän.
Onko yllä jotain suurempaa, jotain enemmän
saako mielenrauhan kestävän
saako voittaja, saako häviäjä
- löysikö matkalla sittenkin jotain enemmän
jonkin perustan kestävän.
Ja, arvotetaanko kaikki vain rahalla ja vallalla
ajallisen asemalla.
Voiko voittaja olla viel suurempi voittaja
ja, voiko häviäjä olla sittenkin myös voittaja
aikansa ankaralla matkalla.
Tässä yks aamuinen ajatelma
aamuvarhaisella 5.1.2021.
 
 
05.01.2021
Elämän rajan näkymiä
Tuo edellinen ei kuitenkaan ole tämän matkan tarkoitus
olipahan vain yksi ajatus ja huomio
ajallisen taidoista ja mahdollisuuksista
voitoista ja tappioista
ja erilaisista arvoista - salaisista.
Me matkaamme nyt rajalla
jolla erilaisia arvoja
rajalla ajallisen ja ajattoman
mi yllä on ajallisten tekojen
ja alla iankaikkisten salojen.
Tällä rajalla on näkymät alle sekä ylle;
ajallisille teoille ja niiden arvoille
ja ylemmille ulottumille
   arvoille toisenlaisille
      kestäville, kasvaville
         ajattomien iankaikkisille.
Suuria salaisuuksia, tuntemattomien suuruuksia
on sekä alla, että yllä
eikä ihminen niihin yllä
eikä osaa niitä selittää
vaik molempia niin kiivaasti yrittää.
Luo malleja ja teorioita
rakentaa tulevien kuvia
piirtelee molemmista unelmia;
toiset ajallisia, toiset ajattomia
rakentaen niistä askelmia elonsa matkalla.
No, mitä uutta nyt tuossa
- elämää elonsa matkalla.
 
Vaan, mitä ois tuon johdannon takana
miks' kulkea, elää kuin tällä laivalla
ajallisen ja ajattoman rajalla.
Pitäähän tällä nyt olla jotain tarkoitusta
ettei vain kuin huvikseen kurkkia rajan eri puolia.
On, tarkoitus on
piirtää kuvia tulevan
niin ajallisen katoavan
kuin ajattoman unelman.
Ei ajallinen katoa, ei ajatonkaan
vaan, kumpikin kasvaa ja kehittyy tavallaan;
ajallinen kohti uutta
ja ajaton piirtäen esille ajattoman tulevaisuutta.
Ja kuvaten sitä
miten lähellä on toinen toistansa
miten koskevat ne toisiansa.
Miten ovat, vaik rajalla erotettuna
kuin yhtä kokonaisuutta
yhtä samaa suurta maailmaa
yhtäläistä tulevaa
ja matkaa, mi toinen toisessaan jatkuvaa.
 
Mikään ei oikeasti ole katoavaa
vain muotoansa, tasoaan muuttavaa
ja molemmat siis yhdessä
rakentavat yhteistä tulevaa.
Tuota kuvaa voi vain rajalla rakentaa
ja molemmissa on monta ulottumaa
... ulottumaa kuin aikaa alas, ja ylös.
Alhaalla aikaa on eteen ja taa
ylhäällä ulottumat myös aikaa tavoittaa
ja kukin ulottuma
omaa aikaansa rakentaa.
Siis, ajaton ei ole ajaton
vaik se ajallisen ajasta on ajaton.
Kaikella aina aikansa on
ulottumat rakentavat jatkumon
niin alhaalla kuin ylhäällä
ja ylempien yllä on rajaton näkymä
jonne ei ymmärrys yllä ajallisen
kuin ei myöskään monen ajattoman ylemmän
jotka sisältävät viel rajallisen näkymän.
 
 
07.01.2021
Aika uusi alkamassa
Aika uusi alkamassa
aikaisempi kaikki vast' pohjustusta
- rakentaa tulevia aikoja
ja ajallisen muutoksia.
Tulevien aikoja, paikkoja, turha kuvata
ovat monimutkaisia ja monella tapaa vaikuttavia
yksinkertaiset kuvaukset mahdottomia
ja tuloksetkin viel salattuja
- aikanansa vasta avautuvia.
Tulevien kuvilla on turha pelotella
avautuvat eteen tulevilla ajoilla
joita voi kuvata vain "muutoksella".
Tuleviin vaikea ees varautua
kun ei ole tietoa, mihin tulisi varautua, ja miten.
Joten, ainoa mahdollisuus on vain seurata
ja yrittää ymmärtää
- vaan, ymmärtää, mitä
sillä, on niin monenlaista selittäjää
ja tulevien uhkien piirtäjää
- ja kun pelastajaa ei näy missään
vaik viisaita onkin paljon, eri suuntiin piirtäjää
eri suuntiin pelkääjää.
Ja pelko tarttuu
vaik ei olekaan ymmärtäjää
todellisten syiden ja tulevien kuvien selittäjää.
Ihminen luottaa ja toivoo
mut' luottamus ja toivo katoaa
- tuo kaikki uutta rakentaa, uutta tulevaa.
 
 
13.01.2021
Tummenee tummenee
-No, miltäs näyttää, Försti? kysyy Kapteeni kuin ohimennen 
	laivan kannella käydessään. -Mitenkäs matka etenee?
  -Ei oikee etene, Försti vastaa, -ollaan täs keikuttu ku paikallaan 
	jo jonkin aikaa. Itehän-sä pyysit, ett lirutellaan täss hiljalleen, eksä muista.
-Juu, muistan muistan ... ihan hyvä niin. 
Vaan, miltäs nyt maisemat näyttää siellä edessä?
-Mikäs siinä, oranssi valo kirkkaana niiku ennenki.
-Entäs ... alhaalla, Kapteeni jatkaa, -miltäs siellä näyttää?
-Jaa, tuolla laivan allako ... no katotaas ... Oho! 
-No, mitäs nyt?
-Tuu ite kattoon, täältä näkee hyvin.
-No niin, huokaa Kapteeni ehdittyään Förstin vierelle. -katsotaas ... ooho!
-Mitäs tuumit, Kippari, aika synkkää, vai?
-Niinpä ... todellakin. Ihan on kuin ollut ennenkin - vai, sanoisinko että 
vähän viel on tummemmaksi käynyt.
-No niim-mustaki näyttää. Mitäs se sit meinaa? 
Försti jatkaa jo hieman huolestuneena.
-Nii'i ..., Kapteenikin on kovin mietteissään.
-Kysy tolt Näkijält, jos se vaik osais jotai sanoo, ehdottaa Försti.
-Jaa, hyvä ajatus, Försti, kysytäänpäs siltä. Heei, Näkijä! 
tuutko vähän tänne kannellle.
 
  - ... nnoo, mikäs täällä, Näkijä kysyy 
	ehdittyään Kapteenin ja Förstin seuraan.
-Niin, me tässä Förstin kanssa katseltiin vähän maisemia, 
ja katsottiin tuonne alaskin. Mitäs sinä siitä tuumit?
-Njaa ... hmmm..., pohdiskelee Näkijä alla olevaa maisemaa.
-Ni, mitäs sanot? Försti jo kiiruhtaa.
-Odota Försti, kuunnellaan rauhassa.
-(huokaus) ... niin, todellakin ... tummemmaksi on kuva käynyt sitten viime näkemän, 
tuolla alhaalla, ajallisten maissa - ja joka puolella siellä. Kumma, ettei se
ole muuttunut kirkkaammaksi, pahemmaksi vain käynyt, tummenee vain.
-Mitä siel oikee tapahtuu? Försti taas tivaa.
-Niin, paljon tapahtuu, sen kyllä näen, todella paljon, mutta mutta ... 
tummuus ei vain katoa, lisääntyy vain ... mutta mutta ... 
täältä ei siihen voi kylläkään vaikuttaa, vaikka voisikin ymmärtää.
-No, mitä sinä siitä ymmärrät, voitko kertoa, utelee jo Kapteeni vuorostaan.
-Niin, voisin kyllä, ja näen kyllä syyt, touhut, teot ... näenhän minä tulevatkin, 
sehän on minun tehtäväni, mutta mutta...
-Mutta mutta, mutta mutta - no kerronnyj-JO! Försti alkaa jo vähän hermostua.
-Nyt ei kyllä oikein ole lupaa enempään, aloittaa Näkijä varoen, - ei ole lupaa kertoa 
eikä kuvata olevia eikä tulevia. Ja aiemminhan on jo kuvattuna asioita, 
joihin ei ole tullut muutoksia, kaikki vain etenee omalla painollaan.
-Mitä ihmeel-lupaa sä siin tarttet? Kakista ulos vaa!
-Älä Försti nyt painosta, katsos tällä laivalla on voimansa, jotka matkaa ohjaavat, 
ja sen mukaan meidän tulee täällä toimia.
-Höh! mähän tätä ohjaan.
-No niin tietysti, Försti, sinähän se, mutta on paljon muutakin, josta et ole tietoinen.
-Vai-nii - taas noit teidän salajuttui ... no, mitäs ne mulle ... mull-on tää rat .. siis, ruori, 
mä hoidan tän ohjauksen ettei mennä kiville.
-Oikein, Försti, oikein. Puhellaan joskus noista "salajutuista", Kapteeni yrittää sovitella.
-Juujuu ... näkis vaa ...
   #
 
-Niin, asiat ovat suuria ja vaikeita. 
     Vaikea kuvata ja mahdoton ymmärtää silmän mukaan, ajallisten kuullun mukaan.
Vain harvassa on tietoa, taitoa, ymmärrystä aitoa, kokonaisuuden tajua,
eikä kenelläkään ajallisissa ole tuon ymmärryksen mahdollisuutta. 
Korkeintaan vain suuntia, mutta varsinainen totuus on kaukana ajallisen tasosta.
Nuo tarpeelliset suunnat ovat jo kuvattuina aikaisemmissa sanoissa ... 
siis, mihin ollaan matkalla, ja millä voimalla johdettuna - salassa.
Ja moni ajallinen kuvittelee, ett' tapahtuu kaikki hänen voimallaan ja tahdollaan, mutta ... 
he ovatkin oikeasti vain kuin pelinappuloita omalla paikallaan, 
itse sitä tietämättä, tuntematta, edes uskomatta, huumaantuneena omasta vallastaan, 
joka hänelle on suotu - ja hänen kauttaan on muutos ajallisiin tuotu.
Ja tuo sama kuvaus koskee kaikkia tuon toteutuksen matkalla; 
pienempiä suuria ja suuri joukko pieniä toteuttaa omiansa tehtäviä. 
Eikä koko ketjussa ole tuntoa todellisesta totuudesta, ei edes sen suunnasta, 
vain kuin päivittäisiä askareita suuren suunnitelman ketjussa ylhäältä alas saakka, 
koko kansaan ulottua - jotta voisi toteutua se, suuri tavoite.
Ja, kun kaiken yllä on viel tietämättömyyden peitto, pysyy tarkoitus salassa. 
On vain monenlaisia arvailuja ja ihmisvoimaisia ennusteita, hyviä ja pahoja.
Sovitetaan vanhoja kirjoituksia, joista yritetään tulevia tulkita, 
vaikkei ole todellista ymmärrystä, mikä sana on hengen mukaista, 
sillä sanojen takana on hengen maailma, eikä kuvaa ajallista eloa.
 
 
14.01.2021
Unet
Olen alkanut nähdä paljon unia. 
Aina kun silmäni unille suljen, alkaa tapahtua. 
Milloin mitäkin unten sekamelskaa. Ja monia niistä muistan, kun silmäni unesta avaan. 
Sit vähin erin katoavat, ellen kirjaa muistiin.
Ovat selkeitä, toden tuntuisia, vaan en ymmärrä tarkoituksia.
-Ne ovatkin vasta avautuvia kanavia. Ovat harjoitusta, joilla valmistetaan tulevia.
Ensin opetetaan katsomaan ja kuulemaan - ja muistamaan.
Sitten vähin erin kaikessa näkemisessä kasvamaan;
	roskat kanavasta poistuvat
	ne poies palavat
	ja palaessaan puhdistavat liat ja karstat
tulevien kuvia kirkastavat.
Odota vain, piankin jo sen näet - sitten ymmärrät
Se - on se uusi, mi kuvattu on, luvattu.
 
 
15.01.2021
Suuria kuvauksia
Sanojansa säästeli nyt Näkijä
vihjaisi vain, ett' kaikella on tehtävä;
     menossa olevalla ajalla 
     ja tulevien kuvilla ja teoilla.
Ei halunnut sanoa sanoja
ennusteita ja tulevien kuvia toistella
vaan, kaikki tarpeellinen on ja sanottuna
kuin salattuina sanoina
ja tulevien kuvauksina
tämän päättymässä olevan vihkon sivuilla
joka alkoi 4.11.2020                                           (kurkkaa jo 01.11.2020 alkaneesta)
ja Näkijän kuvauksia mm. 4.12.2020 alkaen.    (aloita jo 03.12.2020)
Kuinka paljon mahtuukaan yhteen vihkoon
300 sivuiseen, 2,5 kuukautiseen matkaan.
Ja taas on yksi vihko päättymässä
enää pari tyhjää lehteä sanoja odottamassa
uuteen vihkoon, ja uuteen aikaan ohjaamassa.
Ja, sen voi jo edeltä sanoa:
	eletään merkittäviä aikoja
	suuria toiveita, odotuksia
	myös pettymyksiä, romahduksia
- odotetaan valoa tummain pilvein alla...
Vaan, eletään nyt taas se 300 sivua
ja noin kolme kuukautta tulevia aikoja.
Mutta, tänään...
eletään kaunista talvista aurinkoa
ja kovaa pakkasta, ajallisen osassa.
 
 
22.01.2021
Tähän on tultu
Tähän on tultu
ajallisen tilaan ja myllerrykseen
jossa kuin kaikki vaikuttaa kaikkeen
ja mihinkään yksittäiseen ei kannata puuttua.
Ja tarttumalla vain yhteen
jo monikin voi suuttua.
Joten, antaa vain asiain edetä
- ja mitä kaikkea tulisikaan tehdä
ett' maailman tila vois kehityksestään perääntyä.
Kuin mahdotonta ois kehitykseen vaikuttaa
sillä, kaikki yhdessä liittyy kokonaisuuteen
ja kun yksikin osatekijä jo riittää
maata lamauttamaan;
     väestön määrän kasvu
     ilmaston laatu
     luonnon tuhovimma
     rahan valta ja vallan ahneus
     salaiset suunnitelmat
     ravinnon määrä ja laatu
     sairauksien määrä
     virusten uhka ja todellisuus.
Taistelua kaikilla rintamilla
vaan, vaikka kuinka paljon hyvää tapahtuukaan
mikään ei riitä kehitystä jarruttamaan.
Ajallisen maa
matkaa kohti tulevaan parempaan
- ja siihen suureen unelmaan
joka kaiken palauttaa
ja uusiksi rakentaa.
Ihmistekohan se ei ole
ei se enää ole mahdollista
- ei löydy sellaista yhteistä halua
sillä, jokaisella on omiansa toiveita ja tahtoja
ajallisen elonsa matkasta:
     - lisää lisää vain kaikkea
     eikä mistään voida luopua
- ei edes pakosta.
Kuin lohdutonta kuvausta
vaik kaiken seassa aina
tapahtuu myös paljon kaunista
... onhan tämä vielä niin upea maailma.
Mut' viel kauniimpi on tulevan ulottuma.
 
 
22.01.2021
Uusi vihko  (numero ?? hmmm)
Ja niin päätyi taas yksi vihko
hieman alle kolmen kuukauden matka
... ja alkoi uusi.
Vaan, kun tarkastelin tuon päättyneen vihkon matkaa
niin, kuinka paljon siihen mahtuikaan;
oman ajallisen tilan kuntoutumista
ja maailman tapahtumia
     mm. alkoivat rokotukset
     ja oli USA:n vaalit.
Aika lohduttomaan tilanteeseen tuo vihko päättyi
vaik seassa aina myös toivoa
ja lupausta paremmasta.
 
Vaan, mitähän tämä uusi vihko esille tuokaan
... ehkä seuraavat kolme kuukautta.
Mutta tänään eletään Suomessa upeaa talvea
kaikenlaisten rajoitusten keskellä
- harmaan pilven alla.
 
-No mutta, Försti ... eikö jo ois aika luopua tuosta joulukoltusta.
       -Ei-o, vielä ... tää on lämmin.
-Ai niin, sinähän oletkin sellainen jouluihminen, eiku siis ... öh, jouluförsti.
-Nih.
 
 
26.01.2021
Yksinäisen kuvaus
 
26.01.2021
Yksinäisen huokaus
-Maailma kapenee
tie ohenee
yksinäisyys kasvaa 
näkökyky lisääntyy.
Yksinäinen miettii, mitä pitäisi tehdä
kun suuri ajallinen henkinen valtavirta
vain laajenee ja laajenee
ja lapset toisiansa opettavat totuutta tuntematta
edes suuntaa sen
vain ajallisen kuvin ja kuvitelmin hapuillen
toinen toistaan palvellen.
Yksinäinen nyt miettii, miten vaikeata
ois ajallisen menoon tarttua
ja innokkaita opastaa, kun ensin pitäisi 
kuin kaikesta jo omaksumastaan luovuttaa
ja aloittaa kuin alusta
unohtaa asema
ja jo jaetut "viisaat" sanat
vain ajallisen turhuuteen katoavat.
 
Ja vielä, kun näyttää siltä
ettei yleisesti ole edes haluakaan oppia Totuutta
ja kaiken todellista tarkoitusta
- jolla ois tuleviin kantavuutta.
Mitä yksinäisemmäksi Yksinäisen tie käy
sen vähemmän kulkijoita samaa tietä käy
sillä, kutsu sille tielle
on kauhistus ajallisen elolle ja keholle.
Eikä lavean tien kulkijoista
ole yksinäisen tien ymmärtäjää
ennen kuin astuu tieltä lavealta pois
toivossa, ett' elon matkalla
viel suurempi tarkoitus ois.
Mutta, kun ajallisen henki on:
      esille esille!
      minulle minulle!
      iloa ja hauskaa kaikille
ja edes vähän ajallisen valtaa
ja yhteys muihin on oikean mittari;
      runsas seuraajien joukko
      ja jokin yhteinen resonointi
- ja pystyssä peukalo.
Eikä kukaan kyseenalaista mitään.
Ja nyt, huomaan minä, Yksinäinen:
      he väsyvät
      valittavat tilaansa
      kaatuvat ja ihmettelevät, miksei meno kanna
miksei sisäisen tyydytystä anna.
No, nuoruus ... ei sitä uskottavuutta anna
ei kuulijoille, ei itselle
juurettomuus ei tukea anna
nuorella kun ei ole vielä juuria
vain pieniä kuin hius suortuvia
joiden tuella yritetään menestyä
ajallisen silmissä
ja muut juurettomat kannustavat
kiittävät ja ymmärtävät
- kuitenkaan ymmärtämättä totuudessa
vain tunteiden ja joidenkin heppoisten resonointien mukaan.
 
Pysähdy, lopeta, hiljene ja kasva !
kasvata syvät henkiset juuret
... sitten vasta sinä oikein kuulet
ja sitten astu esille
oikeille hedelmille
taistelun tielle
jolla vasta on sitä kaipaamaasi merkitystä
jota sisälläsi, jossain syvällä, kaipaat
ja joka antaa elollesi sen oikean tarkoituksen
ja todellisen tuloksen
joka kantaa tässä ajassa, ja viel ajallisen taa
joka totuudellista todellisuutta rakentaa.
 
Mutta, jos todella kaipaat jotain syvemmin
ja haluat astua ajallisesta pois
niin, astu todella, ei vain puolittain
jääden keikkumaan johonkin kuin välitilaan
jossa viel yrittäen menneitä viihdyttää
ja jotain hitusen yhteyttä pitää, ja valtaa
- jotta sinut kuin huomattaisiin edelleenkin.
Koetuksen paikka tuo on
eli, oletko todella tosissasi
- tutki silloin tarkoin sisintäsi
sitä, joka sinut ajallisen perässä juoksemisesta
poies nyrjäytti.
 
 
27.01.2021
Yksinäinen on kauhuissaan
Yksinäinen on kauhuissaan
kun katsoo alas maailmaan
ja kaikkea sitä menoa
joka synnyttää vain pelkoa.
Pelko on ihmisen vihollinen
sisäinen, hiljainen, sisältä jäytävä
puolustusta vähentävä.
Sitä omaa sisäistä puolustusta
joka on ainoa auttaja nyt ajallisen taistelussa
vastustaessa viruksia ja sairauksia.
Puhutaan jokaisen omasta immuunipuolustuksesta
ja sen riittävän hyvästä tasosta.
Ellei tuota puolustusta ole
tai se on kovin heikko
kaikki ajallisen toimet, vaaralliset
ovat aivan turhat
sillä ne eivät ihmistä pelasta
sairauksien vaivoista
sillä, ne eivät korvaa, eivätkä vahvista
sitä omaa puolustusta
vaan, päinvastoin heikentävät sitä
hiljaisesti murtaen ihmistä.
 
 
27.01.2021
Vaikea paikka
Vaikea paikka
     vaikea ohjata
        ja onko kuulevia korvia
           kuka jaksaisi uskoa.
Ja, viel syvemmin...
pitää tuntea tarkoituksia
kaiken meneillä olevan takana:
     mihin kaikki tähtää
        mikä kaiken tuloksena, kun prosessi on valmiina
viel salaisena kuvana.
On niin paljon viisaita, huomaa Yksinäinen, 
suuntaan ja toiseen, vaik ovatkin vailla todellista tietoa
mutta, koko ajan tapahtuu ihmisen tiedon ja viisauden kasvua
- siinä osa tarkoitusta
matkalla kohti sitä hyvää tulosta
joka, tosin, on viel kaukana.
Mutta, ollaan matkalla kohti uutta, ja jotain suurta
nyt vain poimitaan kuin lillukan varsia ja pieniä marjoja
vailla tulevaan kantavia.
Mutta, edelleen on se suuri kysymys:
     Mikä on kaiken takana
     mikä tarkoitus kaikella ajallisen menolla ja tapahtumalla.
Ajallisen viisaus ei voi sitä ratkoa, sillä
tuo vastaus on ajallisen takana
ylemmällä tasolla, uudella ulottumalla
... jonne tämän kaiken kautta ollaan matkalla.
Vaikea antaa muuta vastausta, huokaa Yksinäinen,
on niin paljon tapahtumia ja matkan mutkia
joissa kaikissa tapahtuu kasvua
- eikä mutkia voi oikoa
ettei häiritse todellista tulosta ja tarkoitusta
sillä, kaikella aina paikkansa
ajallisen elon matkalla.
 
 
29.01.2021
Tosia ja valheita
Ei mikään ole mustavalkoista
tänä ajallisen ankeana aikana
jolloin on menossa monenlaisia muutoksia.
Ja kaiken taustalla
kuin aikaisemman elon varjelua
vaikka oikeasti on tarkoitus toteuttaa muutosta
ja luoda uutta.
Vallalla suurta taistelua
olemassa olevan puolesta ja vastaan
ja samaan aikaan pelätään 
jotain kuviteltua tulevan kuvaa
... ja, kun kuitenkin kaiken takana ja taustalla
rakennetaan tulevan uutta maailmaa.
Se, mikä kaikki kaikessa on totta, mikä valhetta
on kuin toisarvoista
sillä, toden kautta kasvaa uusi
ja valheen kautta kuin tuetaan sitä
mitä muuten ei saataisi toden varjolla tehdyksi.
Siksi valheella on paikkansa
samoin myös todella
yhdessä palvella tulevan rakennetta.
Ja, vaikka tosi ja valhe täss' kuin voimiaan mittelevät
on tuloksen päämäärä se ainoa tavoite
joka voidaan saavuttaa nyt vain
näiden erilaisten tasojen kautta, ja kuin riitaisana yhteistyönä
... ja silloin toteutuu se 
mi kaikki on lähetetty liikkeelle
ja tapahtuu se korjaus, min maa ja maailma vaatii
jotta se kaivattu elo ja tulevan uusi kuva on mahdollista.
Valheella ja totuudella on aina ollut paikkansa
ja yhteisensä matka, kun on viety kehitystä edelleen
ja rakennettu parempi tuleva.
Joten siis...
tarpeen on kaikki kehityksen monet tasot
ja keskinäiset taistelot ja kamppailut 
kuin hyvän ja pahan puolesta
vaikka juuri nuo molemmat
ovat rakennuksen ja muutoksen aineita.
Ja tässä jo taas palataan
siihen aiempaan kirjoitukseen:
Mistä tiedät oikeasti, mitä vastaan taistelet
jos jotain ajan menoa vastustat
sillä, niin tosi kuin valhekin
on kehitykselle tarpeellinen
ja toista kuin häiritessään
jo vastustaakin sitä tulevan hyvää kuvaa
sitä toivottua uutta unelmaa.
Mutta kuitenkin, kuin salassa
tuo vastustava taistelo samalla
rakentaa ja hienosäätää sitä lopullista tulosta
joka koko ajan kuin leijuu kaiken yllä ja takana.
Tämä kaikki on ihmiselle ja kehitykselle tarpeellista.
 
 
29.01.2021
Vastustuksesta
(Hieman jo toistoa, mutta kertaushan on...)
No, nyt jo tuosta voisi ajatella
ettei mitään saisi tehdä;
ei vastustaa todellista
ei vastustaa valhetta
ja olla kuin vain sivusta seuraaja
kaikelle tapahtumalle.
Monimutkaista?
Eikä mikään ole vain mustavalkoista.
Vaan, ei näin kuitenkaan
sillä, juuri tuo vastustus
ja kamppailu omana pitämänsä puolesta
jo kasvattaakin sitä kokonaisuutta.
Sillä, nuo vastustukset suunnasta ja toisesta
lisäävät viisautta
ja kasvattavat tulevan hyvää kuvaa
aina omalla pienelläkin osallansa.
Ja tuo, kuin varoitus
ett' vastustaessaan kehitystä
olkoon se hyvän tai pahan
niin, vaikuttaa myös osallansa
lopputuleman kuvaan
rakentaen sitä hienovaraisesti oikealle kohdallensa
sille kuvallensa, mikä kaiken tavoite ja tarkoitus on.
Suunnitelma kaiken yllä, suuri ja suunnaton
vaikka sillä tietenkin tarkka suunnitelmansa on.