Mertenmies.fi - Blogi                     Matkalla tuntemattomiin



               

      
 
Arkisto lokakuu / 2020
   Julkaistu 31.10.2020 
31.10.2020 Kasvatuskoulu muutti Kapteenia                
19.07.2020 Suomen Kaunein Mökki
   
   Julkaistu 28.10.2020  -  Arkisto lokakuu
28.10.2020 Kapteenin aamuinen välähdys                
   
   Julkaistu 27.10.2020  -  Arkisto lokakuu
27.10.2020 Yksi ihminen                
26.10.2020 Pelko
   
   Julkaistu 26.10.2020  -  Arkisto lokakuu
26.10.2020 Voimia ja valtoja                 - ennustusta
26.10.2020 Outo vaiva
   
   Julkaistu 23.10.2020  -  Arkisto lokakuu
22.10.2020 Tulevien kuvausta              - ennustusta
21.10.2020 Miksi sairastuin             
21.10.2020 Miksi katsoa eteen - ei taakse     
   
   Julkaistu 21.10.2020  -  Arkisto lokakuu
20.10.2020 Matka uusiin                        - ennustusta
20.10.2020 Ajallisen elämästä                - ennustusta
19.10.2020 Hämmentäviä ulottumia       - ennustusta
   
   Julkaistu 19.10.2020  -  Arkisto lokakuu
18.10.2020 Kuljetaan ylemmän ulottumia     - ennustusta
18.10.2020 Maa on vain heijastuma
   
   Julkaistu 18.10.2020  -  Arkisto lokakuu
18.10.2020 Juuri ennen julkaisua
   
   Julkaistu 17.10.2020  -  Arkisto lokakuu
16.10.2020 Näkijä kuvaa outoa tilaa        - ennustusta
   
   Julkaistu 14.10.2020  -  Arkisto lokakuu
14.10.2020 Blogin sisällöstä ja sanoista
14.10.2020 Ajatuksia ja suuria kysymyksiä
   
   Julkaistu 11.10.2020  -  Arkisto lokakuu
11.10.2020 Elämän Alkemistin yölliset touhut
09.10.2020 Tähtiä ja mystiikkaa
09.10.2020 Keho puhuu
08.10.2020 Kapteeni voisi jo kyllä uskoa
07.10.2020 Monen tasoista viisautta
   
   Julkaistu 06.10.2020 
06.10.2020 Syvät raskaat kuluttavat
06.10.2020 Aika kuluttaa
05.10.2020 Mikä tärkeätä, mikä tarkoitusta
04.10.2020 Ajallisten taustoista
   

 
04.10.2020

Ajallisten taustoista
Vihdoinkin! ... omassa runoilijan keinutuolissa
ilman kiirettä.
Koko viikko mökkiä ja uutta vajaa
jalat jo pian hajoaa. (Sattuu nytkin pirusti)
Otin Panadol Fortea.
Ainoa lohtu on, 
että se vaja näyttää valmistuvan, sittenkin.
Kauhee homma!
Kuunnellut netistä monenlaisia juttuja.

Trumppi sai Koronan viime perjantaina, jos sai.
Nyt sotilassairaalassa ja voi hyvin, kai.
Hmmm... onko todella Korona
vaiko vain poliittinen jekku.
Mutta, kaiken ajallisen touhuamiseni hinta...
Ei sanoja! Vain joitain ohikiitäviä ajatuksia.
Onko ajallisten hinta liian korkea.
 
 -Taustoja ajallisen tapahtumille
salaliittoja ja teorioita, luuloja, uskoja
kuka ees tietää voi kaikkea
- ja onko ees tarpeellista.
Ovat vain sivujuonia suurelle suunnalle
tulevalle muutokselle, pakolliselle
jo edeltä kuvatulle.
Jotkin juonet tarpeellisia sille
jotkin tarpeettomat, vain hyötyjä ihmisille
salaisten puuhailua, arvoja ja jotakin olla
arvostusta omiensa joukoissa
luullen jotain suurta olevansa.
Se suuri suunta maailmaa muuttaa
sen menoa, arvoja, rakenteita 
ja valtoja muuttaen, hajottaen."
Ja täyttyy kahdeksas vuosi
suuren muutoksen alusta (21.12.2012).
(Onko tuolla merkitystä?
Ainakin päättymässä 1. vuosi Koronasta.)
  -Mutta... sana tutkiville
kaikenlaisten taustojen seuraajille, penkoville
huokaileville, kun eivät pääse kaikkinaisille juurille.
Älä huolestu turhista
ei kukaan voi tietää kaikkea
eikä varsinkaan totuuksia
vaik kuinka ois vakuuttavia kuvauksia.
Eikä totuus ihmiselle ole ees sallittua
eikä ymmärtää tarkoituksia
aikoja, paikkoja, ei välikäsiä, vaikuttajia
ett' joku juuri ... ois se suuri.
Ihminen aina jotain luuli
- ja tuli tuuli -
puhui turhia ihmisen huuli.
Maailma, maapallo
vaik ei olekaan se kovin suuri
niin, kuinka paljon kaikkea mahtuukaan sille
vain pieni osa tulee näkyville
... suurin osa piiloutuu salaisille.
 
Ja, jos vaik yhden pahan saisi nyhdettyä pois
on kuin ei mitään tapahtunut ois.
Hetkessä nousi jo uusi
kun edellinen lähti edestä pois.
Ihminen on kekseliäs
ja vallan halu suuri, ahneus loppumaton
itsensä jo vaik kuinka suureksi luuli
- ja taas ... tuli tuuli, se ylitsensä kävi

sammui suuruuden huuli
... ja sen, varjossaan kasvanut kuuli
ja nousi uusi, joka taas jo suuria itsestään luuli
kunnes, niin ...tuli taas se tuuli.
 
Seurata näitä 
ja niiden seuraamisesta jo piankin seuraaja 
itsestään suuria luuli.
 
Mutta, jos katseen kulmaa muuttaisi
syvempiin, ylempiin kohdistaisi
tarkoituksiin, tuleviin, todellisiin unelmiin
niihin voimia antaviin, ja niillä ihmiskuntaa kantaviin
lohtua, viisautta antaviin
rauhoittuisi moni mieli, kieli
valtaisi lepo sydämen
ajallisen pelkoja poistaen
- turhuudet unohtaen
sillä, ajalliset ovat ajallisia, katoavia.
Unelmat suuret ajallisten takaiset
ne ovat ikuiset
ja ihmisten sisäiset
ovat niihin osalliset.
 
 
 
05.10.2020
Mikä tärkeätä, mikä tarkoitusta
Penikka-vaivaa koko kehossa.
Liikaa rasitusta ajallisen puuhailusta.
  -Niin, liikarasitusta, 
liikaa uutta liikettä, keholle outoa
rauhaisan toipumisajan jälkeen.
Kehon rasitusta "kuihtuneen" olon jälkeen.
Supistumista.
Nyt lihasten käyttöä supistuneiden jälkeen,
liian raskasta, lihasten kasvua, turvotusta,
siitä puristusta kalvoihin, 
elimistön häiriötä, kiristystä.
Ei kannata nyt kiristää lisää, 
ei tehdä työtä, äläkä venytä.
Anna palautua, ja vain nauttia
vapautuvasta olosta.
Mutta, mikä nyt ajassa tärkeätä;
ajallisen puuha, vai etsiä totuutta
ajan takaista tarkoitusta
niistä ravittua ja oppia varten tulevia aikoja.
Lue jo uudelleen, mitä edellä kirjoitit.

Mikä tärkeätä, mikä tarkoitusta
kaikki edeltää muutosta
suurta muutosta. Raskasta.
Miten olla siinä apuna
miten tuoda kantavia sanoja
miten ohjata oikealla tiellä
miten kannella apua tarvitsevia.
 
Nyt vain kuunnella...
pysähtyä vaivoista ja kuunnella, mitä on tulossa
olematta mikään tulevan profeetta
... vain kuvata kaiken tarkoitusta ja tulosta
olla siinä urhea ja sanoa
ei ketään tuomita, vaan ymmärtäen kaiken tarkoitusta.
Sillä, aika antaa kasvua ... antanut tänne asti
eikä mikään vailla tarkoitusta.
Ja kun tarkoituksen aika on täynnä
alkaa uusi tehtävä;
kasvu kohti parempaa, seuraavaa tasoa
joka ei siis ole mahdollista ilman vanhan muutosta
alas ajoa ja uuden rakennusta
	ilman yksityiskohtien tutkimusta
	niihin paneutumista
sillä, se vie pian kaiken ajan
ja estää tuleviin valmistumista.
Sillä, ei se auta ketään, ett' osaa olevat kuvata
taustaiset, salaiset, kaikki pahat ja pelottavat
uusien ennuskuvat.
Vaan, katse eteen, ei taakse
ei sivuille, ei alas, vaan, ennemmin ylös
mutt' erityisesti eteen, aikaan tulevaan
ja sen lupaukseen, unelmaan.
 
No, miten sinne katsoa, miten sinne nähdä
miten moista nähdä, uskoa, ymmärtää...
pitää vain katsetta kääntää, ja se sinne keskittää.
Näkeehän sinne samoin, kuin näkee taakse, sivuille
samoin nähdä voi edelle
- siellähän se on samalla tavalla jo piirrettynä
kuin oli piirrettynä tuo kaikki mennyt, mi jo ajassa on
samoin on tuleva, eteen piirretty unelma.
Eikä se tarvitse muuta kuin katsoa
piirtää ja kuvata, tuo eteen piirtyvä tuleva.
Ja sitten sitä sanoin kuvata
sillä, sanoissa on kaikki valmiina
- se sanoilla rakenna.
Onko tuossa nyt nyt mitään uutta:
"Alussa oli sana..."
ja siinä oli kaikki valmiina.
Samoin on sanat valmiit tulevassa
sen kuvassa, sen unelmassa
sen muutoksessa ja rakennuksessa
ja vanhan kadotuksessa
joka siis oli, on, vain astinlauta astua
kohti uutta - uutta tulevaisuutta.
Vanhan tutkiminen ei ole uuden rakennusta
vaan, enemmänkin hajoavan kuvausta
- tarpeetonta.
Se siellä on, ja se sinne jää
suoritti tärkeätä omaansa tehtävää.
Mutta nyt siis, katse uusiin ja uutta kohti.
Se on ravitsevaa ja rakentavaa
voimaa antavaa - ja lepoa, sydämen lepoa
kaiken pelottavan perästä.
Mennyt ei enää ole tärkeä
sillä oli vain omansa tehtävä
matkalla uusiin edetä.
Eikä se oikeasti ollut mikään "vain"
sillä, sillä oli, ja on ollut aina tärkeä tehtävä 
sillä ilman sitä kaikkea
ei vois ihmiskunta edelle edetä.
 
Siis, turha moittia mennyttä
turha kaivella menneitten tekoja
ohjattuja saloja, tarkoituksia
sillä, ilman tarkoituksia ei nekään kaikki 
ois voineet menestyä.
Mutta, viisaus on nyt edessä, ei takana menneissä
vaik kuinka kiehtovia ne olisivat, tai pahoja ratkoa
ei se ole viisautta enää niissä peuhata
vaan, todellista viisautta on etsiä tulevia.
 
Etkö usko, että ne voisivat olla kiehtovia
uuden kuvia ja unelmia.
Uusia ulottumia, unelmia - vielä kuin satuja
vaan, piankin toteutuvia
niitä monien anomia unelmia;
  paremmasta ihmiskunnasta
    oikeamielisestä kohtelusta
      uudenlaisista valtarakennelmista
        paremmasta uudesta ihmisestä
          uudenlaisesta rakkaudesta
jota ei vielä ees tunnettu nykyisessä ajassa
- vain salaa haaveiltu, ees osaamatta kuvata
sen totuutta ja kauneutta.
Eikö tuo kaikki voisi olla kiinnostavaa.
Kiinnostavampaa kuin nuo menneitten askelmien teot
vaikkakin siis tarkoitetut ihmiskunnan kasvun tähden.
Kaikkeen on aina kasvun tie - nyt uusiin lähde!
 
 
 
06.10.2020
Aika kuluttaa
Aika kuluttaa
energiaa ja kehoa
sen ravintoaineita
- sisäisesti raskasta, vaatii voimia.
Vaikea tutkia tuntemattoman
osaamattoman, uskomattoman
mut' keho viisas sen ilmoittaa
oireilee - se siten puhuu, kun ei ole suuta
oireiden takaista on vaikea kuulla.
Vain mittailla ja tutkia
kehon tilaa ja tuntemuksia
-sitä tulee palvella
ett' jaksaisi se taistella
ajallisen elon rinnalla, sillä...
eihän täss' elä, taistele tuo keho
sehän on vain väline
vaan, henki, se sisäinen 
ajattoman osa, ikuinen
mut' keho on se pinta ajallisen olemisen
vaikutuksen mahdollistaen.
Siks' tärkeä on huoltaa sitä
ja huolehtia, ettei se yhtäkkiä taas
ole kaiken keskipiste huonon kuntonsa tähden
vaan että se, ois aina valmiina
kun liikkeelle lähde.
Ja anoa lisää mit' puutteita on
ajallisen aineet monesti kelvoton
sillä, maailma toinen on ylempien
aineet toiset on alempien
eikä alempien aineet aina yllä ylemmille
mut' ylempien yltää alemmille.
Tuo on opittava, muistettava
siten keho varustettava tulevien ajalle
jotta siellä voisi palvella
oikeilla voimilla.
-Minä anon! 
	-"Anna, ajattoman aineita
	ja kehoani kanna
	ett' jaksaa se palvella, ja olla apuna
	ajalliseni matkalla kohti tulevia."
  -Tuo anomus ylhäältä annettu
on avuksi ajalliselle
vahvistus tulevilla
matkalla unelmille.
Tahtosi täytetty on.
Aineitten virta on loppumaton ajallisesi aikana
sen jälkeen tarpeetonta
sillä, siellä kaikki on aina matkassa
kehon tarpeet tarpeetonta.
Kiitos!
  --#--
 
-Sillä, jos vielä jatkan...
mistä kaikkea tarpeellista ajassa;
köyhästä ravinnosta
pillereistä
ja häiriintyneestä luonnosta, saasteisista
... mistä noiden seasta
sais keho riittävästi voimia ja apuja.
Siks' tarpeen on sitä ravita ylempien tasolta
ett' jaksaa se, ja kestää palvella
ajallisen elon matkalla
sitä niin suuresti kuluttavalla.
Vaan, ole huoletonna, sinä Kapteeni
laivasi ainoa ajallisen osa
sinua tahtoo ylemmät palvella
jotta jaksat palvella ajallisen tulevia.
  
 
 
06.10.2020
Syvät raskaat kuluttavat
Syvät raskaat kuluttavat
ihmiset itsensä niihin hukuttavat
tutkivat pahoja, saloja
- tarjoavat mielelle suurta mielenkiintoa
vaan, tulee varoa niiden kuluttavia voimia
- ne ovat raskasta
ja siis syövät kehon voimia.
Toisto:
Tuota tulisi varoa niiden jotka kaivelevat
ajallisen pahoja taustoja
ja piilossa olevia saloja
- joissa monenlaisia raskaita voimia
ajallisen kehoa ja voimia kuluttavia.
Tuo sanottu nyt kahdesti, tärkeyden tähden.
 
 
 
07.10.2020
Monen tasoista viisautta
Niin paljon on ajassa viisautta
viisautta myös rajan takana
- sekin viel ajassa.
Mutta, varsinainen viisaus on 
vast ajallisten rajain takana
- tuota jo vaikea tajuta.
Mikä kaikki on ajallista
mikä kaikki on ajallisten rajallista, monitasoista
ei ainoastaan tää näkyvä maailma
vaan, sekin vielä
mikä on ajallisen näkyvän rajan takana
lähellä oleva ulottuma.
Apuansa antavat kaikki
ajalliset ja ajallisen näkyvän rajan takaiset
ja viel kaukaiset ajallisten rajain takaiset
jo ajassa ikuiset.
Vaan, niin kauan kuin apua antavat ajalliset
sen näkyvät ja näkymättömät
ne eivät vielä ole ikuiset
eivät ikuisen rajan takaiset
niin kauan ovat avut myös rajalliset
ajalliset ja ajallisen takaiset
viel läheiset alemmat ulottumat
ja ulottumia on paljon;
   näkyväiset
       ja näkyväisen alhaiset
       näkyväisen ylhäiset
sit vasta ajallisen ylemmät
ja monet ylempien ylemmät
ja yhä ylemmät.
      -Totaa...

	-Odota hetki, Försti, tämä jatkuu vielä.
Tärkeä on vain ymmärtää
tuo ajallisten taso ja sen ylempi osa
ja noiden tasojen raja
mi alla on korkeampien tasojen
suuremman voiman ja viisauden
ja mit' ylemmäs mennään tasoissa
sen enemmän on Totuutta ja viisautta
ikuisen ymmärrystä ja puhtautta.
Vaan, kaikilla tasoilla on aina rajansa
ymmärtää Totuuden suuntia
ja jossain kaukana, monien rajain takana vasta
on todellista viisautta.
 
-Aa...ha...
-Oota viel hetki, Försti.
 
Nyt ajassa sotkeutuvat nuo tasot
luullaan heti, kun  jokin silmille näkymätön esille käy
kun hän ei siis näy
että hällä jo viisaus suuri ois käsillä
ja että hän jo ois ymmärtäjä ajallisten
ja ajallisten takaisten ikuisten.
 
-?
-Varohan Försti, ettet vedä kiville.
-Juh ... juju.
 
Ajallisen ymmärryksen taso on vajavainen
vaik koko ajan kasvavainen
	ihmiskunnan kasvun myötä
- se on satoin, tuhansien vuosien työtä.
Mutta, auttajat ajallisten tasojen
ovat apuja ajallisten viisausten
ja ajalliset mi ajallisen ajattomaan siirtyneet on
heidän matkansa viel alussa vast on.
Ja niin lähellä he ovat ajallisen näkyvää tasoa
samoin kuin ovat he lähellä näkyväisen viisauden tasoa
ett' tulisi viel varoa heidän vajavaista opastusta
vaik tahto hyvään olisikin
mut' ihmisen ajallisen inhimillisyys viel matkassaan on
samoin kuin ajallisen tieto, taito, kokemus
himot, vallan halut, ja ain jotain viel suurta olla
kehossa viel tuntea ajallisen tuntemuksia
vaik keho jo onkin ajallisen silmille salattu
hänellä viel ajallisen osanen keho on..
Ja myös siihen kehoon liittyen ajallisen mieltä
kieltä, tietoa, taitoa
myös ajallisen tulosta iloa, rakkautta.
ja monenlaisia ajallisen haluja
joista kaikista vain matkalla ylempiin voi puhdistua.
Jokaisen tulee nyt lukea ja tutkia
rivejä ja rivien välejä
koetella itseä ja saamiansa apuja ja sanomia
ovatko oikeita apuja
vaiko jonkun toisen haluja viel ajallisia palvella
- ja olla jotain vaik suurta
jonkun ajallisen kautta.
Arka paikka! mut pakko sanoa ja avata
ettei ajallisen tasolla sais vääriä ohjauksia
ja niillä vaikka viel seuraajiaan palvella.
Tuolla "yhteisellä tavalla"
on helppo saada maallisia asemia ja valtoja toisten yli
hankkia vaik rahoja, omaisuuksia
joilla erityisesti on auttamisen tasoon vaikutuksia.
Kapteeni hyvä, ole vain rohkea
olla sanojan paikalla
sillä, se on oikeata ajallisen ajatonta apua.
 
-Noniin, Försti, mitäs sulla olikaan, kysyy Kapteeni.
-Nnnnoo ... ei täss vissii.. sittenkää ... ollu... yks juttu vaa oli mut...
-Selviskö se? Kapteeni varmistaa.
-...... hhhnnn...juu
-No hyvä, antaa sitten vaan laivan lipua.
-Juu, just... lipua lipua, Försti kuittaa.
 
 
 
08.10.2020
Kapteeni voisi jo kyllä uskoa
Kapteeni voisi jo kyllä uskoa
saamiaan sanoja
niin hyvässä, kuin pahassa
ilman ulkopuolisen vahvistusta
... mutta, niiden kautta uskon vahvistusta
luottamusta, ett' ymmärrys on oikeata
ja ajalle, tulevalle tarpeellista.
Ajallisen taistelua
uskoa ja epäuskoa
ja taisteluiden kautta uskon vahvistusta
siitä rohkeutta sanoa sanoja
ylemmältä annettuja.
Ei se ole helppoa - ei sen pidäkään olla
aina tulee olla aralla tunnolla
sillä, sanat ovat kyllä suuria, osuvia
uskomattomia, vaik oisivat ne tosia
loukkaavia
vaik loukkaantuminen on kohteessa
ei saisi sanoa, ohjata
ei toisen tekoon kajota.
Vaan, tuleehan ne sanat sanoa - miten muuten ohjata
sanojen kautta vaik kasvua
totuuden suunnan tuntemuksessa.
Niin monesti on kuulevan mieli muuttunut
jos vaik ensin ois suuttunut
sana sisällään kasvanut
suunnan uuden avannut
matka uusiin jatkunut
uuden oven avannut
- kasvanut vaik mihin uuteen määrään
kun tie ei enää vie väärään.
Aika on täynnä kaikkea
sanoja, sanojia, seuraamisia
kiitoksia, tunteita
ajallisen huokailua
pintaliitoa pintatiedoilla
yhteisen hyräilyä yhteisen äärellä.
Kysyykö kukaan: oikeilla vaiko väärillä
... ja mittari kaikkeen 
on oman itsen sisällä olevalla hyvällä ololla
jollain oman mielen resonalla.
 
 
 
09.10.2020
Keho puhuu
Niin, Kapteeni voisi jo uskoa
saamiaan sanoja
eikä niin liukkaasti vilahtaa rakentamaan
maallisia majoja.
Tuosta vain taas uusia vaivoja ja jarruja
ohjaamaan tärkeimmän äärelle
- kirjaamaan sanoja.
Niitä vaivoja sitten saa Kapteeni taas illalla valitella ...
  - Keho puhuu, vaikkei suuta.
Vaan, onhan kehossa suu...
se ei vain puhu kehon kieltä
se palvelee vain mieltä.
Vaik oishan keholla paljonkin puhuttavaa
kehon tilasta kerrottavaa, opastavaa
... vaan, oishan se aika pulinaa
jos se koko ajan itseänsä julistaa.
Joten, keho puhuu kehon kielellä
   tuntemuksilla, kivuilla
      ulkoisilla merkeillä
         monenlaisilla oireilla
pitää vain osata, oppia
kuunnella, ja merkkejään tulkita.
Vääristä tulkinnoista piankin jo uusia oireita
tai, ellet merkkejään kuule, kuuntele, ellet tottele
vaimennat vain tuntemusta jollain tempulla
tai ajallisen lääkkeillä.
Ja väärät lääkkeet, joita keho ei tarvitse
vain synnyttävät uusia vaivoja
joista sen on yhä vaikeampi puhua
- ja sitten jo vaik vaikenee
monen ahdistuksen alla.
 
Joten, kuule heti sanojaan, 
puhettaan, merkkejään, ja tottele.
Tottele oikealla tavalla
sillä, väärät tavat vain rasittavat lisää
ja uutta vaivaa tuovat
alkuperäisen piankin alleen hukuttavat
ongelmat kasvavat.
Vaan, miten kuunnella kehon kieltä
miten ymmärtää merkkejään
miten tietää, mikä on oikeata apua
miten osata oikealla tavalla totella ja toimia.
Kas, siinä se onkin ongelma
kun syiden ja seurauksien mahdollisuuksia
on niin monia.
 
Niin, siihen pitäisikin kyllä saada opastusta
ettei alkaisi hoitaa vain oiretta
joka piankin pahentaa ilmoituksen aihetta.
Sillä, oireen poistaminen ei ilmoituksen aihetta paranna.
Ensimmäinen mahdollisuus olisi:
   vain hiljaa kehoa kuunnella
   sen merkkejä ja hiljaisia ilmoituksia
ja sitten toimia sen mukaan
tai kysyä joltain, jolla todellista aitoa tietoa, 
kokemusta - ja sitten häntä totella.
Vaan, ... niin, tuokin vaikeata
kuka on se oikea, jolla ois
kehon lukemisen ja kuulemisen taitoa.
Ja varsinkin, kun ne kehon ilmoittamat ongelmat
eivät useinkaan johdu itse kehosta
vaan elon moninaisista teoista ja valinnoista
vääristä haluista, tottumuksista, harrasteista
ravinnoista, ja ravinnon puutteista.
Keho on hieno laitos
monimutkainen ja osaava
itseään hoitava ja parantava monella tavalla
sillä, muutenhan olisimme jo monestikin kuolleita.
Mutta, rajansa kaikella
kehonkin kyvyllä parantua
jos sen arvokas toiminta
on ajallisilla tuhottua.
 
Ihminen keksinyt monenlaisia apuja
auttavia ja parantavia
ja varsinkin oireita hoitavia, poistavia.
Mutta, alkujuurille pääseminen monesti vaikeata
kun ovat niin monenlaisia mahdollisuuksia
läheisiä ja kaukaisia, vaik saasteisia.
Ja on viel olemassa monenlaisia apuja
eri tavoin auttavia;
lempeitä, jopa yliluonnollisia ajalliselle ajatukselle.
Niihin ei monestikaan luoteta
vaik voivat olla tosia, ja ajassa todellisia.
Mutta, kaiken kaikkiaan, 
tämä ihmisen kehon rakenne ja hoito on monimutkaista
ja monin osin viel tuntematonta
samoin kuin on mielensä osuus keholle
ja koko ihmisen elolle ja toimella.
 
 
 
 
09.10.2020
Tähtiä ja mystiikkaa
Laivalle poikkesi tähtien tuntija
... mistä lie siihen tupsahti
hän Kapteenin karttoja katseli
vanhoja asemia tutki ja uusia raotti.
Taitavasti kaikkea tiesi ja osasi...
johtuiko lie siitä, että tähtitaivas täällä ylemmillä
on niin kirkas, ja planeetat hyvin näkyvillä.
Ja avautui Kapteenille oman ajallisen elonsa kuva
kuin edeltä jo piirtynyt, ja tuleviin viel kantava.
Kartta on todellakin tietoa ja salaisuuksia avaava.
Tuosta yllättävästä vierailusta
Kapteenille voimia ja lisää uskoa
ja luottamusta tulevien matkalle.
Ja myös uutta tietoa, tottakai.
 
-Noo, et sitte musta mitää kysyny... 
kuului kannelta vähän pettynyt ääni, ruorin takaa.
-Ainiin, Försti, anteeksi, en sitä huomannut, Kapteeni selittää.
-No et tietenkää ... ittees vaa ajattelit ... niiku aina.
-Noo, äläs nyt, Försti, ainahan minä minä sinuakin ajat...
-Joo joo... niij-justii - ainahan sinä...
 
  #
 
Ja tipahti mystiikan hytissä kolme outoa korttia;
     joku uudestisyntyminen
     toinen oli kapinallinen
     ja kolmas käsitteli ulottuvuuksia.
Niistä jo Kapteeni kysymään jotta, hänellekö ne lie, itselleen.
  -Itsellesi ovat, vastasi Mystikko, 
		-sinun tilaasi ja hetkeäsi ne kuvaavat.
Ja viel avasi hän Kapteenin kovan prosessin taustaa:
-Tuohon samaan korttien kuvaan myös tuo pitkällinen prosessisi kuuluu;
	sanoja vahvistaa,
	kehoa korjaa ja uutta rakentaa
	henkisiä lisää ja uusia ulottumia avaa.
-Sinulle nuo kuvat kaikki, ja laivallesi myös
jatka urheasti matkaasi, ja tee loppuun alkamasi työs.
 
-Nnnooo, ei sit toikaa mulle mitää, vai..., tiedustelee
Försti vähän kuin varoen.
-Ai niin ... juu ... tottakai tottakai, yrittää Kapteeni,
-olethan sinä tällä laivalla, joten  koskee kaikki sinuakin.
-No just! ei se sit toikaa mullem-mitää, 
		huokaa Försti pettyneenä hiljaa itsekseen.
 
 
 
11.10.2020
Elämän Alkemistin yölliset touhut
Tuli aamulla Elämän Alkemisti Kapteenin hyttiin.
     -Huomenta, Kapteeni, hän aloitti.

-No mitäs Alkemisti, Kapteeni huomioi tulijan, -huomenta.
-Yöllä vähän tutkin sun tilojas, kun olen huomannut,
sulla vielä jotain ajallisen osan ongelmia, Alkemisti aloittaa.
-Niin, jotain kummia juttuja esiintyy vielä. En oikein meinaa
niistä selvitä. Jotenkin kuin turhia vaivoja ...
jokunen lie itse aiheutettuja, Kapteeni toteaa.
-Niin, siitä tottelemattomuudesta maallisiin hommiin kadota,
vaik pitäisi vain sanoja sorvata.
-No niin-no, jotenkin noin, vaik tärkeitä nekin olleet,
ajallisen keskeneräiset saada päätökseen, Kapteeni perustelee.
-Etsi tasapaino, ettet liikaa niihin, Alkemisti ohjaa.
-Olen yrittänyt kyllä, mutta ... kun aina vähän toiselle avuksi
ryhtynyt, nopeuttamaan lopputulosta. Vähän riskillä aina.
- Niinpä, vaikea paikka, mutta sitten tulee se jalan kivun jarruttaja,
ja illalla kivun kanssa virheestä maksettava, Alkemisti tilannetta avaa,
-noo, kyllä se pian hoituu, Mystikkohan jo sellaista lupasi.
-Niin lupasi, muutama päivä sitten, Kapteeni toteaa.
-No, ne menee sillä ohjatulla acu-hoidolla ja omillamme konsteilla, 
Alkemisti rauhoittaa ja jatkaa...
-mutta yöllä havahduin tutkimaan sun maallisen asumuksesi tilaa,
molempien, sekä kodin että kehon, ja niitä siel hämärillä hoitelin.
-Aha, no hyvä! iloitsee Kapteeni.
-Juu, niin löysin kodistasi neljä aika voimakasta maasäteilylinjaa,
ja kaikki juuri niillä paikoilla, joilla ajallisen toimiasi teet. Aika outoa.
Oli keittiössä, makkarissa vuoteen poikki, työhuoneessa jossa istut
koneesi ääressä, ja punaisessa huoneessa, jossa Lokiasi (Blogia)
kirjaat. Näin Alkemisti kuvasi yöllisiä tutkimuksiaan.
-Vain-ni, no johtuuko vaivat niistä?

-Osittain, ei kuitenkaan kaikki. On myös tarkoituksia.
(Myöhemmin selvisi, 3.11., että nuo linjat olivatkin positiivisia
linjoja, jotka lisäsivät voimia juuri niillä paikoilla, joilla työtä teen,
ja samalla siis kunnostavat kehoa salaisilla voimillaan.)
-Homeopaateilla on ajallisissa aika näppäriä ohjeita ja apuja,
olen niitä vähän seurannut.
-No, niilläkö sinä, Kapteeni jo utelee.
-Ei, vaan meillähän on täällä eri ulottuma, henkinen energia (HE).
Se ei tarvitse avukseen ajallisen osuuksia.
-Joten...
-Niin, tein sulle omat rohdot. Ne johonkin pöydällä olevaan
pikku vitamiinipilleriin istutin, ja sinulle siin' unenpöpperössäsi syötin.
-Aijaa, jotain kyllä nyt muistankin. Mitä niissä oli?
-No kuules, niissä oli voimallista henkistä energiaa aina kyseisen
tarpeen ja kohteen mukaan;
     yhdessä oli kokonaisvaltaista kehon kuntoutusta
     toisessa energiaa tuohon sun kiristyneeseen selkääsi ja
     jalkojen hermoratoihin, myös tuohon plantaarifaskiittiin.
Nuo virussuojat vielä voimassa ovatkin, ne mittasin.
Ja niin, teinhän minä myös varoiksi rohdon tuolle sydämesi toimelle,
se kun on menneitten kuukausien aikana ollut hetkittäin aika kovilla.
Joten...
-Onko kaikki nyt sitten hyvin? Kapteeni jo kiiruhtaa kysymään.
-Niin, vaikuttamassa ne ovat, ja vähin erin eri tavoin hoituvat, 
osa uusien solujen myötä.
Samoin myös hoituvat nuo jalkojesi pikku läiskät, joita psoriksi
tulkittu. Eivät sitä ole, vaan kehon omaa puolustus- ja puhdistusprosessia. 
Ne vain ajallisen lääkkeistä pahentuneet. Ovat nyt paremmassa hoidossa.
-No hyvä, vihdoinkin, huokaa Kapteeni.
-Ja sitten, Alkemisti vielä jatkaa, - tuolla seuraavassa satamassa
oleva acu-hoitaja lopullisesti kuittaa osan ongelmista pikku neuloillaan,
ja myös tuolle jännittyneelle selällesi vähän lisäapua, poistaen
kireyksiä. Opiksi sinulle kaikki tuo.
Tuo oma ruuvipiikki ei ihan riitä hyvään lopputulokseen, vaikka
sekin jo hieman helpottaa.
-Paljonhan sinä puuhasitkin, kiitos vaan, oikea Elämän Alkemisti.
Hyvä kun olet tällä samalla laivalla.
-Juu, yhteinen etuhan tämä on. Pitäähän Kipparin pysyä kunnossa.
-Et-sä sitten sen päätä yhtää kattonu? kuuluu kannelta Förstin ääni.
-No nyt hiljaa, Försti! tai otan sut mukaani sinne neulahoitoon,
ja tehdään sinusta vaikka oikein neulatyyny. Minä kyllä maksan, 
uhkaa Kapteeni jo vähän närkästyneenä Förstin huomautuksiin.
-Apua, eei ... em-mä sanonu mitää, toi tuuli vaa noissa mastoissa
jotenkin narisee, selittää Försti pelästyneenä.
-Niinpä niin, huokaa Kapteeni, ... tuulihan se siellä vaan.
 
 
 
14.10.2020
OPASTUS Blogiin
Blogin sisällöstä ja sanoista
Kuvausta sisällöstä
sanojen kulusta ja muodosta
oudosta rakenteesta.
Ei mikään ilman tarkoitusta.
Koko sivusto on kuin yksi pitkä romaani
yhden ihmisen elämän ja kasvun tarina.

Mertenmies on sen tarinan viimeinen seili
ja tämä Blogi kuin oudon laivan lokikirja
jota kirjoittaa puhtaaksi laivan Runoilija.
Sanojen tarkoitus ei ole olla helppoa
vaan, vaatii vaivaa tutustua.
Sisältö voi monin eri tavoin avautua
ja monesti kätkee sisälleen salaisuuksia
- vaikea ehkä ensilukemalla tajuta.
Kaikki tuo ei ole vailla tarkoitusta.
Automaattien vaikea havaita
ja monen vaikea avata.
Mutta, ymmärrys avautuu kuulevalle
uskolliselle lukijalle
joka matkata voi sanojen myötä
sanojen taustalla oleville voimille ja näköaloille.
Joten, nämä sanat kuin oppaaksi
sanojen seuraajalle ja rinnalla soutajalle.
Kaiken ei ole tarkoituskaan kaikille avautua.
-Laivan Kapteeni
 
 
 
14.10.2020
Ajatuksia ja suuria kysymyksiä
Vaikea paikka, kun vallalla on...
niin monenlaista puhetta ajasta
ja ajallisen takaisesta
ja myös tulevien kuvista
- monet ihmisjärjen ajatuksista.
Etsitään syitä ja seurauksia.
Etsitään ihmisiä ja valtoja syiden takana
ja syyllisiä seurauksille
salaisia suunnitelmia ja salaliittoteorioita.
No, totta kai noita kaikkia on taustalla
suuren suunnitelman toteutuksessa.
Mutta, ne ovat tarpeellisia
- tästä jo puhuttu aiemminkin -
miten muuten kasvaisi ja toteutuisi
se suuri muutos mi edessä on
... ja miten viel toteutuisi se 
muutoksen takainen kuin kohtalo
ja se, mitä jo monet sisällään toivovat
anovat ja ... manifestoivat
siis, jotain toivovat ja sitä teoillaan esille tuovat.
Ja, mitä enemmän anotaan muutosta parempaan
sen vauhdikkaammin muuttumista toteutetaan.
Ongelma vain on se
ett' ihminen ei vielä tiedä
miten se anottu tila tulee esille.
Eihän se vain kuin taivaasta
kaiken päälle humpsahda
- ja nyt se olis siinä!
kuin yhdessä hetkessä
- ja kaikki olisi toisin, ja hyvin.
Ei tuo ole mahdollista
vaan, kaikkeen on kehityksen ja kasvun tie;
muutos tapahtuu muuttumalla
uusiin kasvamalla.
Mutta, koko ajan on myös olemassa 
vastakkaisia voimia ja tahtoja
- anomuksia heilläkin
monia huolia ja rukouksia muutoksien edellä.
Toiset anoo ja rukoilee muutosta johonkin parempaan
ja toiset anoo ja rukoilee johonkin toisenlaiseen kasvavaan.
 
Mitäs nyt sitten...
kuin köydenvetoa;
toinen joukkue vetää toisaalle
ja toinen toisaalle
ja molemmilla on mielikuvansa oikea.
Vaan, kumpi on nyt vallalla.
Toinen puoli toivoo ajallisen tilan suurta korjausta
ja jonkin uuden kasvamista
maailman tilan ja tavan muuttumista.
Toinen puoli toivoo omansa 
ja kaiken ajallisensa säilymistä
- ja kaiken menetys ois jo kauhistus.
 
Ja, ovatko kaikki muutoksen anojat
valmiita kaiken ajallisensa menettämiseen
sen ylimenoajan raskauteen
ja suureen ajallisen vaikeuteen.
Entä, jos kaikilta menisi kaikki;
ei ois rahaa, ei ois ruokaa
- ei ehkä vettäkään
ei kuin mitään siitä, mistä tänään nautitaan.
Ja miten kauan kestäisi se välivaihe
kun vanha ois ajettu alas
ja kauanko kestäisi uuden elon rakennus
kaiken uudistus.
Siitähän seuraisi maan päälle suuri ahdistus.
Kuinka moni selviäisi siitä.
Paljonko ois kansaa jäljellä
tuon kaiken jälkeen
- tuon kaiken muutoksen ja puutteen jälkeen.
Melkoinen visio, vai mitä.
Siis, kauanko kestäisi kaiken nykyisen alasajo.
Kauanko oltaisiin alhaalla.
Ja miten alkaisi taas uuden rakennus.
Ja kauanko kestäisi, että se uusi 
ois taas palveleva ja elon turvaa antava.
Kaikki uudet säännöt, lait, rakenteet
- uudet valtain rakenteet.
Kyllähän tuo kaikki ihmistä muuttaisi
ihmiskantaa uudistaisi ja ehkä jalostaisi.
Ja varmaan myös suuresti vähentäisi.
Poispääsy ahdistuksesta ois jo suuri vapautus
monelle jo elon ainoa toivomus
sillä, ”yhdessä yössä” ei tapahdu 
		uuden järjestyksen rakennus
   ei yhdessä vuodessa
      ei ees vuosikymmenessä.
Miten ois sadassa? - Onko sinulla ajatusta.
 
Joskus sanotaan: "Pitää olla varovainen mitä toivoo,
se voi vaikka toteutua”.
Mutta, ei kaikki täällä ajassa tapahdu kuitenkaan
ihmisen halun ja toiveen mukaan - onneksi -
sillä, onhan kaikella kuitenkin 
jokin ylempi järjestys ja ohjaus
ylempi suunnitelma ja valvonta
ja ylemmiltä tasoilta tapahtuva toteutus.
Millainen mahdollisuus tuohon
on ihmisen vaikutus.
Entä, jos kaikki tää ympärillä näkyvä
ihmiskunnan suuri kehitys ja kasvu
ja sen nykyinen upea tila kaikkineen
onkin tapahtunut ylempien suurine suunnitelmineen.
Olisiko ihminen itsessään sen osannut toteuttaa.
Entä tämä nyt visioitu jatko?
Osaako ihminen itse toteuttaa sen
kaiken uudelleen muodostaen.
Varmasti sekin kaikki taas tarvitsee
jonkin ylemmän suunnitelman
sen avustuksen ja toteutuksen.
 
 
Ja tästä jatkuu nyt tarina tällä oudolla laivalla
ja ylemmillä merillä.
 
 
 
16.10.2020
Näkijä kuvaa outoa tilaa 
Tämä tapahtuu jossain ylemmällä merellä.
Ja näin Runoilija kirjaa muistiin aamuista dialogia.
 
-Hei Kippari! huutaa Försti laivan kannelta. -Tuus kattoon!
    -Jaa, huomenta Försti. Katsomaan minne, mitä? 
	vastaa Kapteeni kömpiessään ylös kannelle ja katsellen 
	jonnekin taivaalle.
    -No, ei sinne ylös, 
	vaan tonne alas ... tonne pohjalle! Försti ohjaa.
-Jaa, no mitäs siellä...
-No kato ite – tonne! Försti jo ihan komentaa ja sormellaan osoittaa 
laivan laidan yli, melkein suoraan laivan alle. -Kato!
-Todellakin, toteaa Kapteeni, -siellä on jotain outoa, 
kummaa liikehdintää – ja tummaa ...  vähän kuin sähköistä.
Onkohan se vaik ukkosta, tai jotain ... pitäisköhän kysyä Näkijältä, 
jos se vaik ymmärtäis, mistä siellä on kyse.
-No kysy, ellet ite ymmärrä, huokaa Försti jo vähän kärsimättömästi.
 
-Hei Näkijä! Kapteeni komentaa, -tulehan tänne kannelle.
     -Tullaan tullaan, kuuluu Näkijän ääni 
jostain kannen alta, -tulossa ollaan. - Noo, mikäs täällä, 
hän kysyy, jouduttuaan jo Kapteenin ja Förstin luo.
-Katso tuonne alas, Kapteeni näyttää, - mistähän siellä on kyse.
Osaatko selittää?
-Aaha, hän mietteissään toteaa, -se onkin sitten jo alkanut.
-Mikä on alkanut, Kapteeni utelee. Förstikin höristää suuria korviaan.
(-No ei-ne-nyn-nii suuret oo ... tai-no .... mutisee Försti itsekseen)
 
-No se, mistä olemme puhunet jo puolitoista vuotta. Se suuri
muutos, maan piiriä koskettava.
    -Mut eihä se tänne yllä ... eihä, Försti rohkeasti toteaa.
-Niin, jo aiemmin kyllä totesin, se myös laivaa hieman keikuttaa,
yhteistähän tässä vielä kuitenkin ollaan, eri tasoilla vain. Muutos
kaikkia koskettain.
Ja sinä, Kapteeni, kun olet vielä tuonkin tason ja ulottuman osallinen,
näet kaiken vielä lähemmin, osin itsessäsikin tuntien. Voimia vain
ja rohkeutta siellä, muutosten seassa.
-Kerro lisää, hoputtaa Kapteeni, -mitä kaikkea siellä oikein tapahtuu.
-No, kuulkaahan, Näkijä aloittaa, ja istahtaa siinä kannella olevan 
jonkin laatikon päälle. Samoin istahtaa siihen lähelle myös Kapteeni.
Försti jatkaa seisaallaan, hän kun joutuu ohjaamaan laivaa, jotta
pysytään oikeassa kurssissa, kohti tuota oranssia valoa.
-Niin, tuolla alhaalla, Näkijä jatkaa, -siellä tapahtuu nyt suuria
asioita, tämän aikakauden ehkä suurimpia. Ei sotaa nyt kuitenkaan,
mutta koko maan piiriä koskevaa, ehkä sodan vaikutuksiin verrattavaa.
Ihmisiä pelottaa, pelkäävät tulevaa monin tavoin; elämän kulkua
muuttavaa, itse kunkin arkeen eri tavoin vaikuttavaa.
Ja tuo tummuus ei ole pilviä ollenkaan, vaan sen muutoksen tuomaa
kuin hämärää, ajallisen pimeää; pelkoa, tietämättömyyttä, sekasortoa,
kuin voimattomuutta tulevien edessä. Se on jonkin suuren vallan
leviämistä, joka vielä on salassa, ja jota ei ymmärretä ... sen 
tavoitteita ja seurauksia. Pelätään vain kuin jotain pahinta.
Ja tuo pelko ja huoli hetkestä ja huomisesta ihmisten voimia syö,
kuntoa huonontaa ja vähitellen puolustuskykyä lamaa.
Naamatkin toisiltaan piilottaa ja tunteet hukuttaa. Pelko toinen 
toistaan kohtaan kasvaa, syntyy eripuraa, miten arkea puolustaa.
Jotain suurta odotetaan kuin kuuta..., tai sanoisinko suorastaan
auringon valoa nousevaa. Jotain apua, joka pelosta vois vapauttaa,
joka vois jo taakse jäänyttä normaalia aikaa palauttaa.
Mutta, ihmiset eivät näe sitä salassa olevaa suunnitelmaa, johon
kaikki tää pelko ja huoli vielä johtaa. - Kummallista aikaa.
Ihmisten oma järki kuin katoaa, ja käytös muuttuu. Ihmiset ovat 
kuin yhtä suurta massaa, jota on helppo kuljettaa, ja jolle
on helppo aina vain uusia ohjeita jakaa.
Ja suuri osa ihmiskunnasta niitä kuin lempeäsi seuraa.
Ei kuitenkaan kaikki. Pieni osa vastustaa ja yrittää julistaa
kuin toista kanavaa, joka meneillään olevaa muutoksen vyöryä,
sitä kuin palaava tsunamin vyöryä vastustaa. Siitä puhuinkin jo kerran: 
stunamin vyörystä ees ja takas.
Toiminta on urheaa kyllä, vaan miten suurta kansaa tavoittaa, kun 
julistajien kanavia suljetaan ja vastustavaa voimaa eri tavoin tuhotaan.
Osa vaikka vangitaan, kun ”pelastavia toimia” vastustaa.
Suuret massat kun näkevät yleiset toimet pelastavana, jota siis nuo
pienet kanavat vastustavat. Ja syntyy riitaa kanavien ja massan välillä.
Sekasortoa, ketä oikein tulisi uskoa; valtarakenteita, vaiko pienten
kanavien vähäisiä ääniä – he kun eivät pääse pinnalle suuren
vastustuksen tähden.
Varottajaa vastustetaan ja syylliseksi tuomitaan, samoin kuin kolesterolia,
joka kehoa oikeasti puolustaa.
-Ooho... , huokaa Kapteeni.
-Onneks mä enn-oo ihmine, totetaa Försti hiljaisesti, vaikka kuvaus
vähän jo häntäkin hirvittää.
 
-Siinäkö kaikki, kysyy Kapteeni jo vähän huolissaan.
-Voi Kapteeni hyvä, ei todellakaan. Tuo on vain kuin alkua kehitykselle.
Palataan asiaan myöhemmin, kunhan nyt vähän aikaa tilannetta ja 
kehitystä seurataan, Näkijä lupaa. 

-Asiat kyllä ajallaan avautuvat, hän vain toteaa, poistuessaan mietteliäin 
ilmein kannen alle omiin puuhiinsa. Mitä lie ne nyt sitten ovatkaan. 

Ehkäpä hän taas avaa niitä aikanaan.
 
 
 
18.10.2020
Juuri ennen julkaisua
Vaan, juuri ennen julkaisua
Blogin suuremmin esille laittoa
tuli suuria sanoja nykyajalle
kokonaiskuvaa tuleville.
Vaativat vielä puhtaaksi kirjoitusta
joten, jätän ne huomiselle.
 
 ...  siis, nuo alla ...
 
18.10.2020
Maa on vain heijastuma
  -Niin, kiirettä...

mutta, mikä on tärkeätä;
tärkeintä siirtää, vaiko ajallista toteuttaa.
Päätä sotkee kuunnella netin monia taustoja
ja pian luulla, ett' ois totuutta
vaik onkin vain mielenkiintoista.
Entä se oma näkemys
mi aiemmin jo esille tullut
ennen kuin oli netin tietoja.
Kumpi olisi parempi;
taustoja ja tapahtumia, uusia outoja
vaiko, tulevan rakennuksia ja tulevan muutoksia
- ettei mennä maailman mukaan
niistä ei ymmärrä oikeasti kukaan.
Vain arvailua
ja synnyttää vain kuin huumaa
sekalaista dataa ja kanavaa
... moni rinnalla ratsastaa ja mieliä muuttaa
kun joku muuttaa suuntaa.
Sen seuraamiseen ois kasvatus ollut turhaa
- ei siihen tarvita mitään vaivaa
vain, kun kanavan avaa.
Mutta, jos tarkoitus on oikein nähdä tulevaa
piirtää sen kuvaa
ja kuulla muuta kuin ajallisen huumaa
... se vaatii polttavaa kuumaa
joka uusia avaa
sillä, maailman tilaa ja suuntaa
ei huuman kautta tavoita kukaan.
 
Joten, jatketaanko omalla tiellä
siellä ei kulje "kukaan", siis huuman tiellä kulkeva
vaan, vain hiljaisia kuuntelevia
toisin "uskovia"
ylempien kuviin luottavia.
(Ks. 7.10. "Monen tasoista viisautta")
Kuinka herkästi voi pudota ajallisen ansaan
ja osallistua pian ajallisen kapinaan ajallisia vastaan
vaik oikeasti ei kyse ole 
ajallisen teoista ja muutoksista
vaan, seurauksista mit tapahtuu ajallisen yllä
näkymättömillä ylemmillä.
Sinne, on tietä kuljettu, laivalla purjehdittu
ja ajallisen elon maa jo kaukana kajastaa
- sen teot siellä nyt olla saa.
Se vain oikeita tapahtumia heijastaa
kuin Kuu Auringon todellista voimaa.
Kuutako nyt tulee seurata
vaiko valon oikeaa lähdettä
miss' tapahtuu se kaikki oikea tapahtuma
josta ajallisen maa on vain heijastuma.
Ja vielä, jos se ajallisen heijastuma on
jo niin kiinnostava ja mieltä vangitseva
niin, kuinka suurta jo onkaan se
mistä ajallinen on vain heijaste.
 
Ajallinen ei ohjaa ajallista
eikä ajallinen ohjaa ikuista
vaan, ikuinen ohjaa ajallista.
Ajallisen teot on voimatonta
ylemmissä ylemmissä se todellinen tieto on
ja määrää kaiken tulevan kohtalon.
Ajallinen ei ees pelinappula
jolla pelattaisiin maailman peliä
vaan, "suuren pelin" heijastuma
jonka tekoa ja suunnitelmaa
voi nappuloista lukea
miten kaiken tulee tapahtua.
Tuossa jo suuri ero on
ja ihminen kaiken keskellä voimaton
- hänellä vain ajallisen voima on
vaik monesti jo luulleekin hän
ett' kaikki hänen itsensä kädessä on.

 
Ei tuo kuva kuitenkaan ole lohduton
sillä, jos kaikki ois vain kädessä ihmisen
silloin se kuva vast olisikin lohduton.
Ylemmän viisaudessa se oikea lohtu on.
Tiedän, tuota on vaikea ihmisen uskoa
sillä, hänestä on kasvanut jo viisas
ja hänellä kuin itsellään kaikki tieto jo on.
Mutta, hän ei muista, miten suuruus on suurta
eikä enää pelkää tuulta
sillä, vertauskuvana: "Kun tuuli käy hänen ylitseen,
häntä ei enää ole".
Ja, mikä on tuo tuuli?
Mistä se tuli, mikä sen puhalsi - ja miksi.
Ja taas pitää uudelleen kuvata tuo kuva
joka piirretty jo kerran
ihmiskunnan kehityksestä ja kasvusta
tuhansista sukupolvista, ennen nyt eläviä;
	... tulleet ja menneet
	ja osaansa suostuneet
	osansa, kasvunsa ja kehityksensä toteuttaneet
	sit kadonneet jonnekin historian hämäriin
	eikä kukaan heitä muista
- muutamia vain
kehitykseen suuresti vaikuttain.
Kuinka pieni on ihmiskunta
kuinka pieni on yks tuhat vuotta
kuinka pieni on yks sukupolvi
- kuinka pieni ... on yksi ihminen
vaik onkin hän tärkeä osa kokonaisuuden
ja suunnitelman suuruuden.
      - ? ja (syvä huokaus...) 
...jatkuu seuraavassa "Kun tarkoin lukee..."
 
 
 
18.10.2020
Kuljetaan ylemmän ulottumia
Kun tarkoin lukee matkan tarinoita ja tulevien kuvauksia
on huomattava, ett' kuljetaan ylemmän ulottumia
joissa on mahdollisuus nähdä laajempia kuvia
jotka eivät ole ajallisiin sidottuja.
Ja että tää ajallisen vaihe
on vain yksi vaihe elon matkalla
jossa tämä pieni ajallisen hetki ei ole ainoa
ja elon ketju on jatkuva 
uusi kanta on ain uusiin jatkava
ja tuleva on aina edellisen päälle pukeutuva.
Ja näin on ihmiskunta kasvava
ja kehittyvä kohti uusia ulottumia
ja vanhat on unohtuva ajan menneiseen virtaan
kun uudet nousevat kehityksen pintaan.
 
Ja uudet tulevat uusista porteista
uusille ajoille uusilla aihioilla.
Ja uudet ajat muodostavat uudet siemenet
jotka uusissa pesissä valmistuvat
uusiin kasvavat ja vanhat unohtavat
uudet elot rakentavat
ja tulevat ymmärtäen ain paremmin uudet unelmat
ja uusien tulevat.
Elämän kulkua ja tarkoitusta
- ylemmiltä katsottuna.
 
   -prut prut prut ... tost ... mä-en-kyl taaska tajunnu mitää ... 
           mut onneks mä-en... 

-Niin juuri, Försti ... onneks sä et oo ihminen, Kapteeni keskeyttää.

-No nii-just mä meinasin - mist sä tiesit?

- ... noo, jotenkin vain arvasin, Kapteeni toteaa silmää iskien

-... höh ... mite se voi tietää jo mun ajatuksetki.
 
 
 
19.10.2020
Hämmentäviä ulottumia
-Hieman hämmentävää, huokaa Kapteeni, -kulkea täällä
ylemmillä merillä
ja samaan aikaan jalat ajallisen alemmilla tasoilla.
  -Niin varmaan, yhtyy mietteisiin myös Näkijä:

-Olla osallinen molemmilla
vaan, kuvat joita katsella, aivan toisenlaisia.
Alhaalla nähdä voi vain ajallisia;
ajallisen tekoja ja vaikutuksia
ajallisen taisteloita ajallisen voimia vastaan
kuunnella ajallisen kuvia;
menneitä, olevia, ja tulevien arvailuita.
Ja pelkoja kaikilta tasoilta
ja ajallisen suojautumisia ajallisia vastaan.
Ihmiset pelkää ajallisen kadotusta; 
sen muutoksia ja tulevia tapahtumia
rajoituksia ja uhkia.
 
On ajallisen viisaita, ja tietonsa heillä niin muuttuvia; 
eilen on eilinen, tänään jo suunnitelma toinen.
Ja tulevien kuvat ain muuttuvaiset
eikä kukaan niistä tiedä
ja ennustaminen mahdotonta
... ihmiselo kuin suojatonta.
 
Ja kun kaikkea katsoo ylemmiltä
ei näy kuin harmaita muutoksen pilviä
ja ajallisten huolten kaikuja
nekin niin monenlaisia, sekasortoisia.
Täältä näkee kauas taakse, tuhansien vuosien taa
miten kaikki kasvaa, välillä kuin katoaa
ja taas uudelleen jatkaa.
Kuulla voi sieltäkin vielä hätää ja pauhua
kauhua, ja elon tasaantumista
ihmiskunnan monenlaista kasvua ja vaihetta
ja voi nyt vain todeta: "Ei mitään uutta auringon alla."
Kaikkea on ollut aina
ihmiskunnan kehityksen ja kasvun matkalla
ja elo jatkunut aina uudella tavalla.
 
Ja jos katsoo toisaalle, tulevien kuville
niin, mitä voi nähdä siellä, uuden ihmiskannan tiellä.
Ihmiskunta on sama
ja jatkaa kulkuaan ja kasvuaan
Nähdä voi jotain ylempää tasoa
mut' samaan aikaan myös alempaa
josta seuraa edelleen eripuraa.
Ja vaik viisaus lisääntyy, tieto ja taitokin
ihminen on edelleen se sama
vaik sisällään jossain muutosta tapahtuukin.
Kahtia jakoa
joka edelleen aiheuttaa monenlaista selkkausta.
Ja tuo kaikki kuitenkin on kasvattavaista
ihmiskuntaa edelleen kehittäväistä
kohti parempaa ihmistä.
Mutta, tuo uuden ihmisen kuva on vielä kaukana
vaikka sitäkin voi jo katsella usvakuvana.
 
On siis kaksi maailmaa
tämä ajallisen näkyvä, ja myös sen näkymätön osa
ja ajattoman ylempi näkymätön
viel salattu tuntematon.
Ja kaikilla kuitenkin kaikille yhteinen osa on
eikä yksikään osa ole kokonaisuudelle tarpeeton.
Ja kaikella ain kaikelle merkityksensä on.
 
 
 
20.10.2020
Ajallisen elämästä
Ja Näkijä viel jatkaa edellä alkamaansa tarinaa:

     -Ajallinen kiinnittää ihmisen ajalliseen
sen kasvuun ja seuraamiseen
sen rakentamiseen ... ja tuhoamiseen
monenlaiseen ajallisen uhoamiseen
jotain suurta ain ajassa olla
- ja pitäisi olla voitolla.
Ja mitä vain tehdään sen eteen
ett' aina vain ois enemmän ja paremmin itselle,
läheisille, omalle joukolle, kansalle, maalle
ja jotenkin ain hallita, vallita
- ja elää kuin ikuista eloa.
Tuo kaikki synnyttää kasvua ja kehitystä
vaik tehdäänkin kuin mitä vain
ain enemmän ja enemmän saavuttain.
Vaan, sekin kaikki kasvua vain nopeuttain.
Ja vauhti onkin ollut hurja, ja yhä vain kiihtyvä
uusi polvi ain viihtyvä, ja vanhat putoaa pois
heille heitä pian kuin ei ollutkaan ois
... ja asenteet muuttuvat.
Uudet polvet suuttuvat
vanhoilta oikeudet puuttuvat.
     -...oho! onneks mä en...
-Ei nyt, Försti, ei nyt, Kapteeni keskeyttää.
-...okei okei.
Ajassa eletään kuin rajalla
sen täältä ylemmiltä nyt nähdä voi;
ajat vaihtuvat, vanhat haihtuvat
ja sijaan astuvat uudet tavat, rakenteet.
- On pakko!
Tulee kuin suuri lakko
ja kansa nousee vastustamaan suunniteltua tulevaa
vääränlaista unelmaa
joka alas ajon kautta vasta uusiin korjataan
- ja virheet unohdetaan.
Ja taas kasvetaan kohti uutta, parempaa.
   
 
 
20.10.2020
Matka uusiin
Näkijä jatkaa edelleenkin...

     -Vaan, jotain uuttahan tulisi "julistaa"
edessä olevaa ja eteen piirtyvää
uuteen aikaan siirtyvää
sillä, muutoshan on todellinen
se vanhojen päälle rakentuen
sillä, sellainenhan se on kehityksen tie
menneitten teot, ja nykyiset
ne kaikki uusiin vie.
Eikä mahdollista ole uusiin kulkea
ellei ensin voi menneitten aikain, tekoin, ovia sulkea
ja niihin ei enää saa unohtua
sillä, se ei tulevia enää kanna.
Sillä, uudet ajat on uutta
vanhan on poistuttava, se ei enää kanna
eikä enää ole kuin on ollut ennen
ett' uusi on vanhan päälle rakentuva.
 
Tulee kuin uutta jakoa
joka ei kaipaa vanhain omistusta
valtain virtoja ja voimia
rahastusta ja vaikutusta.
Vaan, jos uusiksi menee kaikki
menee myös rekenne ja omistuksen jako
- tulee uusjako.
Vaikkei tuokaan, tietenkään, vailla taisteloa
- kuka nyt luopuisi omastaan
mut' jos pohja, perusta katoaa
myös voima mi sen päällä ollut, lahoaa.
Ja uudet uutta rakentaa
ei noitten vanhain lahonneitten päälle
vaan, tyystin uusille muodoille, valloille ja voimille

- ja valvonta paranee, kun ihminen paranee
ja kasvaa uusi sydän, uusi sykkivä, valoa
- ja katoaa se pimeä.
Vertauskuvien maailma
ajallansa avautuva.
 
Tottakai on aina parkua
muutoksien edellä ja alla
kun uusi voima vaikuttaa kaikkialla
ja huoli huomisesta.
Mut' vähin erin murtuu ilo murheen alta
vapaus kasvaa, nousee kaikkialta
ja rakentuu se uusi rauha
- sen kauneutta vaikea kuvata.
Lähellä vaiko kaukana
- jotkut jo saavat sitä katsella.
Sanojen salaisuuksia.
   
 
 
21.10.2020
Kapteenin aamuisia kysymyksiä. 
1. Miksi katsoa eteen, ei taakse
  -Edessä on lepo ja rauha
takana pauhun maailma, mi tuonut tähän
- edessä olevasta näkyvissä vain vähän.
Mutta, on olemassa kuin kaksi linjaa;
samoin kuin katsoo nyt taa
	samoin tulevaa rakentaa
mutta, jos katsoo vain eteen
	menneet mielestä peittäen
	samoin rakentaa myös eteen
tuleviin rakentaen, uusiin kurkottaen.
Sillä, ajallisiin katsoen sitoo itsensä 
	yhä syvemmin ajallisiin
eteenpäin katsoen sitoo itsensä
	yhä syvemmin uusiin, ylempiin.
Ajallisen vaikea tajuta; 
eteenpäin, ylempiin katsoen jo uusia rakentaen.
Tuos' on tuo ajallisen raja ja viiva
kuin kahtia jako;
kuka ajallisiin, hän yhä vain syvemmin ajallisiin
kuka ylempiin, hän katsoo jo tuleviin.
Siitä on kysymys ajan hengessä nyt
selvittää myös sen, ken on "uudestisyntynyt".
Ja kun puhutaan "ylösnousemus-prosessista"
sen kokevat vain ne
joilla katse kohdistunut tuleville ajoille
muuttuville tuleville, uusille unelmille.
Siin' oli jo salaisuutta kerrakseen
avautua voi vain verkalleen
elon muutoksien ja kasvun kautta
mahdoton vain valmiina poimia.
Mut' suunta uusi jo suurta on
toteutuminen ei ole mahdoton
mut' ihminen yksin on voimaton
apu rinnalla tarpeen on.
Ihminen ei ole horjumaton
mut' jokainen horjahdus ain uudeksi voimaksi on.
Ja aikanaan hän voittaja on.
   
 
 
21.10.2020
Kapteenin aamuisia kysymyksiä
2.  ja 3.  Miksi sairastuin
Miks sairastuin, miks muutuin (silloin 25.2.2020 klo 19)?

Miks elon kuin menetin, ajallisen kuin kadotin?
  -Se onkin suuri kysymys
jonka voikin esittää oikeasti vasta nyt, 8 kuukautta tapahtuneesta
yhdestä hetkestä, kuin sekunnista - joka muutti kaiken.
Uuden kasvun alku
uuden vaiheen alku
nousun prosessi ja kova koulu
matka pelosta luottamukseen, ja uskon vahvistukseen.
Ja uuden tiedon suureen määrään jälkeen sen
kuin alkupamauksen.
- Pian tuhat sivua vihkoihin
monin etsinnöin, kysymyksin
monin vastauksin, viisauksin.
Ja monin sisäisin muutoksin ollaan nyt tänään tässä
kasvaneessa ymmärryksessä ja laajemmassa perustassa
ajallisesta irtoamassa.
Sillä, sehän se, oikeasti, matkan tarkoitus;
	ajallisen irrotus
	ja yhä suurempi ylempien varustus.
 
Ja siitä jo vastaus, ennen kuin ehdit ees kysyä (3. jalkojen kivut)
on tuo jalkojen rasitus.
Niillä se ajallisen kosketus, vievät ja tuovat
kiirehtivät ja täytyvät yhtä ja toista.
Ovat tarpeen, vaan ei enää kaikkeen entiseen ajalliseen
niillä ote viel maalliseen
vaik muuttunut jo monella tavalla
uudella kosketuksella.
Kantavat mi tarpeen ajalliseen on
moni juoksu jo tarpeeton
kun tarpeet nyt ylempiin muuttuneet on.
Majoja sinne
ei majoja alemmille
sillä, mikä ajallista, se ajallisiin jää
mikä ylemmille, se ajattomiin kiinnittää.
 
Nyt, hetken vielä, on ajallinen tärkeä
vaik vähin erin vähenevä.
Ja, mitä enemmän on ajallisen osa vähenevä
sen enemmän on ylempien osa lisääntyvä.
Ja siitä aikanaan se liuku kuin portista pois
... tai portista sisään, miten vain
kun irtoaa viimeisinkin säie ajallisista itään
ja lopullisesti uusiin ylempiin sisään.
 
Siis, tuo matka kuin helmikuusta alkoi
vaik onkin se oikeasti alkanut jo aikoja sitten
mutta, kuin se viimeinen soutu, tään seilisi matkan.
Vaikka, lohduttaako lie, ett' se kestää viel kauan
sillä, sanojen matka on vielä pitkä
ja uutta avautumatonta salaisuutta on viel paljon
ja kaikki on ehdittävä sanoa ja kirjata näkyville
osa ajallisille, monet ikuisille
tuleville polville ja ajoille, eteen päin katsoville
uusille huojuville.
-No, Försti ... etkö kysy nyt mitään. Onko kommentia? tiedustaa Kapteeni.
- ... en kysy! Mä putosin jo siel alussa ... mut' onneks mä en oo...
tai no, olkoo ... eikä mun siks kait tarttekkaa, Försti pohdiskellen vastaa.
-No juu, sulla on tuo hyvä virka - toi "ratti".
-Ratti! miks se nyt-sit-on ratti ... ku mä just oon oppinu, ett' tää on ruori
... tai joku sellane, kiukuttelee Försti.
-Juu, ihan oikein, Försti, ihan oikein, vastaa Kapteeni itsekseen hymyillen.
   
 
 
22.10.2020
Tulevien kuvausta
Näkijä vielä jatkaa tulevien kuviaan:
     -Ajalliset käyvät ajallisia vastaan;
toiset puolustaa toisia
toiset kuvaavat toisia: vaarallisia, salaisia voimia, varottavia
monenlaisiin kuin pakottavia
- ja joka suunnalla omia totuuksia
eikä kukaan enää erota, mikä on oikeasti totta
- ollaan niin vakuuttavia.
Ja kansa seuraa, kulkee sanojien perässä
toteuttavat sitä, tottelevat tätä - ja tottelijat monet on erimielisiä
kyräilevät toisiaan, valvovat ja valittavat
pelkäävät tottelemattomia, joita on joka puolella.
Ja välit katkeavat ennen niin läheisten ystävien
ja karttelevat toistensa seuraa
eikä kukaan vielä tiedä, mitä tästä kaikesta seuraa.
Kuin kaaosta vain
toinen toisiltaan itsensä piilottain, ja läheisyys katoaa.
Kansan yhtenäisyys hajoaa
eikä ihmiset enää tunne toisiaan
- ihmistä paleltaa.
Ja odotetaan sitä "kuuta nousevaa"
joka levon ja rauhan tuo, niin luullaan.
 
Mut' tieto lisääntyy, kasvaa tekojen myötä
tehdään kovasti työtä kuin tyhjän eteen
vedetään kuin viivoja veteen, eikä kukaan tiedä miss' viiva on
... tilanne kuin mahdoton.
Niin, ja ollaan kuin alussa vasta, tään piirretyn kohtalon
jolla myös päätöksensä on - niin kuin ajassa aina
miss' vaiva rakentaa uuden jatkumon.
Silloin ihminen jo suuresti viisastunut on
ja hän huomaa: ei yksikään vaiva ollut tarkoitukseton
sillä, kaikella aina tarkoituksensa

- varsinkin, tuon edellä piirretyn kohtalon.
   
 
 
26.10.2020
Outo vaiva
Vaiva jossain, missä syy 
	jotenkin näkyville ilmentyy.
Vika kehossa näkyvillä
	tai näkymätön
syy tuntematon
- mut' kuitenkin, syyllä aina tarkoituksensa on.
Jos tarkoitus on tuntematon
oikea hoito on mahdoton
... silloin piankin vain oire hoidon kohteena on.
Mutta, tutkia vaivan sanoma
sen syy, tarkoitus
kehossa ilmenevä muutos
- ja jos löytyy tuo kuin salainen
viel piilossa ollut tarkoitus
niin, jo alkaakin kehon parannus
sillä, sen tehtävänä oli vain asian ilmoitus
ett' kehonsa sisäinen osaisi oikein toimia
sillä, väärät toimet ja teot vain syövät voimia.
 
Elämän tarkoituksen tai muutoksen toteutus
vaatii nyt toimia
uusia suuntia ja uusia voimia
toteuttaa elon muutoksia.
Ja, jos nyt tuo kehon kautta esille tullut
ehkä hiljainen, kuin huomaamaton ilmoitus
tai hyvinkin esille tullut kuin arvoitus
jätetään selvittämättä
ja kohdistetaan hoito vain oireeseen
kehon tilan korjaukseen
... jää se syvin tarkoitus hoitumatta
kehon kautta esille tullut opastus kuulematta
ja pian vaik kokonaan toteutumatta
... ja keho kärsii ajallisen vääristä valinnoista.
Tapahtuu vaik suurikin vahinko:
ensiksikin, se ilmoituksen syy jää esille tulematta
ja toiseksi, kehon tilan huononeminen oireesta
ja sen turhasta hoidosta.
 
Ehkä sen salaisen tarkoituksen ilmoitus
vielä uudistuu voimakkaampana;
ehkä jollain mieleen nousevalla ajatuksella, kuvalla
ehkä omissa unissa
tai vaikka, jonkun näkijän avulla
tai, vaikka voimallisemmalla kehon ilmoituksella
jotta tarkoitus voisi esille tulla
ja elon tehtävä saisi toteutua.
Elämällä on kyllä monia tapoja
ihmisen tekoja ja tietä ohjata
jotta hän voisi löytää, ja toteuttaa
elonsa syvintä tarkoitusta.
Ja kun tuo tarkoitus on ilmi tullut
silloin tulee vain totella;
etsiä viisautta ja voimia 
osata oikein toteuttaa
niitä elonsa syviä tarkoituksia
sillä, saattaa olla niin
että juuri niiden tähden 
olet ollut täällä ajassa kasvamassa
ja tehtävääsi valmistumassa.
   
 
 
26.10.2020
Voimia ja valtoja
   -Ajassa
        vallalla
monenlaisia voimia
ajallisen muutoksia
ja monenlaisia uusia toimia
- oikein toimia.
Maa painuu
hiljaisuuteen vaipuu muutoksien edellä
... kaikella aina tehtävä ja tarkoitus
- nyt se on muutos.
No, muutostahan on aina menossa
ja monella tavalla
mutta, tämä muutos
ei noudata menneen kaavoja
eikä ratkea menneitä tuntemalla.
 
 
Nyt opetellaan uusia tapoja
uusia voimia, valtoja
uusia rakenteita
siksi ei tälle edes löydy oikeita sanoja
sillä, monet sanat ovat vanhoja.
Tulee uusia sanoja
joilla kuvata muutoksia - ja tulevia
ja unelmia, jotka ovat uusia ennen tuntemattomia
vaik kuitenkin olemassa olevia, salaisia.
Eikä mikään pysäytä näitä muutoksia
niin on jo laajalle levinnyt
ja vauhtiinsa päässyt.
Ja ihminen taistelee kuin muutosta vastaan
- vaik on myös monia
jotka muutosta puolustaa.
 
On vallalla monenlaista voimaa;
alla ja yllä
     alla, näkyvällä
     ja yllä, näkymättömällä
mut' tarkoituksensa omat kummallakin
     ajallisen ovat ajalliset
     ylempien ovat ikuiset
ja molemmat palvelevat toisiansa
toteuttavat suunnitelmiansa.
 
Mutta, kellä on ylin valta,
kuka on kaiken juoksuttaja?
Sanojen valta
ja Sanojan
sanat uusia Sanojan
ja Sanojan valtojen.
Siis, uudet sanat
ja uudet vallat
- ei palvele vanhat sanat
ei vanhain valtain voimat.
Siksi, muutos on suuri, monitasoinen
uusia avaten, vain uusilla sanoilla
ja niiden takaisilla voimilla
- ihmisille viel tuntemattomilla.
Sillä, sanoa vaik yksi sana
se suurempi on kuin ajallisen voima
joka on vain katoava.
Mut' se uusi sana
ei ole koskaan lahoava
kuten on ajallisen valta.
Näin on piirretty nyt suunta
kuin mahdoton tutkia, ellei ole sanoja, joilla tutkia.
Mutta, muutos on matka
joka on uusia avaava
ja uudet sanat ovat kuoria avaava. 
Salaisia sanoja, Elämän alkemia.
 
Näin virkkoi hän
kell' vallassaan on Elämän Alkemia.
   
 
 
26.10.2020
Pelko
Kuin jatkoksi tarinaan "Koronan seurauksia / 8.4.2020"
Pelolla monenlaisia vaikutuksia
kaikkia ei ees tunneta
on oireita, viel tuntemattomia.
Ihmisille pelkoja milloin mistäkin
vaikea edes luetella;
   kuka pelkää jo vaik uutta aamua
	mitä tuokaan se tullessa
   tai millaista lie elämä huomenna.
Joku pelkää työtä, läheistä ihmistä
toinen vaik sairautta
... ehkä kohteena koko elämä.
Ja ihminen on niin herkkä
pelosta monenlaista seurausta
mielen ja kehon vaivoja
... pitkäaikaisesta pelosta vaik kuolema.
 
Ja nyt on vallalla Korona
eikä kukaan osaa sanoa
mitä vastassa taas jo huomenna.
Kerrotaan monenlaisia lukuja
vaaditaan suojauksia
odotetaan rokotetta
pelätään sen tehoa, vaikutusta.
Pelätään vaik naapuria
tai toista ihmistä kohdata
vieraille puhua, edes tavata
... jos onkin vaik taudin kantaja.
Pelkoa maskista ja sen suojasta
- ellei suojaakaan
ja ellei joku toinen siihen suostukaan
tai, ellen suostu minä 
- onko pian vaik pakko.
Pelkoa joka asiasta
katsoi vaik mistä suunnasta
eikä osata pelätä itse pelkoa
joka elimistöä suuresti rasittaa;
	sydäntä
	verenpainetta, sykettä
	hengitystä ja keuhkoja
koko kehon toimea
heikentäen vastustuskykyä, immuunipuolustusta.
Jo pelkkä pelko on sairautta 
ja ilmenee monella tavalla;
	elämän pelkoa ja eristäytymistä
	yksinäisyyttä
kaikkea mahdoton kuvata
seuraukset kertoo tuleva.
Pelko syö ihmisen elinvoimia
ja on aikansa syötyään jo tappava.
Ei saisi ruokkia pelkoa!

sillä, pelko on ihmistä lamaava
- peloton on terve ja vahva.
Peloton on itsensä paras puolustaja.
   
 
 
27.10.2020
Yksi ihminen
Voiko yksi ihminen olla tärkeä
omalle maalle
tai vaik koko maapallolle merkittävä.
Voiko yksi ihminen olla kuin olematon
omalle maalle
koko maapallolle tuntematon.
Kyllä, molemmat voi
vaan, molemmat on paikallansa
asetetut kohdallensa
jotakin tehtävää varten
eikä kukaan voi tietää edeltä
elon tehtäväänsä.
Toinen jää piiloon
ei kukaan hänestä tiedä
vain pieni lenkki elon ketjussa.
Ja toinen on esillä
koko maailman huulilla
tärkeällä paikalla osaansa toteuttamassa.
Lenkkinsä hänelläkin elon ketjussa.
Mutta, lenkin paikkaa ei kukaan ole itse valinnut
ei tehtäväänsä suunnitellut
tekojaan edeltä kuvitellut.
Paikat vain kasvoivat vuosien myötä
joka päivä tehnyt eteensä tullutta työtä.
Sattumaako vain
että tuon osan itsellensä sai;
kuuluisana historiaan
vaiko tuntemattomaksi vain.
No, ei nyt sentään
että tässä kuin vain ajopuun lailla matkustain
yks kokonainen elämä
- ja että sattumasta kasvaisi se elonsa tehtävä.
No, Ei!
Kyllä se paikka jo piirrettynä oli ennen alkua
oli jo tullessa tarkka suunnitelma ja paikka
jossa se toteuta.
Ja elämä rakentaa eväät lähtöhetken päälle
kuljettaa kohdalle
- hiljaisuuteen, tai esille
ja viel voimankin tarpeellisen molemmille.
Voiko olla näin, kuin kaksi tietä
toinen hiljaisuuteen, toinen valoon esille
vaik koko maapallon kaapin päälle
ohjaamaan kaikessa
maan kehityksessä ja kasvussa.
Niin, kyllä voi

ja elon teitä on viel monenlaisia
ja moniin suuntiin kasvattavia
ja kullakin ain lenkkinsä paikka
yhteisen maan elon ketjussa.
Ja, jos joku on nostettu ylemmäs muita
on siihen oleva jo edeltä suunnitelma
ja tehtävä - ja toteutus
mikä on oleva tehtävän tulos.
Ja, kuka ihminen vois ymmärtää sen
yhden ihmisen merkityksen
... oli hän sitten hiljainen tai näkyvä
edeltä oli valmistettu se tehtävä.
Eikä kumpikaan ollut sattuma
vaan, molemmat toteuttavat tarkoitusta
arvokkaassa elon ketjussa
omana pikku renkaana
omalla paikalla.
Onko tuosta sinulle apua
arvioidessasi tulevia tapahtumia ja paikkoja
jois' yksi ihminen voi vallita
ja ohjata tulevien suunnitelmia
   
 
 
28.10.2020
Kapteenin aamuinen välähdys
Kapteenitar taas mielessä kurkkas
aamuvarhaisella: -"Siivoa poika nurkkas,
saatan vaik hytissäsi poiketa
yhteisiä sovitella ja kanssasi katsoa 
jos ois vaik jotain yhteisiä tulevia."
-Oho! huokas Kapteeni. -Heei Försti! ehtisit-sä
vähän vaik siiv... tai no, antaa olla, ei se kuitenkaan...
-Mitäs Kippari huuti, mua-vai!? vastasi Försti ruorin takaa.
-Eei mitään, oli vaan yks ajatus ... kuolleena syntynyt...
-No-joo, niitähän sull-on riittäny, tokasee Försti itsekseen.
-Ai mitä on, Försti, en kuullut?
-...nii ... aatteliv-vaan ett oha sulla niitä hyviä ajatuksia ollu.
-Niinpä ... ja nyt pitäisi siten hyttiä siivota, Kapteeni hiljaisesti toteaa.
Tuon huokauksen Försti kuitenkin kuuli suurilla tarkoilla korvillaan:
-Aaha ... no nyt sill-sit-ov-varmaa joku oikee kuningasajatus.
-Mikä ajatus, Försti, mitä sinä mutisit, en kuullut.
-KUNINGASAJATUS !!
-Jaa jaa ... juujuu, saattaa olla, saattaa olla. Missäs se...
harja.. oikein nyt onkaan ... en olekaan aikoihin sitä nähnyt.
 
 
Mut' kaipaus salainen ei Kapteenista hellitä
tahtoisi vissiin jotain söpöä vähän helliä.
No, se on inhimillistä ajallisille 
- ja onhan sen jalat vielä siellä maallisella tiellä.
Ja ne tahtoo vielä aina välillä juoksuttaa
vaik tärkeintä ois vain näihin ylempiin mielensä keskittää.
Vaan, minkäs sille, osin ajalliselle ihmiselle
Kapteenille ja sen viel salaiselle hingulle.
... Noo, kurkkikoon nyt hetken tuonne alas ajallisille 
haaveille vaik vähän helpottaville.
   
 
 
30.10.2020
Kasvatuskoulu muutti Kapteenia
Kapteeni huokailee aamuisessa hytissä itsekseen:
-Hmmm ... elämä on rauhoittunut, hän toteaa, -vaik jotain pientä vielä on
joka ajallisen eloa ja menoa jarruttaa.
Mutta, ei pelkoja enää, kuten oli silloin sen oudon prosessin alussa
maaliskuussa, 8 kuukautta sitten.
-Pitääkin oikein tarkistaa, hän toteaa, ja tutkii lokikirjaa 
viime maaliskuulta...
 
-Voi kauheeta! hän huokaa, -oliko se tuollaista silloin alussa, 
kamalaa sekasotkua ja sohellusta, uskoa ja epäuskoa
lupaavia viisaita sanoja, joita en kuitenkaan silloin jaksanut uskoa, 
vaan yhä vain uudelleen ja uudelleen tuli etsiä vastausta
... vaik koko ajan oli työn alla kehon vahvistusta
uskon ja luottamuksen kasvatusta
ja kaikkea henkistä ylemmän ulottumaa ja uutta voimaa.
-Olinko se todella minä silloin, uskomatonta!
kun näin jälkeenpäin kurkistelen sinne, 
8 kuukauden takaisille ajoille ja ajatuksille.
Ei voi olla totta!
Vaan, todellakin, totta se on, silloin oli tuollaista, 
pelon sekaista haparointia, suoraan sanottuna
ja todellakin ... kyllä on tarpeen ollut tää hankala ja raskas matka 
keväästä kesän kautta nyt syksyyn - ja kaikki jo ihan toisin.
Tarpeen oli, tarpeen näköjään oli tää matka, todellakin.
Erilainen on nyt rauha 
ja sisäinen voima ja luottamus, sen kyllä tunnen.
Keho kylläkin ulkoisesti kärsinyt, voimaansa menettänyt
mutta, sisällä varmaan vahvistunut tuon kaiken uudistumisen kautta
- ja taitaa se vieläkin olla työn alla jollain tavoin.
Vaan, ei niin hermostuta enää, kuin silloin alussa
kun kaikki oli uutta ja outoa.
Ja ajatella, vaik matkattu tätä omituista taivalta
jo kymmeniä vuosia, ja näillä ylemmilläkin merillä jo yli neljä vuotta
niin, silti vielä olin noin pelokas ja kasvamaton.
-No, tarpeen oli, tarpeen oli.
Mutta, toivottavasti tänään jo toisin, paremmin.
Vaan, saas nähdä, jos vielä tulee uusi "vahvistuskuuri"
miten mahdankaan sitten siitä selvitä
ja miltä mahtaakaan sitten näyttää taas sen räpellys
jos sitä vaik vuoden päästä sen alusta katselen
- vai, olenko lie ees elossa siitä, siit' en tiedä.
No, katsotaan niitä vaiheita sitten seuraavilla merillä
jos vaikka taas vähän ylemmillä. 
- Tiedä noista.
Ja tiedä noista suunnitelmista, tulevista merten tuulista, 
ja hengistä jotka purjeisiin puhaltavat ja matkan suuntia suunnittelevat.
Vaan, olihan tuolla edellä jokin lupaus
että tää seili ois vielä aika pitkä. Hmmm...
Mitähän kaikkea vielä on edessä.
 
-Mitä on vedessä, kysyy yllättäen Försti, joka sattui kuulemaan
tuon huokailun lopun.
-Eei ... kun mietin vain että, mitähän vielä meillä on edessä.
Muistelin tässä aamutuimasessa vähän menneitä,
kun oli niin rauhallista.
-Jaa, vai semmosta siellä... no, tyyntä näkyy olevan edessä
sitäk-sä kyselit, Försti jatkoi.
-No juu... hyvä on, jos on hetken vähän tyyntä, 
Kapteeni tyytyväisenä kuittaa.