Mertenmies.fi - Blogi                     Matkalla tuntemattomiin



               

      
 
Arkisto marraskuu / 2020
   Julkaistu 30.11.2020  -  Arkisto - marraskuu
30.11.2020-2 Totuus ja valhe                
30.11.2020-1 Sanat ovat...                
   
   Julkaistu 29.11.2020  -  Arkisto - marraskuu
29.11.2020 Yhteistä taakan kantamista                
27.11.2020 Muutoksen kuvausta                
   
   Julkaistu 26.11.2020  -  Arkisto - marraskuu
26.11.2020 Ennustusten toteutumista                
   
   Julkaistu 25.11.2020  -  Arkisto - marraskuu
23.11.2020-3 Silta                
23.11.2020-2 Paras suoja ihmisen
23.11.2020-1 Harmaita pilviä                
   
   Julkaistu 21.11.2020  -  Arkisto - marraskuu
21.11.2020 Lupauksia, valheita - odotuksia, totuuksia                
   
   Julkaistu 20.11.2020  -  Arkisto - marraskuu
20.11.2020-4 Ajallisen ja ajattoman ero                
20.11.2020-3 Suunnitelma suuri
20.11.2020-2 Vapautta ja pelkoa                
20.11.2020-1 Kapteenin elosta ja osasta
   
   Julkaistu 19.11.2020  -  Arkisto - marraskuu
19.11.2020 Elämän piirto                
16.11.2020 Voimallisin varustus
   
   Julkaistu 15.11.2020  -  Arkisto - marraskuu
15.11.2020 Ylempien ja ajallisen yhteistyö                
12.11.2020 Ei aikoja - vain tulevia
   
   Julkaistu 12.11.2020  -  Arkisto lokakuu
12.11.2020 Ajallisen monenlaista                
   
   Julkaistu 09.11.2020  -  Arkisto - marraskuu
09.11.2020 Suuri muutos                
04.11.2020 Muutoksien keskellä
   
   Julkaistu 02.11.2020  -  Arkisto - marraskuu
02.11.2020 Ihmiskunnan sekavuutta                
01.11.2020 Maapallo huokaa
   
 
01.11.2020
Maapallo huokaa
Maapallo huokaa
     sen tilaa ja kohtelua
     sen luontoa kaikkineen
sen ihmistäkin
vaik siitä kasvanut kuin vihollinen 
sen itsensä olemassaololle
ja myös koko pallon toimelle ja tasapainolle
liialliselle kulutukselle
ja elämän tasapainolle.
Kaikki on vaarassa
koko kaunis upea rakennelma
ja joka päivä, joka hetki kuolee jotain arvokasta pois
ja vähenee se, mikä antaa elon koko planeetan elolliselle.
Kaikki vähenee
vain ihmisväestö kasvaa
ja sen kautta lisääntyy kulutus 
syöden joka hetki yhä enemmän Maan energiaa
ja elon mahdollisuuksia.
Maapallo huokaa
se itseään rakastaa
ja kaikkea, mitä se omistaa
hoitaa ja turvaa.
Mutta nyt se pelkää, että kaikki jo pian katoaa
se alkaa rakkaudessaan itseään puolustaa
että elämää voisi edelleen jatkaa
- se on alkanut kehityksen kulkua vastustaa.
Vaan, eihän Maa yksin ole vastustuksessaan
sillä on myös omansa henkiset, ylemmät vallat
jotka sitä tehtävässään auttavat
yhdessä ne varustavat
ett' Maan "valtiaat" tapojansa muuttavat.
Se on kuin keho ihmisen
ei itsessään puhu sanoin
vaan, itseään tuo ilmi merkein
ja seurauksien oirein
että tajuaisi tää valtias oman tilansa ja väärät toimensa
joilla jo pian rakentaa se oman kohtalonsa
mahdottomuuden elollensa - ja tuhonsa.
Se itseänsä ravistaa
   luontoa mullistaa
      tuulia puhaltaa
         elinoloja vaikeuttaa
            kuivaa ja sadettaa
väestöä yrittää tasapainottaa
terveelle pohjalle palauttaa.
Ihminen huokaa ett', kauheaa!
vaik toinen vain omaansa rakastaa
ja katsoen tulevaa maailmaa ja elinoloja sen
kaikella tavalla niitä nyt koko ajan varmistaen.
Ja ihminen itse taistelee vastaan
kaikkea rakentamaansa kiivaasti puolustaa
ett' vois se aina vain jatkaa
elämän ehtonsa kadottamista.
Ristiriitaista!
Mutta, luonnolla, Maalla, on voimansa ja valtansa;
   nostaa maasta ja tuhota
      synnyttää ja kasvattaa
         myös vanhaa kuihduttaa
upottaa, kuivattaa
vaik pilata, saastuttaa
- monella tavalla omaansa puolustaa.
Ja ihminen vain taistelee vastaan
yrittää jo pilaamaansa kaikin tavoin pelastaa
ett' vois se yhä vaan jatkaa planeettansa murhaa.
Ja omaansa myös, vaikkei se sitä huomaa - tai ei välitä
kun kaikki vain tähtää rahaan ja valtaan.
 
Maalla on monia tapoja itseänsä puolustaa
- on ollut aina, koko historiansa ajan
eikä nytkään siis ole mitään uutta auringon alla.
Nyt Maa rakastaa itseään ja kaikkeaan
kasvun hulluutta rajoittavalla
esiin kaivamallaan viruksella.
Ja mitä tekee ihminen...
tämä yksi elossa oleva kanta
tuhansien vuosien ketjun pieni osa?
Ja millainen on ihmiskunnan ja Maan tuleva
ellei Maan puhetta ja merkkejä kuunnella
huomioida ja kunnioiteta?
Oi, viisas Maa
turvaa ihmiskunnan tuleva
ja kaikki uudeksi rakenna.
  
 
 
02.11.2020
Ihmiskunnan sekavuutta
Yksi lokivihko jälleen päättymässä
maailma on muuttumassa
K֎r֎na-vaiva kasvamassa
ja USA:n vaalit alkamassa.
 
  - Niin, monenlaista elon vaihetta ajallisessa
sen muokkausta, muutosta
uudeksi rakennusta
viel salattua tulevaisuutta
ja ihmiskunnan sekavuutta muutoksen keskellä
monenlaista arvailua
tulevan pelkoa
kaikenlaisten salaisuuksien kaivua ja niiden jakoa
- mikä totta, mikä tarua
keksittyä, valhetta.
Miten tulisi Maata ohjata, hallita
miten vapautua ajallisen kahleista
mikä kaikki on väärää
- onko jokin oikeasti oikeata.
Suuria kysymyksiä, vastaukset vaikeita
kuka osaisi niitä antaa
kuka oikein tulkita.
 
Kaikenlaista vetoa suuntaan ja toiseen
omien mielten, tuntojen mukaan
mikä oikeasti on totta, tietääkö sitä kukaan
... vaik viisaita paljon
vaan, mikä heitä ohjaa
toinen toiselleen ihmiset "totuuksia" antaa
ja niitä sitten yhteiseen kasaan kantaa.
Ja noita totuuden kasoja on paljon
ja kukin omaansa kiivaasti puolustaa.
Lyödään kuin puukkoja eteen ja taakse
salaisuuksia kukin piilottaa
jotkut niitä tavoittaa ja avaa
... kaiken kautta aina jonkinlaista valta-asemaa seuraajien ylle
luodaan pohjaa erimielisyydelle
- ja tulevien tapahtumille.
  
 
 
04.11.2020
(Alkoi uusi vihko)
Muutoksien keskellä
Edellinen vihko alkoi 31.08.2020.
Se alkoi tilanteen  ja kunnon valituksella
kyselyillä ja matkalaisten vastauksilla missä mennään
ja millainen on tuleva.
- Ja mikä oikein oli tää hetki - raskas.
Ja vihko päättyi kaiken sen kolmen kuukauden matkan jälkeen
lähes samaan tilanteeseen, kehon tilan kannalta;
oudot jalat, selän kipeytyminen maallisista hommista
pari viikkoa sitten - ja edelleen vaivaa.
Ja ihmettelen - edelleen.
 -Maa kaikkineen on muutoksien keskellä.
Sen heijastumaa itsellä, vaikket sitä uskokaan
että yksi ihminen voisi siitä oireita kantaa
osallaan energiaa kokonaisuudelle antaa.
Kaikki on yhtä, se muista
ja moni asia on vertauskuvaa
ja yksi ihminen on kuin koko maailma
samanlaista rakennetta.
Ja sisällänsä monen ulkoisen vertauskuvaa
eli, kun jokin ulkoinen kärsii
kärsii myös sisäinen, ja päin vastoin.
Ja jos muuttuu jokin sisäinen
muuttuu myös ulkoinen
muutoksen kipuja tuntien.
Monet sellaisia tuntee
vaan, kuka tuntee syyn
- vaivoistaan vain hämmentyy.
Ja jos/kun muuttuu voima ylempien
tuntee koko keho alempien
voimakkaista energioista kärsien
muutoksia aikaan saaden.
Ja tuo muutosprosessi on raskas ajallisen keholle
ett' voisi se vahvistua uusille.
Kyse ei ole lihaksista, jänteistä, luista
vaan, ihmisen ajallisen sisäisistä voimista
kehosta, kuin uudesta rakenteesta
sen ajallisen uudesta ulottuvuudesta - kristallista
joka ei siis ole sitä ajallisen lasista
vaan, ylemmän voiman aikaan saamaa muutosta
kristallista ruumista, kehoa.

 

 

 

09.11.2020
Suuri muutos
Muutos
suurempi kuin mikään ajallisen osanen
ylittää kaiken - ja yllä vaalien
ajallisen näkyvä on vain pieni osanen
muutos ajallisen on voimasta ylempien
- kaikkiin vaikuttaen.
Paljon on outoa
paljon on uutta
paljon on katoavuutta
eikä ymmärrys yllä ajallisen
ei aina ees kaikilla ylempien.
Eikä sanat vajavaiset riitä kertomaan
ei kuvat ajallisen kuvaamaan
- jotain outoa menossa vain
siihen voimaa alhaalta, ylhäältä hain.
Tuo suuri muutos kaikkea muuttain
jotain kuin alusta alkain
menneitä kadottain.
Ja uusiksi menee kaikki tavalla ja toisella
vaan, ei tietenkään kerralla
mutta, kaikella on alkunsa
- ja jatkonsa, mi alkanut on.
Voima mi kaikki kaikessa vaikuttaa on suunnaton.
  --#--
-Hei Försti, seisahdutaan hetkeksi tähän ja katsotaan
miten kaikkea alhaalla ja ylhäällä muutetaan.
  -Oukei oukei, helppo homma ... eihä tääll-ois just tuultakaa
	    ... ollaav-vaa ollaav-vaa.
Vaan muuten, Kippari ... mites se sun .. kuningasajatus sillo,
kuis se etenee ... saitkos siivottua.
-Äsh ... ei se ollut mitään - enkä mä löytänyt sitä harjaakaan.
-No-joo, sitä mäki vähä aattelin, että kuolleena syntyny se varmaan oli.
-Mitä sanoit, Försti ... mikä syntynyt?
-Eiku totesiv-vaa ett hyvin tää täss paikallaan pysyy nyt.
-Juu, hyvä... huilataan vähän ja ihmetellään tätä outoa hetkeä.
  

 

 

12.11.2020
Ajallisen monenlaista
Ajallisten katselua
oman itsen tilaa ja muodon muutosta
ajallisten touhuja, mitä kaikkea onkaan tarjolla;
	monenlaista hömppää
	helpolla kaikkea hyvää
	monenlaisilla harjoituksilla ja sekalaisilla hoidoilla
	ulottumien muutoksia
	ylösnousemusta ja muuntumista
	monenlaisia näkijöitä
	tunteita, värinöitä, resonoita
	... kaikkea ajallista
 -Seuraa, vaan älä tartu.
Totuudessa vartu.
Muuttuminen, muuntuminen on raju prosessi
sen olet itse saanut tuntea ja kokea
kun on todellista virkaa ja kutsua.
Ihmiset rakentaa aikaan sopivaa
toinen toistaan hehkuttaa - hauskaa
mukavaa yhteistä puuhaa
lasten leikkejä - hiekkalinnoja rakentaa.
Ei auta, ei kanna - ei voimaa anna
ei muuta maailmaa
ei muuta ees itseä
ajallista vain hehkuttaa
ei rakenna tulevaa.
Ajallisesta vain ajallisen turvaa
pikku valtaa ja asemaa
jollekin myös rahaa, joka tekoja ohjaa.
Vaik ovatkin tosissaan, ei rakenna tulevaa
ajallisissa ajallisilla toistansa kantaa
- arvonsa silläkin...
ja aina joku kaiken seasta oikeasti herää
ja suostuu joukoista pois
ett' syvemmin totuutta tuntea vois
ett' sydämen sisäisen syvä rauha totta ois.
 
Kun katselemme nyt laivan reunan yli alemmille ajoille
sinne tummille pilville ... ja niitä on paljon
eri tasoilla
eri suuntiin kulkevia
joskus toisiinsa uppoavia
joskus törmääviä, jyrinöitä, salamia
- kaikki ajallisia, harmaita.
Vaan, onko jossain valkeita? - ei näy -

mutta, jossain pieniä pilvien rakoja
joista pääsee paistamaan alas valoa
... siellä on aitoa toivoa ja odotusta
totuuden tuntoa
jotka tarvitsivat ylemmän ohjausta ja tukea
aitoa avun huutoa ylemmiltä tasoilta.
Niistä väleistä heille ylemmän apuja.
Mutta, pilvet ovat tummia
ja yhä vain tummenevia
tulossa viel synkempiä aikoja
enteilee muutoksia tummien pilvien myötä.
Ajassa tehdään kovasti työtä
tummien myötä
keräten pilville painoa
harmaitten tummia sateita.
Ja kun tummuus on määränsä saanut
se maahan palaa 
- se sataa kaiken ajallisen päälle ja ajallista muuttaa
vaikka, kuin kastelee, se ei ravitse
sillä se on tummien pilvien kaste
jot' ei aurinko varjele.
Kell' suojansa, alla pilvien harmain
hän sateen kastelulta välttyä voi
vaik monille pilvien harmaitten sade
jo uutta toivoa toi.
Vaan, voi!
Ei kuivu enää kastunut vaate
harmaan sävyn se saanut on
sade muuttanut ihmisen kohtalon
... harmaat pilvet sumuna laskeutuneet
ihmisten päälle on.
Vaan kuitenkin, ei tilanne ole toivoton
avun tuoda voi, ken suojain alla kulkenut on
hän ei ole sumun keskellä voimaton
ja harmain pilvein välistä
hänellä avun ja voimain kulku on.
Yks ihminen riittää
	yks ihminen vain
yks ihminen matkalla hyväin
	yks matkalla pahain.
On yksiä siellä
on yksiä tuolla
on yksiä joka puolla.
On yksiä hyvän
on yksiä pahan
mut' kellä valta ja voima suurempi on
toiselle antaa kuin tuomion.
Ja muuttuu kaikki kuin uudeksi;
   haihtuu sumu
      poistuvat pilvet tummat
sateensa sataneet
kirkkaan taivaan taas näkyville avanneet
uudet kuvat rakentaneet
ja kuin uuden maan 
uuden kansan
ja uuden voiman ihmisen
uudet tavat tulevien.
Ja muuttuu kaikki
kuin niiden muuttua tulikin
muuttuu tulevain unikin
ja rakentaa hän uutta
uudenlaista tulevaisuutta.
Joka kaiken tarkoitus aina on
tulevien matka viel tuntematon
vaik sillä koko ajan
Totuuden tuntonsa on.
Älä ole uskomaton
vaan, olkoon uskosi hyvään
ain horjumaton.
Kaiken takana ain Totuus on.
  
 
 
12.11.2020
Ei aikoja - vain tulevia
  -Ei aikoja
vain tulevia
   tapahtumia
      muutoksia
         uuden kuvia
            uusia suuntia
uusia kansoja
   uusiin kasvavia
pitkiä prosesseja.
Ei yhdessä hetkessä
ei yhdessä kuussa, vuodessa
ei vuos'kymmenessä
ehdi toteutua kaikki tuo
mi ihmiskuntaa tuo uuden luo.
Mut' matka on tärkeä, tavoite ja suunta
ja se on jo suurta
vaatii kasvua
uutta sukujuurta.
Ei vanha vallasta luovu
	kuin suurten muutosten kautta
uusien ihmisten uusi laukka
	jolloin vasta voi toteutua tulevien arpa
joka nyt on arvonsa saanut
     suuntansa uuden
     voimansa suuren
joka kasvaa vain vuosien myötä
- se on ihmiskunnan uutta työtä.
Ja vanhalle voi toivottaa, hyvää yötä
ja nukkuu se pois
ett' uusi aamulla sijaan astua vois.
Silloin on vanhat pyyhitty pois.
  
 
 
15.11.2020
("Jalkajarru" edelleen päällä, hetkittäin.
Trumpista monensuuntaista uutista.
Youtube-kanavia poistettu. 
Luullaan Totuudeksi, kun poistetaan.)
 
Ylempien ja ajallisen yhteistyö
  -Vaikea paikka.
Tietämättömät vastustaa tulevan kuvaa
vaik' samaan aikaan toivovat uudenlaista tulevaa.
Mielessään kannustavat vain omaa unelmaa
tuntematta todellista tulevaa.
Todellinen tuleva
ei ole se ihmisen luoma oma unelma.
Ja, miten voisi ihminen tuntea sitä
ajallisen silmillä näkevillä
ajallisen ajatuksilla ja mielikuvilla
... toisilta vaik lainatuilla
vailla todellisten ylempien tuntoa
ja sen toteutumia
ennen ajallisen osia.
 
Jos muutos tähtää vain ajallisen kuvaan
syntyy ristiriitaa
sillä, on kaksi aikaa;
	ajallinen ja ajaton
on kaksi kuvaa;
	ajallinen ja ajaton
ja niiden tahti on yhteinen
toisiinsa sitoutuen niin
ett' ensin on muutos ylempiin
ja sitten vasta heijastuen alempiin.
Näin rakentuu todellinen muutos tuleviin.
Pelkkä ajallisiin kohdistus
ajaa ajallisen selkkauksiin
suuriin riitoihin, vaik' sotiin.
Siis, ellei tietä uusiin ole edeltä valmistettu
ellei askelten sijoja maahan kaivettu
merkitty edeltä kulkemaan
miten ihminen omassa voimassaan
vois' kokonaisuutta puolustaa ja rakentaa
ymmärtämättä oikeaa aikaa
ja oikeaa suuntaa.
Sillä, ajallisen suunnat on niin monenlaiset;
	yhdellä yhtäälle
	toisella toisaalle
niistä jo riitaa, kumpi vie oikealle
- vai, liekö oikeasti kumpikaan
jos johtavat vain ajallisen unelmaan.
Suurempi on tää meneillä oleva muutos
suuri prosessi uutta kohti
- ajallinenko sen muutoksen johti?
Suunnitelma on suuri
     ei yksin silmin näkyvä
     ei ihmismielen ymmärtävä
          ajallisten halujen ja toiveiden mukaan
- ajallisen oikeudenmukaisuuden mukaan
sillä, niitä oikeudenmukaisuuksia on yhtä monta
kuin on ajallisen taistelijaa
kullakin ihmisellä omansa.
Omansa kohde, jota puolustaa!
Suunnitelma suuri, se muutosprosessi
ei voimaansa saa ajallisista
eikä toteudu ajallisten mukaan
vaan, suunnitelma suuri
on piirretty voimalla ylempien
Totuuden tulevien suuntien
joit' ei ajallinen ymmärrä kukaan.
Ylemmän suunnitelma
ottaa toteutukseen ajallisia mukaan
- ajaton ottaa ajallista mukaan -
eikä aikoja ymmärrä ajallisissa kukaan.
 
Mutta, tieto lisääntyy ajallisissa
onhan ohjausta annettava harmain pilvein raoista
ja niistä tulee tarkoin kuunnella
edeltä valmistettuja askelia
jotka sisältävät Totuuden suuntia.
Totuus pysyy salattuna.
Jos joku sellaista julistaa
(että hänellä ois Totuus hallussa)
se on valhetta
sitä ei tule uskoa.
Mutta, ne Totuuden suunnan askelet ovat jo suurta
ne tulee tarkoin tutkia, ja niitä totella.
Silloin toteutuu se suuri suunnitelma
alempien ja ylempien yhteisillä voimilla.
 
Vaan ... voi ihmistä!
Synnyttäähän se jo riitoja
niistä Totuuden askelista
kun oikeassa olevia on niin monia.
Kellä on lahja niitä tuntea ja niihin ohjata.
Se vaatii ylempien voimia.
  
 
 
16.11.2020
Voimallisin varustus
Varustuksien toivetta:
	Varustusta nyt?
	Jotain lisää?
Vaan, mikä ois tärkeämpää kuin sanat.
Alussa oli Sana, sen jokainen muistaa
ja sanalla luotiin kaikki
(tosin kuvainnollista puhetta).
Ei kuvilla, ei tunteilla
ei näyillä, värähtelyillä
ei oppailla, enkeleillä
vaan, sanoilla.
Ja sanoissa oli kaikki;
tieto, taito, viisaus, voima
näky, Totuus.
suunta ja työ.
Sanat loi
esille toi koko näkyvän maailman
- sen kaikki.
Sanoilla paransi, ennusti
kuvasi tulevat, toteutti unelmat
siunasi, kirosi, ilmoitti
nosti, hajotti, uudelleen rakensi
tuomitsi, vapautti
kiitti ja armahti
synnytti - lupasi
muutti muodoksi uudeksi.
Lupasi hyvän, lupasi pahan
aseman, rangaistuksen
elämän ja kuoleman
pelastuksen ja tuhon
- elämän jatkumon.
Sanoilla kaikki
sanoilla esille kuvatkin.
Sano sana - ja siinä on kaikki.   
  
 
 
19.11.2020
Elämän piirto
Aika tuolla alhaalla
on täynnä sanoja;
     julistuksia
     tulevasta
     ajallisen unelmasta
ja olevaisen tilasta
sen muutoksesta
pelosta
ja siitä vapautuksesta
ja jälleen vapautuksen jälkeisestä pelosta;
     onko kaikki hyvää ja oikeata
     vaiko ihmisille vahingollista.
Tuosta kaikesta sanoja ja ajallisen tekoja;
mikä oikeasti antaisi vapautta
elon vapautta
- syvän sisäisen sydämen vapautta.
Ajallisen kuin mahdotonta
kokea täydellistä vapautta
sillä, ajallinen sitoo ihmistä kaikella tavalla
ja vapaus seuraa vasta
tään ajallisen takana.
Siihen asti on monenlaista taistelua
kuin elämää vastaan
sen muutosvoimaa vastaan
jota yksikään ihminen ei voi ajassa vastustaa.
Oli sitten rikas tai köyhä
terve tai sairas
jokin ajallisen pelko on aina seurana
päällänsä, tai jossain taustalla
kuin salassa ain hetkin kurkkimassa
luvaten ajallisen kadotusta
- kuoleman odotusta
vapauttavan kuoleman odotusta.
Joskus jopa sen toivetta
vapautua kaikesta elon taakasta.
No, mikä opetus nyt tuossa?
Elämä on jatkuvaa muutosta
siihen vain suostuttava
... jos ei nyt ihan nuorena
mutta, ajallansa se havainto on eteen tuleva.
Ja ihminen yrittää eloaan varjella
milloin milläkin tavalla
vaan, muutoksen välttäminen on mahdotonta
eikä tämä ajallisen elo ole loputonta
- onneksi.
Onneksi sillä aina loppunsa on
koittaa vihdoin se kaivattu vapaus
ja elämä lupaa salaisen jatkumon.
Sitten se ajallisen pelko
vihdoin poissa on.
  
 
 
20.11.2020 - 1
Kapteenin elosta ja osasta
-Niin, Kapteeni, Erakon yksinäistä rauhaa
        Narrin suurta vapautta
- pitäis helpottaa elon taisteloa.
Pitäisi osata nauttia
rauhaisista illoista ja aamuista
omista kätten teoista ja hiljaisuudesta
vailla velvollisuuksia.
Sillä, hiljaisuudessa on voima;
kuulla, ja ymmärtää olevia ajallisen aikoja
ja tulevien kuvia
hiljaisia unelmia.
Onhan ihmisen elo täynnänsä kaikenlaista täytymistä
ja loputtomia haluja ja tarpeita
mutta, siksi juuri olemme nyt tällä laivalla
joka antaa voi vapautta ajallisen kahleista
vaikka viel osallasi oletkin sen vankina.
Kuitenkin, koko ajan kasvamassa ja matkalla
kohti lopullista eroa ajallisen kahleista.
Mutta, ei vielä ... ole aika ajallisista vapautua
sillä, vielä on paljon sanoja
joilla tukea ja ravita ajallisten kulkua
kertoa, mitä on tuleva
ja millainen on oleva
kuvata tuota kahtia jakoa - ajallista ja ajatonta
lisätä vapauden tunnetta ja viisautta
miks' ajallinen tavoittaa ajatonta
jonne koko ajan ollaan matkalla.
Ja, tuleva on kaunista
vailla ajallisen raastavaa pelkoa.
Tuota saat itse nyt edeltä kulkea ja tutkia
jakaa matkan ja kasvun sanoja
lohduttavia, kantavia
uskoa ja luottamusta avaavia
- ajallansa avautuvia.
Itse saisit nyt oppia
vapauden ja rauhan askelia
etkä enää uudelleen sitoa itseäsi
ajallisen kahleilla.
Sillä, vain vapaudessa 
on viisauden sanat tarjolla
niitä hiljaisuudessa kuunnella ja totella
vailla ajallisen pelkoa.
Näillä sanoilla, Kapteeni hyvä, nyt uuteen päivään
jossa viel monenlaista uutta on tarjolla.
Ole vain rohkea
et ole vailla varustusta
ajallisia vastaan taistella.
Sillä, sitähän se ajallisen osa kuitenkin aina on
eikä kukaan kulje niistä taisteluista vapaana.
  
 
 
20.11.2020 - 2
Vapautta ja pelkoa
  -Ajankohtaista:
tarjolla vapautta vaivasta
kansoja piinaavasta, pelottavasta.
Auttaa osallansa, mielikuvallansa
vaikkei tavoitakaan kaikkia
- enkä onneksi.
Pelkoa ennen
pelkoa jälkeen.
Sillä, ei tehtyä tekemättömäksi
ja jatketaan elon taistelua
nyt vapautuneella tunnolla, lupauksella
mutta...
ei kuitenkaan vaivoista vapaana
sillä, ajallinen on aina vaivoja
ja ihmisviisaus on rajallinen.
Mutta, suunnitelma suuri on suurempi
kuin ihmisviisaus luuli
kuljetaan kohti, mit' ajallinen muutti.
Muutoksen voima on suuri
vaik' ihminen viisaudessaan ihan muuta jo luuli.
  
 
 
20.11.2020 - 3
Suunnitelma suuri
  -Vain sanoja
eivät tulevaa muuttavia
vaan ainoastaan, tulevia kuvaavia
... mitä pahaa siinä
tehty mikä tehty, ja matka jatkuu.
Ei ajallinen pysy paikallaan
ei ajatonkaan
ja toinen valvoo toistaan.
Ihminen toteuttaa, mitä annetaan
tulevan kehitys turvataan
suuntaa muovataan
matkalla kasvetaan
- mut', kaikki annetaan.
 
Ihminen on suunnitelmassa paikallaan
ja häntä ohjataan:
- milloin viisautta suurta
nopeuttaa kehityksen kulkua
- milloin sotaa
se toisin kasvattaa
- jokin kuin huono ratkaisu
          kasvoi huonosta hyväksi
samoin jokin hyvä
          muuttui hyvästä huonoksi.
Kaikki ihmiskunnan kasvuksi.
 
Ja, kuka ohjasi, on kysymys suuri
ihminenkö itse - näin moni luuli
vaik' kättensä teoissa
oli ohjaus suuri.
Kaiken takana ain ollut on suunnitelma suuri
niin ennen, kuin nyt
samoin myös tulevassa
- ei kehitys ole päättynyt.
Yks' kehityksen vaihe vain ilmennyt.
 
Ihminen ihmisen tuominnut
tai ihminen ihmistä kiittänyt
vaik' suunnitelma suuri
on ihmisen käden suurempiin liittänyt.
  
 
 
20.11.2020  -  4
Ajallisen ja ajattoman ero
  -Näiden sanojen tähden sinä nyt istut siinä
         punaisessa keinutuolissasi sinisen maton päällä
    kynäsi kädessä, sanojen virrassa
yhteydessä ylemmässä.
Että kuvaisit sanoilla ja sanojen kuvilla
tulevien aikoja
alkaen alusta, ain ajanhetken kautta
katsellen kaukaisia tulevien kuvia
ja ymmärtäisit suunnitelmia suurempia
kuin ajassa on tarjolla
- vain kuin seuraavaan päivään ulottuvia.
 
Ajallinen on lyhyttä
ajaton on pitkää, kaukaista jostain kaukaa
ja tämä hetki on tässä vain hetken
ja huomenna jo huomisen tulevassa
ja samalla jo kaukana salatussa tulevassa.
Ajallinen on tässä
tihrutaan mennyttä, kuin pieniä palasia
rakennetaan tänään tätä päivää
ja huomenna huomista
tietämättä lainkaan, mitä on tuleva
- on vain olettuma ja toive
jokin tulevan ajallinen unelma
- totta vai valhetta
kuka osaisi sen sanoa.
Jos vaik' jo huomenna
ois taas jotain uutta vaivana
jost' ei tänään kukaan vielä osannut sanoa.
Siitä sitten käynnistyy taas 
jokin uusi ajallisen suunnitelma
vailla minkäänlaista varmuutta.
 
Tuos' lyhyesti kuvattuna
ajallisen ja ajattoman eroa.
Ajallinen elää hetkessä
ajaton piirtää kuin aavoja rannattomia meriä.
Ajallisessa on historiansa
josta jotain palasia tarjolla
... menneet on katoavia
unohtuvia aikain myötä.
Ajattomassa on kaikki läsnä
näkyvillä vaik' mikä elon hetki, ja kaiken ajallisen kulku
mennyt, ja myös jo tuleva
kehityksen unelma valmiina kuvina.
 
On olemassa "suuri suunnitelma";
jostain kaukaa, jonnekin kauas
josta satanut kuin pieninä pisaroina
tietoa ja ohjausta ihmisille tarttua
suunnitelman edelleen varttua
ja aikanaan toteutua.
Suunnitelman suuruutta voisi kuvata
kuvittelemalla reunaton kuva
vaikka koko avaruus kaukaa katsottuna
ja sen kuvan keskellä 
on pieni sininen kaunis pallo
kulkemassa hiljakseen vasemmalta oikealle.

     
Siinä mittasuhdetta...
- ja tuo pallo tarkoin valvottuna 
ja kulkunsa varjeltuna.
  
 
 
21.11.2020
Lupauksia, valheita - odotuksia, totuuksia
(Koko yö ja aamu ajallisen varustusta
kehon puolustusta ajallisen pahoja tekoja vastaan.)
 
 -Jos tarjotaankin apua
      tulee olla tarkkana
eikä uskoa ajallisen lupausta
vaivasta vapautua.
Monenlaista valhetta on ajassa tarjolla
pitäisi tuntea
että voisi puolustautua.
Taistelua suuria voimia vastaan
joka ihmiskuntaa uhkaa.
Hyvin itsensä piilottaa
pelastajaksi, sankariksi, itsensä puettaa
ja vapautta lupaa;
	pelosta, vaivasta
	pelottavasta tulevasta.
 
Vastustusta kuin hiljaisuudessa
... ei kansoja tavoita
tulee vain suostua
vaikkei ole ees pakkoa
- on vain halua
ja uskoa luvattua apua...
tietämättä tulevia
sen uhkakuvia, ja todellisia tarkoituksia
ja taustaisia voimia, ja niiden arvoja
tavallisille kansalaisille tuntemattomia.
 
Iloa avusta auttavasta
suuria lupaavasta
toimivasta, vaikkei täyttä varmuutta
toiminnan tuloksesta.
Tai sitten on!
mut' tavalliselle kansalle tuntematon
joka jonossa kiitää kuin pelastajansa luo
joka vapauden pelosta tuo.
 
Mitä nyt sanoa tuosta
suuresta ajallisen suunnitelmasta?
Onko ohjaus ylempien?
se kysymys nyt suuri on.
Toteuttaako ajallinen suunnitelman kohtalon.
 
Kuka oikeasti on se paha
kenellä tahto kohtalon
ja, mikä kaiken tarkoitus on.
Onko tarkoitus mennä mukaan
vai, onko tarkoitus vastustaa
- ja jos vastustaa, niin ketä oikeasti vastustaa
vaik' maailman tulevaa kuvaa
... sitä kuvaahan nyt molemmat vaihtoehdot lupaa.
 
Pyöritellä sanoja
   suuria lupaavia
      pelottavia, vapauttavia
vaiko oikeita tulevan kuvia.
Ja, mitkä sanat, kuvat
ovat nyt ajassa oikeita
mitkä rakentavat tulevia.
 
Ihmisen oikea joutuu koetukselle
jos ei tunne totuutta
ja, onko sen tunnetta 
kummallakaan puolella.
Tunteeko kumpikaan todellista tarkoitusta
ja sitä "suurta suunnitelmaa"
joka on ajallisen suunnitelman yllä
sillä, eihän ajallinen kuitenkaan toteuta sellaista
mihin ei käsi ylemmän yllä.
 
Kuka oikeasti on oikealla paikalla
toteuttamassa ylemmän tahtoa
rakentamassa tulevan uusia kuvia
tulevan unelmia
joit' ei ihmismieli, oikeus, järki, yllä.
Vai, onko kaikki oikein paikallansa
toteuttajat, vastustajansa
ja elämä toteuttaa tulevansa
omalla tavallansa
... ihmisen oikeasta ja väärästä piittaamatta.
Ja vielä, mitä anoneet, rukoilleet on ihmiset
mitä tulevalta toivoneet, mitä haaveilleet
kun ristityin käsin ylös katsoneet - ja uskoneet
vastausta kuin uskossa odottaneet
mielikuvia oman mielensä mukaan rakentaneet.
Niidenkö mukaan vastausta vaatineet
niiden tuhansien kuvien tapaan toteutumaan.
 
Ihminen ylemmille on antanut muodon vapaan
sillä, ei ihmisviisaus ratkaisuihin yllä
ei tulevien näkymille katseensa yllä
eikä kaukaisuuksiin tään ajallisen hetken taa
joka tulevien suuria suunnitelmia rakentaa
- ja toteuttaa.
 
Ja tulee yks' ihminen, joka sanoo:
-Tuo on oikein, tuo on väärin,
ja toiset seuraa.
Ja tulee toinen, joka jo toisin väittää:
-Ei tuo ole oikein, vaan tuo toinen,
ja taas toiset seuraa.
 
Millä ihminen puntaroi tuon oikean ja väärän
- oman mielensä mukaan
oman ajallisen hetkensä ja viisautensa mukaan.
Mut', mitä on ihmisviisaus suuren suunnitelman rinnalla?
yks' hyttynen suurella valtamerellä
- myrskyn silmässä.

 

 

23.11.2020  -  1
Harmaita pilviä
 -Valheita
        mihin uskoa
    tietämättömyyttä
osaamattomuutta
haluttomuutta
- vain raha ja valta
salaisia visioita.
Aika täynnä harmaita pilviä
maan piirissä kulkevia
allaan vaikuttavia
totuutta sumentavia
varjoonsa piilottavia.
Hämärässä vaikea havaita
mikä totta, mikä valhetta
tietämättömyydessä vaikea uskoa
		ajallisen suunnitelmia
erottaa hyvät pahasta
kulkea kuin suurena laumana
	kohti muutosta, tuntematonta.
Ja, vaikea havaita
kun kaikki ei näy silmin katsoa
voi vain uskoa jaettavia sanoja ja kuvia
sisältää paljon huvia, josta pakoa
	ajallisen vaivoista ja peloista.
Ja, kuka osaa sanoa: Tuo on oikeata, tuota tulee varoa.
Kuka uskaltaa suunsa avata
- peläten vaik jotain tuomiota.
 
Harmaata
näkymättömien aikaa
säteilyjen taakkaa
moni ravinto kehoa rasittaa
mitä kaikkea sisäänsä piilottaa
mausteilla sulostuttaa
terveelliseksi julistaa
vaik ois ajallansa tuhoavaa, tappavaa.
Ja, kuka arvaa
tekniikan hintaa
kiivaana kasvavaa
kaikkeen pian vaikuttavaa.
 
Herkkä ihminen kaiken seassa huokaa
ja vaivojansa valittaa
lääkkeillä kehon tuntemukset sumentaa
itseänsä huomaamattansa tuhoaa.
Toiset menoa puolustaa
toiset vastustaa.
Vahvat heikkoja vaimentaa, uhkaa
totuuden äänet vääräksi vääntää, masentaa
huonon hyväksi kääntää
vastustajat väsyttää.
 
Noo, onhan ajassa hyvääkin
paljon viel oikeata iloa ja rakkautta
terveellistäkin, jos kuka vain osaa noukkia valheiden seasta
ja olla valinnoissaan urhea.
Monesti lie viisaampaa vaieta
vain hiljaisuudessa puhua ja kuuleville avata.
Vaikea kuvata kaikkia
mut' harmaa pilvi on pian laskeutuva
ja hämärässä on vaikea havaita
totuuksien pikku valoja, joist' ois apua
jos vain osaisi niitä kuunnella ja uskoa.
Mutta, menossa suunnitelmia
maailmaa muuttavia
uusiksi rakentavia
vanhoja kadottavia.

- Pakko.
Sillä, kuten jo edellä sanottuna ja kuvattuna
suunnitelmain suurten yllä
on viel' suurempia, joihin ei ihmismieli ja -viisaus yllä
eikä sen totuuden tunto
ei ihmis-oikeudenmukaisuus, ei inhimillisyys
vaikka nuo kaikki hyveet
ovat suunnitelmien takana
ajallansa uusina avautuvia.
Ja silloin on toteutuva se haavekuva
toive, unelma
jota tuleekin rukoilla 
tapahtumaan suuremman tahtoa.
Ja, jos Hän nyt jakaa vastauksia
kuin kauniita lahjoja matkalla tuleviin suuriin unelmiin
ja vaik parkuis kansat ja ihmiset
hetkensä ajalliset
... on tulevien kuvat tuleville kauniit ja iloiset.
Sitähän täss' anottu on
uskottu, toivottu, luotettu
ett' jossain on se viel suurempi suuri
joka lastensa rukoukset ja huokaukset kuuli.
Mutta, kun ajattomissa ei ole aikaa, ei paikkaa
se on aina tässä
ja tuhat vuotta kuin yhdessä päivässä
on mahdotonta vaatia: -Mulle heti kaikki - nyt!
kun se yksi "nyt" voi olla vaik sata vuotta
ja, ihmiskunnan kehitys ei ole päättynyt
yks pieni vaihe vain
on nyt eteen piirtynyt
... ja ihmiskunta on taas pienen matkan
eteenpäin siirtynyt.
 
Vaan, jos ihmiset näkisivät, mitä he eivät nähdä voi
ett' millaisen uuden tulevan
yks pieni askel eteen toi.
Ja, edellistä päivää ei kukaan enää muista
eikä uudet siitä mitään tiedä.
Mitä tiedät sinä tuhannen vuoden takaisista 
kehityksen askelista
menneistä päivistä 
ja salaisista menneiden kuvista
kuin kadonneista unista.
Ja, kun aamulla heräsit - oli uusi päivä.
 
 
23.11.2020  -  2
Paras suoja ihmisen
Paras lääke ihmisen
paras suoja kehon terveyden 
on oma immuunipuolustus
sen voima ja kunnossa olo, varustus.
Ja, mitä huonommalla tasolla se on
sen alttiimpi sairauksille ihminen on.
No, mikä sitten pitää tuon puolustuksen kunnossa?
Mikä sitä nostaa, mikä alentaa?
Melkein kaikki
tapa elää, sitä nostaa tai laskee.
Listat ois laajat.
 
Ja jos joku hyvä ja otollinen teko, vaik ravinto
sitä nostaa, niin jo joku toinen asia sitä laskee.
Jos sen jo terveellisellä ravinnossa 
ja terveillä elämän tavoilla saakin nostettua
niin, jollain mielen järkytyksellä;
pelolla, stressillä, kiukulla, vihalla
sen jo taas takaisin laskettua.
Mitkään ravinto-ohjeet ei yksin riitä
ja mikä oikeasti onkaan sitä tervettä ruokaa;
ravintoaineiden laatu ja alkuperä, käsittelyt kaikkineen
ja valmistuksen vaaralliset tavat
herkästi ravintoarvot kadottavat.
Elämän asenteen vaikutukset
ovat yhtä voimalliset suuntaan ja toiseen.
Yks paha sana, tai pelkkä halveksuva katse
saattaa riittää hyvän olon tuhoamiseen
... ja tie on auki sairastumiseen.
Myös kehon muu kohtelu on sen tilaa muuttava;
rakkauden osoitus, ja vaik kissan silitys
voi olla hyvinkin kohottava
ja kaltoinkohtelu, haukkuminen, vie jo alas.
Yllättävää ei lie sekään
että, rokotuspiikkikin syö kehon energiaa
pudottaen suuresti sen suojaa
kun se joutuu monien myrkkyjen kohteeksi
... jos vaikka jotain suojaa lupaisikin.
Siksi, jos puolustuskyky on heikko ennen piikkiä
on se merkittävästi heikompi piikin jälkeen
- ja sairaus voi löytää rakosensa kehoon tarttua.
Myös yksinäisyys, ikävä, hylkäys
väsymys, pelko, unettomuus
ja unohtamatta lääkkeiden elimistöä rasittavia vaikutuksia
nuo kaikki vievät puolustusta alas.
Ja taas, vaik yksi kaunis sana tai katse
ystävällinen vierailu, toisen huomiointi
saakin jo taas energioita ylös.
Kaikki on elämää, sen tilanteita ja tunteita
mäkiä ylös ja alas
täyttyneitä ja täyttymättömiä toiveita, unelmia
... niin, kaikki vaikuttaa herkkään ihmiseen
kuten myös elämän tuulet ja uutiset
ja omat ajatukset.
 
 
23.11.2020  -  3
Silta
Kapteeni seisoo itsekseen laivan keulassa, katseensa
kääntyneenä kuin jonnekin kauas tulevaan 
ja hän suureen huokaa:
-Voi, olemmeko tulleet tänne aikaan
rakentamaan siltaa tulevaan
emme parantamaan maailmaa, vaan, julistamaan
vapauttamaan mieliä ajan kahleesta
ja ymmärtämään suuria ajan jälkeisiä tulevia
ainoita aikoja, joilla on todellisia merkityksiä.
Sillä, tämä aika
kuten monet niin samanmoiset
ovat vain hetkiä matkalla
kohti unelmia suuria. ...
 
  
-Hei Alkemisti!  kuuletsä... mitä toi Kippari tuolla keulassa puhisee.
 -Jaa, juu ... se taisi saada jonkin kuin ilmestyksen, 
annetaan sen nyt rauhassa puhua, kuunnellaan me vaan, 
mitä sieltä nyt tulee. Runoilija! oletko kuulolla?

-Olen olen, kirjaan juuri kaikkea muistiin, Runoilija kuittaa.
-Okei, me vaa kuunnellaa ... ja mä ohjaan, jooha.
 
...
-Ajan hetkeä on turha valittaa, Kapteeni jatkaa.
koska se on vain hetken hurmaa, joka rasittaa.
Tavoite on kaukana tulevassa
todellisessa unelmassa - joka totta on.
Tämä hetki on tärkeä
vaikka pitkässä matkassa, niin merkittävä;
   maailma muuttuu
      suunta kirkastuu
ja tulevan kuva avautuu heille
joilla kyky on nähdä.
Muut vain elävät ja kokevat
matkat rasittavat.
Mutta, suuri kuva on jotain ihan muuta
se on sitä suurta, jota koko ajan on toteutettu
alusta alkaen, ja edelleen
- ei sovi se ajallisen ihmisen mieleen.
Mutta, jos joku nähdä voi kauas tulevaan
siihen alkuperäiseen unelmaan
hän iloita voi, miten matka käy
vaik mitään siitä suuresta ... ei vielä näy.
Ollaan vasta matkalla
ja tulisi muistaa ihmispolvia
kuin pieniä vaiheita kehityksen kulussa.
Mutta, joskus ... kaukana tulevassa
on aika uusi, kaunista.
 
Ja, mikä on ihminen tällä suurella matkalla?
vain yks pieni jyvänen, turvaten uutta kasvua.
 
Voiko tällaisesta olla sillaksi?
Tällaisesta pienestä, kuin mitättömästä
sillaksi menneen ja tulevan
sen viel kaukaisen unelman.
Olematta, elämättä tätä hetkeä
vai olla elossa ja tuntea
sen iloa ja raskautta.
Niin, silti ... olla silta
välis' menneen ja tulevan
julistaa sanaa suuren unelman.
 
  -Hö, mitä se sano? Försti kysyy silmin pyörein.
 -Njaaa, luetaanpas se uudelleen, kunhan tuo Runoilija saa
sen kirjoitettua puhtaaksi, Alkemisti rauhoittaa
-Mut emmä-ainaskaa mitää siltaa tääl-nää, Försti hiljaisesti toteaa.
 
 
26.11.2020
Ennustusten toteutumista
Kuinka paljon ennustuksia
jo puolentoista vuoden takaisia
nyt toteutuvia
onkaan edellä kirjattuna, ja elettynä.
(Ennustuksia: vuosien 2019 ja 2020 aikana)
Onko mitään tehtävänä
ett' pelastuisi tää nykyinen elämä
sellaiseksi, kuin oli se ennen
- muutoksien ohi mennen.
Miksi, ois muutos suuri aloitettu
ellei tarkoitus olisi
ett' myös loppuunsa toteutettu
- ett' vain kesken jätettäisiin kaikki
ja palattaisiin takaisin siihen
mi syyllinen on kaikkeen.
Ja palattaisiin viel suuremmalla vimmalla
vapautuksen suurella innolla
ja vain kuin tilannetta pahentaen
min tarkoitus oli eloa parantaen.
Edessä silloin ois viel pahemmat ajat
jos vanhat menot vain jatkuvat
ei menneitten menoa mikään paremmaksi muuttaisi
vaan, vain pahemmaksi, maanpiiriä tuhoavaksi.
 
Pitää nyt osata katsoa tarkemmin
maan pinnan eloa ja oloa
sen taistelua ihmiskunnan tekoja vastaan.
Pitäisi pystyä kuin nousta ylemmäs
nähdä edemmäs
nähdä eteen ja taa
miten nykyinen meno 
elon mahdollisuuksia kadottaa.
Vaan, mikä vois ihmis-silmää avata
ja tietoisuutta kasvattaa
ohittaa oma napa ja ajallinen olo
joka monella viel hyvä ja niin ihana

ja samaan aikaan monilla suorastaan kaamea;
   puutetta ja katoa - ja pakoa
      sekasortoa
         epäoikeudenmukaista kohtelua
            alentavaa ihmisarvoa
rikkaiden vain itselleen yhä enemmän kahmivaa
- kuin mikään ei enää riittäisi
vaik kaikkea ois jo kaikille - jos omastaan jakaisi.
Maailman kahtia jakoa
   toisilla kaikkea
      toisilla ei mitään
toisille ei riitä mikään
      aina vain saatava lisää
ja toisille riittäisi
kun ois ruokaa ees yhdeksi päiväksi.
  
  
Ja miten kaunis on maa
miten kaikkea ihanaa se on täynnänsä
kun katsoo avaruudesta otettua kuvaa


se kuin kaikkea kaunista asujilleen lupaa.
Vaan, mitä alemmas astuu avaruudesta alas
sen kamalampi on toteutuneen tulos
eikä pallolta voi kukaan päästä ulos
- muutoin kuin kuoleman kautta
sillä, ainoastaan se voi antaa vapautta
elon ja tulevan taakasta.
 
Tasauksesta on turha haaveilla
muutoin kuin muutoksien kautta
mutta, se onkin jo pitkä laukka 
elon raskasta kulkua
ennen tavoitteen toteutumista tulevina aikoina 
- viel kaukana.
Ja sillä matkalla
on monenlaista arvokasta oppia tarjolla;
     miten eloa turvata
     miten kaikkea jakaa
     miten eloa yhdessä puolustaa
     miten yhdessä uutta rakentaa
     miten yhdessä omistaa
tulevaa maailmaa.
Tuo kaikki ihmistä muuttaa ja jalostaa
luvaten sitä kaunista tulevan kuvaa
sitä unelmaa
jota viisaat kirjoitukset kautta Maan lupaa.
 
 
27.11.2020
Muutoksen kuvausta
   -Onhan se ollut tiedossa
	lääkealan valta-asema, aloittaa Näkijä,
-ja, vaik on niin paljon hyvää ja auttavaista
on myös suurta ahneutta
suoranaista julmuutta sairastavia kohtaan
epärehellisyyttä ja suurten voittojen tavoittelua
ihmisistä enää välittämättä.
"Enää", siis ollut ennen lähellä ihmistä ja apua antavaa
vaan, raha ja valta-asema pilaa
ajallisen avun kauneutta.
Tuo on yksi muutoksen kohdetta
sillä, vain pahemmaksi on se tie käyvä
ellei menoa keskeytetä.
 
 
Tulee uusia tapoja sairaita palvella
uusia voimia, uusia toimia
sillä, jos ei ole rahoja
ei myöskään nykyisiä ajan tapoja.
Tuo vaatii muutosta
uutta aikaa ja energioita
joilla vaivaisia koskea.
Kaikkea on tarjolla, salassa
ei uskalla esille tuoda
- pelottaa nykyinen valta-asema.
Vaan, kun tilanne on vaikea
astuu esiin uusia apuja;
kosketuksia ja sanojen voimia
kuin tyhjästä poimia sopivia apuja.
Tulee olla rohkea
ja ensin toimia hiljaisuudessa
josta aikanaan kasvaa todellisia apuja
ilman sivuvaikutuksia.
Tämä ei ole vielä apua
ainoastaan tulevan ennustusta
ihmisvallasta vapautua.
 
 
Sanan voimalla
voi parantua vaik koko maailma
vaan, ei tarpeellista
sillä, kaikella on aina myös tarkoituksia.
Eikä kaikkea voi parantaa
sillä, moni vaiva on seurausta
ja matkan opetusta, ohjausta
jopa voimaksi jotain hyvää kohti
sairauden kautta tulevassa kirkkaus hohti.
Mutta, kaikki vie yhä parempaa kohti.
 
 
Tämä vain yksi osa-alue muutoksen tiellä
monenlaista muutakin on matkalla siellä;
     hallinnon valtaa
     miten kaikkea puolustaa
     mitä kaikkea rakentaa
          ja mitä kaikkea seuraa sen tuloksena 
		ihmistä vahingoittaa, tuhoaa
     mitä kaikkea omistaa
     miten vähän omastaan jakaa
     miten kaikkea tasaa
miten eri tavalla voi ajallisessa rakastaa
ja vastuuta kantaa.
Muutoksen kohteita on paljon
vaan, suurin kohde ... on ihminen itse.
Ja sen muutoksen kautta 
toteutuu tuo kaikki muukin kuin itsestään
mutta, melkoisen myllyn pitää ihmiskuntaa hämmentää
ett' avautuvat silmät ja suut, ja korvat kuulemaan
- tuon kautta uutta rakentamaan.
Tuo on visio tulevan, kauniin unelman
ja, vaik onkin se viel kaukana
ollaan jo matkalla, tosin - aivan alussa
mutta, lohduttakoon se
ett' tulevan kuva on kaunista ja oikeudenmukaista
niin ajallisen, kuin myös ylemmän katsoa.
Tuo kaikki on sitä sillan rakennusta.
 
 
29.11.2020
Yhteistä taakan kantamista
 -Onko lie sattumaa
      vaiko outoa elämän ulottumaa
sen kahtia jakoa;
     ylempää ja alempaa
     ajatonta ja ajallisen maailmaa
jotka kuitenkin ovat yhtä
toinen toistaan tavoittaa
vaikka, selkeä raja ne toisistaan erottaa.
Ja tää outo laiva nyt sitä ylempää seilaa
mut' Kapteeni raukka viel osallaan
ajallisen eloa raahustaa, kuin
     ylävartalo yllä
     ja alavartalo alla
ja se voimallisesti on ajallisen osalla herkällä tunnolla
ja ajallisen raskautta tuntea saa ala-vartalolla
sen oudoilla oireilla ja tuntemuksilla
olla osallisena 
koko maan piiriä kohtaavalla raskaudella
ilman sitä vaivaa
joka on pian kaikkien osalla.

Vaikkei olekaan hän kiusattuna
sillä yhteisellä vaivalla
on kuitenkin hän osallinen tuntemuksilla
jotenkin rinnalla kokien
maan piirin raskauden.
Tuo näkemys nyt selittää voisi
ett' kukaan ei irrallaan oisi
muutoksen suuresta vallasta
joka kaikkia on koskettava
itse kutakin omalla tavalla.
Ajallisten yhteisellä taistelulla
ei muutosta vastaan, vaan, kuin sen puolesta
ett' Maa voisi vapautua
tuhoavan ihmiskunnan huolesta
kaiken pian tuhoavasta.
Vaivansa toisilla (Korona)
ahdistuksensa toisilla
toisilla outoja vaivoja
... muutos on tavallansa kaikkia koskeva
vaik oisikin vapaus siitä Koronasta
ja sen seurauksista.
Jonkinlaista yhteistä taakan kantamista
ett' kuin jokaisella ois jotakin
erilaisin muutoksin, sen suuren muutoksen seassa
sen harmaan pilven alla
koko maan piiriä varjostavalla.
Tämä kuva selittää paljon
kun ajalliset vaivojaan valittavat
lääkärit huokaavat tuntemattomien oireiden edessä
kun vaivoihin ei löydykään sopivaa lääkettä.
Jotain ehkä rauhoittavaa vain
unta helpottavaa
ja kipuja hetkeksi poistavaa.
Outoa aikaa.
Syitä kuin mahdoton tunnistaa:
	-Mikä ihme minua oikein vaivaa?
ellei tunne, tiedä, tätä aikaa
jota maan piiri nyt mataa
kun se muotoaan muuttaa
palauttaa terveelle tasolle
tulevan elon mahdollisuudelle
ja sille kauniille tulevaisuudelle
joka kaiken tarkoitus ja tavoite on
- jatko ilman muutosta on mahdoton.
 
Onhan se totta, ett' moni kansa ja kansanosa
on muutokseen kuin osaton
ja toisilla siihen suurempi osa, kuin syyllisyys on
mutta, kukaan ei ole tästä pallosta osaton
vaan, kaikilla yhteys kaikkeen ja kaikkiin on.
Ja, moni jo joutuu miettimään,
mikä minun osani tähän pallon kaikkeuteen on
kun, toisilla ei ole mitään ajallisen hyvää
ja toisilla ahneus pohjaton.
Ja, kuin vain muutamien hallussa, vallassa
lähes kaikki ajallinen eri tavoin on
päättäen kuin koko pallon jatkumon.
Muutos esille tuo
millainen ihminen todellisuudessa on
mutta, ihmisen muutos ei ole mahdoton
mutta, se muutoksen koulu viel kova on
sillä, miten voi ihminen luopua omastaan
saavuttamastaan, asemastaan
rahastaa, vallastaan
ja asettua alas rinnalle muiden
nälkäisten suiden.
Mitä tuumaat, sinä kuulija
   onko muutoksen tarvetta
      onko ajallisen väärää jakoa
         onko ihmiskunnalla tasa-arvoa
onko mielen, sydämen, kovuutta.
Onko sinulla korjauksen halua?
Niin, onko vapaaehtoisuuteen voimia
vai, tarvitaanko kaiken toteuttamiseen
ylempien toimia.
... niin, vastaukset ovat vaikeita ...
 
 
30.11.2020  -  1
Sanat ovat...
Sanat ovat suuria
sanat ovat kauniita
sanat ovat koskettavia
sanat ovat turhia
sanat ovat murhia
sanat ovat nostavia
sanat ovat eteen päin katsovia
	kannustavia
	uusiin rakentavia
	uljaita
sanat ovat valheita
sanat ovat totuuksia
	tulevia lupaavia
	esteitä kaatavia
	maahan painavia
sanat ovat rakkautta julistavia
	kuolemaa lupaavia
	uusia ulottumia
sanat ovat perustuksia
	kallioita
sanat ovat myrkkyjä
	elämän eliksiiriä
sanat ovat voimia
	voimista suurimpia
	ne nostavat ylös
	repivät alas
kaunis sana on voimista paras
ruma sana on hauras.
Sano sana, ja sinä loit uutta
tai tuhosit vanhaa
uhosit vastaan
tai lupasit parempaa.
Sanoilla rakennat aina tulevaisuutta
	hyvää vaiko pahaa
kuka suunnan arvaa
kun kukaan ei voi tietää, minne sana matkaa
ja mitä se aikaansa saa
	ihmisten suissa ja käsissä
	hyvissä tai vääryyksissä
	synnyttäen elämää tai kuolemaa
tai kuoleman takaista elämää
josta Sana alkunsa sai.
   *
Elämä on sanoja
hyviä tai pahoja
sisältäen aina voimia
	rakentavia
	tai kadottavia.
Ja on kuulevia korvia
	hyvään tai pahaan
- ihmisten maailmaan.
   *
Ja on sanoja
	ylemmäs yltäviä
	apua anovia ja apua saavia
	lohduttavia, auttavia
	parantavia 
ja tulevia lupaavia kaiken ihmiselon jälkeen
- eivät mahdu ihmisjärkeen 
sillä, ne kulkevat uskon rajamailla
ja yllä sen
on sanojen maa voimallinen - ikuinen.
 
 
30.11.2020  -  2
Totuus ja valhe
Ja nyt...
sanojen paljous, ja ihmisten Maa
mitkä sanat purkaa, mitkä rakentaa
mitkä voimia antaa, mitkä masentaa
mitkä tulevan kaunista lupaa
mitkä on valheen voimaa.
Vaan, mikä on sanojen sanottujen kulku
- se on salattu
sillä, sanoissa on voima
ja sanoissa on suunnitelma
... ei ne paikallansa pysy
vaan, toteuttavat tahtonsa, tekonsa
vaik valheen kautta
- sanojen salaisuutta.
Ja kuka voi salattuja tuntea
suuria suunnitelmia salaisuuksien takana
... Totuuksien ja vaik valheitten takana
jotka toimia voivat Totuuden apuna Totuutta kohti.
Valheenkin takana Totuus hohti
... valhe vie Totuutta kohti.
Ja, kuinka vaikea on erottaa Totuus ja valhe
jos jo valheessakin on kätketty Totuus.
Vaatii voimia
	oikein toimia
	Totuuden puolesta
	ja, ettei toimi Totuutta vastaan
	jos vaik valhekin on Totuutta ainoastaan.
Ja kun kaikki palvelee Totuutta ainoastaan.
Ja Suunnitelmalla Suurella
on Totuuden voimia vain Totuutta kohti
ja kaiken ihmisteon takana Totuus hohti.
Kuka voi nähdä sen
tuntea Totuuden
tai, ees suunnan sen
jonka takana
voi uskoa olevan Totuuden.