Mertenmies.fi - Blogi               Matkalla tuntemattomiin



               

      
 
Arkisto elokuu / 2020
Julkaistu 30.08.2020
31.08.2020  Kapteeni on taas huolissaan
31.08.2020  Huolinen aamu !
Julkaistu 30.08.2020
30.08.2020  Skarppaas nyt vähän, Försti !
Julkaistu 29.08.2020
29.08.2020  Ongelmia ja ratkaisuja
Julkaistu 28.08.2020
28.08.2020  Paluu takaisin
27.08.2020- Pisaroita ja hiutaleita
27.08.2020- Matka läpi ajallisen
27.08.2020-2 Laivalla taas
27.08.2020-1 Kirjasta ajan hetkeen
25.08.2020-2  Mutta, se nainen
25.08.2020-1 Muuttui kesän touhut
Julkaistu 14.08.2020
15.08.2020 Millä mittaat kuulemaasi
14.08.2020 Monenlaiset meret
12.08.2020 Ajanhetken tilannetta
07.08.2020-2 Mitä vastaat, oi "viisas" ihminen
07.08.2020-1 Uusilla kohti uutta
Julkaistu 13.08.2020
04.08.2020-2 Ajan teot ja pelot
Julkaistu 07.08.2020
04.08.2020-1 Ei enää yhtään lisää
02.08.2020-7 Uskonto
02.08.2020-6 Ole rohkea
02.08.2020-5 Onko oikeata
02.08.2020-4 Vaikea paikka vastustaa
02.08.2020-3 Suuria sanoja tulevasta
02.08.2020-2 Koetuskoulun jälkeen
Julkaistu 03.08.2020
02.08.2020-1 Aika täyttyi !  - vihdoinkin

 

 
02.08.2020 - 1
Aika täyttyi ! - vihdoinkin
Outoa, omituista.
Ja alkoi uusi kuu
kuin uusi aika - elokuu 2020.
Päättyikö vihdoin tämä
odotukseni kuin outo taika
johon monia lupauksia;
   toipumista remontista
      kalibroinnin valmistumista
         lupauksia jonkin uuden alkamisesta
suurista tulevan muutoksista
		ja uusista voimista, unelmista
- jostain viel salaisesta tehtävästä
ja ennen kaikkea
palautuvasta terveydestä
mi tärkeä on ihmiselle
hyvinvoinnille, elämälle
ja elämänhalulle - elämän valolle.
 
Niin, nyt todellakin tuntuu siltä;
vaivat väistyvät vähin erin
elämän ilo ja halu palautuvat
ja pelot poistuvat.
Usko vahvistuu
ja luottamus saamiini sanoihin ja lupauksiin
- jo hetkin uskomattomiin
kun epäusko horjutti vastausten viipyessä
yli viiden kuukauden odotuksen aikana.
No nyt, todellakin - on aika täysi.
Se viisi kuukautta on kulunut
jokin sisäinen oppi kait opittu,
- se nähtäväksi jää.
Kehoa remontoitu
vanhoja korjattu ja poistettu
jotain uutta asennettu, avattu
salaiset kalibroitu.
Viisaus ja ymmärrys niistä kuin jälkijunassa
jossain sopivassa hetkessä esille.
Näin uskon nyt.
Ongelmat tuntuvat olevan poissa.
Kantapää ei satu, ja antaa kävellä kivutta.
Sydämessä melko rauhallista.
Ja sanat - ne nyt kulkevat kuin uudella tavalla.
Yhdessä hetkessä tänä aamuna 
jo toistakymmentä sivua.
Pitää vain uskaltaa julkaista
eli, olla rohkea ja urhea.
Outoa, ja kummallista - tämä merten matkaaminen
ja Kapteenin elo 
ja koko matkan kasvatuskoulu.
-Mutta, kysyn nyt taas uudelleen, -onko todella...
...jatkuu
 
 
02.08.2020 - 2
Koetuskoulun jälkeen
Mutta, niin ... kysyn nyt taas uudelleen,
onko varmasti totta
kun epäuskon uskollinen seuralainen 
kuitenkin aina matkassa.
Pääsenkö siitä, pääseekö ihminen siitä
koskaan kokonaan eroon.
Niin, onko aatokseni juuri kirjatut todelliset.
Saanko jo huokaista koetuksen
ja kasvatuksen, kuntoutuksen koulusta
- ett' ois kuin suoritettu, taisteltu
uskottu, epäuskottu - selvitty
jos ei nyt niin kunnialla, niin kuitenkin ... joten kuten.
 -Älä väheksy tiesi määrää
taistelosi merkitystä, mielesi liikkeitä
siksihän tuo kaikki oli yllesi laskettu
kasvattamaan, muokkaamaan, vahvistamaan
luomaan uutta ja parantamaan vanhoja vakoja
... kehon korjausta tulevia varten.
Kunnialla? Se on käyty, nyt tämä
ja tuleehan noita, ja onhan niitä jo ollut
matkallasi monet kerrat.
Kukin raskas kohdallansa, vaikea verrata
pian unohtuvat, kuten nyt tämäkin päättyvä
- jo ensi viikolla tuskin ees muistat, ett' sitä olikaan
kun elämä taas vie mennessään
ja uusilla tulevilla täyttää sun pään
ikävät häviää
ja koittaa uusi tulevaisuutesi.
 
 
02.08.2020  -  3
Suuria sanoja tulevasta
Paljon on sanoja tulevasta
monet puhuvat ja lupailevat monenlaista
aivan kuin tietäisivät tulevansa
ja aikain tapahtuvat.
Mistä lie kaikki liikkeelle lähtenyt
mistä  ajatukset voimansa saaneet.
Pelottelevat monenlaisilla
kieltävät yhtä, uhkaavat toista
kaiken kuin totaalista muutosta
- miten pitää uskoa, ja mihin
mikä luotettavaa, mikä valhetta
kauniita ja kovia sanoja
kaikenlaisia liturgioita.
Nähtäväksi jää
vaan, ei nyt kannattaisi kuunnella enempää.
Aika on täynnä julistajia
ja julistajiksi aikovia
toinen toisiltaan tietoja varastavia
ja niihin uskovia.
Rakentavat omia tulevia
taistelevat vastaan jotain muita voimia
erilaisia "lippalakkeja".
Anna olla kuulematta, uskomatta.
Mielenkiintoisia ovat
ja vievät mukanaan heikkoja
jotka niistä rakentavat maailmankuvia
ja niitä sitten julistavat.
Oikean erottavia on harvassa, siksi vahingollista
synnyttää vääriä mielikuvia
toinen toisiaan tukevia, ja toisiinsa uskovia.
Ihminen pelkää - ja on herkkä.
Pitää olla tarkkana, sillä asiat ovat salattuja
on monenlaisia toteutumia
ihmisille tuntemattomia 
monimutkaisuutensa vuoksi vaikeita selitettäviä.
Maailma, sen meno ja tulevien tapahtumat
ovat moninaiset ja salat suuret
tuntemattomuudet.
Miten selittää ihminen Suuren Siveltimen
sen salatut piirrot ja suuret leveät vedot
ja taustaiset luovuudet
jotka jo aikain alusta piirretty on
toteuttamaan kohtalon, kuin...
suuren maailman taulun avaruuksineen
ja avaruuksien takaisineen
näkyvineen ja näkymättömineen
- ja siel' seassa jossain pienenä pisteenä
on yks pieni maa
joka kaiken selitystä tavoittaa
ja suuressa luulossaan sanoo:
-"Se on tällainen, se on näin"
ja luulee tietävänsä kuin kaiken
vaikkei vielä tunne ees itseänsä
omaansa rakennetta 
ja elonsa, olonsa tarkoitusta
- eikä Totuutta
vain pieniä suunnan liruja
kaikkeuden suuruudesta.
 
 
02.08.2020  -  4
Vaikea paikka vastustaa
Vaikea paikka
vastustaa sanojia
jotka vastustavat ajallisia
piirtävät kuvia ja totuuksia
tulevia ja niiden uhkia.
Vastustaako "hyviksiä"
puolustamatta "pahiksia"
ja, kuka sanoo, kuka on hyvis, kuka pahis
ja unohtuuko vaik huomaamatta suuri suunnitelma
ja sen välikädet, toteuttajat
tehtävänsä, toimensa hoitajat
jotka toteuttavat Totuuden suunnitelmat.
 
 
02.08.2020  -  5
Onko oikeata
Tekniikka mahdollistaa
kaikenlaista esille tuloa
vaikkei ois lainkaan Totuuden tuntoa
on vain halua olla julistaja.
Ja halukkaita on monia
sanoja ja sanojen takaisia voimia
ohjaajia, auttajia
oman pään ajatuksia
ja kaikkeen uskovia
ja toisiansa tukevia
uskojensa vahvistajia
yhteistä halua
ja yhteistä sydäntä halujen takana.
Kuka sanoo, onko todellista
onko oikeata Totuuden tuntoa.
Onko liian herkkää uskoa
- monenlaisia kuulevia.
 
 
02.08.2020  -  6
Ole rohkea
Siis, tässä se: "Ole rohkea, ole urhea"
yksi paikka tulevassa
oikeassa unelmassa.
Ja paikkoja on viel paljon
jossa tulee olla Sanoja
ja puolustaa Totuuden suuntia, saloja
olla se oikea
josta oikeat jakaa tuomioita.
Korjata polkuja
ohjata nuoria ja lapsia
syöttää totuudentuntoa
ja avata uusia unelmia.
Ohhoh! Tätäkö tämä sitten olikin
- tämä hiljaisuuden kärsimyskoulu?
 
 
02.08.2020  -  7
Uskonto
Uskonto, jossa uskovat uskovat samalla tavalla
samoista asioista.
On eri tasoisia; juuri syntyneitä
on lapsia, nuoria
on aikuisia, jotka opettavat nuorukaisia
ja ohjaavat uskonnon tielle, ja tiellä.
Tukevat heikkoja
ja on rakkautta toinen toistansa kohtaan
ja jopa kiihkeyttä oman uskon puolesta.
Ja julistavat muut vääräuskoisiksi
joita arvostellaan, ja jotka tulisi vaikka tuomita
toisin uskomisen johdosta.
Tällaista on ollut maailman sivu
- ja edelleenkin vaikka kuinka paljon.
Kaikessa aina myös hyvää ja otollista.
Kaikessa myös Totuuden tuntemattomuutta.
 
 
04.08.2020  -  1
Ei enää yhtään lisää
 -Ei enää yhtään lisää tötteröä
ei ainuttakaan maallista majaa
joka todellista elämää rajoittaa
joka maahan asentaa
meriltä vaikea hoitaa
kun ajallinen yhä kauemmas katoaa.
Ei ole aikaa
ei ees tarkoitusta enää
itseään lujemmin maihin kiinnittää
vaan, merille 
vapauden merille uusiin ulottumiin
tulee eloa keskittää
ei tänne, mikä kuitenkin pian katoaa
maailma hajoaa
- meri yhä kauemmas kaikkoaa.
Huolet tänne saa jäädä taa
ylemmät odottaa ja tehtävät sen
ajallisten väheten
mertenmiehen voimia syöden.
Ajallisen huolet on mereltä pois
tämä nyt riittää
enempi jo tarpeeton ois.
Järjestys vain - ja lepo
huolet huomisen ajallisen
on mertenmiehelle kuin peto
- se syö voimat ja huomion
tuo kuin elon tuomion
ja vapaus on poissa
teoissa joissa
ei enää kantavuutta
vaan, meri kantaa, tulevaisuutta antaa 
ja rakentaa tulevan olevaa
joss' ajallinen katoaa.
Siksi, ei yhtään enempää niittiä tänne
ajalle syöpyvälle
vaan, laivan kansi ja hytit sen
takaa tulevan kehityksen
ja tukevan maan 
joka kantaa tulevaan,
Siis, ei enää yhtään tötteröä päälle maan
vain laiva kantaa tulevaan
siihen todelliseen unelmaan
joka ikuisuutta rakentaa
... maan rakennelmat katoaa ja lahoaa.
Se uusi rakentaa tulevaa
tulevien merten ja maitten päälle
ikuisuuksien säille
jotka eivät lahota ajallisen tapaan
vaan, uudet maat ja majat sen
tuo elon uuden lempeyden.
Ja miksi näin?
Tulevat jo edellä käy
sen tehtävät ja teot, ajallisen menot
suuntavat sinne uusille
eikä aika ajallisen enää riitä tänne
ei ees voimat sen
- nyt uusiin jo rakentuen.
Valtakunnat ja maat on jaettava tarkkaan;
on ajallisen maat
on tulevien maat.
Ajallisen aika ja ajallisen maa
tänne katoaa, sinulta jää 
ne uudet maat uutta rakentaa
kuin loppusuoraa.

Ajallisen maan ajallisen teot 
enää tulevia rakentaa
siksi, ei enää yhtään töttöröä tänne
päälle katoavan maan 
taivaitten taivaat jo odottaa
sitä tulee valmistaa ja tehdä tekoja sen
uuden elon tulevaisuuden.
Ei aikaa enää hukata joutavuuksiin
ei mihinkään enää ajallisen uusiin
vaan, katse ylemmäs, ylempien merille
kestäville tuleville
siel on majat uudet
siel on tulevaisuudet.
Aika ajallinen ain aika on
elon matkan kohtalon
ja uudet teot uuden maan
sua jo odottaa.
Sitä tulee nyt valmistaa, sitä rakentaa
uutta maata ja tulevaa
elon täydellistä kudelmaa
- kun sille viel aika on.

Ei ajallinen ole loputon
sillä aina loppunsa on.
-Kuoloko jo ... piankin?
 -Ei kuolo, mut' kuin kuolon tie
joka uusiin ajallansa vie
sellainen on ajallisen matka
vain määränsä kohtalon
- tämä kuitenkin hyvä osa on
mutta se ei ole loputon
sillä aina loppunsa on.
Tämä matka ei ole ......ton
(tuo sana hukkui ennen kuin ehti paperille,
sana "tarpeeton" on sitä lähellä, vaikkei ollut se)
 
 

			
04.08.2020 - 2
Ajan teot ja pelot
Niin, tuo "töttörö" 
on kuvainnollinen maja ajallisen maan
minne rakennetaan lahoamaan
ja rakentajan aikaa kuluttamaan.
Tehköön, kell' sellainen virka on
ei tietenkään se ole tarpeeton
- aikansa kaikella ja kaikilla
tehtävänsä ajassa itse kullakin.
Mutt' on tekoja suurempiakin
kell' sellaisia virkoja on
silloin majojen rakennus aikaan on tarpeeton
- hyvä kun turvallinen paikka ajallisen ololle on.
Mutt' uskollinen omalle kutsulle ja elon tarkoitukselle
se tärkeintä ajassa on
muu puuhailu on tarpeeton
ja syö vain ajan tärkeän
pian unohtaen sen elonsa tehtävän.
Siksi on nyt katsottava eteensä tulevansa tietä
eikä väärissä asioissa aikaansa vietä
sillä, se mi sinulle tehtäväksi annettu on
on elosi matka kuin kohtalon.
Ja sitä ei pidä hukata rakentamalla ajallisen majoja
enempää kuin on turvan tähden tarpeellista.
Ja sitten pian kuin polulle takas
joka kuitenkin on se merten kulkijalle rakas
ja jolla loistaa se sydämen sisäinen valo tekoja ohjaten
ja niillä auttaen ja kantaen
ja tuleviin ohjaten ajallisten kulkijoita
lohduttaen unelmoita
joita itse kullakin sisällään salassa on.
Se yhteinen unelma ei ole tuntematon
vaik' piilossa olisikin se itse kunkin sisällä
piirrettynä valmiiksi on.
Aikain muuttuessa tuo tiedon esille kaivu
ei ole ihmiselle tarpeeton
sillä, siinä se lohtu ja tulevan kuva on.
Ei elämä ole vain se
mi silmille nyt näkyä saattaa
salassa se suurempia asioita kantaa
joiden rinnalla ajalliset ovat varjoa vain
ihmiskunnan tulevain.
Ja sotkut monet, mit' tulevia rakentavat
kuvaavat ja pelottavat
on painettava vain omaan arvoonsa
sillä, kaikilla on aina myös omansa tahtonsa
esille nousta ja uskoa monenlaisia
ajallisen mielikuvia ja pelotteluja
tulevien kuluista kuvista
- käyvät pian jo kuin huvista
löytyen vaik' ajallisen elokuvista.
Mielenkiintoisia ja laimeita loppuja
yhden tai muutamien ihmisten taisteluvoittoja.
Vaan, totuus kaikesta tulevain, on toinen
toteuttaen suurempain unelmain
joist' ihmiskunta ei vielä mitään tiedä
eikä ymmärrä, sillä se ei ole näkyvä.
Ja vaik olisikin se sitä joillekin silmille sisäisille
sitä ei ymmärretä - kuvien selitystä.
On vain elettävä kaikki on eteen tuleva
- se suuri unelma, ja sen salattu rakennelma
joka ei ole ihmisen muodostama eikä rakentama
- se kasvaa matkalla kohti sitä
tulevan uljasta ihmistä.
Mutta, tämä kuva on vielä kaukana
ja matkalle mahtuu monia mutkia kohti tulevia.
Kaikkea mahdoton kuvata
on niin monenlaisia tarkoituksia ja matkan  osia
joill' ei vielä ole ajalle ees kuvia
joita voisi ajallisen ymmärrykselle avata.
 
 
Mutta, tärkeintä olisi kuvata
ett' ihminen on turvassa
ja osansa hyvä on tulevassa
vaik' mitä tapahtuisi ajassa
sen pienessä hetkessä katoavassa.
Tulee kasvattaa luottamusta ja uskoa tulevaan
uskoa todelliseen unelmaan - ja pelko pois!
miten tulevan uusi unelma muuten kasvaa vois.
Ajallisen arvot ja väärät pelottavat mielikuvat
on pyyhittävä pois
ett' elo ja sen monet muutokset helpompi elää ois.
Siis, katseen kulmaa on nostettava ylemmä
ymmärrettävä elon ja ihmisen todellinen tehtävä ja tuleva
kaiken tarkoitus ja tulos
ett' vois ajaa kuin pelon ulos.
 
 
05.08.2020
-Puhutaan suurista ja kaukaisista?
Puhutaan tulevaisuuden kuvista
 -Puhutaan suunnista
tulevaisuuden kuvista.
Vaik' ovatkin ne kaukana
ovat ne kuitenkin läheisiä
sillä ne ovat suuntia, tavoitteita
joita kohti tulee kulkea
ja ihmisen on hyvä ymmärtää
kaiken  tarkoituksia.
Ettei kaikki ajassa tapahtuva 
ole vain sattuman satoa
mielivaltaista ihmisten tekoa ja päätöstä
vaan, kaiken tapahtuvan taustalla 
on kuitenkin suunnitelma
mitä kohti tulee kulkea
ja kaikki tapahtumat tuovan osallansa 
esille sitä pienissä palasissa
sillä, kaikki tulevan kuvat ja unelmat
ovat pienten tekojen ja tapahtumien summaa.
Ei siis vain yhtäkkiä olla
jossain kaukaisen tulevan kuvassa ja unelmassa
vaan, sen tulee valmistua vuosien
vuosikymmenten, vuosisatojen saatossa.
Siksi tulle olla tarkkana
ettei osien toteutumista vastusta
sillä silloin samalla, huomaamatta
vastustaa jo tulevan kuvaa
- eli sitä suurta unelmaa, joka tosi on
ja jonka toteutuma on kuin
edeltä piirretyn kohtalon.
Miten sitten erottaa ne osat
jotka toteuttavat tulevan unelmat
ja ne osat
jotka hajottavat unelmien kudelmat
ja siten estävät tulevien unelmien toteutumat.
Niinpä, siinä se ongelma ihmisellä;
toiset kehittävät hyvää, toiset pahaa
ja toisen hyvät, jotka ajan saatossa
jo palvelevatkin pahaa
ja pahan kehittäjät vastavuoroisesti
synnyttävät vastustusta, joka sitten kehittää hyvää.
Ei näitä voi ihminen erottaa
ja varsinkin, kun yhdelle ihmiselle hyvä
onkin jo toiselle paha
ja toisen mielestä paha
onkin toiselle hyvä.
Ja kuka ikinä voi tietää
mihin mikäkin ajallaan johtaa;
... hyvä hyvään
hyvä pahaan
paha hyvään
tai vaik paha pahan kautta hyvään.
Ja, mikä on ihmisviisaus tuon kaiken seassa;
erottaa hyvä pahasta, ja paha hyvästä
ja viel osata arvata
mikä hyvä johtaa myöhemmin pahaan
ja mikä paha
tuottaakin aikanaan hyvää kuin kiertotien kautta.
Onhan noita elon kulkuja ollut maailman sivu.
No, mitä tässä sitten pitäisi tehdä? on se kysymys suuri
kun edessä on aina tietämättömyyden vahva muuri
jonka läpi ei voi nähdä.
Niin... ja vielä, 
kun sattuman sato saattaa vahvasti ohjata
elon kehityksen kulkua.
 
 
07.08.2020  -  1
Uusilla kohti uusia
Ei ratkea asiat ei tulevat
ei piirry kuvat, unelmat
vanhoja tapoja, toteutumia tutkimalla
vaan, uusiin varautumalla.
Pohjat ja perustat lujassa on
	aikain kulussa rakennetun
ja niiden päälle nyt rakentuu uusi
	muoto, malli, maailma
jolle vanhalla ei ole enää osuutta
vaik' vanhoilla tavoilla yritetäänkin ratkoa
tulevan uusia ongelmia.
Ratkaisut on muualla
tavat on uusia
voimat on uusia
energiat, tieto, taito
uusi viisaus ja ymmärrys aito.
Ja vanhasta kiinni pitäminen
ei ratkaise tulevien ongelmia
- pitää etsiä, keksiä, löytää uusia
voimia, taitoja, ratkaisuja
joil' ratkoa eteen tulevia haasteita
joita pian paljonkin on.
Uudet tavat on ehdoton
vanhat on voimaton.
(Lentävä ajatus, joka piti vangita
perjantaina aamulla.)
 
 
07.08.2020  -  2
Mitä vastaat, oi "viisas" ihminen
Joten, sano sinä se, oi "viisas" ihminen
mikä on totuus tuon teon, kehityksen;
hyvää, vaiko pahaa
jos kuitenkin tuo hyvä joskus pahaksi
tai, paha hyväksi
tai, jos vielä hyvä-paha uudelleen hyväksi
tai, paha-hyvä uudelleen pahaksi
ja mitä kaikkea synnyttää tuo ketju matkallansa
mitä uutta kaikkea se rakentaa
mitä vanhaa purkaa, hajottaa.
Tiedätkö tuosta, mikä on "totuus"
mitä oikeasti tapahtua tulisi
ett' kehitys oikein kehittyisi
ett' suunnitelma suuri toteutuisi kuitenkin
tuon kaiken kautta ja tuloksena.
Mitä kaikkea viisautta, ymmärrystä
se matkallansa rakentaisi
mitä mahdollisuuksia avaisi
miten valmistaisi se matkallansa
	tulevansa ihmistä ja ihmiskantaa
joka kaikkea tuleviin kantaa.
Millä mittaat, oi ihminen
mikä milloinkin on oikeata, mikä väärää
mikä totuutta, mikä valhetta
ja mikä kaikki kaiken kautta rakentaa
	sitä tulevaisuutta oikeata
jonka tulee toteutua.
Joten, voitko oikeasti sanoa:
-"Tämä on totuus, sitä seuratkaa,
tuo on valhetta, sitä karttakaa"
jos et kuitenkaan voi nähdä tulevien taa
... ehkä päivien, mutta vuosien, vuosikymmenten
entä vuosisatojen kehityksien kulkujen.
Miten tuossa toimit, sinä viisas ihminen,
viisaaksi julistautuva.
Tuo kuin loputonta kulkua - kutsutaan kehitykseksi.
Ja mitä kaikkea jäisikään tapahtumatta,
keksimättä, toteutumatta, löytymättä
jos jonkin ketjun jo alussansa tuomitsisi?   
 
 
12.08.2020
Ajanhetken tilannetta
Mutta, Korona on palaamassa
ihmisten lepsuuden johdosta.
Onko Korona feikki
entä 5G ym ajallinen "uhka".
Ja mun jalkapohjat on edelleen arat?
Niistä yöllä kyselin.
-Ei sairautta, vaan terveyttä ja kuntoutusta
uusia hermosoluja tms.
Sydän tasaantumassa
jotain pientä rytmin vaihtelua enää,
mutta, kohti ... jotain. 
 -Parempaa, kyllä. Toipumista vaivoista 
ja kuntoutuksen aiheuttamista ongelmista.
 
Vaivat yleisiä kuntoutettavien keskuudessa
ja, kuntoutettavia on paljon
kuten myös outoja oireita 
- maailma muuttuu, ulkona ja sisällä.
Mutta, monenlaista puhetta ja kanavaa ajankohdan aiheista.
Paljon on sanottavaa 
ja tarinat, uskomukset kiertää suusta suuhun
ja niihin jo kovasti uskotaan.
Kaikessa aina jotain "poikasta"
vaan, ei kannattasi nyt suurennella
niihin aletaan uskoa
ja se taas puolestaan synnyttää erilaista vaellusta
ja monia pelkoja.
Vaikea ihmisen valita
mikä totta, mikä huomion kipeää tarinaa
vaikka monet ovatkin ihan aidosti tosissaan
mutta, se ei takaa totuuden tuntoa
tai oikeaa. - Aika näyttää.
Mutta, tottahan se on
että maailma on täynnänsä juonia
ja vallan tavoittelua, rahan himoa
ja aseman parannusta.
Tavoitteena olla aina vain enemmän
ja taustalla vaikuttaja.
Mutta mutta ... minkäs sille
sellainen on ihminen - ollut aina;
himot, halut, ahneus, valta, raha
ne ohjaavat herkästi tulevia, ja ihminen muuttuu.
Tosin, ei kaikki aina muutu, 
sillä, onhan niitä toisiakin. Hiljaisiakin.
Asiat ovat suuria, kehitys on suurta.
Ihmiset niin toisenlaisia arvoineen, tilanteineen
- ja kaikkea mahtuu paljon näin pienellekin pallolle.
Kuka ihminen vois vallita 
suurten joukkojen tahtoja, haluja
arvoja, uskoja,
Ja ryhmissä on voimia
jotka saavat aikaan suuria tekoja, ongelmia
hyvää ja pahaa.
Ja, kaikki tarvitsevat ruokaa ja rahaa.
Se on suurta voimaa ja valtaa.
Ja vesi.
Maailma vain elää ja muuttuu.
Kuka sen estäisi muuttumasta, kehittymästä.
Kuka estäisi kasvun hyvään, pahaan.
Kuka oikeasti sanoisi
mihin pitäisi kasvaa, mihin muuttua
mikä kaiken muutoksen tarkoitus
ja mitä on sen takana.
Onko jokin suuri suunnitelma
- viel ihmistäkin suurempi.  
Sellainen, jota ihminen ei lainkaan ymmärrä, ei näe
eikä voi mitenkään tietää sen laajuutta
ja totuudellista tarkoitusta.
Ja lopullisuutta, tekee pieni ihminen mitä tahansa.
Toiset puolustaa jotain, toiset vastustaa
molemmat näkee erilaista tulevaa
jota kiivaasti puolustaa
Mutta, suunnitelma suuri jyrää kohti tulevaa
ja toteuttaa suurta suunnitelmaa
ja salattua iankaikkisen unelmaa
- joka kuitenkin on hyvä ja tarpeellinen.
 
Ajassa on paljon hyvää ja kaunista
mutta, on myös raskasta ja julmaa taustaista
jonka tähden siis on aika
rakentaa uutta ja kaunista
korjata rakennetta, ja hävittää "murhat" pois
ett' maailma taas kaunis paikka elää ois.
Tätä totuutta ei ihminen tiedä, ei ymmärrä
vaik piirtelis hän millaisia kuvia, ja tulevan unia.
 
 
14.08.2020
Monenlaiset meret
On monenlaisia meriä;
on ajallisia meriä 
	näkyväisen maan
on ylemmän meriä
	jotka muodostavat taivaan
	ajallisen silmille näkymättömän.
Ja niin kuin on ajallisen meret niin erilaiset
samoin myös ovat nuo taivaiset.
Syvyydet, voimat vaihtelevaiset
alemmat ylempien vertauskuvaiset.
Ja meriä on paljon.
Ja on olemassa tuo 
	viel salattu mertenmies
hän kaikki meret ties
ja matkallaan kulkee hän merten merillä
	ajallisen ja ajattomien henkisillä.
Ja apuna ajallisensa matkalla
	on hällä laivansa miehistö
jota johtaa hän Kapteeninsa kautta
	monilla tasoilla.
Sellainen on tää merten salaisuus
	ja viel salattu matka
joka jatkaa matkaansa
	kohti oranssia valoa.
Ja pilvet ovat kuin ajallisen
	ylemmät meret
jotka maata suojaavat ja ravitsevat
	elon ehtoa antavat.
 
 
15.08.2020
Millä mittaat kuulemaasi
On monenlaista tarinaa
uskomusta, ennustusta, pelotetta
käsittäen olevaa ja tulevaa.
Toiset uskoo, toiset karttaa
uskomatonta, joku huokaa
ja vähän pelkää.
Uskoako kaikkea mitä sanotaan
vaik' vakavalla ilmeellä, äänellä julistetaan
- onko oikeasti totta
ja mistä julistajat saaneet sanomansa,
Jos saanut toiselta
uskooko itse siihen oikeasti
tai, jos se hänessä "resonoi"
kuten muodikkaasti kuvataan.
Tuo resonointi on siis kuin totuuden mittari
oman totuutensa mittari.
Mitä se on, oma totuus?
Onko omalla totuudella jotain yhteyttä
oikean Totuuden kanssa?
Joskus on, joskus ei lainkaan.
Korkeintaan voi olla jotain yhteistä suuntaa siihen oikeaan
ehkä yhden hippusen verran
vaan, sekin voi olla jo suurta
... muistatko, sinapinsiemenenkin verran ois jo suurta.
Mutta, että jokin julistettu asia resonoisi 
kuulijan ymmärryksen kanssa
että se olisi se hyvän ja oikean mittari
- se ei pidä välttämättä paikkaansa.
Ja, jos vaikka se juuri tänään resonoisikin
resonoiko enää huomenna
jos vähän vaik tapahtuu jonkin uuden kasvua
vaikka sen totuuden hippusen verran
- ja se resonointi loppui siihen.
Muuttui vaikka vihaksi
tai muuten vain kartettavaksi, jopa vaaralliseksi.
Saattaahan se resonointi olla kuulijalle ohjauksena
resonoivan asian kautta uusiin tärkeimpiin.
Silloin sillä resonoinnilla olikin erityinen tehtävänsä.
Ehkä  vaikka porras uusiin.
Elon tiet ovat arvaamattomat.
Voi olla myös toisin päin, eli, ei resonoi yhtään
vaan, jos jatkaa kuuntelua
tai liittyy tiiviimmin seuraan
niin ehkä piankin jo kasvaa se resonointi
oli asia miten tahansa, oikeaa tai väärää
- sen se uusi auktoriteetti määrää.
Yleiset mielipiteet ohjaa, ja eri mediat
jotka joka päivä julistavat jotain ajallisen totuutta
- ja siihen piankin uskotaan, vaik yhteiseksi hyväksi.
Jos käyt vastustamaan
voi pian tapahtua mitä vain.
Joudut vaik vankilaan
kuten jossain päin maailmaa.
Mutta siis, mitä uskoa aikain puheista
sanomista, julistuksista, pelottavista
- ehkä joskus vaik rauhoittavista.
Mistä tiedät oikean, mistä väärän?
Resonoiko se oman ajatuksesi, toiveesi kanssa.
Haluatko olla yhtä kuulemasi kanssa.
No, uskot tai et, haluat olla yhtä tai et
niin, millä mittaat, miten arvioit sen totuuden
sen hyvän suunnan
tai vaik piilossa olevan pahan,
Niin, et millään!
Tänään se voi näyttää, tuntua hyvältä, siis, resonoi
vaan, jo huomenna, tai ensi kuussa, onkin kaikki jo toisin.
Jokin uusi viisaus sen edellisen viisauden murskasi
ja uuden sijaan toi.
Ehkä sekin jo taas resonoi, tai sitten ei.
Siis, ei ole mittaria, mikä sen sanoisi, oikean, väärän.
Ja vielä, kuten muistat edeltä
oikea voikin olla hetken päästä väärä
ja se väärä saattaa olla huomenna juuri se oikea.
Tai vielä oikea-väärä-oikea, tai päinvastoin.
Kuka sen tietää, ajallisen kulun 
ja kehityksen ketjun kulkua - kohti jotain lopullista
kaukaista, vaik tulevan suurta totuutta
joka voi olla maailman kaikenlaisten 
		ajatusketjujen yhteistä tulosta
- kuin jonkin suuren suunnitelman arvoitusta.
Ja, mikä on yks pieni ihminen
kaikkeuden salaisissa ketjuissa;
yksi pieni osanen, ain omalla osallaan vaikuttaen
ties vaikka kuinka suurella
oikeaan tai väärään ohjaten.
 
Niin, ja vielä...
luuletko, että oikea Totuus, vaik kaikessa julmuudessaan
resonoisi ihmisen arkaa mieltä
sillä, Totuus ei aina ole lainkaan kaunista
toteuttaessaan Totuuden kaunista lopputulosta.
(Ehkäpä juuri nyt elämme tuollaista aikaa.)
Ja vielä lopuksi tälle monimutkaiselle ajatelmalle:
kaikilla oikeilla ja väärillä
voi olla oma ohjaava paikkansa kaikkeuden ketjussa
jolloin myös väärältä tuntuva 
	voi olla paikallansa juuri se oikea.
Monimutkaisuus osoittanee hyvin,
ettei ole osoitettavissa mitään ehdottomia totuuksia
vaan, monenlaisia elämän kulkuja
jotka aikanaan toteuttavat kaikkeuden suunnitelmia.
 
 
28.06.2020
Jos vastustat ja tuomitset
Niin, jos vastustat ajallisen kehitystä..
entäpä jos ... vastustaessasi ja tuomitessasi meneillään olevaa kehitystä
vastustatkin huomaamattasi sitä vielä suurempaa suunnitelmaa
ja sen toteutumista, joka on kaiken takana ja ihmisteon yläpuolella.
Suunnitelmaa, joka käyttää hyväkseen kaikkea ajallisen touhua,
jotta voisi toteutua se suuri suunnitelma, joka ihmiskunnan
kehitykselle on jo edeltä valmistettu, ja juuri sitä toteutetaan 
nyt kaiken tapahtuman kautta.
Jospa kaiken tuleekin tapahtua, jotta ihmiskunta voi saavuttaa
sitä suurta kasvua ja edistymistä matkallaan kohti uutta
ja parempaa huomista - sen suuren suunnitelman toteutusta
jota ihmisten on vaikea nähdä ja ymmärtää.
Ihminen vain pelkää, kun ei tunne eikä näe
Totuuden suuren suunnitelman kauneutta.
Joten, ennen kuin jatkat kaiken tapahtumassa olevan vastustusta
kannattaa tarkoin miettiä, mitä todellisuudessa vastustaa;
ihmisten tekoja, vaiko viel suuremman suunnitelman toteutumista
jonka pieninä osina ovat ihmisten näkyvät teot
matkalla kohti parempaa ihmiskunnan tulevaa
... ettei huomaamatta innoissaan taistelisi sitä salaisuuden
tutkainta vastaan, ja vastustaisikin teoillaan tulevan hyvää totuutta
ja sen suurta suunnitelmaa.
Ihminen on kovin pieni ymmärtääkseen kaikkeuden
suuria suunnitelmia, joiden tavoitteena on uuden tulevan kauneus.
Ihminen ei voi koskaan ajassa nähdä Totuutta, 
mutta hän voi nähdä Totuuden suuntia, sen pieniä paloja
- ja jo se on suurta.
Niin, sinä julistaja ... 
entä jos Suuri Sivellin maalaileekin kaiken kuin tuomittavan kautta 
tulevan suuria kuvia ja tavoitteita.
Ja kuka silloin oikeasti toteuttaa tulevan hyvää
ja kuka sitä kehitystä vastustaa.
 
 
25.08.2020 - 1
Muuttui kesän touhut
Tänään on tasan 6 kuukautta oudon prosessini alusta infra-saunassa.
Ja saamani lupaus toipumisesta oli 6 kuukautta.
Katsellaan ja kuunnellaan, mitä kaikkea tuo se tullessaan.
Kesällä Kapteeni itseänsä liikaa rasitti, ajallisen puuhissa loppuun ajoi,
ja ystävä hyvä enemmän näkevä, kuin viime hetkellä, 
kotiin komensi Taikurin taivaaseen
lepäämään, nukkumaan  ja itseä hoitamaan, 
kivuista ja rasituksista kuntouttamaan.
-Ja kynä käteen. Ja nainen jostain rinnalle.
On sillä otsaa!
Kapteeni kuitenkin totteli, kaiken ajallisen rakennustouhun lopetti
kotiin palasi ... ja nukkui. Lepäsi, ja ihan muita ajatteli.
Kesän kirjoituksia selasi
ohjauksia, lupauksia, varoituksiakin
niissä lepoa kehotettiin.
Ei Kapteeni totellut, vaan liikaa touhusi
ja itselleen turhia vaivoja hankki. 
Niitä sitten kirosi ja vaivojaan valitteli, tottelematon kun oli.
No, nyt kotona Taikurin taivaassa tajuan
ja kuin uudelleen aloitan - tään laivan matkan.
 
-Satamasta irti ja merille! komentaa Kapteeni Förstille.
-Kuuletko, Försti!
-No joo joo ... älä nyh-hikee. Mä jo oottelin et koska sä hajoot
kun sun touhujas ja juoksuas kattelin. Ihmeen kauan sä kestitki,
kuittaa Försti rauhallisesti.
-Älä viisastele, Försti, lähdetään nyt uudelleen.
Jatketaan matkaa, vastaa siihen Kapteeni.
-Juujuu ... Narut irki ja merille! Purjeet ....
-Mokomaki, niin kuin tuo muka ymmärtäisi jotain,
miettii Kapteeni itsekseen.
-On se kovapäinen toi Kippari. Vaik se iha hyvi ties
ett iham-muuta sen piti, ni ei se vaa usko, tuumailee
puolestaan Försti hiljaa itsekseen.
  
 -Niin, Kapteeni, kyllä tuo Förstikin ymmärtää.
Kannatta sitäkin aina joskus kuunnella. Matkallaan oppinut sekin.
Mutta siis, kaikella aikansa 
ja prosessilla monet vaiheensa ja vaivansa.
Sekin, että ajallinen on  kuin loppuun ajettava
ja ajan rauhassaan kuluttava
maailman muututtava.
Ja, muuttuuhan se koko ajan.
Saavuttaa määränsä taas sulkeutua
ja kaiken muuttua uudelleen, kuin alkuun palata
Totuuden kulkua halata.
Kohta on valmista, uuden vaiheen alkaa
se maailmaa muuttaa - todella.
Silloin on sinunkin paikkasi valmiina.
Siihen nyt  kerätä voimia ja uskoa
että kaikki on tarpeellista.
 
Ja laivalla se lepo, ja merillä sanojen virrat
lastut sinkoavat sanoja täynnä
ja meren pinnat niitä kantavat
löytäville voimia, uskoa, antavat
ja luottamusta tulevaan;
   siihen oikeaan unelmaan,
   joka ei ole vanhan palautus
   vaan, uuden rakennus.
Totta kai se on raskasta
ja monella tavalla muuttuvaista
miten muuten voisi tapahtua muutosta.
Mutta, siihen vain turvata, ett' lopputulos on kaunista
näki sen ihmis-silmä miten tahansa.
Rakennusvaihe on raskasta ja monin kohdin sattuvaa
... kuin pihasi vaja
joka kuin kaikki voimat kuluttaa, ahdistaa;
   toisesta päästä pitää purkaa ja hajottaa
   toiseen päähän uutta valmistaa
	joka vanhan sisällölle turvaa antaa.
Ajallisen mökkisi kielikuvaa ajallisen tasossa
joka ilmenee ylemmän heijastumassa.
 
 
25.08.2020 - 2
Mutta, se nainen
 -Mutta, se nainen ... Kapteenin nainen.
-Höh! kuuluu kannelta ruorin takaa
-O hiljaa, Försti!
 -Niin, se nainen ... 
sopiva apu ajallisen matkallen.
Millainen tulisi olla hän
ken kestäisi tään meren pian myrskyävän.
Söpö, vain hytissä keikkuva, myrskyä valittava
vai, vaik ruoriin tarttuva, laivaa ohjaava
siin' sivussa Kapteenia vaik vähän kantava
ja ajallisen turvaa antava.
-Tää omm-MUN homma!! jyrisee Försti
yhä lujemmin puristaen pikku kätösensä ruorin tappeihin.
Ja aivan kuin ... ois näyttänyt keskisormea, vaikka
... eihän sillä ole kuin neljä sormea. No, jotain se kiukkus vielä.
Niin, onko kumpaistakaan olemassa
ja missä ois hän laivaan astumassa
- vaik jollain laiturilla jo odottamassa
josko laiva vaik piankin jo ois saapumassa.
Kuvaus kuin unikuvassa
mutta, mahdollista vain edeltä valmistavassa suunnitelmassa;
jos on laiturilla oottamassa
on joku jossain oltava sinne toimittamassa.
Yksi ainoa, josta ei ole valittavissa
sillä, valinta jo valmiiksi katsottuna
ajatuksessa edeltä kulkevassa.
Mitäs tuumaat tuohon, sinä Kapteeni.
Nyt ollaan taas matkalla meren aalloilla
ja yhdessä hetkessä vain ollaan oudossa laiturissa
joss' seisoen oottelee hän
ken tarjoaa avun merkittävän
- avun oivan ja sopivan.
-hmmmm ..., miettii Kapteeni hiljaksiin
hmmm ... miks'ei.


 
 
27.08.2020  - 1
Kirjasta ajan hetkeen
Kirjaa mietin kerran, siis kirjoittaa
ehkä monestikin aiemmin
vaan, viimeksi tämän vuoden alussa, helmikuussa
- ois mahtava urakka.
Nyt kulunut aikaa tuosta jo puoli vuotta
raskasta elämänkoulua 
ja jotain salaista muutosta
Korona-pandemia koko ajan taustalla.
Ja nyt, tänään
kun sattumalta huomasin tuon hetken vihoistani
kun kirjan tekoa haaveilin, minä tajusin:
Turha vaiva.
Ketä kiinnostaa enää mennyt, vanha
kun tärkeintä nyt ja aina
on tää oleva hetki, ja tuleva
huoli huomisesta
ehkä myös jokin kaukaisempi unelma.
Tuohon tarpeeseen ja kaipaukseen
on hyvä nyt vastata ja kulkevia tukea
uusilla voimilla ja tulevien lupauksilla.
Kirja, tai kirjat, jääkööt tekemättä
ketä enää mennyt kantaa
tämä hetki vie mennessään, ja sen tulee ihmisille voimia antaa
kaiken tulevan edessä, ja tään hetken keskellä.
Sillä, niin paljon on arvaamatonta, outoa nyt edessä
kuin epävarmassa elon hetkessä.
 -Siihen, oi Runoilija parka, siihen tulee nyt keskittyä
siinä on elosi tärkeä sarka, jolla on monta tarkoitusta;
   kuvata, luvata
   lohduttaa, kantaa
   voimia antaa
ja tulevien akkunoita avata
osoittaa kaiken tarkoitusta
- ja kulkea rinnalla rohkeana.
Siin' on sulle kirjaa
ei taaksepäin, vaan eteenpäin
kirjaa edessä olevasta, ei menneitten teistä
	sillä, niitähän kaikilla on itsellänsä
mut' tulevien kirja on yhteinen elämä
ja sen tuleva, ja sen takainen salainen unelma.


 
 
27.08.2020  - 2
Laivalla taas
Nyt siis laivalla taas!
 -Paras paikka
vaikka maissakin ain hetkin on kaunista.
Mut' sisäisen meri ja matkat sen
tuo rauhan, ja avaa elon tarkoituksen.
Eikä laivasi matka ole yksinäinen lain
vaik' ajalliset hahmot pian sellaisen kuvan sai
sillä, näkymättömien näkyväiset on rinnallasi sun
turvaten laivasi varustelun.
Ja tää laiva on sun elosi matka
ain alhaalta ylös saakka
ja viel jälkeenkin sen, ain muotoaan muuttaen.
Ja laivassa on paljon ulottumia
ja purjeet sen, vangitsee Totuuden
ja suuntansa on ikuinen
kulkien ja ulottuen läpi ajallisen
ja ylempien ulottumien.
Oi, miten sinä Runoilija parka,
osaisit vangita tuon matkan, ja kaiken tarkoituksen
ja kuka ikinä jaksaisi lukea
elosi outoja kulkuja
jotka aina sitä mukaa ois jo vanhoja
ja edessä ain uusia sulkuja
jotka täynnänsä tulevien lupauksia.
Pitäisi siis lukea kuin kirjaa
jossa sivut kuin tyhjästä avautuvia
eikä sen juonta osaa arvata kenkään ihminen
se avautuu vain sivu sivulta katsoen
ja ne tyhjät sivut kuin tyhjästä ilmaantuvat
elämän kirjaksi muuntuen.
 
-No nyt minä ymmärrän, huokaa Kapteeni 
kuunnellessaan Runoilijan tarinaa
-nyt minä ymmärrän, miks' jalan kivun kautta
piti lähteä maista pois
ja jatkaa tätä merten matkaa.
Sillä, kuin vihollinenhan se ajallinen
tälle merten matkalle on
vangiten pian koko elon tarkoituksen
ja edeltä piirretyn kohtalon.
 
 
27.08.2020  - 3
Matka läpi ajallisen
-Tämä matka kulkee läpi ajallisen
sen monenlaisten tapahtumien
kuin sadepisarain ja lumihiutasten
jotka kaikki muotojaan muuttaen
ja yhä vain uutta kylväen silmille ihmisten
- pian tärkeimmän unohtaen.
Sillä, jokainen pisara, hiutale
on kuin omansa ihme ja elämän sirunen
monet niihin pysähtyen
niitä tutkien, niissä kasvaen, viisastuen
vangiten myös muita, syntyy yhteisiä suita
vaik koko ajan sataa päälle uutta
salaista, tuntematonta
kuin vain ajallinen maa jaksaa kasvattaa.
Tuon kaiken sateen läpi
on mahdoton nähdä tulevaa
ja kun jokainen ajallinen hiutale
on niin kiinnostavaa ja mieltä kiehtovaa.
Tuo kielikuva puhuu puolestaan
... kuvaa ajallisen tilaa ja ongelmaa;
hiutale pian kasvaa ja ohjaa tulevaa
- kutsutaan totuudeksi
vaik oikeasti on vain pien ripaus ajallisen maailmaa.
Niiden takaa 
on vaikea nähdä kokonaisuuden kuvaa.
Hiutaleissa kasvaa viisaita, joita on mukava seurata
ja uskoa sen hiutaleen totuutta.
Vaan, pitäisi osata nähdä pisarain, hiutalein taa
siellä Totuus avartaa kuin salaisena kajona
josta kimpoaa kuin tähtisateita.
Ja niitä säteitä tulisi kiinni napsia
vain hetken valaisevia
mutta ne ovat suuren lähteensä osia
... niitä tulisi tutkia
niissä vahvistua, viisastua
ja sitä tietoa jakaa
se tuleviin kantaa ja voimia antaa
paljon enemmän  kuin yks lumihiutale
joka sekin vain hetken säilyvä
sit jonnekin menneitten suureen lätäkköön sulaen
pian unohtuen.
 
 
27.08.2020  - 4
Pisaroita ja hiutaleita
 -Mutta nyt, tietenkin, on jo se kysymys suuri:

Miten nähdä kaiken ajallisen "sateen" läpi ja yli
ja tarjota sanoja, lupauksia
tulevan kuvia ja outoja unelmia
tämän ajan ahdingossa kulkeville ihmisille
ja monissa sateissa ja hiutaleissa riippuville
oikeata totuutta janoaville
syvän sisäisensä kaipauksille.
Ihminen kun on niin herkkä
tarttumaan kaikenlaiseen uuteen ja kiinnostavaan
mikä vain vähänkin omia haluja ja toiveita "resonoi"
... luullen pian, ett' siinä jo loistaa se uuden aamun koi.
Ei niihin tule puuttua
ei pahaa sanaa sanoa
sillä, kullakin on ain paikkansa
tehtävänsä, aikansa.
Mutta, kuin joukosta napsia
sanojen voimilla ja kuvauksilla niitä
joille ei pisarat, hiutaleet riitä
ei ajan virrat, ei viihtyvyydet
ei suuretkaan joukot
ei ees ajallisen viisaudet ja viisaat sanat.
Heille riittää vain oikeat voimat, joita vaikea ees kuvata
ne voi vain jossain syvällä sisällään tuntea
jollain oudolla tavalla.
Tähän ei ole viisaita sanoja
koska kyse on suuremmista voimista
ja uusista ulottumista.
Ovatko lie omilla merillään kulkevia
pienillä yksinäisillä pursillaan purjehtivia
tai vaik suuremmilla laivoilla
- joku ehkä kuin haaksirikkoutuneen lautalla
odottaen pelastusta.
Ja pienillä veneillä soutavia on monia
matkallaan kohti omaansa oranssia valoa.
Oisko joku vaik merelle lähtenyt
sit sinne väsynyt, hukkunut
vajonnut ihanan meren pinnan alle...

No, onneksi tälle merelle
ei voi tukehtua.
Tiedä vaikka täällä vois toisia kohdata
kun lähestyy tuo oranssi valo
ja veneet, lautat, laivat toisiansa tavoittavat
kun jostain taivaan rannoista liikettä havaitsevat
toivovat ... ett' ois joku muukin tällä matkalla
tällä merellä, näillä merillä.
 
Ja, olihan jossain aikaisemmassa tarinassa
ett' mertenmiehiä on monia omillansa laivoilla
joten ... katsellaan, kurkitaan horisonttia
- jospa ois ... joku toinenkin samalla matkalla.
 
 
28.08.2020
Paluu takaisin
-Vakaasti nyt näyttää siltä, huokaa Kapteeni
nyt uutena aamuna, rauhallisella merellä
-että, todellakin, on kehossa havaittavissa  paluuta
tuosta puolen vuoden koetuksesta
jossa koko ajallisen rakenne ollut lujilla
kait monenlaisten muutosten kourissa
niin sisäisten, kuin ulkoisten.
Monet ulkoiset lie sisäisten heijastumia
ja toiset taas yksin ulkoisten kunnostusta
ehkä myös jotain uuden asennusta.
Ja tuo kaikki vaiva ja rakennus
vain tulevia päiviä varten
ett' Kapteeni kestäisi ja jaksaisi
tään ajallisen osansa taakan
mi edessä jo monin tavoin häämöttää.
Aika jo tummia pilviä ajallisen ylle kerää.
 -Niin, ja nyt sitä lepoa viel hetken
ett' keho vahvistuu taakasta
puolivuotisesta muutoksen painosta
että jaksaisi se taas taistella
tätä ajallisen eloa.
Eihän tässä vielä kiirettä
mutta, hyvä nyt levätä ja kuunnella
tulevan kirjan sanoja, viel' sanomattomia
mutta jo edessä häämöttäviä.
Odottavat vain esille tulla
kuvata tulevien aikoja.
Salaisia ne ovat vielä ja tuntemattomia
vaik' monenlaisia arvailuja liikkuukin jo ajassa.
Ihmisten kuvia ovat ne
mitä uusi tuo näkyville.
Mutta, näkymättömille ei silmät nää
ei ajallisen tieto, viisaus yllä
siel' on se kaiken ylkä
se toinen puoli tään hyvän liiton
joka rakentaa jo yhtä.
Vaikea kuva tunnistaa
vie aikaa rakentaa
mut' jokaisella askelella
elon päivällä, hetkellä
yhä enemmän ovat he yhtä
- sitä tulevan uutta ihmistä.
Kuva kaukainen nyt kuin edeltä piirtyi
tulevan lohduttavan kuvaksi
tulevaksi eloksi ja oloksi
- kaiken tarkoitukseksi
jotta joku ain jossain vois nähdä
tään ajallisen ajan ja elon taa
mi kaikkea odottaa.
Eihän tuo kuva nyt ahdistuksen hetkellä kanna
mut' onhan olemassa joku tavoite 
ja lupaus tuolla kaukana
kaiken lihan takana.
Pitää vain alkaa ymmärtää ja tajuta
elämän suuruutta ja kokonaisuutta
ett' kaiken tään ajallisen menon takana
on oikeasti jotakin suurta ja kaunista.
Vaikka, niin ... onkin vielä vaikea
uskoa tuollaisia kuvia.
Ajallinen on siis taistelua tulevia aikoja kohti
eikä tämä ajallisen monesti ankara tila
ole ainoa tila, joss' elää tää ajallinen ihminen
joka siis on vain ihmisen näkyvä osa
ja se yhdistyvä tuleva
on ihan toisenlainen unelma
kuin on tämä katoava maailma
ja sen vain ajallinen kuva.
 

Kauas nyt joutui kulkemaan
tää ajallisen ajaton Runoilija
kirjoittaessaan tulevien saloja
ja sen outoja kuvia.
Työtä se on, ei lainkaan huvia
piirrellä esille tulevia aikoja ja oloja
- jotka kuitenkin ovat niin kauniita toteutumia.
Näin on heitetty kuin pieni pisara, yks lastu
kellumaan lainehille
kantamaan tietoa tuleville ajoille ja oloille
lohtua kaipaaville.
Kuin uusiksi ajatuksiksi voimaa ja uskoa antamaan
ajallisen läpi kantamaan
ja kohtaamaan tulevan kaunista unelmaa
- eikä itseään niin syvälle ajallisiin kaivamaan.
Siis nyt, kuin uudet sanat uuden maan 
rakentavat tietä tulevaan
ihmiskunnan todelliseen unelmaan
vaikka, kaikki nuo kauniit lupauksen sanat
alkuun saavatkin niitä kavahtamaan.
Mutta, pisaraksi ajallisen merelle kellumaan
ajallaan siihen sekoittumaan ja kasvamaan
kuin leväin lailla kukkimaan
tilaa yhä enemmän vaatimaan
ajallisen merta kuin kukinnoillaan sotkemaan
ajallisen iloa saastuttamaan.
Ja kuitenkin myös muistuttamaan
ett' pienikin pisara voi rakentaa tietä tulevaan
siihen ihmisen syvän sisäisen unelmaan
- joka ON.
- ... totaa mä kuulin ton kaike ... ja .... tota

-Ai Försti, hei ... kuule, älä kysy. Seilataan me vaan
tätä ihmeellistä merta ja katsotaan
näkyisikö vaik jotain ... laituria.
-Juu, seilataam-me vaa ... mä vaa aattelin ett ... tai no, olkoo...

 
 
29.08.2020
Ongelmia ja ratkaisuja
 -Tää aika on kuorma monelle
huolta, murhetta - pelkoakin.
Ja on lietsojiakin
vaan, lohduttajat harvassa
jotka lupaisivat parempia aikoja.
Vain ratkaisuja tarjoavia ajallisen ongelmaan
tutkitaan ja uhkaillaan
elämää taas pian suljetaan
tekoihin uusiin vaaditaan
- ja odotetaan ... lääkettä ongelmaan.
Ongelmia riittää kyllä
ja taas uusia ratkaisuja uusiin ongelmiin
kuin jo loputtomiin.
 
Pitäisi pureutua syihin, ei yksin seurauksiin
ja kysymys oikea jo olisi: Miksi?
Miksi tämä hetki
kuka keksi, kuka liikkeelle laittoi
ja mikä kaiken tarkoitus ja tavoite.
Kuka pian voittaa, hävitäänkö puolustus.
 
Kaikki panokset nyt puolustuksessa
ongelmain ratkomisessa
maailman tilanteessa ja tulevan uhissa.
Vaan, olisiko ratkaisu tarkoituksessa
ja tulevan tavoitteessa.
Mihin kaikessa pyritään
mihin ollaan matkalla
minkälaista etsitään muutosta
- ja mitä seuraa, ellei tilannetta ratkaista.
 
Alkulähde on aina jossain;
mistä lähti pallo pyörimään
ja kuka potkaisi liikkeelle.
Etsiä se alkulähde, ja tarkoitus sen
toisi ratkaisuun avaimen.
Ajallisen vallat ja voimat on suuret
ja ihminen on kyltymätön valtaan päästyään.
Mut' voima viel suurempi on yllä ihmisen
yllä kaikkein ihmisten
ja ihminen, oli hän kuka tahansa
on pieni, herkkä paikallansa.
Ja yks hetki
yks voiman sormen kosketus
ja häntä ei enää ole
... sammuu suuruuden halun valo
ja sammuu säteily, mitä säteilee hän
huomaa voimansa häviävän.
Mutta, ain yllä voimain ihmisten
on viel suurempi voima suuruuden
ja ihminen ... voi olla kädessä sen
suuruuden tahtoa toteuttaen.
Ja silloin ihminen
ei olekaan se syyllinen
vaan, hän on vain välikäsi suuruuden
ja pahaa tehdessään onkin työssä hyvyyden
- toteuttamassa tietä unelmien
vaik koko ihmiskunnan tulevien.
Tuos' nyt piirretty kuin kaksi vaihtoehtoa
- vaiko vain yksi -
tarkoitusta, ja miksi.
Tuo tulisi selvittää ja ratkaista
tulla oikeasti viisaammaksi;
miks' ollaan tässä, ja miksi.
Etsiä vastaus ratkaisuksi.
-
Kuin salakoodia kaikki tuo
ei anna vastausta suoraa
- eikä sitä kukaan uskoisikaan.
On vain kasvettava kohti tulevaa
maa kulkee omaansa rataa
ja toteuttaa tahtoaan.
 
On voimia, on valtoja
on alhaisia ja ylhäisiä
ja ylhäiset ain ylimpiä.
Ja tutkimattomat ovat ylhäisten tiet
alhaiset sinä tahtosi mukaan viet.
Kuka vaikuttaa voisi
kuka ylhäisen pään kääntää
ja missä ois se alhaisen viisaus
joka tuollaista ees tehdä vois
ja toiseksi säätää.
Etsi ratkaisua, sinä viisas ihminen
hiljenny syviä tutkien
jotain suurempaa vaik rukoillen.
Ja, jos sinulle jo vastaa hän
sait avun merkittävän
- ehkä vaik tehtävän tärkeän
ja silmän näkevän.
 
 
30.08.2020
Skarppaas nyt vähän, Försti
-No mutta, Försti, Kapteeni huolestuneena huomauttaa,
-eikös tuossa juuri äsken ollut joku laituri?
-Aai, häh! havahtuu Försti kuin ajatuksistaan.
-Nii'että, eikös tuossa ollut joku laituri, mehän mentiin ohi.
	Etkö huomannut sitä. Koita nyt vähän skarpata!
-No joo joo ... tais olla, kuuluu vähän kyllästynyt huokaus.
-Noni, mikset sitten sinne?
-Noku, oli nii hyvä vauhti ja sopiva tuuli, nii aattelin ett
antaa mennä, tuleehan noita.
-No äläs nyt, ei sitä koskaan tiedä, mitä siellä on.
Teehän kuule U-käännös, niin poiketaan kurkkaamassa.
-Mikä! U-käännös ... tällä laivallako...
-Noo, keksi jotain, olethan sinä taitava. Sinne nyt kuitenkin
palataan ja se katsotaan, Kapteeni komentaa.
-No-voi-eei! ... Taas se alkaa ... toi naisten pyöritys, Försti 
hiljaksiin mutisee.
-Mitä sanoit, Försti, en kuullut!
-Nii'että ... aattelin vaan ett' alkaa sitten taas tää ruorin pyöritys.
-Niinpä, ei kait tää laiva muuten käänny, vai?
-Niij-just ... ympäri vaa, mutisee Försti, kuitenkin nyt niin hiljaa, 
ettei Kippari enää sitä kuullut.
   --#--
 
 
31.08.2020
Huolinen aamu
Taas on yhden vihon päättymisen päivä. Monesko lie, en tiedä.
4 kuukautta takana raskaan prosessin matkaa. Ja noin 300 sivua.
Niin, sanoisinko myös taisteluisen ja kasvattavaisen 
ajallisen elämän taas yhden oudon jakson.
-Ja minä taas kyselen, huokaa Kapteeni ajallinen hytissään
- mihin on tää elämä nyt viemässä mennessään.
Ei ole tällaista raskautta ollut ennen
ja koko keväästä syntynyt tarinaa, myös marinaa
varmaan yli 600 sivua elämää muuttavaa
ja samalla myös sitä lamaavaa ... ajallisen osalta ainakin.
Ja samalla mietin: -Onko ajallisen menoon viel paluuta
siihen, mi oli ennen, vielä vuoden alun jälkeen.
Ja tähän siis loppui tämän vihkon matka, outo ja raskas
ollut varmaan jotain kaunistakin, mutta myös kuolemaa.
Nyt juuri kuin omien haavojen nuolemaa.
   --#--
 
 
31.08.2020  -  2
Kapteeni on taas huolissaan
Niin, nyt kyselee tää Kapteeni ajallinen: -Onko paluuta.
Voiko ajallisen elon kauneus olla viel mahdollista
vai, onko maailma, ajallinen siis, jo niin  muotoaan muuttavaa
ja siin' samassa jokin outo voima, Kapteenin ajallista hajottaa.
Siis, Korona ja sen seuraukset maailmaa
ja, jokin muu salainen, Kapteenin  omaa maailmaa.
 
Oisko Runoilijalla tulevasta kuvaa
vai, näkisikö Näkijä, mitä tuleva on.
Ja entä Alkemisti, onko tilanne jo ihan mahdoton.
-No nythä seon taas ku mielensä maas, huokaa Försti
kuin salaa kuullessaan Kapteenin aamuista marinaa.
-Hei kaverit! tulkaa ny vähä hjelppimää ... kuuletteko! Runoilija ...Näkijä!
Ja Alkemisti kans, onk-sulla mitää apua tolle Kipparille?
Ja hetkessä, Förstin kuin käskyn kuultuaan,
olivat apurit paikalla Kapteenin hytin ovella katsomassa, 
ett' mikä nyt oikein on hätänä.
-Ai hyvä, te tulitte, huokaa Kapteeni vähän vaimeana.
-Juu, tultiin heti kun kuultiin, he kuin yhdestä suusta totesivat. -Nnoh!
-Niin, noh, mitäs sanotte, Kapteeni jo tivaa. Runoilija?
-Niin, minähän vain kirjoitan, aloittaa Runoilija,
ja muistiin piirrän kaiken tulevia varten.
Ei minun osani nyt ole muuta.
Runoilijana olen vain yhtä suuta, matkaa muistiin kirjata.
Tätäkin juuri nyt tässä.
-No niin tietenkin, Kapteeni toteaa.
Noh, Näkijä, millaisia sinulla on näkyjä, kerro.
-Vaikea paikka, Näkijä varoen aloittaa, 
eletään suurten muutoksien aikaa
niin tuolla alhaalla, kuin myös täällä ylemmällä tasolla.
Mikään ei enää pysy paikallaan.
Alhaalla kurimus alhaisten, ylhäällä koetus ylempien
ja sinulla, Kapteeni, kun olet molempien maiden kansalainen
ja osallinen siis molempien
niin näet ja tunnet ne molemmat
... kuormat siis kovemmat.
Mutta, sinulla on paikkasi olla siinä
kestää, kärsiä, ja kasvaa
osallasi rakentaa tulevaa kohti
pienin osin sitä suurta unelmaa
josta jo tallessa monenlaista Runoilijan tarinaa.
Mutta, huolesi näen
ja miksi juuri tänään huokaat, on tuo ajallisesi tila
ja kehosi kunto ja muoto.
Raskas vaihe, täytyy myöntää. Näen sen kyllä.
Kasvattavainen jakso se ollut on, ja edelleenkin.
Ei matka ole loppunut, ei vielä aikaan,
pitää vielä saada paljon aikaan.
Ja tuo kehosi tila ajallisen tekoja jarruttaa
vaikkei kuitenkaan tämän laivan arvokasta matkaa.
Tahtosi näen, olla alla ja yllä samaan aikaan
- se jo raskasta taakkaa
... kahden maan matkaa, energiaa kuluttavaa.
Kaikki voimasi nyt ylempiin ohjaa
ajallinen kuin paikallaan
se sille ylemmälle kuin kaiken voimansa antaa.
Sitä nyt ajallisen osasi huokaa.
-No sitä just, Kapteeni jo vähän hoputtaa,
mitäs sille, kuin vähin erin hajoavalle.
-Ei se hajoa, lohduttaa Näkija,
on sillä valvojansa ja auttajansa.
Tämä hetki vain on nyt hoidettava
varustus yllesi puettava.
Ei ajallisen voimia ole se, vaan voimia ylempien.
Niihin nyt kaikki kasvu keskittyen.
Oikein on kaikki, ei mitään uutta
ei myöskään suurta hätää, vaik tuo kaikki, tuo prosessi,
ajallisen osuutta nyt viel hetken vähentää.
Sitten on, sen näen, on paluun aika takaisin ajalliseen
uusin voimin, uusin haastein, kuvin
- saat myös sen huvin
vaan, ei kesken prosessin, ettei häiriinnyt se
mikä kantaa elon tarkoitukselle.
Et sinä siihen nyt kuole, ei sen aika ole vielä
tehtävää on vielä myös siellä, 
ajallisen parissa auttamassa
ja silloin taas uusin voimin palvelemassa.
Sehän tässä aina on kaiken tavoitteena
ettei tuo nyt unohtuisi, tään hetken huokailuissa.
Tarkemmin ei nyt ole tarvis tulevia kuvata,
edessä olevia alempien ja ylempien
ja sinua itseäsi koskevia.
Eteenhän ne tulevat omalla ajallansa ja tavallansa
kaikki saa unelmansa
ja kapteenikin siinä ohessa ajallisen auttajansa
ja ajallisen apunsa.
Asiat on suuria, mahdoton ees kuvata muulla tavoin kuin 
"muutoksia" ja "uutta kohti"
tuo "muutoksia" tietää raskauksia
ja tuo "uutta kohti" tuo lohduttavia osia.
Ne vain ovat tätä ajallisen tulevia
ja myös siis ylemmän unelmia.
Ajallisenkin unelmia, vaikkei se avaudu heille viel aikaan.
Se vain tietää sinne matkaa.
Ei Kapteenille nyt mitään suunnitelmaa,
uusi aamu ain uutta avaa
ja sen päivän mittaan kantaa laivansa apujen voimalla.
Ja se on hyvä.
-Siinäkö se? Kapteeni kuin havahtui.
-Siinä se, kaikki tarpeellinen tähän aamuun.
Eikö se riitä, Näkijä viel tarkentaa.
-Juu, riittää riittää, toteaa Kapteeni ajallinen.
Se ylempi osansa hieman hymyillen
	-voi pientä, ajallisen osan ihmistä.
 
-No, entäs sinä, Alkemisti, Elämän Alkemisti,
mitäs sanot sinä, tähän kuin raskaaseen hetkeen?
-Niin, Kapteeni hyvä. Minä teen kultaa, muistathan,
kultaa ajallisesta, vaan ei tietenkään sitä ajallisen kultaa
vaan, kultaa ajallisen ylempiin.
Puristuksiin sinut on laitettu, Kapteeni hyvä.
Melkoisiinkin, ja näen huolesi sen keskellä.
Pelkosikin ajallisen jo hajoamisesta puristuksen keskellä.
Vaan, älä huoli, kestää se keho tuon verran,
ja joka päivä ain enemmän - sehän kaiken tarkoitus,
sen hyvinkin jo tiedät.
Minä osallani olen mukana prosessissa
kultaa muuttamassa, ja prosessia valvomassa.
Sinulle voimia antamassa, kestät kyllä.
Ja sinä muutut joka hetki, päivä ja yö
tapahtuu se tärkeä muuttava työ.
Ja, kuinka paljon jo onkaan tapahtunut 
tällä kevään puristavalla matkalla,
kehoa ja kokonaisuutta muuttavalla.
Hiovalla monella tapaa.
Peili ei sitä kuvaa, se on sisäisen matkaa
ja sen unelmaa.
Ajallisen osuus on vain niin raskas kantaa
ja sen osuus vain ylemmille huomiota antaa.
Hyvin on kaikki, ei hätää, paikat kyllä kestää
ja kuntoutuvat ajallaan
kun tuo ylemmän osuus kaiken valmiiksi saa.
Ei enää vie se kauaa.
Oikeastaan, toipuminen on jo alkanut, tuon ajallisen siis,
ja miten paremmin palautuu se
sen valmiimmaksi rakentuu voimasi ylemmille.
Näin ne kuin kaksi puolta, kulkevat käsi kädessä
aina kun toinen menee ylemmäs, toinen alemmas
ja kohta taas ollaan kuin samassa tasossa
- vaikkakin, melkoista tasoa korkeammassa
rankan prosessin tuloksena.
Ole vain levollinen ja ala elämää touhuta.
Nouse kuopastasi ja ota iloinen ilme, ja naurakin välillä.
Elollasi vain on tällainen tehtävä.
- Se on hyvä elämä.
-Noni, mitäs tuumaat Kippari, 
vaikkei se ne musta taaskaa mitää sanonu.
Mut mulle ei kai sit tarttekkaa, mähä en mitää valita niiku sä.
Mä vaa ohjaan tätä purkkii.

-Juu, Försti, oikein hyvä, oikein hyvä se. 
Pidä sinä vain se oikea kurssi...
ja minä voin kyllä vaikka auttaa sinua, jos tarttet apua.
-Höh! ... apua ... muka, murahti Försti
ja käänsi katseensa jonnekin kauas horisonttiin
sen oranssin valon suuntaan.  -Hoitas ittesä vaa.
-Tai niin, hei Alkemisti vielä! ...
tarttisinko minä jotain ajallisen apua, lääkäriä vaikka tai jotain...
-Ajallisen apua? Alkemisti hämmästyy, ja jatkaa,
laivalla on kyllä valvojansa
ja huolesi kantajat apua antavat.
Jos tunnet että tarvitset... mutta, matkassa on kyllä voimat,
kaikkeen tarpeellisen antajat.
-Juu, okei ... jess! huh!
-Voi tuota ajallisen Kapteenia
ja sen uskoa ja luottamusta.
Vähän viel on kasvuvaraa, huokaa Alkemisti hymyillen.