Mertenmies.fi - Blogi            Matkalla tuntemattomiin



               

      
 
Arkisto syyskuu / 2020
Aika todellakin uutta rakentaa
   Julkaistu 06.10.2020  -  Arkisto syys- ja lokakuu
05.10.2020 Mikä tärkeätä, mikä tarkoitusta
04.10.2020 Ajallisten taustoista
26.09.2020 Mitä eroa naisella
   
   Julkaistu 25.09.2020  -  Arkisto syyskuu
25.09.2020 Sopiva apu
24.09.2020 Maailma avautuva
   Julkaistu 23.09.2020  -  Arkisto syyskuu
19.09.2020 Jollekin uudelle tasolle
   
   Julkaistu 18.09.2020  -  Arkisto syyskuu
18.09.2020 Selitystä omasta ja tulevasta
17.09.2020-4 Varustaminen uusiin
17.09.2020-3 Opiksi kaikille
17.09.2020-2 Ajallisen avuista
17.09.2020-1 Vakavien äärellä
 
   Julkaistu 16.09.2020  -  Arkisto syyskuu
16.09.2020 Odottamisen vaikeutta
14.09.2020 Malttamaton malttamaton
   Julkaistu 14.09.2020  -  Arkisto syyskuu
14.09.2020 Aamuinen välähdys
   Julkaistu 13.09.2020  -  Arkisto syyskuu
12.09.2020 Pysy paikallasi
12.09.2020 Vaivoista toipumista
 
   Julkaistu 10.09.2020  -  Arkisto syyskuu
10.09.2020 Erakon opetusta
09.09.2020 Erakon apu
   
   Julkaistu 08.09.2020
07.09.2020 Laiturissa
05.09.2020 Rakennetaan uudella tavalla
04.09.2020-2 Onko jotain tälle aamulle
04.09.2020-1 Sanojen suuri määrä
03.09.2020-3 Elon kummallisia kulkuja
03.09.2020-2 Vähän chakroista
03.09.2020-1 Paluuta arkeen
   
   Julkaistu 03.09.2020
02.09.2020-5 Kuvaus matkasta
02.09.2020-4 Ois mieli jo mennä
02.09.2020-3 Nyt minä ymmärrän
02.09.2020-2 Tämäkö se kovan koulun tarkoitus
02.09.2020-1 No mikä juttu tää on
   
   Julkaistu 01.09.2020
01.09.2020-5 Ajallinen kaikkia koskettaa
01.09.2020-4 Voi maailmaa nyt
01.09.2020-3 Uudet arvot
01.09.2020-2 Ajan voima
01.09.2020-1 Taisteleva ihminen

 
01.09.2020  -  1

Taisteleva ihminen
No nyt, alkoi kuin uusi aika, uusi kuu
syksy pian veden pintaan heijastuu.
Ja lehdet puun värinsä saavat
voimansa palauttavat
itsensä kadottavat.
Tulee uusi aika. Vaikea.
Mennyttä, kesää muistellen ihminen haikea.
Menneessä niin paljon, myös tulevassa
paljon on kaikkea levottomuutta.
Elämä rakentaa aikaa uutta, ja kaunista
- tulevien takana.
Nyt on vain tarkoitus matkata
täällä ylempänä kohti tulevan valoa
ja tuolla alempana kohti ... muutosta.
Näin on laskettu ajat ja päivät
monet haaveet, unelmat nyt taakse jäivät.
Vaan, ihminen ihana
ei unohda haaveita
ei tulevan toiveita, unelmia
vaik koettelisi aika
kaikkea muuttaisi.
Hän taistelee vastaan ja vaurastuu
voimassansa, uskossansa
rakentaa uudenlaisen tulevansa, unelmansa
ja elämä jatkuu kaikenkin kautta
uskoo unelmaansa
ja kaipaa rakkauden syliä
odottaa uusia päiviä
poimii tiedon, ratkaisujen jyviä
ja, aikanaan, voittajana
kulkee hän kohti uusia
viel salattuja tulevia - jotka ON.
 
 
01.09.2020  -  2
Ajan voima
Kuinka vaikea on ihmisen olla paikalla
toipua, kuntoutua
vaik jo roikkuisi nahka
- halu kova on ajallisiin palata.
Kuinka vaikea on mielensä malttaa
odottaa, odottaa
jotain uutta tapahtuvaa.
Kuinka vaikea, on olla vaan
vaik elo koko ajan
matkaansa rajoittaa.
Ei maailma muutu tekemällä
sen tekee aika
aika arvaamaton ja teot sen
saa aikaan muutoksen.
Aika täss' ankara on ihmiselle
tulevalle, katoavalle
ja sen väliselle ajalle.
Eikä hallitse sitä ihminen
sen vankina vain eläen
ja vastaanottaen kaiken sen
min tuo se etehen.
Ajattelee joku jo toisin
vaan, jos katsot aikaa edellen
siellä jo nähdä voit 
teot tulevien.
Aika ne tuo
aika ne vie
ja ajan voima on suuri
sen kädessä on myös tuleva
kaikki edessä oleva uusi.
 
 
01.09.2020  -  3
Uudet arvot
Arvot uudet on edessä oleva
eloa muuttava
arkeen vaikuttava
tulevia muuttava
ja ihmistä seassa sen
tulevien päiviä ihmetellen
kaikkea suunnitellen, toivoen
ett' ne edestä poies olisivat
katoaisivat kaikki tyynni
ja saisi jo pian palata
menneitten tekoja sydämestään halata.
Ei silleen tapahdu muutosta
ei ihmiselon kehitystä, kasvua
vaan, kaikkeen menoon kajoamalla
ihmistä koskemalla
eloonsa vaikuttamalla
saadaan aikaan korjausta
suunnan muutosta
uusia arvoja ja vanhojen purkua
- vaik se toisikin muassaan parkua
mutta, se kaikki edeltää muutosta
uutta tulevaisuutta
ja uutta ihmistä, uutta kuntaa
joka uusilla voimillansa
maailmaa taas hyväksi muuttaa.
 
 
01.09.2020  - 4
Voi maailmaa nyt
Päivät päättyvät - kuin levon päivät.
Miks meille tällaista
miksi minulle
raskautta monelle
siirrymme uusille, tuleville.
Vaan, ihminen riippuu menneessä
ja kaipaa sitä
vaan katso, oi, ihminen
katso eloa menneitten polvien
miten elivät he
mitä oli heillä
mitä kaikkea on nyt - meillä.
Ja mihin vienyt on tää oleva aika
miten ihmistä muuttanut
mitä aikaan saanut maassa
meressä, ilmassa.
Mitä arvokasta kadottanut
tuhonnut
miten vain enemmän ja enemmän uhonnut
itselleen ain enemmän ja enemmän vaatinut
- ja saanut.
Mitä siitä jakanut
miten toisia auttanut.
Niin, voi ihmistä, voi aikaa
voi maailmaa nyt
- entä jos se menestys onkin nyt päättynyt.
Edessä ratkaisujen ajat
ja uudenlainen aika
vaatii muutosta
palautusta
kuin uutta alkua puhtaan maan.
Miten kaiken voisi palauttaa
- sano sinä se, oi, viisas ihminen
kellä ois ratkaisu tulevaisuudellen.
Vai, hoitaako sen vain aika
ja itse maa
jota taivaat avustaa.
 
 
01.09.2020  -  5
Ajallinen kaikkia koskettaa
Ei vapaa täst' oo Taikurikaan
suoltaa vain hän sanojaan.
Ajallinen häntäkin koskettaa
eloansa purkaa
vaik rakastaa hän niin tulevaa
ja mielii jo uutta unelmaa
vaik vanha katoaa.
 
 
02.09.2020
No, mikä juttu tää on
Niin, mikä juttu tää nyt sitten on?
Niin, kiitos sinulle kun tulit tutustumiskäynnille
katsomaan, ett' mikä juttu tää oikein on.
Tämä on tarinaa matkasta
ja ajallisen oudosta matkaajasta
joka jostain kaukaisesta 
vuoskymmenten takaisesta ja aikaisesta
vihdoin kulkeutui kummalliseen satamaan
jossa ootteli häntä laiva
jolla tulisi suorittaa elonsa matka
sen viimeinen seili elämän oudoilla merillä
     alemmilla ja ylemmillä
        eri asteisilla ulottumilla
ja hetkin ylempien ylemmillä
salaisten unelmilla.
Ja sanat kulkevat eri tasoilla
alhaisilla ja ylemmillä
ja lukija voi tilansa, hetkensä mukaan
tavoittaa omaansa;
joku alemman tason ajallisen
joku alemman osan ylemmän
ja joku vaikka viel ylemmän.
Jollekin avautua voi tarkoitus lähettäjän
ja kuva suuremman näkymän.
Näin on nyt meriä matkattu jo vuosia
ja matka kaikkineen, oikeastaan koko elo
on tarjonnut monenlaisia kasvun hetkiä ja muutoksia.
Ja, jos on ollut voiman, tiedon, viisauden puutosta
on matka monin tavoin avannut
kaiken tarkoitusta ja tulosta
- monesti puhutaan unelmasta, salaisesta unelmasta.
Matka on ollut pitkä
jo vuoskymmenten mittainen
osa tuotu esille
osa viel piilottaen.
Ja merten matkalla on kaikki aiempi mukana
Kapteenin hytissä kauniissa arkuissa
eikä hukata saa askeltakaan.
Vaan, kuka enää pystyy niitä kaikkia lukemaan.
 
Mutta, tää merten matka koki muutoksen
vuoden 2020 alussa
kun alkoi hahmottua uutta muotoa
matkaa ja ajan tilaa kuvata
jossa myös Korona on voimallinen
	ajallisen kulun vaikuttaja
sitä suuresti muuttava
- ja mitä kaikkea tuokaan se
	ihmiskunnalle mukana.
Sitä kuvataan nyt tässä blogissa
osin suorilla, mutta myös salaisilla sanoilla
toiset jopa vaikeasti avata
sisältäen tulevan tapahtumia ja lupausta.
Tervetuloa tälle matkalle tutustumaan laivaan
ja sen merkilliseen miehistöön, jos niin voi  sanoa
ovat outoja hahmoja
vaiko vain kirjailijan vapaita luomuksia.
Kuuntele itse ja elä mukana
ehkä kaikella ihan oikeasti
on jotain sanomaa ja tarkoitusta.

  
 
02.09.2020  -  2
Tämäkö se kovan koulun tarkoitus
-Kiitos, sanat ovat kauniita, mistä lie tulevat,
huokaa Runoilija.
 -Sinä suoraa yhteyttä pyysit ja suoraa saat
ajallisen apurit ei voi sitä vastustaa.
Kaikki kulkee kuin omaansa kanavaa
siks' on se avarampaa, eikä ketään loukkaa.
Ne jo monia ajallisen ja ajattoman lukkoja avaa
ja ajallisten ja ajattomien virtojen valtoja tunnistaa
suuntia korjaa, ja tulevia rakentaa.
-Tämäkö sen kovan ja raskaan koulun tarkoitus oli?
ihmettelee Runoilija.
- Tämä!
 
 
02.09.2020  -  3
Nyt minä ymmärrän
Nyt minä ymmärrä ja kiitän
vaikka niin sattui, ja pelkäsin jo oman eloni puolesta.
Nyt olen vapautunut suuresta huolesta, omastani
vaan en ajallisen tulevasta, kaikkia koskettavasta.
Sanat eivät koskaan jätä kuvaamasta tulevia
ja tulevien takaisia unelmia
monille ehkä vain kauniita sanoja
vain kuuleville avautuvia
sisältäen monenlaisia kerrostumia.
 
Nyt sanat vain esille kaikki, ne suuria lupaa
ja vääriä tunnistaa.
Jos tänään luet, saatat tavoittaa
	vain yhden kerroksen sanomaa
jos myöhemmin uudelleen
	avautuukin jo joku toinen
uuden ulottuman kuin salaisesti kuvaten.
Siksi ei sanaakaan muuttaa saa
se jo kerrostumia hajottaa, ja ulottumia kadottaa.
 
 
Aikamoinen luottamus on sanojeni voimaan...
 -Eiväthän sanat ole sinun
olet vain kirjuri ajallisen maan
joka ylempiä voimia sallittu tavoittelemaan.
 
 
02.09.2020  -  4
Ois mieli jo mennä
Jo tekis jo tekis... Kaptenin mieli ajallisen teille
vaan, kuten juuri eilen kirjasin,
"Kuinka vaikea on olla paikalla
mielensä malttaa ja rauhassa kuntoutua"
-Niinpä, Kapteeni huokaa,
kuinka todella onkaan se vaikea paikka
rauhassa odottaa kuntoutumista
- ettei liian varhain ampaise jatkamaan
ajallisen kesken jääneitä touhuja.
- Niin, nyt vain rauhassa sanoja
ja tulevien lupauksia ja kuvia.
Ja, sitä arvokasta lepoa
jonka arvoa alat näköjään pikku hiljaa tajuta.
-Joo, tommone sahuri son-ollu aina
nii-kaua ku-mä muista, puuttuu Försti asiaan.

-No, äläs nyt, Försti, olenhan minä osan...

-Ett-oo! mä tiedän, soot aina ollum-menoss..

-No joo joo ... varo nyt niitä rantakiviä.
Keskity omiisi hommiin vaan, yrittää Kapteeni rauhoittaa

-Höh ... mä vaa aattelin ett...
 
 
02.09.2020  -  5
Kuvaus matkasta
 -Kuvaus matkasta, miks ollaan täällä
ja minne ollaan menossa.
Se on tärkeä kuvata ja kertoa
jos joku tahtoisi jälkiäsi seurata.
Ja, tuleehan niitä...
aikanaan tulevien kuvia esille siirrä.
Malttaa tulee mielensä siinäkin
eikä niin esille pyrkiä
tulee vain turhia huolia
ja mielen raskaita kuormia.
Aika asiat paikallensa
aika tuo asiat ajallensa
ja silloin ollaan sanoilla ajan kanssa yhtä
- jos liian varhain, sanoja ei ymmärretä.
Mutta, se ei tarkoita
ett' matkalla pitäisi pysähtyä, vaan päinvastoin
kuin kiivaammin viel edetä
sillä siellä edessä on se tehtävä
... sanojen tehtävä ja työ
silloin ne kuin oikeaan aikaan kuvia eteen lyö
voimalla suuremmalla
kaikkea kuvaamalla
tulevien kuvilla lohduttamalla
monia tuleviin kantamalla.
Mutta, tuossa on vielä paljon salaisuuksia
joist' ei aika mitään tiedä
- siis, aika ihmisten -
aikahan oikeasti tuo kaiken etehen.
Nyt vain tehtäviin ajallisen hetken 
kuvien ja sanojen.
 
 
 
 
03.09.2020
Paluuta arkeen
Kapteeni on huolissaan myös ajallisensa osasta
prosessin keskellä kärsineestä
liikkumattomuuden keskellä.
Ja, vaik prosessi jo ohi ja paluu arkeen on alkanut
ei kaikkea viel palautunut
mut' uuteen nyt matkalla.
)))  -Ajallisen huolia ajallisesta - turhia
tapahtuu jo palautumia, voimia ja kehon muotoja
alettava vain liikkua terveellisellä tavalla
vähin erin rakentavalla.
 
 
 
 
03.09.2020  -  2
Vähän chakroista
Chakrat ym:t tarpeelliset elon matkalla.
Tarvitseeko huomiota? kyselee Kapteeni ajallinen
kuunnellessaan aiheista.
)))  -Tärkeitä toiminnallisia asioita, toimivat taustalla.
Monilla ongelmia, jotka heijastuvat
vaimentavat, vaikeuttavat.
Ei chakra ole alku, vaan seuraus tilasta
elosta, olosta, tehtävästä.
Ovat toimessa, kun on tarvetta
mutta, ajallisen aiheilla suurta vaikutusta.
Poista syy, poistuu seuraus.
Ellei poistu syy, ei poistu seuraus.
Chakran käynnistys, ellei poistu syy
pian jo toimestaan pysähtyy
- ellei siis poistu syy.
Vaan, tehtävä, mi kaikilla omansa
vaatii voimansa - myös chakransa
niiden kautta apunsa.
Elo on monimutkaista;
monia tarkoituksia
monia oppeja, apuja, hyvää tarkoittavia
- vaan, onko tarpeellisia
vaiko jotain kuin muotia
niiden tulee vain aina toimia.
Ei puututa, antaa olla
elo itsessään ohjaaja itse kullakin
ja kasvunsa määrä ja muoto.
 
 
Elonsa matka ja tarkoitus
siihen aina tarpeellinen varustus.
Chakrat ei ole ratkaisu
vaan, syy-seuraus.
Jos on tarpeen, 
avautuu varustus ain tarpeen mukaan.
Mutta, tarpeita niin monenlaisia:
himoja, haluja, 
ajallisen tahtoja, hyviä, pahoja
niihinkö aina varustus, kuin tyhjiä palvella.
Elämän rakenne ja tarkoitus on monimutkaista.
Ei tarvis nyt enempää avata
ei ketään loukata
... ajallisen tapoja ja ajallisen apuja.
 
 
 
 
03.09.2020  -  3
Elon kummallisia kulkuja
Kaipasit kuulla aamuisia sanoja,
aamun ensi ajatusta.
Sinua etsin, kaipasin, jo keväällä varhain
vaan, ei mahdollista, ei voimia - kummallakaan
piti vain odottaa.
Nyt elämä elämää palauttaa
toiveisiin, anomuksiin vastaa, uutta rakentaa
yhteistä kuin yhteisten polkujen kautta.
Elämä on niin kummallista
ja sisältää monimutkaisia kulkuja.
 
 
04.09.2020
Sanojen suuri määrä
Runoilija miettii sanojen suurta määrää
ja huokaa...
vihkojen paljoutta
ja kaiken esille laittoa
onko kaikki tallessa
jaksaako kukaan ees lukea
onko oikeata muotoa
ja, ovatko sanat koskettavia
auttavia, lohduttavia, kantavia.
)))  -Turhia nyt miettii Runoilija parka
kaikki on kaunista
riippuu suunnasta katsoa
ja lukijan tilasta ja tarpeesta.
Ei kaikki ole kaikille
yhdelle ei yksikään sana
toiselle joku tarttuva, ajallansa avautuva.
Mutta, kaikilla on paikkansa tämän taivaan alla
toisille lähiajalla
toisille kaukaisella ajalla
tulevilla muutoksilla.
Osa eläväksi jää, siementä kantamaan
osa aina katoaa
osa maahan vajoaa
osa ylös kurkottaa.
Siks' on hyvä, ett' sanoja on paljon
on varaa valita ja tutkia
on varaa merillä kulkeutua tuulten mukana
rantoihin ajautua.
Yks löytää yhden, heittää pois
toinen löytää toisen, kaipaa:
-Missä näitä viel lisää ois?
eikä ainuttakaan sanaa hän heitä pois.
Kaikkea kaikille on taivaan alla
yhdelle yhtä, toiselle toista
joku roskaa toiselle
toiselle jo suurenmoista.
Huolta ei kantaa kannata sanojen puolesta
on niillä jakajansa.
Eikä Runoilija ole ainut merten kulkija
merellä on paljon lastuja, ja roskia
kullekin löytyy omansa osansa.
Ja kukin vain uskollisesti jatkakoon matkaansa.
 
 
04.09.2020  -  2
Onko jotain tälle aamulle
 -Muutoksia
        eteneviä aikoja
           ei paluuta ajan kulusta
              ei rakennu vanhoja
                 uusia suuntia
- ja niitä muutoksia.
Hyvä varautua, siis ajatuksissa
ei vielä puutosta
kuitenkin hankaluuksia
elon vaikeuksia
outoja ratkaisuja, rajoituksia
uusia tapoja elää ja olla
- vielä ei kukaan tiedä, miten tulisi olla.
Elämän kasvua ja uutta suuntaa
... mitäs siinä muuta
eikä edes mitään uutta.
Onhan ihmiselossa ennenkin
tapahtunut suurta muutosta 
ja sitten palattu
ja rakennettu parempaa uutta
uutta huomista ja tulevaisuutta.
Muutoksen raskautta
ja uuden tulevan kauneutta.
Ihmiskunnan kehitystä ja kasvua
tulevien lupausta.
 
 
05.09.2020
Rakennetaan uudella tavalla
-Minä en ymmärrä! huokaa Kapteeni 
		nyt uutena aamuna...
miten kohdata elämän naista
ajattelevaa, herkkää, tuntevaa
jolla samaa unelmaa
jonka kanssa kuin kaikki kohtaa
- ja yllä jo onkin monenlaista ongelmaa.
Ongelmaa hänellä, ongelmaa itsellä
jotain outoa tapahtumaa samaan aikaan.
Maailma kuin rajoittaa
elämä hajottaa, kasvattaa, vie fyysisen ilon pois
jättää vain kuin hengen, syvän tunteen sisäisen
- ja kun mahdollisuutta elämän iloon niin paljon ois.
Onko kaikki fyysinen nautinto otettu pois.
-Rakennetaan uudella tavalla, Kapteeni,
nyt rakennetaan sisältä ulos.
Ei aina ulkoisen kautta sisälle
sillä, jos sisällä ei olekaan onnea
ei ulkoinen kauas kanna,
ei rakkautta kyllin anna ... muita tunteita vain.
Vaan, nyt opittavaa;
jos kasvaa kaikki sisältä ulos, on oleva hyvä tulos.
Sillä, sisäinen on se, mi onneen kantaa
elämään onnea, iloa antaa
ja sitä tuntematonta rakkautta
jota et viel ees tuntenut oo
- ulkoinen ilman sisäistä vie varjoon
mutta rakkaus sisäinen, vie valoon.
Tässä, on se opin paikka
elämä viel tuntematon, täyttymätön
- elämän viel näyttämätön ihmisen osa ja ulottuma;
   tunne syvä tuntematon
     hellyys, huoli, kohtaamaton
        ja ihmiselon syvä olemus
ja sen todellinen kauneus
sen ilo ja suru kaikkine tunteineen
olemuspuolineen ja väreineen
joka vain ihmiselle, sen syvälle sisäiselle 
mahdollista on.
Ihminen on tuntematon
kuin kuori vast' tunnettu on.
 
Ota vastaan elämä, oi Kapteeni parka
paljon on sinulla viel ajallisen elossa uutta - ja kaunista
tuntematonta suuruutta, kasvua kohti kotia
elämän oikeata kotia
joka ei siis ole mikään ajallisen katoava majanen
vaan, viel tuntematon taivainen
- se lahoamaton ikuinen.
Oi, sinä syvästi tunteva ihminen
kuin ajallisen kuollut on vain pinnallinen.
-Oi, tätäkö minä olen pyytänyt
tätäkö olen ollut vailla...
 -Niin, pyytänyt, anonut, toivonut, odottanut.
Tätä, vaik jotain muuta toivonut ajallisen mukaan.
Mut' syvällisen sisäisen vastausta
ei ajallinen ymmärrä kukaan
mitä nyt on vastaukselle laitettu mukaan.
Jos toivoo kasvua, viisautta, ajallisen osalle
ja sopivaa apua rinnalle
niin, millainen sen tulisi olla.
Vainko ahkera "laudan kantaja",
eikö ennemmin, tuhannesti ennemmin
elämän viisauden ja syvällisen avun antaja
rakkaudella kantaja
... ei yksin niitä lautoja, vaan myös itseäsi, sinua.
Ett' vois olla sinusta viel' kantaja monelle
se voiman, lohdun antaja tulevalle ajalle
niin muuttuvalle maailmalle
- olla sille ääni, ja valo
se unelman tie, joka uuteen aikaan vie.
Se on elämän tie.
-Oi, ei minusta ole tällaiseen, huokaa Kapteeni 
hieman pelokkaana.
-Ei siit ookkaa, kuuluu kannelta ruorin takaa
sehä-ov-vaa tollane Kippari vaa...
eikä se osaa ees tätä laivaa ohjaa.
Mähä tätä tääl eteenpäin vien - tolle oranssille valolle.
-Noo, äläs nyt, Försti, Kapteeni yrittää jarruttaa.
 
-Niin, ei sinusta itsestäsi, ajallisen Kapteeni, ei sinusta
mutta, minusta, takanasi seisovasta, laivasi varustajasta. 
Hänestä on.
-Höh, ei se taaskaa puhunu mitää musta, kai ...
vaik mähä just ohjaan tät...
-Försti! Nyt lopeta ... toi marina.
-... no joojoo ... mut kyl mustaki joskus vois jotai sanoo...
 
 
07.09.2020   (aamulla viideltä)
Laiturissa
-No tulenn-nyj-jo, lähetää! Hinkuu Försti. 
	-Kato millane sää ja illar-rusko. Valo oottaa jo!

     
-Odota nyt hetki, Försti, ihan kohta. 
	MEillä on vielä vähän puhuttavaa.
 
Näin siis poikkesi tää Kapteenin laiva siihen laituriin, 
josta Försti jo meinas vetästä ohi.
Niin, ja olihan siellä laiturilla nainen, 
josta oli jo ollut vähän puhetta.
-No tuutteks-te sieltä - vai lähks-mä yksin, 
Försti edelleen hoputtaa.
-Mitä, ilman Kapteeniako, vai? Kapteeni huikkaa.
-Tai no, en kai sitte...
-Oota vielä hetki, vähän jutellaan.
 
Tarkoitus
Kaikella aina tarkoitus - jokaisella laiturillakin siis.

Kovasti sillä Kapteenilla on asiaa
yrittää pieneen hetkeen puristaa
oman matkansa kuin koko maailmaa.
Nouseeko vieras laivaan, vai tuliko häntä 
vain laiturilla koskettaa, sitä ei vielä tiedä
- pian pitää kuitenkin jo matkaa taas jatkaa.
No, kaiken kaikkiaan tärkeintä on aina
jotenkin sanoilla koskettaa:
ketä laineille heitetyllä lastulla, ketä elävillä sanoilla.
Mutta, tarkoitus on aina - sitä ei sovi unohtaa.
Kaikki on kuitenkin osa tätä tärkeätä matkaa.
Näin Runoilija vierestä seuraajana yrittää hetkeä kuvata.
 
 
-Noh, Kapteeni! mennääks jo ... 
	kato millane sää, ja millanev-valo!
-Juu, mutta varo noita saaria, ja noita pieniä lintuja.
-Pulut pois alta! kohta tullaa! 
	Försti jo tohkeissaan huudahtaa.
-No äläs nyt, Försti, ne on kauniita Silkkiuikkuja, 
pari poikastakin.
-No joojoo - joks mennää? Ja sano siel laituril 
ett tänne ei enää palata. Ja kato! millasii pilvii 
nuosee tuolla laivan alla, tuolla pohjalla, maalla.
-Juu, todellakin, aikamoisia tummia, Kapteenikin toteaa.
-No eihän ne tänne, näin ylös... eihä, Försti vähän 
aristellen tiedustaa.
-Kyllä kuule kaikki nuo ajallisen pilvet aina vähän 
myös laivaa keinuttaa, ollaanhan tässä joltain osin 
viel samaa maailmaa.
Noniin, Försti, lähdetääs sitten matkaan, 
ei tässä enää ole aikaa hukattavaksi, sanoo Kapteeni 
jo kiivettyään laivaan Förstin rinnalle.
-No vihdonki!
 
Se mitä laiturille jäi, vai jäikö mitään, 
sitä ei Försti enää nää, koska laituri peittyi laivan perän 
ja hieman jo pullistuvien purjeiden taa. 
Ja matka jatkuu.
 
 
Tuo Försti on kyllä ihan oikeassa, matkaa tulee jatkaa 
- eikä tuo Kipparikaan tuos ikuisesti keiku.
-... ja onha se vähä tollane vellihousu noitte 
laitureittesa kans, Försti huokaa kuin itsekseen.
-No nyt, Försti! komentaa jo Kapteeni, -muista paikkasi 
ja ohjaa sinä vaan laivaa, äläkä puutu matkan tarkoituksiin.
-... no joojoo... jonkunha täss pitää vähä pitää kuria, 
ku toi Kip...
-Försti! lopeta! - ja varo noita saaria.
-...varotaav-varotaa...  ja aina se noitte laitureittesa kaa...
-No ei niitä enää ole paljonkaan ollut, harvenevat vain.
-Joo, mut se Homeros sillo kerra, muistaksä, 
saishan tänne joku älykäski taas poiketa -
ei sillä sattuis oleen jotai veljee, tai jotai... 
(Mikä Homeros)
-Varo...Försti puheitas. Tulee pian noi kaverit 
tuolta hyteistään ja heittää sut mereen 
kaikkine ratteines ja karvoines.
-Ups ... sori, mä vaa aattelin ett...
-Niinpä ... mutta ohjaa sinä nyt vaan tätä laivaa 
	- ja varo noita saaria...
-... no varotaav-varotaa...
 
 
08.09.2020
Erakon apu
-Heei Erakko! huutaa Kapteeni yllättäen, -oletko laivalla,
vai ... oletko vaik pudonnut matkasta.

Erakko on ollut kovin hiljainen viime aikoina.
-Täällähän minä, kuuluu Erakon ääni jostain portaista,
-itsekseni nauttinut rauhaisasta matkasta.
Hyvin on reissu mennyt, minä huomaan?
-No juu ... oon kai. Tai, onhan tässä nyt ollut yhtä ja toista.
Vaivaa ja vähän kaipausta.
-No niin, sellaista se on elämä, vaivan kautta kasvua
ja yksinäisyys saa aikaan kaipausta, avaa Erakko
tottuneesti asiaa.
-Niin vissiin, just, jatkaa Kapteeni. -Mutta, mites sulla Er...
-Juu, näin kyllä, Kapteeni. poikkesit äsken laiturille.
-Nn..nih, poikkesin.
-Yksinäisyyttäkö etsit, vai elämän täytettä, Erakko tokaisee
suoralta kädeltä.
-Niin, vähän puntariin jouduin itteni ja tarpeitteni kanssa.
Ja tämän laivankin suhteen.
-Juu, vaikea paikka, ja vähän elämän koukkuja.
-Koukkuja?
-Niin, mihin vois joku tarttua.
-No niin just.
-Ja sitten puntariin kaiken kanssa; itsesi, toisen,
ja kaiken mitä tuo se tullessaan.
-Niin, hyvinhän sinä Erakko ymm...

-Olen matkannut jo paljon, ja tunnen asioita.
-Niin, no hyvä. Mitä minä sitten teen. Kapteeni huokaa
Erakon kokemukseen turvaten.
-Vaivansa kaikella, hän aloittaa, -elämän sovittamista,
omastaan luopumista, sillä sitähän se aina on.
Eikä tämä laiva sellaiseen nyt ole oikein otollinen paikka.
Maissa olo oli toisenlaista, muistathan.

-Juu, muistan.
-Ei se mitää muista, kuuluu taas ruorin takaa,
-se on varmaaj-jo unohtanu ne kaikki.

-Hiljaa nyt, Försti, Kapteeni jo taas vähän hermostuu.

-Niin, Kapteeni, Erakko jatkaa, -tuoda nyt laivalle
maallisia tapoja..
-Nii-i?
-Mitäs tuumit, onnistuuko se?
-Niin, ei kai ... Erakon tie, Kapteeni arvelee.
-Hiljaisen, etsivän Erakon tie, Erakko tarkentaa.
-Ja näetkö nyt nuo tummat pilvet tuolla alhaalla...
maailmaa kohta mullistaa.

-Niin?
-Se saattaa vielä monia asioita muuttaa.
Laivaakin viel keikuttaa. Kapteenille tulee paljon
uutta puuhaa. Oletko ajatellut sitä.

-No, en vielä ... pilvet kyllä jo huomasin.
-Niin, tulehan tänne hetkiseksi, tänne mun
Erakon hyttiini, niin katsellaan vähän tätä kaikkea.
Avaan sinulle hieman noita tulevia, joita olen jo
kohdannut matkalla. Mieti sitten mitä teet.
-Juu, okei, minä tuun.
 
 
10.09.2020
Erakon opetusta
Ja Erakko alkoi Kapteenia opettaa,
miten tulee laivalla vaeltaa tätä outoa matkaa
miten tätä yksinäisyyden kuormaa kantaa
miten apua toisille antaa.
-Vaik puhutaan avun annosta
se tapahtuu täältä kaukaa
monien merien takaa
vaikka täältä kyllä näkeekin
miten maailma alhaalla mataa.
Katso, Kapteeni, tätä aikaa
katso tätä paikkaa, miss' kuljet sä nyt
katso laivaa, katso suuntaa
katso vauhtia, valoa
omaasi edessä olevaa
ja tuota tuolla kaukana kutsuvaa.
Katso sanojesi virtaa
ja katso ajallisen aikaa, min osallinen
viel osaltasi oot ... maan pintaa.
Mikä sinua ohjaa kohti tulevaa
aikako ajallinen, vaiko tavoite ylempien.
Kummalla valta on suurempi
kummalla arvo arvokkaampi
kumman tahto, pyrkimys
kumman suurempi odotus
kummassa suurempi sisäinen palo, rakkaus
ajallisen, vaiko ajattoman
jalkain alla, vaiko ylempien.
Kummalla huoli suurempi huomisen
kummalla tavoite palavampi tulevien
kummassa odotus unelmien täyttymien.
Kummassa elää ihminen
sisäinen ylempien.
Niin, kummassa on hän onnellinen;
ajallisissa ajallisten
vaiko, jo seurassa tulevien unien.
Niin, Kapteeni, paikkasi on viel ajallisien
ja samaan aikaan jo osallisuus ylempien
tai toisinpäin
paikkasi on ylempien
ja viel hetken ajassa ajallisten
osallisissa sydämesi kaipausten
surujen ja vähäisten ilojen
niissä hetkin nauttien
ja pian taas ylempiin palaten,
missä oisit onnellinen.
Kapteeni kuunteli hiljaa
vanhan viisaan Erakon sanojen siltaa
jostain sieltä teittensä kaukaa
ja sitä pientä häntää, joka maata viistää.
Kanneltakaan ei kuulu nyt mitään,
Försti on ihan hiljaa. Outoa.
Hetken katselivat toisiansa Kapteeni ja Erakko
puhumatta mitään.
Sanat vielä kuin leijuivat, ja kysymykset suuret.
Sit nousi Kapteeni tuolistaan hiljaisesti pohtien, 
kuin jonnekin kaukaisuuksiin katsoen.
-Niin... , hän vain huokaisten. 
-Kiitos Erakko, hiljaisesti lausuen
ja poistuen Erakon hytistä
jossa vallitsi omituinen rauha
... jokin sellainen ylempien ajattomien rauha.
Noh, mitä se oikee sulle sano, yritti Försti tivata 
Kapteenin ohi kulkiessa.
-Ei nyt, Försti ... ei nyt. - Ja varo niitä saaria.
-Höh, nehä jäi jo taa, ku sä olit tuol..
ja kato Kippari mite upeesti aava aukee.
... Kapteeni ei kuullut... niin oli mietteissään.
 
 
12.09.2020
Pysy paikallasi
 -Pysy paikallasi, Kapteeni
pysy laivalla ja vahvistu
älä katoa maihin ja rasitu, sillä rasitus on pahasta
hidastaa kuntoutusta.
Anna ajallisten nyt olla!
Ajallinen ei tarjoa paluuta, ei rakenna tulevia
ei vahvista voimia, ei ees ajallisia
- antaa vain kipuja ja sairautta.
Laivalla varustetaan tulevia voimia ja valtoja
kauas kantavia, todellisia apuja antavia.
Ei ajallisen voimilla tulevia kanneta.
Ajallisen vaikea tajuta ajattoman antamia apuja
vaikka ne ovatkin pian ainoita, joilla on ajalliseen vaikutusta.
Hetken viel salassa
vaikka jo edellä mainittuja uusia voimia.
Nuo kuin vain sanoja
mutta sisältävät lupauksia ja tulevien kuvia.
Siis, uusia voimia.
Eikä Kapteenin, ja koko laivan
kärsimyskuukaudet ole olleet turhia
hedelmät hetkittäin avautuvia, puhtaita ja kauniita.
Kuin liian suuria lupauksia
mutta pian tarpeellisia
aikaan mahdollisia, auttavia.
Siksi vielä tulee pysyä paikalla
että voi tulevien aikoihin kuntoutua
sillä, tehtävää on;
   on jaksettava olla esillä ja luvattava
   suuria kuvattava, ja olla rohkea.
Kehon saatava viel vahvistua, siksi...
tulee olla paikalla
sillä, apu annettava ajassa, vaik voima onkin ajan takana.
Ei tuossa mitään uutta
mutta ajallisille nyt kummallista.
Ovat vain kuin sanoja
vaikka sanojen takana aina voimia
niin ajallisilla
kuin myös ajattomilla, joiden takana 
on ajattomien voimia.
Ajallisilla vain ajallisten tahtoja ja toiveita
sanojiensa omia.
Tämän laivan sanat ovat voimallisia
koska eivät ole kenenkään omia
vaan, ylemmistä annettuja
... ajallisten vaikea uskoa, ett' ees on sellaisia
kuvaavat, "huijauksia". vaik antaisivatkin apuja.
 
Vaatii taitoa ja oikeita aikoja
olla paikalla ja sanoa voimallisia sanoja.
Sillä, sanoissa se kaikki on
sanaton on voimaton.
Sanojen takana se voima on
ajallinen, tai ajaton
ajallisen takana voimaton
ajattomassa voima on.
-No just! huokaa Försti. Mutta, sanoit-sä jotai outoo
ku tää ratti on joteski ... vähä isompi.

    
-Försti! Se on ruori, koita nyt jo oppia! Kapteeni opastaa
vissiin jo sadannen kerran.
-... no joojoojooo...ruoriruoriruoriii....
-Jos nyt lupaan pysyä laivalla, huokaa Kapteeni,
niin, voinko sanoa tuolle kipeälle jalalle parannusta.
 -Voit kyllä, mutta se on vain toiminut jarruna
ett' Kapteeni pysyisit paikalla ja vastaisit laivasta
etkä niin huolehtisi niistä ajallisesi majoista.
Totteleminen antaa helpotusta
tottelemattomuus vaivaa kasvattaa.
-Jarrua, ton mäki jo oisin osannu, innostui Försti keskusteluun..
 -Niin, aivan oikein, Försti.  (Pitäisköhän pian miettiä, josko
tuosta Förstistä tehtäisiinkin kapteeni, mietti tää ääni itsekseen.)
-No en kyllä rupee! mokomaan koiran virkaan. Mull-on tää ratt...
eiku siis ruori. Tämm-mä osaan enkä tästä luovu!
 (-Miten se mokoma karvanalle tuon kuuli, vaikken sanonut mitään.)
-Mä kuulin tonki ... karvanalle muka. Moon Försti, F Ö R S T I !
 
 
12.09.2020
Vaivoista toipumista
Jos anon, miettii Kapteeni hiljakseen, -sanoja sanon
uskon, toivon, odotan muutosta, toipumista
niin, miks'ei heti, vaik usko ois
ett' mahdollista hetkessä vapautua vois
yli puolen vuoden piinasta
koko olemusta muuttavasta prosessista.
Miksen voi nopeuttaa toipumista
normaaliin arkeen palautumista.
-Mistä se kiikastaa, Kapteeni jo tivaa,
-vaik todistamalla todistan sanojen voimaa.
 -Ei se niin ole tarkoitus
sillä, palautuminen on vielä prosessia
paikoilleen asettamista 
kuin pala kerrallaan kokonaisuutta rakentaa
eikä vain kuin yhtenä myttynä kaikkia yhteen huitaista.
Pitää nivoa yhteen monia toimia ja ratoja
oikein yhdessä toimia.
Ei saa hosua, vaan hetki vielä varttua
ett' kaikki kunnostetut palat
ja uudet piirteet ja ulottumat
oikealla tavalla yhteen rakentuvat
ja yhdessä toimivat.
Sillä, jos viime silaus on hosuen tehty
palat, piirteet ja uudet ulottumat
eivät kytkeydy vanhoihin
eivät liity oikealla tavalla uusiin
niin, miten tulos voisi olla luotettava ja kestävä
oikein toimiva ja palveleva
kun tulee painoa tulevina aikoina
uusiin haasteisiin vastata.
Siksi ei nyt hosuta.

Yhteen kasaajalla on valvoja
ja suunnitelma kaiken oikein kytkeä ja kalibroida
ettei jatkossa tule virheellisiä toimia
ja vääriä tuloksia.
Hosumalla ei tule hyviä tuloksia
siksi, ole vain luottavainen ja urhea
lopputulos on kestävä ja kaunista.
 
 
14.09.2020
Aamuinen välähdys
Kävi välähdys!

Himmeni aamuinen kirkas aurinko
sanojen auringon rinnalla
sillä, sanojen takana on salassa
viel kirkkaamman auringon valoa
joka pienten sanojen kautta
tihkuu säteillään suuria saloja
ja ylempiä ulottumia.
Laiva hetkeksi valaistui, sai uuden valon
ohi kiitävän linnun kauniista laulusta.
-Oi, mihin lensit, sinä lintunen!
Oi, palaja, laskeudu vierellen
ja laula viel enemmän
tunnen sydämeni lämpiävän.
Kuinka pienestä hetkestä
yhdestä sanasta, katseesta
voi tapahtua suuria
latautua kuin salaisia voimia
avautua ovia, toivoa, unelmia
... vain yhdestä pienestä ymmärtävästä
jonnekin syvälle näkevästä yhdestä sanasta
ja sen takana olevasta voimasta.
- Ja kun juuri jo päätin uskoa
tuon Erakon viisaita sanoja -
 
Sanojen taitaja sais astua laivalle
tuntea tuoksua
olla upea rinnalla kulkija
arkisten asioiden jakaja
koettelija ja viisauden antaja
huokailija: -Oi, kuinka kaunista!
Silloin jo laivalle sais uutta elämän arvoa.
Tuo laiva on jo yks elämän tarina
jota mieluusti voisin kanssasi jakaa
ja kun jokainen sananen jo avaa 
kuin uutta maailmaa.
Tietysti niille, jotka sanoja rakastaa.
 
Yksi sana, yksi ymmärtävä katse, huokaus
on kuin siemenvesi sanojen maailmaan
... se avaa hanat 
ja sanojen virrat virtaamaan
salaisuuksia avaamaan
uusiin ulottumiin kantamaan.
Ja kaikki vain sanoja
kaikki vain sanoilla
joiden takana on salattu maailma.
 
-Mitäh! ...meniks täst muka joku yli..., hämmästelee Försti,
vai mitä toi Kippari tos nyt horisee. Emm-mä ainaskaa mitään-nähny.
... Alkaakohan se jo tulla vanhaks, vai, mikä sill-ny-o.
 
 
14.09.2020
Malttamaton malttamaton
Minä jo rukoilin ja pyysin
anomalla anoin, ja uskoin
ett' sydämeni jo vihdoin rauhan saisi
eloni muutoksen suuresta kuormasta.
Lohduttavia sanoja sain
opettavaisia, rauhoittavaisia;
	pitäisi viel hetkinen odottaa
	ei saisi kiiruhtaa...
- mut' silti jo huomaan, joku minulle vastaa
sydäntäni rauhoittaa ja painetta alentaa.
Jokuko vaik sittenkin puolestani kiirehtää
vai, alkaako täyttyä aika
ett' ois prosessi valmista.
Vain tuo jarru enää muistuttaa
mun pitää jaksaa malttaa, ett' aika valmistaa
kaiken tarkoin korjaa ja rakentaa
ja sitten jotenkin ilmoittaa, että: -Nyt on valmista!
Saat jatkaa matkaa.
Sisälläsi on nyt uutta voimaa ja valtaa.
Tulevat ajat ne paikallaan avaa.
 
 
16.09.2020
Odottamisen vaikeutta
Voi, miten vaikeata
on ihmisen odottaa toipumista
uusien voimien valmistumista
kehon rakentumista ja kuntoutumista.
-Heti heti vaan valmista!
se ajallinen vain esittää vaatimusta
... vaikka kaikella on aina aikansa ja tarkoituksensa.
Vaan, onneksi tää toipumiseni vauhti
ei ole omissa käsissä
- jo pian sen kiirehtimällä pilaisin
hyvän suunnitelman rikkoisin
lupaukset hyvät menettäisin.
- sit niiden perään itkisin.
Itse itselleni kuin pahin vihollinen;
malttamaton...malttamaton...malttamaton!
Ja vaik tiedän tulevan hyvän, silti epäilen.
Yritän monin tavoin kiiruhtaa
vaan, onneksi ... on joku suurempi joka jarruttaa
- siis, tuolla aina kipeytyvällä jalalla
voimaansa ja tahtoansa osoittaa.
Mutta, kuin salaisesti taas lupaa: - Ei enää kauaa.
Ja jotenkin kuin kuulen
kuinka joku jossain tuossa taustalla 
hiljaisesti huokaa... ja päätään pyörittää.
 
 
17.09.2020  -  1	Aila-myrskyn kourissa maa
Vakavien äärellä
-Kuinka ylös mun on tarkoitus nousta
kun nyt mua näin alas ajetaan
voimat kadotetaan
terveydellä koetellaan
paikalleen asetetaan
- vain kuin olemaan
ja jotain odottamaan...
     ihmettä?
        jotain uutta?
           viel ymmärtämätöntä muutosta?
voimaa uutta??
-Kuinka alas, minä jo huokaan.
Pääsenkö enää ylös?
sekin jo ajallisen huolestuneeseen mieleeni piirtyy
haaveet kauemmas siirtyy.
Näin huokailee tää ajallisen Kapteeni
laivansa komennossa.

Ei muilla, miehistöllä, vastaavia ongelmia
ei Förstilläkään
- eiväthän he elä tätä ajallisen elämää,
Kapteeni yksin vain
ajallisen ulottumaa taivaltain.
-Älä huoli, Kapteeni, eiks pääasia oo
ett' käsi viel liikkuu, lohduttaa Försti ruorinsa takaa.
-Älä Försti kuule...! hoida sinä saan se...
-Försti on oikeassa, puuttuu keskusteluun Elämän Alkemisti,
 -mikä oikeasti on tärkeintä tällä laivalla, tällä matkalla.
-Noni, kuulitsä Kippari! Försti kuittaa.
-"Katsos, jatkaa Alkemisti, mikä todellakin on tärkeintä,
mikä matkan tarkoitus, perimmäinen tarkoitus,
ajallisen voiman kartutus
vaiko, sanojen salaisten arvoitus.
Sanoilla tämä maailma rakennetaan
sanojen kautta kasvaa, sanoilla hajoaa
ei ajallisen kehon voima siihen mitään lisää anna.
Yksikin sana paikallansa
on vaik maailman pelastava
eikä siihen tarvita kuin sanova suu
tai kirjoittava käsi
kaikki muu vain tukee noita kahta."
-Apua! huokaa ajallinen Kapteeni jo ääneen.
niinkö ... alas? ett' enää käsi, ja suu
muu kaikkiko ajassa musertuu?
-No, ei se ole matkan tarkoitus yksinomaan, Alkemisti jatkaa,
tuossa vain kuvattuna tärkeysjärjestys
ja kaiken päähuomio
ja tuon päähuomion ohessa
kaikki muukin tarpeellinen annetaan.
- Onko tuossa jotain tuttua.
Ei tarkoitus ole Kapteenia kadottaa
vaan, rakentaa - ja tuo hänen ajallinen osansa 
nyt hetkeä masentaa.
Vaan katsohan, Kapteeni, kokonaisuutta
omaasi kokonaisuutta, Kapteeni hyvä.
Ethän sinä ole vain ajallisen osa
vaan, enemmänkin ylempien osallinen,
ja ainahan on ollut niin, että siin' kasvanut on
se kokonaisuus, kun kärsinyt on ajallisuus.
Kumpaa tässä laivassa ja matkassa 
oikeasti on tarkoitus kasvattaa,
sitä ajallisen katoavaa Kapteenia
vaiko ylempien ajatonta osallisuutta.
Siellähän se oikea ja todellinen Kapteeni on
kuten on myös tämä koko laiva.
Kapteenilla vain vähän tuota ajallisen osuutta.
Juuri sen verran kuin sanoo se suu
ja kirjoittaa tuo käsi.
Ja, kuika paljon onkaan tuo käsi kirjoittanut
... suukin puhunut
mitä enemmän on tuo ajallisen osa puristunut.
Virat kuin pantava paikallensa;
ajallisen virka, ja virka ylempien
toinen on ajallinen, toinen ikuinen
ja ajallinen rakentaa ikuista
ja ikuinen käyttää avukseen ajallista
... ett' ajallinen vois kasvaa kohti ikuista.
Kuin salaisuutta noissa sanoissa
vaan, ei mitään uutta auringon alla
- ajallisen auringon alla.
Mutta, älä huolestu Kapteeni hyvä
kyllä tuota ajallisen osuutta joukolla kannetaan
koko tään laivan voimalla
- onhan meitä täällä kokonainen miehistö
sun turvana ja apuna
ja tuo omasikin, itsesi ylempi osa
jonka hallussa on tää koko laiva.
Ja, onhan täällä tuo mertenmieskin
kuin ylimpänä valvojana
ettei matka kesken katoa
sillä, matkaa viel paljon on, ja tarkoitusta
toteuttaa matkan viel arvoitusta.
 - Niin, Kapteeni, arvoitusta,
se sinulta vielä salattuna.
Alkemisti puhuu viisaita, kannattaa kuunnella.
Mutta, niin ... matkalla on salattu tarkoitus
ja aika on arvoitus.
Kapteenin käsissä on toteutus alemmissa ja
ylemmissä, siis ajallisen ylemmissä
ja kasvunsa kaikki tapahtuu ylemmissä.
Kapteenia nyt vain hiertää tämä ajallisensa osa
sen kasvatus- ja puristuskoulu
mutta sen kaiken tarkoitus on ajallisen varustus
ja tulevien aikojen avustus.
Ja kaiken yllä lepää matkan tarkoitus.
 
 
17.09.2020  -  2
Ajallisen avuista
(Pohdintaa ajallisen avuista)
Kapteeni etsinyt ajallisen apuja.
Oli kesällä lekuri
hyvä tyyppi ja osaava monella tavalla.
Piikki kantapäähän ja tulehduskipulääkkeen kuuri.
Ei auttanut. 
- Ei tainnut ollut tarkoituskaan, eikä aikakaan.
Nyt jälkeenpäin sen tajuan.
Nyt tulossa toinen, ei tietoa vielä, kuka.
	Onko tarpeen? - ei
	Osaako auttaa? - ei
	Ymmärtääkö tätä prosessia - ei
	Onko turha käynti - on
Pitää olla kympin lääkäri. Nuo eivät sitä ole.
 -Kas, kun tämä vaiva ei ole tästä maailmasta
vaan, ylemmästä ulottumasta.
Ajallisen oireet ovat sen seurausta.
Kun ylemmästä helpottaa, ajallisen vaivat katoaa.
Outoa, vaikea ymmärtää ajallisen
näköjään myös henkisen itsen.
Vaikea uskoa, vaik uskonkin... jollain tasolla.
 
 
17.09.2020  -  3
Opiksi kaikille
Opiksi kaikille, opiksi itselle
tää uskon ja epäuskon taistelukoulu
henkisen varustuksen kasvatuskoulu
ja ajallisen kamppailu ulottuvuuksien välillä.
Opiksi jälkeen tulevain
suurempien voimain unelmain
sillä, niitä voimia kaivataan viel tulevassa
vaativassa ajassa, ja toisia kantavassa.
Sillä, ei apulaisia ajalliselle
kasva ilman ylemmän kasvatusta
ajallinen puuhailu ei mitään hyödytä.
Vain ylemmillä on merkitystä.
Ja moni joutuu viel samaan kouluun
kuin Kapteeni konsanaan
samaan vaivaan
ja epäuskon taiston kasvatukseen.
Ja siitä koulusta putkahtaa ulos, hyvä tulos.
Vaan, ei helpolla se koulu kellekään
ei itsestään tieto, viisaus
ei usko, luottamus.
Ja mikä on ylemmän varustus
se on ajalliselle kuin kauhistus.
Ylemmälle lisää, ajalliselta pois
ett' vain se tärkein vallalla ois.
Ei ajallisen mielen ja halun mukaan
vaan, ylemmän ohjauksen
jota ei ymmärrä ajallinen kukaan.
(Noh ... monikaan)
 
 
17.09.2020  -  4
Varustaminen uusiin
Sanojen Suuresta kirjasta voi katsoa
miten voimassa tulee varttua;
ei yksikään tiellensä ilman pukemista
ylemmän varustusta.
Ja missä tapahtui varustaminen;
ahjossa
kovassa koetuksessa, poltossa
ja vast sen jälkeisessä pukeutumisessa
oli valta uusia vastaan taistella
olla oikeasti urhea ja rohkea
peloista vapaana oikean asian puolesta.
 
 
18.09.2020     (klo 02.30)
Selitystä omasta ja tulevasta
Niin, miten selitän tään hullutuksen
kaiken kasvun ja kuin kurituksen...
Nyt jo 40 vuotta etsintää ja matkaa
ja kasvua elämän alusta alkaen
monia portteja ja portaita koluten
nousua ain ylemmälle tasolle.
Ja viime vuodet ylemmille ulottumille
uusille valloille ja voimille, uusille näkymille.
Ja nyt, kuin suurin portti kaikista
josta tulee kulkea
oppia ja nähdä uusia tulevia, ja niihin uskoa.
 
 
Elämä on matka kohti määrättyä tavoitetta
ja nyt on aika sitä saavuttaa
ja varustaa aikaan uuteen
muuttuvaan tulevaisuuteen.
Se ei vielä ole se kuoleman jälkeinen
vaan, ajallinen uus'
ihmiskunnan muuttuva tulevaisuus.
Tätä varten kaikki tää kasvu ja vaiva
olla vihdoin valmiina
kun aika ihmiskunnan on täysi
ja on muutoksen aika
... miten kaikki ajallinen 
kuin yhdessä siihen valmiina;
   ihminen
      luomakunta, luonto
         maat, meret, ilma
            luonnonvarat ja -voimat
- kaikki katoavat
ja sijaan kasvaa uudet tulevaisuudet.
Ja jatkuu ihmiskunnan kasvu ja kehitys
sitä parempaa ja suurempaa kohti
joka jo alussa jossain kaukana hohti.
Ei tämä vielä määränpää ole, ei tietenkään
yks välivaihe vain matkalla
kohti parempia aikoja.
Mutta, muutos on suuri
maailma muutosten jälkeen kuin uusi
vaik pallo on sama
aletaan uudesta kohtaa kuin alusta
ja rakennetaan taas uutta
nyt uudella tavalla, voimalla 
viisaudella - uudella viisaudella
kehittyneemmällä ihmiskannalla
kauneudella ja uusilla arvoilla
rakkaudella ja arvonannolla
ylempien avulla ja taidolla
henkisillä arvoilla ja unelmilla
tulevien kuvilla.
  
 
Vaan voi! sanat vähäiset jättävät suuria välejä
ei ole olemassa kuvia, joita kuvata
eikä sanoja, joilla kuvia luvata.
Kuvat ja sanat kasvavat aikanaan matkalla
ettei ihminen rakentaisi vääriä mielikuvia
ja lähtisi toteuttamaan omiansa 
vääriä suuntia ja uskomuksia
- mikä niin ominaista on ollut ihmiskunnalla.
 
 
19.09.2020
Jollekin uudelle tasolle
Tulossa jokin energiavirtaus 22.9.
joka nostaa uudelle tasolle
- jollekin 5D, kuin tuosta noin vaan
värähtelyä kohottamaan.
Noinko vain, ja kaikilleko, vai kelle
tuleeko jotenkin näkyville.
Jotain hyvää oloa ja onnea kuulemma lupaa.
Ihmisten tarinaa, mistä lie kumpuaa
sopii tähän aikaan:
kokemuksia, elämyksiä, tunteita ja tuoksuja
ja kaikki vain mulle heti 
ilman vaivaa ja ponnisteluja
ilman kasvun vaatimia koetuksia
ja muutoksen kouluja
ilman sisäisen valmisteluja.
Saattaahan joku ylemmäs ulottua
nousta jonnekin uusiin 
vaan, ei ilman vaivaa
ei sisäisen syvän muutosta
ajallisten tilojen korjausta.
Vain kuin lasten leikkiä, hauskaa ja helppoa
yhteistä iloa ja onnea
kuin ilmaista hauskuutta.
Voi tätä kaikkea
ajallisen touhua ja kuin pintauskoa.
Tulossa kyllä suuria muutoksia
muttei tällä tavalla
kuin vain taivaalta sadepisaroita kaikkien ylle.
 
Hmmm... ei kannattaisi olla masentaja
johonkin todelliseen palauttaja
sehän ois kuin rikkoisi lasten hiekkalinnoja
- tulee vihaa ja kiukkuja
rikkoa nyt toisten leikkiunelmia.
Anna olla puuttumatta
ovat sitten suuttumatta.
Parempi pieni ilo ja onni tulevien edellä
säilyy mieli keveä.
 
Tuleehan ne ajat koetuksien, muutosten
se esille tuo voimain puutoksen
ja nuo D:eet ei siinä mitään hyödytä
ellei ole oikeata sisäistä kasvun, koulun koetusta
oikeata varustusta tulevien varalle, ja sen ajalle.
Ja noita taitavia somettajia on monia
ja somettajien iloseuraajia
- aikanaan romahtavia.
 
Aika on täynnänsä kaikenlaisia ennustajia
edeltä näkeviä, auttavia voimia, valtoja
... ja vain hullummaksi aika käy.
Tulevaisuus ei vielä näy
eikä avaudu näille näkeville
suosion etsiville, maksaville.
Jos tulevat joillekin jo näkyvät
ne näkyvät hiljaisille;
ei itseään korottaville
vaan, kuin vaivaisille, ajassa onnettomille
... vaik juuri heillä se suurin onni on
sisäisensä olo ei ole onneton
kasvanut voimansa, se suuri onni on.
Vaan, oishan se ihanaa
kun se todellinen onni  noin helpolla totta ois
mutta, se pinnallisen onnen kepeys
jo piankin otetaan pois.
 
 
Niin, ja jos joku toivoo
tai kuten muodikkaasti sanotaan
manifestoi uljasta uutta maailmaa
oikeudenmukaista ja tasa-arvoista
tarkoittaa se toteutuakseen, että tämä epätäydellinen 
ja epäoikeudenmukainen järjestelmä 
on ensin ajettava alas.
Mikä onkaan tuon uuden hinta...
- vanhan kadotus.
 
 
24.09.2020
Maailma avautuva
Prosessi tekee loppua
maailma uusi avautuva
Kippari laskeutuu koetuksen koulusta
nousee syvästä kuopasta
- matka uusiin nyt jatkuva.
Ei matka keskeytyneenä ollut, ei todellakaan
matkaa jatkettiin kuin alemmilla tasoilla
kehon koetuksilla ja muutoksilla
mutta, samaan aikaan myös ylemmillä
uusilla ulottumilla.
Ja, mitä ylemmäs kajottiin
sen alemmas vajottiin
ja näin nuo molemmat ääret
yhdessä rakennettiin.
Näin kulki tää outo matka
- sen puoli vuotta -
kuin jotain tuntematonta
jota ajallinen ei voinut ymmärtää
miten kaikki ylempiä ajallisiin yhdistää
ja myös ajallista ylempiin
uusiin ulottumiin.
Outo matka tuo
outo matka koko matka
kun ajallista ylempiin yhdistää
ja ylempiä tuo ajallisen luo.
Onko vaikea selittää, ymmärtää tuo.
Viisaus tulee etsijän ja tutkijan luo.
Ja putos kuva Mystiikan hytissä.
  Mystikko sitä tutki, 
kuva ja selitys nyt suurissa kulki
... kuva "World" toi tilansa julki

         

ja avautuivat salat tuon kuvan takaa
miss' laiva nyt matkaansa jatkaa.
 
-"Olen tuntenut tuon, olen sen nähnyt
todeksi elänyt", puuttuu kertomukseen nyt Narri
       

pitkään laivalla hiljaisesti matkannut
kaikkea kuin sivusta seurannut.
-"Se on merkittävä vaihe", hän jatkaa.
"Kapteeni saa olla onnellinen tuosta
selviytymisestään kuin syvästä suosta.
Se on kova vaihe, minä tunnen sen
eikä monikaan jaksa seas' koetuksien
vaan, poikkeaa pois maailman apuihin
joutuen sen lumoihin, sen luuloihin,
kokeisiin, tutkimuksiin
prosessin kulkua pilaaviin ja sammuttaviin
... kuitenkin hyvää tarkoittaviin.
Mutta, silloin katoaa tarkoitus
jää saavuttamatta se hyvä tulos, mi tarjolla ollut ois
prosessin voima jää pois.
Kovilla oli Kapteenikin, eikä kaukana ollut tuo 
ajallisen apuihin turvaus
vaan, jostain tuli heikkoon hetkeen vahvistus
ylempien avustus.
Mutta, nyt ollaan tässä, Kapteeni hyvä
kanssasi iloitsen hetkestä
kuin voitosta koetusten ja kasvusta sen
min rakensi sisällesi salaisen.
Vapauden tie on Narrin tie, sen sinä tiedät
mut' kaukana se vielä taisteluiden takana
ja liekö ees mahdollista ajallisessa
mut' heti ajallisen takana
se odottaa kuin palkintona uhrauksesta
kuuliaisesta kutsumuksesta ja kamppailusta 
ajallisen ja ajattoman välimaastossa;
milloin alla, milloin yllä
matkoilla voimia väsyttävillä."
-"Kiitos vaan, Narri, sinä kuin salainen matkalainen,
pitikö tuon nyt lohduttaa...
se vielä kuin raskautta lupaa", huokaa Kapteeni.

     
-"Piti piti, lohduttaa", Narri vastaa,
"lopputulosta oivallista se lupaa, ja uljasta matkaa,
monin tavoin viel muuttuvaa
mutta, koko ajan kasvavaa voimaa, ja tulevan kuvaa.
Ja muista, olenhan minä tässä lähellä, samalla laivalla
ja tarvittaessa tuen omallani tavalla.
Ole vain urhea, loppumatka on upea
sisältää monenlaista salaisuutta.
 
 
25.09.2020
Sopiva apu
 -"Sopiva apu ... olemme puhuneet tästä
sen lupauksesta ja avunannosta
rinnalla kulkevasta.
Monimutkaista - ajallista, ajatonta
ois olla matkassa kantavassa.
Jos vain ajallista, se ajatonta syö
matka silloin jo raskas työ.
Vaan, jos ajaton on tuo seuralainen
joka myös ajassa on viereinen
silloin on elo täydellinen, eikä kumpikaan toistansa syö
vaan, yhteinen on elämän työ.
Ajallisessa ain sopu ja rauha
ajattomassa turvaisa matka
ja yhteinen ilo on seurassa aina
arkena arjen, ja ylempien sunnuntaina.
Yhteinen sydän ja yhteinen mieli
yhteinen kieli ja elämän lahja
toinen vain toisella tasolla
mut' koko ajan matkassa mukana.
Hetken viel vailla kasvoja, joihin ihastua
mut' sydän mi yhteinen, on ilo ylempien
ja kasvot piirtyvät salaisesti esillen
yhteyden syvemmäksi kasvaen.
Joten, Kapteeni hyvä, 
Kapteenitar on rinnallasi aina
tunteena, tai kuviteltuna elävänä olentona
vain vailla ajallisen kehoa muuttumatonta.
Kuvittele kaunista, mielesi mukaista muotoa
- ja hän siinä on, sun sydämesi valona.
   
Etkä sinäkään kauaa 
raahaa mukanasi tuota ajallisen raihnaa
sen ajan vain, min matkallesi laivaksi sait.
 
Voit piirtää sen mielesi kuvan, sielusi kumppanin 
tarinaasi näkyville, esille eläville, ajallisen todellisille
matkasi suloisille kuville
... kuten nuo kaikki muutkin laivasi näkyville.
Ja todeksi muuttuvat kaikki mielesi kuvat
vaik onkin toiset ulottumat
mutta, yhtä on kaikki, alla ja yllä
näkyvillä ja näkymättömillä
vain värähtelyjen pienet erot
muodostaa ajallisille ne erot.
Joten, yhtä lähellä 
kuin on ajallisen kehollinen ihminen
yhtä lähellä on sinulle ajattoman elollinen.
Joten, ole rauhallisella mielellä
ei mitään puutu sun ajallisesi matkasta
kaikki on kaunista, kaikki on valmista
ja matkan uusi ulottuma on kaiken avaava.
 
  -"Heei... mikä tos vilahti!" heräs jo Förstikin 
ruorinsa takaa, "mä näij-jotai kummaa utusta... iha-ku..."
-"No hei Försti ... kuule, älä huolestu, minä kerron sulle
vähän myöhemmin", rauhoittelee Kapteeni, pikku virne 
suupielessään. -"Mikähän selkkaus tästäkin taas tulee 
tuon Förstin kanssa", hän itsekseen huokaa.
 
 
26.09.2020
Mitä eroa on naisella
Mitä eroa on naisella,
   mielikuvan todellisella
      tai ajallisen unelmalla...
Mielikuvansa molemmilla
ajallisen viel tapaamattomalla
	tai, juuri tavatulla
ja ajattoman unelmalla
	kauniilla kuvitelmalla.
Vaan, ajallisen maailma tuo ajallisen kaunista
	muotoa, luontoa, toivetta
ajattoman unelma tuo muuttumatonta
	pysyvää kauneutta
	yhteistä mieltä
	toteutuvaa haavetta.
Ajallisen kauneus on katoavaista
  mieli, luonto muuttuvaista
    se, mi alussa oli yhteistä
      on matkalla eriäväistä
haaveet eivät enää ole yhteistä
- elo sietäväistä.
Ajattoman kauneus pysyy samana
tai, voi vaik vahvistua oman mielen kasvaessa
toista muotoonsa muuttaessa.
Ajallinen voi erkaantua elämän matkalla.
Ajaton on lähellä
  ikuinen ystävä, ymmärtäjä
    ja viisastuu matkalla kanssasi
      tarjoaa yhteisen elon turvatun
- hän on aina uskollisesti sun.
Ajallinen on arkinen
sen ensi huuman jälkeen.
Ajaton on huumaava
  sinua ain kantava
    ja kaiken sulle antava
kaiken elon tapahtuman jälkeen.
Ajallinen rinnalla vähenee, kuolee pois.
Ajaton viel kuolinvuoteellas
se sama ihana ymmärtäjä ois.
 
Kuinka paljon kaunista 
kuvausta, runoa, laulua
on laadittu mielikuvasta
hetken ajallisen hahmosta
tai sisäisen syvästä haaveesta.
Elämä rakentuu mielikuvista ja onnen unista
ajallisen katoavista
ja ajattoman ikuisuuksiin kantavista.
 
Runoilijan maailma on niin kaunista
ja kauneus kasvavaista, ikuista.
Ihanaa olla runoilija
jonka sisällä, sydämessä
kauneus ei ole katoavaista.
Runoilija elää vain hetkin ajallisen kauneutta
sit jo pian taas kaipaa hän 
	kauneuden ikuista olemusta
eikä tuota mielikuvien kaunista paloa
	ajallinen sammuta.
--#--
 
 -Ota rinnallesi ajallinen
elonsa jo moninainen
	lapsineen ja menneineen
	elonsa kuormineen, harrasteineen
	toiveineen, omine tapoineen.
Saatko silloin rauhassa olla;
   yöllä nousta ja sanoja kuulla
      aamulla istua vihkosi sylissä ja levätä
nauttia, etsiä sisäisesi eväitä.
Saatko päättää päiväsi ohjelman
lähteä jonnekin, tai olla vaan
nauttia päiväunien rauhaa.
Ja illalla seurata omiasi mieliohjelmia
nukkumaan ajoissa, tai valvoa yötä
- saatko rauhassa tehdä omaasi työtä.
Ja jos toinen siin' vierellä kaipaa yhteistä tekemistä
silloin luovut omistasi ja tartut toisen matkaan
ajatuksesi tärkeimmistä karkaa.
- Voi tyhjää vihko parkaa, joka viisaita sanoja oottaa!
Elosi tyhjyys mieltäsi mustaa.
  -
Noo, onhan siinä ajallisessa kauneudessa
aina myös hetkensä
ihanat yhteiset retkensä ja iltahetkensä
... ja ajallisten sanojen paljous
piankin jo kauhistus
tai kohtaamattomien hiljaisuus.
Astuu arkeen elämän raskaus
ja oman vapauden suuri kaipaus
- yhteisten rakenteiden hajotus.
Ja sitten, huokaa taas Runoilija:
-Oi, ihana elämän vapaus ja sanojen vuolas virta
Runoilijan arvokas pirta.