Ei saa unohtua menneitten teille
tottumuksille, tavoille
kun elämä kuljettaa uusille, tuleville
tärkeimmille, unelmille.

 
09.09.2018
Maailman vähäisyys
   Astui vierelle nyt Tietäjä, Näkijäksi kasvanut
... ulottumia avautunut.
Hän nyt Alkemistin rinnalla tulevia arvioi...
-Niin vähäistä
niin alkeellista
on tää ihmistietouden määrä ja ymmärrys
... vaik kuinka se näyttäisi suurelta ja taitavalta
on se kuitenkin niin vajavaista.
Ja vaik kehitys on ollutkin kuin hurjaa
sen viimeisen sata vuotta
on se kuitenkin ... 
vain sata vuotta maailman kaikkeutta, ikuista
- yks neulan piston määrä se vain kaikesta on
ja tieto, viisaus, ymmärrys on loppumaton.
Ihminen kehittää, kehittää... suurella nopeudella ja 
rahan vallalla ja ahneudella ain uutta ja uutta
vaan, mikä oikeasti ois todellista tarvetta, suuruutta
jolla ois oikean kehityksen tarvetta
... vaikka kyllä kaikki omalla tavallansa
                                      rakentaa tulevaisuutta
nyt vain suuresti kuin viihteen keinoin
ja ajan kuluttamisen ja rahan, vallan saamisen.
Kaikessa taustalla kyllä
salassa, piilossa, toisten valloilta 
etsitään yhä parempia tapoja tietoja salata
ja aseita toinen toistansa tuhota
... vaik kerralla koko näkyväinen maailma
mutta, niin alkeellista tavoitetta on kaikki tuo
eikä vie ihmistä oikean, todellisen viisauden luo.
Pelko tuos' ohjaajana
ja kuin ahneus yhä enemmän ajallista saavuttaa
vaan, ajallinen kaikki, oi raukka, on katoavaa
... vaik vähin erin jotain suurempaakin saavuttaa
vaan, ylittääkö se ajallisen rajaa.
Ja vaik mennään kuin alaspäin
yhä pienempään ja pienempään
tai vaik kuinka suureen kaukaiseen
- hiukkaseen ja avaruuteen -
on se kaikki kuitenkin vain tämän ajallisen ulottumaa
silmillä nähdä, vaik laitteiden voimallisten kautta.
Tutkitaan kuitenkin vain ajallisen ulottuman rakennetta.
Katso eteesi, vaik kohti taivasta
... näet kuin tyhjää
vain pilviä, taivasta, tähtiä, auringon valoa
... kaikki niin tuttua ja turvallista
vaik ois myrskyä ja sadetta.
Ja vaikka näet vain tyhjää ilmaa
jonka takana jokin ajallisen kohde
on se tyhjyys siin' välissä täynnä elämää
tietoa, tasoja, maailmoita, ulottumia
eikä niiltä ole salassa
mikään ajallinen maailma
sillä, kaikki on niille ulottumille avoinna
vaikka ois millaista salausta 
ajallisen tiedolle tarjolla.
Ja jo yhden ihmisen ympärillä
on avoinna kuin koko maailma
ja kaukainen ulottuma, jos osaa vain katsoa
ja kaukaisuuden ulottuma, niin eteen kuin taa
se kaiken näkevälle paljastaa.
Ja vaikka ois millaista salausta
tiedon lukitusta ajallisen ulottumassa
kaikki on luettavissa ihmisen ulottumassa
eikä salattukaan tieto pysy salassa
jos on ylemmän tason taitavuutta
sen tietoa, taitoa, avautumista
ja näkökykyä aitoa.
 
Tekniikka on nyt se ajallisen kaiken ratkova jumala
sillä on ajallinen valta-asema
- paljon iloa ja helpotusta ajan arjessa.
Vaan, tulevassa sillä ei ole suurtakaan arvoa
sillä, sehän on vain ajallisen rakennetta
... vanhenevaa, lahoavaa, katoavaa.
Tulisi etsiä sitä ulottumaa, joka ei ole katoavaa
ja jonka kaikki tieto ja viisaus on vain kasvavaa
eikä siellä mikään katoa, lahoa, ei ees vanhene
sillä, se on kaiken aikaa oleva
eikä siellä ole kehityksen tasoja.
Siellä on vain avautuvia ulottumia
ja tiedon, ymmärryksen kasvavia 
                           kaikkeutta avaavia tulevia
tulevaisuuden unelmia
... vaikka siellä ei enää voikaan puhua tulevista
sillä, kaikki on olevia
vähin erin yhä enemmän avautuvia.
 
Siis, ihminen ei ole koskaan salassa
niin kauan kun hän on ajassa
sillä ajallisen takana on kaikki ajallinen avoinna
ja salaisuudet avoinna.
Ajallisen takana on ajattomat avoinna
matkata tasoja, ulottumia
tavoittaa unelmia
joista ajassa ei ole edes kuvitelmia.
  #
 
 
09.09.2018
Katse kaukaisissa
   
- Ja avaruus, sen tutkiminen
ja maanpuolustus kaikkineen
ajallisine kustannuksineen.

Miten rakentuu tää ajallinen maailma
mistä tullut, minne menossa
miten oikein olemme elossa ... ja miksi
avaruusko vastauksen antaa, että siksi.
Tietoa löytyy paljon ajallisen rakenteen
huomenna jo huomaan monen taas muuttuneen
vaan, onko vastaus siellä
kaukaisten avaruuksien teillä.
Sielläkö synnyt syvät
ihmisen synnyn jyvät.
Katse on käännetty menneeseen
tuhansien, miljoonien vuosien takaiseen
- mitä silloin ollut on
monet muutokset kuin käskystä kohtalon
ja tänään ollaan tässä
niin monenlaisessa elämässä
jossa toisilla kaikkea kuin yltä kyllin
ja toisilla ei yhtään mitään.
Soditaan siellä
ja soditaan tuolla
juhlitaan ja nautitaan...
toisten tehtävänä on nälkäänsä kuolla.
Rahat ammutaan taivaalle
- mitä onkaan tähtien takana, tuolla.
Mutta, voi ihmistä, kuin paholaista
miten kohtelee on itseään
miten kohtelee hän toista.
Vastaus kaikkeen on löytyvillä energioista
siitä tyhjästä välistä, mist' ihminen ei välitä
kun sitä ei voi itsellensä vallata
ei sillä valtaa rakennella - vielä
vai, voisiko vaikka...
olisiko se ilmaista
vaiko, hyvinkin maksullista.
Oisko kuitenkin vallan rakentamista, omistamista
vaiko vain jakamista;
kaikki kaikille saman arvoista.
Ja lähellä vielä, täss' tyhjässä välissä
jossa kaikki on kuin valmiina tarjolla;
   tieto, viisaus, ravinto
      vaik yhdellä sanalla hallita.
Kuin vain sanoa sana
ja sana todeksi tuli.
Jos ongelmat kaikki maailmasta
yhdessä hetkessä yhdellä sanalla poies suli.
Jos kaikki tässä näkymättömässä välissä
näkyväksi tuli
kaikki paha maailmasta
kuin yhdellä käskyllä suli.
Vaan, mitä sanoo siihen ihminen, nykyinen
yksi sanoo yhtä, toinen toista:
-"En tahdo moista, minulla on valtaa."
-"Minusta ois niin suurenmoista,
minulla ei ole rahaa."
Toiselle sopisi muutos maailman
toiselle ei laisinkaan
... pitäisi niin luopua omistaan.
Vaan, maailma ihmistä valmistaa
muokkaa jo tulevaa
rakentaa sitä yhteistä unelmaa
... joka jo toiselle unelma ois
toinen toivoo, ett' mikään ei näkyväisestä menisi pois.
 
Näkijä näkee, mikä on pakko
mikä ois hyvästä, mikä on pahasta
miten kuin pakko on luopua rahasta
etsiä vain yhteistä parasta
kun puhutaan koko ajan samasta pallosta
                                      ja sen rajallisuudesta.
- Elämästä ja kuolemasta.
Ja ulottuman ulottumasta
josta pitäisi etsiä ratkaisua
- ei avaruudesta, eikä sen takaisesta
vaan, sen takaisen takaisesta
  #
 
 
07.10.2018
Ohjetta elämälle, tulevalle
Ja astuu vuorollaan esille Näkijä:
  
-Kaikki mikä tarpeen, annetaan
huonoista, pahoista varjellaan
moni on turhaa, kaunista
tarpeellinen on parasta.
Ei saa unohtua menneitten teille
tottumuksille, tavoille
kun elämä kuljettaa uusille, tuleville
tärkeimmille, unelmille.
Kuljetus on ohjauksille
suorille poluille, mutkat pois.
Aika kuin ikuista ois
vaan, ei ole kuitenkaan
tavoite, päämäärä tulee saavuttaa
löytää viel monet uudet ulottumat
ja ajallisen oudot kudelmat
jotka vielä kuin salassa on
- matka kuin uskomaton.
On ratkottu syitä seurauksien takaa
ihmiskunta monessa viel tietämättömänä mataa
ja kuittaa rahalla, vallalla
vaik ois tarjolla syvää apua
jolla ratkoa seurauksien takaisia asioita
tilanteita, hetkiä ihmisen
ihmiskunnan outoja, raskaitakin retkiä
joiden säteitä ain uudet kantavat
menneet vaivoja, ongelmia, antavat.
Vaatii voimia löytää ja tutkia
esille tuoda, koetella
apua tarjota ja uskoa
tulevien mahdollisuuksia.
Kulkea outoa tietä
löytää itsestä, toisesta
koskea ja kajota
varoa, mut' silti uskoa kuin mahdottomia
vaikka ratkaisut yksinkertaisia, mahdollisia
- ihania tuloksia.
Vaan, vaatii voimia kaikki
ei lahjaksi, ilmaiseksi
matka on vaivaksi, raskaaksi
kehoa ain kuluttavaksi
taidoksi elää ja kulkea
olla julkea
ja koskea, min paikka paikalla on
- ympäriinsä hääriä mahdoton
ajan, voiman myötä
raskasta työtä heikolla keholla
vähäisellä voimalla, jota tulee varjella
uutta anoa ja taas uskoa:
se on mahdollista.
Ja havaita hyviä, ihmeellisiä tuloksia.
Rakastua.
  #
 
 
 
 
08.10.2018
Sisäinen energia
  
-Energiakeskus kaikella
   ylemmillä, alemmilla
      pienillä, suurilla
        ihmisillä, uusilla.
Energiakeskus
   voiman antaja
      elämän kantaja
         auttaja, vastustaja
            elämän valon antaja
               rakentaja.
Jos elämän energia on poissa
ihminen matkaa jo muissa maailmoissa
energioissa, joissa
ajallisen tarpeet on poissa.
Se on kaiken voiman lähde
ja siitä kumpuaa kaikki
se ydin on ihmisen
ydin maailman merien
menneitten, tulevien
kaikkien unelmien.
Kuin pieni aurinko sisällä solujen
atomien, kvarkkien
ja ain pienempien hiukkasten
suurien kokonaisuuksien
universumien, maailmojen
ja maailmoitten takaisten
jumalien.
Se ehto on kaikkien kasvujen
syntyjen, kuolojen.
On energioita ja energioita
  esille, näkyville
    ja näkyviltä pois
miten kuolokaan muuten mahdollista ois
palata takaisin sinne
mistä voima oli esille.
Tämä energia oltava on;
   energia elon, energia kuolon
      energia kuolon jälkeisen
         energia ensi hetkien.
Energia elämään
energia elämästä pois
miten mikään kasvu, kehitys, kuolokaan
mahdollista ois.
Siksi, varjele elosi energia, oi ihminen
sinä viisas, ihmeellinen
vaik elonsa järjestelmä kaikella;
   luonnolla, kasvilla
     elämän elolla
       eläimillä, elollisilla
...he osaavat sen kuin luonnostaan
luonto hoitaa omiaan.
Vaan, ihminen
tapaus ihmeellinen
on suuremman alun juuri
siksi sen voima on suuri.
Vaan, senkin voimana energiakeskus on
muuten on hän voimaton
- pian kuolonsa osa hällä on.
Tässä suuri kysymys:
   energian pysyvyys
   sen säilytys
sillä, elo ihmisen ain energiaa syö
sen säilytys on kova työ
kun kaappaajia, kuluttajia on aikanne täys
salakavalia, jotka ei ihmiselle näy.

Ja mittari puuttuu
sen voimansa laskuun;
  mistä lisää
    mikä kaikki saa sen laskuun.
Sillä, alle rajan jos vaipuvi se
terveys joutuu jo koetukselle
ja sairaus hiipii luo eri tavoin
ihminen niin monelle syöpölle on avoin.
Kannattaa laskea
tutkia, välttää, hankkia
ettei tule kuin salaperäisiä sairauksia
joita vaikea tutkia, hoitaa, kun ei ole tietoa
- tai on vaikenemista, jopa tarkoitusta 
rahan, vallan, aikaan saamiseksi
- sairaus muuttuu rahaksi, vallaksi.
Mikä syö sun voimasi, ihminen
  mikä tuho on energien
    elon valtojen, voimien
      ihmispienen, poloisen
        rajallisten voimien.
Elät keskellä energiaa kuluttavien, kadottavien
vaarallisten voimien, laitteiden
ajallisten uhkien.
Ei energia katoa, muuttaa vain muotoaan
mut' ajallisen elon, ehtona sen
on varustuksenaan.
Sitä oltava on!
Mikä syö, mikä kuluttaa pois?

Mistä takas, tilalle, ett' elo mahdollista ois
- että terve elämä mahdollista ois.
Vähenevä energia vie eloa pois.
  #
 
 
08.10.2018
Suuri kysymys: 
Mistä energioita, voimia
  

-Ravinnosta
   luonnosta
      auringosta
niistä energioita.
Energioista voimia
miss' värähtely oikea.
Kulutuksia on monen moisia
väärät värähtelyt...
voimat jo piankin poissa.
Mutta, on energiaa ja energiaa
mut' värähtely oikea
antaa oikeita voimia.
Siis, mikä on ravinnon värähtely
- pitää olla plus-merkkinen.

Mikä on kuluttava värähtely
- miinus-merkkinen.
Mistä kaikesta oikean värähtelyn kautta energiaa;
aurinko, ravinto, luonto, meri, musiikki,
ravitsevat sanat, hyvä hetki... onhan noita.
Vaan, mikä kaikki energiaa syö...?
Katso alta, 16.10. "Sairaus on seuraus"
  #
 
  
 
 
11.10.2018
Neljän viikon opetus
Outo rytmihäiriö
sitä seurasin, kuuntelin, kyselin
paikallani pysyin
jotain pientä puuhasin, tanssinkin

  
-Opiksi kaikki
ja varsinkin oudot, selittämättömät.
Miten tuon kaiken muuten opetin.
Miten jonkun toisen ihmisen kautta
                         vain sivusta seuraten.
Vaikea.
Mutta, tässä se taas;
tieto ja viisaus, kokemuskin.
Huolikin, vaikkei huolta oikeasti ollutkaan
sen ymmärtää sait.
Taistelit vain.
Nyt vielä nämä ponnistukset
jotka lähipäiville on (laivan ihanat tanssit)
sitten vähän lepoa.
Tälläkin matkalla silmäsi ummista.
 
Ja energiat palautuivat, nollasta hyväksi, oikeaksi.
Myös puolustusjärjestelmä palautui normaaliksi.
Taistelu kuin loppuun käyty;
  voimat kerätty
    pelot voitettu
      kunto palautettu
        läksy, oppi, opittu
- viisastuttu.
  #
 
 
11.10.2018
Ja se opetus oli
  
-Sillä, ei omalla voimalla
ei omalla halulla, tahdolla
ei ees tahdon voimalla
säälillä, empatialla, toivolla
toiselle helpotusta, apua.
Saa rukoilla
ja jättää kuin suuremman käsiin
elämän suuriin suunnitelmiin
sillä, kullakin ain paikkansa, 
tehtävänsä, tarkoituksensa,
seurauksensa, vaivansa
- ja vaivasta vapautuksensa.
Oppinsa kaikesta
kasvunsa elämän tiellä.
Onko aina lupaa poiketa siellä
toisen elämän tiellä, ja helpotusta antaa
vaivassa kantaa.
Sillä, kuka tietää voi toisen tietä
oppia, kasvua
suuntaa, tarkoitusta
sillä, ilman tarkoitusta ei ole monikaan asia
eikä kesken koulua saa oppivaan kajota
vaik' niin ihana aina ois toista palvella ja auttaa
mutta, tulee tietää, onko elämältä lupaa
... ehkä sotkea sen hyvääkin suunnitelmaa.
Näin ohjailee tuo viisas rinnalla kulkija
opettaja, auttaja
viisauden antaja, varoittaja
ja muistuttaa: -Onko lupa, toisen elämään kajota.
  #
 
 
 
16.10.2018
Sairaus on seuraus
  
-Sairaus on seuraus
oire jostain elimistön tilasta
tai sen aiheuttamasta ongelmasta
elosta, elimistön viasta
kaukaisesta ulottumasta
onnettomuudesta
 
työstä, stressistä
energian vähyydestä
vuodosta, surkeasta ravinnosta
vääristä, vaarallisista tavoista
voimaa kuluttavista.
Tappavista ympäristön vaaroista
myrkyistä, säteilyistä.
Mielen taakoista
vihasta, kaunasta, raivosta
elon asenteesta
rakkaudettomuudesta, pelosta.
Julmasta kohtelusta
vääryyden kohteena olemisesta
sodasta, kidutuksesta
kaunasta, anteeksiantamattomuudesta
 
rakkauden puutteesta, kaipauksesta
ikävästä, menetyksestä, surusta
sisäisestä kuolemasta
väärinymmärryksestä
epäoikeudenmukaisuudesta.
Ravinnon puutteesta
ravinnottomuudesta
vääristä elintavoista
itsensä tuhoamisesta
uhoamisesta, taistelusta
 
voimiensa kuluttamisesta, 
	hyvässä tai pahassa
väärästä vallasta ja rahan ahneudesta
tahallisesta vahingonteosta 
ja laskelmoinnista, miten minulle enemmän
väliäkö sillä, miten käy sinulle.
On syitä ja seurauksia;
   synnyttäviä sairauksia
      hoidettavia oireita
         parannettavia sairauksia
            elämän asenteita.
Hoidetaan oiretta
parannetaan sairautta
- vaan, miten poistetaan syitä.
Miten lisätään voimia
kadonneita energioita, elämän valoa
ihmisen syvintä varastoa
puolustusta ja elämän paloa?
Miten saadaan ihmisen sisälle
kadonnutta elämän voimaa ja valoa
jonka katoaminen synnyttää aina sairautta
kehon salaista halua kuolla
ja elämästä kadota?
Mistä uutta elämän halua
jolla taistella ja torjua sairautta
jolla parantua?
Ja miten tietää 
kunkin elämän salattua tarkoitusta
- niin hyvässä kuin pahassa?
Ja kaikkea kuin kaikessa
   mitataan rahassa
      ja rahan vallassa.
Voi, kuinka paljon kaikkea;
kysymyksiä ja energiaa kuluttavia
ihmistä uuvuttavia.
Ja kannelta kuuluu Förstin hiljainen syvä huokaus:
-Onneks mä-enn-oo ihmine!
  #
 
 
29.10.2018
Pysähtynyt hetki
Tarinat ei kulje!
Liian paljonko muuta
pikku remppaa, erilaista touhua.
Jotain kuin vialla;
   nenä vuotaa
      väsyttää, nukuttaa
         voimattomuutta...
  
-Silloin pitää levätä, nukkua ... olla vaan
ei mikään, ei maailma katoa
odottaa vain uutta muotoa.
Ei edemmäs mennä voi
vaik' menoon ois halua
tulevien tulee valmistua
tien eteen, jota kulkea
ja siinä onnistua.
Ei ennenaikaisesti kiirehtiä jotain
jota ei vielä ole eteen valmistettuna.
Asennoidu niin, ja ole vain levollinen.
Jos ei jaksa - lepää.
Jos nenä valuu - pyyhi nenä.
Jos ei sanat kulje - anna olla, kulkevat ne taas.
On hetkiä, on tarkoituksia
on valmistuksia eteen - ja sitten tehdä.
Ei oma halu tässäkään
kuten ei muussakaan alemmassa-ylemmässä.
Alemmassa yksin saa puuhata kyllä
inspiraatio siinäkin etuna.
Vaan, alempi-ylempi vaatii aina kuin kutsua
kulkea kohti tulevia ja uusia kuvia ja oppia
rakentaa tulevia, jolla aina aikansa on
- ei se ole ohjaamaton.

Kaikessa kasvussa ain ohjaus on
tavalla tai toisella.
Ei kannata olla levoton
ohjaus kaikkeen on.
Niin kuin tämäkin hetki;
   aamuinen rauha, aurinko vasten kasvoja
      kehon lepo
ja levon tarve.
  #
 
 
30.10.2018
Terveys lahoaa
  
-Rikkoutunut mieli
   paha kieli
     liian suuri elon kuorma
       suru, murhe
         vakava huoli
- mielenrauha kuoli.
Stressi
liian vähäinen uni
energiat suli, eivätkä päässeet täyttymään.
Läheiset, ystävät, hylkää.
Ravinto ei ole hyvää, vaik ois kuinka riittävää
ihminen ravinnon pois säteilyttää
voimat häviää ja energia loppuu;
   keho sekoaa
     tasapaino katoaa
       elämä hajoaa
terveys lahoaa.
  #
 
 
01.11.2018
Elämä tappaa
  
-Syntymässä
ihminen lähtee elon matkalle...
Mikä ihmisen pelastaa
kun koko elämä häntä tappaa.
Se jo syntymästä alkaa
elo kehoa rasittaa;
  jo synnyinlahjaksi saadut vauriot
    surkeat ravinnot
      mielipahat
        lapsuuden traumat
          nuoruuden kiusat
            rakkauden surut
              työelämän kirot
-elon monet ilot
kuitenkin voimaltansa heikot parantamaan sitä
minkä murheet musertaa
- elämä kaikkineen ihmistä rasittaa
heikentää
sairastuttaa ain heikoimman lenkin kautta
ajallisesta kadottaa.
Harvassa hän
ken mielensä terveenä säilyttää
jolla kehonsa kaiken keskellä lepää
ja jaksaa murheita niin vastustaa
ett' vaikeudet helposti voittaa.
Mutta, huolista, murheista vapaa
ei ole kenkään ihminen
ja elonsa kuitenkin aina
vain määräaikainen.
Toiset lähtevät ennen toista
- vaan, ajallista kuolemaa ei kukaan voita.
  #
 
 
01.11.2018
Eloa kadottaa
  
-Rakkauden lirutusta ja onnen huumaa
vaik' elon hetki jo kuumaa
kiihtyvällä vauhdilla eloa kadottaa
- rasittaa, rasittaa
ihmiseloa muovaa kohti tulevaa
saasteista aikaa
eikä siitä ihmistä enää
pelasta mikään.
Ja vaik' niin paljon viel on kaunista ja hyvää
saaste on jo näkyvää;
   luonnossa, elossa, kehossa
     jokaisessa elon solussa
ja siellä kuin piilossa
kasvaa halu poistua
kuin mahdottoman taakan alla
jota on havaittavissa kaikkialla.
Ja muotoja niin monia;
   on jatkuvia sotia
     kansain vaelluksia
       sairauksia
kuin viime hetken ahneuksia
   pelkoja tulevasta
     kuin kadotetusta unelmasta.
Ei välitetä vakavista merkeistä
ne ovat vain lukuja ja uutisvirtaa
- ihminen turtuu
kunnes se kohdalle itsensä osuu
... silloin on hän jo voimaton.
  #
 
 
02.11.2018
Muutoksen kourissa
-Vähän on jotenkin halju olo.
Kunnossa?
Ongelmaa?
Ylemmän yhteys lepää..., ihmettelee Kapteeni.
  
-Muutos. Oppia uutta.
Vapautua vanhasta, uudistua.
Uudella tavalla tuntea ja tietää.
Muutosta koko kehossa. 
Raskasta, vaan ei vailla tarkoitusta.
Eteenpäin matkata 
ja uskoa parempia tulevia. Olevia.
Kirjoitus on suuriarvoista 
kuulla - ja puhua.
Ei vain kaikkea mitata, vaik' sekin arvokasta.
Se nyt (hetken) poissa - ei vastausta, tietoa, taitoa.
Etsitään ymmärrystä aitoa.
(-Kuin kuolema?)
-Vaiheen kuolema.
Uuden alku ja avaus.
Oppia edemmäs.
Uskoa uusia mahdollisuuksia
(-Vaan, mitä?)
-Ei syytä, seurausta
vaan, uutta vaihetta, edetä matkalla.
Kuulla ja nähdä uudella tavalla
kuin valmistumatta.
Annettuna, kun aika ol' täys.
(-Mikä aika?)
-Aika kasvaa ja kehittyä 
pois menneen askelista ja astua uusiin
tuleviin, kantaviin.
(-En ymmärrä?)
-Kehosi muuttuu.
Kaikki muuttuu.
Uudeksi kaikki, työ ja vaiva.
Uusia esiin kaiva.
Matka on ollut vaiheita
on vaiheita edelleen
edemmäs, ylemmäs kantaviin
uusiin, suuriin unelmiin.
(-Olenko hyljätty?)
-Siitä ei ole kyse
hukkaanhan kaikki ois silloin mennyt.
Ei vanhan pois, ole hylkäys
vaan, uuden, päälle rakennus
jonka alla kantavana
on taas yksi vaihe uusiin tukeva
kuten aikaisemmat ennen tätä
- älä uskomatta jätä.
(-Tätäkö tää kaikki
monen viikon vaiva, lama?)
-Muovausta.
Uuden asetusta kuin (sydän) rytmiä myöten.
Keho korjaantuu
se reagoi ja uudistuu.
Vaivansa sillä, muutokselle.
(-Onko kaikki nyt kuitenkin hyvin - ok?)
-Ei hätää.
Edellinen oli "kuin kuoleman kautta" (15.1.2015).
Nyt toisella tavalla
matkan muutosta, uutta
= vapauden mahdollisuutta.
(-En ymmärrä mitään?)
-Kuten alussa, silloin kaukana, 
kun sinut matkaan lähetettiin, sanoit:
"Ei minulla ole mitään sanottavaa".
- Ja sitä tuli!
Tulee siis nytkin, sitä uutta
vaikket sitä vielä tunne.
Rakennusta tämä, vahvistusta
muutosta ihan kehoa myöten
sillä, sehän täss' välikäsi kaikelle on
... muu tapa ois mahdoton.
Rauhassa vaan...
uutta kasvaa, odota vain
sen suurempi eteesi valmistaa.
Ei ennen voi kulkea
ennen kuin edessä tie valmistettuna.
Sitten se on luvallista ja oikeata. Suurta.
Ei katumusta vaik muutosta
vaan, toivottua, luvattua
... ja silloin kaikki muukin sinulle annetaan
sen ohessa.
Ole vain vapaa
ei mitään ongelmaa
ei vaivaa, ei kuolemaa
vaan, uutta voimaa
matkaa, suunnitelmaa
kuin uutta unelmaa
mit' kuin sisälläsi jo kaivannut oot
tietämättä, toivomatta.
Näin on aito kulku;
   ei pyrkiä, treenata
   etsiä perässä, juosta.
Vaan, kuin yllättäen avata tuntematonta
kaipaamatonta
uskomatonta.
(-Joten?)
-Niin, joten...
odota vain hetki, ja elä eloasi
kestä muutostasi vailla huolta, pelkoa
kehosi huonosta tilasta.
Rakennusta sisällä ja päällä
ja se päällä = keho
sisällä = ylemmällä tasolla, itsessä.
Ja fyysisen tulee muotoutua uudelle
voimalle, kyvylle
eikä ongelma ole ongelma
vaan, muutoksen voima
joka koskee kokonaisuutta
jonka osa kehosi on.
  #
 
 
07.11.2018
Kysymyksiä ihmisen tulevasta
  
-On tärkeätä keskittyä 
ajalliseen ihmiseen ja tuleviin
sillä, kaikki vaikuttaa ihmisiin
nykyiseen, ja huomiseen
sillä, tulevaisuus on ihmisen
ja ilman ihmistä ... onko tulevaista
- puhutaan nyt ajallisista.
Kuka ois huolissaan tulevasta
kellä huoli huomisesta, ellei ihmistä ois
ihmisen mukana ois
kaikki huoli huomisesta pois.
Huokaa luonto tavallansa
ylempien ulottumalla
vaan, ei vapise se tulevansa eessä
elää, kuolee, hetkessä.
Mut' ihminen on toisenlainen
hetkessä tähtää ain tuonnemmas
huolensa on huomisessa
tulevassa paremmassa 
- tai huonommassa.
Ja kahmii, kahmii
min kaikesta vain irti saa
turvaten tulevaa
ja rakentaa
kuin maanpäällistä unelmaa.
Ja, niin paljon jo hienoa onkin
jos on surua ja murhettakin.
Ja toisilla ei kuin mitään
elo kuin luonnolla, eläimellä
eläen hetkeä.
Kenen on tää näkyväinen maailma?
on se kysymys suuri.
Kuka päättää, hallitsee
kenen tahto vallitsee.
Kuka omistaa kuin koko pallon
vaik mikään ei riitä.
Mitkä ovat ihmisen rajat
kuka huolehtisi siitä.
Niin, toisilla kuin kaikkea
                   ja mikään ei riitä
toisilla ei mitään
                  tyhjästä eloasi niitä.
Ja kumpainenkin tietämätön toisestansa
kummallakin unelmansa.
Mut' kaikilla yhteinen on kuolema
ahneuden lopettaja
kärsimyksestä vapahtaja
kaiken tasaaja ajallansa
- millainen lie tulevansa.
Toisella tänne paljon jäi
toisella ei mitään
muistoinsa pankki, kokemansa
ajallisensa kulku ja kasvu
toiselle siin' kuin rikkautta
toisella vain ainainen huoli.
Yhteistä heille aina se:
molemmat ajasta kuoli.
Vaan, mitäs sitten...
mikä arvo millä
mikä tärkeätä
mitä varten kaikki
mikä unelma
onko jotain jatkoa
jolla unelmaa palvella?
Onko jokin uusi tuleva, oleva
jatkuuko viel sama?
Tuleeko jokin uusi unelma
onko menneestä apua?
Onko jotain tasausta
saako viel jatkaa päättynyttä riemua?

Jatkanko samaa kärsimystä?
Paljon on kysymyksiä ihmisen
paljon on malleja tulevien
rakenteita tulevien unelmien
uskoa toiveiden, monien oppien, sanojen.
Vaan, oikeasti ... kovin on kaukainen
tuo kuva tulevien
eikä kuin sallittua ole puhua siitä
sillä, ihmiselle ei mikään riitä.
Pian jo itselleen kaappaisi senkin;
tiet, paikat, tulevien kaupaksi
eduksi, rahaksi muuttaisi sen
valheeksi heikkojen
- niin kuin jo nyt tehnyt on
vaik totuus tulevan on tuntematon.
Vaikkakin, jotain hyväksi siitä tietää ois
jotain, joka ei ois keltään pois.
Vaan, kuin turvaksi tulevain
peloksi pelokkain
levoksi raskaitten teitten
onneksi ikäväin, kaipaavain
yhteisten tulevain
ajallisten unohtain
salatuksi tutkivain
kuvia, muotoja, etsijäin.
Vaik joku jotakin joskus nähnytkin ois
on se todellisen edessä pyyhitty pois.
Missä ovat ne miljoonat, miljardit
missä kaikki menneet ennen meitä
tapaammeko joskus heitä
tuntevatko viel meitä?
Ja mikä on muoto ihmisen
kun jättää hän ajallisen
kehomme muodon vajavaisen, katoavaisen
- saako jonkin muodon uuden?
Tälle matkalle nyt, Kapteeni hyvä.
Tämä matka viel käymättä on
arvaamatta tieto avaamaton
pelko poistamaton
tuleva kuvaamaton, ja muodot sen
harhakuvia poistaen.
Tämä on vaihe tuntemattomien unelmien.
  #
 
 
10.11.2018
Ajallinen vai henki
  
Homeros - tai jokin henki
joka Homeroksen muodossa kulki
siis, ei Homeros, vaan se henki
samoin kuin muillakin
jos joku nimi, muoto, annettu on
on se vain ajallisen puku
... henki on ajaton.
Siks' tärkeä ei ole se esiintynyt muoto
kasvo, nimi ... vaan, henki
joka aikansa eli
tehtävänsä teki.
Mikä tärkeätä ois, se takkiko
jossa ajassa kulki.
Siis, kuuntele henkeä
ajattoman osuutta
älä ajallisen kuin vajavuutta
sillä, vain ripaus hengestä aikaan tuotu ol'
suurempi, syvempi, ol' tietonsa pohjaton.
Vaan, salaisuutta annettu ain' aikain mukaan
suuria, syviä, ei ymmärrä kukaan.
Mut' pienin erin kasvavi se 
tieto, totuus, ylemmiltä ajallisille.
Siks' ei kannata miettiä mitä teki, mitä sanoi
miltä näytti hän
kun matkasi matkansa ajallisen elämän.
Ei se ollut hän
vaan, vain osansa elämän
siks' suurempi paljon on voimansa
tietonsa, ulottumansa
kuin vain vähäinen matkan hahmonsa.
Eikä siis tule miettiä
voiko hän, nyt Homeros, sanoa
puhua, tietää, jotain muuta
kun takanaan on voima
joka ymmärtää tulevaisuutta.
Mutta, ajalliseen tulee ain tietoa, totuutta
jolla vain sen hetken ajallisuutta.
On kuin kynä, jolla kirjoitat;
päästä tulee mustetta juuri kirjoituksen hetkeen
ja piilossa säiliö suuri 
joka sisältää viel' salaisuutta.
Siis jos, nyt Homeros
on hän vain sen silloisen hahmonsa hengellä
joka teki vähäisen tehtävänsä
ja joka kuitenkin kantanut jo tuhansia vuosia
jos tarkoituksella on ylempiä juuria.
Ei kaikki kanna vaik' huomista kauemmas
... ajallisen viisaus, taidollisuus, on hauras.
Mutta, sanat, kuvat, viisaudet
ymmärrykset ylemmät
ne kestävät ja kulkevat
lukijansa, kuulijansa, syliinsä sulkevat
ja hoitavat, kantavat, ajallisensa matkalla
rakentavat tulevansa osan palvellen kasvua
sisältäen ripauksen totuutta
joka riittää näyttämään, mikä on se suunta.
Ajassa mikään ei ole koko totuutta
- sehän on mahdotonta -
sellaisen väittäminenkin on sulaa hulluutta
mutta, jos on suunta
- se on jo suurta
onhan siinä ylemmän kuin hiusjuurta
joka on kuin lanka suuruuden suuruutta.
Näin evääksi tähän aamuun
jonkin ajatuksen avaukseksi
viisaudeksi, ymmärrykseksi, ajallisen hahmon
joka toteutti vain ajallisensa kohtalon.
Ja näin selittyy myös tuo Mertenmies
joka kaiken kuin jo edeltä ties
ja tehtävänsä jakoi laivallen
itse kullekin hahmollen
joilla itse kullakin
tää ajallisensa osa vain
... itsellään osa jakajan ja tarkkailijan
todellisen osansa ajallisen matkaajan.
  #
 
 
11.12.2018 
Mitä voisin minä?
  
- En pysty pelastamaan tätä maailmaa
en ees ohjaamaan
en sille kertomaan, kuvaamaan
                         toisenlaista ulottumaa
joka yllä tään ajallisen on
- tehtävä kuin mahdoton.
Ei yksi ihminen
- vaik' sellaisiakin on -
muutos suuntaan ei ole mahdoton.
Vaan, mikä ois se muutoksen suunta
joka oikeasti toisi jotain uutta
ja viel jotain vaik yhteistä hyvää
- jotain pysyvää.
Sellaisiakin on...

mut' keksinnöt käsissä ihmisten
pian jo menettävät alkuperäisen merkityksen
ja muuttuvat muuksi, mi tarkoitus oli
- pahuus ja ahneus sen omi.
Jos jokin vaik' hyvää tullessaan oli
se hyvyys jo pian käsissä ihmisten poies suli
ja täyttikin jo tehtävää ihan muuta
... jos palvelee se jotain hyvää
palvelee se jo myös eripuran suuta.
Minkä voisin minä
mitä merkittävää uutta esille tuoda
kun maailma jo niin täynnänsä kaikkea.
Ja onko ees tarpeellista 
yrittää kuin pelastaa koko maailmaa
sillä, ei se sillä pelastu
ei mikään muutu
ei muutu suunta, ei ihminen
samanlainen on ahne, vihainen
vaik' hetkin tuntisikin jonkin rakkauden.
Saiko se aikaan muutoksen?

Ei saanut kuin hetkellisen:
  sodat jatkuu
    tappelut jatkuu
      ahneus ja vallanhalu jatkuvat
ajallisen arvot valtaavat
  tarkoitukset katoavat
    yhteydet hajoavat, ja yhteinen mieli
      yhteinen kieli.
Mitä voisin minä tehdä
tälle maailmalle, sen rauhalle, suunnalle
jollekin yhteiselle ajatukselle
- en mitään.
Mahdoton tehtävä
kuin nostaa jokin valkea lippu kansojen merestä
ihmisten herätä näkemään, kuulemaan
jotain tulevan suuntaa
kun kaikilla vain ajallisen huumaa
ja tekojen kasvua sen
tulevan ajallisen kehityksen.
Ja mitä voisin ees sanoa minä
asioita, jotka vois jotenkin olla yhteisiä:
  arvoja, tekoja
    tuloksia ja suuntia
      tulevien kuvia, odotuksia.
Ja, ketä kiinnostaa!
Kuka haluaa kuulla, kuka taistella
jonkin yhteisen suuren puolesta
- jos sellaista vois olla edes olemassa
kun kullakin on niin omansa
  tahtonsa, valtansa, asemansa
    uskonsa ja tapansa, joita puolustaa
ja joiden puolesta taistella, vaik kuolla.
-En niistä luovuta!
Maailman muutos... Mahdoton!  huokaa Näkijä.
  #
 
 
13.12.2018
Kohti rankkaa tulevaa
   
Kohti rankkaa tulevaa
vaik ihminen koittaa vastustaa
vaan, toimenpiteet niin vähään riittävät
tulevat tuhoa niittävät
- on pakko!
Seuraus elosta, ei mitään voi
sen tullessaan kehitys, kasvu, muassaan toi.
Ei kukaan tahallaan omaa tuhoaan
kuka ees sotaa - siihen ajaudutaan
ja sit taistellaan ja tuhotaan
ihmisten kaunista unelmaa.
Vaan, mitä se opettaa?
Rauhaako - ei
varomaanko - ei
vaan, hamuamaan yhä enemmän vain
lisää omaa
ja kaikkea kuin kilpaa.
Ja kilpaa myös aseita varustaa
itseään tahtoo puolustaa
- ei etsitä rauhaa, vaik ois millaista historiaa.
Mikä ihmisen pelastaa?
Joku jumalako kaiken ratkoaa
vai, avaruuden jokin valvova suuruus
filmiteollisuuden moninainen luomus.
Ei pelasta - ei noista mikään.
Ei ees ihminen itse enää
voi tulevaa jarruttaa
se määränsä ajallaan saavuttaa
- kuin niin monesti jo ennemminkin
kehityksen kuin salaisin askelin.
Ja alkaa taas uusi
uusi upeampi luomus
kasvun ja tulevan kuvaus
- vanhan unohdus.
Ja aikansa taas silläkin.
Oppiko ihminen uusi?
Oppiko paremmaksi
uudeksi tulevaksi?
Oppi se, jo jotain taas kasvunsa tiellä
uusi uljas maailma
uusi tuleva
uusi unelma.
Sitä ei nyt kannata kuvata
mutta, kehittynyt on edemmäs tää ihmisen rotu
vaik paljon onkin samaa vielä.
Vaan, miten ratkoo hän ongelmansa
tulevainsa tiellä.
  #