Ylemmille merille

 

-Outo
sisäinen taistelu 2020



Luettelo runoista

 

8.02.2020
Jonkin uuden äärellä
"Jonkin uuden, ehkä suurenkin äärellä",
kirjoitti Runoilija aiemmin, viime vuoden lopulla.
Aika jotain ennakoi
sanatkin, joita kirjoitin.
Ja sitten tuli tauko
- ja matka kauas meren saarelle
eroon kaikesta aikaisemmasta
   uusiin maisemiin
      uusiin asioihin
         uusiin ajatuksiin
- vanhat jäivät hetkeksi unohduksiin.
Ja kun matkaltani palasin
viikon päivät lepäsin
sit huomasin että, todellakin...
jonkin uuden äärellä täss ollaan

jonkin kuin seuraavan askelman
matkalla kohti sitä todellista tarkoitusta
mitä varten kaikki tää aiempi
vuoskymmenten aikainen matka.
Kaikki taas kerran muuttaa muotoa
ja kaikki aikaisemmin matkattu
on kuin perustana ja rakennusaineena
tuolle tulevalle.
Joten, miten lie nyt jatkuu tää tarina...
Tuo edellinen koski Runoilijan omaa taistelua
vaikka taustalla koko ajan on kasvamassa
se pian julmaksi äityvä Korona.
  

 

 
Ja sitten taas tuli hiljaista...
ja tuon hiljaisuuden oheen
alkoi kehon muokkausta jotain tulevaa varten.
No siitäkös sitä sitten taas pulppusikin sanoja
sen toistasataa sivua. 
Niitä nyt täällä itsekseni ihmettelen
ihmettelen ja kyselen ... ja vähän pelkään.
   # 
 
29.03.2020
Nyt yhden huonosti nukutun yön jälkeen minä päätin, 
että kuitenkin julkaisen tuon muutokseni prosessin 
ja taisteluni sen ohessa. 

Taistelun, josta en nyt kovin ylpeä voi olla, mutta ... 
välttämätön se varmastikin on - sen tuleva näyttää, 
- ellen sitten kiivailuuni jotenkin hajoa.
Tarina tulee kulkemaan oleellisia kohtia vihkoistani poimien, 
sillä tekstiä on syntynyt käsin kirjoittamaani vihkoon 
pian 200 sivua, alkaen 25.2.2020 
... ja nyt siis eletään maaliskuun loppua. 

Liekö sattumaa, vaiko jotain suurempaa suunnitelmaa, 
kun tuo kaikki ajoittuu juuri Korona-pandemian aikaan.
Noniin, lähdetään matkaan...
Kapteeni, joka on lihallinen elää ajassa ja ajan ehdoilla
 - Förstikin
mutta, tuo viel salaperäinen Mertenmies,
hän elää tällä matkalla kuin monilla merillä;
     näillä ajallisen näkyvillä
     ja ajattoman näkymättömillä.
Hänen osuutensa tarkentunee myöhemmin.
Ja juuri tuo ajattoman osuus tapahtuu ulottumassa, 
jossa kaikki asiat ovat samanaikaisesti läsnä 
... mennyt, oleva ja tuleva, siksi matkan tapahtumista 
onkin ehkä vaikea saada ajallista jatkumoa, 
sillä nuo kaikki ovat koko ajan läsnä.
Sydän on kaiken keskiössä, ihmiselon ajallisessa, 
samoin myös sen ajattomassa.
Se yhdistää ne toisiinsa jotenkin salatulla tavalla, 
ja mahdollistaa näin ajallisen ja ajattoman 
samanaikaista olemista ajallisissa.
Sydän on tärkeä elin sekä ajallisen että ajattoman kannalta, 
ja koko ihmiselon kannalta;
tämän ajallisen matkan, sekä sen jälkeisen ajattoman.
Ja tuo tärkeä elin vaatii nähtävästi nyt muutosta, 
ja siihen liittyy tuo prosessi, johon alussa viittasin.
Siis, sydän on muuta kuin vain verta pumppaava elin ... 
se on koko ihmiselon näkyväisen ja näkymättömän ydin.
Sen henkinen värähtely on hyvin korkea, 
ja aivojen värähtely tulee vasta kaukana sen jälkeen. 

Koko muun kehon värähtely on näistä alhaisin, 
lukuun ottamatta muutamia sisäelimiä, 
joilla on yhteistä osuutta 
sydämen moniin ulottumiin yltävien tehtävien kanssa.
Tuossa siis lyhyesti muutosprosessini alustusta 
ja lähtötilannetta.
MUTTA... kuten tuolla aiemmin kirjoitin, 
että näillä merillä on saman aikaisesti läsnä
sekä mennyt että oleva, samoin myös tuleva,
niin tähän kohtaa tulikin juuri tänään aamulla 
31.3.2020 merkittävää tarkennusta.
Se on pakko laittaa juuri tähän kohtaan sillä, 
jos laittaisin sen ajalliselle paikalleen
tuonne tarinan lopulle, 
niin moni asia jäisi herkästi selitystä vaille, 
ja moni ehkä väärä ymmärrys 
voisi kuljettaa vaikka väärille teille.
Tuo aamuinen kirjoitus kulkee näin:
 
31.03.2020	9.30-
Usko ja luottamus
Kapteeni miettii...

-Vai, voisiko kyseessä vain olla se
mun omani sisäinen rakenne
sen korjaus ja luottamuksen kasvatus
jonkin uuden vahvistus...
-Tai vanhan, sen herkän uskon ja sen kautta luottamuksen 
kasvatus johonkin suurempaan tarkoitukseen,
joka tään kaiken ajallisen kamppailun takana kuitenkin on
- ilman noiden vahvistusta, tää matkan jatko on mahdoton.

Hyvänä päivänä on helppo olla rohkea, uskoa ja luottaa
mutta, koetuksen kohdatessa tuo kaikki punnitaan.
Ja sitä puntarointia on nyt tehty jo monta viikkoa.

Eikä tavoite tietenkään ole se puntarointi
vaan, vahvistus noille kolmelle; uskolle, toivolle ja rakkaudelle
ja niiden seurauksena kasvaa tuo luottamus ja rohkeus.
Siin' on se ratkaisun avain tälle sun taistelolle.
Ja vaik taustalla häärii Korona
on tämä oma taistelusi suurempi
kuin tuo maanlaajuinen epidemia.
Hassua. Et pelkää sitä Koronaa, mutta pelkäät omaasi tilaa
jonka tunnet itsessäsi joka hetki.
Tuo ulkoinen on vain kuin ulkoinen retki.
Niin lähellä on ihmiselle ihminen itse
ja kaikki muu jää helposti sen varjoon.
 
Sinä löydät monia ratkaisuja koetuksesi eteen
ja niillä saatkin vaikutuksia lupausten mukaan
- keho hetkin huokaa.
Vaan, jo kohta taas sinä huomaat:
se jatkuu, jatkuu aina vaan.
Ja syy on tuo: tuo syvä usko ja luottamus tulee
- se on matkalla sun luo.
Kyllä se jo ovella kolkuttaa, ole huoletonna siitä
mutta, viel tulee sen sisälle astua ja taloksi asettua.
Sitten on kaikki hyvin sisälläsi, itsessäsi
- ja ulkoiset jatkavat myllerrystään maailmaa muuttaen.
Sinun taistelusi kuin suurempi, on omasi sisäinen.
Vaan, ole luottavainen...
molemmat toteuttavat tahtonsa ja määränsä
kummallakin on aikansa ja tahtonsa.
Sitten vapautuu maailma ulkoinen
- kuin myös omasi sisäinen.
Siis, ole vain luottavainen
sillä, kumpaankaan et pysty itse vaikuttamaan
kumpaakaan et pysty itse lopettamaan.

Ne loppuvat aikanaan, ja toteuttavat tahtoaan
ja saavat aikaan sen määränsä pään
- molemmista niin hyvä jälki ja tulos jää.
Sinä, vain kasvussasi lepää!
-
-Kuinka paljon mun on taisteltava 
tään omani taiston kanssa?
Kuinka kauan, kuinka ... voitan ...
vai, olenko vaik tuomittu häviämään sen edessä?
-Ei taistelu ole sun ulkoisesi taistelu, ei ollenkaan
se olisi jo tuomittu kuolemaan.
Mutta, taistelu on sun sisäisesi taistelu
josta ulkoinen vain kuin taistelutantereen töminää
vaik sekin on vähin erin häviävää
kun sisäisesi häviää.
Eli, se vanha epäileväinen ja epäuskoinen
mi ain hetkin, vieläkin, vain nostaa päätään
ja sinua värisyttää.
SE sinussa häviää, ja tapahtuu voitto, 
saavutus ja tulos.
Silloin on ajettu tuo epäusko ulos.
Ajattele, mikä vaiva, mikä matka!
Vuoskymmenten taakka
ja nyt kuin se lopullinen puristus
se timantin rutistus
joka kuin kaiken matkan tarkoitus ja tulos.
Silloin vasta on se
kuin pahin vihollinen, epäusko, ajettu ulos.
-
-Oliko se, nyt edestä murskautuva muuri
juuri se epäuskon muuri, jonka oli murskauduttava
jotta matka voi taas jatkua - sillä uudella tasolla.
-Tästä on nyt kyse ollut kaikessa
- ja viel edelleen, tulevassa taistelussa
siinä suuressa lupauksessa, joka on annettuna:
sinussa itsessäsi
sekä vallitsevassa Koronassa
Oi, korona ... korona ... maan piiriä suojaava ...                    
 
  
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

29.02.2020

Ja prosessi alkaa
Omatoimista sydämen tutkimusta. 
Rytmihäiriötä tiistaista 25.2.2020 alkaen.
Jotain outoa tapahtui illalla omassa infra- ja höyrysaunassa. 
Meni voimat. En tiedä miksi.
Sen jälkeen on ollut vaihtelevaa sydämen rytmiä; 
välillä ihan ok, ja siiten taas sekalaista heittelyä. 
Samoin verenpaineessakin. 

En nyt lukemia ala tähän laittamaan, koska rytmihäiriön sattuessa 
verenpainemittarien lukemat näyttävät mitä sattuu.
No, pelästyttävät kuitenkin aina.
-Anna viisautta, oi Viisas! Runoilija jo huolestuneena huokailee.
(ja Viisas vastaa)
     -"Tuttu tilanne tasan viiden vuoden takaa 
- ja sama vuodenaika, samat oireet. 
(Tapahtui heti sen silloisen sydänoperaation jälkeen)
Ei vika ole sydämen, vaan elämän muutoksen. 
Se oli sitä silloin, samoin on nyt; suuri muutos ja uusi voima, 
tieto, taito, yhteys, ulottuma. 
Siis kuin kalibrointi uuteen yhteyteen. 
Se oli silloin tarpeellista tämän Mertenmies-seikkailun tähden.
Eikä nytkään ole mahdollista ne tulossa olevat työt, 
ilman tätä uutta muutosta.
Eikä tuota prosessia saa häiritä, eikä keskeyttää. 
Sitä ei sallita, sillä muuten se uusi ei ole mahdollista. 
Ja sitä uutta juuri nyt tarvitset.
Olet itsekin sitä anonut: -Anna viisautta ja taitoa 
sen edessä olevan työn kanssa.
Ja, jos nyt sitä sitten annetaan, sinä hätäännyt, 
kun et tilannetta ymmärrä. Mutta viisaudeksi kaikki, 
nyt ja silloin viisi vuotta sitten. 
Ja tulos ... on sama tulos, eli muutos ja uusi ulottuvuus.
 
Ja se on sydän, missä on avain kaikkeen. 
Ei aivo, vaikka silläkin osansa kaikessa, 
mutta vasta sen jälkeen, kun lähetin/vastaanotin on kunnossa, 
viritetty oikealle taajuudelle, kuten te voisitte sen ilmaista,
vaan, vajavaista tuo. 
Tässä on kyse enemmästä, suuremmasta. 
Kyse on kokonaisuudesta.
Kyse on muutoksesta kuin uudeksi 
- uusi versio, te voisitte todeta -
vaikka kuitenkin taas enemmästä.
Kyse ei ole ajallisesta, vaan ajattomasta ulottumasta. 
Lahjasta, joka annetaan vain tarkoitukseen, 
avuksi ajalliseen tehtävään ja hetkeen. 
Ollen samalla myös kasvun mitta ja määrä.
Siis, täällä, jossain kaukana 
kasvun matkan takana vasta on se mahdollista. 

Ja on oltava paikka, tarkoitus, jota varten tuo uusi varustus. 
Kukaan ei sitä itse hanki, ei huvin vuoksi, ei näytiksi, 
vaan kärsivällisen kasvun kautta, 
tulevien, myös osin olevien tarkoitusten tähden
- sillä ilman sitä lisävarustusta ei toteutus olisi mahdollista.
Mutta, nyt se on - kuin Pyhä Henki aikanaan 
antoi voiman julistaa ja tehdä tekoja. 
Ja ilman sitä se ois ollut mahdotonta. 
Sitten se oli, ja ohjaus myös.
Ja nyt tämä; tuosta ei ole kyse, Hengestä, 
vaan ulottumasta uudelle tasolle, 
jossa tieto ja viisaus on uudenlainen. 

Aikaisempi taso ei riitä tähän, mikä nyt edessä on 
- jää vain kuin pyörimään muurin eteen, 
eikä löydä edelleen. Loppuu tieto, viisaus, ohjaus.
Uusi varustus, uusi yhteys, 
uusi ylempi taso on sen muurin takana, 
Silloin vasta on se mahdollisuus, 
tarvittava viisaus ja voima, ohjaus ja apu 
- ja uudet auttajat, joiden kautta ja kanssa 
työ ja sen tarkoitus on mahdollista.
 
Siis, uusi taso, uusi ulottuma, 
ja sydän on se kanava, portti sinne - 
siksi vaatii se vahvistusta, sillä voimat on suuret, 
voimat on uudet, eikä vanha sydän sille riitä. 

On vahvistettava, avattava, asetettava yhteyteen, 
"kalibroitava" tarkasti, 
ja muutettava koko ajallisen paketti uuden käyttöön. 
Sillä, jos avautuu uusi  ja lisääntyy voima, 
on koko olemuksen uusiuduttava, 
jotta se kestäisi sen tulevan uuden virtauksen.
Siksi on nyt, taas, tämä vaihe kuin huolta aiheuttava, 
koska se ei ole ihmisen hallita,
vaan, sitä ohjaa suurempi. 
Puhutaan energioista, ylemmistä tarkoituksista, 
tehtävistä, tulevien suunnista ja kuvista, 
kokonaisuuksista.
 
Ei ihminen ole vain se ihminen joka silmin näkyy. 
Se mikä on ihmisessä suurta ja todellista, 
on ihmiseltä piilossa. 
Ja se piilossa oleva voi olla pientä tai suurta. 
Pientä kuin olematonta, 
sillä kaikilla ei ole sen suurempaa tarkoitusta; 
on ihmiskarjaa, jota kehitys tarvitsee. 

Ja sitten on niitä piilossa olevia, 
joilla on jotain suurta, mullistavaa, muuttavaa tarkoitusta, 
joka tuo ajalliseen aikaan muutosta tai viisautta, tietoa, taitoa. 
Ihmiskasvulle ja kehitykselle tarkoitusta, jotta toteutuu kaikki se, 
mi tarkoitus on, ja mikä jo edeltä piirretty on - sillä ... 
eihän tässä mikään kulje kuin sattuman satona, 
vaan kaikella on aina tarkoitusta 
ja kehitystä kohti tulosta ja päämäärää. 

Näin mikään kehitys ja vaihe ei ole väärää 
- vaikkei niitä ihminen ymmärtäisi lain.
Ja, anna tykyttää, anna tykyttää - 
muutos valmistuu ja toteutuu - 
valmistuu ajallaan ja tavallaan. 
Yhteys rakentuu ja tehtävä tarkentuu. 
Mahdollistuu se tavoite ja työ, 
joka edessäsi nyt odottaa muuriin pysähtyneenä.
Muuria nyt murskataan, aukkoa läpi mennä - sydämellä - 
sen kautta vahvistetulla voimalla, tiedolla, taidolla, 
ja näkökyvyllä aidolla ain paremmalla.
Ei tämäkään hetki viel' määränpää ole, 
vaik sydäntä "viilataankin" uusiin 
 - se on vain, kuitenkin, yhteen vaiheeseen, 
nyt suurempaan, mutta tasoja ja vaiheita on paljon, 
ja avautumia ain tarpeen ja tehtävän mukaan. 
Mutta, tätä vaihetta sinulta ei ota kukaan.
 
Eikä näköalat lopu, siksi tuo avaus, 
ettet luusisi kuin huipulla olevasi. 

Huiput on kaukana monien vaiheiden takana, 
ja rajamuureja on riittämiin. 
Mutta, ain tarpeitten mukaan edetään uusiin 
muurien murskauksiin.
Eikä sitä mahdollista ihmisen teot, ne on johdettu, 
ja kuuliaisuuskin on annettu, 
ja halu, palo, tahto, usko, toivokin - annettuja kaikki. 
Sillä, mistä ihminen nyt noita ottaisi, ellei niitä annettaisi.
Eivät ole ne ihmisen otettavissa, 
mutta jos on annettu työ ja tehtävä, 
ja piirretty tavoite ja päämäärä, 
annetaan myös varustus, johon nuo kaikki 
kuuluvat kuin voimana, varusteena, 
jotta voi toteutua se 
elon tehtäväksi annettu tavoite.
Joten, rauhoitu sen sydämesi kanssa, 
meneillään olevan muutoksen kanssa. 
Kaikki on hyvin ja oikein, 
ja toteutuu sellaisissa käsissä, 
jois' ei ole virheitä.
Ihminen on heikko ja epäileväinen, 
epätietoinen, epätarkka, vajavainen. 
Nuo kädet eivät sitä ole. 
Ne eivät ole ihmisen kädet, vaan ylemmän ulottuman, 
muureja murskaavan, ja niiden rakentajan."
-Miten minä pieni, maan matonen..., 
Runoilija jo huokaa suurien sanojen edessä.
- "Kaikilla paikkansa ja matkansa määrä. 
Tiesi ei ole väärä, ja sillä on omansa määrä.
Siihen usko ja siihen luota - ja sinulla on oleva kaikki, 
minkä se määrä tarvitsee. Ja se toteutuu, on lupaus suuri.
Hajoaa nyt edessäsi se muuri, jonka takana taas uusi. 
Ja ... jonka takana taas uusi muuri, jne.
Eikä muuri ole ongelma, sitä on turha miettiä, murehtia, 
vaan matka muurilta muurille on se vaiva, 
joka on aina jaksettava - 
ja siihen juuri avuksi aina se uusi voima, 
joka annetaan aina muurin takana. 

Ja mikään ei ole mahdotonta sille, joka uskoo - 
joka siis sekin on annettu lahja. 
Ja lahja ei ole vailla tarkoitusta."
(Aivan kuin ois nyt sydän rauhoittunut. 
Syke tasainen ja rauhoittuva.) 
  
 
 
01.03.2020
Sydämen virka
Illalla rytmihäiriö asettui, normaaliksi kaikki.
Jatkui koko yön aamuun asti.
08.30 vuoteesta ylös ja aamupalalle.
Sit alkoi taas tuntua
pallean yllä rytmihäiriön tunnetta.
Vähentynyt on eilisestä "tikityksestä",
mutta jotain viel on menossa. Mitä?
-"Niin, sinä kyselet, vaik eilen juuri kirjasit
miten kulkee kaikki, mistä kyse on.
Älä ole niin malttamaton - ja pelokas.
Kas, työ on suuri - ei vain yks sormen napsaus.
Kyseessä koko kehon muutos
ja sydän siinä keskiössä.
Se hoitaa myös muut, ei yksin se itseänsä vain...
eikä sydän ees ole se kaiken ydin,
vaan ydin on se muutos, ja voima,
kyky nähdä ja avautua uusiin.
Sydän siin' prosessissa on vain osallinen,
se lihallinen osuus.
Ja kun kaiken ydin on henkinen,
henkinen muutos, joka se ... siis on se
miksi kaikki tämä koetus.
Sydän on siinä kuin kaiken välissä;
ajallisen ja ajattoman, lihan ja hengen
alemman ja ylemmän,
ajallisen ja ajattoman,
näkyväisen ja näkymättömän,
ajallisen karkean 
ja ajattoman hienojakoisen, kuin olemattoman,
vaikka juuri se on se voimallisin
ja sinne heijastuu tuo muutos
mikä nyt sydämessä kuin rasittaa,

vaikkei se olekaan niin
- se vain kaikkea siin' välissä
kuin paikalleen asettaa, ajalliseen sovittaa,
sillä sen on asetuttava,
kuin uudella tavalla olla ja toimia
ajallisen ja ajattoman rajalla.
Tämä tieto on suuriarvoista,
eikä sitä saa nyt sotkea,
vaan, antaa sen vain etsiä paikkaansa
ja muotoansa oikein toimia jatkossa.
Eikä tässäkään vielä ole kaikki kirjattuna
mitä oikeasti tarkoittaa tuo
kun ajaton tulee lähemmin ajallisen luo.
Kaksi maailmaa kohtaa
ja se on se kuin rajaviiva ihmisen
ajallinen ja ajaton,
ja sydän siinä se kuin "nasta"
jolla yhdistetty pysymään paikalla.
Ja näin ajatellen,
se sydän on siinä kuin ajallisesta katsottuna ydin
sillä, ellei sitä ole siinä
ei ole ajallisen olentoakaan,
eikä silloin myöskään ajallisen ajatonta,
sillä silloin se eläisi jotain muuta,
ja ajallinen eläisi ilman sen osuutta.
Ja näin jos nyt katsot sydäntä;
se ei ole vain verta pumppaava elin
joka mahdollistaa ajallisen elintoimia
vaan, se on kaiken ylläpitäjä
koko ajallisen matkan
ja sen ajallisen ja ajattoman osuuden
sen ylemmän ulottuman, josta kaikki ON.
Ja jos ei ole (ajallisen) ajattoman ylintä
ei ois ajattoman osuutta
sillä ne ovat yhtä
ja siinä kokonaisuudessa sydän on
siis, kuin se nasta, joka pitää ne yhdessä
ja jonka kautta kulkee ajallista ja ajatonta.
Ja aivot ja monet muut
ovat vain sydämen työkaluja
kokonaisuuden toteutuksessa.
Kaikella niillä paikkansa
joillakin vain ajallisen tarpeen osuutta
ja joillakin olla apuna ajattoman...
ovat ajattoman rakennetta.
Ihminen on viel tuntematon, tutkimaton kokonaisuus
ja siitä tutkittu vasta tätä ajallisen osuutta
mut' se näkymätön osa, ajattoman ulottuma
on tuntematonta.
Tuntematonta suuruutta kuin iankaikkista totuutta,
ikuisesti jatkuva, kaukaisuuksiin rakentuva
elämää jatkava ... toisella tavalla ja tasolla.
Ja tasoja on paljon."
(Sydän tuntuu olevan rauhoittumaan päin)
 
-"Matkansa sillä   (sydämellä)
matkansa sanoilla
matkansa muutoksilla
ja jokainen lyönti, värähdys kuin oikea tai väärä
jokainen sana, rukous, anomus
huokaus, pelko, kyynelkin - kuin malttamaton odotus
vie kohti sitä tulosta ja valmiutta kohdata niitä uusia
jotka vaativat niitä voimia, kykyjä, taitoja
joita tarvitaan matkalla taas kohti tulevia aikoja
ja muureja, joita varten kuin tarpeen tää kaikki
vaikkei se oikeasti olekaan se tavoite;
edetä vain muureilta muureille, vaan, se matka
ja matkalla hankittu viisaus ja totuuden tunto
ja ajallisiin saavutettu tieto ja taito
ja ymmärrys aito.
Sillä, jokainen sana, piirretty ajatus,
ilmituotu ymmärrys ja viisaus on kuin kaiken tavoite
- vaikka ... 
se onkin vain se ajallisen tavoite ajallisissa
mutta, sillä on tavoitteensa myös ajattomissa.
Sitä ei sovi unohtaa, sillä se on ikuista.
ajallinen on vain ajallista ja ajallisista katoavaa
vaikkakin se sitä tietoa kasvattaa,
jonka päälle siis rakentuu taas uutta.
Siksi on se katoavaa, kun uusi sen kadottaa
ja portaat lahoaa, ne vain hetken uusiin kantaa 
- sit menneisiin vajoaa.
Paikkansa niillä aina
mut' eivät kanna enää tulevina aikoina
sillä, kaiken tarkoitus on kasvaa, ja esiin tuoda uutta;
rakentaa uusia portaita kohti tulevia.
Ja siis, tuolla matkalla jokaisella portaalla
on sillä sydämellä paikkansa mahdollistaen niitä portaita,
joilla nousta kohti uusia.
Ja niin... ilman sitä sydäntä ei rakennu sitä porrasta
josta voi taas nousta kohti uusia.
Onko jo, tuo sydämen virka kylliksi esiin tuotu
eikä ajallisen huokailu ole lainkaan tarpeellista
sillä, sydämen muutoksilla rakennetaan uusia tulevia, 
ja lopussa viel unelmia
kaikkeuden tavoitteita ja tarkoituksia.
Oi, sydän pieni ihmisen
keskellä suuren kaikkeuden
- vaikkei ihminen sitä näekään
silti se ylläpitää elämää ja kaikkeuden tarkoitusta
ja tulevan lupausta."
 
No nyt huokaa Runoilija kuin jotain ymmärtäen:
-Enpä ois tätä kirjoittanut ilman tuota sydäntä
ja sydämen häiriötä
joka nyt paikalleen asetti etsimään ja huokailemaan
pelkäämäänkin, ajallisen tilaa ja oloa.
Vaikken kyllä uskokaan, ett' tää viel rakentais kuoloa 
ja matkan tämän osuuden loppua.
Siis, kiitänkö, vai kiroanko sydämeni värinää
ja mieleni huolta.
Niin, kiitän kyllä, kiitän...
vaik hetkin kuin lujille taas jouduinkin.
Siis 'taas', lie monennenko kerran 
- kun tämä näkyy olevan sen kasvun tapa.
(Sydän taas rauhallinen
tuon kaiken kirjoittamisen jälkeen
... joka vei tasan yhden tunnin)
Vihkoon jo 20 sivua sydämestä!
Nyt vain odottelen tuon sydäntyön valmistumista.
-"Hyvä siitä tulee, malta vain vielä hetki."
Ja taustalla ajassa kasvaa koko ajan - se Korona. 
   
 
 
  
 
02.03.2020
En ymmärrä enää mitään
Huolestunut Runoilija:
No nyt en ymmärrä enää mitään!
Aamulla 170/107 - 65 ... niitä mittauksia taas.
Onko jo vakavat vaihtoehdot?
Onko todellinen ongelma, nuo aamun mittaukset.
Hmmm... vaihtelevaista, mutta tuo verenpaine!
Ei löytynyt rytmihäiriötä?
Mikä juttu TÄÄ NYT SIT ON?!
Edeltävät kirjoitukset ovat kuvaavat
yli 20 sivua lupausta, mutta...
kuka vahvistaisi nuo sanat,
kuka sanoisi olenko ymmärtänyt jotain väärin
tai vaik oikein. Olenko hullu!
Loppuuko pian kaikki vaik tähän...
Myönnän kyllä, vähän pelottaa
vaik apuja onkin ympärillä. 
-Ei mitään hätää, sanoo yks viisas.
-Ei ees vesilasin pinnassa näy värettä.
Itse teen kärpäsestä härkäsen.
Odota vaan, menee ohi.
Mene ulos kävelemään raikkaaseen ilmaan.
Ja toisen viisaan vastaus: "Ei terveysongelma.
Vahva henkinen kasvu."
Kiitos noista. 
Samoin ovat kuin on omani ymmärrys
ja vihkoni sanat.
Tarot kortin nostin: Miekat 10. Apua!
Onneksi kuva ei ole oikea selitys.
Oli muitakin kuvia, kuin suuria lupaavia.
(Mystiikan hytin puuhia nuo)
Niin, "neuvonantajien viisaus"
mutta, pitää olla oikeat neuvonantajat;
ylemmät ja alemmat.
-"Ylemmät sinulla jo on, ja lisää annetaan
 muuttavat vain muotoaan. Ota ilolla vastaan.
Ajallisetkin sen näkevät, siis, ylempänsä heidän... 
eivät itse tietenkään.
Vain ajallisessa elävät eivät ymmärrä
- he vain pelkäävät.
-"Joten, anna mennä vaan! Aikaan parempaan.
Kohti uutta ja kaunista.
Vahvuutta, jota et vielä nähnyt oo, et tuntenut.
Et ees kaikkea ymmärtänyt vielä, 
mutta se avautuu aivan juuri.
Aukeaa edessä oleva muuri,
jota täss' taisteltu on, kuin tapettu
sitä ajallisen pelkoa ja osuutta.
Esiin kaivettu henkistä,
sitä suurempaa osuutta ajallisen kasvussa.
Se ON ... jo jotain ihan muuta,
sille kohta annat suuta
- ja kiität tästä taipaleesta,
joka sua hetken nyt puristi ja pelotti.
Se kaikki uutta avasi.
Katso! se edessäsi jo avautuu.
 
Mittari näyttää väreitten määrän,
eikä minkään väärän, vaan oikean,
tulevan ulottuman, jota se ei voi nähdä
voi vain ilmaista. (Taikurin taidoilla)
Sinä itse olet se näkijä, kokija,
sanoja, kuvaaja
muut ovat sinulla vain apuja.
Ole rohkea - viel hetki
ja kurkota, kohti tulevia uusia
sillä, ne ovat NE, joita odottanut oot,
jotka kantavat sua tulevasi kohtaloon.
Siihen tulevasi tulokseen
mikä eteesi piirretty on.
Matkasi kaikkineen ei ole ollut tarpeeton.
Sinulla kaikki nyt hyvin on!"
                                                                                                    Ʌ takaisin alkuun
  
 
 
02.03.2020
Epäuskon taistelua
Runoilija vain edelleen huokailee:

Vaikka kuinka monelta vastausta,
samaa vastausta: Ei hätää, on hengellinen prosessi
henkinen kasvu ja muutos.
Samoin itsekin ymmärtänyt ja sen jo monesti
vihkooni ohjattuna kirjoittanut
enkä nähtävästi voi itse siihen nyt vaikuttaa, eli,
anna olla huolestumatta.
Mutta, voi miten vaikeata
kun pulssista tunnen sen rytmihäiriön.
Ja alkaa jo näyttää siltä,
ettei saisi enää ees mitään kysyä
enkä millään yrittää sitä lopettaa
- pitäisi vain antaa jytkyttää
vaikka tiedän, että kaikki muut ajalliset sanoo:
-"Ole varovainen, älä riskeeraa,
heti vaan lääkäriin" jne.
Aika rankka taistelu jotain vastaan
- enkä oikein tiedä, mitä.
Vaiko vain kuin itseäni varjella
joltain vahingolta, vaik kuolemalta.
- No, ei kai nyt sentään...
Mutta, henkinen kasvu, prosessi jotakin kohti
paremmaksi, vahvemmaksi
tietoa, taitoa, kykyä, voimaa, jotain uutta.
Voi tätä epäuskoa!
Mutta siis, jos/kun kalibrointi uudelle tasolle
henkinen kasvu, uutta jotain
uutta tulevaa varten, niin ...
minulle käsittämätöntä, vaikka kuin käsitänkin sen.
Helppo sanoa, vaikea elää sen toteutus läpi.
Kuunnella ja tunnustella itseänsä
horjua uskon ja epäuskon molemmilla puolilla.
Luottaa... ja sit jo taas kohta vähän epäillä.
Kummallista.
Onko tämä todella näin suuri "kalibrointi"
-hengessä siis,
joka myös lihalliseen näin voimakkaasti vaikuttaa.
Outoa.
Ja kun lihallinen sydän asettuu, on kalibrointi valmis - niinkö?
 
Paljonkohan jo tehty, paljonko jäljellä?
Saankohan kysyä?
Saanko enää ees vastausta.
On hiljaista, vai onko. Äsken oli.
R-häiriö jatkunut nyt tasan viikon
eri tavoin vaihdellen.
Mikä oli henkinen taso ennen alkua,
mikä on taso, kun valmista?
Millaiset on värähtelyt, henkiset?
Kaikenlaisia kyselyjä ja tuloksia
joita en voi julkaista.
Jos koko prosessi on 100 %,
niin paljonko siitä on nyt toteutunut.  72% !
Kuka minua valvoo, kait joku?
Montako. Kolme. Eri tasoilta.
Huokaus! Tuo helpotti oloa
kun sain mitattua prosessin toteutuman;
mistä tultu - missä nyt - millainen tulos.
Nyt rauhoitun tästä. Ja valvojiakin on.
Kaikenlaisia mittauksia; prosentteja
paineita ja sykkeitä. Muutoksia. 
Huokauksia. -  h u o k a u k s i a

   
 
 
 
02.03.2020
Muutoksia ja arvoja
Runoilija: -Oi, auta ja paranna!
-"Muutos on menossa, vastaus on matkalla. 
Olet turvassa, katso ympärillesi. Avustajia.
Muutos on matkalla, voima on kasvamassa.
Vuodatusta, uutta voimaa - se lisää painetta.
Henkinen sydän? - sitä ei ole
on vain olemus ja sen voima
- se on kasvava, kasvamassa.
Oma sydän on sen heijastuma.
Henkinen olemus on kasvamassa
ja se kasvattaa myös ajallistasi.
Sydämesi paine on sen heijastuma.
Ei ole kuolemaksi, ei ees vahingoksi
- vaan, voimaksi, sen kartuttamiseksi.
Matkalla ollaan!
Ei kehossa vikaa, vähän paineen tunnetta vain
se voima, mit' et ymmärrä lain on suuri, 
vaik nyt kuin numeroita sinulle vain.
Mikä on 150 sinulle?  -?
Mihin vertaat sitä?    -?
Mikä on se ajallinen 82?    -?
mihin vertaat sitä?
Ovat henkisiä mittoja, ei ajallisia
vaik sinulle kuin jotain suuntia antavia.
Ne ovat kasvun lukuja.
Kun aikanaan matkalle lähdit, oli xx se ajallinen
vaik voima matkallasi ylempien
ja tuo henkinen silloin, niin ... xx.
Siin' on vertailulukuja itsesi tiloista.
Ja niihin, jotka ajassa häärivät, viihdyttävät,
tunteilevat, nauttivatkin,
vaik tietävätkin jotain on xx, 
tuo henkinen ajallinen vain xx.
Ne riittävät siihen, ja esillä oloon.
Auttavat ja helpottavat "lapsia"
iloisia punaposkisia paikallansa.
Totuuden matkalaisia, vaik vielä niin kaukaisia.
Eikä kaikilla ole paikkojansa näillä merillä,
ovat maissa, ajallisissa.
Jos kutsutaan, tulevat, elämänsä muuttavat, 
- vaan, pitkä on tie... itse sen tiedät.
Ei tarvitse sun vertailla itseäsi muihin,
paikkansa kullakin, valintansa, tahtonsa
apuansa antamassa.
Ei saa moittia, ei aina oma valinta
- ajallinen tahto ja tapahtuma.
"Mertenmiehiä" on harvassa
vaan, onhan niitäkin 
hiljaisuuksien merillä matkaamassa
kasvamassa, virkaansa ajallista toteuttamassa.
Kärsimässä, kasvamassa, 
jotain suurempaa saavuttamassa. Ei rahastamassa, 
vaan, kuin tuntemattomuudessa, mutta tihkumassa
ajalliseen pikku kipunoita, joita jotkut
saattavat nähdä ja kokea, tuntea.
Mutta, ei tarkoitus olekaan olla esillä, vaan, 
viisastumassa, ymmärrystä lisäämässä ympärille
pienissä palasissa. 
Ja ajallisen mukainen on niin pientä - 
ajattoman osuus on suurta.
Kasvattaen ajallisen ajattoman totuutta,
joka on ajalliselle kuin hulluutta, tuntematonta.
Mutta, ei tätä tehtävää ja työtä tehdäkään
ajallisen tähden, vaan ajattoman,
sen osuuden, mi kullakin ihmisellä ajallisessa on.
Se ajalliselle tuntematon, mutta ajallisen ajattomalle
se on apu verraton.
Se kipinä, joka voimaa ja uskoa antaa,
joka ajassa kantaa, sen ajattoman kautta
ja voimalla - SE on apu!
Ja nyt sinä huolehdit tätä pientä paineen ja
puristuksen rakentavaa uudistavaa ja muuttavaa
hetkeä, etkä näe sen suuruutta.
Et ees arvosta noita numeroita.
Pitäisikö olla tuhansia, tai vaik miljoonia
- nehän ovat ajallisen arvoja.
Ja sinulla sit joku 150!
Niin... mikä on se?
Se on hengellinen valuutta, vaan
mikä olisikaan sen kurssi ajallisiin muutettuna.
Onhan ajallisia arvoja tuhansia
ja ovat vain euron, tai euroja.
Entäs jos tuo henkinen valuutta olisikin
tuhansia ajallisia arvoja, kuten
avaruuden matkat; valovuosia, miljoonia 
ja miljoonia.
Ja yksi valovuosi = 300.000 km sekunnissa.
Entä jos tuo hengellinen yksikkö olisikin
yksi valovuosi. Mitä se sitten sinulle kertoisi,
ylpeyttäkö pian nostaisi:
300.000 x 60 x 60 x 24 x 365 x vaikka tuo 150.
Ajalliset yksiköt - henkiset yksiköt
eri ulottuvuudet, eri vallat, eri voimat
eri ajat, eri elot, eri aikakaudet, eri matkat.
1 päivä voi olla kuin tuhat vuotta
ja 1000 vuotta kuin yksi päivä.
Ja, mikä on minkäkin arvo;
tiedon, viisauden, terveyden, 
tehtävän ajallisen tai ajattoman
mikä voima enkelein
mikä voima ajattoman, 
mikä ajallisen, vaik atomin
mikä koko avaruuden ulottuvuuden,
ulottumattomuuden.
Miten vertaat hyttystä vaik valtamereen.
Sanooko se, -"minä olen suurempi kuin tuo meri".
Sanoo se, kun nousee vähän ylemmäs
ja näkee kauas, ja luulee kaiken olevan siinä
min näkee siivillään.
Ja huomenna jo kuoli pois, tai tuulen vire vei."
  
 
-"Huokaus, niin..., huokaa täss' Kertoja,

-"tuollaista se on tuon Kapteenin kanssa;
tietää, eikä kuitenkaan usko,
sit jo taas uskoo - ja hetken päästä valtaa epäusko
hetkin on rohkea, sit jo taas pelkää
- mitä ihmettä se oikein pelkää - ajallistaanko.

Tuollaista se on tuon Kapteenin taival näillä merten
merillä. Taistelua henkisissä ja voimissa. Tuntemattomissa.
Ja matkattu tuota "terveys- ja voimataistelua" vasta yks viikko!
Hohhoijaa...
Nooo, tarinaa kyllä syntyy. Vieläkin pitkälle toista sataa sivua
käsin kirjoittamaansa vihkoon. Asiaakin monenlaista."
 - - - - -
   
04.03.2020
Jokin ongelma, oli
Jotain ongelmia aurassa
aiheuttaen verenpainetta
- mistä lie tulleita, jotain vanhoja.
Poistin. Ovat nyt poissa.
Aikansa ottaa, 
keho rauhoittuu vaurioista, min vaikutti tuo.
Keho tekee työtään ja vakauttaa itseänsä
- viisas se on edelleen
ja se tilakin oli kehon viisasta taistelua
häiriötä vastaan. Sotaa, vois kuvata.
Vihollinen on nyt poissa
sodan jäljet on paikattava
rauhan aikaan palattava
- toimensa siinä monenlaiset.
  
 
 
 
05.03.2020
Haaveilua
Tässä taas aamuani istun
tutussa keinutuolissani ja katselen ulos
ikkunasta rauhaisille pelloille ja metsille
kynä kädessä ja vihko sylissä tyynyn päällä.
Kirjoitusasento on hyvä, jakkara jalkojen alla
ja taas mietin...
ehkäpä .. tämä minun taisteluni yllättäen
rakentaakin alkua ja tapaa sille kirjalle,
jonka kirjoittamiseen ole anonut viisautta
ja taidollisuutta, jotta siitä sitten voisi tulla
se teos, josta oikeasti olisi apua ja iloa
ja vahvistusta tuleville lukijoille.
Eikä siihen, sanoisinko upeaan prosessiin
kuin noin vain hypätä ja aleta koota jo
valmiina olevista kirjoituksista, vaan
syvälle ... ensin kuin syvälle jonnekin risukkoon
elämää miettimään ja vähän pelkäämäänkin
kaiken menettämistä
ja sieltä sitten, taas kerran, vähin erin 
noustava ylös, pystyyn, ja alettava kavuta
ylös tätä edessä olevaa vuoren rinnettä,
jonka huippua ei ee näy.
Näkyy vain jokin pieni, ehkä tasanne,
tuossa jonkin matkan päässä.
Vaan, jos mielikuvani on oikea, noita tasanteita,
huilaustasanteita, on matkalla monia, ja sitten
jossain vaiheessa näen jo sen vuoren laen,
jonne viimeksi kurkotan, ja jossa saan
vaivastani levätä ja huokaisten todeta, -Minä
tein sen, toteutin elämäni merkityksen.
Ja kiitän jonnekin, joillakin matkallani avautuvilla
sanoilla - enkä enää kärsimyksiäni muista.
Enkä ees tätä lähtöhetken risukkohetkeä
täällä vuoren juurella muista, josta kaikki
kuitenkin sai alkunsa ja voimansa, ainakin 
siihen lähtöhetkeen.
Epäilempä kuitenkin, ettei tällä voimalla,
minkä nyt luulen saavani, ettei tällä nyt
kuitenkaan ihan perille asti, vuoren harjalle
vaan, ehkäpä sieltä rinteiltä joitain pikku 
risukoita vielä - uusia silmiä avaamaan ja
uusia voimia varustamaan
tätä heikkoa kulkijaa.
  
 
 
 
 
05.03.2020
Olenko parempi ihminen
Olenko sitten parempi ihminen
kun prosessi on täys, eli 100 prosenttia?
-"Se on sisäinen taistelu, ei näy ulos.
Ulkoinen vahvistunut, ei näy sekään.
Mutta, aika näyttää, mitä se muassaan toi."
Olenko vielä muurin tällä puolella,
vaiko jo uudella?
))) -"Tällä. Uudella voimalla vasta uudelle puolelle."
  
 
 
 
 
 
05.03.2020
Sekalaisia mietteitä
Sekavia ajatuksia.
Kuin syitä löytyy erilaisia, vaikka menossa on prosessi 
mun kuntoutukseksi, vahvistukseksi, uudistukseksi.
Jotenkin vain en aina jaksa uskoa tuohon
vaikka uskonkin jollain tasolla.
Kuin uskojen taistelua; uskon, epäilen ...pelkään.
Jos kuuluu tää kaikki tähän prosessiin
niin, on tää aika kova taistelu.
Vaikkei mitään kipuja olekaan,
niin on vain tuo tietoisuus kehon häiriötilasta.
Ja nyt kyselen, onko se häiriötila
vaiko kehon jokin puolustus, reaktio jotain vastaan.
Vastustaako se vaik sen omaa muutosta,
vahvistusta, vai onko se oikeasti, kuten jo aiemmin kirjasin, 
heijastumaa taustaisen, siis henkisen osan muutoksesta, 
kun tai jos/kun sinne vuodatetaan jotain uutta voimaa, 
energiaa - tulevaani varten siis...
ja sitten kun se vuodatus on ohi, varustaminen on valmis
poistuvat nuo kehon reaktiot muutoksesta
jota se ei ymmärrä...
niin ... keho ei ymmärrä henkisen osuutta, niinkö?

(sen tässä kirjoittaessani sain ajatuksiini)
ovathan ne jotenkin toistansa vastaan, joskus,
vai kulkevatko lie rinta rinnan yhteisen tavoitteen
puolesta? 
Hmmmm... ei kyllä kulje, sillä moni henkinen varustus 
kasvaa kehon rutistuksen kautta - eli, keho kärsii, 
kun henkinen kasvaa.
Näinhän se on nähty mun matkallani monet kerrat.
Kuin liian monet, vaan siksi lie olenkin jo näin kaukana, 
kun on niin monesti kehoa lyöty kuin palasiksi;
paloja poistettu, korjattu, avattu suljettu, satutettu, 
ja niiden jälkeen seurauksena uutta henkistä voimaa 
matkalle saatu.
Joten, niin ... ymmärtääkö keho henkisen osansa
kasvua - ei ymmärrä, vaan parkuu se sitä tilaansa,
haluaa sen pois mahdollisimman pian.

Tekee kuin kaikkensa, ett' kärsimys loppuisi,
juoksee sinne tänne apua hakemassa,
jotain saamassa, vaan ei sitä oikeata apua
joka tulee vasta omalla ajallansa
kun kasvatusosa on valmista.
Joskus se tarvitsee myös ajallisen apua,
veistä ja muita toimenpiteitä
mutta, tulos tulee aikanaan
kun kasvatusosa on valmista.
Sekö tässä nytkin on menossa - näköjään
eli, aikansa kestää
keho jytkyttää ja värisee, pelkääkin hetkin
vaik jotain uskoo, uskoo ja luottaa
ja sit taas epäilee - ja vähän pelkää.
Tänä aamuna taas, kuin kaikkea tuota
sopivassa sekamelskassa
vaikka alankin jo tottua tähän, ja alan pitää 
normaalina tätä kehon värinää
jonka tunnen koko ajan - sydämen epävakaisuutta;
hetkin normaalia, sitten taas omiansa tahteja.
Paineista en tiedä... en uskalla mitata.
Harmistun vain ja vähän masennun, vaikka
uskonkin mun epäuskollani... 
ennen kuin taas jotain mittailen
Tuli mieleeni sellainen, että jospa tämä taistelu 
kuuluukin sen suunnittelemani kirjan tarinaan.
Tietenkin sen synnyttämiseen, mutta myös tekstinä
kirjan alkujohdantoihin ajatuksella: Täältä lähdettiin
siihen projektiin, kuin alhaalta kärsimysten kautta,
jotka oikeasti olivatkin varustamista
- jonka siis tiesin ja uskoin - ja olin taas uskomatta.
Katsotaan, miten tässä käy...
Jos näet tämän tekstin kirjassa, oli tuo aatos oikea.
Nähtävästi myös toivuin tuosta muutoksen
rasituksesta. 
Elämä palautui, työ alkoi... sillä uudella voimalla, 
minkä tästä kuin kuritus-kasvatus -koulustani sain. 
Ja niin siitä tietenkin kiitän - jos siitä selvisin.
Ja siis, jos tätä nyt luet, minä selvisin
ja uskossani, luottamuksessani vahvistuin
- ja olen onnellinen taas.
 
(Välikirjoitus 05.04.2020: Korona tuossa taustalla
laajentunut, ja maailmaa jo melkoisesti muuttanut,
alas ajanut. Mahtaako lie sitä kirjaa ees voida aloittaa,
kun kaikki niin muuttuu. Laajuus jää nähtäväksi.)
 
No, nyt se mittaus: Eli, montako prosenttia tästä
rulianssista on tänä aamuna toteutunut, jos siis
sata prosenttia on se valmis. Eilen aamulla oli 77.
Yöllä 80. 
Ja nyt aamulla klo 10.30 olen kestänyt, taistellut
tätä uskoni taistelua tuosta kaipaamastani 
lopputuloksesta ... 83 %. Jess!
Näyttää siltä, että muutama päivä vielä. Tasaisen
tahdin mukaan vähän alle 4 vuorokautta.
Tanssit on jääneet tältä ajalta. Ehkä viikonlopulla
kahdet tanssit - saa nähdä. Kymmenen päivän
päästä ois tanssiristeily, ehkä sinne. Vois olla
upea matka. Siinä toivossa, ja tässä mun vahvassa 
uskossa ... joo, tosi vahvassa.
(Niin, jälkikirjoitus 05.04.2020: Kaikki peruuntui,
risteilykin sitten tuon Koronan takia.)
  
 
 
 
 
06.03.2020
Lohdutusta ja lupausta
Uusi aamu. Mittauksia.
Prosessi lähestyy loppuaan, nyt 91 %.
Paineet ja syke lähes normaalit.
)) -Ei hätää enää, sinä malttamaton.
Vauhti on hyvä, toipuminen lähellä - ja 
vielä jaksat huolestua jotain arvoja,
numeroita, vaikka henkisten mittausten
arvot on ihan toiset.
Jo pelkkä mittalaitteen pärähdys, ja sen
seurauksena pelko, odotus, jo nostaa
kaikkia arvoja monella tavalla ja tasolla.
Omasi mittaus ilman pärinöitä on parempi,
tarkempi - et siinä jännity. Kokeile vaikka..
133/84 - 63. Pidä ne.
Vastaus on lähellä, mikä kaiken seuraus
ja tarkoitus. Sen näet, kun määrä on täysi,
kun matka on valmis.
Tämä pieni reilun viikon mittainen, joka
pitkältä tuntui ajallisissa - ajattomissa ei,
tai sitten oli. Miten sen mitata ajattomasti.
))) -Luottamusta vain, sitä nyt kasvatettu,
ja hötkyily pois.
Pitää antaa aikaa, jos aikaa vaaditaan, 
ei koko ajan vapista matkalla,
kun odotetaan tulosta.
Voi kärsimätöntä ihmistä!
Onko valmis jo?! Onko valmis jo!
Onko jokin vialla eikö valmistu - pelottaa!
Luota! jos kerran tiedät tulevan, ja osaat
katsoa tulevan ja ajan. Tarkoituksenkin
ain osittain. Kaikkea et koskaan.
Paljon on salattua tällä rajalla. Ja sen rajan
kamppailuahan tämä kaikki on, et ole vielä
sitä oppinut, vaik niin kauan jo matkannut
tätä rajojen maata, ajallista ja ajatonta.
Mutta, sinua viel lohduttaakseni: 
Aika on lähellä toimeen tarttua. Ei vahinkoa,
vaik sitäkin jo ehdit pelätä ja arvuutella.
Ole vapaa!
Mutta, aika on lähellä toimeen tarttua, siihen
min aloitit jo, ja jossa muoto. (kirja)
Vaan, se muoto viel toiseksi muuttuu näiden
sanojen myötä, tämän prosessin myötä.
Syntyy hetken kasvu ajallisen, ja matka
ajattomien. Mikä on yks viikko, vuosi, kuukausi,
vuoskymmen, vaikka pujotettuna kansissa
poimia matkoilta osia ja niistä rakentua.
Jotenkin kuin kertoa tarinoita pitkältä matkalta
... ei kuvata kaikkea, vaan kuin vuolla "elämän
lastuja meren pinnalla".
Ja siin' kulkea ja kuvata matkan outoja kulkuja
joissa yks lastu on aina elämän meren pinnalla
kelluva tieto, taito - ja ymmärrys aito.
Miksi lastu, eihän laivasta irtoa...
-"Lastu, tarina, matkan osa. 
Taikuri taitava vuoli,
Runoilija piirsi, tarinan lastulle siirsi
ja matkalle elämän mereen pudotti
- jätti kellumaan lainehille
tuulen, meren kuljettaa
perässä tulevain  nostaa ja lukea
vaik laiva jo kaukana
mist' lastu laineille laskettuna.
Näin on virkansa kullakin matkalaisella;
Taikuri, joka aikanaan maissa matkalle lähti,
sit merille kasvamaan, auttamaan.
Kapteeni laivasta vastaamaan."
-Ja MÄ!. ..
"Niin ... ja tuo mä,
ja matkalaiset muutkin kaikki sanoja
antamaan, jakamaan, viisautta poimimaan.
Kirjaaja Runoilijaksi kasvanut, 
sanoja muistiin piirtämään 
ja sitten tuo itse Mertenmies kaikesta vastaamaan
ja kaikesta siin' ohessa matkalla kasvamaan.
Hän vielä salaisuutta kantaa mukanaan.
Ja lastuille kirjattuna, kuin vuoltuna elämän
puustä, elämän merille kellumaan 
tuulten mukana kulkemaan ain kuulijan
silmille, suille, korville kuulumaan.
Näe jo mielikuva mielessäsi, miss' upea
vanhanaikainen laiva matkaa kohti
oranssia valoa, rauhaisilla aalloilla
tuulten puhaltamilla purjeilla kohti tulevia.
Ja ain hetkin vilahtaa jostain laivan kannelta
tai ikkunasta yks täyteen kirjattu lastunen
aalloille kellumaan...
ja laiva jatkaa matkaansa jonnekin
tuntemattomaan tulevaan..."
-Ja MÄ ohjaan sitä!
"niin niin ... ja tuo mä ohjaa sitä"
-"Must ei taaskaa puhuttu mitää!" kuuluu
kannelta hiljaista mutinaa. Taitaa kuulua...
tuon ruorin takaa... siellä on jotain harmaata.
-"Siin on sulle nyt kaikki millä jatkamaan 
pääset tämän kirjaprojektin kanssa.
Loput avautuu matkalla, edelleen siis tällä laivalla,
joka jatkaa outoa kulkuaan kohti tuntemattomia
ulottumia.
Ja ne lastut kaikki kantautuvat sen matkan
ajallissilla merillä ain ajallisille rannoille
niitä siellä löytää ja tutkia
merille kaukaisille katsella, ett' missä on se laiva
jost' ovat ne pudonneita.
Vaan, laivaa ei enää näy. Meret laivan edessä
vähin erin toisiksi käy - eikä ajallisten meriä
enää näy."
  

 
 
06.03.2020
Sekalaista tunteilua
Jotain puuhasin päivän mittaan, kotihommia;
taulun korjaus, ruuan laittoa...
tunsin paineen kasvavan rinnassani
rytmikin vaihteleva.
- Jännityinkö paineiden mittausten jälkeen.
Kotimainen leffa, pari paukkua - rauhoituin -
kaipasin naista kyynel silmässä - anoinkin.
Ehkä viel joskus hän, ken rauhoittaa mun elämän.
Kaipaan - jotain tuntematonta, joka kantais
ain hetkin, kun olen heikko.
Niin, vielä yksi paukku, kello on kolme iltapäivällä.
Tarvitsen. Ja odotan edelleen, luotan, uskon
- ja pelkään, kuitenkin. 
Jos/kun se näin herkästä hajoaa, tuo sydän,
joka aamulla oli ihan rauhallinen.
Nyt kirjoitan...
Pitää mitata, ja yrittää uskoa, luottaa - vaik sydän
niin herkästä  jo uskoa musertaa.
Jotain mun piti muistiin piirtää - en muistakaan
mitä se oli. Mieltä herkistää, silmäkulmat kosteat.
- Olen yksin -.
Terveys - 10, väreet -10 ... ei pitäisi olla mitään
huolta. Mutta jokin, mielikö, jokin minussa vain
huolestuu: Milloin mun eloni, sydämeni tasaantuu?
Vaikka ei vielä ees valmista, 94% sadasta.
Lähestyy, vaan mistä usko, että paluu normi eloon
toteutuu. Vaikka lupauksia on: minä kuntoudun.
Ja voi - miten pienestä vaivasta minä niin huolestun.
Miten maailmassa niin suuria vaivoja onkaan.
Vaan, se oma napa, on maailman suurin napa.
Ja sen ongelma peittoaa alleen kaikki muut;
Koronat, Kreikan rajaongelmat, ilmasto-ongelmat,
pörssit... kaikki. 
Vaan, tämä mun oma napa, tai nyt siis sydän!
-"Voi pientä ihmistä! Niin horjuvaista."
-"Oi, anna apusi, sinä jokin suuri. Poista edestäni
se esteenä oleva muuri, että pääsen taas terveenä
jatkamaan tätä kuin hullutuksieni matkaa. Amen.
Mutta se, mikä mainitsematta jäänyt, että tämä eloni
kiivailu on työtä 24/7 - sanokoon kuka mitä tahansa.
Harrastus muka! Miten loukkaavaa. Ei työtä, ellei saa
palkkaa. Ja roskaa! sanon minä nyt.
Ja, mikä on palkkaa, pelkkä rahako. Entä elämän 
muut arvot, eikö niillä muka arvoa lainkaan. Kuten..
henkinen kasvu, uskon vahvistus, luottamuksen kasvu,
tieto, viisaus ja ymmärrys elämästä, ylemmistä,
noiden kaikkien kasvu ja uusien löytäminen. Eikö se
ole palkkaa muka.
Enemmänhän se on kuin vain ajallinen raha, joka
katoaa ja arvonsa muuttaa joka päivä muotoaan.
Ja, mitä sillä rahalla oikeasti saa - jotain ajallista
katoavaa. Vaan, entä iankaikkista arvoa, joka ei
koskaan katoa, ja jonka saa aikanaan mukaan,
kun kuolla kupsahtaa. Siin' on se palkka.
Eli, se, tämä kaikki, oli oikeasti työtä. Ja sen arvoa
on vaikea laskea, kun ei ole arvoa johon verrata.
Se ei valuuttaa, ei seteliä, kolikkoa, vain jotain
ymmärtämätöntä sisäistä, jota ei voi ajassa arvottaa.
Ajan takana vasta ratkeaa, paljonko matkastani sain
palkkaa - iankaikkista palkkaa elämäni matkasta
ja eloni tuleville matkoille..
Ja silmäkulmastani pyyhin kyynelen... Voi kun ois
joku, joka vois ymmärtää, tätä outoa elämää.
Joka nojaisi päänsä mun rintaani vasten ja sanoisi:
-Olet oikeassa, minä olen rinnallasi ja uskon sinua.
Olet rakas!"
-"Anna, sinä joku Suuri, minulle se uusi vahva sydän."
-"Ei siitä ole nyt kysymys, se on ollut sinulla koko 
elosi ajan. Vain vahvistus on tarpeen. Sitä se nyt saa."
 
Seuraavana aamuna varhain
Seuraavana aamuna varhain heräsin, en ees tiennyt
mikä aika, kevät vaiko syksy. Mutta risteilyä odotin.
Jotenkin tajusin, pitäisi kuunnella Lauri Tähkän laulu 
"Älä pieni sydämeni" tjs. Löysin, ja kuuntelin. 
Onkin joululaulu.
Kauhea kaipaus - naiseen ymmärtävään. 
Ikävä rakkauteen, 
ikävä ikävään, kun kuolee hän pois
vuoteensa äärellä kyyneleitä
siin' kuolen taas minäkin - kuolen taas kerran.
Kaipaus kohdata, todeta,
kysyä: -Oletko se sinä, oletko se vihdoin sinä.
  
 
 
 
 
06.03.2020
Kaksi itsepäistä 
-"Tutkii ja tutkii hän edelleen
etsii syitä ja seurauksia, vaikka jo niin hyvin tietää
ett' kyseessä on omansa parhaaksi oleva prosessi
kuntoutus, vahvistus, suuri muutos tulevia varten.
Ja niin monesti jo ois halunnut omilla teoillaan,
voimillaan, keskeyttää tuon hyvän työn 
ja päästä kuin arkeensa takasin.
Vaan, mitä hyötyä ois siitä, vanhoilla voimilla
miten sit jatkaa tärkeätä matkaa. Vaan...
onneksi tämä hyvä työ ei ole ihmisen kädessä,
ei ihmisen kädestä annettu, ei ihmisen käsin
pois otettavissa
vaan, jatkuu se vaan, vaik' mitä hän tekisi,
ett' toteutuisi se hyvä työ ja tahto, ett' jatkuisi
se matka mi' menossa on
ja toteutuisi se asetettu kohtalo.

On se kumma, ettei sitä usko!
Ihmisen mieli on niin kärsimätön, sitä on opetettava,
ett' oppis se luottamaan hyvään suunnitelmaan
ja suuremman voimaan, min kädessä hän 
koko ajan on. Vaan, ei!
No, sellainen on ihminen, luulee, uskoo -
eikä usko kuitenkaan. Luottaa - ja jo horjuu taas
mielensä maas', vaik kaikki on hyvin
Ja matka on hyvä - eikä hätää ole mihinkään.
Ei mitään vaaraa, ei mitään jää tekemättä,
ei mitään täyttämättä. Ja vaik miten sen hälle 
sanoisi, ja monet kerrat, niin ei hän usko,
olkoonkin sitten vaik millainen Kapteeni tahansa.
Purtensa piankin jo muihin suuntaisi, vaan onneksi
purtta ei voi ohjata, sillä vain tuulet on kuljettajina,
ja tuulten puhaltajat, jotka suuntansa purrelle antavat,
vaikka hän kuinka ruoriaan pyrkisi pyörittämään.
Laiva suuntansa tietää ja tietää myös määränpäänsä
sen aikanaan tavoittaen.
-"Mitä toi oikee tos horisee, minähän tätä ohjaan. Minä!"
mutisee se pieni harmaa ruorinsa takana, tai rattinsa,
kuten hän itse sitä aina vaan nimittää.
Kertoja:
-"Niinpä, siin' on kuin kaksi itsepäistä; tuo Kapteeni,
joka jaksaa turhista huolestua
ja tuo uskollinen Förstinsä laiva ohjaimissa,
jolla myös aina omansa mielipiteet kaikesta 
- ja tahtonsa luja.
Vaan, eiköhän jo olisi aika 
tää Kapteeni "vaivastaan" vapauttaa,
kun ei se näköjään vieläkään usko eikä ymmärrä
tämän hetkensä suuruutta ja merkitystä,
tuleviinsa vaikuttavaa toimea, 
vaan aina vain kuin kyseenalaistaa mielessään 
tätä kaikkea oivallista tahtoa. 
Oivallista ylemmän voiman tahtoa,
jonka hän kyllä tietää, ja uskookin ... aina hetkin.
Sit taas epäusko valtaa mielensä sopukat
ja alkaa pelätä.
Pelätä jotain turhia ihmisten hapatuksia, jotka
ajallisissa niin ihmisten mieliin piirtyneet on, 
ettei kuin mitään muita mahdollisuuksia elossa
ollenkaan ois.
Voi ihmistä, kun hän ei tunne ihmistä -
eikä ihmisen ylintä - eikä ylemmän ylintä
miss' voima suuri hältä kuin piilossa on.
Elämän suuret arvot ja voimat
on hälle niin tuntematon.
Mutta, ei mitään uutta auringon alla,
näin on ollut aina, ja näin on aina oleva.
Ihmisen sisin on kyllä altis, mutta se mieli,
se mieli - se on niin herkkä kaartamaan pois,
uskomaan muuta ja pelkäämään tulevaisuutta.
Se taistelu ihmisellä aina matkassaan on.
Mutta, tämä matka - se on peruuttamaton
ja siitä pitävät huolen nuo suuret, mit yllä laivan
valvovat sitä - vaik tekisivät nuo Kapteeni ja
Förstinsä vaikka mitä.
Aikanaan kiittävät, kun näkevät, miten pursi
kulkunsa etsi ja löysi - miten toteutti
vaik hetkin pelotti.
No, tämän  kirjan lopussa sitten saamme varmaan
kuulla sen, molempien kiitollisen huokauksen.
Mutta siis, sinne nyt matkalle mukaan.

Hypätään hetkeen miss' ollaan nyt - merellä
merillä, oivallisessa pikku tuulessa, ja edessä
näkyy pieniä saaria. 

Ja tuolla kaukana taivaanrannassa 
loistaa tuo mystinen oranssinen kuin aurinko."
  
 
 
 
07.03.2020
Kapteeni urhea
Ja tuo suurta huolta aiheuttava prosessi
on lähestymässä loppua
ja tulos alkaa valmistua.
On syntynyt kirjoitusta, niin... kirjoitusta tässä samalla
kuin hengen ja mielen taistelua
tehden tuosta Runoilijasta jo pienen kirjailijan alkua
sillä, sitä tässä vielä tarvitaan, että saadaan
tätä matkaa yhteen kurottua.
No, ei se ilman apua onnistu
mut' hyvä se on vähän itsekin osata ja ymmärtää
sanojen suurten tehtävää.
Ja sitten, siihen tarinaan...
(Mikähän on prosessin tila... 96%)
-"Noni, tuotä minä juuri tarkoitin. Se mieli, se mieli.
-Mä en mittaa enää mitään noilla pärinämittareilla.
Ainoastaan näillä omilla kyvyillä! huokaa Kippari.
-"Hei Taikuri! tuus tänne", komentaa Kapteeni
laivansa kannella.
-No, mikä nyt? vastaa Taikuri 
kömmittyään kopistaan laivan kannelle.
Pitkästä aikaa, omissaan on viipynyt jo pitkään.
-Niin, mittaas mun paineet, ja sydämen rytinät
... että ... miten mulla nyt oikein menee.
-Sulla on jotain menossa, minä huomaan, Taikuri
aloittaa.
-No, on on ... ollut jo toista viikkoa, mutta miten
minä voin tänään? Katson-nyt jo!
-No juujuu, huokaa Taikuri. -Katsotaas ... ootas...
ylempi 124, alempi 78, ja se rytkytys, ootas... 60.
Mikäs vika nyt noissa, Taikuri vielä tiedustaa,
-miks Kapteeni on niin huolestuneen näköinen?
-No joo ..., Kapteeni vähän ujosti aloittaa, -on täss'
ollut vähän kamppailua ... itteni kanssa vissii.
-No, kyllähän minä näen, onhan minulla tieto ja
taito .. matkoilla karttunut. Kapteenia vähän 
"skruuvataan" uusia varten.
-Skruuv... mitä?

-Vahvistetaan ... tulevia matkoja varten. Pitää 
saada lisää voimaa, ja ymmärrystäkin vielä,
jotta jaksaa seilata ... ja saattaa tän laivan
jonnekin tulevien satamaan. Sitä se vain ollut on,
ei mitään muuta, lohduttaa Taikuri.
-Juu, niin ..., kröhii Kapteeni vähän vaisuna, -niin,
sitähän se vaan - sitähän se, jotain uutta.
-Olikos vielä jotain muuta mielessä? kysyy Taikuri,
kuin jo vähän ois kiireinen omien hommiensa pariin.
-Eihän tässä nyt muuta. Ihan hyvinhän tässä kaikki on.
Tai niin ... oishan tuolla lähisatamassa vähän tanssia
tänään illalla, hän varovasti kuin toteaa.
-Jaa, se Kapteenin tanssijalka taas...
-Noniin no ... mut' mitenkähän...
-Näenhän minä senkin, mutta enemmänhän se on
tuon Tietäjän hommia niitä katsella. Heei, Tietäjä!
Taikuri huutaa, -tulehan vähän tänne, kannelle!
-Hei älä nyt sitä häiritse ... tällaisella, toppuuttelee
Kapteeni vähän aristellen.
-Noh, mikäs täällä, aloittaa Tietäjä viel portaita ylös
kömpiessään. -Mistä täällä on kyse.
-Nokun tuo Kapteeni tuossa katselee tuonne
sataman tansseihin, ois illalla. Se vähän miettii,
että jos..., alustaa Taikurin asiaa.
-Noniin kun minä vähän ajattelin ... kun on ollut tätä
värinää ja jotain outoa, voimanlisäystäkin, että,
mitenkähän se ois jos ...
-Ai mennä mukaan vai, Tietäjä avustaa.
-Noniin, noku...
-No mikäs siinä Kapteenia estäisi. Terve mies ja 
ajalliset kiinnostaa. Kaihan nyt niitäkin tulisi vähän
harrastaa. Eihän täällä merillä niihin niin pääsekään,
Tietäjä rohkaisee.
-No niinhän ... niinhän se.. , Kapteeni ujostellen
kuuntelee Tietäjän rohkaisevia sanoja.
-Sinne vaan sekaan, Kapteeni hyvä. Siellä ne
murheet kaikkoaa - ja näkyyhän siellä olevan
joku sulostuttajakin joka Kapteenia vähän piristää,
Tietäjä vielä jatkaa.
-Jaa, no... ehkäpä minä sitten.. vaikka vain hetkiseksi...
Mahtaakohan tuo kuntoutus päättyä ennen sitä, 
Kapteeni itsekseen miettii. Uskallankohan..
-Päättyy siihen, siellä se viime silaus, sitten
alkaa se uus...
Ja jo hetken päästää taas, tuo Kapteeni miettii..
-Ja kaiken tään kiivailuni jälkeen, pelkojeni,
josko tää jo oli tässä. Josko ihanat tanssit...

Ja minä vielä uskossani, siin vähäisessä niin
häilyvässä, tilasin itselleni uudet tanssikengät,
kun vanhat oli niin loppu.
-Niinpä, on se urhea mies... tuo Kapteeni.
Noo, sinnehän se Kapteeni livahti, sataman
tansseihin. Ja iloiset tanssithan ne olikin, eikä
mitään hätää ollut tuon kunnonkaan kanssa.
Ja eikös se jo taas heti seuraavana aamuna
mittaillut sitä kuntonsa tilaa. Hyvältähän kaikki 
näytti, vaikka laite muistuttikin havainneensa
rytmihäiriötä, joka mittauksessa.
  
 
 
08.03.2020
Kapteeni miettii laivaansa
Aamusella ajattelin, josko mun laivasta
vaik riisutaan pois kaikki matkustajat;
Taikuri, Tietäjä, Erakko, ehkä Mystikkokin..
-"Mut mäen-kyllä!" kuuluu taas kannelta.
-Niin, ei tietenkään... tuota Förstiä,
mun uskollista. Kahen pojan on joskus
matkalle lähdetty, ja kahen pojan se
matkataan hamaan päätökseensä saakka.
Me parhaat kaverit kesken...
-Hö! ...parhaat muka! Parhaat kaverit juttelee
toistensa kanssa, ja pitää toisilleen seuraa..
vaan, missäs sä sit aina oot - ties missä millonki.
-Nooo, ootas nyt taas vähän, kunhan tuuli
hellittää ja oomme paikallamme täällä, niin
sitten me taas jutellaan, jooko.
-Nnjjooo ... sit seki taas nähdää.
-Niin, jos tuo rytmihäiriö helpottais, niin
johan tämä hyvältä jo näyttäisi, pohdiskelee
Kapteeni itsekseen
-Odota edelleen vain hetken, suunta jo on
vapautukseen. Ei ole mitään hätää.
Huolesi vain vaikeuttaa paluuta.
  
 
 
 
 
09.03.2020
Laivan henkilökunnasta
-"Siitä laivasi henkilökunnan vähentämisestä.
Siihen ei ole mitään syytä eikä tarvetta.
Kaikella paikkansa, heillä ja uusilla tulevilla
uutta tietoa ja voimaa antavilla.
Väkeä tarvitaan, jos niitä halutaan näin nimetä,
kuin ajallisen termein. 
Oikein on ihan muut arvot ja lahjat 
avuksi annetut voimat, mutta tarinan kannalta
on hyvä näin.
Taikuri, maagikko osaa hommansa.
Samoin Tietäjä, Erakko hiljaisuudessaan tutkii
ja Mystikko näkee näkymättömiä.
Siin' on hyvä kokonaisuus..."
-Ja MÄ! must ei koskaa kukaa puhu mitää!!
"Niin, ja tuo suloinen MÄ, 
virkansa silläkin tarinassa, elossa."
-"Tarinassa? Hö! mommikää sulone! Ja kuka
toi oikee-o, toi tos ku puhuu?"
Joten, nyt voi matka alkaa - se tarina.
Matkattuhan tässä on jo iät ajat.
Mutta, näkyville siis.
 
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
No niin, tässä välissä oli noin kuukausi
tätä samaa jankaamista ja 
tuon Kapteenin ihmeellistä taistelua
ja jotain salaista henkistä kasvua
- ajallansa avautuvaa.
Lisään tähän vähin erin 
taistelun aikana esille nousseita ajatuksia.
 
Ensimmäinen poiminta:
19.03.2020
Tilanne:
Korona-pandemiaa
Suomi seis
koko maailman pian lukossa, tai lukkiutumassa.
 
Lähtö oudolta saarelta
Niin, mitä uutta Kapteenille?
elämä ennallaan - tätä eletty jo pian 20 vuotta.
Ei mitään ongelmaa, ei uutta - vielä.
Mutta...
suunta on vielä kasvava
maailmaa muuttava
- ja kuinka pienestä
voi maailma murskautua.

Uuden alkua, ennustettua.
Lopussa kaunista, vaik matkalla raskasta.
Sanotaanko vaikka ... tervetullutta.
Uusien arvojen asetusta
mielen muutosta
elon parannusta
uuden tavan aloitusta.
Pitihän tällainen tulla,
miten ihmiskunta muulla tavalla
vaikka vaihtoehtoja olisikin monia.
Tämä ei suoraan vahingoita
kuten sota tai muu suuri katastrofi.
Tämä koettelee, sen kautta muuttaa
ja sitten rakentaa uutta. - Tervetullutta.
 
Nyt on Kapteeni nähnyt 
tään maisen tilan omalla saarellaan,
missä kävi hän omaa taisteluaan - kuten maailmassa
nyt kaikki kohdallaan.
Mutta, hän ei nyt jää tähän
pienen kärsimys-saarensa satamaan
jossain kaukana
kuin mielikuviensa maassa ja merillä.
Hällä omansa apuvoimia
joiden kanssa nyt valmiutta irrota
siitä salatusta satamasta
jonka pienellä saarella oli
omansa kasvatusta ja koulua.
Nyt vain...: -"Försti heei! Onko kaikki valmiina
lähteä matkaan. Ja onko kaikki matkalaiset 
paikalla? ... Kuuletko!?"
-"Oon oon! (-Vihdoinkin, hän hiljaiksiin huokaa)
ja kaikki on paikalla, mihinkäs ne nyt tästä laivasta."
-"No hyvä! Sitten vaan..."
-"Sitä Mertenmiestä enn-oo nähny, vaikka
ääntänsä kyllä joskus kuullu. Missäs se-o?"
-"On hänkin täällä, joten ... eikös sitten vaan lähdetä!
-"No hyvä sitte ... ja eikumm-menox! Köydet irki! Purjeitaa!
-"On se hyvä, kun mulla on tuo Försti matkassa.
Se kyllä pärjää", miettii Kapteeni mielessään.
-"Hyvä ku-mä-oon mukana, eihä toi Kippari ite
pääsis täältä mihinkää", miettii samaan aikaan itsekseen
myös tuo oivallinen Försti.
Ja näin irtosi laiva sen pienen oudon saaren satamasta.
 
-"Oli se kumma paikka", huokaa Kapteeni itsekseen,
kun muistelee siellä viettämäänsä aikaa. Vielä oikein
ees ymmärtämättä koko pysähdyksen tarkoitusta.
-"Vähän oli raskas paikka, onneksi se on nyt takana",
ja katseellaan seuraten, miten se pieni saari, ja myös
ne suuremmat, joihin ei ollut mitään syytä tutustua,
jäävät pikku hiljaa yhä kauemmas ja kauemmas
häviten vähin erin horisontin taakse. Jokin ison saaren
pieni huippu enää näkyvissä.
-"Mutta .. jotain outoa on tuossa meressä", hän miettii, 
kun katselee laidan yli meren aaltoihin. -"Jotenkin eri
värinen tuo meri", hän tuumii, ja katsettaan tarkentaa sen 
pintaan. -"Jotain outoa ... aivan kuin ois tuon pinnan alla
jotain kummaa - kuin toinen meri siellä, tummempi.",
Tämä, missä laiva nyt seilaa ja hiljaisesti lipuu
on jotenkin kirkkaampi, ja sen läpi voi siis nähdä
sen tummemman muotoja. 

-"Outoa", Kapteeni itsekseen tuumii.
-"Mitäs Kippari seil huokailee?" kuuluu Förstin kimeä
ääni, keskeyttäen Kapteenin hiljaiset mietteet.
-"Niin, minä vain tuota merta", hän sormellaan osoittaen,
-"Jotain outoa siinä..."
-"jjJaa  ... ansku mäki katon ... hmmm... njoo ... joteski
kirkas sen pinta - ja tuolla alla ... Hei! sielläkin oj-jotai!"
-"Niin, kummallista", vastaa siihen Kapteeni, ja jatkaa 
meren ihmettelyä.
-"Mut hei, Kippari! Kato! Kato! .. kato tonne ylös!",
Försti vähän kiihkeänä huutaa, ja osoittaa pikku
sormellaan purjeiden suuntaan. -"Kato hei!!."
-"Mitä?" ihmettelee Kapteeni ja kääntää katseena
purjeisiin. -"Onko purjeissa jotain ongelmaa?" hän
tiedustaa.
-"Eeei-ku ... kato tonne! ... tonne ylemmäs, taivaalle.
Katoo!"
Ja todellakin ... kun Kapteeni käänsi katseensa kohti
taivasta, hän näki ... jotain kummallista - sielläkin...
  
 
 
 
 
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
 
Ja nyt jatketaan huhtikuusta 2020
 
 
01.04.2020
Elämän perusta ja voima 
-Kyse on siis... uskosta ja luottamuksesta;
uskosta johonkin, luottamuksesta johonkin.
Siinä se on elämäsi perusta ja voima
ja perustoja ja voimia on paljon
aina sen mukaan, mihin on se usko
ja minkä luottamuksessa elät.
Oikeastaan, elämä rakentuu sen mukaan
mihin on se usko, missä se lepää.
Ja mihin se luottaa - siihen se ohjaa.
Oikeata vaiko väärää?
Ei ole oikeata tai väärää, on vain tapoja elää
ja mihin elämässä turvaa
sen mukaan sen rakentaa.
Ja kovin vaikeata on toiselle tarjota sitä omaa
johon toinen ehkä sitten vain suin päin uppoaa.
Ei se käy niin. 
Jos vaik hetkeksi toinen toista uskoisi
hän jo piankin omaansa palaisi
jos elämän tilanne vähän koettasi.
Ei ole oikeaa, ei väärää
on vain erilaista elon turvaa.
Ja tuo elon turva eri tavoin ihmistä kuljettaa
auttaakin omalla tavallaan sen mukaan, mihin uskoo
ja mihin luottaa.
Ja ihminen itse omassa voimassaan
tuota uskomustansa tukee ja kantaa
voimaa ja terveyttäkin sen mukaisesti antaa.
Avun saamisissa on eroa
ja elon tapahtumissa ja kuluissa.
Toinen usko ja luottamus juoksuttaa toisaalle
ja toisenlainen luottamus toisaalle
- ja vastauksissa, avuissa on eroa aina sen mukaan
millaisia voimia on ajassa tarjolla.
Eikä usko ja luottamus ole aina sama;
on erilaisia asioita, 
joissa uskon ja luottamuksen kohde on vaihteleva
aina sen mukaan, millainen on asia.
Elämä ei ole mustavalkoista
ja elämällä on ehtonsa ja rajansa.
Kaikkea uskoa ja luottamusta ei ajassa sallita
vaik kuinka ois se kaunista toivetta, tahtoa, halua.
Pitää tuntea ajallisen ja ajattoman rajoja
- ja sekin vielä, mikä kaikki on ajassa sallittua.
On lakeja ja totuuksia, ja kasvuja ihmiskunnan
määrän ja saavutuksen.
Mutta, usko ja luottamus 
poistaa pelkoa elämästä ja tulevasta
ja se on suurta
sillä, monien vaivojen, sairauksien, vastoinkäymisten 
takana on pelon juurta.
Ja pelokkaiden ajatusten ja sanojen voima
on vaikutuksiltaan suurta.
Samoin kuin on uskovien ja luottavaisten 
ajatusten ja sanojen voima - jois' ei ole pelkoa."
   -   -   -
Runoilija huokaa: -"Olen niin paljon pyytänyt itselleni;
parantumista, korjausta, kuntoutusta
ylempien voimien avulla;
   DNA:n korjausta
      geenien parantumista ja
         epigeenien kuntoutusta
kehonkin ongelmista toipumista
... ja viel lisää viisautta ja ymmärrystä
ja voimia ja näkökykyä tulevien tehtäviin.
Ja nyt olen tässä, muutaman kuukauden perästä
kokemassa monenlaista myllerrystä ja muutosta
omassa kehossa, ja koko maailman tilassa
- kaiken keskellä monella tapaa.
Hmmm ... mitähän kaikkea tästä vielä seuraa
kun huomaan, että monien muutoksien toteutuminen
vaatii paljon ajallisen voimaa.
No, kait mua joku suurempi tässä hullutuksessani kantaa
ja kaiken tarvittavan antaa. - Pitää vain luottaa."  
  
 
 
 
 
02.04.2020
Mitä kaikesta seuraa
Edellinen kirjoitukseni päättyi huokaukseen:
"Hmmm ... mitähän kaikkea tästä vielä seuraa
kun huomaan, että monien muutoksien toteutuminen
vaatii paljon ajallisen voimaa.
No, kait mua joku suurempi tässä hullutuksessani kantaa
ja kaiken tarvittavan antaa. - Pitää vain luottaa."
-No, kasvuahan siitä seuraa.
Koetus aina kasvattaa
opettaa luottamaan ja vahvistaa uskoa.
Tulevina aikoina tuosta kaikesta on paljon apua.
Tulevista on paljo arvioita, miten muuttuu maailma
ja miten kauan kestää tätä kuin kuritusta. (Koronaa)
Eikä se ees kaikkia kosketa, vielä
mutta, aikanaan ain jollain tapaa
kukin siinä osaansa kantaa.
Mutta, kyllä se maailmaa muuttaa
- mikä sen tarkoituskin on
ja muuttaa se myös ihmiskuntaa;
tavallaan sitä jalostaa ja turhia oksia poistaa.
Uudella tavalla aikanaan uutta rakentaa
ahdistusta nyt kaikki kansat yhdessä kantaa.
Uuttahan tämä on tälle ajalle
vaik ei mitään uutta kaikille
- toisilla jatkuvaa sotaa kuin ollut aina
siihen tämä ei nyt tuo suurtakaan muutosta
yks' lisä piirre vain
puutetta, kurjuutta hieman kasvattain.
Varovaisuus ja varominen
tulevien omatoiminen ennakoiminen
tuo erilaista kuormaa;
toisaalta helpottaa ja antaa kuin turvaa
ja toisaalta lisää prosessin kuormaa.
Mikä hyväksi, mikä pahaksi,
tuleva sen mittaa.
Tulevat tulevat
olevat ovat ja kasvavat
turha kaikkea arvioida ja ennakoida
ihmisiä pelotella.
Pienissä paloissa ja askelissa 
kohti tulevia, ja muutoksia
sillä, sellaisiahan tämä nyt eittämättä tuo tullessaan.
Vaan, onko kaikki pahasta
sillä, ainahan kasvaa myös hyvää taustalla
ja paljon salassa
jot' ei ihminen vielä tunnista.
Senkin kaiken näyttää tuleva
- onhan kuitenkin menossa hyvä suunnitelma
jonka lopullinen tulos on kaunista
kun sitä aikanaan on mahdollista arvioida.
Nyt tulee vain hetki taistella ja puntaroida
sitä luottamusta ja mihin uskoa
mistä huokailla apua ja mihin turvata
sillä, tuota kaikkea tämä Korona
on huomaamatta, kuin salassa kasvattava.
Ja ihminen muuttuu, moni
- ei kuitenkaan kaikki.
Mutta, kuten ja aiemmin sanoin:
"tämä on vain yksi tsunami"
josta palautumisessa
on viel paljon vaikutuksia.
Mutta, onko tää ihana pallo vieläkään turvassa
ihmisten suurilta suunnitelmilta
palloa tuhoavilta.
  
 
 
03.04.2020
Vain elämän kulkua
-"On niin paljon pelotusta ajassa
nyt kasvamassa kaikenlaisia teorioita
tulevien kuvia, uhkia
ohjeita mitä tehdä, mitä ei
- ja maailma pysähtyy.
Niin, kuka niistä selvän ottaa, kuka ihminen
ja moni niihin tarttuen, tuleviaan peläten
- ja pelottelijoita riittää.
Vaan, onhan tauteja ollut aina
epidemioita, kansaa tuhoavia ja kiusaavia
ja kuolemia joka päivä
kuka mihinkin vaivaan ja vanhuuteen.
Se on arkea ja elämän oleellista osaa ja tulosta.
Matkan tulee aina loppua tavalla ja toisella
- ja tapoja on monia.
Ei ihmiselo ole ikuista, vaan sillä on aina
vain matkansa määrä.
Kuka sanoo, mikä niistä määristä ois väärä.
Ja onhan kaikella myös aina
kansakuntaa kasvattava tarkoitus
oppi, ja opin tulos.
Ja, onhan aina yhden ihmisen kuolema
jonkinlainen tragedia ja ympäristöä koskettava
kuten myös uuden ihmisen synty
monella tavalla mullistava.
- Elämän kulkua.
Ihminen kuin ei saisi kuolla, se koetaan pahaksi
kuin tappioksi, itselle tai yhteisölle.
Eikä uudenkaan tulokkaan monesti anneta syntyä.
Mitä se sitten on;
kuoli jo ennen kuin ehti 
ees ensimmäistä hengenvetoa.
 
Moni lähtö voi oikeasti olla jo suloinen vapautus
ja nuoremman kuin kesken lähtö
voi olla tarkoitus. Kuka sen osaa sanoa
mikä ois ollut paras, jatko vaiko vapaus.
Kuolema on kuin kauhistus nykyajalle
häviö taistelussa elämän puolesta
vaikka se kuolema on osa elämän kulkua
samoin kuin niin moni muukin asia
syntymästä alkaen.
Aika elää kuin jatkuvaa taistelua kuolemaa vastaan
taistelua, joka pitäisi aina voittaa
ja kohde jostain kauheasta pelastaa
... oli tilanne sitten millainen tahansa.
Vaan, kuka tietää miten armeliasta voi olla
ajallisesta vapautua
sen jatkuvasta taistelusta ja pelosta, milloin mistäkin.
No, onhan ne ilotkin ihania
ne ois ihana ikuisesti säilyttää, mutta ...
kun niilläkin on aina vain aikansa ja hetkensä
sitten niistä seuraa ne raskaansa.
On kuin suuri kysymys
vastattavaksi itse kullekin:
Onko se kuolema todella niin paha asia
ja mitä tietää siitä ihminen
mitä tarjolla sen takana
ilman lihallisen huolia ja taakkoja.
Niin ...
  
 
 
03.04.2020
Sanojen mahdista
Voi pyytää, anoa, toivoa sanoilla.
Voi vaatia toteutumia.
Voi vedota joihinkin lupauksiin.
On monenlaisia tapoja aina kasvun määrän mukaan.
Ja vastauksia ain  tarpeen, ja sen mukaan 
kuin on otollista ja sallittua.
 
Kaikki ei ole oikein ja tarpeellista.
Ja millä voimilla toivotaan, tahdotaan
 ... omilla, vaiko ylemmiltä anomalla.
Ja, kuin vastaamattomuuskin on vastaus.
Jos ymmärtää asemansa, voi vaatia
voimasanoilla ja voimalauseilla.
Turhat jaarittelut pois.
Tuossa muutamia suuntia sanojen mahtiin, sillä
kaikki on luotu ja toteutettu sanoilla
joko ajallisilla, tai ylemmillä voimilla.
Ja myös toteutumia on tapahtunut
alempien sanoilla, tai ylempien voimilla.
  

 
 
05.04.2020
Mystiikan hytin kuvat
Aikaisemmin, oliko lie jo ennen Koronaa
tipahti merkittäviä kuvia. Tässä alla.
Tutkii ken jaksaa, ja osaa.


Ja nyt huhtikuun alussa tipahtivat
nämä kaksi kuvaa.

Kuka ymmärtää kuvat tulkita,
mutta noin lyhykäisesti vain seuraavaa.
Aikaisemmissa kuvissa egon kuolemaa
ja samalla monenlaista sisäistä voimaa.
Jälkimmäisissä puolestaan ajallisen
määränpään saavuttamista ja jatkoa
toisella tasolla, jolle vauhtia antaa tuo
upea ritari
On aihetta juhlaan ja nauttimiseen.
Ei noista nyt enempää, mutta hyvin nuo
kuvaavat tätä matkan vaihetta, 
sen tämänhetkistä erikoista prosessia
jonka ajalle myös tuo Koronan koetteleva
osuus ajoittuu.
Melkoisia muutoksiahan nuo kaikki lupaavat.
 
Niin, tulihan noihin jälkimmäisiin selityskin:
Määränpäitä on monia, mutta tuo World =
maa ja ajallinen.
Tarot-matka päättyy ajallisen kasvun määrään,
se ei kuvaa enää rajan takaista matkaa.
Siihen ei mitkään kortit riitä.
Ajallisen henkinen kasvu päättyy siihen kuvaan,
sitten jatkuu ajattoman osuuden matka,
jonka osallisena ajallinen on.
Ennen oli ajallisen matka, jonka osallisena henkinen oli.
Nyt kääntyi asiat päin vastoin; tärkein on ajaton
ja ajallinen on sen osanen vain sillä mitalla
kun kulkija viel ajallisen osanen on.
Siksi on syytä juhlia!
Ego on tapettu, vanha lopetettu
vain viisaus ja ymmärrys matkaan jäi.
Nyt matka uusiin käi, kun portista (muurista) läpi
uusille merille - ylemmille, uusille, tuleville...
  
 
 
07.04.2020
Tilannekatsausta
Ylemmällä merellä - Kipparin etähytissä
aamuauringossa...

-"Försti sais kyllä pestä noi ikkunat kun ovat niin..."
-"Mäen-kyllä! Pese ite! Mä ohjaan... et-sä-nyn-nää!
-"Juujuu... ohjaile sinä vain, näkeehän näistä vielä, jotenkin..."
Kertoja:  -" ... nuo kaverukset nuo kaverukset...
Niin, merellä nyt ollaan, sillä ylemmällä.
Alempi, se edellinen, näkyy tuolla laivan alla
tämän uuden pinnan alla. Ja tuolla yllä... huojuaa
rauhaisasti, ja velloaa tuo viel ylempi meri.
Sen ylemmäs ei nyt näe.
Jossain kaukana maissa, kuuluu kummia kuohuavan
- täältä ylemmältä mereltä sen vain voi jotenkin
ymmärtää, vaikkei sitä näekään. Jokin kumma siellä
häiritsee ajallista ihmiselämää.
Jokin kuin peli, sen kuulen ... biljardiko ... eei, mutta
jokin sen tapainen. Korona! juu, korona se on, mikä lie.
Kuuluu olevan aika rankka sen vaivan tie."
 
  
-"Mitähän siitä tänne näkisin", tuumailee Kippari
vaikka, enemmänkin täällä tulisi katsella tuonne edelle
oranssille valolle, ja mitä kaikkea se tarjoaisi sille 
matkan lupaukselle.
Kertoja:
-"Mutta, jotain outoa on tässä. Olemmeko sittenkin 
viel jotenkin osallisia tuossa ajallisen ihmiselämässä.
Niin, tuo Kapteenihan on kyllä vielä osallaan ajallinen
vaik matka jo kulkee merellä ylempien.
Tuo Kapteenin ajallinen osako viel pitää meitä näillä
alemmilla merillä ja ulottumilla, vaik jo nousimmekin
jotenkin ylemmäs tuon alemman meren ylle.

Mutta, tuolle merelle, mikä näkyy tuolla, tämän meren yllä, 
sinne meillä ei ole osuutta niin kauan, kuin Kapteenilla 
on tuota ajallisen elon osuutta. Vähän outoa ja salaista, 
vaikea kuvata tätä ajattoman ja ajallisen yhteistä osuutta.
Mutta, siksi kai tunnemme tännekin tuota ajallisen osuutta
ja, jos oikein tarkoin katsomme laidan yli alla oleville merille
voimme nähdä, kuin meren kaukaisena pohjana, sen
ajallisen maan, mist' matkalle lähdettiin kerran - ja minkä
osallisuutta tuo Kapteeni tuntee viel hetken verran.
-"Mitäh! Hetken! miten-ni hetken?", heräs tarinaan tuo
Försti ruorinsa takaa. -"Tonnehan on viel matkaa, tonne
oranssille valolle... tai mikä se-nys-sit onkaa."
-"Niin, Försti, hetken ... se on vaikea ajan mitta.
Täällä ylemmällä merellä yksi hetki, voi olla tuolla
ajallisella vaikka jo kuinka pitkä. 
Kas, täällä kun ei ole enää sitä samaa aikaa, kuin on 
tuolla laivan alla, pohjalla olevalla ulottumalla. 
Siellä kulkee aika kellon mukaan. Täällä ylemmällä 
ei ole samaa kulkua, vaikka onhan täälläkin omansa 
"kellonsa", mutta se ei oikein pysy paikallansa. 
Se on sitä ja se on tätä - ja se on mennyt, tuleva, ja
milloin vaikka mitä. Kaikki on samanaikaisesti läsnä.
Muistatko Kapteeni tämän aamusi hetken, kun elit 
muistoasi vuoskymmenten takaista - aika tarkalleen 
50 vuotta. Se oli siinä sun edessä juuri äsken, ja nyt 
olet tässä, kaukaisessa hytissä jo eri vuosituhannella.
Ja kaikki tuo välivaiheinen oli hetken kuin läsnä,
tämän nykyisen elämäsi hetkessä.
Ymmärsitkö, Kapteeni, tätä tilaasi, osallisuuttasi
kaikkiin aikoihin samalla kerralla."
-"Ei se siit-mitää voi tajuta - enhäm-mäkää tajunnu,
-mä oon tässä, ja sillä hyvä!" pohdiskeli Försti itsekseen
ruorinsa takana, kun sivukorvallaan kuunteli tuota
tarinaa ajoista ja aikojen takaisista ajoista.
-"Mull-on tän ohjaamisen kans iha riittäväst puuhaa,
eikä mulla ainakaa oo aikaa tommosii kuunnella.
... Nii ja .. korvat mull-on aina ollu sivulla, molemmat."
 
-"Niin niin ... mutta siis, Kapteeni, 
tunnetko osallisuutesi vielä tuonne pohjalla olevalle 
ajalle, sen hetken kuin kauhulle, ajallisen elämään 
vaikuttavalle - sitä muuttavalle.
Vaikka nyt osallasi oletkin täällä, vähän ylemmällä,
olet vielä myös siellä, sitä elävällä.
Elät myös sen ajan armoilla, ja tunnet itsessäsi sen
osallisuutta, mutta jossain sisälläsi olet myös täällä,
ylemmän meren päällä.
Ja kuten jo tiedätkin, täältä voi nähdä ajallisen aikaa
eteen ja taa, ja myös sitä hetkeä, missä juuri nyt
se aika mataa.
Ja kuten huomaat, täällä laivalla on myös tuo
Runoilija, joka kaikkea koko ajan muistiin kirjaa.
Ja myös nuo laivan muut matkalaiset, jotka kaikki
ovat tämän laivan ylempää osuutta.
 
Mutta sinä, Kapteeni, voisin vaikka sanoa 
"Kapteeni raukka", joudut olemaan osallisuutta 
myös tuon ajallisen.

Vaan, en sano "raukka", sillä sehän on kuitenkin
arvokas paikka ja lahja, tuntea ja oppia tuota
ajallista, kokea sen tunteita ja asioita omassa
olomuodossa, kehossa, vaikka jo oletkin toiselta
osaltasi tätä ajattoman ominaisuutta.
Se on hieno paikka, vaikka hetkin voisikin tuntua,
että "raukka". Se on kuitenkin arvokas lahja.
 
 
Ja tämä paikka, jossa juuri nyt istut tätä ajallisen
osuutta, on kuin se ajallisen alin tukiasema. (mökki)
Vaikka onkin se kuin kaiken ajallisen keskellä,
on se kuitenkin irti kaikesta, omana ajallisen
ajattomana maana, lepopaikkana, josta katsella
ja kuunnella ajallisen osuutta.
Ja se sun toinen osasi ajallisen, on kuin ajallisen
yllä irti maasta, vaikka maassa vielä onkin.
Se on se sun "Taikurin taivaasi" maan ja taivaan
välimaastossa, kuin ilmassa.
Näiltä kaikilta ajallisen paikoilta voit tarkata ja
seurata ajallisesi osuutta, ollen kuitenkin koko
ajan myös ajattoman ylemmän osuutta, jossa on 
kaikki tarpeellinen tarjolla.
Siellä on siis kaikki, vaan kuten muistat
"kaikki mikä on sallittua", milloinkin sallittua,
sillä se sallitun osuus on koko ajan kasvava 
ja tieto, ymmärrys, on lisääntyvä.
No niin, Kapteeni, ja Runoilija ... ja kaikki muukin
laivan väki...
-"Mäki oon!" kuuluu taas kannelta.
-"Niin, ja tuo mäki myös... tämä oli vain tämän 
hetken kuvaus, kuin taulu, missä ollaan nyt,
kokonaisuus; meri ja meret, meren pohja, eli
tämä ajallinen, Kapteenin eri ulottumat, ja se aika,
joka on ajassa menossa.
 
 
-"Otahan lisää kahvia ja nauti olostasi. Ja auringosta,
joka vihkollesi paistaa ikkunasta."
-"Entäs tuo munkki, keskeyttää Kapteeni, -"epäterveellinen
munkki. En tahtoisi, vaan kun tuli ostettua, maukasta
ja makeaa."
- "Älä siitä huolehdi. Kaikki on sallittua ja luvallista.
Ajattelet niin tuota ajallisen kehoa ja sen muotoa
terveyttä ja toimivuutta. Niin paljon on turhuutta
ajassa ja opetuksessa. Kuin pelottelua ihmislasten.
Siunaten ja kiittäen nauti kaikesta mitä eteesi
annetaan. Ne elämän ravinnoksi muutetaan.
Hyvä mieli peloton, on terveyden yksi pilari.
 
 
No nyt, kuin vihdoin, tähän ajallisen aikasi hetkeen,
oi Kapteeni. Ja kuinka paljon on pelkoa ja tuhoa
kylvetty maailmaan, ja kaikki kuin muuttaisi muotoaan.
Niin muuttaakin, vaan ei se ole paha asia,
hyväksi se aikanaan osoittuu, kunhan pelko tasaantuu
ja uusi muoto muotonsa saa, ja aika uusi uutta
kasvattaa.
Niin paljon on kaunista viel maassa ja maan päällä,
ei sitä saa tuhota - ei sallita. 
Enemmänkin nyt etsitään uutta muotoa; 
ei toinen toistansa tuhoava,
vaan uusia arvoja arvostava.
Monenlaista uutta tuo se tullessa, vaikea edes 
lyhyesti kuvata. Mutta se on matkalla.
No, onhan se totta kai raskasta, kuten muutokset aina,
mutta, aikain takaa niitä ei kukaan muista, raskauksia.
Kaikella on aina hintansa. Ja tuloksena kaunista,
vaikkei se juuri nyt saisikaan, eikä saakaan, kiitosta.
Mutta, aika ajan takana, kun kaikkea toisin voi katsella
voi ihmiskunta huokaista: -Oi, miten kaunista ja arvokasta
onkaan tämä kaikki.
Eikä vanhan ajan tuhoa kenkään enää muista, vaikka
aina onkin historiansa ja historioitsijansa, jottei unohdu
se vanha. Eikä sen taakka, jonka se rakensi maalle
eikä sekään taakka, jonka muutos langetti ajalliselle
kansalle.
Onko tarpeen tarkemmin kuvata tätä muutoksen
kokonaisuutta. Se kyllä kerrotaan tarkoin jälkeen päin
ja myös se kaikki mi tiedossa oli jo edestä päin.
Ja ihminen itsekin kaiken näkee selvemmin,
suunnan mik' oli ennemmin, ja mikä jälkeen on nyt
kun myllerrys (ihana) on päättynyt.
Saitko Runoilija muistiin tarkoin kaiken?"
-"Sain, niin tarkoin kuin kuulin ja osasin", vastaa Runoilija.
  
 
  
08.04.2020
Runoilijan huoli
Kapteeni istuu etähytissään ikkunan ääressä
ja ihailee nousevaa aurinkoa.
Maan pinta hieman huurussa, yöllä ollut pakkasta.
Ja hän kuuntelee aamuisia ajallisen uutisia,
arvailuja ja ajallisten viisauksia, jotka tosin ovat
viisautta vailla.
-Arvelevat, miten päättyy tää Korona, mihin johtaa.
Millaisia numeroita, millaisia seurauksia tästä kaikesta, 
suloisesta kasvusta.
Sanon 'suloisesta', sillä ihmiset ajalliset eivät
vielä tiedä sen todellista tulosta - joka siis, edelleen, 
on kaunista.
Minä näen, oi Runoilija, sinun huolesi
ellei kaikki tää toteudukaan, minkä tässä kirjaat
kuin saatuna. Pelkäät jotain ajallista mainetta.
Se on turhaa, sillä ethän vielä näe sinäkään
mihin tää kaikki johtaa.
Olet kuin huolissasi, ellei sanasi kauniit toteudukaan
ja joudut kuin salaisesti toivomaan, että olisivat ne totta.
Joudut toivomaan muuttuvaa, muuttunutta tulevaa.
Onhan tämä kauheaa, jos hetkeä ajallisen suunnasta 
arvioi, miten horjuttaa tää kaikki ajallisen maailmaa.
Vaan, ei hätää, sanon taas kerran, tämä kaikki
ihmiskuntaa kasvattaa ja tulevan maailmaa 
monella tavalla muuttaa.
Pitää vain osata katseen kulmaa vaihtaa.
Oikeastaan, kaikki on vain rahaa.
Elämä on täynnänsä kuolemaa, ees ilman
Koronaa. Sen osuus kaikesta poistumasta on
kuin turhaa. Sitä ei monikaan huomaa.
Ja paljon enemmän syntyy uutta, kuin poistaa
joukoista tää Korona.
Ei ihmiskunta katoa - ei sellaista sallita.
Onhan vielä niin paljon myös kaunista - jos
on myös turhaa, maata rasittavaa.
Siihen tämä nyt hetkeksi vaikuttaa.
Mutta, jotain tämä nyt tulevaan opettaa,
ihmiskuntaa kasvattaa.
Ei tietenkään, taaskaan, kaikkia, mutta
synnyttää uusia asenteita, jotka uusiin kantaa
ja uusia suuntia antaa.
 
Noniin, nyt on taas aika toteutumaa vain katsella
ja kuunnella, muuttuvia ajallisen arvioita siitä
mitä eteen tuokaan tuleva.
Vaikea on sitä arvata, sillä kaikella on niin
monenlaisia maininkeja suuntaan ja toiseen,
eteen ja taa - kaikki kaikkeen aina vaikuttaa.
Ja ihminen itse viel monenlaista uutta kasvattaa,
Parantaako vai pahentaako, sen näkee
kun jatkamme nyt matkaa.
 
-Noniin, Kapteeni, nousehan taas laivallesi ja
jatketaan matkaa. 
Maailma siellä alla pysyy kyllä paikallaan, 
me muut täällä laivalla jatkamme kohti tulevaa.
Se on sitä todellista unelmaa täällä ylemmällä
tasolla, nyt tällä ylemmällä merellä.
Hetkin voit laidan yli kurkata, mitä tapahtuu
alhaalla, tuolla alemmalla merellä ja maalla
sen alapuolella, kuin pohjalla.
Sillä, ei tällä matkalla tuon pohjan tähden matkata
vaan, tämän ylemmän ulottuman,
ylemmän meren ulottuman, joka sinulle
ja teille kaikille matkalaisille on vielä uutta
... vastahan tänne pujahdettiin tuosta "muurin" aukosta.
Oli vain niin paljon saman aikaista tapahtumaa;
   eletään salattua aikaa, jota sinä saat
   kuin vertauskuvana toteuttaa
      ajallisen ihmisen muutosta
         henkistä kohotusta
            maanpäällisen arjen muutosta
ja uusien tulevien avautumista.
Melkoista myllerrystä, jos kaiken vois ihminen
silmillään nähdä - suurta ois se hämmästystä.
Ja sinä, Kapteeni hyvä, saat tuntua ja olla osallisena
tuossa kaikessa monella tavalla ja tasolla;
   keho, sinun sydämesi ja sisäisesi myllerrys
      ajallisen elosi muutokset ja paikallensa pysäytys
         maailman tilan korjaus ja
sen synnyttämä suuri pelko.
Ja tuo pelko jo itsessään on ihmistä tappava
kehon voimat kadottava ja lamaava.
Pelon vaikutukset ihmiseloon kannattaisi ajallisten 
enemmän tutkia. Siinä on viel monta salaisuutta tarjolla.
-"Sivulleko näkyviin ... tuo kaikki etähytissä kirjattu,
sinä tiedustelet. Huvikseenko sinulle niitä, 
oppeja, viisauksia, enteitä ajallisen maan. 
Itsellesi hyväksi, totta kai, mutta monelle muullekin
tarkoitetut ne. Sinne vain, näkyville!"
 
 
10.04.2020
Prosessin kuvausta
Eilen pohdin tätä oudon prosessin kulkua
kuin nousuja ja laskuja. 
Kaikenlaisia lukuja ja prosentteja valmistumisesta.
Vaan, ei vieläkään valmista - jo puolitoista kuukautta 
värinää ... ja tarinaa.
(Kovin on salaista vielä tämä kaikki)
-"Niin, näetkö, Kapteeni, tarinaa. 
Siin' on saanut jo paljon vaivata tuota Runoilijaa, matkan kirjaajaa.
Ei huonoa antia ollenkaan - ja näinhän on ollut aina,
eli, pientä puristusta, ja jo alkaa taas sanat vuolaana virrata, 
ja aikaa kuunnella. Niin on käynyt taas, nytkin.
Mutta, huomaan sun kyyneleet mielessäni, 
miks' jatkuu tää varustus vain, vaik jo loppua piti 
- sun laskujesi mukaan.
Oikein sinä päättelit, monivaiheinen on tää prosessi.
Ensin kuin putsausta
sitten tiedon, voiman, latausta
ja sitten lopuksi sen hienojakoista paikallensa asennusta
kehon eri puolilla.
Ei sitä kaikkea kuin vain kerralla rysäytetä herkälle keholle,
vaan pikkuhiljaa, yksi osanen kerrallaan.
On siinä liittymäkohtaa ajallisen asennuksiin, tietokoneen
uusiin versioihin: Tieto kerätään nopeaan, sitten
hiljalleen paikalleen asennetaan pala palalta.
Ja sitten vasta valmista, kun viimeisinkin pikku piirre
on paikallaan.
Ja monesti se, kuin viimeisin vaihe, on kaikkein
pitkäkestoisin - antaa vain odottaa ja odottaa -
ei saa koskea eikä sammuttaa
sillä, silloin paljon tärkeätä asennuksesta katoaa
ja toiminta sen jälkeen on epävakaa.
Samoin on tässäkin ... miten paljon siinä todellakin on
yhteistä. Ihminen yllättävän lähellä on  tuota konetta
ja toimea - tai päin vastoin, tuo kone on lähellä ihmistoimea.
Paljon kuin samanlaisia osia, muisteja ja ohjeita
ja pilvien tietopankkeja, ohjelmointeja.
Ja jollain pikku vialla voi vaikka kaikki kadota,
toiminta horjua, muisti kadota.
Mutta nyt, tässä prosessissa, sinua itseäsi koskevassa,
kuin uuden version asennuksessa
on toiminta saman tapaista.
Ja nyt juuri menossa sitä viime silausta, jonka merkitys 
siis, on todella ratkaiseva koko prosessissa.
Ja niin kauan kuin on sydämesi, keskusosasi, värinää
niin kauan on asennuksessa viel tehtävää.
Eikä sitä saa häiritä, eikä varsinkaan keskeyttää, sillä
silloin moni tärkeä piirre jää kesken, ja jotain vaik häviää.
Siksi, anna vain "asennusohjelman" rauhassa toimia,
etsiä vikoja ja uusilla tiedoilla niitä korjata - ja uusilla
tiedoilla korvata. 
Se on kaunista, jos sen väreissä näkisit,
miten kaikki on etenevä.
Ja sinulle on ollut tärkeä näyttää  eri tavoin,
miten on etenevä tämä asennus, sen eri vaiheita.
Niillä ollut rauhoittavaa vaikutusta - hätäilevälle.
Jokaisella vaiheella ollut omansa kasvunsa
ja toteutumansa.
Nyt menossa sitä viime vaihetta, 
hienosäätöä ja kokonaisuuden rakennetta,
hermojärjestelmän toimea
ja ajatusten uutta kulkua
ja yhteyden luontia uudelle tasolle.
Tärkeitä vaiheita kaikki kokonaisuudelle,
jotta kaikki voi saumattomasti ja puhtaasti toimia.
 
Kuin tekninen on tämä kuvaus, vaan ...
mistä lie se tekniikka onkaan saanut alkunsa,
sen innovaatiot ja ideat
ratkaisumallit ja viisauden aivorakenteet.
Niin, mistä kaikki onkaan teille annettu,
mistä kaikki kehitys, viisaus, tieto, taito
mistä kaikelle oikea aika
jatkaa ihmiskunnan kasvua.
Mutta, niin, ihminen ... 
monen hyvän kiertää kierollen,
hyvän (muovaa) pahan palveluun
- vaikka sekin taas, hyvälle tuo kasvua.
No nyt tätä prosenttia, sinä kärsimätön odottaja,
eli, paljonko on valmiina tätä viimeistä vaihetta.

No ... jotta kaikki ois kuin liikkeelle lähtöön
uusin tuulin ja voimin valmista, niin valmiina
prosenttia on ... xx, (pidetään se nyt salassa)
Ja montako päivää jäljellä, sun suureen taas
muutoksesi päivään 14.4.!
Se on aina sinulle se tärkeä - 
kuin uuden lähdön päivä, jo 36 vuotta
siitä suuresta tapahtumasta
joka kaiken kuin kerralla muutti
ja elämäsi toimen niin totaalisesti muutti.
Ja sillä tiellä ollaan aina, 
ja nyt merillä jo kaukana - ja hetkin maalla.
*
Mietin hommia etähytillä, pitäisikö jotain 
touhuta, vaikkei nyt oikein maistukaan. 
Vain tämä kirjoittaminen.
-"Asennuksen aikana ei ole hyväksi
rasitella "konetta". Tulee vain ongelmia
ja asennuksen vaikeutta.
Rauhassa vaan - anna olla touhuamatta."
  
 
 
11.04.2020   Pääsiäislauantai
Vapautus on lähellä
-"Niin, ois Pääsiäinen ajassa, ehkä jotain juhlaa myös
ajallisen takana. Siit' en tiedä vielä", miettii Kapteeni
aamulla etähytissään.
Olisikohan tällä jotain osuutta tuolle mun prosessimatkalle,
Pääsiäinen kun on monella tapaa pääsemisen ja 
vapautumisen juhlaa perinteissä.
Oishan se aikamoista sattumaa
jos tää minunkin taisteluni jotenkin siihen osaa.
-"Ja osaahan se, vastaa tuo viisas ääni, 
-kaikella aina tarkoituksensa. Ja jokin pienikin, 
tai pieneltä tuntuva, voi olla suuri vaikutukselta. 
Pääsemisen juhlaa, miksei se voisi sopia,
tähän merten matkalle osua kuin suunniteltuna.
Eihän tässä ole ollut hetkeäkään ilman jo 
edeltä tietoa ja lupausta suuresta paremmasta.
Prosessi lähestyy loppua, ja samalla sen uuden alkua,
josta puhetta ollut jo monella tavalla. 
Uskoa vain puuttunut, hetkin."
-"No niin ku... kovin outoa ja uut...", yrittää Kapteeni.
-"Ei ole ollut uutta, vaan tuttua jo monet kerrat tällä
matkalla. Tahtovat vain niin herkästi unohtua - sellainen
on ihmisen mieli. Raskaista muistoista pian vapautua.
Mutta, oikea on Kapteenin uumoilu, kohdalleen asettua
tämä pääsemisen juhla, vapautumisen juhla, kun
kaikki oli valmista, oli uudelle matkalle lähtö valmista
- silloin kerran Egyptin orjuudesta ja "poltosta".
Miksei nytkin voisi olla se mahdollista.
Mitä uutta se nyt ois auringon alla. Onhan noita
vapautuksia ollut tällä kansalla, missä olet vielä
ajallisen osuutta.
No, nyt on oikeasti, vihdoin, se aika paineesta vapautua,
uuden "version" asennuksesta; uusista voimista,
uusista piirteistä, uudesta ilmeestäkin,
uusista sanoista ja tavoista. Kaikki on valmista. 
Laineet saa asettua ja myrskyn viimeisetkin 
mainingit laantua.
Saat olla vapaana ja uusiin tarttua, Kapteeni hyviä,
matkan on aika jatkua - eikä jäädä tähän,
vaik monella tapaa se onkin ollut tärkeätä.
Mutta, prosessi on prosessi, sillä on vain aikansa
ja paikkansa - ja hetkensä.
Ei se ole se tehtävä, eikä siinä enempää tule kieriä,
edelleen vain! ... ja kohti uusia. Sillä, eihän tämä matka 
nyt lainkaan ollut tässä, vaik hetkisen elitkin, kuin 
siinä pelossa.
Tulevassa! on kaiken tarkoitus - ja sen tulevan viel
salaisessa unelmassa, jota ajallinen ei tajua,
ei ajallisen ylempikään vielä.
Mutta, tällä ylemmän ylemmällä merellä on kaikki avoinna,
se on uutta tasoa, jolla on paljon saloja, joita tulee avata
ja jakaa - "lastuja lainehille", muistathan.
Tästä se vasta voi alkaa; uusi meri, uudet sanat,
uusi voima, uusi näkö ja ymmärrys, uusi ulottuma
ja uusi unelma, vaikkei sekään vielä, tietenkään,
ole se lopullinen, mutta riittävä, väliaikainen.
Kas, se viimeinen unelma, jos sellaista nyt ollenkaan edes 
olemassa, se on kaukana aikain ja ajattoman takana
tuntemattomissa ja kuvaamattomissa tiloissa.
Kuin jossain suurissa pidoissa, jossa kaikki niin kaunista.
Ei ole olemassa sanoja, joilla sitä edes voisi kuvata.
Mutta, sen voi Kapteenille luvata: Matkalla ei ole loppua,
voi vain muuttaa sen muotoa, kun ollaan kyllin kaukana
ja lähellä uuden ulottumia.
 
Mutta, katsohan nyt tätä ajallisesi maailmaa ajallisen
asumuksesi ikkunasta, eikö olekin kaunista keväistä
luontoa ja aamuista aurinkoa. Poutapilviä ja raikasta
pientä aamupakkasta, kaukana kaikesta aikasi vaivasta,
Koronasta ja muusta, joka vielä käy raskaana,
muutoksia ja uutta rakentavana.
Tällä kaikella on paikkansa ajallisen maailmassa, sen
kehityksessä ja kasvussa ja ihmiskunnassa, ja maassa
viel' niin kauniissa. Ei sitä saa tuhota!
Sekin on monelle jo se unelma - tosin vain ajallinen,
mutta silläkin on paikkansa. Kullakin aina osansa
ja omansa matkansa."
  
 
 
12.04.2020
Viime silauksia
(Sydänrytmi sekoaa crosstrainerissa)
-Työ kesken, viime silaukset menossa.
Ei saa häiritä, pian valmista.
Miks' aina vain masentaa
jos sykettä seuraan - ei vieläkään vakaa.
Rasitus sen sekoittaa.
-Ei valmista vielä.
Ei kannata huolestua turhasta, epävalmiista.
Ei kohdallaan vielä ole keho,
vaik henkinen jo olisikin.
Mutta, kun on kyseessä kokonaisuus,
on molempien löydettävä tahtinsa.
Keho tulee perässä, sen tulee muuttua.
Liha on hidasta.
  
 
 
13.04.2020
Aamu-unien muuttoja
Aamusella pätkittäisissä unien
taas kaksi muuttoon liittyvää unta.
Ensimmäisessä suoritin vanhan asunnon
loppurippeiden keruuta 
- olin muuttamassa pois.
Se loppusiivous on yleensä hidasta.
Toisessa unessa oli kuin siisti kylmäkellari.
Tilan loppusiivous jo tehty, oli täysin siistiä.
Kaapit tyhjät ja muuttaminen ja lähtö valmista.
Niin, sitähän tuo kuvaa, vanhat tilat on putsattu
ja muutto uusiin tiloihin on mahdollista.
Nähtävästi tavarat otettiin mukaan.
  
 
 
14.04.2020
Suurten muutosten päivä
Suurten muutosteni päivän aamuna
punaisen huoneeni keinutuolissa...
Nyt tasan 36 vuotta siitä kaiken muuttavasta näystä.
Sillä tiellä oltu siitä lähtien, monin tavoin muuttuen 
ja kasvaen.
Monia muutokseen johtavia tapahtumia
monesti näinä samoina aikoina, huhtikuun 14. päivä.
Jopa samana päivänä, joskus plus/miinus viikko.
Jotain suurta on tekeillä juuri nyt, sen tiedän
vaan mitä. Mitä muutosta minulle.
Koko maan piirissä menossa jokin suuri henkinen 
muutosprosessi. Olen kuullut sellaisesta. Ja se
aiheuttaa ihmisille outoja oireita, joita vaikea tutkia.
(Ja samaan aikaan riehuu se Koronapandemia ja
myös tämä oma, jo 6-7 viikkoa jatkunut henkisen 
muutokseni prosessi, joka ilmennyt rytmihäiriöinä.)
Sydänprosessi ja sen kokonaisuus on vielä kesken.
  
 
 
15.04.2020
Prosessi on kokonaisuus
Eilen väsyin näistä tarinoista, kun koko päivän
koneelle niitä siirtelin. Näkyville.
Piti väsymykseen ottaa vähän rommia - tulikohan
takapakkia. Kantapään arkuus myös häiritsee.
Liittyyköhän tuo kantapääkin tähän prosessiin?
- "Liittyy kyllä. Kyseessä siis kuntoutus ja
muutosprosessi, joka ei siis ole vain yhden kehon
ja elimistön osan muutos, vaan kokonaisuus, jossa
paluu toimivaan tapahtuu kuin osa kerrallaan.
Kuntoutus valmistuu osa kerrallaan, ei kaikkia
yhdellä kertaan, sillä kaikilla on omansa yhteydet
kaikkeen. Ja muutos kaikkineen vaikuttaa eniten
sydämeen, ja sen tehtävään jakaa elämää kaikille
muille osille, jopa nostaen painetta, jotta kaikille
riittäisi kaikkea.
Tuota prosessia ei saisi häiritä, sillä siitä voi tulla
viivettä, vaikkei se tulosta vastustakaan.
Toteutuu ajallaan ja omalla tavallaan.
Ajallinen ei voi sitä vahvistaa, mutta voi kyllä
vahingoittaa, hyvää lopputulosta vaarantaa.
Kannattaa olla tarkkana ja vain odottaa,
että kaikki löytää paikkansa ja toimintatasonsa.
Laatunsa jaksaa ja kantaa tulevaan, 
siihen ajallisen hyvään unelmaan
ja sen jälkeiseen tulevaan.
Kaikki on hyvin edelleen, ei hätää vaik "tykyttää"
tekee vain omaansa tehtävää, jolla on tapansa ja 
tahtonsa rakentaa uutta ja kaunista
- aikanaan valmistuvaa kestävää tulosta.
  
   * 
Monenlaista huolta, kyselyjä ja vastauksia, 
ja arvokkaita opastuksia on matkalle mahtunut. 
Kaikkea ei lie tarkoitus esille laittaa. 
Pitää vain rauhoittua ja suhtautua kuntoutukseen 
oikealla tavalla, ja ehkä vain lyhyesti kuvata:

-"Oli vaikea ja raskas taivas, monella tavalla opettavainen
kunnes sain rauhan ja luottamuksen siihen, mikä oikeasti 
oli menossa. Ja uskon vahvistuksen prosessista ja sen 
tarpeellisuudesta - ja lupauksen  hyvästä lopputuloksesta. 
Se riittää.
Tuleva sitten näyttää, miksi kaikki oli tarpeellista, 
mitä kaikkea se sai aikaan, ja mitä tuo se tullessaan.
Mutta, vaikka prosessin tuntemukset hieman jo hellittävät,
itse prosessi jatkuu kuin huomaamattomana vielä usean 
kuukauden ajan pitkälle kesään. Näin olen ymmärtänyt. 
Katsotaan.... mitä tuleva aika tuo tullessaan.
  
 
 
18.04.2020
Tarjolla salaisia apuja
Tällä laivalla on tietoa ja taitoa
ajallisen tarvitsevaa ja muuttavaa
palvelevaa ja auttavaa 
pitkällä matkalla avautunutta henkistä ulottumaa.
Ja ulottumat ovat vielä lähellä toisiaan
tuon Kapteenin ominaisuudessa
ajallisessa ja ajattomassa - samassa ajassa.
Joten nyt, kun ajassa on ajattoman tarvetta
tuon ylemmän ulottuman, jossa kaikki on tallessa
ja josta kaikki on; ennen, nyt ja tulevassa
on siellä myös tarjolla ratkaisuja ajallisen matkalle
... aina sen sallitun mukaan.
Kaikkea ei tietenkään kukaan saa mukaan
eikä ajallisen ihminen ees kestäisi,
ei kunnolla ees pientä hippua sen voimasta
- suuresta salatusta.
 
Mutta, kuin näytiksi... ois tarjolla 
ratkaisuja ja auttavia voimia tällä laivalla, 
ja monilla muillakin, vaan ... on yksi iso ongelma:
- Ottaako kukaan niitä vastaan, ja
- onko luvallista tuoda uudenlaisia apuja.
Kun eletään kuitenkin vielä
kovin teknis-tieteellisiä ratkaisujen aikoja
niin, saako niitä nyt sotkea
... niillä kun on harteillaan suuria valtoja ja voimia.
Ja valtoja on niin monia.
Mutta, ei tuo estä 
tuoda ratkaisuja ajan ulottumalle pienissä palasissa
ja auttaa niitä, joilla on valmiutta uskoa
luottaa ja turvata kuin suurempien apuihin.
Ja tuollaisia apuja 
ois nyt tällä laivalla tarjolla.
On tietoa ja taitoa
vähän jo kokemustakin - ja uskoa
että se voi olla totta.
Ja siksi sitä myös rohkeasti edelleen tarjota
ja luvata parempaa apua
kuin on ajallisissa juuri nyt tarjolla vajavaisena
... vaikkakin kuin suuntaa antavana.
Mutta, niihin ei saa kajota... ei tietenkään
sillä, ne edustavat ajallisen voimia ja valtoja
monille niin arvokkaita.
- Vaikea asetelma!
 
Voitko vain mennä kaduille ja toreille huutamaan:
-"Minulla on teille apuja 
nyt vallalla olevalle taistelulle
kuin pelastusta pelosta ja tartunnan vaarasta.
Kuka sinua uskoisi,
ja uskoisiko sit kuitenkaan voimasi tekoihin
vaik hetken suostuisi.
Sit jo pian syyttäisi hän sinua huijariksi
ihmisiä harhaan johtavaksi 
vaaralliseksi vääräksi turvaksi
joka kuin muualle haluaisi johtaa ihmisiä
siitä aikanne ainoasta turvasta
tieteiden vallasta ja voimasta.
- Vaikea paikka!
Vaietako, vaik valtaa ois apua tarjota.
Uutta mahdollisuutta, joka voisi oikeasti auttaa
ja kaikkinaista pelkoa poistaa.
 
 
No, ei vaiettavaksi ole tarkoitettu tää elon matka
tää uusien merten seili
- ei vaiettavaksi, mutta varovasti esille asetettavaksi
kuin näytiksi... että muutakin voi olla tarjolla 
ja olemassa näkymättömässä ulottumassa
- joka siis on viel näkymättömämpi
kuin tuo näkymätön vihollinen, joka kuitenkin on
näkyväisen maailman osallinen.
Ja mitä näkymättömämpi on voima
sen voimallisempi se voima on.
Ja se näkymättömyys 
on vain  näkymättömyyttä ajallisen maan 
vaan, hyvinkin näkyväistä
kun siirrytään ylempään ulottumaan.
Ja juuri tässä on se ongelma:
- on, näkyväinen ajallisin silmin ja tiedoin nähtävä
- ja näkymätön, jota ei ajallisen silmin ja laittein
eikä ajallisen tiedoin ymmärretä, 
eikä juuri siksi uskota
...vaikka juuri rukoukset liikkuvat sillä alueella
mutta, ne ovatkin vain opittuja sanoja
ja niihin pientä ajallisen uskoa.
Vaikka, totisiakin sillä rintamalla kyllä on.
Mutta sinä, ajattoman alkemisti
laivalla oleva Elämän Alkemisti
tee tekosi ja näytä taitosi, voimasi
apusi vallalla olevalle vaivalle
ja suurelle pelolle.
Elämän Alkemisti: -"Niin, ratkaisu ei ole vaikea
käytetään vain sanojen voimia 
ja kuin luomisen ulottumia, voimallisia sanoja."
Vaikka näillä sanoilla: "........ "
tai,... jospa jätän ne vielä mainitsematta,
sillä koko tuo tarina on vielä kuvaamatta ja kertomatta.
Kun kokonaisuus on valmiiksi kerrottu
kerron myös, kuinka tulee toimia
saadakseen itselleen noita suojaavia voimia.
Silloin ei ole väliä sen immuunipuolustuksen tasolla
vaikka, hyväksi se aina on, jos se on kunnossa.
Vaan, ainahan se ei ole mahdollista huonon ravinnon,
sairauksien, lääkkeiden tai stressin ja pelon ym:n
tähden. 
Ajallisen lääke on ongelmallinen viruksen muuntautumien 
tähden. Ja jatkuvan uusiutumisen tähden.
- Yleensä lääke on aika tehoton, vaikka moni niistä
myös avun saa.
Ja sitten vielä viruksien muut salaiset viel tuntemattomat
salaisuudet.
Hyvä vaihtoehto olisi Elämän auttava energia
Ja jopa vielä niin, että se osaa muuntautua myös
viruksen uusiin muunnoksiin, ollen aina oikea "sisältö" 
virukselle tai sen uudelle muunnokselle.
Tuo kuulostaa kyllä järjelle, kuin myös tieteelle,
mahdottomalta, että se voisi kuin muuntautua
uusille kannoille.
Vaan, tuohan on ajallisen järjellinen ja ajan
tieteellinen ajatus: -Mahdotonta!
Mutta, kyseessä onkin ylemmän ulottuvuuden
henkinen energia ja ajatus, tietoisuus, joka osaa
muuntautua, ja jossa on jo valmiina ne tulevat.
Ja koska se on ylemmän voiman elävä
energia tietoisuuksineen; mennyt, oleva ja
tuleva, sillä on kaikki valmiina itsessään
- ja myös yhteys ylempään, josta voi tapahtua
täydennys, jolloin se on aina ajan tasalla
valmiina torjumaan ajallisen uusia uhkia.
Siis, aivan kuin puhelin tai tietokone, joka on 
päivitetty uusien virusten varalle. 
Tietenkin sillä erolla, että tämä on varmasti
ajan tasalla, eikä esimerkiksi nk. hakkerit
pääse edeltä yllättämään.
Päivitys on siis jo edeltä tehty, ennen kuin 
uusi virus on edes matkalla.
 
-"Voi minua... ja mun laivaani", huokaa Kapteeni 
Elämän Alkemistia kuunnellessaan.
-"Mitähän tästä vielä seuraakaan."
Ja Elämän Alkemisti jatkaa: -"No nyt tietenkin
herää kysymys, mistä tuollaisen energian
voi saada, ... ja mitä se maksaisi.
Niin, toisenlaisessa ajassa, tulevassa,
tuossa ei olisi mitään ongelmaa.
Eikä tässä ajallisessakaan ajassa,
oikeanlaisessa seurassa, jossa on yhteinen
ajatus ja luottamus noihin ylempiin voimiin.
Vaikka, ei nuo vaikutukset ole kuitenkaan
niistä riippuvaiset.
Kuka tahansa voi sen ottaa ja saada; tuon
voimallisen energian., mutta .. mutta...
miten käy tuolle energian antajalle, kuin ajallisten
valtojen vastustajalle, olemassa olevien
suunnitelmien sotkijalle, jos hän tuo esille 
maksuttoman tehokkaan vaihtoehdon.
Niin, käynnistyy ehkä monet tutkimukset ja 
syytökset. Kaiken mustamaalaus ja vaaralliseksi 
väittäminen.

Kysymys on siis energiasta ja energian
kohdistamisesta auttaviin tarkoituksiin. 
Ei kai tuossa nyt mitään uutta.
Vaan, uskooko ihminen sellaiseen,
mitä hän ei voi nähdä. - Kuka uskoo, kuka ei.
Energian voi vaikka kädellä toisen päälle pukea,
noin kuvainnollisesti.
Energian voi siirtää veteen, tai vaikka
pähkinään tai sokeripalaan - ja se on siinä.
Mutta, jos puuttuu se valkoinen takki, tai 
tieteen näyttö ja hyväksyntä. Onko silloin
luottamusta.
Vaan, jos ois luottamusta, niin jo pelkkä placebo-
vaikutus voisi olla merkittävän voimakas.
Mutta tässä tapauksessa sillä ei ole sijaa,
paitsi käänteisesti, jos nuo Elämän energiat
väitetään turhiksi.
Keho ja mieli on voimallinen parantamaan
kuten myös sairastuttamaan.
Ajallisen lääkekin voidaan saada tehottomaksi
todistamalla se tehottomaksi, ja jos sen sitten
lääkkeen nauttija uskoo, jolloin mieli ja keho
voi mitätöidä hyvänkin lääkkeen vaikutuksen.
Ihminen on niin voimallinen, suuntaan ja toiseen.
 
No nyt jo herää Kapteenille kysymys: -"Onko
voimia ja lupia, tehdä moisia apuja?
Elämän Alkemisti:
-"Itselle? - tottakai!
Muille? - saa tehdä, vaan onko luottamusta
kuitenkaan. Puheet ja maineet? 
Mutta, muille vain oman pyynnön mukaan."
 

Kapteeni: -"Pitäisikö taas mitata! Mutta miten?
Paljonko henkisiä voimia tarvitaan tuon energian
antamiseen."
EA -"Voima ei ole ajallisen voima, vaan ylemmän 
ulottuman. Sanat ovat ajalliset, mutta niilläkin 
siteensä ylempien.
-Voiko kuka tahansa tehdä noita?
EA -"Ei tietenkään, vaikka samoja sanoja käyttäisi.
Vaatii ajallisen henkisen voiman ja ulottumien yhteyden.
Se joko on , tai sitä ei ole.
   *
Laivalla tapahtuva kasvatuskoulu on ollut kova, 
ja viel edelleen jatkuva.
Monenlaista on matkalla opittu, voimia varustettu, 
energioiden muuntoja opittu; vesi, ruoka, lääkkeet, 
parantaminen... kaikissa aina sallitun rajat.
Mutta, nyt meneillään oleva prosessi ei siis koske 
vain tuota sydäntä, vaan kyseessä kokonaisuuden
muunto ja kuntoutusprosessi, jossa sydän on 
keskeisenä osana - ajallisen ilmentymänä, kuten 
jalatkin, jossa kantapää lienee jokin ilmentymä.
Suurin prosessi on se henkinen prosessi, ja sen
kokonaisuus. Se on SE suuri muutos, ei yksin
tuo lihallinen sydän, vaikka virkansa silläkin on
ajallisen matkassa. Matkan takana tarpeeton,
josta muisto vain jää, ja sen ajallinen virka.
  
 
Tarinan kokonaisuus ja käytännön toimet jatkuvat 
uudella sivulla - Elämän Alkemistin sivulla.
Se on juuri nyt rakenteilla.
 
 
   *
 
20.04.2020
Taas päättyi vihko
Vihko on taas täyttymässä, sisältöä noin 2,5 kk
Kanarian matkan jälkeiseltä ajalta.

Paljon on taas mahtunut kaikkea. 
En edes muistaisi niitä, ellen ois muistiin 
kirjannut; kasvua ja parkua - myös uusia
asioita, suuria lupauksia.
Ja tuo yllä mainittu kasvun prosessi on
valmistumassa, vaikka viekin vielä aikansa.
Ja nyt siis päättyi taas yksi vihko.
Merkittävä kasvun matka; 
Koronapandemian alku ja oma taisto
oudon henkisen kasvun kanssa.
Sydän siinä välissä herkkänä väreenä
- rytmihäiriöinä.
Nyt vihon loppuessa jo merkittävästi
helpottaneena.
Uusi vihko jatkuu kysymyksillä ja vastauksilla
tuon henkisten energioitten kustannuksista,
eli, paljonko kuluu Elämän Alkemistin voimia
kun antaa hän ajallisille apuja.
Ja myös tarkennuksia energiaan liittyvistä avuista.