Suuria asioita vielä tarjolla, joilla palvella
  olla esillä ja salaisuuksia avata
    tutkia tuntemattomia
eikä unohtaa asemaa aikojen rajalla
josta katsella menneitä ja tulevia
tulevien kuvia ja unelmia.
          Runoilija ennustaa tulevista
          läheisistä, vaiko kaukaisista
          vaikkakin, "täss' joukossa jo seisomassa
          tulevien suuria. - Lasketaan vuosia."
 
Näitä tulevien kuvia jo Näkijä huokaili 
... ja Runoilija itse nyt jatkaa niistä... 
11.12.2018 
Mitä voisin minä?
  
- En pysty pelastamaan tätä maailmaa
en ees ohjaamaan
en sille kertomaan, kuvaamaan
                         toisenlaista ulottumaa
joka yllä tään ajallisen on
- tehtävä kuin mahdoton.
Ei yksi ihminen
- vaik' sellaisiakin on -
muutos suuntaan ei ole mahdoton.
Vaan, mikä ois se muutoksen suunta
joka oikeasti toisi jotain uutta
ja viel jotain vaik yhteistä hyvää
- jotain pysyvää.
Sellaisiakin on...

mut' keksinnöt käsissä ihmisten
pian jo menettävät alkuperäisen merkityksen
ja muuttuvat muuksi, mi tarkoitus oli
- pahuus ja ahneus sen omi.
Jos jokin vaik' hyvää tullessaan oli
se hyvyys jo pian käsissä ihmisten poies suli
ja täyttikin jo tehtävää ihan muuta
... jos palvelee se jotain hyvää
palvelee se jo myös eripuran suuta.
Minkä voisin minä
mitä merkittävää uutta esille tuoda
kun maailma jo niin täynnänsä kaikkea.
Ja onko ees tarpeellista 
yrittää kuin pelastaa koko maailmaa
sillä, ei se sillä pelastu
ei mikään muutu
ei muutu suunta, ei ihminen
samanlainen on ahne, vihainen
vaik' hetkin tuntisikin jonkin rakkauden.
Saiko se aikaan muutoksen?

Ei saanut kuin hetkellisen:
  sodat jatkuu
    tappelut jatkuu
      ahneus ja vallanhalu jatkuvat
ajallisen arvot valtaavat
  tarkoitukset katoavat
    yhteydet hajoavat, ja yhteinen mieli
      yhteinen kieli.
Mitä voisin minä tehdä
tälle maailmalle, sen rauhalle, suunnalle
jollekin yhteiselle ajatukselle
- en mitään.
Mahdoton tehtävä
kuin nostaa jokin valkea lippu kansojen merestä
ihmisten herätä näkemään, kuulemaan
jotain tulevan suuntaa
kun kaikilla vain ajallisen huumaa
ja tekojen kasvua sen
tulevan ajallisen kehityksen.
Ja mitä voisin ees sanoa minä
asioita, jotka vois jotenkin olla yhteisiä:
  arvoja, tekoja
    tuloksia ja suuntia
      tulevien kuvia, odotuksia.
Ja, ketä kiinnostaa!
Kuka haluaa kuulla, kuka taistella
jonkin yhteisen suuren puolesta
- jos sellaista vois olla edes olemassa
kun kullakin on niin omansa
  tahtonsa, valtansa, asemansa
    uskonsa ja tapansa, joita puolustaa
ja joiden puolesta taistella, vaik kuolla.
-En niistä luovuta!
Maailman muutos... Mahdoton!  huokaa Näkijä.
  #
 
13.12.2018
Kohti rankkaa tulevaa
   
Kohti rankkaa tulevaa
vaik ihminen koittaa vastustaa
vaan, toimenpiteet niin vähään riittävät
tulevat tuhoa niittävät
- on pakko!
Seuraus elosta, ei mitään voi
sen tullessaan kehitys, kasvu, muassaan toi.
Ei kukaan tahallaan omaa tuhoaan
kuka ees sotaa - siihen ajaudutaan
ja sit taistellaan ja tuhotaan
ihmisten kaunista unelmaa.
Vaan, mitä se opettaa?
Rauhaako - ei
varomaanko - ei
vaan, hamuamaan yhä enemmän vain
lisää omaa
ja kaikkea kuin kilpaa.
Ja kilpaa myös aseita varustaa
itseään tahtoo puolustaa
- ei etsitä rauhaa, vaik ois millaista historiaa.
Mikä ihmisen pelastaa?
Joku jumalako kaiken ratkoaa
vai, avaruuden jokin valvova suuruus
filmiteollisuuden moninainen luomus.
Ei pelasta - ei noista mikään.
Ei ees ihminen itse enää
voi tulevaa jarruttaa
se määränsä ajallaan saavuttaa
- kuin niin monesti jo ennemminkin
kehityksen kuin salaisin askelin.
Ja alkaa taas uusi
uusi upeampi luomus
kasvun ja tulevan kuvaus
- vanhan unohdus.
Ja aikansa taas silläkin.
Oppiko ihminen uusi?
Oppiko paremmaksi
uudeksi tulevaksi?
Oppi se, jo jotain taas kasvunsa tiellä
uusi uljas maailma
uusi tuleva
uusi unelma.
Sitä ei nyt kannata kuvata
mutta, kehittynyt on edemmäs tää ihmisen rotu
vaik paljon onkin samaa vielä.
Vaan, miten ratkoo hän ongelmansa
tulevainsa tiellä.
  #
 
 
Ja tuli eteen muutoksien kuu, eli huhtikuu 2019
 
06.04.2019
Muutoksien kuu
Ja onhan nyt muutoksien kuu
kevät, ja huhti
matka uudistuu, vaik seili jatkuu merten merillä
alemmilla ja ylemmillä
ja ylempien ylemmillä, viel ulottumilla uusilla
tulevien kuvilla
koska matka kulkee kohti tulevia
ja tulevilla.
  
 
 
 
 
10.04.2019
Elämän vesi
Elämän vesi vois mullistaa kaiken
ja elämän ravinto vois ravita kaiken.
Vaan, kellä ois valta ja voima
lausua ne sanat ja uskoa
että se on totta
toteuttaa muutosta
tehdä kuin tyhjästä ravintoa
kokonaisvaltaista.
Se on mahdollista
- elämän alkemia -
vedestä viiniä
viidellä leivällä ja kahdella kalalla ruokkia tuhansia
ja viel kerätä palasia.
Mahdollista!
Helppoa ratkaisua
vaan, onko luvallista sotkea
ajallisten oloa ja eloa
sen kulkua kuin kohti tuhoa.
Jos vain salaista apua ja uskoa
tulevien kuvia ja unelmia.
Kuin ajallisen vertauskuvia;
kuin silloin ennen, kuin myös nyt
aika ei ole täyttynyt
- vain merkkejä
suuntia, lupauksia
tulevien kuvia, kuin unia.
Valta ei ole kaikilla
vain niillä, joille annettu ja suotu
mahdollisuus aikaan tuotu
syödä ja nauttia,
ravittua, vahvistua
parantua vaivoista
- kallisarvoista
vaikka kuin arvotonta
vaan, kohdalle sattuessa arvokkainta ajassa
vailla vastustusta
varoilla hankkia mahdotonta.
Ajallinen on arvotonta
vaik ois kuinka arvokasta
vain katoavaista
- yks hetki, ja kaikki on poissa
vain ajattoman arvokas on suurenmoista
katoamatonta.
  
  
 
14.04.2019
Muutoksien aika
Muutoksien aika, päivä ja kuu
elämä taas mullistuu
vaihtuu, muuttuu.
On aika! nousta
lähteä ja korjata se hedelmä
joka on valmistettuna
ja valmiina vain poimia ja katsoa
miten kaikki on kaunista
elämän muuttua.
Eikä kyse ole vain paikan muutosta
vaan, ajan uuden alkua
- uusia sanoja ja tekoja
toteuttaa tehtäviä
elää rauhassa

ja kasvaa hiljaisuudessa
omassa rauhassa vailla velvollisuuksia
sillä, ne eivät ole sinun tekoja
vaan, jarruja ja rasitteita.
Ei ole enää aikoja muihin tekoihin haaskata
vaan, tarttua nyt todella ja ratkoa
elon mahdollisuuksia ja saloja.
Vaan, nyt nukkua
ja aamulla katsoa
uusia asioita uudella tavalla
ja avata tulevan porttia ja ovia
- olla rohkea ja vain uskoa;
se mikä on valmistettua, on valmiina
vain kulkea ja poimia
rakentaa tulevia
ja olla valmiina tulevia varten.
Ei turhia harmeja
ei mielen vaurioita
ei kehon raskauksia
vaan, vapautta ja voimia terveenä taistella
ja vapaana nauttia elon kauneutta
ja tarkoitusta, mi tarkoitettu tehtäväksi on
- ei kannata olla uskomaton
sillä, tehdyksi eteen jo tehtynä on
matka uskomaton.
  
 
14.04.2019
Lähtökäsky
-Lue mitä jo olet kirjoittanut
ja tulkitse oikein tehtävät, teot, tiet
tulevien lupaukset ja elosi muutokset
vapaudet, uudet tuulet
voimien lupaukset ...
Niin, elämä on muutoksia
muuttuvaista kaiken aikaa
eikä mikään ole pysyvää
eikä paikallaan.
Ja elämä vaatii etenemistä
uusia teitä ja tekoja
uusia maita, mantereita
- ja vapautta keskittyä oleelliseen
kutsun tekoon ja tehtävään
... vaik niin mukavaa vois olla muukin.
Sulkea tulee nyt suukin
ja puhua vain asioita kantavia
muuttavia, koskettavia.
Ei elämä hylkää, ei jätä
ei pulaan enää johdata
- ei tarvetta sitä kasvua
vaan nyt ... omaa vapautta
ja voimien keruuta.
Välivaihe tää ollut on
kasvatuskoulu kaikkineen
vaan, ei elon tehtäväksi
jatkuvaksi vaivaksi
parhaan viholliseksi
vaik hyvää ja otollista se olisikin
... ei siltikään enää tarkoitukseksi.
Lähtökäsky jo uudeksi
nyt tehtäväksi.
Nyt on uusi
tämä väli monia asioita muutti
... siunasikin monelle tapaa.
Vaan, nyt on aika Runoilijan
- sen Runoilijan, josta jo kirjoitit ja kerroit.    >>
Sen tehtävät ja elonsa tarkoitukset
muuten vain kuin luisuvat ohi sormien välistä.
Vaan, ei sallita sitä
sillä, muutoinhan pian ois kaikki ollut turhaa tietä.
Joten, kyselysi jo tietä käy
vaikkei mitään toteutuneesta näy.
Vaan, vain hetkinen 
ja asiat muotoansa muuttavat;
  asiat, paikat, teot, tehtävät
    voimat kasvavat, kun jarrut poistuvat
ja väreet taas kohdalleen
... vaik eivät poissa ole olleetkaan

mutta, kasvavat ja muuttuvat
  vahvistuvat ja parantavat
    luovat uutta
rakentavat tulevaisuutta
joka nyt on täytetty tähän asti
- edessä on uusi.
Ei pilvet karkaa, ei aurinkokaan
vähän vain muuttaa muotoaan
mut' energia auringon, väreistä kasvaa
siirtyy näkymättömästä näkyvään
- ei ainoastaan näkyvästä näkyvään.
Näkymättömän aurinko on suurempi, voimakkaampi
ja sisältää jo aivan muuta
se todelliselle elämälle antaa suuta.
Joten, ei hätää
ja voima annetaan kaiken tekoon;
terveys ja visio
apu parhain taas rinnalle.
Ja kaikki on oleva toisin
ja elo suurenmoisin.
  
 
19.04.2019
Runoilija valvoo
Taas Runoilija valvoo yötä
miettii elonsa suuntia
- eletään muutoksien kuuta.
Kaikki kuin mahdollista;
asuinpaikkoja
   sanoja
      tulevien tehtäviä, voimia
... saanko vielä pitkään toimia.
Ja millaisia apuja maailmalle;
   palvelua sanojen voimalla
      luentoja
kosketella, tanssia
elämästä viel nauttia
... uutta asuntoa.
Ajallisia
vaan, myös ajallisen takaisia apuja
ajalle ja ajallisille.
Suuria asioita vielä tarjolla, joilla palvella
  olla esillä ja salaisuuksia avata
    tutkia tuntemattomia
eikä unohtaa asemaa aikojen rajalla
josta katsella menneitä ja tulevia
tulevien kuvia ja unelmia.
Elämä on edelleen seikkailu
matka tuntemattomissa
ja tärkeä ajallisen paikka on asema
josta kaikkea touhuta ja katsella
omassa rauhassa ja ajassa
vailla ulkoisten velvollisuuksia.
On olemassa kuin vain yksi ja ainoa:
  sanojen ja salojen maailma
    joilla avata ajallisia ja tulevia
      tulevien maailmoita ja unia.
  
 
20.04.2019
Yks' ainoa sana
Pää edelleen täynnä kysymyksiä
- vaatii varmistuksia.
Palikat kuin valmiina
vaan, ovatko vain yhteen sattuneita toiveita...
(hypätään ne palikat nyt yli)
-Niin, ystäväiseni
mikä ois mahdotonta, mikä mahdollista...
yksikin hetki voi olla se suuri
mitä varten kaikki, koko matka.
Yksikin sana, runo, avaus
totuuden purkaus
- yksikin asia vain
voi olla se koko elon avain...
eli, mitä varten kaikki tää matka ja vaiva
- sitten vasta ajallisen kuoppaasi kaiva.
Mutta, se asia, suuri unelma
voi olla vain yksi aamuinen ajatus
   puhe, kuuntelu
      sen ajalliseen huutelu
... ja kaikki ois tehty
valmista ajallisista kadota
ja jättää kaikki tää aika muille, tuleville.
Siin' olis' sun osasi
yksi ainoa löytö vain
- sen lahjaksi sait - pitkän tiesi päässä
yhdessä elämän pätkässä
sen lopulla vast' löytymässä.
Joten, mitä turhia suuria uneksua
sanojen paljouksia, matkoja
ihmisjoukkoja, kuulevia
sillä...
  yks ainoa sana
    yks ainoa runo, tarina
voi olla se kaiken päämäärä, unelma
jota varten tää kaikki matka
sen vaiva ja kasvatuskoulu
jota ilman se ei ollut ois mahdollista.
Vaatii kasvua ja herkkää tuntoa
uskoa ja luottamusta - kuin hulluutta
kulkea kuin koko ikä kohti tuntematonta
- jonka päässä siis vasta
on kuin kaiken palkka
... se yksi ajatus ja sana
jolla suurta tarkoitusta kaikkeuden kannalta.
Siksi, ei turhaan kannata haikailla 
suurten sanojen määrää
... voi viedä vain väärään.
Vaan, kasvaa ja kuin vain odottaa
sitä suurta ja tulevaa;
  oivallusta annettua
    totuuden juurta, joka on suurta
ja joka on kuitenkin vain suunta
mutta, kyllin suurta
aikaansaada ajallisen muutosta
ja jolla merkitystä
ja jonka tähden kannatti taistella
kuin uhrata ... tää koko elämä.
Se, on sun elosi tehtävä!
  	+300
 
22.04.2019   (2.Pääsiäispäivä)
Ajallisen mittailua
Laskea tarkkaan 
on ihmisen osa elämää rakentaa
- se on elämää;
  suunnitella ja miettiä tulevaa
    rakentaa unelmaa ajallista
ja ajatonta - se on Runoilijan osa
ja kuunnella tulevan arvoja ja totuuksia.
Pohtia ja kuunnella
vaikkei suoria sanoja, ohjauksia.
Asioissa on kasvettava
ei kaikkea valmiina
tulee tietää perusteita
ja sitten varmistua oikeasta suunnasta
paikasta, tulevan arvoista, tarpeista
- ja olla rohkea
tietää totuutta ja tarkoitusta.
Joten ... kulje ja katsele
ohjaus seurassasi on.
Älä ole uskomaton.
Usko, lahjasi on
tieto ja taito
ja ohjaus ajallisen
ja ajallisen takaisen.
  
 
 
23.04.2019
Uskon voima
-Mikä ois viisaus, todellinen ohjaus..., Runoilija tiedustaa.
-Kulkea uskossa
on suurempi, kuin kulkea näkemisessä - etkö muista
uskoa, vaikkei näe, on enemmän 
kuin nähdä, ja sitten uskoa.
Haluaisit nyt nähdä
ja sitten varmistua kulkemisesta
... helppoa, ja myös vaarallista
sillä, voi nähdä väärin
ja kulkea harhaan.
Vaan, uskoa - kulkea uskossa, on suurempi
sillä, uskoa se mikä on
ja mikä tuleva on
siin' ei ihminen pety.
Sillä, usko on jo näkemistä
edeltä elämistä sitä, mikä tuleva on.
Se, on todellista näkemistä
ei se, että on jo kuin valokuva valmiina
mikä on tuleva.
Sillä, se ei ole uskon teko, unelma
vaan, se on ennakkotietoa
jota voi olla vaikea tulkita
sillä, siinä ei ole aikoja, paikkoja.
Ihminen aina kuvasta
rakentaa omia mielikuvia
ja sitten itse täydentää siitä unelman.
Mutta, oikeata uskoa ei tarvitse täydentää
mielikuvilla, kuvitelmilla, toiveilla
sillä, uskossa se kaikki on totta jo nyt.
Ja, uskon kuva on vahva ja horjumaton
ja uskon takana se todellinen voima on.
       	+220
 
23.04.2019
Uskon vaikeudesta
-Sinä edelleen kuin pyydät kuvaa tulevasta
valmiista unelmasta
jotta uskaltaisit toimia
- olla kuin varma.
Se, ei ole uskoa
eikä uskossa kulkemista
eikä välttämättä ees valmiissa askelissa.
Sillä, uskossa on tulevat
sen valmiit askelet
se toteutunut unelma
- kaikki valmiina.
Puhutaan "uskon hypystä"
se jo tuttua menneiltä ajoilta
ei mitään uutta
vaikka silloin saitkin siihen enemmän vahvistusta.
Nyt on oltava enemmän sitä omaa osuutta.
On myös olemassa merkkejä
jotka vahvistavat uskoa
kuin helpottavat - vaikka oikeasti tarpeettomat.
Merkitkin voivat olla väärät
niiden kanssa oltava tarkkana.
Mutta, usko ja merkit oikeat
ovat lupauksia - tulevat.
-Mutta, voiko ihminen niin uskoa
että on kuin täydellinen luottamus
vailla epäuskoa.
Niin, "auta minun epäuskoani", huokasi joku joskus
ei helppoa se olekaan
varsinkin, jos sen yrittää itse tehdä
- rakentaa uskoa. Mahdotonta!
Se oikea usko ON
tai sitten sitä ei ole.
Uskominen ilman uskoa, on mahdoton.
       	+150
 
23.04.2019
Usko ja toivo
-Ja sitten, on uskoa ja toivoa.
Toivo voi vahvistaa uskoa
sillä, usko voi syntyä toivosta
ja ne yhdessä ovat se tuleva
joka on se ihmisen syvä unelma.
Samoin myös ajassa
vaik jonkin osan matkassa.
Siis, toivo näkeväsi, ja siihen usko
ja usko, ett' se on oikea ja mahdollista.
Silloin ei mikään ole mahdotonta.
Uskossa ja toivossa
se oikea voima on.
 
 
23.04.2019
Kaikkiko valmiina
-Ja nyt, kun olet nähnyt
ett' usko on, ja siihen liittyvä toivo
joilla jo edessäsi näet sen tulevan kuvan.
Ja kun yhdistät siihen kaikki näkemäsi palaset;

... joit' ei tässä nyt kuvata ...
ne muodostavat sen näkemäsi uskon kuvan
ja mahdollisuuden
niin, kyllä jo niillä tulisi uskaltaa elämää toteuttaa
ja astua askel kohti tulevaa
- ja ajallisen unelmaa.
  
 
 
24.04.2019
Onko viel' aikaa
-Onko aikaa? huokaa Runoilija
kun pelkää jo pian aikansa päättyvän
valmistuvan elonsa tehtävän
ajasta pois lähtevän
- vaik ihan yllättäen vain 
kesken kaiken.
Onko kaikki pian valmista?
-Ei matka viel valmis oo
alussahan täss' vasta.
Paljon viel on sanomatta
  salaisuuksia kuulematta
    tekoja tekemättä
      moneen koskematta, auttamatta
        suuntia opastamatta
tekemättä se varsinainen teko
päämäärä, elon unelma
jonka tarkoitus on täyttyä.
Ei siitä tule huolehtia, päivien määrästä.
Ja väliäkö sen
jos yllättäen sit lähdet.
Kesken aina, kuin kesken jotain jää
kuljetaan vain kohti päämäärää.
Päämäärän pää
jossain kaukana häämöttää
ja ajallisen määrä
vain sen osan on pää.
Päämäärä elämään jää ajallisen taa
jossa sitä edelleen saa tavoittaa.
Ei yks raja päämäärää poista
ei ajallisen katoaminenkaan.
Uusin voimin voit käydä matkaasi jatkamaan.
  
 
 
25.04.2019
Ajalliset, vaiko ajattomat
-Onko ees mahdollista
toteuttaa tää tehtävä
käsillä oleva projekti, joka mieltäni vangitsee?
Ja kaiken tarkoitus, elon tehtävä.
Pilvilinnako vain mun projektini on?
Liekö vaik mahdoton
vaik merkit ympärillä niin oivalliset on?
-Pilvilinna sais olla suurempi
oikea, todellinen unelma
ei vain se ajallinen
vaan, tehtävä kuin ikuinen.
Sillä, keskittyminen ajalliseen
ain ajattomilta voimia syö
jää vaik tekemättä se tärkein, elämäntyö
jota varten tää kaikki matka ja vaiva
kasvatuskoulukin ankara
   monin-mutkainen
      outo-kuljetuksinen.
Ajallisen hankkeet on ajalliset
ajattoman hankkeet on iäiset
- kumpi niistä on tärkeämpi;
     se, mi tänne jää
     vaiko se, min vie mennessään
jolla rakentaa tulevaa
ajallisen apua ja tulevan unelmaa.
Jätä verkkosi, ja astu seuraani
voima sinulla jo on
on tieto ja taito
on suunta oikea ja aito, sitä toteuta
ja siinä edelleen kasva ja hetkinen odota
- se on tulossa
joka kaiken on ratkaiseva.
Saahan ajallisessa puuhata
se hyväksikin on
mut' elämäntehtäväksi se puuhailu on kelvoton.
Mitä jälkeesi jää, jos kaikki häviää?
Sanojen virta, lähde ehtymätön
se, se tehtävä on
ammentaa vettä virtaavaa
juoda ja jakaa
apua, tietoa, antaa ja opastaa
rakentaa tulevaa
- ei aikaan yksin, vaan, ajan taa
kun aika sinut kahleistaan vapahtaa.
Ei elämäsi ole tavanomaista
ei kulje se ihmisten mukaan
joita auttaa ei enää voi kukaan.
Mitä saavat he ajastaan mukaan?
Elonsa tien ja kokemukset kaikkineen - tottakai
mut' minkä arvon he siitä sai, ajallisen matkasta
vain sen rakentamisesta
katsomatta lainkaan rajan taa
joka jatkossa kantaa.
Sinun tehtäväsi ei ole se ajallisen huume
vaik elostasi nauttia saatkin.
Tehtäväsi on suurempi
sen hetkin ymmärrät ja näet
... sit ajalliseen häviät
ja unohdat, syväsi unelmat.
Mutta, ne eivät häviä
vaik mielesi horjuisikin.
Sinä palajat taas lähteesi luo
miss' vesi elävä, kimmeltävä
sua kutsuu ja ravitsee
antaa voimaa, ja taas kuin kahlitsee
sen todellisen voiman ja arvon luo
joka vain sinulle sen rauhan tuo.
  
 
 
25.04.2019
Tulevan kulkua ja kuvaa
-Entäs, jos se suuri
sun edessäsi yhtäkkiä on
- se kaiken tarkoitus ja tavoite
se salaisuus
joka kerralla voi muuttaa kaiken
poistaa kaiken muun ajallisen haikailun ja huokailun
joka olisi juuri se "mitä varten" tää kaikki;
   kuljetuskoulu
     kuulon opastus
       usko ja luottamus
voima nähdä ja muuttaa
ajallisen suuntaa ja tilaa
jolla lohduttaa katoavaa
- sillä, kaikki ain aikanaan katoaa
tavalla ja toisella:
   kuka omalla tavallaan
      kuka kaikkea koskettavalla.
Millä vaikuttaa siihen "kaiken osaan"?
- Mahdotonta.
Ihminen osansa syönyt on
vaik tehtäisiin mitä.

Mikään ei enää muuta sitä, mikä kasvanut on suureksi
elämäntavaksi, rakenteeksi
ainaiseksi ahneudeksi, ja toisen sortamiseksi 
ja maan vahingoksi;
otetaan, otetaan, otetaan
mitä takaisin annetaan
maa pilataan
ihana hukataan, tuhotaan.
Nyt pienin teoin taistellaan kuin mahdotonta vastaan
ja siten viel loputkin kadotetaan
siin' taistelussa kuin tutkainta vastaan
minkä itse aiheuttaneet on.
Tehtävä mahdoton.
Vain "iso teko" voimallinen on.
Sen esto on mahdoton.
Ei paluuta enää oo ihmisteoin, voimin
vaik miten kerättäis pennosia pienoisia
ei pelastu tila maallinen
tekoja kuin hukkaan heittäen
ja niistäkin vain oikeasti
hyötyä itselleen etsien, ja asemaa
olla jotain - pelastajaa.
Turhaa!
vaik ihminen miten muka kauniisti nyt touhuaa
siirtelee rahaa vähän sinne, vähän tuonne
yks puu sinne, yks ratkaisu tuonne.
Pieniä tekoja!
kun ne suuret tuhoajat 
eivät suuntaansa enää muuta
kasvattavat vain tulojaan kartuttain.
Ja omaisuudet suuret vain harvoihin kertyvät
eivät tekoihin pelastaviin
vaan, uusiin vain saastuttaviin.
Eikä kukaan luovu omastaan
- kaikkea tulee vain kasvattaa ja kartuttaa.
Se ihmisen sokeuttaa.
Vaan, se "kaiken kohtalo" silmät avaa;
kun kaikki arvonsa menettää, katoaa
ja vain odottaa sitä, kuin julmaa tulevaa.
Maan kulkua kaikkineen on tuo
se uuden tuo maan luo
ja aloittaa kuin alusta rakentaa 
uutta tulevaa.
Ihminen ei ymmärrä maan voimaa
ja kaikkeuden tarkoitusta
eloa kasvattavaa
ja kaukaista tulevaa
ja sen lopullista unelmaa
mitä varten kaikki tää kulku ennalta tehty
ja myös sen sulku
jotta sitten taas
vois olla uusi kehitys ja kasvu
... lie monennenko kerran.
Sillä, ilman sitä ei ole kehitystä
joka oikeasti veisi eteenpäin kaikkeuden arvoitusta
ja sitä suurta salaisuutta
jota ei todellakaan tunneta.
Mutta, jos se lohduttaa...
sitä todellista unelmaa
joka joskus jossain kaikkea kohtaa.
Kaikki ajallisen teko, aina
on ollut oikeaa
ja sille on annettu sitä suuntaa
jotta se aikanaan voisi toteuttaa
sitä oikeaa kaukaista suunnitelmaa.
Ei siis syyttää saa yhtäkään
sillä, kukin vain elää omaansa elämää
ja saavuttaa elonsa tehtävää
... joka vie siis eteenpäin 
kohti sitä suurta päämäärää
joka tarkoitus on tavoittaa aikanaan
ja ilman ihmisen osuutta mahdotonta toteuttaa.
Siis, kuin lopuksi:
Oikein on kaikki kasvatus, valtaus
haaliminen, omistus
saastutus - ja tuho
ja kuin pian alkava pelastuksen uho
- joka siis tarpeeton
sillä, "kaiken toteutuminen" sen määrä on.
Ja sitten ... alkaa uusi!
Vaik ihminen itsessään
kaikesta ihan muuta luuli.
  
 
 
26.04.2019
Mahdoton mikä mahdoton
    - vaiko, ihana suunnitelma
Kovia sanoja tulevasta
ihmiskunnasta ja maan tilasta
johon nyt havahduttu
kuin suurena yhteisenä taisteluna
maan säilyttämisen puolesta.
Se yhdistää - ketä yhdistää
ei kaikkia tietenkään
  toiset voi
    toiset ei voi
      toiset ei tahdo
toiset vain jatkaa kahmimistaan

monet ei ees voi suuntaansa muuttaa
liike-elämä, raha, valta, määrää suuntaa
... ja, siellä juuri
ois se ratkaisun juuri.
Vaan, mahdoton mikä mahdoton
tuloksen teko on armoton
ja elämän taso, leipä, ruoka
saavutettu tila ja etu...
ei niitä voi muuttaa
ruokittavana monta suuta
ja elintapa viel ihana
siit' ei haluta luopua
halutaan kaikesta viel hyvästä kuin juopua
ja, minä minä minä - me me
firma, yritys, maa
emme halua mistään luopua.
Enemmänkin vain uhkailla toinen toistansa
jotta minulla, meillä, maalla
ois enemmän viel asemaa maailmassa.
 
Millä muutat tuon, oi ihminen
millä käynnistyisi vapaaehtoinen luopuminen
millä poistuisi kilpailu
ainainen kasvun ja tuloksen odotus
millä aikaan päättäjille rohkeus
lopettaa ja jakaa
omaansa mahtavaa.
Yks ihminen kerää roskia kaduilta
lajittelee muoviansa
maksaa verojansa
seuraa jotain, muka maailman pelastajaansa
... ja kuitenkin hän kulkee kohti tuhoansa.
Ihminen elää tavallansa kaikesta nauttien
  töitään tehden
    elämäänsä eläen
      hankkien, kuluttaen
        matkustaen, juhlien
arjestansa nauttien
tai kärsien, puutteesta osallinen.
Siis, eläen! ... ain viimeiseen tappiin asti
kunnes "mahdoton" kaikkea koski
- ja alkoi parku.
 
Ja, lohduttaako lie yhtään se
ett' toteutui jokin suuri haave
ett' tullaan hetkeen, mitä rakennettu on
jo sen tuhannen vuotta.
Mitään ei ole tehty suotta
vaan, kehitys hyvä ja otollinen
ihmiselo ihmeellinen
koki suuren kehityksen
ja saavutti määränsä tuloksen
jonka jälkeen vasta 
on mahdollista 
alkaa taas se ihana uusi
jonka mahdollisuus on taas suuri
edistyä edelleen kohti suunnitelman suuruutta
jo kauan sitten kuviteltua.
Sillä, sehän täss' kaiken tarkoitus on
kehitys kuin uskomaton;
  ihmiskunnan polvien
    sukupolvien
      yksittäisten ihmisten 
... kaikkien kautta
kulkea kohti tulevaisuutta
joka siis ei ole vain tämä hetken katoava aika
vaan, se suuruuden tuntematon suunnitelma
jolla todellinen tarkoitus on
- viel kaikille tuntematon -
... mutta, oi suunnitelma niin hyvä on.
  
 
 
28.04.2019
Toisenlaista tulevaa
    - vaiko, jyrää rattaat
-Oletko unohtanut asemasi
kun ajallisia vain huokailet;
kyselet paikkoja, tehtäviä
mietit ihmisiä
läheisiä, ystäviä...
Niissäkö kaikissa sun kiinni pitäisi
heissäkö riippua, yhdessä olla
vaik koko ajan vain erilleen ja omiin
kuin suorilla sanoilla.
Mitä haluaisit kirjoittaa, mitä jakaa
millä kuin viihdyttää lukijaa
mennä kuin ajan henkeen mukaan...
Siihenkö sinua ois valmistettu kaikki nämä vuodet
kasvatuskoulut, opit, lahjat
ett' näkisit tulevat 
ain ihmisten mukaiset unelmat
ruusuiset maailmat.
Siinäkö muka tehtävää
siitäkö jotain merkittävää
ajallista rallattaa, kuten kaikki muutkin
hymyyn kääntyvät suutkin.
Vaan, mitä hyötyä on siitä
  ajalliseen vain tuudittaa
    ikävät unohtaa
      kuin Ruususen uneen vain vaivuttaa
tulevan uhkat unohtaa.
Toisenlaista tulevaa 
on sun osasi julistaa
- siihen sun lahjasi, apusi, annettu on
julistaa kuin kohtalon, vaik' se raskas olisikin
toisenlaisin tulevin
poikkeavin unelmin
ei ajallisin kuvin
vaan, sen takaisin
suurempien tulevien kuvin
ihmiskunnan muutoksin.
Kuka niistä tahtoisi, uskaltaisi
kuin osansa pilaisi
tulonsa vaarantaisi
sillä, kuka niistä ees mitään maksaisi
tulevien raskaista muutoksista.
 
Ei pysy, tää ajallinen maailma
sellaisena ennallaan
ei enää kauaakaan
sillä, niin paljon muuttuu, ja kaunista kadottaa
rakentaa uudenlaista tulevaa
jonka kauneus vast' takana sen
tään ajallisen häviämisen.
Puhua siitä kauneudesta
luvata kehitystä vast jälkeen tään
- se ihmistä hämmentää
sillä, nähdä se hyvä ja otollinen
vast' tulevien aikojen
jälkeen näiden ajallisten päivien
... mieleen vain on harvojen.
Sellainen on ihminen
ei näe, muutu, kuin vasta
myötä suurten muutosten
vaik' arkea se ajassanne monelle on
moni on viel tulevien peloista osaton
kun kaikkea kuin yltäkyllin ympärillä on.
 
Mut' luopumisen tie
raskas lie
vaik' pienin muutoksen elein se kohti käy
mik' ei vielä suuremmin näy
vaik' merkit jo ympärillä nousevat

toiset jo näkevät
tulevan kuviin uskovat
toiset kuvittelevat
ett' tulevia teoillaan karttavat
vaik' mahdoton, mi mahdoton
ihminen on muuttumaton
... vaik tahto toisin oisi
uskovat, ett' teko pienikin
jotain muuttaa voisi.
 
Mut' jyrää rattaat suuren maailman
kehityksen vauhdin, mahdin
vallan, aseman
kuin kovan taistelun osuudesta maailman
- ain enemmän ja enemmän siitä omistan
ja teoillani sen lopulta tuhoan
tään pienen rajallisen pallon niin ihanan.
Mutta, tulee uusi
sillä nyt lohdutan
kuvalla toisenlaisen tulevan
... sen suuremman unelman
mi ihmisellä vain ajassa on.
Kehitys on ajaton
se tään ajan takana
vast luvassa on.
  
 
 
29.04.2019
Raskas kello käy
Hämmästyttää, kummastuttaa, pientä kulkijaa
kun kuvaa hän nyt vain tulevaa
outoja lupaa
ja piirtää eteen aikaa, mit' ei vielä näy
- vaikka, koko ajan raskas kello käy.
Merkit tulevan
jo häiritsee ajallisen unelman
vaik' monikaan ei vielä todella
tilannetta tajua.
Eletään kuin ennenkin ...
ja kaikki on hyvin.
Miten ihminen muutenkaan elää vois
omat teot ei tulevalta
voi mitään ottaa pois.
Kello vain käy
merkit kasvavat
ajat muuttuvat
ihmiset suuttuvat, kun arkeen jo kajotaan
kuin turhia apuja tarjotaan
ja niitä köyhillä maksetaan.
Rikkaita ei mikään kiinnosta lain:
-"Minä elämältä lahjaksi niin paljon sain!
Tämä aika on minun!" hän aattelee vain
varojaan piilottain.
Vaan, piilossa kaikki, täll' samalla pallolla
ei niin kaukana, ettei vois koskea
ja ajallisen jo yksikin nyrjähdys
on hälle merkittävä menetys.
Mutta, teki hän mitä teki, ei vaikutusta sen
maan elon muutoksen.
Ei muutokseen pysty rikas, ei köyhäkään
   ei valtio valtava
      ei valta mahtava
sillä, niin pitkällä jo kehitys on - mahdoton pysäyttää.
Eikä päättäjät ylhäältä alas saakka
voi kehitystä sammuttaa
vaan, koko ajan tulee juoksua kuin parantaa
säilyttääkseen omaansa asemaa
... jota pian jo köyhyys uhkaisi
jos ajatuksiaan, tekojaan, muuttaisi.
Eihän siihen kukaan vapaaehtoisesti ... paitsi ne
joille syttyy jokin ylempi haave.
Heille ei enää merkitse valta
ei asema, ei raha
vaan, tuleva
jonka puolesta tulee taistella.
Sellaisia kyllä nousee ja vaikuttavat vahvana
vaik' oikeasti turha on heidänkin taistonsa
kuin säätöä vastaan
kaikki vain toteutuu ainoastaan.
Ja kuten jo sanottu
  ei rangaistuksena mistään teosta
    ei kehityksen upeasta kulusta
      ei vallan ahneudesta
        ei jatkuvasta kilpailusta
          eikä kilpavarustelusta
ei mistään kuin ihmisen hyvästä tai pahasta teosta
vaan, kyse on ainoastaan suunnitelmasta
jonka tarkoituksena on toteutua
ja jonka tärkeänä osana, kuin pelinappulana
on tää ihmisen osa nyt ajassa
ja sit' ajan takana
kunnes taas uutena jatkaen kasvuansa
uuden suunnitelman mukaan
- siit' ei vielä tiedä kukaan.
Mutta, sellainen on, kuten oli ennenkin
kun viimeksi ajettiin alas tää näkyväinen maailma
- ja tuli uusi, joka on tää nyt.
Senkin kehitys alkaa olla päättynyt.
 
Mahtava oli kulku ja kasvu
kehitys kaikkineen;
  upeat löydöt, ratkaisut
    monenlaiset taistelut, sodat ja rauhat
      teknologia ja avaruuden valtaus
- vaik' kaikki kuitenkin
kuin vain pienten alkujen päivää
tulevien kehitysten pientä häivää.
Eikö tulevan kuva ole suurta
rakentaa mahtavaa tulevaisuutta
vaikkakin, hintansa sillä aina:
- on edellisen päättyvä aika
joka toimii perustana
uuden tulevan pohjana, josta ponnistaa
uutta parempaa suuntaa.
Eikä vanha oikeasti katoa
muuttaa vain muotoa
- olihan se arvokkaana 
kehityksen ketjun osana.
Mitä siitä enemmän voisin kertoa
tulevien kuvia lohduttavia
vaik' osittain kuin kauhua.
Pitää ymmärtää kokonaisuuksia
katsella menneitä ja ymmärtää tulevia.
Menneitä, joiss' ei oikeasti ole mitään uutta
vain ajallisen ihmisen hetkellistä omaisuutta;
  on menneitä polvia
    kaukaisia sukuja
      ja kaukaisien kaukaisia
joiden kaikkien päässä on nyt
tämä nykyinen kansa, viel' elossa oleva
myös tuleva, joka viel' valmistua.
Kaikki tulleet aikanansa
  tehneet tekojansa
    eläneet elojansa
      syntyneet, kasvaneet
        tehneet työtä, rakastaneet
uutta polvea taas kasvattaneet
vanhenneet, kadonneet - unohtuneet
eikä kukaan enää heistä tiedä, ei muista
ei ees ajattele, ett' heitä on siellä
minua edeltä kulkeneita
- ja ilman heitä ei ois minuakaan ...
Näin kukin elää ja kasvaa vuorollaan
matkansa päättää kauniisti kuolollaan
jossa siis ei ole mitään pahaa
vain elon luonnollista rataa
samoin kuin tulo tänne, on lähtö täältä
- puhutaan näkyväisestä.
Synty on kuin aina ihana.
Elo erilainen itse kullakin.
Kuolo samanlainen, vaik' lähdön tapoja monia.
Ajallisen päätös aina sama.
 
Liian paljon on pelkoa kuolemassa
vaik' oikeasti se on kaunista
ajallisesta vapautusta
vaik' ihminen onkin varustettu niin
ett' henkensä edestä taistelee kuin viimeisiin
kunnes yllätyksekseen hän tajuaa
miten kuolema häntä armahtaa
ja hän onnellisna huokaa
kun kaiken elonsa tarkoituksen vihdoin huomaa
- ja pelot, ikävät, kaikkoaa.
(Tuota kaikkea tuo Runoilijan merkki kuvaa)

 

 
 
30.04.2019 
Ihmeellinen ihminen - ja ketju
Milläs tänään mentäisiin ... ?
Sanottu on paljon
vaan viel' on yksi tärkeä
- se on ihmiselämä.
Se on merkittävä
sillä, ilman ihmistä
ei vois olla tätä kehitystä
ja kullakin siin' paikkansa ihan omansa
vaik' kuinka näyttäisi siltä, ihmissilmiltä
ett' jokin kuin tarpeeton kaikelle ois
mut' jos ois hän ketjusta pois
suunnitelmasta jo pala puuttuva ois.
Joten, älä väheksy, sinä ihminen
suunnitelman suuruutta
kun et ees ymmärrä omasikaan osuutta.
Ketju on ketju
ja jos palanen on ketjusta pois
ketju jo katkennut ois.
Vaan, et ymmärrä sinä elon ketjua
se ei ole vain lenkkejä lenkin perään
- se on tapahtumien ketjua
ja jos siitä on pala pois
ketju jo vajavainen ois.
Ei siis puhuta naimisista, lapsista
vaan, arvoista ajallisista
ja rakennelmista ajan takaisista
missä kaikella ain paikkansa on
- siellä ketju on katkeamaton.
Vaan, ihminen on ihmeellinen
ain tiedonjanoinen
uutta ja uutta etsien
löytäen, keksien
kehitystä eteenpäin vieden

vaik' riittäisi jo saavutettu taso
hän uutta vain etsien
ja kilpaillen kuin toistansa vastaan
saavuttaakseen ajallisesta ain suurempaa osaa.
Ja kehityksen nälkä on kova.
Ja etsii hän kuin sukulaista jostain kaukaa
avaruuksienkin takaa...
- mitä hän sillä?
Pystyykö oikeasti vastaamaan kukaan
mikä siihen hullutukseen vei mukaan.
Ja varsinkin, kun ei ihminen tajua
aikoja, ei tasoja;
   yks' päivä voi olla kuin tuhannen vuotta
   ja tuhannen vuotta kuin yksi päivä.
Ja on olemassa alempia ja ylempiä tasoja
läheiset, ja niin kaukaisia 
vaik' ois juuri siinä
ihan nenänsä edessä näkymättömässä
toisessa ulottumassa, ylemmässä.
Ja mitä nyt etsiä niitä
sotkea vain omaansa kehitystä
sillä, pian jo masentuisi ihminen
tasoa kaukaisten ulottumien
jos toinen vaik' edellä vain yhden päivän
- sen tuhannen vuotta
tai, jos vuoden ... paljonko se jo lie
tai tuhat vuotta, joka siellä jossain ois 
vain yksi päivä.
Paljonko tuo kaikki ois täällä.
 
Siis, mitä hyötyä ihmiselle
niin herkästi särkyvälle
... aikansa alussa vasta
kehityksensä kuin alkeissa
vaikka niin paljon jo viisautta.
Mutta, millaista viisautta se Viisauden rinnalla ois
ihmisviisaus ei siitä viisaudesta
vie minkäänlaista palaa pois.
- Aivan kuin ei siinä mitään viisautta ees ois.

 

 
 
03.05.2019
Saattaa olla, ett' sua kuunnellaan
Saattaa olla, ett' sua kuunnellaan
joku vaik' suuntaansa muuttaa.
Joku suutahtaa: -"Tuollaista tulevan kuvaa
ei saa ajassa julistaa!
ja vaik' millä sua jo uhkaa.
Vaan, sanottu mikä sanottu
ei asia ole sun, ei sanatkaan
eikä osasi ole mitään pahentaa, vaan, parantaa
ohjata tulevaa
tai lohduttaa, ettei kukaan voi osaansa muuttaa.
Vaan, kuka voi?
 
Yks pieni ihminen
jätteitänsä vaik tarkemmin lajitellen
luopua jostain olemattomasta
mihinkään vaikuttavasta
- vaik' oman omantuntonsa tähden
ja vaik' toisten nähden.
Vaan, ne suuret
kaikkeen vaikuttavat juuret
- ne ovat suuret
joilla merkitystä vasta olla vois
vaan, niin paljon jo niillä päätöksillä
ois tuloista, valtioilta, pois.
Ja seurauksena kuin kaiken katastrofi;
  tulojen loppu
    uudelleen jako, tasajako
ett' kaikkea riittäisi kaikille
niillekin viel' vähäisille.
Ja viel' yhtä aikaa kaikkien on
kuin yhteen rintamaan yhtyen
tehtävä tuo sama:
luovuttaa kuin asema
jonka suurella työllä ja vaivalla saavuttanut on
- on valloitettu vaik' koko maailma
ja sit' antaa se vain pois
kuin ei mitään oikeasti saavutettukaan ois.
-Ei käy! hän tuimana sanoo vain
ja julistajat pannaan pannaan
ei aikaa niin läikyttää voi
sehän jo toisenlaisen tuhon piankin toi.
Niin, mitäs sanot, sinä kuulija tuosta;
   vaikea paikka!
   ei totta!
   ei mahdollista!
   roskaa!
kyllä ihminen osaa ... on osannut ennenkin
jälkeen isojen sotienkin!
Niin, vaan tämähän ei olekaan sota - vielä
mutta, odotahan vain
kun/jos päivä on raskain.
Onnellinen hän
ken ehti pois ennen muita
parkuvia, nälkäisiä, suita.
Mihin ihminen pystyykään hädässään...
rakkausko?
sen se puute vei mennessään.
 
Voi voi sentään...
kannattaisiko jättää sanomatta ...
vaik' johan se sanotuksi tuli
moni sydän, mieli
kiukkuunsa, pelkoonsa suli.
  
 
 
19.05.2019
Voiko muuttaa tulevaa
-Voiko muuttaa tulevaa, mi sanottu on?
-Voisiko sanoista sanotuista toteutua muutos
kuin vastoin kohtalon.
Mikä tulevaisuus se olisi
jos ei sitä sitten olisikaan
- jos se muuttaisi tuleviaan.
Ei muutos mahdollinen
sillä, muutoinhan se olisi pitänyt sanoa toisin
vaan, miten sitä nyt enää muuttaa voisin.
Joten, tuleva on 
mikä piirretty on yllä jossain
ja alla sanoissa jo lausutuissa
muistiin kirjatuissa
esille laitetuissa.
Kuulee, ken kuulee
uskoo, ken uskoo.
Kuulemattomuus ei mitään siitä poista
ei poista uskomattomuuskaan
- kaikki rakentaa jo muotoaan.
Mutta, paha se ei ole - hyvä ainoastaan
vaik' ihmiskunta sitä huokaa.
Eihän tämä kunta ole se tarkoitus
vaan, se tuleva, ja sen tulevan unelma.
Tämähän on vain välivaihe välttämätön 
tulevia varten.
Ei tätä tule pelastaa, sillä
tämähän rakentaa tulevaa.
Sitä oikeaa unelmaa.
  
 
 
06.06.2019
Astui seuraan Ritari
Astui seuraan Ritari, Runoilijan rinnalle
kaukaisista kasvanut
taistellut, puolustanut
uusia rakentanut, hoitanut.
Aika vienyt, kaikkea muuttanut
vain muistonsa jälkeen jäänyt.
Hän joukkoon astui
nous' laivalle Maltan rannalta.
    
Runoilijaa kurkki
mukaan seikkailuun pyrki
... kas, sanottavaa viel ois matkalle paljon
vaik aika muuttunut, ihminen ei
aika Ritarin menneisiin vei.
Vaan, nyt ... hän osaksi tätä viimeistä seiliä
haluaa näyttää kuin kaukaisuuden peiliä
- ja astui laivaan.
  -
 
 
06.06.2019
Katseesi tuima
Katseesi tuima päättäväinen
kysyväinen, odottavainen
takana tehtyjä, mitä edessä...
    
Onko uusia tehtäviä, vaik taistoja
kun katson päällesi puettuja varustuksia.
Sinut kaukaa löysin, sinut Ritari Urhea
Maltan taistelija.
Sinne mun matkani vei
historioihin kaukaisiin
kuin uskojen alkulähteisiin
voimakkaisiin kuviin ja tunnelmiin.
Ja siellä sinut, kuvasi
ylhäältä hyllyn päältä huomasin
heti mukaani halusin
- jotain syvää yhteyttä tunsin.
Sinut kotiini ehjänä sain
nyt pöydälläni seisot - laivallani
jotain syvällä sisälläni koskettain.
Niin, ja nyt kyselen kuin uudelleen:
"Mitä edessä, onko uusia tehtäviä ?"
ja ihailen vahvoja varustuksia
odotan salattuja sanoja
jotka avaavat tulevia suuntia.
  
 
 
06.06.2019
Ritarin varustus
Kypärä
... on suojana pään
katseensa vain, mi edessään
siihen kaikkensa keskittää
eikä sivulta, takaa, sua yllättää voi
vaik nuolen jostain kaukaa toi.
Ja pää on tärkeä
sen kautta tulee esille
kaiken merkitystä
ja ilman sitä, pään välitystä
ei ole mitään 
     eikä minkään ymmärrystä
- koko keho tyhjä.
 
Miekka
... ase taitava taitavan kädessä
jolla tuloksia pään jatkeena
toteuttaen vain pään ajatuksia
ja lujaa uskoa.
Kilpi
... suojaa vihollisen iskulta ja nuolilta
silläkin voi taistella ja tuhota
reunalla viiltää ja painolla murskata.
Puku
... koko vartalon suojana
yllätyksiä torjua
piiskan sivalluksia, nuolia
vaimentaa iskuja
estää haavoja.
Käsineet ja kengät
... liikkumisen suojat
kun jo haava, piikki pienikin
on toimea häiritsevin.
Keho on kuitenkin herkkä
voi jo pienestäkin lamaantua
haavasta maahan vajota.
Vyöt, remmit
... pitää kaiken kasassa
varustuksen paikalla
     oikeassa paikassa
taistelijan turvana.
 
  
No, mitä tarkoittaa tuo kaikki
tämän päivän taistelussa?
Ja mik' on tää Ritari 
   mik' on tään Ritarin osa
      mik' on tää varustus
ja miks on tään varustuksen kuvaus...
Jokin lie ... tulevanko lupaus ?
  -
 
17.07.2010
Oi, suojasi laske
-Oi, suojasi laske
kypäräsi poista, miekkasi rauhoita, kilpesi
ja katso
oisko taistelu nyt ihmistä vastaan ohi
eessäsi uusi kohde - katso tarkkaan...
- et sitä nää
se on viel näkymätön totuus
jota valhe piirittää.
Sitä vastaan ei miekoin, kilvin, haarniskoin
vaan, ottein uusin
silmin kirkkain, näkevin
ja mielin urhein.
Ollen nyt kädessä uuden käskijän
ei enää ajallisen elämän
vaan, ajattomia näkevän
ja jonka soturi nyt olla saat;
   otat vastaan
   ja uusia avaat, mit' avattavaksi annetaan

- ja Runoilija rinnallasi kaiken kirjaa.
 
 
 
19.06.2019
Sanojen hiljaisuutta
Sanojen hiljaisuutta.
Mökin puuhia - on kesä.
- Viihdyn mökillä.
Maltan jälkeen ei suuremmin sanoja
- vain haarniskan kuvausta.
Sitten hiljaista.
Pitääkö olla huolissaan?
-Miksi!
Eiväthän sanat ole sinun.
Sinähän vain välität, mitä sinulle annetaan.
Hetkensä kaikella - taukonsakin.
"Älä huoli, veitikka nuori"
sanat tulevat ajallansa.
Ei pusertamalla
purkautuvat taas purskahtamalla.
Odottavat muotoansa esille tulla
ajallisetkin on hoidettavana sulla.
... ja rempat jatkuu...
 
05.07.2019
Vaan, ei sanoja! ... vieläkään
-Miksi?
Runoilija kysyy: -Niin, miksi?
-Miksi pitäisi. Sinunko tahtosi mukaisesti?
Silloin kuin sinä tahtoisit?
Etkö ymmärrä vieläkään,
eivät sanat ole sinun.
Ja ketä ne kiinnostaisivat
jos sinun omiasi olisivat.
Mitä auttaisivat
ketä kantaisivat
jos olisivat ne vain ajalliset ajatukset.
Odota vain, sanojen aika tulee kyllä taas.
Sitten, kun on oikea aika maass'.
Nyt on muut hommat
... omasi ajalliset teot.
-Niin.
  
 
 
17.07.2019
Mertenmies kyselee suuria.
Mertenmies kyselee kysymyksiä 
kun Suurta kirjaa avaa - ja tavaa.
Runoilija rinnallaan vastauksia kirjaa...
Tähän on nyt matkalla tultu
kuin uudelleen kaiken alkuun
vaik olikin jo matkattu kauas
vuosien ja vuoskymmenten taa
siitä mist' kerran matkalle lähdettiin.
Jotain etsittiin - elämää
jotain löydettiin - vastauksia outoja
ja taustalla aina piilotteli suuria kysymyksiä
joit' ei ees osannut kysyä
ja jotka sen vuoksi
          viel vastausta vaille jääneitä.
Vaan nyt, näitten monien vuoskymmenten päässä
... ehkä jo matkan määräkin häämöttämässä
tulee vihdoin esittää
niitä salattuna olleita kysymyksiä
joihin viel löydettävä vastauksia
ennen ajallisen katoamista.
  
 
 
17.07.2019
Silmäänikö tökkäsit
... kaiken touhuni keskeen
sen punaiseksi sait, muuttuneeksi
- tähänkö se liittyy...
Oisko taas jo aika ajallisia tavata
ja avata uusia ulottumia
ja alkaen kuin kaiken alusta
Suuren kirjan ensi sanoista:
"Alussa Jumala loi taivaan ja maan."
Niin, jo kysyy siis hän, tuo Mertenmies:
-Kuka loi - ja miksi loi -
ja mitä hän oikein oikeasti loi?
Ja milloin Hän - siis, kuka, kaiken tuon loi
ja mihin hän sen loi?
Tällekö pienelle pallolle
avaruuksien sisälle syvälle
jost' sitä ei ees kukaan nää.
Kuin piilossa olevaa elämää.
Ja mihin Hän nyt ois tämmöistä tarvinnut
kun kaikki kuitenkin jo ON!
"Loi taivaan ja maan."
Mitä ovat nuo?
Mistä Hän ne loi -
ja missä itse oli?
Ja kuka oli se kirjuri
joka siin' vierellä kaikkea muistiin kirjaili
kun maa oli vielä autio ja tyhjä
ja pimeys oli syvyyksien päällä?
Mikä maa - mikä syvyys?
Ja, joku liikkui vetten päällä.
Henki. Kuka, mikä?
Ja mitä ovat nuo vedet?
  -
Silmän kipu
-Minä silmääsi koskin, sinä tunsit sen
kuin roskan tai jonkin lentävän pienen.
Vaan, ei se ollut kumpikaan
sinut ajallinen hetkeksi vapahtaa
unille vaivuttaa
... sinut näin uusille avaa.
Merkiksi vain - se hetki
sen nyt muistat; 16.7.2019 aamupäivä.
Askareesi valmistit, sit' lopetit
silmääsi tarkkasit
- et nähnyt siinä mitään.
Piston vain, sen kosketuksen tunsit
sen merkin hetkestä suuresta
uuden avautuvasta.
Sitä olit jo kuin odotellut
se on nyt tässä
tässä oudossa merkissä
silmän näyn avaavassa.
  
 
 
23.07.2019
Selittämätön mennyt
Mennyt
on täynnä valtavia kysymyksiä
selvittämättömiä
ymmärtämättömiä ihmiselle
tuntemattomia ihmiskunnalle
käsittämättömiä
kaukaisia nykyajalle
viime vuosisadalle
jopa tuhannelle.
Vaik niin paljon on kaivettu esille menneitten teitä
kuka oikeasti voi ymmärtää menneitä
piilossa olevia, salattuja
vuosisatoja, tuhansia.
Mitä ovat nämä viimeiset vuoskymmenet, tai sadat
jotka totuutta kaivavat
ja yrittävät ymmärtää
selittää kaukaisia teitä
joiss' yksikään selittäjä ei ole paikalla ollut
vaik jotain lie kaivettu onkin
jotain tavaroita, tapahtumia
luita ja menneitten kuvia
kuin jotain kaukaisia unia
menneitten unohtumia.
Ja, mitä hyötyä ois ymmärtää 
vajavaisesti selittää kasvun, kulun teitä
- kaikki ovat menneitä
eivätkä ne oikeasti selitä
tulevien ja olevien teitä.
Mitä hyötyä oikeasti ois, on
kaivella niitä menneitä
ja yrittää ymmärtää
mitä joskus, jossain, ollut on
se menneitten laari on pohjaton
Ja, jos siitä on selitetty vaik 3 %
sekö kertoisi, mitä mennyt on
miten kasvu kulkenut
miten nykyinen elo rakentunut
mistä mukamas tultu on
- ja mitä sen mukaisesti mukamas tuleva on.
Joten, jos taas kerran kehotan katsoa eteenpäin
se lie kiinnostavinta kuitenkin aina on
vaikka se onkin viel tuntematon
kuin uskomaton
sillä, tulevan tie ei oikeasti
ole ollenkaan, kuin ovat menneitten tiet
luulevat ett' menneitten tiet tuleviin vie.
Mikä harha!
Yrittää kuin helpolla selittää, mitä tuleva on
tulevien selitys menneillä on mahdoton.
Sillä, mennyt on mennyt
se vain kasvua on kaukaisuuksista.
Nyt tuleviin vie...
ja se on tuntematon tie
tie, joka hetkessä voi uusiin käydä
outoja, tuntemattomia, nähdä.
Joten, mitä oikeasti rakentaa se, mikä on mennyt
ja miten mennään edelle
vaik niin lujasti ollaan ajassa ja hetkessä kiinni.
  
 
 
23.07.2019
Tulevien ymmärtäminen
Tulevia ymmärtämään
on päästettävä hetkestä, menneistä, irti.
Onhan tuleva siellä
ja tulevahan se on
kuin piirrettynä kohtalon.
Oisko jotain suurta nähdä sinne
tuntea tie, mikä tuleville vie.
Ja kiinnostaako se oikeasti ketään
kun kaikki ovat niin ajassa ja hetkessä kiinni
ja ajasta on kuin mahdoton päästää irti.
Vaikka, mikä suuremmin on kiinnostanut ihmistä
kuin nähdä edelle
ymmärtää, toivoa, nähdä tulevia
toivoa unelmia
- kuitenkin viel ymmärtämättömiä
näkymättömiä
vaikka ne niin näkyvissä jo ovatkin.
Kuka nähdä voi teitä tulevien?
Mutta, kuka uskoisi
jos joku tulevat selittäisi.
Kuka mitään muuttaisi 
ajallisensa teistä ja teoista
kehityksen askeleista
jos vaik tulevistaan tietäisi
- ja mitä niistä oikeasti ymmärtäisi
ees uskoisi.
Joten...
kulkea voi menneissä
- mitä oikeasti kantaa se
kulkea voi ajallisen hetkissä
- mitä auttaisi se
avata näkyväistä näkyville.
Entä, kulkea edeltä jo tuleville
onko hyötyä sen
tuntemattomien ymmärryksen.
Sillä, tuleehan se kaikki
kuten menneetkin tulleet on
jäävät nekin kuin teinä kohtalon.
Ja aina on uudet tulevat
vaik ois juuri eletty
ne aiemman tulevat unelmat.
Kuinka kauas voi katsoa ihminen
kuinka kauas voi nähdä eteen tulevien...
- ei kauaskaan omin silmin, unelmin
min piirtelee teknisin kehityksin.
Vaan, jos nähdä voi hän silmin näkevin
ylemmin ulottumin
miss' kaikki jo nähtävänä on
... onko se ihmiselle mahdoton. On.
Vaan, uusien, tulevien näkevälle
kaikki salaisuudet näkyvillä on.
 
Vaan, miten selittää niitä tulevien kehityksiä
joit' ei vielä keksitty ole ihmismielelle, silmille
joit' ei kuvattu, piirretty sanoille
kuville tuntemattomille
sanoille esille viel tulemattomille.
Ensin pitää keksiä, näyttää ne sanat
joilla voi kuvata kuvat
pitää avautua ymmärrys kuville
näkökyky väreille viel tuntemattomille
ymmärrys hahmoille ennen näkemättömille
ja sitten kuin tulkkina selittää nuo kaikki
ajallisen sanoille ja kuville...
(Tilanne kuten elokuvassa ARRIVAL,
joka tuli kesällä tämän kirjoituksen jälkeen
aivan kuin havainnoksi näille sanoille.)
- siis, selittää sanat tuntemattomat
kuvat kuvaamattomat
ymmärrykset ymmärtämättömät
ja tiedot viel tuntemattomat
... siis, kuvata nuo kaikki ajallisen vähillä sanoilla.
Tuleeko ongelmia?
Aivan kuten Suuren kirjan alkusanoille.
Kuka ymmärtäisi ne
vajavaisten sanojen taakse kätkeytyville salaisuuksille.
Siin' on matkaa Ritarille
ja Runoilijalle, Ritarin tulkille
jotka siis nyt matkaavat yhdessä
tulevien unelmille.
  
 
 
26.07.2019
Ritarin muoto ja mieli
Jos vaikka on muotona Ritari
ei kyseessä ole se sama, josta mielleyhtymä
vaan, kyseessä on Ritarin mieli
ja uskollisuus, kuuliaisuus lähettäjälleen
totteleminen asetetun tavoitteen eteen
... vaikka ei tavoitetta niin itse täysin tietäisikään
- on vain suunta
ja oikean tunto tehtävästä teosta
joka tulee matkalla tehdä.
Siksi, on kyse oikeasta "esikuvasta", mielestä
ei niinkään Temppeliritarista
vaikka se monella tapaa
myös tätä Ritaria kuvaa.
Kuvaa siis sisäisesti, ei ulkoisesti
vaikka ulkoiset sisäisiä heijastavatkin.
Näin ollen, kun edetään Ritarin mielellä, hengellä
toteutuvat kaikki nuo sisäisen ominaisuudet
jotka ovat tarpeen.
Ulkoisen merkit ovat tarpeettomat
vaikkakin siis, ulkoiset merkit kuvastavat 
sisäisen ominaisuuksia.
Ja mikä on totuus
minkä vuoksi taistella, olla urhea
- sitähän ei oikeasti kukaan tiedä;
on vain suunta, jotakin suurta kohti
ja etenemisen askelet, kuin portaat
vievät sitä kohti.
Vain tämä on mahdollista
ei niinkään taistelu jonkin totuuden puolesta
- siis vain sen suunnan puolesta voi taistella.
Eikä suunta ole aina suora
suora viiva lähtökohdasta maaliin, tavoitteeseen
vaan, suunta on kierteleväinen, kaartelevainen
kuin paksun nuolen sisällä
ja reunat voivat olla kaukanakin.
Eikä suunta ole aina nähtävänä ulkoisen silmin
... eikä aina sisäisinkään
siksi on vain uskottava ja luotettava
ett' ollaan oikealla matkalla
sen paksun nuolen suunnalla
sillä, on monia asioita
joita tulee taistella
jotta suuri nuoli voi toteutua kokonaisuutena.
Ja sen suuren nuolen sisällä
on monia toimia
joilla kuin salaisesti on yhteisiä tavoitteita ja voimia
... toinen toisistaan tietämättä
on monia yksinäisiä
on suuria joukkoja, asiaa ees tuntemattomia
                             jotka toteuttavat kuin kohtaloa
... sitä edes tietämättä, tuntematta.
Ja, kuka oikeasti vois nähdä 
suuren nuolen kokonaisuuden
todellisen suunnan ja tarkoituksen.
Kuka vois ymmärtää tavoitteen, tulevaisuuden
kuka nähdä lopullisen päämäärän
- ja onko ees sellaista
koska kaikki on etenevää
ja oikeasti loputonta.
  
 
 
28.07.2019
Miksi kertoa ihmiskunnan tuleva
Miksi kertoa, kuvata
ihmiskunnan tuleva
olevaisen tilanne - ja unelma
joka on kaiken tään näkyväisen takana.
Miksi kuvata ja kertoa
mitä on edessä oleva
sillä ratkaisua suunnalle
ei ole olemassa.
Ihmiskunta voi yrittää kehitystä hillitä
luopua jostain
vähentää jotain
jotain pieniä ratkaisuja
... ovat vain hiusjuuria suurten virtojen rinnalla
joiden suuntia
ei enää voi muutella.
Vaik tuleva jo tiedossa on
muutos mahdoton.

Siitä ei saisi puhua
pelätään vaikutuksia
   rahavirroille
      yrityksille
         omistuksille
kun kaikki muuttuu ja lahoaa
arvot tyhjiin katoaa
rahan valta vajoaa
ja tärkeimmäksi tulee muu
kaikki mullistuu;
   puute kasvaa, kun rahan valta katoaa
      kuka mitäkin omistaa
         mikä oikeasti ahdingosta pelastaa
jos kaikki turvat alta lahoaa.
Tärkeäksi tulee vain elämä itse
   ravinto ja juoma
      turva ja sen puute
         lämpö, hoiva, apu
arjen avuttomuus.
Jotkut ain kammioissaan viel juhlaa pitävät
toiset yrittävät hyötyä toisten tilasta
luulevat vielä, ett' ois kyse
   kuin jostain pilasta
      omaisuuksien uusjaosta
         osittaisesta, hetkellisestä kadosta
jonka jälkeen viel uusi uljas maailma uusin ehdoin
ja maailma palautuu
entisiin uomiinsa uudella tavalla.
Toiveajattelua!  Raskasta.
Miten pienestä kaikki on kiinni.
Yksi kuin vähäpätöinen tapahtuma, onnettomuus
yks pieni sota - pamaus
ja kaiken muutos.
Vain paperia on moni arvo
digitaalista omaisuutta, bittejä ja oletuksia
tänään näin, huomenna jo ihan toisin.
Miten kaiken arvon laskun ymmärtää voisin.
Kaatuu yks', kaatuu toinen
mistä arvo uus
minne katosi varallisuus.
Mistä raha ruokaan, tarpeisiin
kun kaikki lukittiin.
Kenellä varastoja, kenellä jakaa
miten eletään
kun kaikki vain hitaasti mataa.
Jos loppuu sähkö
  laitteet pysähtyy
    tieto katoaa
      valot sammuu
kaikki seisahtaa
... turha jatkaa ...
Voi maailmaa! joka uutta rakentaa
- ja maa huokaa.
Ja alkaa uusi...
  
 
 
13.08.2019
Uhkia
On paljon uhkia maailman
on uhkia elämän, elämän tehtävän
on uhkia arjen askareiden, ruuan, terveyden
on uhkia suurten muutosten
kaikkea muuttaen.
Mut' silti on elettävä ihmisen
kunkin omaansa elämää
suoritettava elonsa tehtävää
kannettava vastuuta perheen, lasten
työn ja tulevaisuuden.
On vain toimittava oman itsensä puolesta
elettävä, nautittava, taisteltava
syötävä, juotava, ja tulevaa rakennettava
ja kuin vanhat kaikki vain unohdettava.
Jos jotain on tullakseen, ne tulevat
minkäs sille pieni ihminen
kaiken keskellä kiireinen
keskellä omien huolien, tarpeiden
keskellä omien unelmien - ja ruusuisten unien.
 
Ihminen rakentaa
ihminen tuhoaa
ihminen käyttää omaksi hyväkseen
ihminen uhoaa.
Välittääkö toisista ... joku voi tehdä niin
			oman etunsa tähden
toinen on vain ahne
joku näkee kokonaisuuksia, huolestuu niistä
joku vain itsensä - tärkeintä on oma toive.
Aika muuttaa ihmistä;
  ikä, ympäristö, pelko
    huoli tulevasta
      katoavasta unelmasta.
  
 
 
15.08.2019   yötäni valvon
Yksi pieni ihminen, mutta...	
... Vaikka toisaalta, onhan se nähty
miten yks' pieni ihminen
saa yllättäen vallan ylitse toisen
elämässä kuin kaikkeen koskettaen
maailman menoon vaikuttaen.
Jostain vain nousi, kuin tyhjästä ylle muiden
sai aikaan iloa, parkua, pienten ihmisten suiden
koko maailman järjestystä muuttaen.
Mistä hänelle se valta ja asema?
Mistä hänelle se viisaus ja voima?
Mistä hänelle se tuhansiin ja tuhansiin nouseva seuraajien armeija?
Mistä hänelle se paikka
olla maapallon suuri vaikuttaja
vaik' viel hetki sitten oli kuin kuka tahansa meistä
syntyen vain pienestä siemenestä.
Joku suurempiko hänet hiljaisuudesta nosti
elon kulkujensa kautta valmisti
paikallensa asetti
   vallitsevia oloja vastustamaan
      uusia tulevia muovaamaan
vaik' koko maailman menoa muuttamaan.
Ihminenkö itse itsensä nosti
... miksei sitten vaik kuka tahansa meistä
vois yhtäkkiä olla merkittävä.
Ei vaan voi!
Joku suurempi valta jossain
sen vaikuttajan valtaan toi.
Ei yks pieni ihminen 
yksin mitään suurta tehdä voi.
Vaan, paikkansa kullakin auringon alla
paikkansa olla elossansa vaikuttaja.
Paikka on pieni, tai paikka on suuri
kunkin kohdalla toteutuu se suunnitelma suuri.
Eikä ihminen itse ymmärtää voi
oman virkansa määrää
eikä sitä, kuka tai mikä
hänet virkaansa toi
... ja itse kunkin kautta 
toteutuu se elon uusi aamun koi
... jolle ihminen, oikeasti, ei mitään voi
oman osansa vain esille toi.
  
 
 
15.08.2019   yötäni valvon
Ei asiat ole vaikeita
Ei asiat ole vaikeita
ne tulee vain tajuta ja nähdä
ymmärtää merkityksiä
ja tulevien kuvia
- jotka vielä kuin salattuja unia
vaikka kuitenkin jo tosia
tulevien pieniä osia
joista kasvaa vähin erin kokonaisuuksia
- matkalla kohti kaukaisuuksia.
  
 
 
15.08.2019   yötäni valvon
En ole unohdettu
-Ei sinua ole unohdettu
on annettu vain aikaa
sisällä kasvaa
- sehän ei päälle näy
se on hiljaista työtä
tapahtuu kaiken keskellä
ja pitkin yötä
Se... on sitä todellista kasvun työtä!
  
 
 
15.08.2019   yötäni valvon
Tässä hetkessä on kaikki
Tässä valvon halvassa kodissani
- tosin kauniissa
katselen tapettia ja valaisinta kaunista
- on rauhallista
-Eikö tässä ole kaikki mi tarpeen on.
Ei raha, ei tavara
ei elämä suuri mullistava
vaan, pieni ja hiljainen hetki 
kuunnella suuria sanoja
ja olla paikalla
jossa toimia valmistettuna.
Iloitse siitä, siinä on kaikki
eikä mitään puutu
eikä kukaan, vielä, sanoistasi suutu
eikä vielä mikään muutu.
Mutta, odota viel hetki...
avautuu kuin uusi ikkunaruutu
tulevia katsella
ja kuin käsin kosketella - unelmia.
  
 
 
20.08.2019
DNA ja ihmisen osa
Se DNA, josta yleisesti puhutaan ajassa
on ajallisen elon dna
ajallisen kehon apuna oleva järjestelmä
joka ajallista kehoa hallitsee ja vallitsee.
On olemassa toinenkin dna
joka ohjaa kokonaisuutta
eloa kaikkineen
sen alkua, kasvua, tehtävää ja aikoja
milloin mitäkin tulee aloitella ja tehdä.
Kuin kello, kartta
tarkka kuvaus teosta ja työstä
elon tehtävästä.
Nuo eivät selviä ajallisen dna:ta  tutkimalla
mutta ajattoman dna:ssa on kaikki avoinna
nähtävänä, jos vain on voimia, taitoa
sitä katsella ja tutkia.
On sellaisia herkkiä
joille nuo salaisuudet on avoinna
katsella ja kurkkia
tulevien kuvia ja tavoitteita
ihmisen osan kokonaisuuksia.
Sillä, siinä/siellä on kuin piirrettynä
koko kehon tehtävä
sattumukset mukaan lukien.
Se on siis laajempi kuin vain yhtä ihmistä koskeva
se on kartta 
täynnä kaikenlaisia tapahtumia, tietoja, taitoja
elämän kulkuja aitoja.
Ne kaikki ovat siellä valmiina, menneet ja olevat
samoin myös viel tulevat
ja elon unelmat.
Siis, ihmeellinen ajattoman dna
jossa ihmisen elo ratkeaa
ja jossa on kaikki valmiina
ja jossa on kaikki tallessa
	menneet, olevat, ja tulevat
ihmisen elon tehtävät ja unelmat.
Ja on olemassa viel ylemmän tason dna
jossa on tallessa koko maailma
ja jonka osasena on tuo yhden ihmisen dna
rakentaen sen suuren kokonaisuutta.
Siis, siellä on tallessa kaikki 
kuin suuressa pankissa;
mennyt kaikki kaukainen
läheinen kaikki olevainen
ja tulevainen - kaikki.
Ja sitten, on olemassa viel se
joka antaa kaiken kaikelle dna-ketjulle
menneille ja tuleville
ja tulevien suurille suunnitelmille
ain aikain alusta alkaen
ain tulevien suurille portaille
ulottumille uusille
ja suurille unelmille.
Siinä on dna-ketjujen alku ja loppu
samoin kuin on ihmisen ajallisella dna:lla
sen alku ja loppu.
Ajallisen heijastuma ajattomasta
ajallisen aikain alusta
ain ajallisten päätökseen
kun ajallinen kasvaa ajattoman yhteyteen.
  
 
 
20.08.2019
Kovia sanoja tulevasta
Kovia sanoja tulevasta
kuulet myös muualta.
Ne vahvistavat tavallansa, ajallansa.
Ei se viel tänään oo
mutta tulevaa ei pääse pakoon.
  
 
 
22.08.2019
Kohti ajallisen katoa
On kuin ois suurta ihmettä
ja jotain uutta ja outoa
ett' matkaamme kohti ajallisen katoa
ihmiskunnalta - nyt ajassa olevalta.
Mitä outoa siinä
näinhän on aika kadonnut kaikilta jo edesmenneiltä;
on ollut erilaisia tapoja
joskus aikanaan myös samanlaisia
- vanhan kadotus - uuden aloitus
kun kehitys saavuttanut määränsä pään
ja tulos on ollut aika jättää - monestakin syystä
ja sit aloittaa kuin uutena
puhtaana kasvuna.
Aika alkaa taas olla valmista
vanha kehitys kadottaa
ja raikas uusi aloittaa.
Vain sillä on enää mahdollista 
kehitystä jatkaa.
Tämä nykyinen ajallinen
alkaa olla jo niin kaiken kehityksen vankina
ja maata tuhoava
ett' on pakko maa rauhoittaa
se kuin vankeudestaan vapahtaa:
	ryöstöstä
	pahoinpitelystä
	saastutuksesta
	hajotuksesta
	ankarasta kohtelusta
johon tämä nykyinen kunta on se saattanut.
Eikä syy ole nyt elossa olevain
vaan, kaiken myös aiemman kasvun tien...
jonka tarkoituksena siis on kuitenkin ollut
saavuttaa ajallansa tämä tila
ett' uuden korkeamman kehityksen kasvu
ois mahdollista.
Tällä nykyisellä rakenteella, miss' kunta nyt etenee
ei uuden alulle ole sijaa
- sitä ei sallita
   ajallisten valtojen ja voimien
     ihmisten omistusten
        ja ahneuksien toimesta
- kukin haluaa vain säilyttää paikkansa
ja asemansa, arvonsa, rakenteensa.
Joiden kaikkien on siis murennuttava
jotta uusi kauniimpi
ja edelleenkehityksen mahdollisuus
on mahdollista.
Vaan, mitä uutta auringon alla;
aikaisempi kehittäjä on aina 
		saanut väistyä luonnollisen kautta
ja tilalle on tullut uusi
joka vanhan vei edelleen
- ja se vanha kehitys sen uuden alta kuoli.
Tätähän on kehitys
mikä kaiken tään elon tarkoitus
ja se on myös ihmisen ominaisuuden istutus;
   hänellä on sellainen tarve
      ei kuin koskaan tyydy jo olevaan
         vaan, uutta ja uutta hän vain haluaa kasvattaa
... kun aina pian niin tyytymätön on 
jo saavuttamaansa hyvään.
Aivan kuin mikään ei riittäisi
vaik jo niin hyvä ollut ois
uutta ja uutta vain saatava
ja vanha sen alta on kuollut pois.
Ja nyt siis...
on saavutettu se piste ja raja
ett' se todellinen uusi
joka ihmiskunnalle tarpeen ois
... sen kehitysmahdollisuudet on kasvettu pois;
ja vanhan ahneus ja vallanhalu
ja asemien säilytys ja vahvistus
on esteenä sen
uuden kauniin kehityksen
- jost' ihmiset ei mitään tiedä
vaik monilla onkin siitä jo unelmia ja kuvia
mutta, siitä ei saa puhua
sillä aika ei sitä siedä
Joten, normaalia kasvua ja kehitystä tämä kaikki
vaik niin katastrofilta jo piankin näyttää.
Pelastustiehän tämä on 
ihmisen kehityksen tiellä
- vanhan on poistuttava taas uuden tieltä.
Vaikea tietenkin on ajallisen ajatella näin
mut' mitä eroa on heillä
jotka jo kulkeneet menneitten teillä;
lähteneet hekin ovat ajallansa
... tahtoneet sitä tai eivät.
Elon kulkua kaikkineen
eikä sitä muuttuu voi
mut' muutosten kautta uusi 
ain uutta sijaan toi.
Niin on nytkin tapahtuva - ei mitään outoa
vaik' ois kuinka parkua.
Mutta, ei elämä ole tässä
ajallisessa elämässä
- se tulee muistaa, ja oppia.
Tämä!  on ihmiskunnan kasvua.
On ollut valtakuntia ja valtoja
monenlaisia voimia ja rakenteita
- kadonneet ovat aina uuden alta
mahdollistaneet uuden kasvun ja kehityksen.
Ja vanhojen luurankoja ain maasta esille kaiva
- tämäkin aika aikanansa
on arkeologien aarreaitta.