perustettu 06.04.2019

Suuria asioita vielä tarjolla, joilla palvella
olla esillä ja salaisuuksia avata
tutkia tuntemattomia
eikä unohtaa asemaa aikojen rajalla
josta katsella menneitä ja tulevia
tulevien kuvia ja unelmia.


Luettelo runoista
          Runoilija ennustaa tulevista
          läheisistä, vaiko kaukaisista
          vaikkakin, "täss' joukossa jo seisomassa
          tulevien suuria. - Lasketaan vuosia.
 
Näitä tulevien kuvia jo Näkijä huokaili  ... ja Runoilija jatkaa niistä... 
11.12.2018 
Mitä voisin minä?
  
- En pysty pelastamaan tätä maailmaa
en ees ohjaamaan
en sille kertomaan, kuvaamaan
                         toisenlaista ulottumaa
joka yllä tään ajallisen on
- tehtävä kuin mahdoton.
Ei yksi ihminen
- vaik' sellaisiakin on -
muutos suuntaan ei ole mahdoton.
Vaan, mikä ois se muutoksen suunta
joka oikeasti toisi jotain uutta
ja viel jotain vaik yhteistä hyvää
- jotain pysyvää.
Sellaisiakin on...

mut' keksinnöt käsissä ihmisten
pian jo menettävät alkuperäisen merkityksen
ja muuttuvat muuksi, mi tarkoitus oli
- pahuus ja ahneus sen omi.
Jos jokin vaik' hyvää tullessaan oli
se hyvyys jo pian käsissä ihmisten poies suli
ja täyttikin jo tehtävää ihan muuta
... jos palvelee se jotain hyvää
palvelee se jo myös eripuran suuta.
Minkä voisin minä
mitä merkittävää uutta esille tuoda
kun maailma jo niin täynnänsä kaikkea.
Ja onko ees tarpeellista 
yrittää kuin pelastaa koko maailmaa
sillä, ei se sillä pelastu
ei mikään muutu
ei muutu suunta, ei ihminen
samanlainen on ahne, vihainen
vaik' hetkin tuntisikin jonkin rakkauden.
Saiko se aikaan muutoksen?

Ei saanut kuin hetkellisen:
  sodat jatkuu
    tappelut jatkuu
      ahneus ja vallanhalu jatkuvat
ajallisen arvot valtaavat
  tarkoitukset katoavat
    yhteydet hajoavat, ja yhteinen mieli
      yhteinen kieli.
Mitä voisin minä tehdä
tälle maailmalle, sen rauhalle, suunnalle
jollekin yhteiselle ajatukselle
- en mitään.
Mahdoton tehtävä
kuin nostaa jokin valkea lippu kansojen merestä
ihmisten herätä näkemään, kuulemaan
jotain tulevan suuntaa
kun kaikilla vain ajallisen huumaa
ja tekojen kasvua sen
tulevan ajallisen kehityksen.
Ja mitä voisin ees sanoa minä
asioita, jotka vois jotenkin olla yhteisiä:
  arvoja, tekoja
    tuloksia ja suuntia
      tulevien kuvia, odotuksia.
Ja, ketä kiinnostaa!
Kuka haluaa kuulla, kuka taistella
jonkin yhteisen suuren puolesta
- jos sellaista vois olla edes olemassa
kun kullakin on niin omansa
  tahtonsa, valtansa, asemansa
    uskonsa ja tapansa, joita puolustaa
ja joiden puolesta taistella, vaik kuolla.
-En niistä luovuta!
Maailman muutos... Mahdoton!  huokaa Näkijä.
  #
 
13.12.2018
Kohti rankkaa tulevaa
   
Kohti rankkaa tulevaa
vaik ihminen koittaa vastustaa
vaan, toimenpiteet niin vähään riittävät
tulevat tuhoa niittävät
- on pakko!
Seuraus elosta, ei mitään voi
sen tullessaan kehitys, kasvu, muassaan toi.
Ei kukaan tahallaan omaa tuhoaan
kuka ees sotaa - siihen ajaudutaan
ja sit taistellaan ja tuhotaan
ihmisten kaunista unelmaa.
Vaan, mitä se opettaa?
Rauhaako - ei
varomaanko - ei
vaan, hamuamaan yhä enemmän vain
lisää omaa
ja kaikkea kuin kilpaa.
Ja kilpaa myös aseita varustaa
itseään tahtoo puolustaa
- ei etsitä rauhaa, vaik ois millaista historiaa.
Mikä ihmisen pelastaa?
Joku jumalako kaiken ratkoaa
vai, avaruuden jokin valvova suuruus
filmiteollisuuden moninainen luomus.
Ei pelasta - ei noista mikään.
Ei ees ihminen itse enää
voi tulevaa jarruttaa
se määränsä ajallaan saavuttaa
- kuin niin monesti jo ennemminkin
kehityksen kuin salaisin askelin.
Ja alkaa taas uusi
uusi upeampi luomus
kasvun ja tulevan kuvaus
- vanhan unohdus.
Ja aikansa taas silläkin.
Oppiko ihminen uusi?
Oppiko paremmaksi
uudeksi tulevaksi?
Oppi se, jo jotain taas kasvunsa tiellä
uusi uljas maailma
uusi tuleva
uusi unelma.
Sitä ei nyt kannata kuvata
mutta, kehittynyt on edemmäs tää ihmisen rotu
vaik paljon onkin samaa vielä.
Vaan, miten ratkoo hän ongelmansa
tulevainsa tiellä.
  #
 
 
Ja tuli eteen muutoksien kuu, eli huhtikuu 2019
 
06.04.2019
Muutoksien kuu
Ja onhan nyt muutoksien kuu
kevät, ja huhti
matka uudistuu, vaik seili jatkuu merten merillä
alemmilla ja ylemmillä
ja ylempien ylemmillä, viel ulottumilla uusilla
tulevien kuvilla
koska matka kulkee kohti tulevia
ja tulevilla.
  
 
 
 
 
10.04.2019
Elämän vesi
Elämän vesi vois mullistaa kaiken
ja elämän ravinto vois ravita kaiken.
Vaan, kellä ois valta ja voima
lausua ne sanat ja uskoa
että se on totta
toteuttaa muutosta
tehdä kuin tyhjästä ravintoa
kokonaisvaltaista.
Se on mahdollista
- elämän alkemia -
vedestä viiniä
viidellä leivällä ja kahdella kalalla ruokkia tuhansia
ja viel kerätä palasia.
Mahdollista!
Helppoa ratkaisua
vaan, onko luvallista sotkea
ajallisten oloa ja eloa
sen kulkua kuin kohti tuhoa.
Jos vain salaista apua ja uskoa
tulevien kuvia ja unelmia.
Kuin ajallisen vertauskuvia;
kuin silloin ennen, kuin myös nyt
aika ei ole täyttynyt
- vain merkkejä, suuntia, lupauksia
tulevien kuvia, kuin unia.
Valta ei ole kaikilla
vain niillä, joille annettu ja suotu
mahdollisuus aikaan tuotu
syödä ja nauttia,
ravittua, vahvistua
parantua vaivoista
- kallisarvoista
vaikka kuin arvotonta
vaan, kohdalle sattuessa arvokkainta ajassa
vailla vastustusta
varoilla hankkia mahdotonta.
Ajallinen on arvotonta
vaik ois kuinka arvokasta
vain katoavaista
- yks hetki, ja kaikki on poissa
vain ajattoman arvokas on suurenmoista
katoamatonta.
  
  
 
14.04.2019
Muutoksien aika
Muutoksien aika, päivä ja kuu
elämä taas mullistuu
vaihtuu, muuttuu.
On aika! nousta
lähteä ja korjata se hedelmä
joka on valmistettuna
ja valmiina vain poimia ja katsoa
miten kaikki on kaunista
elämän muuttua.
Eikä kyse ole vain paikan muutosta
vaan, ajan uuden alkua
- uusia sanoja ja tekoja
toteuttaa tehtäviä
elää rauhassa

ja kasvaa hiljaisuudessa
omassa rauhassa vailla velvollisuuksia
sillä, ne eivät ole sinun tekoja
vaan, jarruja ja rasitteita.
Ei ole enää aikoja muihin tekoihin haaskata
vaan, tarttua nyt todella ja ratkoa
elon mahdollisuuksia ja saloja.
Vaan, nyt nukkua
ja aamulla katsoa
uusia asioita uudella tavalla
ja avata tulevan porttia ja ovia
- olla rohkea ja vain uskoa;
se mikä on valmistettua, on valmiina
vain kulkea ja poimia
rakentaa tulevia
ja olla valmiina tulevia varten.
Ei turhia harmeja
ei mielen vaurioita
ei kehon raskauksia
vaan, vapautta ja voimia terveenä taistella
ja vapaana nauttia elon kauneutta
ja tarkoitusta, mi tarkoitettu tehtäväksi on
- ei kannata olla uskomaton
sillä, tehdyksi eteen jo tehtynä on
matka uskomaton.
  
 
14.04.2019
Lähtökäsky
-Lue mitä jo olet kirjoittanut
ja tulkitse oikein tehtävät, teot, tiet
tulevien lupaukset ja elosi muutokset
vapaudet, uudet tuulet
voimien lupaukset ...
Niin, elämä on muutoksia
muuttuvaista kaiken aikaa
eikä mikään ole pysyvää
eikä paikallaan.
Ja elämä vaatii etenemistä
uusia teitä ja tekoja
uusia maita, mantereita
- ja vapautta keskittyä oleelliseen
kutsun tekoon ja tehtävään
... vaik niin mukavaa vois olla muukin.
Sulkea tulee nyt suukin
ja puhua vain asioita kantavia
muuttavia, koskettavia.
Ei elämä hylkää, ei jätä
ei pulaan enää johdata
- ei tarvetta sitä kasvua
vaan nyt ... omaa vapautta
ja voimien keruuta.
Välivaihe tää ollut on
kasvatuskoulu kaikkineen
vaan, ei elon tehtäväksi
jatkuvaksi vaivaksi
parhaan viholliseksi
vaik hyvää ja otollista se olisikin
... ei siltikään enää tarkoitukseksi.
Lähtökäsky jo uudeksi
nyt tehtäväksi.
Nyt on uusi
tämä väli monia asioita muutti
... siunasikin monelle tapaa.
Vaan, nyt on aika Runoilijan
- sen Runoilijan, josta jo kirjoitit ja kerroit.    >>
Sen tehtävät ja elonsa tarkoitukset
muuten vain kuin luisuvat ohi sormien välistä.
Vaan, ei sallita sitä
sillä, muutoinhan pian ois kaikki ollut turhaa tietä.
Joten, kyselysi jo tietä käy
vaikkei mitään toteutuneesta näy.
Vaan, vain hetkinen 
ja asiat muotoansa muuttavat;
  asiat, paikat, teot, tehtävät
    voimat kasvavat, kun jarrut poistuvat
ja väreet taas kohdalleen
... vaik eivät poissa ole olleetkaan

mutta, kasvavat ja muuttuvat
  vahvistuvat ja parantavat
    luovat uutta
rakentavat tulevaisuutta
joka nyt on täytetty tähän asti
- edessä on uusi.
Ei pilvet karkaa, ei aurinkokaan
vähän vain muuttaa muotoaan
mut' energia auringon, väreistä kasvaa
siirtyy näkymättömästä näkyvään
- ei ainoastaan näkyvästä näkyvään.
Näkymättömän aurinko on suurempi, voimakkaampi
ja sisältää jo aivan muuta
se todelliselle elämälle antaa suuta.
Joten, ei hätää
ja voima annetaan kaiken tekoon;
terveys ja visio
apu parhain taas rinnalle.
Ja kaikki on oleva toisin
ja elo suurenmoisin.
  
 
19.04.2019
Runoilija valvoo
Taas Runoilija valvoo yötä
miettii elonsa suuntia
- eletään muutoksien kuuta.
Kaikki kuin mahdollista;
asuinpaikkoja
   sanoja
      tulevien tehtäviä, voimia
... saanko vielä pitkään toimia.
Ja millaisia apuja maailmalle;
   palvelua sanojen voimalla
      luentoja
kosketella, tanssia
elämästä viel nauttia
... uutta asuntoa.
Ajallisia
vaan, myös ajallisen takaisia apuja
ajalle ja ajallisille.
Suuria asioita vielä tarjolla, joilla palvella
  olla esillä ja salaisuuksia avata
    tutkia tuntemattomia
eikä unohtaa asemaa aikojen rajalla
josta katsella menneitä ja tulevia
tulevien kuvia ja unelmia.
Elämä on edelleen seikkailu
matka tuntemattomissa
ja tärkeä ajallisen paikka on asema
josta kaikkea touhuta ja katsella
omassa rauhassa ja ajassa
vailla ulkoisten velvollisuuksia.
On olemassa kuin vain yksi ja ainoa:
  sanojen ja salojen maailma
    joilla avata ajallisia ja tulevia
      tulevien maailmoita ja unia.
  
 
20.04.2019
Yks' ainoa sana
Pää edelleen täynnä kysymyksiä
- vaatii varmistuksia.
Palikat kuin valmiina
vaan, ovatko vain yhteen sattuneita toiveita...
(hypätään ne palikat nyt yli)
-Niin, ystäväiseni
mikä ois mahdotonta, mikä mahdollista...
yksikin hetki voi olla se suuri
mitä varten kaikki, koko matka.
Yksikin sana, runo, avaus
totuuden purkaus
- yksikin asia vain
voi olla se koko elon avain...
eli, mitä varten kaikki tää matka ja vaiva
- sitten vasta ajallisen kuoppaasi kaiva.
Mutta, se asia, suuri unelma
voi olla vain yksi aamuinen ajatus
   puhe, kuuntelu
      sen ajalliseen huutelu
... ja kaikki ois tehty
valmista ajallisista kadota
ja jättää kaikki tää aika muille, tuleville.
Siin' olis' sun osasi
yksi ainoa löytö vain
- sen lahjaksi sait - pitkän tiesi päässä
yhdessä elämän pätkässä
sen lopulla vast' löytymässä.
Joten, mitä turhia suuria uneksua
sanojen paljouksia, matkoja
ihmisjoukkoja, kuulevia
sillä...
  yks ainoa sana
    yks ainoa runo, tarina
voi olla se kaiken päämäärä, unelma
jota varten tää kaikki matka
sen vaiva ja kasvatuskoulu
jota ilman se ei ollut ois mahdollista.
Vaatii kasvua ja herkkää tuntoa
uskoa ja luottamusta - kuin hulluutta
kulkea kuin koko ikä kohti tuntematonta
- jonka päässä siis vasta
on kuin kaiken palkka
... se yksi ajatus ja sana
jolla suurta tarkoitusta kaikkeuden kannalta.
Siksi, ei turhaan kannata haikailla 
suurten sanojen määrää
... voi viedä vain väärään.
Vaan, kasvaa ja kuin vain odottaa
sitä suurta ja tulevaa;
  oivallusta annettua
    totuuden juurta, joka on suurta
ja joka on kuitenkin vain suunta
mutta, kyllin suurta
aikaansaada ajallisen muutosta
ja jolla merkitystä
ja jonka tähden kannatti taistella
kuin uhrata ... tää koko elämä.
Se, on sun elosi tehtävä!
  	+300
 
22.04.2019   (2.Pääsiäispäivä)
Ajallisen mittailua
Laskea tarkkaan 
on ihmisen osa elämää rakentaa
- se on elämää;
  suunnitella ja miettiä tulevaa
    rakentaa unelmaa ajallista
ja ajatonta - se on Runoilijan osa
ja kuunnella tulevan arvoja ja totuuksia.
Pohtia ja kuunnella
vaikkei suoria sanoja, ohjauksia.
Asioissa on kasvettava
ei kaikkea valmiina
tulee tietää perusteita
ja sitten varmistua oikeasta suunnasta
paikasta, tulevan arvoista, tarpeista
- ja olla rohkea
tietää totuutta ja tarkoitusta.
Joten ... kulje ja katsele
ohjaus seurassasi on.
Älä ole uskomaton.
Usko, lahjasi on
tieto ja taito
ja ohjaus ajallisen
ja ajallisen takaisen.
  
 
 
23.04.2019
Uskon voima
-Mikä ois viisaus, todellinen ohjaus..., Runoilija tiedustaa.
-Kulkea uskossa
on suurempi, kuin kulkea näkemisessä - etkö muista
uskoa, vaikkei näe, on enemmän 
kuin nähdä, ja sitten uskoa.
Haluaisit nyt nähdä
ja sitten varmistua kulkemisesta
... helppoa, ja myös vaarallista
sillä, voi nähdä väärin
ja kulkea harhaan.
Vaan, uskoa - kulkea uskossa, on suurempi
sillä, uskoa se mikä on
ja mikä tuleva on
siin' ei ihminen pety.
Sillä, usko on jo näkemistä
edeltä elämistä sitä, mikä tuleva on.
Se, on todellista näkemistä
ei se, että on jo kuin valokuva valmiina
mikä on tuleva.
Sillä, se ei ole uskon teko, unelma
vaan, se on ennakkotietoa
jota voi olla vaikea tulkita
sillä, siinä ei ole aikoja, paikkoja.
Ihminen aina kuvasta
rakentaa omia mielikuvia
ja sitten itse täydentää siitä unelman.
Mutta, oikeata uskoa ei tarvitse täydentää
mielikuvilla, kuvitelmilla, toiveilla
sillä, uskossa se kaikki on totta jo nyt.
Ja, uskon kuva on vahva ja horjumaton
ja uskon takana se todellinen voima on.
       	+220
 
23.04.2019
Uskon vaikeudesta
-Sinä edelleen kuin pyydät kuvaa tulevasta
valmiista unelmasta
jotta uskaltaisit toimia
- olla kuin varma.
Se, ei ole uskoa
eikä uskossa kulkemista
eikä välttämättä ees valmiissa askelissa.
Sillä, uskossa on tulevat
sen valmiit askelet
se toteutunut unelma
- kaikki valmiina.
Puhutaan "uskon hypystä"
se jo tuttua menneiltä ajoilta
ei mitään uutta
vaikka silloin saitkin siihen enemmän vahvistusta.
Nyt on oltava enemmän sitä omaa osuutta.
On myös olemassa merkkejä
jotka vahvistavat uskoa
kuin helpottavat - vaikka oikeasti tarpeettomat.
Merkitkin voivat olla väärät
niiden kanssa oltava tarkkana.
Mutta, usko ja merkit oikeat
ovat lupauksia - tulevat.
-Mutta, voiko ihminen niin uskoa
että on kuin täydellinen luottamus
vailla epäuskoa.
Niin, "auta minun epäuskoani", huokasi joku joskus
ei helppoa se olekaan
varsinkin, jos sen yrittää itse tehdä
- rakentaa uskoa. Mahdotonta!
Se oikea usko ON
tai sitten sitä ei ole.
Uskominen ilman uskoa, on mahdoton.
       	+150
 
23.04.2019
Usko ja toivo
-Ja sitten, on uskoa ja toivoa.
Toivo voi vahvistaa uskoa
sillä, usko voi syntyä toivosta
ja ne yhdessä ovat se tuleva
joka on se ihmisen syvä unelma.
Samoin myös ajassa
vaik jonkin osan matkassa.
Siis, toivo näkeväsi, ja siihen usko
ja usko, ett' se on oikea ja mahdollista.
Silloin ei mikään ole mahdotonta.
Uskossa ja toivossa
se oikea voima on.
 
 
23.04.2019
Kaikkiko valmiina
-Ja nyt, kun olet nähnyt
ett' usko on, ja siihen liittyvä toivo
joilla jo edessäsi näet sen tulevan kuvan.
Ja kun yhdistät siihen kaikki näkemäsi palaset;

... joit' ei tässä nyt kuvata ...
ne muodostavat sen näkemäsi uskon kuvan
ja mahdollisuuden
niin, kyllä jo niillä tulisi uskaltaa elämää toteuttaa
ja astua askel kohti tulevaa
- ja ajallisen unelmaa.
  
 
 
24.04.2019
Onko viel' aikaa
-Onko aikaa? huokaa Runoilija
kun pelkää jo pian aikansa päättyvän
valmistuvan elonsa tehtävän
ajasta pois lähtevän
- vaik ihan yllättäen vain 
kesken kaiken.
Onko kaikki pian valmista?
-Ei matka viel valmis oo
alussahan täss' vasta.
Paljon viel on sanomatta
  salaisuuksia kuulematta
    tekoja tekemättä
      moneen koskematta, auttamatta
        suuntia opastamatta
tekemättä se varsinainen teko
päämäärä, elon unelma
jonka tarkoitus on täyttyä.
Ei siitä tule huolehtia, päivien määrästä.
Ja väliäkö sen
jos yllättäen sit lähdet.
Kesken aina, kuin kesken jotain jää
kuljetaan vain kohti päämäärää.
Päämäärän pää
jossain kaukana häämöttää
ja ajallisen määrä
vain sen osan on pää.
Päämäärä elämään jää ajallisen taa
jossa sitä edelleen saa tavoittaa.
Ei yks raja päämäärää poista
ei ajallisen katoaminenkaan.
Uusin voimin voit käydä matkaasi jatkamaan.
  
 
 
25.04.2019
Ajalliset, vaiko ajattomat
-Onko ees mahdollista
toteuttaa tää tehtävä
käsillä oleva projekti, joka mieltäni vangitsee?
Ja kaiken tarkoitus, elon tehtävä.
Pilvilinnako vain mun projektini on?
Liekö vaik mahdoton
vaik merkit ympärillä niin oivalliset on?
-Pilvilinna sais olla suurempi
oikea, todellinen unelma
ei vain se ajallinen
vaan, tehtävä kuin ikuinen.
Sillä, keskittyminen ajalliseen
ain ajattomilta voimia syö
jää vaik tekemättä se tärkein, elämäntyö
jota varten tää kaikki matka ja vaiva
kasvatuskoulukin ankara
   monin-mutkainen
      outo-kuljetuksinen.
Ajallisen hankkeet on ajalliset
ajattoman hankkeet on iäiset
- kumpi niistä on tärkeämpi;
     se, mi tänne jää
     vaiko se, min vie mennessään
jolla rakentaa tulevaa
ajallisen apua ja tulevan unelmaa.
Jätä verkkosi, ja astu seuraani
voima sinulla jo on
on tieto ja taito
on suunta oikea ja aito, sitä toteuta
ja siinä edelleen kasva ja hetkinen odota
- se on tulossa
joka kaiken on ratkaiseva.
Saahan ajallisessa puuhata
se hyväksikin on
mut' elämäntehtäväksi se puuhailu on kelvoton.
Mitä jälkeesi jää, jos kaikki häviää?
Sanojen virta, lähde ehtymätön
se, se tehtävä on
ammentaa vettä virtaavaa
juoda ja jakaa
apua, tietoa, antaa ja opastaa
rakentaa tulevaa
- ei aikaan yksin, vaan, ajan taa
kun aika sinut kahleistaan vapahtaa.
Ei elämäsi ole tavanomaista
ei kulje se ihmisten mukaan
joita auttaa ei enää voi kukaan.
Mitä saavat he ajastaan mukaan?
Elonsa tien ja kokemukset kaikkineen - tottakai
mut' minkä arvon he siitä sai, ajallisen matkasta
vain sen rakentamisesta
katsomatta lainkaan rajan taa
joka jatkossa kantaa.
Sinun tehtäväsi ei ole se ajallisen huume
vaik elostasi nauttia saatkin.
Tehtäväsi on suurempi
sen hetkin ymmärrät ja näet
... sit ajalliseen häviät
ja unohdat, syväsi unelmat.
Mutta, ne eivät häviä
vaik mielesi horjuisikin.
Sinä palajat taas lähteesi luo
miss' vesi elävä, kimmeltävä
sua kutsuu ja ravitsee
antaa voimaa, ja taas kuin kahlitsee
sen todellisen voiman ja arvon luo
joka vain sinulle sen rauhan tuo.
  
 
 
25.04.2019
(Tässä on voimallisesti avattu tulevien kuvaa
joka on kuin toteutuvaa vuoden 2020 alusta.
Katso seuraavat kullan väriset otsikolliset
25.-30.4.2019.)
Tulevan kulkua ja kuvaa
-Entäs, jos se suuri
sun edessäsi yhtäkkiä on
- se kaiken tarkoitus ja tavoite
se salaisuus
joka kerralla voi muuttaa kaiken
poistaa kaiken muun ajallisen haikailun ja huokailun
joka olisi juuri se "mitä varten" tää kaikki;
   kuljetuskoulu
     kuulon opastus
       usko ja luottamus
voima nähdä ja muuttaa
ajallisen suuntaa ja tilaa
jolla lohduttaa katoavaa
- sillä, kaikki ain aikanaan katoaa
tavalla ja toisella:
   kuka omalla tavallaan
      kuka kaikkea koskettavalla.
Millä vaikuttaa siihen "kaiken osaan"?
- Mahdotonta.
Ihminen osansa syönyt on
vaik tehtäisiin mitä.

Mikään ei enää muuta sitä, mikä kasvanut on suureksi
elämäntavaksi, rakenteeksi
ainaiseksi ahneudeksi, ja toisen sortamiseksi 
ja maan vahingoksi;
otetaan, otetaan, otetaan
mitä takaisin annetaan
maa pilataan
ihana hukataan, tuhotaan.
Nyt pienin teoin taistellaan kuin mahdotonta vastaan
ja siten viel loputkin kadotetaan
siin' taistelussa kuin tutkainta vastaan
minkä itse aiheuttaneet on.
Tehtävä mahdoton.
Vain "iso teko" voimallinen on.
Sen esto on mahdoton.
Ei paluuta enää oo ihmisteoin, voimin
vaik miten kerättäis pennosia pienoisia
ei pelastu tila maallinen
tekoja kuin hukkaan heittäen
ja niistäkin vain oikeasti
hyötyä itselleen etsien, ja asemaa
olla jotain - pelastajaa.
Turhaa!
vaik ihminen miten muka kauniisti nyt touhuaa
siirtelee rahaa vähän sinne, vähän tuonne
yks puu sinne, yks ratkaisu tuonne.
Pieniä tekoja!
kun ne suuret tuhoajat 
eivät suuntaansa enää muuta
kasvattavat vain tulojaan kartuttain.
Ja omaisuudet suuret vain harvoihin kertyvät
eivät tekoihin pelastaviin
vaan, uusiin vain saastuttaviin.
Eikä kukaan luovu omastaan
- kaikkea tulee vain kasvattaa ja kartuttaa.
Se ihmisen sokeuttaa.
Vaan, se "kaiken kohtalo" silmät avaa;
kun kaikki arvonsa menettää, katoaa
ja vain odottaa sitä, kuin julmaa tulevaa.
Maan kulkua kaikkineen on tuo
se uuden tuo maan luo
ja aloittaa kuin alusta rakentaa 
uutta tulevaa.
Ihminen ei ymmärrä maan voimaa
ja kaikkeuden tarkoitusta
eloa kasvattavaa
ja kaukaista tulevaa
ja sen lopullista unelmaa
mitä varten kaikki tää kulku ennalta tehty
ja myös sen sulku
jotta sitten taas
vois olla uusi kehitys ja kasvu
... lie monennenko kerran.
Sillä, ilman sitä ei ole kehitystä
joka oikeasti veisi eteenpäin kaikkeuden arvoitusta
ja sitä suurta salaisuutta
jota ei todellakaan tunneta.
Mutta, jos se lohduttaa...
sitä todellista unelmaa
joka joskus jossain kaikkea kohtaa.
Kaikki ajallisen teko, aina
on ollut oikeaa
ja sille on annettu sitä suuntaa
jotta se aikanaan voisi toteuttaa
sitä oikeaa kaukaista suunnitelmaa.
Ei siis syyttää saa yhtäkään
sillä, kukin vain elää omaansa elämää
ja saavuttaa elonsa tehtävää
... joka vie siis eteenpäin 
kohti sitä suurta päämäärää
joka tarkoitus on tavoittaa aikanaan
ja ilman ihmisen osuutta mahdotonta toteuttaa.
Siis, kuin lopuksi:
Oikein on kaikki kasvatus, valtaus
haaliminen, omistus
saastutus - ja tuho
ja kuin pian alkava pelastuksen uho
- joka siis tarpeeton
sillä, "kaiken toteutuminen" sen määrä on.
Ja sitten ... alkaa uusi!
Vaik ihminen itsessään
kaikesta ihan muuta luuli.
  
 
 
26.04.2019
Mahdoton mikä mahdoton
    - vaiko, ihana suunnitelma
Kovia sanoja tulevasta
ihmiskunnasta ja maan tilasta
johon nyt havahduttu
kuin suurena yhteisenä taisteluna
maan säilyttämisen puolesta.
Se yhdistää - ketä yhdistää
ei kaikkia tietenkään
  toiset voi
    toiset ei voi
      toiset ei tahdo
toiset vain jatkaa kahmimistaan

monet ei ees voi suuntaansa muuttaa
liike-elämä, raha, valta, määrää suuntaa
... ja, siellä juuri
ois se ratkaisun juuri.
Vaan, mahdoton mikä mahdoton
tuloksen teko on armoton
ja elämän taso, leipä, ruoka
saavutettu tila ja etu...
ei niitä voi muuttaa
ruokittavana monta suuta
ja elintapa viel ihana
siit' ei haluta luopua
halutaan kaikesta viel hyvästä kuin juopua
ja, minä minä minä - me me
firma, yritys, maa
emme halua mistään luopua.
Enemmänkin vain uhkailla toinen toistansa
jotta minulla, meillä, maalla
ois enemmän viel asemaa maailmassa.
 
Millä muutat tuon, oi ihminen
millä käynnistyisi vapaaehtoinen luopuminen
millä poistuisi kilpailu
ainainen kasvun ja tuloksen odotus
millä aikaan päättäjille rohkeus
lopettaa ja jakaa
omaansa mahtavaa.
Yks ihminen kerää roskia kaduilta
lajittelee muoviansa
maksaa verojansa
seuraa jotain, muka maailman pelastajaansa
... ja kuitenkin hän kulkee kohti tuhoansa.
Ihminen elää tavallansa kaikesta nauttien
  töitään tehden
    elämäänsä eläen
      hankkien, kuluttaen
        matkustaen, juhlien
arjestansa nauttien
tai kärsien, puutteesta osallinen.
Siis, eläen! ... ain viimeiseen tappiin asti
kunnes "mahdoton" kaikkea koski
- ja alkoi parku.
 
Ja, lohduttaako lie yhtään se
ett' toteutui jokin suuri haave
ett' tullaan hetkeen, mitä rakennettu on
jo sen tuhannen vuotta.
Mitään ei ole tehty suotta
vaan, kehitys hyvä ja otollinen
ihmiselo ihmeellinen
koki suuren kehityksen
ja saavutti määränsä tuloksen
jonka jälkeen vasta 
on mahdollista 
alkaa taas se ihana uusi
jonka mahdollisuus on taas suuri
edistyä edelleen kohti suunnitelman suuruutta
jo kauan sitten kuviteltua.
Sillä, sehän täss' kaiken tarkoitus on
kehitys kuin uskomaton;
  ihmiskunnan polvien
    sukupolvien
      yksittäisten ihmisten 
... kaikkien kautta
kulkea kohti tulevaisuutta
joka siis ei ole vain tämä hetken katoava aika
vaan, se suuruuden tuntematon suunnitelma
jolla todellinen tarkoitus on
- viel kaikille tuntematon -
... mutta, oi suunnitelma niin hyvä on.
  
 
 
28.04.2019
Toisenlaista tulevaa
    - vaiko, jyrää rattaat
-Oletko unohtanut asemasi
kun ajallisia vain huokailet;
kyselet paikkoja, tehtäviä
mietit ihmisiä
läheisiä, ystäviä...
Niissäkö kaikissa sun kiinni pitäisi
heissäkö riippua, yhdessä olla
vaik koko ajan vain erilleen ja omiin
kuin suorilla sanoilla.
Mitä haluaisit kirjoittaa, mitä jakaa
millä kuin viihdyttää lukijaa
mennä kuin ajan henkeen mukaan...
Siihenkö sinua ois valmistettu kaikki nämä vuodet
kasvatuskoulut, opit, lahjat
ett' näkisit tulevat 
ain ihmisten mukaiset unelmat
ruusuiset maailmat.
Siinäkö muka tehtävää
siitäkö jotain merkittävää
ajallista rallattaa, kuten kaikki muutkin
hymyyn kääntyvät suutkin.
Vaan, mitä hyötyä on siitä
  ajalliseen vain tuudittaa
    ikävät unohtaa
      kuin Ruususen uneen vain vaivuttaa
tulevan uhkat unohtaa.
Toisenlaista tulevaa 
on sun osasi julistaa
- siihen sun lahjasi, apusi, annettu on
julistaa kuin kohtalon, vaik' se raskas olisikin
toisenlaisin tulevin
poikkeavin unelmin
ei ajallisin kuvin
vaan, sen takaisin
suurempien tulevien kuvin
ihmiskunnan muutoksin.
Kuka niistä tahtoisi, uskaltaisi
kuin osansa pilaisi
tulonsa vaarantaisi
sillä, kuka niistä ees mitään maksaisi
tulevien raskaista muutoksista.
 
Ei pysy, tää ajallinen maailma
sellaisena ennallaan
ei enää kauaakaan
sillä, niin paljon muuttuu, ja kaunista kadottaa
rakentaa uudenlaista tulevaa
jonka kauneus vast' takana sen
tään ajallisen häviämisen.
Puhua siitä kauneudesta
luvata kehitystä vast jälkeen tään
- se ihmistä hämmentää
sillä, nähdä se hyvä ja otollinen
vast' tulevien aikojen
jälkeen näiden ajallisten päivien
... mieleen vain on harvojen.
Sellainen on ihminen
ei näe, muutu, kuin vasta
myötä suurten muutosten
vaik' arkea se ajassanne monelle on
moni on viel tulevien peloista osaton
kun kaikkea kuin yltäkyllin ympärillä on.
 
Mut' luopumisen tie
raskas lie
vaik' pienin muutoksen elein se kohti käy
mik' ei vielä suuremmin näy
vaik' merkit jo ympärillä nousevat

toiset jo näkevät
tulevan kuviin uskovat
toiset kuvittelevat
ett' tulevia teoillaan karttavat
vaik' mahdoton, mi mahdoton
ihminen on muuttumaton
... vaik tahto toisin oisi
uskovat, ett' teko pienikin
jotain muuttaa voisi.
 
Mut' jyrää rattaat suuren maailman
kehityksen vauhdin, mahdin
vallan, aseman
kuin kovan taistelun osuudesta maailman
- ain enemmän ja enemmän siitä omistan
ja teoillani sen lopulta tuhoan
tään pienen rajallisen pallon niin ihanan.
Mutta, tulee uusi
sillä nyt lohdutan
kuvalla toisenlaisen tulevan
... sen suuremman unelman
mi ihmisellä vain ajassa on.
Kehitys on ajaton
se tään ajan takana
vast luvassa on.
  
 
 
29.04.2019
Raskas kello käy
Hämmästyttää, kummastuttaa, pientä kulkijaa
kun kuvaa hän nyt vain tulevaa
outoja lupaa
ja piirtää eteen aikaa, mit' ei vielä näy
- vaikka, koko ajan raskas kello käy.
Merkit tulevan
jo häiritsee ajallisen unelman
vaik' monikaan ei vielä todella
tilannetta tajua.
Eletään kuin ennenkin ...
ja kaikki on hyvin.
Miten ihminen muutenkaan elää vois
omat teot ei tulevalta
voi mitään ottaa pois.
Kello vain käy
merkit kasvavat
ajat muuttuvat
ihmiset suuttuvat, kun arkeen jo kajotaan
kuin turhia apuja tarjotaan
ja niitä köyhillä maksetaan.
Rikkaita ei mikään kiinnosta lain:
-"Minä elämältä lahjaksi niin paljon sain!
Tämä aika on minun!" hän aattelee vain
varojaan piilottain.
Vaan, piilossa kaikki, täll' samalla pallolla
ei niin kaukana, ettei vois koskea
ja ajallisen jo yksikin nyrjähdys
on hälle merkittävä menetys.
Mutta, teki hän mitä teki, ei vaikutusta sen
maan elon muutoksen.
Ei muutokseen pysty rikas, ei köyhäkään
   ei valtio valtava
      ei valta mahtava
sillä, niin pitkällä jo kehitys on - mahdoton pysäyttää.
Eikä päättäjät ylhäältä alas saakka
voi kehitystä sammuttaa
vaan, koko ajan tulee juoksua kuin parantaa
säilyttääkseen omaansa asemaa
... jota pian jo köyhyys uhkaisi
jos ajatuksiaan, tekojaan, muuttaisi.
Eihän siihen kukaan vapaaehtoisesti ... paitsi ne
joille syttyy jokin ylempi haave.
Heille ei enää merkitse valta
ei asema, ei raha
vaan, tuleva
jonka puolesta tulee taistella.
Sellaisia kyllä nousee ja vaikuttavat vahvana
vaik' oikeasti turha on heidänkin taistonsa
kuin säätöä vastaan
kaikki vain toteutuu ainoastaan.
Ja kuten jo sanottu
  ei rangaistuksena mistään teosta
    ei kehityksen upeasta kulusta
      ei vallan ahneudesta
        ei jatkuvasta kilpailusta
          eikä kilpavarustelusta
ei mistään kuin ihmisen hyvästä tai pahasta teosta
vaan, kyse on ainoastaan suunnitelmasta
jonka tarkoituksena on toteutua
ja jonka tärkeänä osana, kuin pelinappulana
on tää ihmisen osa nyt ajassa
ja sit' ajan takana
kunnes taas uutena jatkaen kasvuansa
uuden suunnitelman mukaan
- siit' ei vielä tiedä kukaan.
Mutta, sellainen on, kuten oli ennenkin
kun viimeksi ajettiin alas tää näkyväinen maailma
- ja tuli uusi, joka on tää nyt.
Senkin kehitys alkaa olla päättynyt.
 
Mahtava oli kulku ja kasvu
kehitys kaikkineen;
  upeat löydöt, ratkaisut
    monenlaiset taistelut, sodat ja rauhat
      teknologia ja avaruuden valtaus
- vaik' kaikki kuitenkin
kuin vain pienten alkujen päivää
tulevien kehitysten pientä häivää.
Eikö tulevan kuva ole suurta
rakentaa mahtavaa tulevaisuutta
vaikkakin, hintansa sillä aina:
- on edellisen päättyvä aika
joka toimii perustana
uuden tulevan pohjana, josta ponnistaa
uutta parempaa suuntaa.
Eikä vanha oikeasti katoa
muuttaa vain muotoa
- olihan se arvokkaana 
kehityksen ketjun osana.
Mitä siitä enemmän voisin kertoa
tulevien kuvia lohduttavia
vaik' osittain kuin kauhua.
Pitää ymmärtää kokonaisuuksia
katsella menneitä ja ymmärtää tulevia.
Menneitä, joiss' ei oikeasti ole mitään uutta
vain ajallisen ihmisen hetkellistä omaisuutta;
  on menneitä polvia
    kaukaisia sukuja
      ja kaukaisien kaukaisia
joiden kaikkien päässä on nyt
tämä nykyinen kansa, viel' elossa oleva
myös tuleva, joka viel' valmistua.
Kaikki tulleet aikanansa
  tehneet tekojansa
    eläneet elojansa
      syntyneet, kasvaneet
        tehneet työtä, rakastaneet
uutta polvea taas kasvattaneet
vanhenneet, kadonneet - unohtuneet
eikä kukaan enää heistä tiedä, ei muista
ei ees ajattele, ett' heitä on siellä
minua edeltä kulkeneita
- ja ilman heitä ei ois minuakaan ...
Näin kukin elää ja kasvaa vuorollaan
matkansa päättää kauniisti kuolollaan
jossa siis ei ole mitään pahaa
vain elon luonnollista rataa
samoin kuin tulo tänne, on lähtö täältä
- puhutaan näkyväisestä.
Synty on kuin aina ihana.
Elo erilainen itse kullakin.
Kuolo samanlainen, vaik' lähdön tapoja monia.
Ajallisen päätös aina sama.
 
Liian paljon on pelkoa kuolemassa
vaik' oikeasti se on kaunista
ajallisesta vapautusta
vaik' ihminen onkin varustettu niin
ett' henkensä edestä taistelee kuin viimeisiin
kunnes yllätyksekseen hän tajuaa
miten kuolema häntä armahtaa
ja hän onnellisna huokaa
kun kaiken elonsa tarkoituksen vihdoin huomaa
- ja pelot, ikävät, kaikkoaa.
(Tuota kaikkea tuo Runoilijan merkki kuvaa)

 

 
 
30.04.2019 
Ihmeellinen ihminen - ja ketju
Milläs tänään mentäisiin ... ?
Sanottu on paljon
vaan viel' on yksi tärkeä
- se on ihmiselämä.
Se on merkittävä
sillä, ilman ihmistä
ei vois olla tätä kehitystä
ja kullakin siin' paikkansa ihan omansa
vaik' kuinka näyttäisi siltä, ihmissilmiltä
ett' jokin kuin tarpeeton kaikelle ois
mut' jos ois hän ketjusta pois
suunnitelmasta jo pala puuttuva ois.
Joten, älä väheksy, sinä ihminen
suunnitelman suuruutta
kun et ees ymmärrä omasikaan osuutta.
Ketju on ketju
ja jos palanen on ketjusta pois
ketju jo katkennut ois.
Vaan, et ymmärrä sinä elon ketjua
se ei ole vain lenkkejä lenkin perään
- se on tapahtumien ketjua
ja jos siitä on pala pois
ketju jo vajavainen ois.
Ei siis puhuta naimisista, lapsista
vaan, arvoista ajallisista
ja rakennelmista ajan takaisista
missä kaikella ain paikkansa on
- siellä ketju on katkeamaton.
Vaan, ihminen on ihmeellinen
ain tiedonjanoinen
uutta ja uutta etsien
löytäen, keksien
kehitystä eteenpäin vieden

vaik' riittäisi jo saavutettu taso
hän uutta vain etsien
ja kilpaillen kuin toistansa vastaan
saavuttaakseen ajallisesta ain suurempaa osaa.
Ja kehityksen nälkä on kova.
Ja etsii hän kuin sukulaista jostain kaukaa
avaruuksienkin takaa...
- mitä hän sillä?
Pystyykö oikeasti vastaamaan kukaan
mikä siihen hullutukseen vei mukaan.
Ja varsinkin, kun ei ihminen tajua
aikoja, ei tasoja;
   yks' päivä voi olla kuin tuhannen vuotta
   ja tuhannen vuotta kuin yksi päivä.
Ja on olemassa alempia ja ylempiä tasoja
läheiset, ja niin kaukaisia 
vaik' ois juuri siinä
ihan nenänsä edessä näkymättömässä
toisessa ulottumassa, ylemmässä.
Ja mitä nyt etsiä niitä
sotkea vain omaansa kehitystä
sillä, pian jo masentuisi ihminen
tasoa kaukaisten ulottumien
jos toinen vaik' edellä vain yhden päivän
- sen tuhannen vuotta
tai, jos vuoden ... paljonko se jo lie
tai tuhat vuotta, joka siellä jossain ois 
vain yksi päivä.
Paljonko tuo kaikki ois täällä.
 
Siis, mitä hyötyä ihmiselle
niin herkästi särkyvälle
... aikansa alussa vasta
kehityksensä kuin alkeissa
vaikka niin paljon jo viisautta.
Mutta, millaista viisautta se Viisauden rinnalla ois
ihmisviisaus ei siitä viisaudesta
vie minkäänlaista palaa pois.
- Aivan kuin ei siinä mitään viisautta ees ois.

 

 - - - - - - - - - - - - -

 

 
 
03.05.2019
Saattaa olla, ett' sua kuunnellaan
Saattaa olla, ett' sua kuunnellaan
joku vaik' suuntaansa muuttaa.
Joku suutahtaa: -"Tuollaista tulevan kuvaa
ei saa ajassa julistaa!
ja vaik' millä sua jo uhkaa.
Vaan, sanottu mikä sanottu
ei asia ole sun, ei sanatkaan
eikä osasi ole mitään pahentaa, vaan, parantaa
ohjata tulevaa
tai lohduttaa, ettei kukaan voi osaansa muuttaa.
Vaan, kuka voi?
 
Yks pieni ihminen
jätteitänsä vaik tarkemmin lajitellen
luopua jostain olemattomasta
mihinkään vaikuttavasta
- vaik' oman omantuntonsa tähden
ja vaik' toisten nähden.
Vaan, ne suuret
kaikkeen vaikuttavat juuret
- ne ovat suuret
joilla merkitystä vasta olla vois
vaan, niin paljon jo niillä päätöksillä
ois tuloista, valtioilta, pois.
Ja seurauksena kuin kaiken katastrofi;
  tulojen loppu
    uudelleen jako, tasajako
ett' kaikkea riittäisi kaikille
niillekin viel' vähäisille.
Ja viel' yhtä aikaa kaikkien on
kuin yhteen rintamaan yhtyen
tehtävä tuo sama:
luovuttaa kuin asema
jonka suurella työllä ja vaivalla saavuttanut on
- on valloitettu vaik' koko maailma
ja sit' antaa se vain pois
kuin ei mitään oikeasti saavutettukaan ois.
-Ei käy! hän tuimana sanoo vain
ja julistajat pannaan pannaan
ei aikaa niin läikyttää voi
sehän jo toisenlaisen tuhon piankin toi.
Niin, mitäs sanot, sinä kuulija tuosta;
   vaikea paikka!
   ei totta!
   ei mahdollista!
   roskaa!
kyllä ihminen osaa ... on osannut ennenkin
jälkeen isojen sotienkin!
Niin, vaan tämähän ei olekaan sota - vielä
mutta, odotahan vain
kun/jos päivä on raskain.
Onnellinen hän
ken ehti pois ennen muita
parkuvia, nälkäisiä, suita.
Mihin ihminen pystyykään hädässään...
rakkausko?
sen se puute vei mennessään.
 
Voi voi sentään...
kannattaisiko jättää sanomatta ...
vaik' johan se sanotuksi tuli
moni sydän, mieli
kiukkuunsa, pelkoonsa suli.
  
 
 
19.05.2019
Voiko muuttaa tulevaa
-Voiko muuttaa tulevaa, mi sanottu on?
-Voisiko sanoista sanotuista toteutua muutos
kuin vastoin kohtalon.
Mikä tulevaisuus se olisi
jos ei sitä sitten olisikaan
- jos se muuttaisi tuleviaan.
Ei muutos mahdollinen
sillä, muutoinhan se olisi pitänyt sanoa toisin
vaan, miten sitä nyt enää muuttaa voisin.
Joten, tuleva on 
mikä piirretty on yllä jossain
ja alla sanoissa jo lausutuissa
muistiin kirjatuissa
esille laitetuissa.
Kuulee, ken kuulee
uskoo, ken uskoo.
Kuulemattomuus ei mitään siitä poista
ei poista uskomattomuuskaan
- kaikki rakentaa jo muotoaan.
Mutta, paha se ei ole - hyvä ainoastaan
vaik' ihmiskunta sitä huokaa.
Eihän tämä kunta ole se tarkoitus
vaan, se tuleva, ja sen tulevan unelma.
Tämähän on vain välivaihe välttämätön 
tulevia varten.
Ei tätä tule pelastaa, sillä
tämähän rakentaa tulevaa.
Sitä oikeaa unelmaa.
  
 
 
06.06.2019
Astui seuraan Ritari
Astui seuraan Ritari, Runoilijan rinnalle
kaukaisista kasvanut
taistellut, puolustanut
uusia rakentanut, hoitanut.
Aika vienyt, kaikkea muuttanut
vain muistonsa jälkeen jäänyt.
Hän joukkoon astui
nous' laivalle Maltan rannalta.
    
Runoilijaa kurkki
mukaan seikkailuun pyrki
... kas, sanottavaa viel ois matkalle paljon
vaik aika muuttunut, ihminen ei
aika Ritarin menneisiin vei.
Vaan, nyt ... hän osaksi tätä viimeistä seiliä
haluaa näyttää kuin kaukaisuuden peiliä
- ja astui laivaan.
  -
 
 
06.06.2019
Katseesi tuima
Katseesi tuima päättäväinen
kysyväinen, odottavainen
takana tehtyjä, mitä edessä...
    
Onko uusia tehtäviä, vaik taistoja
kun katson päällesi puettuja varustuksia.
Sinut kaukaa löysin, sinut Ritari Urhea
Maltan taistelija.
Sinne mun matkani vei
historioihin kaukaisiin
kuin uskojen alkulähteisiin
voimakkaisiin kuviin ja tunnelmiin.
Ja siellä sinut, kuvasi
ylhäältä hyllyn päältä huomasin
heti mukaani halusin
- jotain syvää yhteyttä tunsin.
Sinut kotiini ehjänä sain
nyt pöydälläni seisot - laivallani
jotain syvällä sisälläni koskettain.
Niin, ja nyt kyselen kuin uudelleen:
"Mitä edessä, onko uusia tehtäviä ?"
ja ihailen vahvoja varustuksia
odotan salattuja sanoja
jotka avaavat tulevia suuntia.
  
 
 
06.06.2019
Ritarin varustus
Kypärä
... on suojana pään
katseensa vain, mi edessään
siihen kaikkensa keskittää
eikä sivulta, takaa, sua yllättää voi
vaik nuolen jostain kaukaa toi.
Ja pää on tärkeä
sen kautta tulee esille
kaiken merkitystä
ja ilman sitä, pään välitystä
ei ole mitään 
     eikä minkään ymmärrystä
- koko keho tyhjä.
 
Miekka
... ase taitava taitavan kädessä
jolla tuloksia pään jatkeena
toteuttaen vain pään ajatuksia
ja lujaa uskoa.
Kilpi
... suojaa vihollisen iskulta ja nuolilta
silläkin voi taistella ja tuhota
reunalla viiltää ja painolla murskata.
Puku
... koko vartalon suojana
yllätyksiä torjua
piiskan sivalluksia, nuolia
vaimentaa iskuja
estää haavoja.
Käsineet ja kengät
... liikkumisen suojat
kun jo haava, piikki pienikin
on toimea häiritsevin.
Keho on kuitenkin herkkä
voi jo pienestäkin lamaantua
haavasta maahan vajota.
Vyöt, remmit
... pitää kaiken kasassa
varustuksen paikalla
     oikeassa paikassa
taistelijan turvana.
 
  
No, mitä tarkoittaa tuo kaikki
tämän päivän taistelussa?
Ja mik' on tää Ritari 
   mik' on tään Ritarin osa
      mik' on tää varustus
ja miks on tään varustuksen kuvaus...
Jokin lie ... tulevanko lupaus ?
  -
 
17.07.2010
Oi, suojasi laske
-Oi, suojasi laske
kypäräsi poista, miekkasi rauhoita, kilpesi
ja katso
oisko taistelu nyt ihmistä vastaan ohi
eessäsi uusi kohde - katso tarkkaan...
- et sitä nää
se on viel näkymätön totuus
jota valhe piirittää.
Sitä vastaan ei miekoin, kilvin, haarniskoin
vaan, ottein uusin
silmin kirkkain, näkevin
ja mielin urhein.
Ollen nyt kädessä uuden käskijän
ei enää ajallisen elämän
vaan, ajattomia näkevän
ja jonka soturi nyt olla saat;
   otat vastaan
   ja uusia avaat, mit' avattavaksi annetaan

- ja Runoilija rinnallasi kaiken kirjaa.
 
 
 
19.06.2019
Sanojen hiljaisuutta
Sanojen hiljaisuutta.
Mökin puuhia - on kesä.
- Viihdyn mökillä.
Maltan jälkeen ei suuremmin sanoja
- vain haarniskan kuvausta.
Sitten hiljaista.
Pitääkö olla huolissaan?
-Miksi!
Eiväthän sanat ole sinun.
Sinähän vain välität, mitä sinulle annetaan.
Hetkensä kaikella - taukonsakin.
"Älä huoli, veitikka nuori"
sanat tulevat ajallansa.
Ei pusertamalla
purkautuvat taas purskahtamalla.
Odottavat muotoansa esille tulla
ajallisetkin on hoidettavana sulla.
... ja rempat jatkuu...
 
05.07.2019
Vaan, ei sanoja! ... vieläkään
-Miksi?
Runoilija kysyy: -Niin, miksi?
-Miksi pitäisi. Sinunko tahtosi mukaisesti?
Silloin kuin sinä tahtoisit?
Etkö ymmärrä vieläkään,
eivät sanat ole sinun.
Ja ketä ne kiinnostaisivat
jos sinun omiasi olisivat.
Mitä auttaisivat
ketä kantaisivat
jos olisivat ne vain ajalliset ajatukset.
Odota vain, sanojen aika tulee kyllä taas.
Sitten, kun on oikea aika maass'.
Nyt on muut hommat
... omasi ajalliset teot.
-Niin.
  
 
 
17.07.2019
Mertenmies kyselee suuria.
Mertenmies kyselee kysymyksiä 
kun Suurta kirjaa avaa - ja tavaa.
Runoilija rinnallaan vastauksia kirjaa...
Tähän on nyt matkalla tultu
kuin uudelleen kaiken alkuun
vaik olikin jo matkattu kauas
vuosien ja vuoskymmenten taa
siitä mist' kerran matkalle lähdettiin.
Jotain etsittiin - elämää
jotain löydettiin - vastauksia outoja
ja taustalla aina piilotteli suuria kysymyksiä
joit' ei ees osannut kysyä
ja jotka sen vuoksi
          viel vastausta vaille jääneitä.
Vaan nyt, näitten monien vuoskymmenten päässä
... ehkä jo matkan määräkin häämöttämässä
tulee vihdoin esittää
niitä salattuna olleita kysymyksiä
joihin viel löydettävä vastauksia
ennen ajallisen katoamista.
  
 
 
17.07.2019
Silmäänikö tökkäsit
... kaiken touhuni keskeen
sen punaiseksi sait, muuttuneeksi
- tähänkö se liittyy...
Oisko taas jo aika ajallisia tavata
ja avata uusia ulottumia
ja alkaen kuin kaiken alusta
Suuren kirjan ensi sanoista:
"Alussa Jumala loi taivaan ja maan."
Niin, jo kysyy siis hän, tuo Mertenmies:
-Kuka loi - ja miksi loi -
ja mitä hän oikein oikeasti loi?
Ja milloin Hän - siis, kuka, kaiken tuon loi
ja mihin hän sen loi?
Tällekö pienelle pallolle
avaruuksien sisälle syvälle
jost' sitä ei ees kukaan nää.
Kuin piilossa olevaa elämää.
Ja mihin Hän nyt ois tämmöistä tarvinnut
kun kaikki kuitenkin jo ON!
"Loi taivaan ja maan."
Mitä ovat nuo?
Mistä Hän ne loi -
ja missä itse oli?
Ja kuka oli se kirjuri
joka siin' vierellä kaikkea muistiin kirjaili
kun maa oli vielä autio ja tyhjä
ja pimeys oli syvyyksien päällä?
Mikä maa - mikä syvyys?
Ja, joku liikkui vetten päällä.
Henki. Kuka, mikä?
Ja mitä ovat nuo vedet?
  -
Silmän kipu
-Minä silmääsi koskin, sinä tunsit sen
kuin roskan tai jonkin lentävän pienen.
Vaan, ei se ollut kumpikaan
sinut ajallinen hetkeksi vapahtaa
unille vaivuttaa
... sinut näin uusille avaa.
Merkiksi vain - se hetki
sen nyt muistat; 16.7.2019 aamupäivä.
Askareesi valmistit, sit' lopetit
silmääsi tarkkasit
- et nähnyt siinä mitään.
Piston vain, sen kosketuksen tunsit
sen merkin hetkestä suuresta
uuden avautuvasta.
Sitä olit jo kuin odotellut
se on nyt tässä
tässä oudossa merkissä
silmän näyn avaavassa.
  
 
 
23.07.2019
Selittämätön mennyt
Mennyt
on täynnä valtavia kysymyksiä
selvittämättömiä
ymmärtämättömiä ihmiselle
tuntemattomia ihmiskunnalle
käsittämättömiä
kaukaisia nykyajalle
viime vuosisadalle
jopa tuhannelle.
Vaik niin paljon on kaivettu esille menneitten teitä
kuka oikeasti voi ymmärtää menneitä
piilossa olevia, salattuja
vuosisatoja, tuhansia.
Mitä ovat nämä viimeiset vuoskymmenet, tai sadat
jotka totuutta kaivavat
ja yrittävät ymmärtää
selittää kaukaisia teitä
joiss' yksikään selittäjä ei ole paikalla ollut
vaik jotain lie kaivettu onkin
jotain tavaroita, tapahtumia
luita ja menneitten kuvia
kuin jotain kaukaisia unia
menneitten unohtumia.
Ja, mitä hyötyä ois ymmärtää 
vajavaisesti selittää kasvun, kulun teitä
- kaikki ovat menneitä
eivätkä ne oikeasti selitä
tulevien ja olevien teitä.
Mitä hyötyä oikeasti ois, on
kaivella niitä menneitä
ja yrittää ymmärtää
mitä joskus, jossain, ollut on
se menneitten laari on pohjaton
Ja, jos siitä on selitetty vaik 3 %
sekö kertoisi, mitä mennyt on
miten kasvu kulkenut
miten nykyinen elo rakentunut
mistä mukamas tultu on
- ja mitä sen mukaisesti mukamas tuleva on.
Joten, jos taas kerran kehotan katsoa eteenpäin
se lie kiinnostavinta kuitenkin aina on
vaikka se onkin viel tuntematon
kuin uskomaton
sillä, tulevan tie ei oikeasti
ole ollenkaan, kuin ovat menneitten tiet
luulevat ett' menneitten tiet tuleviin vie.
Mikä harha!
Yrittää kuin helpolla selittää, mitä tuleva on
tulevien selitys menneillä on mahdoton.
Sillä, mennyt on mennyt
se vain kasvua on kaukaisuuksista.
Nyt tuleviin vie...
ja se on tuntematon tie
tie, joka hetkessä voi uusiin käydä
outoja, tuntemattomia, nähdä.
Joten, mitä oikeasti rakentaa se, mikä on mennyt
ja miten mennään edelle
vaik niin lujasti ollaan ajassa ja hetkessä kiinni.
  
 
 
23.07.2019
Tulevien ymmärtäminen
Tulevia ymmärtämään
on päästettävä hetkestä, menneistä, irti.
Onhan tuleva siellä
ja tulevahan se on
kuin piirrettynä kohtalon.
Oisko jotain suurta nähdä sinne
tuntea tie, mikä tuleville vie.
Ja kiinnostaako se oikeasti ketään
kun kaikki ovat niin ajassa ja hetkessä kiinni
ja ajasta on kuin mahdoton päästää irti.
Vaikka, mikä suuremmin on kiinnostanut ihmistä
kuin nähdä edelle
ymmärtää, toivoa, nähdä tulevia
toivoa unelmia
- kuitenkin viel ymmärtämättömiä
näkymättömiä
vaikka ne niin näkyvissä jo ovatkin.
Kuka nähdä voi teitä tulevien?
Mutta, kuka uskoisi
jos joku tulevat selittäisi.
Kuka mitään muuttaisi 
ajallisensa teistä ja teoista
kehityksen askeleista
jos vaik tulevistaan tietäisi
- ja mitä niistä oikeasti ymmärtäisi
ees uskoisi.
Joten...
kulkea voi menneissä
- mitä oikeasti kantaa se
kulkea voi ajallisen hetkissä
- mitä auttaisi se
avata näkyväistä näkyville.
Entä, kulkea edeltä jo tuleville
onko hyötyä sen
tuntemattomien ymmärryksen.
Sillä, tuleehan se kaikki
kuten menneetkin tulleet on
jäävät nekin kuin teinä kohtalon.
Ja aina on uudet tulevat
vaik ois juuri eletty
ne aiemman tulevat unelmat.
Kuinka kauas voi katsoa ihminen
kuinka kauas voi nähdä eteen tulevien...
- ei kauaskaan omin silmin, unelmin
min piirtelee teknisin kehityksin.
Vaan, jos nähdä voi hän silmin näkevin
ylemmin ulottumin
miss' kaikki jo nähtävänä on
... onko se ihmiselle mahdoton. On.
Vaan, uusien, tulevien näkevälle
kaikki salaisuudet näkyvillä on.
 
Vaan, miten selittää niitä tulevien kehityksiä
joit' ei vielä keksitty ole ihmismielelle, silmille
joit' ei kuvattu, piirretty sanoille
kuville tuntemattomille
sanoille esille viel tulemattomille.
Ensin pitää keksiä, näyttää ne sanat
joilla voi kuvata kuvat
pitää avautua ymmärrys kuville
näkökyky väreille viel tuntemattomille
ymmärrys hahmoille ennen näkemättömille
ja sitten kuin tulkkina selittää nuo kaikki
ajallisen sanoille ja kuville...
(Tilanne kuten elokuvassa ARRIVAL,
joka tuli kesällä tämän kirjoituksen jälkeen
aivan kuin havainnoksi näille sanoille.)
- siis, selittää sanat tuntemattomat
kuvat kuvaamattomat
ymmärrykset ymmärtämättömät
ja tiedot viel tuntemattomat
... siis, kuvata nuo kaikki ajallisen vähillä sanoilla.
Tuleeko ongelmia?
Aivan kuten Suuren kirjan alkusanoille.
Kuka ymmärtäisi ne
vajavaisten sanojen taakse kätkeytyville salaisuuksille.
Siin' on matkaa Ritarille
ja Runoilijalle, Ritarin tulkille
jotka siis nyt matkaavat yhdessä
tulevien unelmille.
  
 
 
26.07.2019
Ritarin muoto ja mieli
Jos vaikka on muotona Ritari
ei kyseessä ole se sama, josta mielleyhtymä
vaan, kyseessä on Ritarin mieli
ja uskollisuus, kuuliaisuus lähettäjälleen
totteleminen asetetun tavoitteen eteen
... vaikka ei tavoitetta niin itse täysin tietäisikään
- on vain suunta
ja oikean tunto tehtävästä teosta
joka tulee matkalla tehdä.
Siksi, on kyse oikeasta "esikuvasta", mielestä
ei niinkään Temppeliritarista
vaikka se monella tapaa
myös tätä Ritaria kuvaa.
Kuvaa siis sisäisesti, ei ulkoisesti
vaikka ulkoiset sisäisiä heijastavatkin.
Näin ollen, kun edetään Ritarin mielellä, hengellä
toteutuvat kaikki nuo sisäisen ominaisuudet
jotka ovat tarpeen.
Ulkoisen merkit ovat tarpeettomat
vaikkakin siis, ulkoiset merkit kuvastavat 
sisäisen ominaisuuksia.
Ja mikä on totuus
minkä vuoksi taistella, olla urhea
- sitähän ei oikeasti kukaan tiedä;
on vain suunta, jotakin suurta kohti
ja etenemisen askelet, kuin portaat
vievät sitä kohti.
Vain tämä on mahdollista
ei niinkään taistelu jonkin totuuden puolesta
- siis vain sen suunnan puolesta voi taistella.
Eikä suunta ole aina suora
suora viiva lähtökohdasta maaliin, tavoitteeseen
vaan, suunta on kierteleväinen, kaartelevainen
kuin paksun nuolen sisällä
ja reunat voivat olla kaukanakin.
Eikä suunta ole aina nähtävänä ulkoisen silmin
... eikä aina sisäisinkään
siksi on vain uskottava ja luotettava
ett' ollaan oikealla matkalla
sen paksun nuolen suunnalla
sillä, on monia asioita
joita tulee taistella
jotta suuri nuoli voi toteutua kokonaisuutena.
Ja sen suuren nuolen sisällä
on monia toimia
joilla kuin salaisesti on yhteisiä tavoitteita ja voimia
... toinen toisistaan tietämättä
on monia yksinäisiä
on suuria joukkoja, asiaa ees tuntemattomia
                             jotka toteuttavat kuin kohtaloa
... sitä edes tietämättä, tuntematta.
Ja, kuka oikeasti vois nähdä 
suuren nuolen kokonaisuuden
todellisen suunnan ja tarkoituksen.
Kuka vois ymmärtää tavoitteen, tulevaisuuden
kuka nähdä lopullisen päämäärän
- ja onko ees sellaista
koska kaikki on etenevää
ja oikeasti loputonta.
  
 
 
28.07.2019
Miksi kertoa ihmiskunnan tuleva
Miksi kertoa, kuvata
ihmiskunnan tuleva
olevaisen tilanne - ja unelma
joka on kaiken tään näkyväisen takana.
Miksi kuvata ja kertoa
mitä on edessä oleva
sillä ratkaisua suunnalle
ei ole olemassa.
Ihmiskunta voi yrittää kehitystä hillitä
luopua jostain, vähentää jotain
jotain pieniä ratkaisuja
... ovat vain hiusjuuria suurten virtojen rinnalla
joiden suuntia ei enää voi muutella.
Vaik tuleva jo tiedossa on, muutos mahdoton.

Siitä ei saisi puhua
pelätään vaikutuksia
   rahavirroille
      yrityksille
         omistuksille
kun kaikki muuttuu ja lahoaa
arvot tyhjiin katoaa
rahan valta vajoaa
ja tärkeimmäksi tulee muu
kaikki mullistuu;
   puute kasvaa, kun rahan valta katoaa
      kuka mitäkin omistaa
         mikä oikeasti ahdingosta pelastaa
jos kaikki turvat alta lahoaa.
Tärkeäksi tulee vain elämä itse
   ravinto ja juoma
      turva ja sen puute
         lämpö, hoiva, apu
arjen avuttomuus.
Jotkut ain kammioissaan viel juhlaa pitävät
toiset yrittävät hyötyä toisten tilasta
luulevat vielä, ett' ois kyse kuin jostain pilasta
      omaisuuksien uusjaosta
         osittaisesta, hetkellisestä kadosta
jonka jälkeen viel uusi uljas maailma uusin ehdoin
ja maailma palautuu
entisiin uomiinsa uudella tavalla.
Toiveajattelua!  Raskasta.
Miten pienestä kaikki on kiinni.

Yksi kuin vähäpätöinen tapahtuma, onnettomuus
yks pieni sota - pamaus
ja kaiken muutos.
Vain paperia on moni arvo
digitaalista omaisuutta, bittejä ja oletuksia
tänään näin, huomenna jo ihan toisin.
Miten kaiken arvon laskun ymmärtää voisin.
Kaatuu yks', kaatuu toinen
mistä arvo uus
minne katosi varallisuus.
Mistä raha ruokaan, tarpeisiin
kun kaikki lukittiin.
Kenellä varastoja, kenellä jakaa
miten eletään, kun kaikki vain hitaasti mataa.
Jos loppuu sähkö
  laitteet pysähtyy
    tieto katoaa
      valot sammuu
kaikki seisahtaa
... turha jatkaa ...
Voi maailmaa! joka uutta rakentaa
- ja maa huokaa.
Ja alkaa uusi...
  
 
 
13.08.2019
Uhkia
On paljon uhkia maailman
on uhkia elämän, elämän tehtävän
on uhkia arjen askareiden, ruuan, terveyden
on uhkia suurten muutosten
kaikkea muuttaen.
Mut' silti on elettävä ihmisen
kunkin omaansa elämää
suoritettava elonsa tehtävää
kannettava vastuuta perheen, lasten
työn ja tulevaisuuden.
On vain toimittava oman itsensä puolesta
elettävä, nautittava, taisteltava
syötävä, juotava, ja tulevaa rakennettava
ja kuin vanhat kaikki vain unohdettava.
Jos jotain on tullakseen, ne tulevat
minkäs sille pieni ihminen
kaiken keskellä kiireinen
keskellä omien huolien, tarpeiden
keskellä omien unelmien - ja ruusuisten unien.
 
Ihminen rakentaa
ihminen tuhoaa
ihminen käyttää omaksi hyväkseen
ihminen uhoaa.
Välittääkö toisista ... joku voi tehdä niin
			oman etunsa tähden
toinen on vain ahne
joku näkee kokonaisuuksia, huolestuu niistä
joku vain itsensä - tärkeintä on oma toive.
Aika muuttaa ihmistä;
  ikä, ympäristö, pelko
    huoli tulevasta
      katoavasta unelmasta.
  
 
 
15.08.2019   yötäni valvon
Yksi pieni ihminen, mutta...	
... Vaikka toisaalta, onhan se nähty
miten yks' pieni ihminen
saa yllättäen vallan ylitse toisen
elämässä kuin kaikkeen koskettaen
maailman menoon vaikuttaen.
Jostain vain nousi, kuin tyhjästä ylle muiden
sai aikaan iloa, parkua, pienten ihmisten suiden
koko maailman järjestystä muuttaen.
Mistä hänelle se valta ja asema?
Mistä hänelle se viisaus ja voima?
Mistä hänelle se tuhansiin ja tuhansiin nouseva seuraajien armeija?
Mistä hänelle se paikka
olla maapallon suuri vaikuttaja
vaik' viel hetki sitten oli kuin kuka tahansa meistä
syntyen vain pienestä siemenestä.
Joku suurempiko hänet hiljaisuudesta nosti
elon kulkujensa kautta valmisti
paikallensa asetti
   vallitsevia oloja vastustamaan
      uusia tulevia muovaamaan
vaik' koko maailman menoa muuttamaan.
Ihminenkö itse itsensä nosti
... miksei sitten vaik kuka tahansa meistä
vois yhtäkkiä olla merkittävä.
Ei vaan voi!
Joku suurempi valta jossain
sen vaikuttajan valtaan toi.
Ei yks pieni ihminen 
yksin mitään suurta tehdä voi.
Vaan, paikkansa kullakin auringon alla
paikkansa olla elossansa vaikuttaja.
Paikka on pieni, tai paikka on suuri
kunkin kohdalla toteutuu se suunnitelma suuri.
Eikä ihminen itse ymmärtää voi
oman virkansa määrää
eikä sitä, kuka tai mikä
hänet virkaansa toi
... ja itse kunkin kautta 
toteutuu se elon uusi aamun koi
... jolle ihminen, oikeasti, ei mitään voi
oman osansa vain esille toi.
  
 
 
15.08.2019   yötäni valvon
Ei asiat ole vaikeita
Ei asiat ole vaikeita
ne tulee vain tajuta ja nähdä
ymmärtää merkityksiä
ja tulevien kuvia
- jotka vielä kuin salattuja unia
vaikka kuitenkin jo tosia
tulevien pieniä osia
joista kasvaa vähin erin kokonaisuuksia
- matkalla kohti kaukaisuuksia.
  
 
 
15.08.2019   yötäni valvon
En ole unohdettu
-Ei sinua ole unohdettu
on annettu vain aikaa
sisällä kasvaa
- sehän ei päälle näy
se on hiljaista työtä
tapahtuu kaiken keskellä
ja pitkin yötä
Se... on sitä todellista kasvun työtä!
  
 
 
15.08.2019   yötäni valvon
Tässä hetkessä on kaikki
Tässä valvon halvassa kodissani
- tosin kauniissa
katselen tapettia ja valaisinta kaunista
- on rauhallista
-Eikö tässä ole kaikki mi tarpeen on.
Ei raha, ei tavara
ei elämä suuri mullistava
vaan, pieni ja hiljainen hetki 
kuunnella suuria sanoja
ja olla paikalla
jossa toimia valmistettuna.
Iloitse siitä, siinä on kaikki
eikä mitään puutu
eikä kukaan, vielä, sanoistasi suutu
eikä vielä mikään muutu.
Mutta, odota viel hetki...
avautuu kuin uusi ikkunaruutu
tulevia katsella
ja kuin käsin kosketella - unelmia.
  
 
 
20.08.2019
DNA ja ihmisen osa
Se DNA, josta yleisesti puhutaan ajassa
on ajallisen elon dna
ajallisen kehon apuna oleva järjestelmä
joka ajallista kehoa hallitsee ja vallitsee.
On olemassa toinenkin dna
joka ohjaa kokonaisuutta
eloa kaikkineen
sen alkua, kasvua, tehtävää ja aikoja
milloin mitäkin tulee aloitella ja tehdä.
Kuin kello, kartta
tarkka kuvaus teosta ja työstä
elon tehtävästä.
Nuo eivät selviä ajallisen dna:ta  tutkimalla
mutta ajattoman dna:ssa on kaikki avoinna
nähtävänä, jos vain on voimia, taitoa
sitä katsella ja tutkia.
On sellaisia herkkiä
joille nuo salaisuudet on avoinna
katsella ja kurkkia
tulevien kuvia ja tavoitteita
ihmisen osan kokonaisuuksia.
Sillä, siinä/siellä on kuin piirrettynä
koko kehon tehtävä
sattumukset mukaan lukien.
Se on siis laajempi kuin vain yhtä ihmistä koskeva
se on kartta 
täynnä kaikenlaisia tapahtumia, tietoja, taitoja
elämän kulkuja aitoja.
Ne kaikki ovat siellä valmiina, menneet ja olevat
samoin myös viel tulevat
ja elon unelmat.
Siis, ihmeellinen ajattoman dna
jossa ihmisen elo ratkeaa
ja jossa on kaikki valmiina
ja jossa on kaikki tallessa
	menneet, olevat, ja tulevat
ihmisen elon tehtävät ja unelmat.
Ja on olemassa viel ylemmän tason dna
jossa on tallessa koko maailma
ja jonka osasena on tuo yhden ihmisen dna
rakentaen sen suuren kokonaisuutta.
Siis, siellä on tallessa kaikki 
kuin suuressa pankissa;
mennyt kaikki kaukainen
läheinen kaikki olevainen
ja tulevainen - kaikki.
Ja sitten, on olemassa viel se
joka antaa kaiken kaikelle dna-ketjulle
menneille ja tuleville
ja tulevien suurille suunnitelmille
ain aikain alusta alkaen
ain tulevien suurille portaille
ulottumille uusille
ja suurille unelmille.
Siinä on dna-ketjujen alku ja loppu
samoin kuin on ihmisen ajallisella dna:lla
sen alku ja loppu.
Ajallisen heijastuma ajattomasta
ajallisen aikain alusta
ain ajallisten päätökseen
kun ajallinen kasvaa ajattoman yhteyteen.
  
 
 
20.08.2019
Kovia sanoja tulevasta
Kovia sanoja tulevasta
kuulet myös muualta.
Ne vahvistavat tavallansa, ajallansa.
Ei se viel tänään oo
mutta tulevaa ei pääse pakoon.
  
 
 
22.08.2019
Kohti ajallisen katoa
On kuin ois suurta ihmettä
ja jotain uutta ja outoa
ett' matkaamme kohti ajallisen katoa
ihmiskunnalta - nyt ajassa olevalta.
Mitä outoa siinä
näinhän on aika kadonnut kaikilta jo edesmenneiltä;
on ollut erilaisia tapoja
joskus aikanaan myös samanlaisia
- vanhan kadotus - uuden aloitus
kun kehitys saavuttanut määränsä pään
ja tulos on ollut aika jättää - monestakin syystä
ja sit aloittaa kuin uutena
puhtaana kasvuna.
Aika alkaa taas olla valmista
vanha kehitys kadottaa
ja raikas uusi aloittaa.
Vain sillä on enää mahdollista 
kehitystä jatkaa.
Tämä nykyinen ajallinen
alkaa olla jo niin kaiken kehityksen vankina
ja maata tuhoava
ett' on pakko maa rauhoittaa
se kuin vankeudestaan vapahtaa:
	ryöstöstä
	pahoinpitelystä
	saastutuksesta
	hajotuksesta
	ankarasta kohtelusta
johon tämä nykyinen kunta on se saattanut.
Eikä syy ole nyt elossa olevain
vaan, kaiken myös aiemman kasvun tien...
jonka tarkoituksena siis on kuitenkin ollut
saavuttaa ajallansa tämä tila
ett' uuden korkeamman kehityksen kasvu
ois mahdollista.
Tällä nykyisellä rakenteella, miss' kunta nyt etenee
ei uuden alulle ole sijaa
- sitä ei sallita
   ajallisten valtojen ja voimien
     ihmisten omistusten
        ja ahneuksien toimesta
- kukin haluaa vain säilyttää paikkansa
ja asemansa, arvonsa, rakenteensa.
Joiden kaikkien on siis murennuttava
jotta uusi kauniimpi
ja edelleenkehityksen mahdollisuus
on mahdollista.
Vaan, mitä uutta auringon alla;
aikaisempi kehittäjä on aina 
		saanut väistyä luonnollisen kautta
ja tilalle on tullut uusi
joka vanhan vei edelleen
- ja se vanha kehitys sen uuden alta kuoli.
Tätähän on kehitys
mikä kaiken tään elon tarkoitus
ja se on myös ihmisen ominaisuuden istutus;
   hänellä on sellainen tarve
      ei kuin koskaan tyydy jo olevaan
         vaan, uutta ja uutta hän vain haluaa kasvattaa
... kun aina pian niin tyytymätön on 
jo saavuttamaansa hyvään.
Aivan kuin mikään ei riittäisi
vaik jo niin hyvä ollut ois
uutta ja uutta vain saatava
ja vanha sen alta on kuollut pois.
Ja nyt siis...
on saavutettu se piste ja raja
ett' se todellinen uusi
joka ihmiskunnalle tarpeen ois
... sen kehitysmahdollisuudet on kasvettu pois;
ja vanhan ahneus ja vallanhalu
ja asemien säilytys ja vahvistus
on esteenä sen
uuden kauniin kehityksen
- jost' ihmiset ei mitään tiedä
vaik monilla onkin siitä jo unelmia ja kuvia
mutta, siitä ei saa puhua
sillä aika ei sitä siedä
Joten, normaalia kasvua ja kehitystä tämä kaikki
vaik niin katastrofilta jo piankin näyttää.
Pelastustiehän tämä on 
ihmisen kehityksen tiellä
- vanhan on poistuttava taas uuden tieltä.
Vaikea tietenkin on ajallisen ajatella näin
mut' mitä eroa on heillä
jotka jo kulkeneet menneitten teillä;
lähteneet hekin ovat ajallansa
... tahtoneet sitä tai eivät.
Elon kulkua kaikkineen
eikä sitä muuttuu voi
mut' muutosten kautta uusi 
ain uutta sijaan toi.
Niin on nytkin tapahtuva - ei mitään outoa
vaik' ois kuinka parkua.
Mutta, ei elämä ole tässä
ajallisessa elämässä
- se tulee muistaa, ja oppia.
Tämä!  on ihmiskunnan kasvua.
On ollut valtakuntia ja valtoja
monenlaisia voimia ja rakenteita
- kadonneet ovat aina uuden alta
mahdollistaneet uuden kasvun ja kehityksen.
Ja vanhojen luurankoja ain maasta esille kaiva
- tämäkin aika aikanansa
on arkeologien aarreaitta.
  
 
 
25.08.2019
Kaikki annetaan
-Ano, niin sinulle annetaan
kaikki annetaan
varustetaan, autetaan
- rohkeutta vain.
Niin, ei kuitenkaan huviksi
vaan, avuksi auttamaan
tarpeeseen tehdä työ
... ovat kuin taistelijan vyö
pitää kokonaisuuden kuosissa
kaikki toimii yhdessä
taistelussa elämän puolesta
		ja elämää vastaan
mutta kuitenkin, avuksi ainoastaan.
  
 
 
05.12.2019
Runoilija matkalla uuteen
Runoilija 
matkalla uuteen aikaan
ja uuteen ihmiseen
uuteen valtaan 
ja voimaan kasvavaan.
Ja vanha on taas jäävä taakse
menneeksi kehityksen ajaksi
- vaan, ei vielä
vielä on matkaa tekniselle, tieteelle
kunnes saavuttaa se sen
kuin muutoksen luonnollisen.
Ei se muuten ois mahdollista
tulisi vain vastustusta
taistelua kahden vallan ja voiman
sen teknistieteellisen ja uuden mielen
ajatuksen salaisen vallan.
Ja se ei tarkoitus ole lain
vaan, toinen kuin tiensä päässä
on kuin huomaamaton sen määrä
... teknistieteellinen onkin väärä
vaik niin hyvää ja arvokasta kaikki ollutkin on
sen kasvu vain enää mahdoton.
Ja sitten, tulee se uusi
joka kaiken uudeksi muutti
uudeksi voimaksi ja vallaksi
ihmisrodun kasvuksi.
Mutta...
niin paljon on viel tapahduttava ennen sitä
tää ihmiskansa ei ymmärrä sitä.
Väärin vain käyttäisi
toisen hävittäisi
ja ahneus vain lisääntyisi
ja vallat, ja asemat.
Mutta, se uusi aika
vaatii uuden kansan
joka ei enää moisia mieti, ei etsi
vaan, suuremmat on unelmat
ja rakenteen halut.
Ja silloin eletään jo toisin...
siitäkin jo kertoa voisin
mutta, tämä nyt tästä
ajan hetkestä kohti tulevaa
- se on matka
kohti viel suurempaa unelmaa.
  
 
 
08.12.2019 - su-aamuna
Runoilijan matkaa
(kuin yhteenveto hetkestä, matkasta)
En runoissani kuvaa kaunista talviaamua
lintua puun oksalla
en nuorta tyttöä aitan portaalla
		rakkautta kaipaavaa
en nuorta miestä
	hentoa sydäntä murskaavaa.
Vaan, kuvaan ihmistä
eloaan matkaavaa, sairastavaa
matkallaan kasvavaa
maailmaa muuttuvaa
muutoksien alle musertuvaa
tulevaa uutta ihmiskuntaa - uutta maailmaa.
Ja ajallisen valtaa ja voimaa
ihmistä valheilla tuhoavaa;
	ravinnolla
	lääketeollisuudella
- vaik niin paljon onkin hyvää ja kaunista
on myös salaista vallan tavoittelua
ja rahan ahneutta
pienen ihmisen kustannuksella.
Kuin salaliittoa;
huonoa ruokaa, joka ihmisen sairastuttaa
sit tulee lääketeollisuus, joka sairauksia hoitaa.
Valtaa ja rahaa!
vaikea vastustaa
eikä ihminen usko, jos ei voi nähdä, eikä ymmärtää.
Tekis mieli sanoa, vaan ... niin ...

jo vaarallista, ajan henkeä vastustaa
- ja oikeasti ... se kuuluu tähän aikaan	
ihmiskunnan kehitykseen ja kasvuun			   
kohti jotakin uutta, parempaa.
Ihmiset kuin pelinappuloita suuressa pelissä
suunnitelmassa, jossa on tavoite
ja päämäärä rotua kehittää.
Teknistieteellinen aikakausi on meneillään
sen jälkeen tulee uusi ja parempi
joka sekin taas tavallansa
johtaa kohti jotakin suurta ja kaunista
- uutta ulottumaa.
Mutta ... muutokset ja kasvut on raskaita
ovat olleet aina - ja ovat aina oleva
sillä, ilman niitä ei ihmiskunnalla ole mahdollisuutta
kasvaa joskus joksikin suureksi
- uudeksi tulevaisuudeksi.
Mutta, ihminen itse on kaiken keskiössä;
ihminen - se osansa ajallinen
ja osansa ajaton
... tuo jo yhdenlainen salaisuus on.
Ja noiden kahden puolen taisto kuin loputon
ja tuo ulkoinen, ajallinen
täss ajassa kuin kaiken huomion keskellä on
ja sillä toteutamme kuin ajallisen kohtalon.
Sitä tulee ruokkia, hoitaa, palvella
sen tilaa valvoa
sillä tehdä työt ja elosta nauttia
... tai olla vaik raskaana välikappaleena
elon kasvun matkalla;
vaik sairaana, raihnaana
toisten tutkia ja oppia
tään kehon saloja.
Mutta, mitä syöt, mitä juot
miten kehoasi kohtelet, hoidat, lääkitset
sillä merkitystä, miten täällä elelet.
Ja mikä onkaan sun elosi tarkoitus
- siinä se suurin kysymys, ja vastaus on.
Siin' on tään Runoilijan tehtävä kuin loputon
vaikka silläkin kerran loppunsa on
kasvunsa määrä, kuin kädestä kohtalon.
-Runoilija
  
 
 
22.12.2019
Erilaisia kuvia tulevista
QEDA elokuva (tuli juuri telkusta)
elokuva maailman lopusta
ja aikamatkailusta.
Puolikas ihmisestä siirtyy ajassa
puolikas pysyy ajassa.
Puolikkaalla halu ja tarkoitus 
muuttaa menneen ajan tapahtumia
ettei historia voisi toteutua.
-Satua!
Sillä, millä vois muuttaa historioita
miljardeja kulkuja vain parantamalla elinoloja
jotka kuluttivat varoja ennen tuhoa.
Ja toinen puoli odottaa tulevassa
sen menneeseen palanneen puolikkaan tuloksia.
Siis, puolikas siellä menneissä
vuoskymmenten takaisissa
ajassa lähes tuhotussa
ja toinen puolikas tulevassa
ankeassa olossa
jossa väkiluku jo alle puolessa.
Ja sit' yrittää muuttaa mennyttä
ett' ois saman elon tulevaa jo pian sata vuotta
- sinä aikana, lähes kaikki jo katoaa.
Mahdotonta!
 
Sit' putkahti kuin tulevan kuva
Makea vesi nousee arvoonsa
maaseutu palaa voimaansa kun meren rannikot katoaa
kaupungit sieltä vesiin vajoaa.
Maailma muuttaa muotoaan
kuolema ihmistä armahtaa kun vesi, ruoka, katoaa
ja sivilisaatio hajoaa.
Vain jokin tieto jää, vanhan perua
- senkin tieto häviää
sillä, on keksittävä uusi, siis, saatava
jolla uusi aika mahdollistettava
tämän ajan tekniikka on siihen turha
vaik hetken vielä kuin turva. - Turha turva.
 
Ja vähemmälle löytyy se uusi
millä pelastua, vahvistua, rakentua uuteen muotoon
uuteen valtaan ja voimaan
- nykyisin ajateltuna kuin mahdottomaan.
Mutta, mahdoton voi olla totta
sillä, aika on avaava uusia ovia
joka mahdollistaa tulevia
- kuin unia, vaik tosia
tälle ajalle tuntemattomia.
Joten, ei hätää ihmisrodulla
vaik hätää monelle 
kansakunnalle katoavalle.
Ja alkaa rakentua kuin uusi vanhan perustoille
vaik uusi ei perustoja kaipaakaan
sillä ne ... ovat olleet aina - salassa
ja vain odottaneet ajan kulkua
ja kaiken kasvua kohti ajallisen tuhoa.
Kauheata, ja samalla kaunista
sillä, tuo kaikki on yksi unelma unelmien ketjussa
jossa on monia lenkkejä kaukaisuudessa
menneessä, nyt olevassa, ja tulevassa.
Kaunista! 
Kehitys on kaunista
riippuu vain suunnasta, josta sitä katsella.
Ja kaikilla, ja kaikella, on vain aikansa
ja aikain takana on monia muutoksia
ja aikain edessä on uusia tulevia
ja tulevien unelmia
joiden saavutus edellyttää muutoksia.
Joten, kuin elokuvan alussa
totesi luennoiva proffa oppilailleen, että..
-"Nauttikaa nyt, ja eläkää
sillä kymmenen vuoden päästä on kaikki toisin."

Silloin elettiin elokuvassa vuotta 2017.
Vaan, vaikea
eikä ees luvallista
ole luvata vuosia
... synnyttäisi vain ennenaikaisia 
muutoksia ja kauhua
valtain ja voimain hamstrauksia
... vaikkakin turhanaikaista puuhailua.
Mutta, salaisuus tähän on yksi:
ei aikamatkailu mitään auta
ei ketään pelasta
mutta, toinen aikamatkailu
jo antaa mahdollisuuksia.
Siis, ei ajassa aikaan
vaan, ajassa ajattomaan
siellä on ratkaisut kaikkeen;
menneisiin, nykyisiin, tuleviin
myös ain uusiin unelmiin.
Vaikkei se vielä, 
ihmistä ja tiedettä niin kiinnostaisikaan
vaikka, ilman sitä ulottumaa ei elettäis ees tätä aikaa
joka sen voimalla ain kaukaisuuksista tänne matkaa.
  
 
 
28.12.2019
Selviytyminen tulevista
Viel yksi on pyytämättä, anomatta
ett' keho vois oikein toimia
virheistään, saasteistaan, vapautua
puhdistua ja parantua
uusiutua uusilla soluilla ja voimilla
oman järjestyksensä mukaan
ja saasteiden poistua normaaleja teitä
ettei enää tarvitse valita
mikä ruoka, mikä ravinto, on oikeata
sillä, keho oikein toimiva ja terve
voi kaikesta ravittua.
Ja, että kaikki syötävä ja juotava
on ensin ylempien kautta kulkeva
puhdistua ja ravittua ennen suuhun laittoa
- ja näin on kaikki tervettä
ja elo kaunista
eikä vain kuin väistellä, valita
minkä syöminen, juominen ois luvallista
tällaisena aikana kun kaikessa on saastetta
ja ihmistä, elollista, sairastuttavaa.
Näin on oleva toisenlainen tapa toimia
ett' keho terve osaa ravinnon poimia
ja roskat, saasteet, poistaa
eikä mistään ois keholle vaaraa
sillä, se osaa vaarat ohittaa.
Kyseessä siis kehon ja ylempien voimien yhteistyö
eikä ajallinen ravinto ja saasteet enää ihmistä lyö.
Muuta mahdollisuutta ei ole selvitä ihmisen
sairauksien, saasteiden, merestä
yhä pahenevasta
ihmistä masentavasta, kadottavasta
kuin, ylempien voimilla
ja voimilta anoa terveyttä
puhdistumista kehon ja ravinnon
sillä, ympäristö miss' elämme
sen kuntoutus ja putsaus
on jo ihmiselle mahdotonta.
Mutta, muuttaa kaikki alkemistin tavoin
terveeksi ennen sisälle kehoon menoa
ja alkemistin tavoin ne sisällään muuttaa
ja puhdistaa ihmisen käyttöön, ja sit poistaa.
Näin on tervettä ruokaa ja juomaa oleva aina
eikä mitään ole puuttuva
eikä millään lisällä tarvitse ravittua
sillä, alhaalta ylempien kautta alas
on ravinnolle paras putsaus ja kuntoutus
ja ihmisen kuntoutus 
ylempien voimien kautta on mahdollista
että ihminen voi elää ja toimia
kasvaa ja kehittyä kohti suuria tekoja ja unelmia
käyttäen avukseen yliluonnollisia voimia.
Vain näin voi ihminen elää, selvitä
ja pysyä puhtaana, terveenä
ja rakentua kohti sitä, mi tarkoitus kaiken on
... tää hetki ja aika vaikeuksien ja saasteiden
on kädestä kohtalon
sillä, muutoin ei kehittyis tää ihminen
vain omiinsa tyytyen.
Pitää olla vaivaa ja vastusta
ett' osaa etsiä apua ja anoa
oppia uusia tapoja toimia
saada uusia voimia matkalla kohti tulevia.
Tämä kaikki nyt kuvattu
on matkan pieniä unelmia
matkallaan kohti niitä suuria valtoja ja voimia
 - jotka ON!
  *
Ja nyt, käy läpi kehosi puhdistus
kuntoutus, uudistus
ett' osaisi se oikein toimia
ja että kaikki ois sille otollista.
Ja ravinnosta kiitä
se kuljeta ylemmän kautta alas
ja anna sen kiitoksen kanssa ravita
terveesti toimivaa kehoa.
Tämä kaikki on mahdollista sille... joka...
sillä, ihmisellä ei enää, pian
ole muuta mahdollisuutta elää ja selvitä
kuin etsiä uusia tapoja ja toimia
miten ravinnon voi itselleen kaiken seasta poimia.
Ja viel' kuin lopuksi se tärkein: ilma, jota hengitän
sen ennen käyttöä puhdistan
sillä, muulla tavoin se ei enää puhdistu
kuin vain suun, kehon, ihon, edessä
josta sitten nauttia sitä puhdistettuna
ettei enää sen kautta tulis uusia saasteita.
Aamulla kiitä
ano ja kiitä puhtaasta ilmasta, saasteista vapaasta
ja sinä olet saava sen kuin suodatettuna
ylempien salaisten voimien kautta.
Näin... vain näin se on puhdasta
- se on tärkeä osa ravintoa!
ja jonka todellinen sisältö
on ihmiselle viel salattua ainetta
ei siis ainoastaan happea
vaan, siinä on paljon valkeata ainetta
- ihmiselle tuntematonta, jota pimeäksi kutsutaan
kun on viel tiedon hämärässä.
  
 
 
25.12.2019
Joulun salaisuutta
(kuin pohjustaa tuota alla olevaa "Tulevaisuudesta")
Joulu synnyttää ajan henkeä
vahvistaa sitä ajallisten kokemuksilla ja teoilla.
Se on ajallisen riento
vailla mitään hengellistä juurta
vaik siihen onkin ympätty hengellisen osuutta
- ja se on suurta.
Sillä siinä, kuin salaisella tavalla
tavoitellaan jotain totuutta
- ollen tietenkin vain sen suunta -
mutta, yhtä sen osuutta - tulevaisuutta.
Sitä tulevaisuutta
mikä ei ole silmillemme näkyvä
vaik onkin edessämme oleva
eteemme tuleva - unelma.
Mutta, se unelma
ei ole ajallisen ihmisen unelma
vaik niin kauniisti jouluna laulettua toivetta
johon kuin salaa kätkettyä todellisuutta
jostain uudesta, suuresta
syvän sisäisen unelmasta.
On kahdenlaisia unelmia;
ulkoisen ihmisen ajalliset unelmat
vaik joskus kuin jotain syvempää kaipaavat
- kuitenkin ajalliseen viel ulottuvat
ja sitten on ne sisäisen ihmisemme unelmat
jotka oikeasti ovat kuin kauhistusta ajallisemme osalle
sillä, sille niillä unelmilla ei ole mitään osuutta
vaik niin lauluissa suuresti luullaankin
ett' joulumaa ois jotenkin osa taivaallista ulottumaa
... vain, kuitenkin, pien' harmainen aavistuksen ripaus
on sen joulumaan ajatus.
- Ja miten paljon sekin jo ihmislasta,
sen ajallisen osuutta, kantaa.
Mut' sisäisemme huokaa
... ei tätä eroa (ulkoisen ja sisäisen)
vaan, sitä pientä hehkua, jonka synnyttää tuo
ja monet ajallisen kauniit laulut, 
hengestä syntyneet, vaik monesti jo muovautuneet
mutta, ydin siel viel piilossa on
sanoina kuin tulevien kohtalon.
Mutta, jokainen kuin hengen sananen
sillä, eiväthän kaikki ole niitä
vaik niiltä näyttäisivät
kauniilta ajatuksilta kuulostaisivat
- eivät kuitenkaan oikeasti ole hengestä lähteneitä
sillä, sana vaik sama, mut' lähde muu
se matkallaan musertuu.
Mut' sana mi hengestä syntynyt on
vaik ois se kuin sama sana
kuin on ajallisen sana
se kuitenkin on eri, ja siinä on voima 
koskettaa, hoitaa, parantaa
sisäisen ihmisen ulottumaa tällä matkalla
miss' kulkee se 
kuin alistettuna ajallisen osalle.
Kuin pieni portti sille (sisäiselle)
on tää joulun juhla
miss' ajallisen haamu hetkeksi avautuu
ja sisälle pääsee valo
koskettaen, hipaisten, raviten
muistuttaen sisäisen ihmisen osuudesta
ja matkasta kohti taas 
vapauden uusia ulottumia.
Sille aika raskasta on tuo
kun joutuu odottamaan vihdoin pääsyä 
sen todellisen voiman ja elämän luo.
Mut' tänä joulun aikana
on sillä kuin pieni valta koskettaa 
ajallisen osuutta, ja sitä palvella
sillä, tarvitseehan se ajallinen
monenlaista lohtua elonsa matkalla
... kun se ei oikein ymmärrä
ajallisensa osuutta ja tarkoitusta
olla vain apuna 
sisällisen ihmisensä kasvun kulussa.
Tässä kohden ei saa ketään tuomita
sillä, on kasvuja ja kasvuja
monenlaisia tarkoituksia
eikä ihminen, ajallinen, itse voi nähdä sitä
mikä kunkin on tehtävä.
Ajallisen matka on laaja, vaik onkin kuin lyhyt
mut' moninaisuus sen, kehossa ajallisen ihmisen
on suuri-määräinen
jossa kaikki palvelee kokonaisuutta kukin paikallaan 
valmistaen kaikkea kohti tulevaa
- sitä unelmaa
jost' ihminen ulkoinen ei mitään tiedä
eikä aina sisäinenkään
mutta, heillä on suunta
- ja se on suurta.
On sellaisiakin sisäisiä, joil' on näkökykyä
... ei nähdä totuutta, mutta, ymmärtää suuntia
kohti suuruuksia.
Sillä, ajallisen matkalle
ei sallita sellaisia painolasteja
ett' ajassa vois nähdä kuin kaiken tulevan
ja sen moninaisen matkan 
ja ihmisen muuttuvan
salaisen unelman, joka ei ajassa avaudu
- ei viel tulevassakaan
vaan, matkalla vasta
kohti salaisen unelmaan.
Mutta, joululauluilla kaikki
lähes koko kansa, ja kansakunta
kuin salaisesti, huomaamattaan rukoilevat
tuon uuden tuntemattoman tuloa
- ja rukouksissa on voima;
pienissäkin, vaik vain ymmärtämättömissä sanoissa
jois' on hengen siementä.
Ajallinen ihminen ei näitä erota
kun ovat samoja sanoja, vaik sisältävät eri voimia
... kun ei ole sanoja laulaa, anoa
ajallisen takaisia ulottumia.
Mutta, "Tule joulu kultainen" 
sisältää jo siemenen
toiveen uuden tulevan
hengen unelman.
Toinen "Tule joulu" on vain ajallisen haave
ja toinen "Tule joulu" on jo rukous
anomus, odotus...
kuin harras odotus
sisäisen huokaus
ripaus taivaisen.
Näin sanat lauletut, kauniit
palvelevat samalla aikaa ja ajatonta
ajallisen kehoa ja sisäisen ikuista
lohduttaen ajallista
vahvistaen ajatonta
sen kuin malttamatonta odotusta jostain tulevasta
hänellekin viel salaisesta unelmasta.
Mut' ajan takana on kaikki kaunista
ja ajallisen matka vahvistaa sen osuutta
ihmiskunnan matkalla kohti uusia.
  
Voi kun joku jossain ymmärtäis, huokaa Runoilija.
 
 
27.12.2019
Tulevaisuudesta
Runoilija kuunteli aamutuimasessa
presidentti Koiviston kuvausta ja valtakautta.
Taitavaa tekoa molemmat
- ohjelma ja presidentti.
Kiinnostavaa uutta
- ja vanhaa tapahtunutta.
)))
     -Vaan, ei eteenpäin kantavuutta
vaikkakin asianosaisille viisautta.
Vaan, ei kuitenkaan enää tulevaisuutta
sillä, aika on uus
ja edessä ihan toisenlainen tulevaisuus
jota ei rakenneta menneitten päälle ja perään
- kansa pian uuteen herää.
Ja siin' ei kanna, miten on toimittu ennen
vaan, on löydettävä uudet tavat
miten asiat ratkeavat.
Politiikka osaksi, alussa
sitten se ei enää kanna.
Ei vastausta anna, miten oikeasti tulee toimia
kun asiat ovat kiivaasti muuttuvia.
On toteutettava ihmisarvoja
jolla vasta vaikutuksia
miten oikein toimia
muuttuvissa olosuhteissa.
Siinä vain hienovaraista ohjausta
tulevia ratkoa ja valvoa
itse kunkin osuutta.
Tilanne on vaikea.
 
Vaan, mitä tarkoittaa tuo
ett' uudet ajat, ehkä piankin, tulevat luo.
-Kuvaus tarkempi tarpeeton
valmistautuminen mahdoton
siksi ei kannata avata
tulevien salpoja.
Sen näkevät, tuntevat, itse kukin
elävät sen mukaan, mi mahdollista on
muunlainen elo mahdoton.
Varastot loppuu aikanaan
vaik kuinka paljon niitä olisi
omassa, yhteiskunnassa.
Kaikki alkaa olla valmista aikojen muuttua
vaik' aikaa, paikkaa, ei tiedä kukaan
mut' kaikki joutuvat siihen mukaan.
Eikä vapaudesta kärsi kuin hetkin ne
joil' on valta jakaa ihmisille.
Heillä vähän enemmän
sit vähemmän
tuntee osansa elämän.
 
No, miten tämä nyt liittyi Koivistoon
kun hänestä tänä aamuna matkaan lähdettiin.
-Ei mitenkään.
Kunhan vain avasi kanavan, sanojen esille tulla.
Niihin on valta sulla.
Mihin nyt liittyi tuo?
-Tulevat tulevat ihmisten luo
... on tulleet aina
ja maailma on muuttuva
... on ollut sitä aina.
Mutta, jotta ois tulevassa jotain kaunista
  on vanhojen hajota
    tapojen muuttua
      monien suuttua
  omiansa puolustaa
    omastansa jakaa
kansakunta kasvaa, kuin ei ois kasvanut ennen
(siis, viisautta, ymmärrystä ja yhteistä eloa)
vuoskymmenten mennen.
Pakko!
Ihminen toivoo muutosta
eikä kuitenkaan sitä toivo
sillä, muutos voi olla raskas.
Toivoo uutta maata, ulottuvuutta
luullen sen olevan jotain kaunista
mutta, matka kauneuteen
ei tapahdu muutoksitta.
Ei sitä kuin vain tähän päälle
jostain ylhäältä lasketa
- ja se ois sitten siinä. Ei!
Vaan, se on tie, ja kulku
se on matka, kohti sitä uutta;
aikaa ja ulottuvuutta.
Ja sen matkan päässä vasta
voi odottaa sitä kaunista.
Mutta, kuka silloin vielä on matkalla
ja moniko jo nauttii matkasta vapautusta
sit' ei tiedä kukaan, 
eikä sitä sallita ees ennalta arvella.
Tulee vain suostua, ja matkaa matkata.
ja matkan päässä vasta on valmista
ja nauttia uuden kaunista tulevaista
... sen uutta välivaihetta
matkalla kohti suurempaa totuutta
- joka ON.
 -
-Kas, ei mikään tulematta jää
vaik sen sanomatta jättäisi
mut' voimansa sillä on
jos sen edeltä kertoisi.
Joku näkisi
ett' suunnitelma suuri jossain suuressa on
mut' ihmisille tuntematon.
  
 
 
31.12.2019
Mitä olenkaan tehnyt
Runoilija heräsi keskellä yötä
vuoden viimeisenä päivänä kello 02.40
ja mietti kättensä tekoja
saamiaan ja kirjaamiaan sanoja - ja peljästyi
kun sanojen kuville näin hiljaisuudessaan pysähtyi:
-"Mitä olenkaan tehnyt
mitä sanoiksi sanonut
muistiin kirjannut - julkaissut

niillä kuin luvannut, ett' ajat muuttuvat
arvot, tavat, musertuvat
ja ett' alkaisi piankin jo se muutoksen kausi
mit' pitkään jo luvattu on"
ei yksin Runoilija, vaan myös monet muut
merkkien ratkojat ja kiihkeät suut.
-Minä toivoisin
pois ottaisin ... sanani kuin ankarat kirjatut
jos sillä muuttaisin luvattujen kulkuja
edessä olevia muutoksien polkuja, parkuja
kun vielä on...  (ja vihko loppui tähän)
(alkoi uusi vihko)
... niin paljon hyvää ja kaunista.

Jos jarruttaa voisin 
sanoillani sanojen muutosta
- kuin jarruttaa kehityksen kulkua
vaik tiedänkin, miten paljon on pallolla kauhua
murhaa, ahneutta
valtataisteluja, sotia
kun niin paljon on kaikesta tietämättömiä
tuntemattomia
eloistaan unelmoivia
kauniita, nuoria, vanhoja
toinen toisilleen niin rakkaita.
Haluanko nyt sanoillani vastustaa muutosta;
ihmiskunnan kulkua
suurta lupausta siitä kauniista tulevasta
ihmisestä ja ihmiskunnasta uudesta
uudesta tulevaisuudesta.
Sitäkö nyt vastustaa tahtoisin
sitä tulevaa uutta
vaiko vanhan muutosta
- vastustaa kuin kaikkea.
Eikö mitään puolustaa;
hullutusta jatkuvaa?
ihmiskunnan kasvua, tulevaa?
Olenko kuin hulluksi tullut
ett' kuin seisoisin vaa'an kielellä
ja käsissäni pitelisin kuvia, sanoja
vaa'an kulkua muuttavia.
Mitä nyt ois puolustettavia
ihmiskunnan suuntia?
Kuka sanoisi sen
hetken viisauden?
Eihän tämä enää ole vallassa ihmisten
ei ajallisten tekojen
ei inhimillisten ajatusten
- ei ees rukouksien, kehitystä peruvien.
Mutta, kuitenkin: -Ota pois
tämä tuomion hetki, päivä, aika!
Vaan, pyysinkö nyt
vanhan menon jatkoa
kaiken tuhoa
vai, pyysinkö
ihmiskunnan kehityksen loppua
tai hidastusta
ett' vois se jatkaa kaikkea pahuutta, tuhoa.
Oi, mitä minä oikein anoin!
Vaan, mikä on minun anomukseni ääni
tään kaiken edessä ja keskellä.
-Olet ääni!
  
 
Kirjoitetut sanat ja todellisuus
Kanarian matkani aikana 
sekä omien kehollisten kamppailujeni taustalla
on hiljalleen kasvanut se Korona
vallaten vähin erin maita, mantereita ja kansoja
yhä vain vahvistuen... pelottaen.
Tuosta Koronasta on hiljaisuudessani tihkunut uusia sanoja 
ja joille on löytynyt viimeisen vuoden ajalta monia viittauksia.
Niihin oli ohjausta tuolla tämän sivun alussa.
Ne sanat ovat tänään totisia.
 
26.03.2020   aamulla
Kirjoitetut sanat ja todellisuus
-Niin, voi kirjoittaa ja kuvata
muutamalla rivillä ja sanalla
mitä on tuleva, millaista vaikutusta

mutta, sanat eivät ole eloa
ei tunnetta, ei kokemusta
ei ees pientä pelkoa tai huolta ... vain sanoja
ja niistä joitain hajanaisia mielikuvia.
Vaan, kun sanat muuttuvat arjeksi, elämän todeksi
ja kun itse on siinä seassa, keskellä
kaikki on todellista.
Vaikka sanat on samat, kuin on todellisuus
on todellisen voima ain suurempi, pelottavampi
koskettavampi kaikella tapaa.
Sanat ei ihmistä tapaa
vaikka ne kuinka tietoa ja ennettä jakaa.
 
Sanat ovat kuin kaukana
kuin epätodellisen takana
ja maailmassa on sanoja paljon
ja raskaita elokuvia
joilla aina pikaisia onnellisia loppuja.
Todellisuudessa ei ole hoppua
eikä arvattavaa loppua elokuvan tapaan.
Elämä voi vain jatkua ... jatkua ja jatkua
ei kiirehdi se loppua
eikä elämän totuus ole tuttua
monta arvoitusta, mitä tuokaan edessä oleva.
Ei auta muu kuin asettua
etsiä uusia elon tapoja
ja toivoa, uskoa, ett' tää kuin kuritus
ois pian jo katoava, ja saisi taas palata
ja rauhan aikaa halata.
 
Mutta, millainen on se paluun tie.
Minne tämä kaikki viel kansakuntaa vie.
Miten muuttaa se maailman kulkua.
Milloin taas saa rauhaisasti yötä nukkua.
Monenlaista on huolta ja puutosta
asian, elintapojen muutosta
ajallisen purkua ja puutteen parkua...
vain elettävä ja katsoa
mitä taas huomenna on tarjolla.
Miten muuttuu maailma
kuin vähin erin katoava.
Vaan, ei kaikki katoa
vaik onkin monenlaista muutosta
eikä paikallensa asetu viel aikaan
jonka jälkeen vasta alkaa uusi rakentua.
Eikä samaksi kuin ennen
... ei vähään aikaan
koetus kaikkea muuttaa
mieltä, asennetta, elämäntapaa
uudella tavalla maailma sen jälkeen makaa.
Tarkempi kuvaus on turhaa
ei anna oikeata mielikuvaa.
Vain kokemalla kasvaa ihminen
ollessaan itse kaiken osallinen.
  
 
 
26.03.2020	klo 22.50-
Runoilijaa kauhistuttaa
Runoilijaa kauhistuttaa
- eletään maaliskuun loppua 2020

hän muistelee kirjoittamiaan sanoja
viime vuodelta ja juuri ennen vuoden vaihdetta
ja silloin jo pyysi kuin anteeksi ymmärtämiään sanoja
vaikkei vielä tiennyt niiden todellisia tarkoituksia.
Vaan, nyt on aika esille tuonut
nuo sanojen merkitykset
vaikkei niistä vasta kuin alkumaininkeja
mutta, nyt hän alkaa nähdä tarkoituksia
kirjoittamiensa sanojen takana.
Ja hän pelkää... niiden todellisia vaikutuksia
ja jo kyselee mielessään:
-Ovatko ne todella NE sanat, jotka tulevia tarkoittavat
vaikkei aikoja ollutkaan mainittuna muuten kuin "pian"
ja ne ajat olivatkin jo olemassa
kaikki jo salaa alussa
tarkemmin kuvaamattomana.
Mutta siis, tänään hän jo nähdä voi
vaikkei kukaan todellista vaikutusta oikein arvio
vaan, olisiko se jo sittenkin  tämä
mikä kuin tsunamina
on ylitse maan piirin leviävä.
Onko merkit tutut? - On.
Onko mahdoton rajoittaa? - On.
Voiko ihminen sen pysäyttää? Niin, ei hyvältä näytä.
 
Onko tällä nyt todellakin se tehtävä
ajaa alas tämä nyt ajallinen elämä
ja aloittaa sitten se luvattu uus
se kaunis tulevaisuus
jota ihminen sisällään niin toivonut on
- jossain syvällä salassa sisällään
ei tietenkään näkyvällään
sillä, sehän ois jo kauhistus sille.
Vaan, siltä ei nyt kysytä, eikä sitä auteta
yksin vain on taisteltava tutkainta vastaan
- onnistumatta.
Mutta, ei kaikki katoa, vaik moni muuttaa muotoa
ja alkaa kuin alusta
se uusi ja kaunis rakentua
 
Ja miten aina alkaakaan se uusi ja hyvä
alas painumisen tai tuhon kautta
ja kuin tuhkasta taas nousee sitä uutta
suurta ja kaunista.
Ei enempää sanoja tästä
on vain nyt elettävä
koettava, kasvettava, opittava.
Sillä, tämä on se ainoa tie
joten kehittyä ja kasvettava sille uudelle tasolle
sille tulevalle, joka karttaan jo piirretty on
kuin kädestä kohtalon.
Oi, kamala! huokaa Runoilija
vaikka sisällään, jossain syvällä toivoo ja odottaa
sitä tulevan kaunista.
Kuin ristiriitaista, ihmisen kahtiajakoa;
ajallista ja ajatonta
ja tulevan viel ihanaa tuntematonta.
Siihen on vain kasvettava ja maailman muututtava
jotta se askelma voisi toteutua.
-
-"Voi kuinka toivonkaan
ettei nuo sanat saisi toteutua", hän huokaa
ja samalla pelkää, jos sanoillaan
jotain suurempaa huomaamattaan vastustaa.
Vaikka kuitenkin...
hän jo sisällään ymmärtää totuutta ja tulevaa
ja ihmiskunnan uutta unelmaa.
klo 23.20
  
 
 
27.03.2020	aamulla
Kovaa ja kaunista
Nuo yllä olevat sanat
nukkumaan mennessä kulkemaan alkoivat
tarinan ensi sanoista kasvoivat ja tulevia kuvaavat.
Kovaa  ja kaunista
kuka oikein osaa katsoa ja ymmärtää
tätä ihmiskunnan kasvua ja elämää.
 
Tiedekin jo tutki, ei ihmisten tekemä  (se Korona-virus)
ei laboratorion tuote
ei salainen suunnitelma ajallisten hankkeiden
vaan, jostain luonnosta noussut
maaemosta vastustamaan kehitystä tuhoavaa.
Määränsä pää kaikella riistolla, raastolla
maan tuholla, ihmiskunnan uholla
sodalla ja kauhulla
tuhovoimaisilla aseilla, joita pelkää maa 
- nuo kaikki sitä tuhoaa ja kauhistuttaa.
 
Pian enää mahdoton palauttaa 
siihen ihanaan tilaansa, mi olla tahtoisi hän
joka tahtoo elämän viel säilyvän
kasvavan ja menestyvän oikealla tavalla
rauhalla ja rakkaudella.
Ei sodan kautta rauhaan
ain tuhon ja tuhon, ja viel suuremman tuhon
vaan, alas ajon, kuin sammutuksen kautta
uuteen valoon ja valoisaan rauhaan
jossa maa mahdollinen on auttaja
uuden nousun avustaja
ihmistä eteenpäin kantava
ihmiskuntaa pelastava.
Että taas riittäisi kaikkea kaikille
hyvää ja otollista 
ilman pelkoa ja huolta huomisesta

ja jossa luonto kaikkineen
olisi taas kaunista ja tasapainoista
vailla jatkuvia tuhon uhkia
jollaista tää nykyinen aika on.
Elämä ois pian jo mahdoton.
  
 
 
28.03.2020
Tsunami kulkee
Siitä (Koronasta) sanottu nyt kaikki
mikä tähän hetkeen on tarpeellista.
Tsunami kulkee rataansa
ja palaa tavallansa tuoden uhrejansa
muuttaen maailmaansa
sanomansa sanottuansa.
Niin, mikä on se sanoma
joka sillä on sanottavana?
  
 
 
30.03.2020
Laitanko esille
Laitanko esille nuo sanat, jotka olen saanut
kuvaamaan hetkeä ja tulevaa
- tulevan unelmaa
vaikka juuri nyt niin monenlaista kauhua aiheuttavaa.
-Laita. Annettu annettavaksi edelleen.
Opiksi monille suuresta suunnitelmasta ja ajan tilasta
maasta, joka ei enää kestä tulevaa
jos samaan tapaan jatkaa tää ajallinen kansa.
Siksi ne tulee julkaista
jotta valaisee ne kaiken tarkoitusta
ja antaa monelle myös silmien avautumista sille
miks' kaikki tää vaiva on tarpeellista ihmisille.
Ettei tule täydellistä tuhoa - tämä on rakkautta.
Ei ehkä näytä siltä tämän ajan "rakkaudelta"
vaan, suuremmalta, kaikkinaiselta rakkaudelta
joka koskee koko planeettaa ja sen ihmiskuntaa.
Myöhemmin näkevät ja kiittävät, vaikka tietenkin nyt monet 
valittavat vaivaansa ja elonsa muutosta.
Mutta, muutoksen jälkeen tulee kaunista.
Ja silloin avautuu kaiken tarkoitusta - niille, jotka voivat sen nähdä.
Kaikki eivät sitä näe, eivät iloitse, eivät kiitä
vaan, kiroavat osaansa ja katkeroituvat - vaikka pahimmasta pelastuivat
eli siitä, mikä ois ollut kaiken tulos, jos tämä vaiva ois jätetty pois.
Joten, tie on hyvä, vaik juuri nyt niin sekalainen ja raskas
- muutos on aina raskas
mutta muutoksen jälkeen, 
kun kaikki asettuu uuteen tasoonsa ja muotoonsa
on taas kaunista.
Oikeastaan, normaalia kehityksen kulkua
vaikkakin nyt ajassa olevat eivät sellaista muista.
Sodista viel jotkut, nuoremmat vain kuulleet 
ja romantisoineet omissa mielikuvissaan
vaikka kauheudet ovat olleet tosia.
Nyt unohtuneet, dokumenteiksi muuntuneet.
Antaa nyt elämän vain mennä tavallaan ja ajallaan
moni muuttaa muotoaan
kaikkia ain jotenkin koskettaa
monenlaista kadottaa
monenlaista jo rakentaa.
Samalla kun alta pois purkaa
muutos esiin murtaa ja rakentaa uutta
pienissä aluissa on tulevan juurta.
Tämä kaikki on suurta!
  
 
03.04.2020
Ja mikä vois olla lohdullisempaa tähän hetkeen
kuin tutun laulun kauniit sanat
- Georg Ots ja...
Muuttuvat laulut
Muuttuvat laulut vuosien mennen
aika pois paljonkin vie
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan
voi viedä huomispäivän tie
On kenties vaikeaa, kun myrskyt pauhaa
jos etsii päivää kirkkaampaa
Huomiseen lauluun nyt soinnut luokaa
toistanne ymmärtäkää
On täällä jokainen vain tämän kerran
sä siksi etsi ystävää
Siis katso huomiseen, se uusi onhan
se tuokoon kaiken lauluineen
Onko niin: on paras eessä päin
toivon näin mä mielessäin
Vai onko niin: tie ei vie huomiseen
kaikki jää vain ennalleen
Muuttuvat laulut vuosien mennen
aika pois paljonkin vie
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan
voi viedä huomispäivän tie
Jos luottaa uskaltaa, niin myöskin voittaa
ja löytää uuden ihmisen
  *
02.04.2020
Mitä kaikesta seuraa 
Edellinen kirjoitukseni päättyi huokaukseen:
"Hmmm ... mitähän kaikkea tästä vielä seuraa
kun huomaan, että monien muutoksien toteutuminen
vaatii paljon ajallisen voimaa.
No, kait mua joku suurempi tässä hullutuksessani kantaa
ja kaiken tarvittavan antaa. - Pitää vain luottaa."
-"No, kasvuahan siitä seuraa.
Koetus aina kasvattaa
opettaa luottamaan ja vahvistaa uskoa.
Tulevina aikoina tuosta kaikesta on paljon apua.
Tulevista on paljon arvioita, miten muuttuu maailma
ja miten kauan kestää tätä kuin kuritusta. (Koronaa)
Eikä se ees kaikkia kosketa, vielä
mutta, aikanaan ain jollain tapaa
- kukin siinä osaansa kantaa.
Mutta, kyllä se maailmaa muuttaa
- mikä sen tarkoituskin on
ja muuttaa se myös ihmiskuntaa;
tavallaan sitä jalostaa ja turhia oksia poistaa.
Uudella tavalla aikanaan uutta rakentaa
ahdistusta nyt kaikki kansat yhdessä kantaa.
Uuttahan tämä on tälle ajalle
vaik ei mitään uutta kaikille
- toisilla jatkuvaa sotaa kuin ollut aina
siihen tämä ei nyt tuo suurtakaan muutosta
yks' lisä piirre vain
puutetta, kurjuutta hieman kasvattain.
Varovaisuus ja varominen
tulevien omatoiminen ennakoiminen
tuo erilaista kuormaa;
toisaalta helpottaa ja antaa kuin turvaa
ja toisaalta lisää prosessin kuormaa.
Mikä hyväksi, mikä pahaksi, tuleva sen mittaa.
Tulevat tulevat
olevat ovat ja kasvavat
turha kaikkea arvioida ja ennakoida
ihmisiä pelotella.
 
Pienissä paloissa ja askelissa 
kohti tulevia, ja muutoksia
sillä, sellaisiahan tämä nyt eittämättä tuo tullessaan.
Vaan, onko kaikki pahasta
sillä, ainahan kasvaa myös hyvää taustalla
ja paljon salassa, jot' ei ihminen vielä tunnista.
Senkin kaiken näyttää tuleva
- onhan kuitenkin menossa hyvä suunnitelma
jonka lopullinen tulos on kaunista
- kun sitä aikanaan on mahdollista arvioida.
Nyt tulee vain hetki taistella ja puntaroida
sitä luottamusta ja mihin uskoa
mistä huokailla apua ja mihin turvata
sillä, tuota kaikkea tämä Korona
on huomaamatta, kuin salassa kasvattava.
Ja ihminen muuttuu, moni, - ei kuitenkaan kaikki.
Mutta, kuten ja aiemmin sanoin:
"tämä on vain yksi tsunami"
josta palautumisessa on viel paljon vaikutuksia.
Mutta, onko tää ihana pallo vieläkään turvassa
ihmisten suurilta suunnitelmilta - palloa tuhoavilta."
  
 
 
07.04.2020
Tilannekuvausta - Kippari etähytissään 
Ylemmällä merellä - Kipparin etähytissä
aamuauringossa...

- "Försti sais kyllä pestä noi ikkunat, kun ovat niin..."
-Ja mäen-kyllä! Pese ite! Mä ohjaan.. et-sä-nyn-nää!
-Juujuu... ohjaile sinä vain, näkeehän näistä vielä, jotenkin...
Kertoja:  -" ... nuo kaverukset nuo kaverukset...
Niin, merellä nyt ollaan, sillä ylemmällä.
Alempi, se edellinen, näkyy tuolla laivan alla
tämän uuden pinnan alla. Ja tuolla yllä... huojuaa
rauhaisasti velloaa tuo viel ylempi meri.
Sen ylemmäs ei nyt näe.
Jossain kaukana maissa, kuuluu kummia kuohuavan
- täältä ylemmältä mereltä sen vain voi jotenkin
ymmärtää, vaikkei sitä näekään. Jokin kumma siellä
häiritsee ajallista ihmiselämää.
Jokin kuin peli, sen kuulen ... biljardiko ... eei, mutta
jokin sen tapainen. Korona! juu, korona se on, mikä lie.
Kuuluu olevan aika rankka sen vaivan tie."

 
-"Mitähän siitä tänne näkisin" tuumailee Kippari.

Kertoja:
-"Vaikka, enemmänkin täällä tulisi katsella tuonne edelle
oranssille valolle, ja mitä kaikkea se tarjoaisi sille 
matkan lupaukselle.
Mutta, jotain outoa on tässä, olemmeko sittenkin 
viel jotenkin osallisia tuoss' ajallisen ihmiselämässä.
Niin, tuo Kapteenihan on kyllä vielä osallaan ajallinen
vaik matka jo kulkee merellä ylempien.
Tuo Kapteenin ajallinen osako viel pitää meitä näillä
alemmilla merillä ja ulottumilla, vaikka jo nousimmekin
jotenkin ylemmäs tuon alemman meren ylle.
Mutta, tuolle merelle, mikä näkyy tuolla 
tämän meren yllä, sinne meillä ei ole osuutta
niin kauan, kuin Kapteenilla on tuota ajallisen elon
osuutta. Vähän outoa ja salaista, vaikea kuvata
tätä ajattoman ja ajallisen yhteistä osuutta.
Mutta, siksi kait tunnemme tännekin tuota ajallisen osuutta
ja, jos oikein tarkoin katsomme laidan yli alla oleville merille
voimme nähdä, kuin meren kaukaisena pohjana, sen
ajallisen maan, mist' matkalle lähdettiin kerran - ja minkä
osallisuutta tuo Kapteeni tuntee viel hetken verran."
-"Mitäh! Hetken! miten-ni hetken?", heräs tarinaan tuo
Försti ruorinsa takaa. -"Tonnehan on viel matkaa, tonne
oranssille valolle... tai mikä se-nys-sit onkaa."
-Niin, Försti, hetken ... se on vaikea ajan mitta.
Täällä ylemmällä merellä yks hetki, voi olla tuolla
ajallisella vaikka jo kuinka pitkä. 
Kas, täällä kun ei ole enää sitä samaa aikaa, kuin on 
tuolla laivan alla, pohjalla olevalla ulottumalla. 

Siellä kulkee aika kellon mukaan. Täällä ylemmällä 
ei ole samaa kulkua, vaikka onhan täälläkin omansa 
"kellonsa", mutta se ei oikein pysy paikallansa. 
Se on sitä ja se on tätä - ja se on mennyt, tuleva, ja
milloin vaikka mitä. Kaikki on samanaikaisesti läsnä.
Muistatko Kapteeni tämän aamusi hetken, kun elit 
muistoasi vuoskymmenten takaista - aika tarkalleen 
50 vuotta. Se oli siinä sun edessä juuri äsken, ja nyt 
olet tässä, kaukaisessa hytissä jo eri vuosituhannella.
Ja kaikki tuo välivaiheinen oli hetken kuin läsnä,
tämän nykyisen elämäsi hetkessä.
Ymmärsitkö, Kapteeni, tätä tilaasi, osallisuuttasi
kaikkiin aikoihin samalla kerralla."
-"Ei se siit-mitää voi tajuta - enhäm-mäkää tajunnu,
-mä oon tässä, ja sillä hyvä!" pohdiskelee Försti 
itsekseen ruorinsa takana, kun sivukorvallaan kuunteli 
tuota tarinaa ajoista ja aikojen takaisista ajoista.
-"Mull-on tän ohjaamisen kans iha riittäväst puuhaa,
eikä mulla ainakaa oo aikaa tommosii kuunnella.
... Nii ja .. korvat mull-on aina ollu sivulla, molemmat."
 
-"Niin niin ... mutta siis, Kapteeni, tunnetko 
osallisuutesi vielä tuonne pohjalla olevalle ajalle, 
sen hetken kuin kauhulle, ajallisen elämään vaikuttavalle
 - sitä muuttavalle.
Vaikka nyt osallasi oletkin täällä, vähän ylemmällä,
olet vielä myös siellä, sitä elävällä.
Elät myös sen ajan armoilla, ja tunnet itsessäsi sen
osallisuutta, mutta jossain sisälläsi olet myös täällä,
ylemmän meren päällä.
Ja kuten jo tiedätkin, täältä voi nähdä ajallisen aikaa
eteen ja taa, ja myös sitä hetkeä, missä juuri nyt
se aika mataa.
Ja kuten huomaat, täällä laivalla on myös tuo
Runoilija, joka kaikkea koko ajan muistiin kirjaa.
Ja myös nuo laivan muut matkalaiset, jotka kaikki
ovat tämän laivan ylempää osuutta."
 
Mutta sinä, Kapteeni, voisin vaikka sanoa 
"Kapteeni raukka", joudut olemaan osallisuutta 
myös tuon ajallisen. Vaan, en sano "raukka", sillä 
sehän on kuitenkin arvokas paikka ja lahja, 
tuntea ja oppia tuota ajallista, kokea sen tunteita 
ja asioita omassa olomuodossa, kehossa, vaikka 
jo oletkin toiselta osaltasi tätä ajattoman ominaisuutta.
Se on hieno paikka, vaikka hetkin voisikin tuntua,
että "raukka". Se on kuitenkin arvokas lahja. 
Ja tämä paikka, jossa juuri nyt istut tätä ajallisen
osuutta, on kuin se ajallisen alin tukiasema. (mökki)
Vaikka onkin se kuin kaiken ajallisen keskellä,
on se kuitenkin irti kaikesta, omana ajallisen
ajattomana maana, lepopaikkana,josta katsella
ja kuunnella ajallisen osuutta.
Ja se sun toinen osasi ajallisen, on kuin ajallisen
yllä irti maasta, vaikka maassa vielä onkin.
Se on se sun "Taikurin taivaasi" maan ja taivaan
välimaastossa, kuin ilmassa.
Näiltä kaikilta ajallisen paikoilta voit tarkata ja
seurata ajallisesi osuutta, ollen kuitenkin koko
ajan myös ajattoman ylemmän osuutta, jossa on 
kaikki tarpeellinen tarjolla.
Siellä on siis kaikki, vaan kuten muistat,
"kaikki mikä on sallittua", milloinkin sallittua,
sillä se sallitun osuus on koko ajan kasvava 
ja tieto, ymmärrys, on lisääntyvä.
No niin, Kapteeni, ja Runoilija ... ja kaikki muukin
laivan väki...
-"Mäki oon!" kuuluu taas kannelta.
-"Niin, ja tuo mäki myös... tämä oli vain tämän 
hetken kuvaus, kuin taulu, missä ollaan nyt,
kokonaisuus; meri ja meret, meren pohja, eli
tämä ajallinen, Kapteenin eri ulottumat, ja se aika,
joka on ajassa menossa.

  
Otahan lisää kahvia ja nauti olostasi. Ja auringosta,
joka vihkollesi paistaa ikkunasta.
-"Entäs tuo munkki, keskeyttää Kapteeni, 
-"epäterveellinen munkki. En tahtoisi, vaan kun tuli 
ostettua, maukasta ja makeaa."
- "Älä siitä huolehdi. 
Kaikki on sallittua ja luvallista.
Ajattelet niin tuota ajallisen kehoa ja sen muotoa
terveyttä ja toimivuutta. 
Niin paljon on turhuutta ajassa ja opetuksessa,
kuin pelottelua ihmislasten.
Siunaten ja kiittäen nauti kaikesta mitä eteesi
annetaan. Ne elämän ravinnoksi muutetaan.
Hyvä mieli peloton, on terveyden yksi pilari."
 
No nyt, kuin vihdoin, tähän ajallisen aikasi hetkeen,
oi Kapteeni. Ja kuinka paljon on pelkoa ja tuhoa
kylvetty maailmaan, ja kaikki kuin muuttaisi muotoaan.
Niin muuttaakin, vaan ei se ole paha asia,
hyväksi se aikanaan osoittuu, kunhan pelko tasaantuu
ja uusi muoto muotonsa saa, 
ja aika uusi uutta kasvattaa.
Niin paljon on kaunista viel maassa ja maan päällä,
ei sitä saa tuhota - ei sallita. 
Enemmänkin nyt etsitään uutta muotoa; 
   ei toinen toistansa tuhoava,
      vaan uusia arvoja arvostava.
Monenlaista uutta tuo se tullessaan, vaikea edes 
lyhyesti kuvata. Mutta se on matkalla.
No, onhan se, totta kai, raskasta, kuten muutokset aina,
mutta, aikain takaa niitä ei kukaan muista, raskauksia.
Kaikella on aina hintansa. Ja tuloksena kaunista,
vaikkei se juuri nyt saisikaan, eikä saakaan, kiitosta.
Mutta, aika ajan takana, kun kaikkea toisin voi katsella
voi ihmiskunta huokaista: -Oi, miten kaunista ja arvokasta
onkaan tämä kaikki.
Eikä vanhan ajan tuhoa kenkään enää muista, vaikka
aina onkin historiansa ja historioitsijansa, jottei unohdu
se vanha. Eikä sen taakka, jonka se rakensi maalle
eikä sekään taakka, jonka muutos langetti ajalliselle
kansalle.
Onko tarpeen tarkemmin kuvata tätä muutoksen
kokonaisuutta. Se kyllä kerrotaan tarkoin jälkeen päin
ja myös se kaikki mi tiedossa oli jo edestä päin.
Ja ihminen itsekin kaiken näkee selvemmin,
suunnan mik' oli ennemmin, ja mikä jälkeen on nyt,
kun myllerrys (ihana) on päättynyt.
Saitko Runoilija muistiin tarkoin kaiken?"
-"Sain, niin tarkoin kuin kuulin ja osasin", vastaa Runoilija.
  
 
 
08.04.2020
Koronan seurauksia
Kapteeni istuu etähytissään ikkunan ääressä
ja ihailee nousevaa aurinkoa.
Maan pinta hieman huurussa, yöllä ollut pakkasta.
Ja hän kuuntelee aamuisia ajallisen uutisia
arvailuja ja ajallisten viisauksia, jotka tosin ovat
viisautta vailla.
-"Arvelevat, miten päättyy tää Korona, mihin johtaa.
Millaisia numeroita, millaisia seurauksia tästä kaikesta, 
suloisesta kasvusta.
Sanon 'suloisesta', sillä ihmiset ajalliset eivät vielä tiedä 
sen todellista tulosta - joka siis, edelleen, on kaunista.
Minä näen, oi Runoilija, sinun huolesi ellei kaikki tämä 
toteudukaan, minkä tässä kirjaat kuin saatuna. 
Pelkäät jotain ajallista mainetta. Se on turhaa, 
sillä ethän vielä näe sinäkään mihin tämä kaikki johtaa.
Olet kuin huolissasi, ellei sanasi kauniit toteudukaan
ja joudut kuin salaisesti toivomaan, että olisivat ne totta.
Joudut toivomaan muuttuvaa, muuttunutta tulevaa.
Onhan tämä kauheaa, jos hetkeä ajallisen suunnasta 
arvioi, miten horjuttaa tää kaikki ajallisen maailmaa.
Vaan, ei hätää, sanon taas kerran, tämä kaikki
ihmiskuntaa kasvattaa 
ja tulevan maailmaa monella tavalla muuttaa.
Pitää vain osata katseen kulmaa vaihtaa.
Oikeastaan, kaikki on vain rahaa.
Elämä on täynnänsä kuolemaa, edes ilman
Koronaa. Sen osuus kaikesta poistumasta on
kuin turhaa. Sitä ei monikaan huomaa.
Ja paljon enemmän syntyy uutta, kuin poistaa
joukoista tämä Korona.
Ei ihmiskunta katoa - ei sellaista sallita.
Onhan vielä niin paljon myös kaunista - jos
on myös turhaa, maata rasittavaa.
Siihen tämä nyt hetkeksi vaikuttaa.
Mutta, jotain tämä nyt tulevaa opettaa,
ihmiskuntaa kasvattaa.
Ei tietenkään, taaskaan, kaikkia, mutta
synnyttää uusia asenteita, jotka uusiin kantaa
ja uusia suuntia antaa.
Noniin, nyt on taas aika toteutumaa vain katsella
ja kuunnella, muuttuvia ajallisen arvioita siitä
mitä eteen tuokaan tuleva.
Vaikea on sitä arvata, sillä kaikella on niin
monenlaisia maininkeja suuntaan ja toiseen,
eteen ja taa - kaikki kaikkeen ain vaikuttaa.
Ja ihminen itse viel monenlaista uutta kasvattaa,
Parantaako vai pahentaako, sen näkee
kun jatkamme nyt matkaa.
Noniin, Kapteeni, nousehan taas laivallesi ja
jatketaan matkaa. 
Maailma siellä alla pysyy kyllä paikallaan, 
me muut täällä laivalla jatkamme kohti tulevaa.
Se on sitä todellista unelmaa täällä ylemmällä
tasolla, nyt tällä ylemmällä merellä.
Hetkin voit laidan yli kurkata, mitä tapahtuu
alhaalla, tuolla alemmalla merellä ja maalla
sen alapuolella, kuin pohjalla.
Sillä, ei tällä matkalla tuon pohjan tähden matkata
vaan, tämän ylemmän ulottuman, ylemmän meren 
ulottuman, joka sinulle ja teille kaikille matkalaisille 
on vielä uutta ... vastahan tänne pujahdettiin 
tuosta "muurin" aukosta.
Oli vain niin paljon saman aikaista tapahtumaa;
eletään salattua aikaa, jota sinä saat 
kuin vertauskuvana toteuttaa;
   ajallisen ihmisen muutosta
     henkistä kohotusta
        maanpäällisen arjen muutosta
ja uusien tulevien avautumista.
Melkoista myllerrystä, jos kaiken vois ihminen
silmillään nähdä - suurta olis se hämmästystä.
Ja sinä, Kapteeni hyvä, saat tuntua ja olla osallisena
tuossa kaikessa monella tavalla ja tasolla;
   keho, sun sydämesi ja sisäisesi myllerrys
      ajallisen elosi muutokset ja paikallensa pysäytys
         maailman tilan korjaus
ja sen synnyttämä suuri pelko.
Ja tuo pelko jo itsessään on ihmistä tappava
kehon voimat kadottava ja lamaava.
Pelon vaikutukset ihmiseloon kannattaisi
ajallisten enemmän tutkia. Siinä on viel monta
salaisuutta tarjolla."