Kovia sanoja tulevasta
kuulet myös muualta.
Ne vahvistavat tavallansa, ajallansa.
Ei se viel tänään oo
mutta tulevaa ei pääse pakoon.
          Runoilija ennustaa tulevista
          läheisistä, vaiko kaukaisista
          vaikkakin, "täss' joukossa jo seisomassa
          tulevien suuria. - Lasketaan vuosia."
 
Näitä tulevien kuvia jo Näkijä huokaili...
Ja Runoilijakin jo kirjoitti tulevista.
 
02.10.2019
Toisenlaisia totuuksia
-Toisenlaisia totuuksia
ei absoluutteja, vaan suuntia
sillä kaikki tieto on muuttuvaista
kasvavaista
totuutta kohti pyrkivää
- ei koskaan totuutta saavuttavaa,
huokaa tämä nuori filosofi
joka sanoillansa kumoaa, murtaa
vanhaa ulottumaa
joka kohti pyrkiessään
luuli Totuutta pitävänsä hyppysissään.
Vaik viisaalta näytti
ja sitä myös oli
se elon pitkällä matkalla
paikallensa suli
sillä, jokaisena uutena aikana
uusi tieto sen päälle tuli.
Totuus on 
kuin käsittämätön uni
ja kuin ain uuden talven
	uusi puhdas lumi
joka hetken niin kauniina loisti
- kunnes taas uusi lumi
sen alleen poisti.
Mitä sanoivat viisaat
Mitä sanoi Platon
mitä sanoi Kungfutse, Nietzsche
mitä sanoi suuri Sokrates, 
joka muureja mursi.
Mitä sanoi Jeesus: Minä olen Tie
joka totuuteen vie
eloon ikuiseen
johonkin yhteiseen suuruuteen.
 
 
20.08.2019
Kovia sanoja tulevasta
Kovia sanoja tulevasta
kuulet myös muualta.
Ne vahvistavat tavallansa, ajallansa.
Ei se viel tänään oo
mutta tulevaa ei pääse pakoon.
  
 
 
22.08.2019
Kohti ajallisen katoa
On kuin ois suurta ihmettä
ja jotain uutta ja outoa
ett' matkaamme kohti ajallisen katoa
ihmiskunnalta - nyt ajassa olevalta.
Mitä outoa siinä
näinhän on aika kadonnut kaikilta jo edesmenneiltä;
on ollut erilaisia tapoja
joskus aikanaan myös samanlaisia
- vanhan kadotus - uuden aloitus
kun kehitys saavuttanut määränsä pään
ja tulos on ollut aika jättää - monestakin syystä
ja sit aloittaa kuin uutena
puhtaana kasvuna.
Aika alkaa taas olla valmista
vanha kehitys kadottaa
ja raikas uusi aloittaa.
Vain sillä on enää mahdollista 
kehitystä jatkaa.
Tämä nykyinen ajallinen
alkaa olla jo niin kaiken kehityksen vankina
ja maata tuhoava
ett' on pakko maa rauhoittaa
se kuin vankeudestaan vapahtaa:
	ryöstöstä
	pahoinpitelystä
	saastutuksesta
	hajotuksesta
	ankarasta kohtelusta
johon tämä nykyinen kunta on se saattanut.
Eikä syy ole nyt elossa olevain
vaan, kaiken myös aiemman kasvun tien...
jonka tarkoituksena siis on kuitenkin ollut
saavuttaa ajallansa tämä tila
ett' uuden korkeamman kehityksen kasvu
ois mahdollista.
Tällä nykyisellä rakenteella, miss' kunta nyt etenee
ei uuden alulle ole sijaa
- sitä ei sallita
   ajallisten valtojen ja voimien
     ihmisten omistusten
        ja ahneuksien toimesta
- kukin haluaa vain säilyttää paikkansa
ja asemansa, arvonsa, rakenteensa.
Joiden kaikkien on siis murennuttava
jotta uusi kauniimpi
ja edelleen kehityksen mahdollisuus
on mahdollista.
Vaan, mitä uutta auringon alla;
aikaisempi kehittäjä on aina 
		saanut väistyä luonnollisen kautta
ja tilalle on tullut uusi
joka vanhan vei edelleen
- ja se vanha kehitys sen uuden alta kuoli.
Tätähän on kehitys
mikä kaiken tään elon tarkoitus
ja se on myös ihmisen ominaisuuden istutus;
   hänellä on sellainen tarve
      ei kuin koskaan tyydy jo olevaan
         vaan, uutta ja uutta hän vain haluaa kasvattaa
... kun aina pian niin tyytymätön on 
jo saavuttamaansa hyvään.
Aivan kuin mikään ei riittäisi
vaik jo niin hyvä ollut ois
uutta ja uutta vain saatava
ja vanha sen alta on kuollut pois.
Ja nyt siis...
on saavutettu se piste ja raja
ett' se todellinen uusi
joka ihmiskunnalle tarpeen ois
... sen kehitysmahdollisuudet on kasvettu pois;
ja vanhan ahneus ja vallanhalu
ja asemien säilytys ja vahvistus
on esteenä sen
uuden kauniin kehityksen
- jost' ihmiset ei mitään tiedä
vaik monilla onkin siitä jo unelmia ja kuvia
mutta, siitä ei saa puhua
sillä aika ei sitä siedä
Joten, normaalia kasvua ja kehitystä tämä kaikki
vaik niin katastrofilta jo piankin näyttää.
Pelastustiehän tämä on 
ihmisen kehityksen tiellä
- vanhan on poistuttava taas uuden tieltä.
Vaikea tietenkin on ajallisen ajatella näin
mut' mitä eroa on heillä
jotka jo kulkeneet menneitten teillä;
lähteneet hekin ovat ajallansa
... tahtoneet sitä tai eivät.
Elon kulkua kaikkineen
eikä sitä muuttuu voi
mut' muutosten kautta uusi 
ain uutta sijaan toi.
Niin on nytkin tapahtuva - ei mitään outoa
vaik' ois kuinka parkua.
Mutta, ei elämä ole tässä
ajallisessa elämässä
- se tulee muistaa, ja oppia.
Tämä!  on ihmiskunnan kasvua.
On ollut valtakuntia ja valtoja
monenlaisia voimia ja rakenteita
- kadonneet ovat aina uuden alta
mahdollistaneet uuden kasvun ja kehityksen.
Ja vanhojen luurankoja ain maasta esille kaiva
- tämäkin aika aikanansa
on arkeologien aarreaitta.
  
 
 
26.08.2019
Kehitys, miksi - siksi
Tänne on tullut Taikurikin
kasvanut monien hahmojensa kautta
elänyt ja nauttinut - kärsinytkin
saanut jatkoaikaakin kaiken kokemiseen ja oppimiseen
- jotta - joskus - ois valmis
kertomaan ja kuvaamaan
tätä tulevan unelmaa.
Ei kuitenkaan ajallisen, elossa olevan ihmisen
vaan, kokonaisuuden kehityksen
mikä vääjäämätön tarkoitus kaikelle on.
Tässä kohden ei kannata olla uskomaton
sillä - aika ON!
... astua askel kehityksen
ett' uusi tuleva, kaunis, ois mahdollista
- sillä, muutenhan se ei olisi mahdollista. 
 
Onhan tämä esille saatettava
laitettava kaikelle kansalle, ett' uskovat
ett' osaavat nähdä, oppia
tietää tulevaa
- ja tietää, MIKSI.
Tämä kaikki kehitys
niin hyvän kuin pahan, on SIKSI
ett' kehitys ihmisen
vois jatkua valmiiksi.
Vaikkei se vieläkään
uuden polven jälkeen sitä ole
mut' ovathan taas kasvaneet
ja kehittyneet viisaammiksi.
 
Ja monet kuin tuiki tietämättömiä tästä kaikesta
niin hyvästä kuin pahasta
- eläneet vain omissansa
ja olleet kuin syyttömät kaikelle tulevalle
- eläneet vain omalle pikku unelmalle.
Mut' samanlaisia kuin on kaukaisilla saarilla
on seassa ihmisvilinäin
eloa vain omain pienten elämäin
eikä kiinnosta, ei hyvät ei pahat
- jos vain riittäisivät nää pienet rahat.
Ja toisin myös ne
joilla kaikkea ois vaik kaikille
eloa vain omille 
ajallisille unelmille
heit' ei huoleta mennyt ei tuleva
raha ja valta vain on se unelma
ja kuin ainainen pelko
- ettei se vain katoa.
 
Katoaa kaikki, niin köyhän kuin rikkaan
- arvonsa kaikella kaikille
kuin yks purkaus Vesuviuksen
sama seuraus molemmille
kuin myös tietämättömille, nukkuville.
Syyttömiä kaikki, vaik syytäkin ois
rangaistus, on kaiken yltä otettu pois
sillä, vain kyse on kehityksen
kasvun sijan uuden
toisenlaisen tulevaisuuden
jonka mahdollisti vain vanhan poisto.
- Ja taas pian kasvaa uusi loisto.
 
Kehitystä ihmiselon ja elon tarkoituksen
eikä menneitä enää kukaan huokaa
uutta, uutta! vain lisää tuokaa.
Ja jatkuu ihmisen matka
halu, ahneus, taistelu omansa puolesta
toisen riisto ja vallan halu
... siin' on kehityksen kuin työkalu.
- Ja elämä jatkuu.
Eikä vanhoja kukaan muista
kun kukin elää taas vain omaa aikaansa
- ei ihminen perimmältään muutu
mut' kasvaa jokin tieto, taito
ylemmän ymmärrys, ja totuus aito
vain elämän ja kehityksen kautta.
Ihmiskunnan suuri laukka!
kohti suurta salaisuutta
- joka kaiken edessä ON
ja kehitys sinne on uskomaton.
Ja viel tiedoksi se:
ett' suunnitelma suuri kaikelle on.
Loppu

  
 
 
07.10.2019
Puhetta ihmiskunnasta - tulevasta
Puhetta ihmiskunnasta
ja sen kehityksestä
suunnasta tulevaan
ja todelliseen unelmaan
- ja maan.
Ihmiskunta huokaa nyt ilmaston tähden
joka on kaiken elon seuraus
- suunnitelman suuruus.
Mutta, entä jos...
aktivistit ahkerat, ankarat
asiaa tuntemattomatta, tietämättä
taistelevat kuin kohtalon toivetta vastaan.
Kuin jarruttavat suurta kehitystä
kun ajattelevat vain yhtä
nyt elossa olevaa ihmistä, ja sen osuutta 
ihmiskunnan kehityksen ketjussa.
Sen kun pitäisi nyt selviytyä
kuin kehityksen pysähtyä heidän tähtensä
- ett' vain heillä nyt hyvä olisi
ja kokonaisuus suuri
hyvän kasvun suunnitelma
ei saisikaan toteutua.
Sokeutta...
oikean tiedon ja
suuren suunnitelman tuntemattomuutta
itsekkyyden kuin loppuhuipentumaa;
ensin revitään ja revitään ajasta ja maasta kaikki
ja sit vielä vaaditaan
ettei seuraus saisi toteutua
... ja nyt syytetään sitä kasvua
joka on kaiken tarkoitusta.
Tuntemattomuutta.
Näkemättömyyttä.
Onko tärkeä vain TÄMÄ ihminen
joka nyt on vain yks välivaihe kehityksen
ja sille ei saisi tapahtua mitään pahaa.
Entä, jos se paha onkin hyvää.
Kehityksen etenemisen hyvää ja otollista
suurta kokonaisuutta
ja todellista ihmiskunnan kehitystä
eikä vain tää ajallinen olo;
  sen ilo ja pauhu
    kaiken riisto ja raasto
      sota ja tappelus
        itsekkyyden suuri ilmentymä
itsekkyyden armoton jatko
tulisi vain jatkua... ja jatkua.
Kaikella on aikansa
alkunsa ja loppunsa.
Ja loppu on aina uuden alku
sen ihana mahdollisuus
ja edelleen kasvu.
Ihmisen ajatus on niin vähäinen;
   minä, minä
     me, meille
       tuleville, kaikille
vain kaikkea kuin kaikille, vaik toisia riistäen
   ja maata tuhoten
     ja tärkeimmän unohtaen
- kokonaisuuden kehityksen.
Ainahan on muutoksissa paruttu
sen kynnyksellä vastaan taisteltu
toivottu, ettei muutosta tulisi
... vaik kuitenkin sitä on aina toivottu
ihmisen mukaan, sen ihmiskunnan
mi milloinkin vallalla on.
Mutta, ei nähdä totuutta
ett' ollaan ihmisenä matkalla kohti suuruutta
ja unelman toteutusta.
Ja siin' ei yks pieni ihmiskunta
ole mikään poikkeus ja jarru
- miksi olisi
vaan, arvokas välivaihe matkalle
kohti ihmiskunnan todellista suuruutta
joka viel suurempi on, kuin juuri tää hetki
ja varsinkin, kun tämä on jo aivan rikki.
Saavuttanut sen määränsä pään
joka on ollut sen tehtävä.
Eli, ett' oikein on ollut, ja on nyt kaikki
eikä jarruttaa tule suurta maailman pyörää
sehän kaiken kehityksen vain pysäyttää.
Sitä ei sallita
kaiken tulee toteutua
ja aikanaan taas kaikki kiittävät
jotka oikean kehityksen näkevät
ett' ihmiset ihanat
ovat vain kuin kehityksen nappulat
elämät toteutuvat
ja kaikki, min vaatii se
ett' päästään taas oikeasti edelle.
Joten, katso tarkkaan...
sokeat, itsekkäät
vastustavat kehityksen taakkaa
jota toiset itsekkäät 
tavallansa toteuttavat.
Ihminen ei näe, 
kuka on oikeassa, kuka väärässä virassa
sillä "väärä" onkin se oikea
ja nyt muka "oikea"
onkin se todellisen kehityksen vastustaja.
Sokeutta!
  
 
 
09.10.2019
Welhon puhetta
Näin kuvailee itseään Runoilija
ja Valkoisen Neilikan Welho.
Kuin lähettiläs jostain kaukaa.

Kasvanut pitkän tien
kuin salaisesti lapsesta saakka
eletty elämän taakka, ja vihdoin...
riittävän valmiina 
kuvaamaan, runoilemaan
tulevien salaa
- pitää vain uskaltaa.
Tarkoitus ei ole mihinkään valmistaa
ei maailmaa sanoilla muuttaa
vaan, kuin huomaamatta julistaa
ihmiskunnan tulevaa.
Onhan näitä julistajia ollut maailman sivu
yrittävät maailmaa muuttaa
ja ihmisen ihanan osaa
ettei vain tapahtuisi mitään pahaa
ett' voitaisiin aina vaan
jatkaa kuin samaa rataa.
Vaan, mikä on tämä rata
jota niin tulisi varjella ja puolustaa?
Miten tämä rata
ihmistä nyt koskettaa?
 
-Niin, paljon on hyvää ja hauskaa
kaikkea vain lisää ja lisää kasvattaa
- vaan, toisilla on kaikkea kuin yltäkyllin
ja toisilla ei.
Mikä toisilta kaiken
kuin elon merkityksen vei?
Eikä elon, ihmiskunnan tarkoitus
ole lainkaan tää
mikä nyt juuri on niin näkyvää.
Vaan, suuremmat on suunnitelmat
tulevien unelmat
uudet vallat ja voimat
uudet kasvut oivat
jotka tähtäävät jonnekin tulevaan
todelliseen ihmiskunnan unelmaan
ja tarkoitukseen
ei vain tämän,
nyt näkyväisen valtojen ja voimien
ain laajentamiseen
jonka salaisia kiemuroita
ei monikaan enää ymmärrä, ei nää.
-Ne häviää!
Ja muuttuu kaikki uudeksi, paremmaksi
kuin uudelle tasolle
seuraavalle kuin ulottumalle
jolla tarjolla on jo ihan muuta
ja upeampi ihmiskunta
... kunnes taas - aikanaan
sekin kukoistaa ja muuttaa maailmaa
- hyvään ja pahaan
kaatuen taas valtaan ja rahaan
... ja alkaa taas uusi
kun joku taas jostain korkeuksista huusi:
-On aika!  jälleen kerran aloittaa alusta.
Oi, kuinka urhea onkaan
tää ihmiskunnan tuleva!
  
 
 
10.10.2019 - vuosipäivä
(Taas yksi vuosipäivä
jost' kerran lähti tää uudempi tapa (2002)
jolla tarkoitus on ihmisiä kohdata.
"Iloksi ja ravinnoksi")
 
Mikä on tärkeätä Runoilijalle
Tahtoisinko kirjoittaa kirjan
- niin suosittua se ois
vaan, monestako runosta/tarinasta
se aika ois pois.
Sillä teos, kirjaksi kutsuttu
ei eteenpäin vie
... se on kuin paikallaan pysymisen tie.
Ellei sitten siihen
ois joka päivä jotain uutta
mutta, milloin se sitten vois valmistua.
Mahdotonta!
Siis, hiottava, hiottava
pyyhittävä pois, lisättävä
rakennettava, hauduttava
- milloin vihdoin valmista.
Ja kaikki jo vanhaa
yhteen kerättyä saavutusta.
-Ei sinulla siihen osuutta
ellei se käsittele Totuutta
siis, suuntaa sen
olevaisen ja tulevaisuuden.
Unohda! ei ole tärkeä se.
Tärkeätä on kuunnella
tietä tulevaisuudelle
ja ihmisen osalle siinä
tänään, nyt, ja huomenna
ja silloin... niin, silloin
kun matkataan joukolla tulevalle.
Joten, asiaan...
tälle aamulla ja ajalle
vuoskymmenelle, sadalle
muutoksien ajalle
sillä, sellainen on aika
sitä eletään
ja sinne ollaan matkalla, vuosisadalla
- muutoksien vuosisadalla.
Ei viel tänään
mut' joka päivä valmistaa
tulevien uutta kuvaa
ja vanha on katoavaa
vaik onkin se arvokasta perustaa
jolla rakennetaan sitä tulevaa.
Sillä, ilman arvokasta perustusta
ei oisi uutta
sen päälle rakennettavaa rakennusta
joka kuitenkin se kaikkein tärkein asia on
- sanokoot toiset mitä tahansa
menettävät rahansa, asemansa
kuin tulevansa
- vaik kaikilla kuitenkin aina tulevansa on.
Mutta, minä, minä, minä
minun, minulle
ei enää kanna tuleville
vaan, sijaa on piankin tehtävä uusille
ja uusien unelmille
joka siis kaikkein tärkein tavoite
on ihmiskunnalle ja sen kehitykselle
... eikä vain ihmiskunnalle, vaan, kaikkeudelle
jonka osanen tää ihminen ja ihmiskunta on.
  
 
 
10.10.2019
Jos jotain julkaistaisi
Ja jos ei vaikka mitään muuta julkaistaisi
julkaistaan ees Runoilijan kirjoitukset tulevalle
ja Valkean Neilikan Welho
joka kasvaa sen jatkolle
- joka päivä lisäten
uutta kuvaa tulevien.
Vaik ovatkin ne kuin rankkaa kuvaa
... käsittelee ihmiskunnan tulevaa
on se kuitenkin rakentavaa
myös lohduttavaa, jos oikein osaa katsoa
- ei oikeasti mikään katoa
vaan, uusi ihana on sijaan rakentuva.
Ihmiset aina rakastaneet ennustusta
- se kuin ajassa kasvava
koskien omaa tulevaa
ja vain omaa napaa.
Vaan, entä jos ennustus koskeekin
kokonaisuuden suurta kuvaa.
Hmmm... niin, mitä siitä sitten seuraa.
  
 
 
11.10.2019
Toisenlainen kuvaus
Onko jotain tälle aamulle...
kun ympärillä niin paljon apuja.
Maailmassa niin paljon kaunista
mukavaa, toimivaa
- kuin väärin ois julistaa
jotain tuhoavaa.
-Niin, ainahan on 
se kuin syyttömien, nauttivien joukko
jotka eivät tuhoa tee, vaik kuluttavatkin
... elävät ehdoilla ajan hetken.

- Syyttömiä.
Vaan, syyttömiähän kaikki ovat.
Eivät ketkään kuin pahuuttaan
vaik ohjautuvat ahneuttaan;
   edemmäs, edemmäs
     enemmän, enemmän
       lisää, lisää ... mulle, meille
minulle!
Eihän maailma etene ilman heitä
- ilman meitä
ei kasva ihminen
ei viisastu ihmiskunta
ei tavoite saavuta sitä,
mikä karttaan kuin piirretty on
saavutettavaksi, toteutettavaksi
määräksi kaikelle elolle
tulevien perustalle ja uuden alulle.
Hyvin on kasvanut kaikki kaiken kautta:
   kilpailun
     ahneuden
       varustelun, valloitusten
         sotien kautta
kova on ollut ihmiskunnan laukka
kohti kuin jotain tuntematonta.
Pysähtynytkö lie kukaan kysymään, että miksi?

Miksi näin paljon pitää?
Miksi aina vain edemmäs, enemmän?
Miksi aina vain uutta ja parempaa,
	vaik valmista ois ollut jo aikaa.
Miksi mikään ei riitä,
	vain kasvettava ja kasvettava
ja ihmisellä kuin loputon halu uuteen
ja aina vaan innostuu kaikkeen.
Ei halua pysyä paikallaan
ei pysähtyä
ei rauhoittua jo oleviin
- mieli palaa ain uusiin suuruuksiin
	jos se vain mahdollista ois
paikallaan pysyminen ois pian
kuin elämästä pois.
Ja entä raha, vauraus
valta, asema
niihin aina jokin sisäinen kaipaus ja tarve
vaikkei oikeasti olisikaan.
Kaikki ain tähtää kaikessa kuin parempaan
moni hyvään
moni pahaan, vaikkei niin tiedostaisikaan sitä.
Moni vain rahaan
toinen yhä suurempaan valtaan
asemaan toisten ylle
historiaan itsensä hyvällä tai pahalla
voittoja, voittoja vain lisää rahalla.
Mikä pysäyttää vois ihmisen
ja ihmiskunnan kehityksen.
Sanoisiko joku: -Nyt riittää tämä!
Aletaanpas nyt elää rauhallista elämää.
Kuka sanoisi sen?
Niin, monikin kyllä, vaan, valta ei ole heillä
vaan, heillä joill' on tuo kehityksen vastuu
ja määränä toteuttaa se
mi on kaiken määrä ja tavoite.
Siin' kukin teki tehtävänsä
hoiti paikkansa elon ketjussa, ihmisten
näin mahdollistaen uusien tulevien
- joka siis on kaunista
kokonaisuuden kasvun kannalta.
Ei ehkä yhden ajallisen ihmisen
ei ees olevan ihmiskunnan
vaan, tulevan ajatuksen, joka ON.
  
 
 
14.10.2019
Siitä Enkelestä vielä
Enkelestä vielä
elämän, ja ihmisten kulusta
taustavoimain salaisesta.
-Ei ole hän lihaa ja verta
vaik hetkin kuin ottaisi hän muodon näkyvän
- sait hetken ystävän
sylisi tunnon, ikävän.
Hän on siinä, hän on tässä
yllä, vierellä, monella tapaa
... Runoilija muusansa tapaa.
Vaan, ei kanna ajallinen muusa
ei ajallinen apu
oli vaaka, kaksonen
oinas, vaik rapu
- kaukainen, on todellinen apu.
Vaik silmistä ajallisen joskus lukea voi
ett' kaukainen sulle hetkeksi avun toi
ottaa voi vallan ihmisen
hetkin sisäistä koskien
kuljettaen, muuttaen
vaik hetken rakastaen
- sit pois ottaen
vapauttaen, niin toisen kuin toisen
ymmärtääkö ihminen vois moisen
ihmisen kuin salaisen
osansa henkisen, sisäisen
miss' silmät kuin silmiä katsoivat
kaiken muun unohtivat
toisiinsa sulivat
- uskoivat
hetken toistansa kantoivat
kaiken ajallisen ilon antoivat, nauttivat
sit muuttui kaikki kuin yllättäen
toinen toisensa antoi pois
vaik sattui, ei parempaa ollut ois
kuin ett' toinen on toiselta pois.
Miten elämä muuten jatkua vois.
Jotkut jäävät vaik enkelet lähti
- kiihkot lähti
mut' ystävyys, yhteys ajallinen jäi.
Eikö selitä tuo
   tapaamisen riemun
     himon, halun
       tunteen kuin kaukaa tutun
- yliluonnollisen jutun
jota myöhemmin voi vaik ihmetellä
miten kaikki olikin 
niin outoihin tuntemuksiin.
On alueita, joit ei ihminen nää, ei tunne
kaukaa tulee moni tunne
näkyväisen takaa
kun outo voima, kuljetus
- ja toinen toisen tapaa.
Henget toisiansa halaa.
Kaikki tapahtuu niin salaa.
Siks' on toinen kuin yllättäen siinä
vaik kummallisten kuljetusten kautta
ja kuin kaukaisesta tullut
kuin ikuisesti tunnettu
jo ennen aikaa.
Elämän kuin outoa taikaa
vaik näin kulkevat monet asiat
   tehtävät, työt, matkat
     kohtaamiset, löydöt
       keksinnöt suuret
         elon kasvut, kehitykset
paikalle asetukset valtoihin ja voimiin
- vaik sotiin, ja suuriin muutoksiin.
Taustalla häärivät näkymättömät
monenlaiset voimat, vallat, enkelet
- ja siin' on viel salaisuus suuri.
Edessä suuri tiedon muuri.
  
 
 
15.10.2019
Normi elämää, mutta jos...
Ihmisen hyvän olon tunne ohjaa elämää
monesti elämäntehtävää.
Nautintoa kaikesta saatava
   makeasta, juomasta, tanssista
     liikunnasta - kaikesta
toisesta ihmisestä
itsestä.
Hyvä olo kuin kaiken tavoite
   vauhdin hurma, seikkailu
     jännitys, hauska
ja jollei muuta, niin ruoka.
Jollekin vaik julma sota, vaara.
Outo ihminen, ei eläimillä vastaavaa
vain elämän turvaa.
Vaan, minkäs sille ihminen
oman itsensä kuin alamainen.
Tuota kaikkea on saatava
muuten saattaa toimettomuuttaan masentua.
Elämän tulee olla hauskaa ja maukasta
muuten on itsensä pian huumattava
ett' ikävyys voi jotenkin unohtua.
Vaan, minkäs tuolle ihminen
tuota kaikkea vain tavoitellen
ja toisiakin siihen riemuun auttaen
... ja mitä paremmin onnistuen
siitä rikastuen.
Ja ahneus viel yksi
sen saavutus on ikävyyden unohdus.
Tuon kaiken ympärillä lepää kehitys.
Myös tiedon, taidon, lisäys
on joillekin elon täyttymys.
No, mitäs tuossa nyt sitten...
kuin normi elämää
ja kaikki on kaikkea tuota täynnä
eletään sen keskellä.
Joillekin ain samat tunteet hiljaisuudesta
uskontojen sisällä.
Niin, mikä ois tuon pitkän johdannon syy
ja tavoite
miksi otettu nyt juuri esille?
 
-Niin, syy pitkälle johdannolle
on kuin elämän rauha
joka muodostuu tuosta kaikesta
arkisesta menosta.
Mutta, ei aina ole ollut niin
joskus totuttiin puutteisiin
kun ei ollut varaa muuhun 
kuin toiveisiin, ett' ois ees jotain suuhun
kun kaikesta oli pulaa
paitsi, joillain rohkeilla;
synnytti kaikenlaista keinottelua
vähäisten kustannuksella.
Mutta siis, johdanto...
ei kaukana ole se
ett' valtais maan taas puute, ahdinko.
Ja valtaosa kaikesta
ois hetkessä katoava.
Kuka enää tarvitsisi viihdettä, ajan kulua
kun kaikesta ois puutetta
- vain huokausta
     miten itsensä turvata
     mistä ravintoa.
Kovin kuin pienellä paukulla
kansanjoukon mahdilla
kahmivalla politiikalla
taustaisilla valtarakenteilla
	itseänsä turvaavilla
vois kuin hetkessä aikaansaada sen
ahdingon kansojen
ja yksittäisten ihmisten.
Miten sitten käy kaiken tuon
	johdannon kuvauksen
nykyisen menon arkisen
niin turvallisen.
Miten sitten eletään
   miten selvitään
     mitä sitten etsitään
ett' yleensä eletään.
Niin, pienestä oikeastaan on kaikki kiinni
jos joku "suuri" jossain päättäisikin
panna vaik rahahanat kiinni
tai, jotkin muut varat
jotka yhteiskunnan toiminnalle niin arat;
   energian voimat ja vallat
      ja rahan vallan vain omat turvat.
Nousee itsekkyys valtaan
ainoana mahdollisuutena turvaan.
Miten hoidetaan vanhukset ja sairaat?
Miten ruokitaan muut
kuin yhteiskunnan "parhaat"?
Mikä silloin nousee kunniaan
mikä kaikki katoaa, kun arki hajoaa
ja rakenteet alta lahoaa.
  *
Mitä tämä tällainen on,
kyselee jo huolestunut Runoilija
joka jo hetken on piirrellyt tulevia
kuin uhkakuvia
suuria muutoksia
ja kuin pelotuksia... entä jos.
 
-Niin, entä jos?
Kutsuttiin edellä ihmiskunnan kehitykseksi
uuden kauniin aluksi muutoksien kautta.
Näkeekö siinä kukaan mitään kaunista
vaik toisikin tuleva taas uutta kukoistusta
edelleen kehitystä
ja ihmiskunnan kasvua
	kohti lajinsa suuruutta
kohti suuren unelman toteutusta.
Kohti jotain salaista rakkautta, joka ON!
  
 
 
16.10.2019
Jos kavahdut kuvaa
-Jos kavahdut
tätä hetkeä ja tulevan kuvaa...
poista itsesi kuvasta
ja astu sivuun kaikesta
avaan kuin näköala salaisen ikkunan
ja katso... maailmaa
sen nykyistä menoa ja touhua
sen kokonaisuuden tilaa kaikkine uhkineen
iloineen... ja suruineen
pelkoineen, toiveineen.
Ja katso myös tuonne toisaalle
mist' tulleet ovat kaikki
vuosien, vuoskymmenten
satojen ja tuhanten takaa
syntyneet, eläneet, taistelleet
eloa jatkaneet ja sukupuuta rakentaneet
sit kuolleet
tehtävänsä tehneet
osansa toteuttaneet
kehitystä osallaan eteenpäin vieneet.
Kaikki kadonneet!
eikä kukaan heistä tiedä, ei muista.
Vain muutama nimi pinnalle pompannut
aikoja, ajatuksia kuvannut
pienen ripauksen niistä edelleen saaneet.
Ja sitten, katso toisaalle, tulevalle ajalle
mitä näet siellä.
Niitä menneitäkö edelleen - eei.
Tätä nykyistäkö aikaa
sen surullista kuvaa - toivottavasti et näe.
vaan, näet jotain uutta tulevaa
ties vaikka jotain kaunista
uudelleen kukkaan puhjennutta
kehityksen jotain uutta askelta
ihmiskunnan kehitystä ja kasvua.
Jotain seuraavan ihmiskunnan vaihetta
joka on matkalla kohti uutta 
parempaa suuruutta.
 
Niin, miten tuon maiseman kulun
voisi pysäyttää?
Haluaisitko takaisin jonkin menneen
jos jo elät kuvassa huomista.

Tahdotko takaisin eilisen.
Haluaisitko todella sitä.
(Ja näin loppui taas yksi vihko - puolivuosinen.
Minne matkaammekaan kera uuden, 
viel tyhjän, välissä tyhjien kansien.)
  
 
 
  
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Näkijän aikaisemmat kirjoitukset
11.12.2018 
Mitä voisin minä?
  
- En pysty pelastamaan tätä maailmaa
en ees ohjaamaan
en sille kertomaan, kuvaamaan
                         toisenlaista ulottumaa
joka yllä tään ajallisen on
- tehtävä kuin mahdoton.
Ei yksi ihminen
- vaik' sellaisiakin on -
muutos suuntaan ei ole mahdoton.
Vaan, mikä ois se muutoksen suunta
joka oikeasti toisi jotain uutta
ja viel jotain vaik yhteistä hyvää
- jotain pysyvää.
Sellaisiakin on...

mut' keksinnöt käsissä ihmisten
pian jo menettävät alkuperäisen merkityksen
ja muuttuvat muuksi, mi tarkoitus oli
- pahuus ja ahneus sen omi.
Jos jokin vaik' hyvää tullessaan oli
se hyvyys jo pian käsissä ihmisten poies suli
ja täyttikin jo tehtävää ihan muuta
... jos palvelee se jotain hyvää
palvelee se jo myös eripuran suuta.
Minkä voisin minä
mitä merkittävää uutta esille tuoda
kun maailma jo niin täynnänsä kaikkea.
Ja onko ees tarpeellista 
yrittää kuin pelastaa koko maailmaa
sillä, ei se sillä pelastu
ei mikään muutu
ei muutu suunta, ei ihminen
samanlainen on ahne, vihainen
vaik' hetkin tuntisikin jonkin rakkauden.
Saiko se aikaan muutoksen?

Ei saanut kuin hetkellisen:
  sodat jatkuu
    tappelut jatkuu
      ahneus ja vallanhalu jatkuvat
ajallisen arvot valtaavat
  tarkoitukset katoavat
    yhteydet hajoavat, ja yhteinen mieli
      yhteinen kieli.
Mitä voisin minä tehdä
tälle maailmalle, sen rauhalle, suunnalle
jollekin yhteiselle ajatukselle
- en mitään.
Mahdoton tehtävä
kuin nostaa jokin valkea lippu kansojen merestä
ihmisten herätä näkemään, kuulemaan
jotain tulevan suuntaa
kun kaikilla vain ajallisen huumaa
ja tekojen kasvua sen
tulevan ajallisen kehityksen.
Ja mitä voisin ees sanoa minä
asioita, jotka vois jotenkin olla yhteisiä:
  arvoja, tekoja
    tuloksia ja suuntia
      tulevien kuvia, odotuksia.
Ja, ketä kiinnostaa!
Kuka haluaa kuulla, kuka taistella
jonkin yhteisen suuren puolesta
- jos sellaista vois olla edes olemassa
kun kullakin on niin omansa
  tahtonsa, valtansa, asemansa
    uskonsa ja tapansa, joita puolustaa
ja joiden puolesta taistella, vaik kuolla.
-En niistä luovuta!
Maailman muutos... Mahdoton!  huokaa Näkijä.
  #
 
13.12.2018
Kohti rankkaa tulevaa
   
Kohti rankkaa tulevaa
vaik ihminen koittaa vastustaa
vaan, toimenpiteet niin vähään riittävät
tulevat tuhoa niittävät
- on pakko!
Seuraus elosta, ei mitään voi
sen tullessaan kehitys, kasvu, muassaan toi.
Ei kukaan tahallaan omaa tuhoaan
kuka ees sotaa - siihen ajaudutaan
ja sit taistellaan ja tuhotaan
ihmisten kaunista unelmaa.
Vaan, mitä se opettaa?
Rauhaako - ei
varomaanko - ei
vaan, hamuamaan yhä enemmän vain
lisää omaa
ja kaikkea kuin kilpaa.
Ja kilpaa myös aseita varustaa
itseään tahtoo puolustaa
- ei etsitä rauhaa, vaik ois millaista historiaa.
Mikä ihmisen pelastaa?
Joku jumalako kaiken ratkoaa
vai, avaruuden jokin valvova suuruus
filmiteollisuuden moninainen luomus.
Ei pelasta - ei noista mikään.
Ei ees ihminen itse enää
voi tulevaa jarruttaa
se määränsä ajallaan saavuttaa
- kuin niin monesti jo ennemminkin
kehityksen kuin salaisin askelin.
Ja alkaa taas uusi
uusi upeampi luomus
kasvun ja tulevan kuvaus
- vanhan unohdus.
Ja aikansa taas silläkin.
Oppiko ihminen uusi?
Oppiko paremmaksi
uudeksi tulevaksi?
Oppi se, jo jotain taas kasvunsa tiellä
uusi uljas maailma
uusi tuleva
uusi unelma.
Sitä ei nyt kannata kuvata
mutta, kehittynyt on edemmäs tää ihmisen rotu
vaik paljon onkin samaa vielä.
Vaan, miten ratkoo hän ongelmansa
tulevainsa tiellä.