Ajasta Ajattomaan
 -Oi kulkijat, malttakaahan hetkinen, kulkijat pysäyttää kivellä istuva kaunis olento. Ei täällä nyt noin kiirettä tarvitse pitää. Kulkijat pysähtyivät kiven äärelle ihmettelemään kivellä istuvaa ihmettä. -miaauu-? -Oletpas sinä kirkas, oikein silmiin sattuu, toteaa kulkija katsoessaan olentoa. Oletko sinä joku haltija ... tämän metsän haltijako, vai mikä? -Hyvä kun pysähdyitte. Taisin todellakin pelästyttää teidät, olento jatkaa. Olen Ilmatar, ilman henki. Tämän Havinakummun suojelija kaukaisuudesta. Tässä kivellä minulla on hyvä tarkkailun paikka - tervehdin aleelle tulijoita, ja samalla valvon, että osaavat jatkaa oikeaan suuntaan. Täällä on paljon nähtävää ja koettavaa - monenlaista kaukaista historiaa - oikein historian havinaa. Siitä tämä paikka on saanut nimensäkin, Havinakumpu. -I l m a t a r, kaunis nimi. Olet varmaankin jotain aivan erikoista ... siis jokin henki, tai jotain. -Niin juuri - ja ilmestyin nyt tähän, kun tunsin teidän tulevan. -Olemme täällä jollain oudolla matkalla, ja oikeastaan vasta juuri lähdimme matkaan tuolta Arkki- Linnalta. Siellä tästä oli vähän puhettakin - se Linnan Herran mainitsi. Kaikki jäi kuitenkin aika salaperäiseksi ... joko hän ei tiennyt kaikkea, tai sitten ei halunnut edeltä kertoa. -Niin, se Linnan Herra on kyllä minulle tuttu, samoin se pieni Ylin Valvoja. Ehkä näitte jo sen Narrinkin, on sekin täällä joskus poikennut. Linnan Herraa tapaan useammin, hän kun käy täällä aina välillä kävelemässä ja kuntoilemassa. Viihtyy täällä hyvin. Joskus juttelemme enemmänkin. Kyllä hän tämän paikan tuntee, onhan se linna tuossa lähellä, pilkistelee tuolta puiden väleistä. -Noo, mitä ihmeellistä täällä Havinakummulla sitten on - mihin tässä nyt kannattaa jatkaa? Voit valita, kiertetkö vain näitä mukavia polkuja, vai tutustutko tämän kummun historioihin, ja erityisesti ikivanhaan Kivilinnaan. Se linnan muoto on jo vaipunut maan poveen, mutta joitain osia siitä on vielä näkyvissä maan päälle kuin erillisinä kivinä - jotain kuin tornien huippuja, tai jotain. Tosin, muodot on aika jo toisiksi muovannut, mutta niissä on vielä sen linnan jotain salaisuutta näkyvissä. Ne kivet saattavat hetkin saada jopa kasvot, ehkä myös kuin äänenkin. Sinne kannattaa tutustua. Se on kuin kivipuisto, jonne pääsee tuosta lähellä olevasta vanhasta pienestä puuportista. Siellä voi kuluttaa paljonkin aikaa, niitä kiviä katsellessa ja kuunnellessa ... vaikka, ei meillä täällä enää mitään aikaa olekaan. Meillä aika on vain tämä hetki, joten se ajallisen maailman ajan taju täällä katoaa. Siksi meillä ei ole kiirettä mihinkään, eikä mitkään viipymiset eri paikoissa kuluta mitään aikaa. Ja jos teille hyvin käy, niin voihan se Kivilinnakin kuin eloon jotenkin pilkistää. Tuo aikajuttu on kyllä vallalla täällä kaikkialla mihin olet nyt lähtenyt kulkemaan. -miaauu Niin, sama koskee myös tuota kissaa ... mikäs sen nimi nyt onkaan ... -Niin, .. sillä ei ole vielä nimeä - en ole sitä keksinyt, enkä kuullut. -miaauuu-si Tuon se aina naukasee, kun nimeä kysellään. Yrittää vissiin kertoa sen, en vain ymmärrä vielä - olemme tunteneet vain pienen hetken. Tuolta Arkki-Linnalta vasta juuri yhtä matkaa lähdettiin. -Jaa ... no, katsele ja kuuntele ... josko se nimi vaikka hyvinkin ilmi tulisi. -miaauu-ni -Sitten täällä kummulla on myös muuta nuorempaa historiaa, tosin aikaa jo niistäkin. Tuolla toisella reunalla on vielä vähän asutuksen jälkiä ja talojen raunioita. Siellä kohtaatte kyllä jonkun, joka osaa kertoa niistä historioista. Ja sitten siellä lähellä on kaunis yllätys - historiaa sekin kyllä - vanha Teatteri. Siitäkin ehkä joku tulee kertomaan enemmän, kun olette sillä paikalla. Nuo kaikki kuin oppaat ilmestyvät paikalle, kun olet itse siellä. On täällä vielä muutakin, tosin salassa vielä - ei ole nousseet näkyville. Mutta kunhan nyt täällä kiertelet ja katselet paikkoja, niin ehkäpä niitä ehtii ilmestyä. Olethan tietoinen siitä, että tämä Raja-alueeksi kutsuttu paikka on vielä rakenteilla. Joitakin on jo nähtävänä, joitain on rakenteilla - ja moni odottaa rakentamisen aloitusta. Suunnitelmia on paljon. -Juu, tuo olen jo monestikin kuullut tämän alkumatkan aikana, sen Harmaan Portin jälkeen - tiedätkö sen. -Tunnen kyllä ne pihat ja linnat siellä linnoituksen reunalla. Niitäkin vielä rakennellaan koko ajan, vaikka ovatkin jo näkyvillä. Tämä on iso hanke, tai miten tätä nyt kutsuisi - monia tasoja ja ulottumia, niin kuin juuri nyt täällä Havinakummullakin on havaittavissa. Näkyvää ja näkymätöntäkin. -Siltä alkaa näyttää, vaikka en oikeasti tästä vielä paljoakaan ymmärrä. -miaauu-e Eikä näköjään tuo kissakaan, sen verran sitä nyt ymmärsin tuosta. Mutta, kiitos Ilmatar, paljonhan sinä tästä kaikesta jo tiedätkin, näköjään. -Enpä voi sanoa paljoa tietäväni, mutta mitä nyt olen tuon Linnan Herran kanssa jutellut, kun on poikennut täällä kuntoilemassa. Kiertelen täällä alueella minäkin - ja opin aina uutta. -No niin, me nyt tuon kissan kanssa jatketaankin matkaa - ehkä tuo kivipuisto on sopiva paikka aloittaa se havina-historioihin tutustuminen. Ja, jospa vielä se kaukainen Kivilinnakin jotenkin. -Hyvä valinta. Se portti sinne kivipuistoon on tuolla edessä oikealla. Hyvää matkaa, kulkija. Ja miukut sullekin ... nimetön kissa! -miaauu * -Jaa, mitähän se kompassi nyt näyttää ... aha, polkua edelleen ylöspäin.  -No niin, siis edelleen vain eteenpäin. Siellähän on se joku pieni portti. Hei kissa! ... kyllä sulle pitää nyt joku nimi keksiä, että vois helpommin puhutella. Alahan tulla, jatketaan matkaa. -miu-mau! PIENELLE PUUPORTILLE > |