Ajasta Ajattomaan
-No niin, täällä ollaan ... ja katos vaan sinua ... että pelko pois, eiks nii. -miu-nii![]() -Hyvä, ei siis pelota enää, kun sinne kivelle jo uskalsit. -miuu-ni YLLÄTTÄEN JOSTAIN LÄHELTÄ
RITARI OSOITTAA KÄDELLÄÄN TOISAALLE ![]() -Katsohan tuonne! -? Miten tuo on mahdollista ? ... miten voin nähdä tuollaista nyt täällä, ihmettelee kulkija. Onko täällä ollut joskus tuollaista - siitä täyyy kyllä olla todella kauan - mutta, miten ihmeessä tämä...? -Niin, todellakin ... tuollaista on ollut, ehkä joskus 1000-luvulla ... ja tuon näkeminen on kyllä ihmettä. Tämä Havinakumpu on kyllä melkoinen ihmeiden kumpu - näet vielä muutakin. Myös tästä ... katsohan tätä toista näkymää tästä samasta alueesta. RITARI HEILAUTTAA KÄTTÄÄN UUDELLEEN ... eteen piirtyy toisenlainen maisema ![]() -Ohhoh ! Mikäs tämä sitten on, kysyy kulkija edelleen ihmeissään. -miau-ni -No ... tämä on sitten vähän myöhäisempi näky siitä samasta linna-alueesta. Jotain siellä on tapahtunut. -... todellakin on ... jotain kauheaa ... -Niin, (Ritarin syvä huokaus) ... en tahtoisi muistella niitä aikoja ja tapahtumia, mutta, jos haluat, voit käydä katsomassa aluetta myös lähempää. Kissakin voi tulla mukaan. -miaauu-e Kulkija rohkaistui tutkimaan lähemmin tuota historiaa ... kuin johonkin utopia-maahan. -Heei miumau! Tules nyt seuraksi tänne aitoon historia-maahan, tai jonnekin. -miu-e Aikansa kierreltyään kulkija palasi takaisin, kasvoillaan edelleen hyvin ihmettelevä ilme. -Olipas se outoa, kulkija vain totesi. -Ei tuollaista ole olemassakaan. -Niinpä, ei olekaan - enää - se oli salaperäistä historiamaata. Vaan, katsohan nyt vielä tämäkin näkymä, joka piirtyy nyt eteesi. ETEEN PIIRTYY VIELÄ UUSI NÄKYMÄ - UUDEMPI -Katsohan tätä, kulkija, lähestytään jo enemmän teidän omaa ajallisenne aikaa. ![]() -Voi eei! ... Niinpäs onkin, alkaa jo vähän muistuttaa tuota, josta äsken tänne kivikummulle tultiin, vai mitä missukka. -?miss-? -Voiko tuollakin vielä käydä kiertelemässä? -Kyllä voi - ja kun palaatte, tuo historiamaa sulkeutuu ja katoaa näkyvistä. Minä odottelen täällä. KULKIJAT PALASIVAT TUTKIMUSMATKALTAAN -No ... miltäs siellä näytti, kysyy Ritari uteliaana. -Ihmeellistä ... ihmeellistä .. vai mitä missukka. -miusss-? -Kyllä vaan, melkoinen historia. Tämä oli nyt minun osuuteni teille, tällä Havinakummulla. -Nyt voitte jatkaa tutustumista tuonne toisaalle, katsohan tuonne - ajallisen ajan muotoa. Siellä näet, ja näette, miten kivet nyt kertovan omaansa historiaa. Siellä on kuin valmis polku noiden puhuvien kivien seassa. Kuunnelkaa, mitä ne mahdollisesti juuri nyt haluavat sanoa. Kiitos tapaamisesta, kulkijat - oli mielenkiintoista poiketa hetkeksi tänne teidän aikaanne. Ja sitten ... tuosta vain kivien välistä, ja siitä se alkaa - ajallisen tilanne tuosta Kivilinnasta. Siitä joku onkin jo tehnyt ajallisen ajan tyyliin valmiin kierroksen, kuin teitä varten. Hyvää matkaa, kulkijat. ... ja, keksi nyt jo tuolle kaverilles joku nimi. -miauuu-ni .. si! -Oho! kulkija ihan säikähti. Kissakin vähän sihahti, ja käpertyi hiljaa kulkijan jalkoihin. ![]() Ja sitten vaan - kuvasta sisään kiviä kuuntelemaan. KIVIPUISTOON > |