Siinä ne kulkurit nyt seisoo avonaisella portilla
               ja katselevat edessä avautunutta maailmaa.

               -"Että sitte tämmöne paikka...", toteaa tuo pienempi..

On aivan hiljaista

Se KK katselee ihmetellen ympärilleen

-"Ohhoh", se itsekseen huokaa. -"Että tämmöne mesta tää sit onki …"

-"Niinpä …", huokaa myös isompi. -"Ollaankohan me ihan ainoat täällä?"

-"Pitäsköhä tääl jotai tapahtuukki", tuumaa KK kärsimättömänä.

Ja siinä samassa ...

-"Tapahtuu tapahtuu", kuuluu yllättävä ääni sivummalta.

Joku ihmeellinen Narri hyppähti kuin jostain piilostaan.     

             -"Tehän tulittekin sopivasti avajaisiin."

Kulkijat vilkaisevat hämmästyneinä toisiaan

-"Häh, onks tääl jotku juhlat vai – eihä tääl oo ketää", KK ihmettelee.

Isompikin katselee ihmeissään ympärilleen. -"... en minäkään näe muita."

Narri  katsoo kulkijoija hilpeästi hymyillen

-"Olettehan TE täällä, siinä sitä jo on juhlan syytä. Olette ensimmäiset."

Se isompikin jo rohkaistuu

-"Mitä, olemmeko me ensimmäiset – mikä juttu tämä oikein on -
ja kukas sinä oikein olet?", isompi ihmettelee päätään pyörittäen.

-"Aai .. te ette tiedäkään", Narri vastaa  yllättyneenä.

-"No ei … me enemmäki vaa eksyttii tänne", KK tarkentaa.

Narri jatkaa hämmästyneenä

-"Ei tänne, oikeasti, kukaan eksy - jotenkin johdettuna tänne tullaan.
Ette tunne vielä tätä paikkaa, ettekä tämän salaisuuksia.

Mutta, kun nyt olette siinä - olette juuri oikeassa paikassa.

Ja, ette te nyt kuitenkaan ihan ensimmäisiä ole, joku tuli hetki sitten,
vähän ennen teitä. 

Mutta niin oli se kiireinen, että ehti jo hävitä tuonne linnojen maisemiin
ennen kuin ehdin edes tervehtiä.

- No, kyllä se sieltä ilmestyy ja itsensä esittelee."

-"... mitä se oikein höpisee?", se isompi ihmettelee. "... oikeassa paikassa -
ja jotain salaisuuksia?"

-" ... en tiiä .. mutta kattellaan-nyv-vähä aikaa tät touhuu, ehkä se täst viel selvii."

-"Mutta hyvä, sama se miten tulitte", Narri jatkaa "Tämä on nyt kuitenkin
suuri hetki.

Minä olen tämän paikan Opas, ja toivotan kaikki portista tulijat tervetulleiksi.

Joten, tervetuloa teille.

Ja, te olette nyt ensimmäiset vieraat, ja sitä pitää kyllä juhlistaa."

Vieraat ovat edelleen ihmeissään

-"Aijaa .. ja mite? ... siis että .. mitem-me nyt-sit juhlitaa?",  KK kysyy.

Narrikin on hetken mietteissään.

-"Noo, hmmm ... kysytääs tolta meidän Ylimmältä Valvojalta, se kyllä tietää . 

Heei Ylin ! tules vähän tänne, täällä on vieraita. - Ne ekat!"

Se joku "Ylin Valvoja", tupsahtaa lyllertäen paikalle

       -"Jaa ... tuli sitten ne ekat, vai?"

Se pienempi kulkija katsoo ihmetellen sitä Ylintä Valvojaa

-"Hei ... mitä sinä katsot?", kysyy se isompi.

-"Tota jotai valvojaaham-mä vaa ... vähä son tutun näköne."

-"Mitä ... tunnetkos sinä sen?"

-"Noo, ev-varmaankaa, mut on se vähä mun yhen serkun näköne,
mut siit ojjo aikaa ...

Mut mehä ollaanki kaikki vähä saman näkösii. Toi muistuttaa vähä sitä,
vaik kaikkiham-me kyl muistutetaa sit samaa serkkuu."

-"Jaa, ja olisihan se aika sattuma", tuumaa isompi, "että täällä metsässä
ei missään, tavattaisiinkin tuttuja – ja varsinkin jos joku sun tuttus, kun
olet sieltä jostain kaukaa ..."

-"Austr… Ast… Aast .. jostai raalist se oli – en enää muista, siit on-nii kaua,
... nii ... ei se kyl voi olla se sama."

Narrikin jo ryhdistäytyi, hetken noita ihmettelyjä kuunneltuaan

-"Noniin! – ja mitenkäs me tätä upeaa hetkeä nyt sitten juhlittais?", hän
esitti kysymyksensä enemmänkin sen Ylimmän puoleen.

-"No juu", Ylin aloittaa. -"Tuol pihan peräl on kivat paikat, mennää sinne,
ja jos juotas vaik jotain maukast juomaa. ... Kipases Narri hakemas sitä
eucalyptys-juomaa."

Narri katosi laahustaen ja omiaan mutisten lähirakennuksen sisään

-"… Aina sitä samaa eucalyptusta …"

Ylin osoittaa kädellään Linnan pihan perälle

-"Mennää tonne pöytie ääree … siel me voidaa vähä juhlii ja jutella."

Isompi toteaa kuin kuiskaten

-"Sehän vähän puhuukin samalla tavalla kuin sinä", hän kuiskaa kaverilleen.

-"… me kaikki sielt kaukaa tulleet puhutaa vähä samallail, ei siin-oo mitää kummallist."

JUHLAT  (noo, okei ... "juhlat")

Ja niin sitä sitten alettiin juhlaa pitämään. Narri toi kunnon juomat, sitä
euca-juttuu ja pian viihtyisä nurkkapöytä täyttyi mukavasta puheen sorinasta.

Alettiin tulla tutuiksi – kuten hyvissä juhlissa on tapana.

-"Ja mikäs se tän pienemmän kulkijan nimi o?", kysyy se Ylin.

-"Moon ... nytkö-mä sit kerron kuka mä oon, vai?", kysyy se pienempi.

-"Juu, kerro vaan", vahvistaa isompi.

-"Okei ... MÄ OON   K.K. Korppi."

Ylin Valvoja nostaa kulmiaan ja katsoo kummissaan uutta kulkijaa

-"Hjaa .. et sit semmone nimi sulla", huokaa Ylin, ja kaivaa laukustaan paksun kirjan.

Ylin katsoo sitten toista vierasta: -"Okei, ja entäs sit sä pitempi, mikäs lintu sä oot ...
eli kukas sä oot?"

-"Minä olen ….", hän aloittaa, mutta KK Korppi jo keskeyttää,  -"Son Kulkuri,
yks kulkuri vaa ... mun hyvä kaveri, ja mä kutsun sit vaa Kulkuriks."

-"Jasso ... et yks kulkuri vaa ... no, mikäs siin", toteaa Ylin ja avaa kaivamansa kirjan.

"No hyvä, siis Korppi  ja Kulkuri ... siin on ku jotai runollist - mennää sit noilla nimillä. Katsokaas kun mun pit..."

-"Soli KK ... siis KK KORPPI", täsmentää tuo K.K.Korppi.

-"Aivan nii ... kirjoitan ne tänne kirjaan niiku ne lausutaa ... siis ku mun pitää pitää
kirjaa tänne paikalle tulijoist."

-"Aika paksu kirja sulla, toteaa Kulkuri . .. ja meitä on vain kaksi."

-"Noo…", tuumaa Ylin rauhallisesti, "portti on ny auki."