 |
|
(16.02.2016
-Viel yhdelle
matkalle, tuumaa merten mies
viel yhdelle matkalle
kaukaiselle
taitoa vaativalle
taidolliselle
elämää avartavalle.
Ankkuri
on nostettu
mukaan otettu
muut seurasta jätetty…
-Tää on mun yksityinen reissu
ei mahdu tälle muita,
tuumaa Merten Mies
ja katseensa
tuima
päättäväinen
matkasta tulee viel huima, minä tiedän sen
kaiken oppini tarvitsen
uusia tutkien.
Ja ankkurin
heitän
kun löydän mä määränpään
minä siinä lepään ja siihen jään
ja katselen
kuuntelen
merteni meriä
ääniä
tuoksuja
ja tavoitan kuin kaukaisen maan
laivani lasken
sen lagunaan
ja ihailen, minne mun matkani toi
- ei elämältä enempää toivoa voi.
Se on saari, mä
huomaan
kaukaisuuksien
sen saari salaisuuksien
jään sen suloiseen huomaan.
Ja ajat
matkat
aikaisemmat
taakse jää
tämä on jotain uutta elämää.
Ja katselee
maihin Merten Mies
tää salaisten saari outoja ties
ja äärelle sen
kuunnellen
katsellen
on taivaat
linnut
niin toisenlaiset
elävät, elämät, erilaiset
ja maansa kuin
täynnänsä kultaa
vaik ei kultaa se lain
- tätäkö minä koko elämäni meriltä sisälläni hain.
Tämänkö minä palkaksi matkoistani sain.
Ja kasvoinsa
uurteet
pien tyytyväinen hymynsä kare
olemuksensa jäntevä
ja muotonsa vapaa
hän uudessa nyt uusia tapaa
ja tähtiä
oppaita
tuulia
kuin vanhoja tuttujaan
turvassa halaa.
#