Aloitettu 15.03.2021
Muutoksen kynnyksellä
Koko helmikuu huokailtiin tulevaa muutosta menneitä kuvattiin ja uusia luvattiin aikaisempaa tarinaa kuin huomaamatta suljettiin ja jotain uutta raotettiin vaan ... sen muotoa ei kukaan vielä ymmärtänyt.
Sitä vain tässä maaliskuun matkassa vähin erin avattiin ja uutta muotoa rakennettiin...
Päivä kuun valossa -osion alustus
14.03.2021
Ja avautui aika jossa Ajallinen kulkea
"Päivä kuun valossa" on ajallisen maailma jossa päivä on se aika ja kuu sen valona
ja kuun valo
on heijastuma suuremmasta
ylemmästä ulottumasta
ajallisen takana olevasta
salaisesta maailmasta, ja sen voimasta.
22.02.2021
Sanoista ja tarkoituksista
Runoilija ei ole suora, ei väärä itse ei sanojen kulkuja säädä vaan, näkee hän kuin jossain sisällään, mikä on sanojen määrä ja, minne tulee niiden kulkea - eikä saa olla julkea - vaan, tulevia rakentava kulkijaa ohjaava, rakastava ett' antaisivat sanat apua tulevina aikoina.
Sanojen tulee olla kantavia, voimaa antavia jotain uskoa vahvistavia hyvää lupaavia, kauniita - ei mitään murhaa, tuomitsevia - vaan, rinnalla kulkevia, vaik kuka ois hän ymmärtäen toisin elämän sen synnyt, kasvun, kuoleman erilailla jatkuvan.
Sillä, tarkoitus ei ole repiä, raastaa, rikki hajottaa vaan kantaa, luvata parempaa, yhteistä tulevaa, sillä, Maa on yhteinen pallo ja ajallisen rajat sen on kaikille yhteinen.
Liianko jo kaunis unelma vaik kaikilla yhteinen tuleva ajallansa aukeava, lohduttava - samanlainen unelma.
Ajallisen eroilla aina tarkoitusta ettei kasvaisi ajassa vain yksi ajallinen jumala kaikkia vain hallita ja tuomita eikä kukaan vastusta, tai uskalla toisin ajatella kulkea omia valintoja, vaik olisivat kuinka oikeita.
Seuraisi vain raskaita tuomioita varoitukseksi muille hiljaisille, piileville suille.
Siis, kierrellä, kaarrella, kuin kujeillen sanojen kulkuja sotkien syviä kuvia piilotellen sanojen taa rivien kulkuihin upottaa kiemuroihin hukuttaa tarpeettomat etsijät jotka valtaa puolustavat.
Mutta heille, joille sanat aukeaa heitä kutsua, rakentaa kohti parempaa tulevaa - joka ON.
No, missä tuossa ne upotukset suot, silmäkkeet, ettei niitä ymmärtäisi. Helppojahan nuo, kysyy jo joku ajallinen.
Helppoja vielä, vaan odotahan ystäväin avaus-sanoiksi vasta nuo ett' ymmärtäisi kuulija tulla sanojen, runojen luo.
Onhan ovi auki kaikillen, sisälle kurkkia mutta matka pidemmälle kulkien on merkityksiä sulkien kuvien, kiemuroitten taa sanat, kulut, ymmärtämättömiä masentaa ja voima katoaa.
Joitakin sanat kantaa ja vahvistaa rohkaisee matkalla kohti tulevaa.
Eihän näissä vielä mitään kuin tarinain alustavaa kuvausta vain lupausta tulevain Runoilijalle itselleen, ja kuulijain.
Aikahan on alussa vasta matkalla muutosten aikoja jossa voimia, valtoja uusia viel tarvitaan ja yliluonnollisia apuja joilla tulevia kantaa ja ruokkia.
Ole vain urhea.
18.02.2021
Kyyhky ja kysymys
Kysy kysy, kyyhkynen ylemmille ylettyen kuink' vastaa mulle ajaton kysymykseen ajallisen.
|
Lähti matkaan harmaa kyyhkynen matkallaan valkeaksi muuttuen pien' paperirulla jalassaan ajallisen viestiä kantamaan. |
 |
Saapui kyyhky valkea istuu nyt laivan laidalla odottaen ottajaa taakastansa vapauttajaa.
No, Förstihän se pian jo: -Mikä ihmeen valkea koppelo, hän huokaa seisoo laivan kaiteella ja... mitäs sill-on jalassa joku lappu matkassa.
Aukas viestin Ykkönen laivan matkasta vastaten luki, tavas alun sen lähettäjäksi ymmärsi ajallisen ihmisen.
-Heei kundit! hän huutaa laivallen -tuli viesti ajallisen ihmisen. Mitäs sille, kuka vastaa toi koppelo vissii jo oottaa!
Kömpi kannelle Kapteeni hänkin hetken ihmetteli mikä ihmeen viestilintu laivalle nyt liiteli. -Eikä tuo mikään koppelo ole, Försti hyvä, tuohan on kyyhkynen, Kapteeni opastaa, -tuttu ja uskollinen nyt jotain viestiä kantaen.
-Noo, kyyhky tai koppelo, iha sama tuo, Försti huokaa ja tuo lappusen Kapteenin luo.
Kapteeni rullan aukaisi viestin kysymystä katseli: -Hmmm ... näinkö nyt kulkee ajallisen asiat nuo linnulle tehtäväksi kuljettaa kysymykset ylemmän luo.
-Noo, ehkä pääsen nyt vähemmällä, miettii Kapteeni joka juuri pääsi ajallisista irti - se eloaan helpotti. Näinkö nyt kulkee tieto välillä ajallisen ja ajattoman kuin tavalla vanhan historian.
-No, mikäs siinä, käyhän se näinkin, hän toteaa ja lappusen viestiä tavaa, samalla jo ymmärtäen ett' ajallisissa joku valvoo ja vastaustakin odottaa. -Vaan, mitä nyt vastaamme tuohon, ja kuka ois vastaajaksi oikea.
Olivat tulleet kannelle jo koko miehistö, joka Kapteenin arvioita kuunteli.
Kysymys 1 ja siihen vastaus
-Jospa minä, Kapteeni hyvä, vastaa se outo ääni, otan tuon ensimmäisen kuin malliksi teille muille ja kun jo sattumalta tiedän ajallisen kysymyksen tuleville vievän.
Muut saavat vastata vuorollansa omalla osallansa, sillä tuleehan nyt noita kun on linja avattuna annettavaksi ajalliseen arvioita tilanteita ja tulevien kuvia kun ajallisissa matkataan kohti muutoksia.
(Tuossa kuin huomaamatta, paljasti tuo ääni voimia, joilla nähdä, ymmärtää tulevia, ja tietää ajallisen olevia.)
Joten, Kapteeni hyvä, lukisitko kysymyksen tuon, nyt ensimmäisen.
Ja Kapteeni lukee kysymyksen: "Linnun laitan matkallen kysymyksen mukanaan kantaen toivoen, ett' saavuttaisi se määränsä pään jonkun jossain, joka osaisi vastauksen selittää.
Tämä pieni harmaa kyyhkynen oli aamulla yllättäen ikkunallani sisään kurkkien kuin jotain odottaen.
Sen kirjekyyhkyksi arvelin, ja sellaiseksi tunnistin minä sitä vahvistin, syötin ja juotin kysymyksen lappuselle kirjoitin sen jalkansa ympärille pyöritin ... ja matkaan lähetin, kuin uskoen sen jokin suurempi voima jo edeltä valmistaen.
Ja nyt tuossa samassa oudossa luottamuksessa vastausta jostain odottaen - ja siitä jo edeltä kiittäen.
Ja se kysymys on siis tämä:
Täällä ajallisessa eletään nyt kovia aikoja rakentuu joitain tulevien muutoksia ja oikeasti, ollaan kuin alussa vasta tapahtuen kaikenlaista sekalaista.
Mahdoton edes kaikkea kuvata, Maa on suuri ja eri puolille mahtuu kovin vaihtelevaista ajallisen ihmisiä rasittavaista.
Outo virus kiertää maata synnyttäen suurta pelkoa, ja monenlaisia rajoitteita sairastuttaen ketä tahtoo surmaten heikkoja ja vaivaisia ja aikansa saavuttaneita.
Ihmiset hoitaa taitojensa ja voimiensa mukaan mutta taakka vain kasvaa.
On keksitty rokotteita, joiden pitäisi pelastaa ja joilla virusta vastustaa.
Mutta, virus on viisas, se itseänsä puolustaa ja muotoansa muuttaa eikä kukaan täällä vielä tiedä kehityksen todellista suuntaa.
Aikomuksena on nyt koko ajallisen kansakunta rokottaen hoitaa ja siten pahemmalta pelastaa. Vaan, kukaan ei näytä tietävän kokonaisuuden taustaa ja sitä, antaako rokotus todellista turvaa vaiko vaik' vahingoittaa.
Ja, entä jos piankin koittaa aika ett' viel' tuntematonta vaivaa aletaan pakolla hoitaa ... niin, mitä tapahtuu niille, jotka hoitoa vastustaa haluten vain itse itseään huoltaa.
Onko maanpiirin hoidosta todella apua vai, voiko siihen kätkeytyä vaikka viel' tuntemattomia vaaroja.
Tähän kaikkeen toivoisin nyt vastausta.
Kyselee -Yks Ajallinen"
Kapteenin lukiessa kirjettä myös laivan Runoilija ilmaantui kannelle kirjaamaan tapahtumia.
Onhan täällä ylemmillä kaikki jo näkyvillä, kuten olemme kuvanneet; kuvat menneisiin - oleviin - ja tuleviin kuin myös kaukaisiin unelmiin ja kaikkeuden tarkoituksiin.
Jos on menossa muutoksia tarkoittaa se tietysti uudenlaisia tulevia ajallisen elämää muuttavia.
Vaan, onko tulevista nyt vielä lupa puhua. Pitääkö kaiken vain antaa rauhassaan toteutua ettei huomaamatta kajoaisi ja sotkisi tulevien suunnitelmia ja tarkoituksia.
Tuohon kaikkeen sisältyy paljon salaisuuksia eikä niitä ole tarkoitus vielä avata. Ne ovat suuria, ja avaaminen saattaisi olla, ja jopa olisikin, vahingollista
- Ja, kuka niitä edes oikeasti uskoisi, jos niistä nyt avaisi.
Mutta, kaiken ympärillä on monenlaisia kiihkoilijoita - hyvään ja pahaan kuka ajallinen niitä toisistaan erottaa. Ehdottomuuksiakin moneen suuntaan.
Tuo kaikki kuuluu muutoksien aikaan - puolesta ja vastaan ja kaikki ovat viisaita puolellaan ja keräävät ympärilleen seuraajiaan. Ja paljon on kuin tietämättömiä lampaita jotka seuraavat jotain edessä kulkevaa mallia.
Mutta, minä kyllä aistin tai oikeammin, tiedän kyllä tuon kysyjän päällimmäisen huolen joka ilmenee kirjeen lopussa ja siihen tulee nyt ensiksi vastata.
Siis, Runoilija, vastataan siihen nyt näin sen sitten tuolle Ajalliselle välittäin:
Vastaus kirjeen lähettäneelle Ajalliselle:
Kyllä tilanne kaikkineen on tiedossa täällä outo hetki maan päällä, mutta oikeasti, ei mitään uutta auringon alla muutoksia on ollut aina ja kaikkialla - ja tulee aina olemaan, ne rakentavat tulevaa.
Tuota nykyhetkeä ei ole nyt lupa enempää kuvata, eikä avata. Kaikella on aina tarkoituksensa jotka noudattavat edeltäviä suunnitelmia.
Muutoksissa on aina puolesta ja vastaan ja ehdottomuuksia moneen suuntaan.
Kysymys koski annettavia hoitoja... ihminen auttaa ja palvelee tiedoillaan, taidoillaan ja voimillaan.
Kullakin ohjeensa, joita tulee noudattaa niitäkin toiset vastustaa, niin kuin aina kaikella on epäilijänsä ja pelkääjänsä.
Viisaita on aina, suuntaan ja toiseen ja ajallisen viisaudet ovat muuttuvaisia. Monesti tämän päivän viisaus on huomisen valhe ja samoin myös tämän päivän valhe voikin olla huomenna jo viisautta. Näin on ollut aina, ja näin on aina oleva.
Pelko on pahasta, se syö ihmisen voimia ja vastustuskykyä. Jos jollain saa pelkoa pois, se on jo hyvästä.
Lääkkeisiin on nyt turha puuttua, ne ovat mitä ovat - joskus auttavat, joskus vahingoittavat. Usko lääkkeeseen on suuri voima ihmisen sisällä. Pelko on tuhoava.
Mutta, jos huoli on sivuvaikutuksesta tai, vaik jostain suuremmasta piilossa olevasta - ja edessä kuitenkin on pakko niin, miten silloin toimia, oli tuo kysymys johon tulee nyt vastata.
Jos pakko, ja haluat vastustaa, se eloasi muuttaa saat itse itseäsi puolustaa tai, joukoissa vastustaa.
Mutta, ihmisellä on myös henkinen ulottuma ja sen voima, jolla ajallista muuttaa. Tosin, tuo voima on kovinkin vaihteleva riippuen kunkin elon ratkaisuista ja valinnoista.
Jokainen voi aina hoidon kiittäen siunata kehonsa parhaaksi ja ravinnoksi jolloin kehon toimet vahvistuvat ja annetut myrkyt laimentuvat - tai jopa kokonaan poistuvat. Hyvät talteen, pahat ulos -periaatteella.
Tuon voi aina tehdä; vähän uskoa, eikä maksa mitään.
Ja, rukouksessa on aina voima joskin myös suostumus ylemmän tahtoon.
Jos tuo kuvattu itseltä puuttuu, eikä sitä osaa ei ehkä usko, tai ei luota löytyy kyllä joku ihminen joka tuossa suhteessa on voimallinen. Hän osaa ja pystyy kehoasi vahvistamaan ja ehkä myös myrkyt puhdistamaan.
Näin voi tuokin kiivaileva vastustaja elää eloaan rauhassa. ... No, niin rauhassa, kuin se nyt tällaisten muutosten aikana on mahdollista.
Tosin, ihmisten tulee aina muistaa ettei elo maallinen ole ikuinen. Kaikilla on aina aikansa ja matkansa määrä vaik ois millainen lääke tai hoito. Tai vaikka kuinka voimallinen rukous, tai uskomus.
Voimia sinulle, Ajallinen ajallisesi taistelussa.
-Viesti ylempien laivalta
Näin valmistui vastauskirje yhteistuumin ja näkyville Runoilijan toimesta.
Hän rullasi sen pienelle käärölle ja kiinnitti kaiteella jo odottavan valkean kyyhkyn oikeaan jalkaan.
Pienellä käden liikkeellään Runoilija ohjasi linnun matkaan takaisin ajallisen ulottumille, josta oli matkaansa saatettu.
21.02.2021
Miksi kyyhkynen
Mutta, miksi "Kysymys ja kyyhkynen" joka alkoi 18.2.2021 olisiko se jokin uusi tapa, muoto, kyselee Runoilija.
Pysyy tarinana kuin mielikuvituksen tuotteena vaik ajallisen osana - huolena kysyä ja, joku joka tietää, toimii vastaajana.
Saahan toki kysyä ... ainahan kysytään viisailta, tai ... mukamas viisailta ajallisen tiedoilta vaik ovatkin monesti luulossa, omassa uskossa luullen tuntevansa tulevien suuntia.
Jos heiltä saa kysyä niin, miksei joltain vaik kuvitelmalta ja kuvitella vastausta.
Kuka siitä nyt voi tuomita, Runoilijan vapautta, sanan vapautta, vaikka vähin erin jo kahlittua.
Toiset ovat tosissaan uskovat tosissaan, ja sitä sit julistaa. Ajalliset rajoittaa, jotka muuta todistaa. Vaan, kumpi puhuu totta, oikeaa? Vahvempi vaientaa.
Entä, jos puhut satua, mielikuvituksen tuotetta ja, jos vielä myönnät sen: -"Tässä vain satuilen, kuvittelen" - vaik jossain sisällä jotain uskoen - ja satuja julkaisen, miten tulevia kuvittelen sanojen takana vaik toisin ymmärtäen.
Ei valhetta, vaan kuin mielikuvituksen tuotetta viihdettä, suuntia elämän oppeja kuin Suuren kirjan mukaan - osaako niitäkään oikein tulkita kukaan.
Mielikuvat tarinaa kuljettaa oppeja erilaisia rakentaa sit totuutta julistaa ... oman pään mukaan.
Joten, mitä vikaa kyyhkysessä sanan saattajassa suuntaan ja takas liekö pienen matka vaik hetkin raskas kun kantoi kysymyksen arvokkaan. Ootteli hetken sit vastauksen palauttaa Ajallisen tutkia vastauksen kierteleviä, kaartelevia mutkia salattuja, ja salatuiksi viel suljettuja rivien väleihin piilotettuja sanojen taakse kätkettyjä taustoja ain lukijan mielessä muuttuvia kullakin omalla tavalla ja ajalla kuin mystisiä sanoja toisille totuuksia, toisille vaik valheita.
Mutta, aina kaukaa katsottuja kuin ylemmistä ohjattuja sieltä, miss' on mielikuvien maa miss' tarinat kulkee eteen ja taa miss' sanat uutta rakentaa ja luovat tulevaa ties vaikka jotain salaista unelmaa.
Tuon kaiken kanteli kyyhkynen lappusen jalkaansa kietoen toinen kysyen, toinen vastaten vain sanoja kantaen mukanaan kaiken muun unohtaen.
Näin avattiin tätä uutta tarinaa joka ajallista ja ajatonta kuljettaa; ajallinen kysyy, ajaton laivalta vastaa monenlaisia mielikuvia sanoillaan avaa - ja heidän välillänsä kulkee pien' valkea kyyhkynen viestejä kantaen.
24.-28.02.2021
Tässä on nyt käynnistymässä Ajallisen, siis Aatami Ajallisen ajatelmia tästä hetkestä. Paljon on hällä kysymyksiä ja ja huolia huomisesta, jotain pientä pelkoakin tulevien tapahtumista; maailman terveystilanteesta, ihmisten hoidoista ja tulevien kohteluista, mahdollisista pakoistakin. Ja myös kaikenlaisista toinen toisiinsa vaikuttavista maailman asioista ja tapahtumista.
--
Ajallisen suuria kysymyksiä (Kysymys 2)
Aatami Ajallinen miettii ajallisen suuria kysymyksiä:
Kun Aatami syntyi, oli maapallon väestö noin 2,5 miljardia ihmistä. Tänään tuo määrä on hieman vaille 8 miljardia. Hetken päästä jo 9, ja vuonna 2050 on arvioitu määräksi 10 miljardia.
Mihin nuo kaikki mahtuu ja johtaa, varsinkin jos mietitään väkirikkaita maita ja suuria voimakkaasti kasvavia suurkaupunkeja. Millä nuo suuret määrät ruokitaan ja juotetaan. Juomavesi nousee arvoon arvaamattomaan. Ja miten kehittyvät pakolaisvirrat.
Metsiä kaadetaan, jotta saadaan lisää viljelysmaata. Sademetsiä tuhotaan. Miten käy ilman, jota ihminen ja elämä kaikkineen tarvitsee.
On suuria saasteiden määriä ja jäteongelmia. Ilmakehä saastuu teollisuudesta ja kulutuksesta. Ravinto vähenee ja huononee, ihmiset heikkenee. On lääkkeiden monenlaisia ongelmia. Ja, loppuuhan nuo hiilet ja öljytkin aikanaan. Ja mitä kaikkea vielä onkaan... Niin, ja erilaiset säteilyt lisääntyy, niistä uusia ongelmia.
Erilaiset pelot ja stressit lisääntyvät nekin ihmistä kuluttaa ja heikentää.
Ja sitten ilmaantui jokin virus maata puolustamaan, ehkä väkiluvun suurta kasvua rajoittamaan, ja maapalloa uhkaavaa tuhoa vastustamaan.
Ja sitten ihminen keksii rokotuksia tuota Maan puolustusta jarruttamaan, jotta kaikki Maalle ja ihmiskunnalle vaarallinen kehitys voisi vain jatkua ja jatkua. - Vai, liekö sillä sittenkin muita aivoituksia.
Kaikenlaisia ajatuksia nyt Aatamin päässä. Mikä ois oikeaa, mikä väärää.
Ja pieni Suomi suuressa kuvassa, kuin oma saari vaan, ei kuitenkaan kaukana mantereen rannasta.
Ja sitten koitti taas päivä (25.2.2021) ett' luvassa uusia suuria rajoituksia ja sulkuja ja vakavia vetoomuksia koko kansalle.
Luvataan "Valoa tunnelin päässä" ja "Loppusuoran alkamista, koitetaan kestää".
Oli vuosipäivä 26.2.2021 ensimmäisen K-sairastapauksen ilmaantumisesta. Samaan aikaan alkoi myös sen Kapteenin oudot vaivat. Ihmeellinen sattuma. Ei kuitenkaan kyseinen vaiva, vaan jokin Kapteenin ihan ikioma. Molemmilla nyt "valoa tunnelin päässä". Kapteenilla tosin jo kirkkaana.
Mikä ois nyt tärkeätä, miettii Aatami Ajallinen, mikä ois oikeata tekoa?
28.02.2021
Ajassa on suuria kysymyksiä, joita Aatami Ajallinen on miettinyt jo usean päivän ajan.
Hmmm ... miten selvitä niistä merkittävistä, kasvavista ongelmista joka päivä pahemmiksi muuttuvista ja toinen toisiinsa vaikuttavista ... eikä yksikään ole enää ihmisvoimin torjuttavissa.
Siis, mitä tehdä, hän huokaa, millä teoilla tulevan turvaa nyt ajallisille, ja tuleville ihmiskunnassa kasvaville ja uusille viel jälkeemme tuleville.
Olisiko jostain saatavissa kysymyksiin viisaita vastauksia; mitä tehdä, miten varautua miten vastustaa tulevia raskaita - vaik elo vielä monin tavoin kaunista mutta ... silti kiivaasti muuttuvaista.
Ja kaikki ihmisten itsensä toimesta omien tekojen seurausta ... ei mitään yllättävää, eikä kuin yliluonnollista.
Miten pukea kysymyksiksi mitä toivoa vastauksiksi? Tekojen listaako, vaiko tulevan kuvaa jolla ajallista hetkeä lohduttaa.
Onko jotain viisautta jolla ihmiskuntaa pelastaa tulevien uhkista vapauttaa?
Ja, kysyäkö vain yhtä asiaa kerrallaan vai, niputtaako kaikki yhdeksi kysymykseksi? Aatami jatkaa.
Vai, lähetänkö vain tämän koko pohdiskeluni josta kyllä ilmenee ajallinen huoleni?
Siis, mikä olisi nyt tärkeätä ja oikeata tekoa? Aatami viel uudelleen kiteyttää ja päättää, että taidan kyllä "postittaa" tuon koko pohdintoni - kaipa tuo Kyyhky sen vielä jaksaa perille lennättää.
Ja niin tapahtui. Aatami kirjoitti kaiken puhtaaksi pyöritti pieneksi rullaksi ja kiinnitti sen valkeaksi muuttuneen Kyyhkyn koipeen, ja ohjasi sen sitten hellästi matkaan.
Ja, niin kauan vilkutti toisen perään kun vielä pisteen pystyi taivaalla näkemään.
Sitten vain vastausta odottamaan...
28.02.2021
Vastaus 2
Ja saapui kyyhky laivalle laskeutui kaiteelle ja odotti ett' joku sen taakastaan vapauttaisi.
No, Förstihän se siellä aina kuin kaikkeen valmiina ruorinsa takana.
-Se tuli taas! Försti huutaa, - se kirjetipu, se on täällä taas. Kukas hoitaa! Ja samalla irrottaen viestilappua linnun jalasta.
Miehistö jälleen kiinnostuneena kiirehti kannelle ja urheaa viestilintua katseli.
Vastauksen moninaisuutta
Kaikki on samaa kokonaisuutta ei yksittäistä yksikään, mi Maata nyt rasittaa kaikki toinen toistaan koskettaa Maata muuttaa, ja muovaa eloa sen ja elämää nyt ajallisen ihmisen.
Muutos on pakollinen kokonaisuuden tähden Maan pelastuksen tähden ihmissuvun tähden ihmistulevaisuuden tähden.
Maa on hätää kärsimässä
elinolot vähenemässä
tarpeelliset loppumassa
kaunis luonto katoamassa
ihminen valtaamassa, sotkemassa, hajottamassa
kuluttumassa kaiken loppuun
ja silti vain pyrkii pelastamaan tuon vanhan tuhoavan rakenteen ja yrittää turvata tulevaa jossa ei ole enää mitään unelmaa nykyisellä tavalla vähin eri kuolevalla kaiken hyvän kadottavalla.
Jatko on mahdollista vain muutoksella ja kuin uudelleen alusta aloittamalla kauneuden ja elämän arvot uusiksi asettamalla sit vasta jatkamalla, kuin uudella ulottumalla unelmalla kohti tulevia.
Ja, mitä pahaa siinä, jos Maa palautetaan arvoonsa, kauneuteensa mahdollisuuteensa elämää tarjota, ja sitä jatkaa.
Eikö pelastuminen nytkin juuri ole kaikkien unelma - ja samaan aikaan pelko, ett' kaikki on katoava.
Unelma toteutuu ... eikä kaikki katoa mut' ihminen itse ei enää voi olla kaiken takana sillä, ihminen tuottaa vain tuhoa kasvattaen yhä vain tuhoavaa kulutusta.
Ja kaikki nykyiset pelastustoimet ovat yhä vain raskaammat kun yritetään turvata katoavan mahdotonta.
Ja kuin viel suuri vimma kahmia ahnehtia katoavasta katoavaa varallisuutta ja yhä vain enemmän omistaa katoavaa ja rakentaa tulevaa, joka ois edelleen vain sitä samaa vanhaa unelmaa.
Toisaalta valitettavaa, vaan, näin ei voi enää jatkaa kaikki kaikkia koskettaa vaik monilla ei muutokseen olekaan osaa eikä arpaa.
Mutta, samaa Palloa
samaa väkeä
samaa maata
samaa vettä ja ruokaa
samaa ilmaa.
Yksi jossain kaukana on kuin syyllisempi toista ja toinen toisaalla ei edes tunne toista.
Toisen elämä vielä niin suurenmoista ja toiselle jossain ei edes aurinko enää loista.
Toisella kaikkea hyvää viel yllin kyllin toisella puutetta kaikesta ruuasta ja vedestä raikkaasta.
Toisella terveyttä ja kaikkea hyvää toisella vaivat, sairaudet, puutokset ylen aikaa kehoa jyrää.
Toisella iloa onnea aamusta iltaan ja viel yöllisen turvaa toisella jossain pelon, murheen ja puutteen taakkaa joka ei anna hetken rauhaa.
Toiselle muutos vois olla kuin onni ja autuus toiselle muutos kuin suuri pahuus.
Toiselta viedään paha pois toinen ei hyvästään millään luopua vois.
Tuota kuvaa katsellessa vaikea tietää, mitä toivoa muutosta, vaiko nykyisen menon jatkoa joka toiselle kuin pelkkää kauhua ja toiselle elämän suurta armoa.
Kuka osaisi tätä kaikkea hallita oisko jotain tasajakoa jotta kaikilla ois kaikkea tarpeellista.
Mutta, tuokaan ei Palloa pelasta kasvattaisi vain kulutusta ja ahneutta eikä Pallolla pian riitä mahdollisuuksia kaikista huolehtia.
Ja, vaikka viel hetken se olisikin mahdollista niin, onko ihmiskunnalla halua jakaa tasa-arvoa.
Tuo edellyttää ihmiskunnan muutosta ja uutta kuntaa joka toinen toistaan kantaa ja toiselle omastaan antaa.
Tuossa vain muutamia piirtoja kuin ohuita viiltoja tilannetta kuvata ja jokaisen viillon alta paljastuu ajallisen maailman todellisuutta.
Terveiset taas täältä laivalta.
Aikamoinen vastaus, miettii Runoilija kuin kerralla piirretty kaikkea koskevaa ajallisen hetkeä ja tulevan kuvaa.
Hän kirjeen valmisti, viikkasi ja rullalle kieritti sen pienen linnun jalkaan kiinnitti, ja ohjasi matkalla kohti alempien aikoja, jossa Ajallinen jo varmaan odotti.
28.02.-02.03.2021
Kysymys 3
Aatami Ajallinen pohdiskelee suuria
Aamulla aurinkoa koko keholle pilvettömältä taivaalta ison ikkunan läpi keinutuolissa vain pikku housuissa.
-Ihanasti lämmittää tuo aurinko - kevään tuntua siinä kuin kaikki mikä tarpeen on nyt ajallisen ihmiselle, keholle, Aatami huokaa, -Ja, ilman aurinkoa sammuisi pian koko näkyvä maailma.
-Mutta, niin ... hän edelleen miettii ihminen ei ole ainoastaan tämä ajallisen keho syntyvä, kasvava, eloansa elävä, kuoleva vaan, sen sisällä ja yllä oleva viel suurempi elämä
jolle tämä ajallisen aurinko on vain kuin varjo suuremmasta valosta ajattoman ulottumasta ajalliselle näkymättömästä unelmasta.
Tämmöisiä tässä ehtii Aatami miettiä aamunsa rauhassa: -Niin, ja millainen onkaan se valo, tai pallo minkä vain varjo on tämä meille nyt loistava aurinko?
Kuvankin siitä jo vihkoonsa piirsi ja suuriin kirjoituksiin sitä sovitti. -Hmmm... tällainenhan se vois olla, ja kuvaa tyytyväisenä katseli ja sitten jatkoi taas pohdintojaan.
Mutta, paljon ois kysymyksiä ja huolia huomisesta, jotain pientä pelkoakin tulevien tapahtumista; maailman terveystilanteesta, ihmisten hoidoista ja tulevien kohteluista, mahdollisista pakoistakin. Ja myös kaikenlaisista toinen toisiinsa vaikuttavista maailman asioista ja tapahtumista.
Uskaltaakohan niistä edes tarkemmin kysellä, hän aristellen tuumailee, kaikkihan kuitenkin etenee ja toteutuu tavallaan ja ajallaan.
-Miten tämän nyt taas oikein aloittaisin, Aatami miettii, ja sitten päättää olla hieman kuin arvokkaampi, vielä näin alkuun, kun ei oikein tiedä eikä tunne kirjeen vastaanottajia. Jotenka siis....
Tässä pohdiskelujen aikana oli kyyhky jo saapunut, ja odotteli rauhallisesti Ajallisen ikkunalaudalla, jospa tuo piankin jo huomaisi, ja sen taakastaan vapauttaisi.
-Aha, sinä tulitkin jo, huomioi Ajallinen pikku lintusen, -hyvä, vaan, ootas nyt hetkinen... on täss' vähän homma kesken. Ja Aatami vain jatkaa uuteen viestiinsä keskittyen.
Hyvät viisaat siellä jossain.
Laitan taas tämän pienen kirjeen tuon kyyhkyn matkaan, ehkäpä se osaa sinne perille, kuten viimeksikin. Ja, kiitos niistä viimekertaisista vastauksista. Luen ne kohta.
Tällaisia asioita nyt päällimmäisenä täällä oudossa ajassa.
Mutta, mikä totta, mikä valhetta tänä outona aikana, mihin tulisi uskoa mitä oikeasti varoa, hän itsekseen mutisee.
Ja, kuka ikinä osaisi sanoa: tuo on totta, sitä toteuta tuo on valhetta, sitä tulee varoa vai ... juuri sitäkö tulisikin totella.
Ja vielä, ettei ois liian helppoa... niin, mikä oikeasti on kaiken tarkoitusta jos vaikka juuri valheen kautta etsitäänkin sitä suurta pelastusta ja totuus oikeasti voisikin olla vahingollista. Hmmm...
Ja kysymys nyt kuuluukin: mitä tulisi seurata, totuutta vaiko valhetta jos totuus aiheuttaakin vaik tuhoa ja valhe vaik valheellisen kautta jotain pelastusta.
Niin, maailma ei ole mustavalkoista ei lie ollut sitä koskaan, hän toteaa ja samalla polkaisee keinutuoliin vähän vauhtia.
Niin, jos vaikka oikeasti, valheet ohjaakin maailmaa, ja ajallisen totuudet kehitystä vastustaa.
Ajassa on paljon sellaista joka juuri valheen kautta toteuttaakin jotain hyvää tulevaa ja jokin totuuden tunto voikin sen kehitystä vastustaa.
Jos totuutta seurataan, se vaik piankin kaiken lamaa.
...Ja mikä nyt sitten onkaan oikeasti se totuus, ja valhe.
Se jo aiemmin näkemäni kehityksen ketju taas hyvin elon kulkua kuvaa: valheen kautta hyväksi ja totuuden kautta pahaksi, vastustaen juuri tuota valheen kautta kasvavaa hyvää.
Vaan, saattaahan tietenkin käydä niinkin että tuo totuuden kautta paha voikin aikanaan kiertyä hyväksi ... vaikka, raskaamman tien kautta.
Hohhoijaa... ota tuosta sitten selvä miten nyt ajassa tulisi edetä mihin uskoa, mitä varoa.... ja mikä oikeasti toteuttaa kaiken tarkoitusta.
Välillä Aatamin piti käydä suihkussa auringon lämmöstä noussutta hikeä pesemässä. Aamun nopsat kakkoskahvit ja munkin puolikas, ja sitten takas viihtyisään pohdintapaikkaansa.
Ja hän jatkaa...
Ihminen on nopea tuomioissaan oman päänsä mukaan pohtiessaan päättäessään, mikä on oikeata, mikä väärää hän itse kuin oikean ja väärän määrää.
Luulee tietävänsä, mikä on hyväksi ajalle mikä hyväksi maapallolle, ihmiskunnalle ja pyrkii pelastamaan kaiken sen missä ymmärtää kuin tapahtuvan vääryyden.
Ihminen monesti luulee tietävänsä oikean ja vääryyden.
Vaan ... eihän ihminen ole mittari mikään ja niitä mittareitahan on maailma täynnä eri tuloksia näyttäviä - ja niistä sitten kiivailua ja riitoja oman viisaan ymmärryksen puolesta.
MINÄ! olen se oikeassa oleva, joku sanoo, vaikkei kuitenkaan ymmärrä salattuja, kokonaisuuksia.
Ihminen tahtoo pelastaa ihminen tahtoo hajottaa ihminen rakastaa ... ja pian jo taas vihaa.
Toinen tahtoo pelastaa maailmaa toinen sitä jo kiivaasti tuhoaa ... ja molemmat toteuttavat mielestään oikeaa.
Ja, kuka ees todella osaa sanoa, kumpi noista totuutta toteuttaa, jotain ihmiseltä viel salattua tarkoitusta.
Tuhokin pahalta näyttävä voi olla ihmiselle hyväksi ... hän ei vain tiedä sitä kun ei ymmärrä suuren suunnitelman suuruutta unelmaa jotain uutta, vasta aikanansa avautuvaa.
Hmmm... hän huokaa, jopas onkin monimutkaista, ja jatkaa edelleen...
Miten torjua vaaroja ja tulevien uhkia kun selvästi jo nähtävissä vaarallisia vaikutuksia.
Noo, esimerkiksi tuo ilmastonmuutos ja sen vaikutukset eri puolilla Maata ja monilla eri tavoilla.
Ja, miten torjua luonnon hävitystä ja sen monimuotoisuuden vähentymistä jo monia sukupuuttoja.
Miten vähentää saastuttamista ja merien likaamista.
Ja, entäs sitten ravinto, ruoka, joka vähenee ja huononee, ravintoarvot katoaa. Ja puhdas vesi ... sekin vähenee.
Ja vähin erin kasvavat ja lisääntyvät sairaudet joista monet ovat elämän mallin seurausta sekä ravinto- ja lääketeollisuuden aikaansaamia.
Ja miten kaikkeen vaikuttaa koko maailmaan vaikuttavat taustavallat ja -valtiaat kun vain pieni joukko kaiken pian omistaa ja omaan tahtoonsa taivuttaa.
Sitten vielä tämä ajankohtainen korona-vaiva joka koko maan piiriä koskettaa ja koko väestökö pian pitäisi sitä vastaan rokottaa. Pelastaako se, vai tuoko vaik viel lisää sairautta ja surmaa. Se nähtäväksi jää.
Niin, ja viimeisenä tämä maapallon väkiluku, jonka kasvuvauhti on ihan huima. Tällä nykyvauhdilla voi vuosisadan lopulla olla ihmisiä jo vaikka 15 miljardia, ellei mitään dramaattista muutosta tapahdu.
Miten maapallo kestää ja jaksaa kantaa tätä yhä vain kasvavaa taakkaa.
Ehkä sen on vain pakko synnyttää jotain tuhoavaa ja tilannetta muuttavaa. Vai, voisiko ongelma jotenkin hoitua vaikka noiden taustalla vaikuttavien ihmisvaltojen toimesta.
Niin, tuossa ois noita päällimmäisiä uhkia uudelleen pohdittuna.
Mieleen muistuu eräs tuttu laulu "Kerrohan, isi oi, onko pyöreä maa".
No, tuo pyöreys ei kyllä taida noita ongelmia ratkoa.
Ja sitten Aatami päätti lopettaa kirjeen jollain nätillä tavalla, joskus on tällaisen nähnyt...
Vastauksestanne jo etukäteen kiittäen.
-Aatami Ajallinen
Siinä sitä taas olis pohdintaa... luulisin, Aatami myhäilee. -Jaksaiskohan tuo tipu kantaa tämänkin tarinan niiden viisaiden tutkia - ja jotain vastata. Olisikohan siellä vaikka hyviä ratkaisuja.
-Tipu tipu tipu tiiipuuu, miss-oot! Aatami vikittelee.
No, jostainhan se valkea kyyhky paikalle lehahti. Aatami pitkän tarinan taas rullalle pyöritti, edellisen vastauskirjeen irrotti ja saman tien uuden viestin linnun jalkaan kiinnitti. - Aikamoinen mytty siitä tulikin, hän huokais.
Jalat kyllä jäivät aika levälleen. "Mahtaakohan tuo jarruttaa lentoa", Aatami mietiskeli itsekseen.
Hyvää matkaa hän pienelle niskan nakkelijalle toivotti, ja vähän jännittyneenä seurasi, josko jaksaa ees ilmaan nousta -Noh, lähes ny sitten, pikkune ... jonnekkin tonne, ja osoitti sormellaan ylös taivaalle.
Aivan kuin ois pikkuinen kulmainsa alta kurkannut ja nokkansa sivusta jotain korahtanut, mutta... lähtihän se, vihdoin.
Aatami jännittyneenä ja leuka hieman väpättäen seurasi pienen uutta matkaa ja hiljaisesti vain todeten: -On se kyllä ... urhea. Sinne se taas lähti, mytty jalassa.
02.03.2021
Kysymys 3 saapui perille
Jonnekin se saapui, se pikku ahertaja, Valkea kyyhky ja aivan kuin ois ollut pää vähän märkänä. Niskansakin nuokuksissa, raukalla, väristen hetken odotteli laivan kaiteella, ... ja aivan kuin ois siivistäkin sulkia puuttunut.
-Vai tuollaisen mytyn se nyt sun matkaasi laittoi, huokaa Kapteeni uskollista viestin tuojaa vastaanottaessaan. -On sillä näköjään paljon asiaa siellä, hän itsekseen aattelee paperimyttyä irrottaessaan. -Ja kova kiire.
-Hei miehet, Kapteeni huikkaa, taas tuli alhaalta postia, tulkaahan kuuntelemaan kaikki.
Kenenkään huomaamatta oli myös Försti tullut ruorinsa takaa viestituojaa vastaanottamaan. Kaikessa hiljaisuudessa linnun vain nappasi pehmoisten karvojensa suojaan ja pikku kätösellään sitä silitteli, jotain mutisi itsekseen, vaan ei siitä oikein saanut selvää: -"Mikä ihmeen tyyppi se ajallisen ajattelijaihme oikee-o, ku tällee tätä pientä... mutimutimuti ..." Näytti kuin ois Försti vähän murissutkin itsekseen.
Ja kun kaikki laivan väki oli taas kokoontunut laivan kannelle Kapteeni avasi paperirullan, jonka pieni hikinen kyyhkynen oli juuri tuonut.
-Kuunnelkaahan taas, mitä se Ajallinen nyt pohdiskelee ja kyselee, hän aloittaa, ja rullaa paperimytyn auki.
-Noo, annahan kuulua, kannustaa Alkemisti.
-Noniin ... "Hyvät viisaat siellä jossain.
Laitan taas tämän pienen kirjeen tuon kyyhkyn matkaan, ehkäpä se osaa sinne perille, kuten viimeksikin. Ja, kiitos niistä vastauksista. Luen ne kohta.
Tällaisia asioita nyt päällimmäisenä täällä oudossa...
-"Höh! muka pienen... koittais ite kantaa... tommonen iso mytty tälläselle pienelle..." mutisee Försti itsekseen ruorinsa takana, värisevä kyyhky lämpimässä sylissään.
-Käykös täällä jokin ... moottori, tiedustaa Kapteeni ihmeissään, kun kuuluu kuin pientä moottorin jurinaa.
-Hei Försti, onkos meillä kaikki hyvin, kuuluu kuin joku moottori jurisisi täällä.
-Ei-oo !... mitää moottorii, vastaa Försti vähän tuimana, hiljaa kiukusta muristen.
-Ai no, hyvä sitten. Ja laiva on kunnossa, vai mitä, Försti. -O !
-Noniin, hyvä, jatketaanpa sitten tätä Ajallisen kirjettä... siis ... päällimmäisenä täällä oudossa ajassa. Mutta, mikä totta, mikä valhetta tänä outona aikana, ja mihin tulisi uskoa...
Kapteeni kahlasi uskollisesti läpi koko "pikku" kirjeen ja kun hän lopetti, vallitsi laivan kannella syvä hiljaisuus.
Vain se pieni moottorin jurina kuului edelleen vaimeana. Kapteeni sitä edelleenkin vähän ihmetteli.
-No, miehet ... mitäs me NYT tälle vastataan. Ja kuka ottaisi homman hoitaakseen?
-Mikä mies tämä Aatami Ajallinen oikein on? tiedustaa Alkemisti vähän ihmeissään.
-Hullu se-o, kuului hiljaa ruorin takaa.
Vastaus kysymykseen 3
Kuului syvä huokaus miehistön joukosta... "Jospa minä jotenkin, aloitti Näkijä, -vaikka vain lyhyesti kuittaisin kirjeen tulleen perille. Ja ehdotan, että vastaamme kirjeeseen pienissä erissä. Muutenhan tuo pikku kyyhky saattaa jo menehtyä paluumatkalla, vaikka sillä nyt onkin alamäki.
Tuohon ehdotukseen muut heti suostuivat, ja jättivät koko asian nyt Näkijän osaaviin ja taitaviin käsiin.
Ja Näkijä aloittaa vastauksensa, kun ensin varmisti Runoilijan olevan paikalla vihkoineen.
Tervehdys Ajallinen, ja kiitos kirjeestä. Vastaan siihen ensin hieman yleisemmin....
Paljon miettii Ajallinen ajallisen suuria kysymyksiä. Vastaukset ovat helppoja tai vaikeita riippuen katseen kulmasta; täältä ylhäältä, vaiko ajallisen tasolta.
Joten, pitää olla myös tarkkana, miten niihin vastata, miten tietoa jakaa, ja kuka kestää kuunnella; ajallisen toivetta, vaiko kaikkinaisen tarkoitusta ja suuruutta.
Ihmiset, kuin näennäisesti väärällä puolella olevat, voivatkin olla osana kokonaissuunnitelmaa, jonka tehtävänä voikin olla tuhota, ja näin toteuttaa jokin suurempi suunnitelma.
Niin, oliko silloin tuo tuhoaja hyvän vaiko pahan asialla, jos hän todellisuudessa oli osana toteuttamassa kokonaisuuden suunnitelmaa - joka yleensä on ihmisiltä salassa.
Pitää olla tarkkana, ettei väärin tuomitse vain ihmissilmän ja ihmismielen, ihmisviisauden ja tunteiden mukaan tuntematta todellista suurta suunnitelmaa, sen voimaa ja totuutta ihmiskuntaa kohtaan.
On olemassa monenlaisia tahtoja jo suunnitelmia, miten kasvattaa yhä vain suuremmaksi ajallisen valtoja ja varoja, ja miten sitoa kuin koko maailma yhden vallan alle. Sieltä sitten ohjataan koko maailman kehitystä ja tapahtumaa.
Ja nyt, kuka voi tuntea tuota salaista suunnitelmaa, ja kuka oikeasti on kaiken takana ...jokin ajallinen valta, vaiko vaik yksi ainoa ihminen. Ja vielä, onko hän vain yksi itsenäinen suuren vallan osallinen, vaiko vaik kädessä salaisten ylempien, toimien huomaamatta mukaan suurempien kuvien ja käskyjen, toteuttaen osallaan matkaa kohti suurien unelmien, ties vaikka koko ihmiskunnan pelastuksen.
Suuret kuvat ovat aivoituksia täynnä tulevia suuria saloja, joit ei ihminen voi avata vaikka monin osin ja tavoin onkin jo tulevia vuodatettuna ajallisten tutkia, ja niistä oppia tulevien kuvia.
Tämä aika on kyllä merkillinen. Maailma muuttuu huimaa vauhtia eikä tulevista ajoista ja tapahtumista voi olla varma. Muutoksesta ainoastaan.
Vielä voidaan ajatella, etteihän tässä nyt muuta kuin tuo virusvaiva rokotuksineen, ja sitten kaikki taas palautuu entiselleen. Ei palaudu, vaan muutos jatkuu jossain taustalla, salassa.
Ja ihan vain tuota pikkulintua säästääksemme, emme vastaa kaikkeen nyt kerralla - ehkä emme kaikkiin ollenkaan, vielä, toisiin ehkä vähän myöhemmin, kunhan aika ajallisissa etenee.
Ja vastaustenkin kanssa tulee siis Ajallisen olla tarkkana, mikä vastaus vain itselle, ja mikä sopii jaettavaksi laajemmin.
Joten, Ajallisen kannattaa nyt olla tarkkana, ettei vaan polje huomaamattaan ajallisen ajan suuria varpaita, sillä, kaiken ajallisen taustalla toimii paljon salaisia voimia ja tarkoituksia, joiden ei ole hyvä paljastua.
Tässä nyt vain lyhyt vastaus nopsaan laitettu, kun tiedämme täällä jo Ajallisen vastauksia odottavan.
Terveisiä laivalta -Näkijä
Runoilija kääri taas vastauksen pienelle rullalle. Ihmeteltyään hetken linnun katoamista hän löysikin sen edelleen värisevänä Förstin lämpimästä sylistä. Yhdessä he sitä vielä hieman hoitelivat, juottivat ja ruokkivat, silittelivätkin ihan viimeiseen asti.
Sitten Runoilija kiinnitti vastausrullan kyyhkyn jalkaan ja ohjasi sen hellästi matkaan... jonnekin sinne alas.
Förstin katse oli hellä ... noo, niin hellä kuin nyt laivasta vastaavan Ykkösen katse voi olla. Tarkkaan hän seurasi linnun matkaa niin alas, kuin vain siitä jotain näkyi. -Tuu pian takas, hän hiljaa itsekseen huokas. Kukaan ei sitä kuullut. Mutta, aivan kuin ois Förstin hieman matkan aikana kovettunut sydän tässä kaikessa jotenkin ... pehmennyt.
07.03.2021
Kysymys 4
Ja pian taas saapui uskollinen kyyhkynen Ajallisen luo. Vaikka tietysti ois voinut kuvitella, että tuo hieman kovia kokenut lintu tekisi jo vaikka oharit, mutta ei, viestilintu on aina uskollinen, tapahtui mitä tahansa.
Aatami otti iloiten linnun vastaan, hieman sitä taisi jo kehaistakin, ja vapautti jalkaansa kiinnitetystä taakasta.
-Tulehan tänne, tipuseni, Aatami pyytää, -olen vähän varannut sinulle ryynejä ja vettä, että jaksat sitten taas virkaasi toimittaa, kunhan saan uuden kirjeen valmiiksi.
Ja, kirjehän jo olikin kovaa vauhtia valmistumassa. Sitä Aatami oli jo muotoillut kyyhkyn poissa ollessa.
Vaan, niin oli kiire jo uusien kysymysten kanssa, ettei ees heti ehtinyt saamaansa vastausta lukea. -Luen sen sitten, kun taas saan tämän uuden matkaan, hän mielessään suunnitteli..
Onneksi kyyhky ei ymmärtänyt tätä kiirettä, sillä se ois pian jo uudelleen ruvennut värisemään, tämän kiivaan kirjeenvaihdon johdosta.
Nonniin, siis... jatketaas taas::
Anteeksi nyt vaan, viisaat siellä jossain. Aika täällä ajallisesta on jo aika kovaa, ja kovemmaksi vaan käy, eikä vapautuksen aikaa vielä näy.
Kaikki kysymykset liittyvät ajallisen oloihin, kuinkas muuten, kun kerran ajallisissa täällä ollaan.
Ja vaikka uhkista jo kirjeen laitoin, ja näkyi tulleen perillekin, niin päällimmäiseksi nyt nousee tuo koronan torjuntaan liittyvä rokottaminen. Ehkä jo mainitsinkin siitä aiemmin.
Onko se hyväksi, vai pahaksi, siitä ei näytä olevan täällä täyttä varmuutta, kun niin monenlaisia mielipiteitä ja suuntia on nyt vallalla. Miltä se sieltä katsottuna näyttää, onko se oikeata vaiko väärää. Saako täällä piankin jo helpotuksesta huokaista, vai pitääkö vielä kuitenkin pelossa jotain seurauksia odotella.
Ja täällä puhutaan paljon myös rokotusten haitta-aineista, ihmisille osin tuntemattomista. Mikä on totuus niistä. Ja jos sellaisia on, voiko niistä piikin jälkeen enää vapautua, ettei keho saisi uusia vaivoja. Sellaisia aineita ovat mm. alumiini, elohopea ja formaldehydi. On muitakin, vaan niistä ei vielä suuremmin puhuta. Kait vain harvojen tiedossa.
Voisinko saada nyt noihin kysymyksiin vaikka pikaista vastausta ja ohjausta, miten niiden kanssa olisi oikein toimia.
Tervehtien -Aatami Ajallinen
Ps. Toivon hartaasti, että tämä pieni kyyhkynen löytää taas turvallisesti perille. Antakaa sille vaikka tippa vettä tai jotain.
Aatami vielä hetken tutki uutta tuotostaan, pari virhettä... -no, olkoot. Hän kirjeen leikkasi suikaleeksi, kääri nopsaan rullalle ja kuin jo malttamattomana lähestyi pikku kyyhkyä, joka oli vielä täydessä nokkimistouhussaan.
-No niin, tipu, hommat kutsuu taas. Viesti on jo valmiina. Tulehan tänne ja koipi suoraks, kirjettä pukkaa kirjettä pukkaa.
Mikäs siinä auttoi muu, kun koipi suoraks, ja rulla kii. Vaikka, jos oli vähääkään tarkkanäköinen, saattoi kyllä havaita kyyhkyn katseessa jo lievää tuimuutta. -Ja sitten taas tuonne ylös jonnekin; ja Aatami osoittaa sormellaan taivaalle, -reittihän on jo sulle tuttu, vai mitä.
Nöyränä kyyhky taas nousi siivilleen, ja vähin erin katosi Aatamin näköpiiristä. -Nonni, sinne se tipu taas lähti pikku käärö jalassa, Aatami tyytyväisenä hymähti.. -On se kyllä urhea, hän huokaa, katsoessaan linnun kiivasta matkaa kohti korkeuksia. -Kenenkähän lintu tuo oikein on? Ja mistä se tänne tuli, Aatami itsekseen aprikoi.
-Hmmm... Mitähän sitä sit vielä kyselis...
-Ja ainiin, se vastaus. Mitähän ne sieltä mahtoivatkaan mulle vastata. Katsotaas..., ja Aatami avasi juuri tulleen uuden käärön.
- ... Aijjaa, että pitäisi olla tarkkana näitten vastausten kanssa. Hmmm.
08.03.2021
Aatami Ajallisen aamuinen lentävä ajatus
Täällä oli yks Kapteeni, joka vaivojansa valitteli Jotain outoa prosessia tarkoin kuvasi, sit yllättäen katosi jonnekin laivallensa ylemmille merille, niin se lähtöään kuvasi.
Ja, sinne se lähti, mutta ne vaivansa se mokoma tänne ajallisiin jätti. Outoa. - Ois nyt vienyt nekin mennessään, vaan ei. Huokas vain lähteissään.
Joku raukka nyt joutuu täällä ajallisissa, ajallisiin jättämänsä vaivat kestämään.
Tuommoinen ohikiitävää ajatus nyt kävi Aatamin jossain alitajuisessa mielessä tässä aamuisen auringon lämmössä, omassa keinutuolissaan aamuisissa mietteissään. Vähän se ... asiaa ihmetteli.
Kysymys 4 perillä, ja vastaus
Eikä ehtinyt kulua pitkääkään aikaa, kun se urhea pikkulintu jo taas kökötti laivan kaiteella, käärö jalassa.
-No, on se nopee, huokaa Försti, -se ajattelijaihme siellä alhaalla. -Joko se taas sut lähetti matkalle. Vaan toisaalta ... kiva kun tulit. Ootkos saanu mitää ruokaa, Försti kysyy, katsoessaan hengästynyttä lintua. -No et tietenkää, mä arvasin sen! Kumma tyyppi se on.
-Kippariii! tuus tänne kannelle, tääll-on taas se lintu - ja patti jalassa. Ja tuo sille jotai syötävää tullessas.
Ja piankos Kapteeni jo kannelle ehtikin, kädessään jotain pikku purtavaa, ja vesiastia.
-Jaa'as, Kapteeni aloittaa lintua katsoessaan. -Sinä sitten tulit taas. Ja uusia kysymyksiä matkassa. Annas kun minä vähän autan, hän lempeästi lintua koskettaa, ja irrottaa paperirullan sen jalasta.
-Försti, annahan sinä nyt toiselle näitä eväitä, niin minä tutustun tähän uuteen postiin.
No, siihen ei Förstiä tarvinnut kahdesti pyytää, vaan lintu oli jo painkin hellässä sylissä, ja Försti asetteli eväksiä linnun nauttia.
Koko ajan se sille jotain hellää söpötti, ei sitä muut kuulleet.
Muukin miehistö oli jo ehtinyt kannelle tulijaa tervehtimään ja uutta viestiä kuulemaan. -Mitähän sillä nyt on mielessä, ajatteli Näkijä itsekseen.
-Noniin, miehistö, Kapteeni aloittaa, -tällaista postia sit tällä kertaa. Kuunnelkaahan...
Ja Kapteeni aloittaa saapuneen postin:
"Anteeksi nyt vaan viisaat siellä jossain.
Aika täällä ajallisesta on jo aika kovaa, ja kovemmaksi vaan käy, eikä vapautuksen aikaa vielä näy...
...
... Antakaa sille vaikka tippa vettä tai jotain."
-Että tämmöistä tällä kertaa ... ja vähän vettä linnullekin..., Kapteeni huokaa. -Kukas tähän nyt tällä kertaa vastaa?
Miehistön joukosta nousee esille vuorostaan Alkemisti, se Elämän Alkemisti, jolla on monenlaista ymmärrystä aineista ja myrkyistä. -Jospa minä nyt tuohon, hän ilmoittaa, ja saakin heti kirjeen Kapteenin kädestä. Kirje kädessään hän palaa takaisin omaan hyttiinsä syventyäkseen tarkemmin kirjeen aiheisiin.
Muukin miehistö palasi vähän mietteliään näköisenä omiin puuhiinsa. Olivatko lie hekin jo huolissaan ajallisen tilasta.
Oman aikansa se otti, kun Alkemisti kirjeen sisältöön paneutui ja vastausta mielessään suunnitteli. -Okei, tällä sitten mennään, hän päätteli, -Hei Runoilija, tulehan taas auttamaan, niin saadaan vastaus matkaan.
-Noniin, annahan kuulua, rohkaisee Runoilija, -valmiina ollaan.
Ja Elämän Alkemisti aloittaa...
08.03.2021
Vastaus 4:
Aatami on oikeassa asioita kysellessään, taustoja tulee selvittää, tai ainakin aina yrittää.
Kaikkeen ei aina voi vastata, ettei häiritä kehityksen kulkua, sillä moni tieto voi olla vaarallista liian aikaisin annettuna ja avattuna. Kaikilla aina aikansa esille tulla ja kehityksen kulkua ohjata.
Kehityksellä on aina suuntaansa ja kulkunsa kiemurat, sillä, matka on aina opettavainen, sen arvoa ei saa torjua.
Vaikka ois tiedossa sen tien päässä oleva oikea, ei sinne saa kuin suoraan pompata, vaan tulee sallia kehityksen kasvun tie, joka ajallaan vasta, siihen tien päässä olevaan oikeaan vie.
Tämä on aina muistettava ajallisen kuluissa, ja liian aikainen oikea, on piankin jo torjuttava, kun puuttuu tuota matkan aikana hankittua viisautta.
Tulee vaikka väärää tuomiota, jota voi olla vaikea korjata, kun poikettiin ehkä arvokkaalta polulta ja etsittiin oikoteisiä ratkaisuja.
Ajallisen pitää tämä vastauksessa ymmärtää, siellä ajassa ollaan koko ajan matkalla ja kasvetaan kohti tulevia.
Oikotiet ovat vaaraksi karttumattomien tietojen tähden, eikä sitä oikeaa voida ymmärtää oikein, jolloin voidaan tehdä vääriä ratkaisuja - jopa vahingollisia.
Ei kysymyksissä ole mitään väärää, päin vastoin, - etsivä löytää, luvataan, mutta löytäminenkin tapahtuu aina oikealla ajallaan.
Kysymys on kysymys, ja vastaus voi olla askel kohti ratkaisua, mutta ei ehkä vielä se ratkaisu, riippuen tietenkin aina asiasta. Joskushan se jo voikin olla ajankohtaista, ja vastaus tuo ongelmaan ratkaisua.
Niin, ja sitten tuo kirjeen varsinainen kysymys,
"Onko rokottaminen hyväksi, vai pahaksi, ja vallalla on monenlaisia mielipiteitä. Ja saako vaikka piankin jo vaivasta huokaista, vai onko vielä odotettavissa jotain arvaamattomia seurauksia."
Tuota tuota... tästä aiheesta on kyllä eri tavoin ollut puhetta jo ennen Aatami Ajallisen aikaa, ja niitä vastauksia on nähtävänä tämän laivan omissa loki-kirjoituksissa, kuin myös siellä blogissa - noiden molempien ennustuksissa, joita Näkijä, olen sinne välittänyt. Niitä kannattaisi Ajallisen nyt sieltä hieman kurkata.
Mutta, jos nyt kuitenkin lyhyesti kysyjälle vastaan vakavasta aiheesta.
Aihe kaikkiaan on vaikea, eikä kyse ole nyt ainoastaan rokotuksesta, vaan, koko ajallisen maailman tilasta, ja kaiken yllä ja taustalla olevasta suuresta suunnitelmasta. Joten, miten siihen nyt kajoaisi ... ettei vahingossakaan sotkisi suunnitelmien kulkuja ja mahdollisia hyviä tuloksia - aikanaan ilmaantuvia. Vaikkakin sitten esille tulleiden ongelmien kautta.
Tässä on juuri se ongelma, josta jo aiemmin oli kuvausta; eli riippuu kokonaan katseen suunnasta, miten kaikkeen tulee suhtautua.
Ja lisäksi vielä kysyit... "Täällä puhutaan paljon myös rokotusten haitta-aineista, ihmisille osin tuntemattomista. Mikä on totuus niistä. Ja jos sellaisia on, voiko niistä piikin jälkeen enää vapautua, ettei keho saisi uusia vaivoja. Sellaisia aineita ovat mm. alumiini, elohopea ja formaldehydi. On muitakin, vaan niistä ei vielä suuremmin puhuta."
Niin, ja sitten noista mainitsemistasi myrkyistä, ja monista muistakin, joita ei nyt ollut esillä, niin oikeasti ... eiväthän ne nyt terveellisiä ihmisille ole, ei millään tavalla. Mutta ihmiset viisaudessaan, tai missä lie muussa ajatuksessaan, ovat päätyneet laittamaan kyseisiä aineita rokotuksien joukkoon. Kaikilla jokin oma suunniteltu tehtävänsä.
Onhan noilla kaikilla ongelmansa herkässä ihmiskehossa, sotkien elämän voiman kulkua ja tärkeitä puolustusmekanismeja. Herkkiin ja tärkeisiin paikkoihin kulkeutuessaan saavat aikanaan ... tai ehkä jo piankin, aikaan erilaisia häiriötiloja ja vakaviakin oireita ja sairauksia.
Osa kyllä saattaa ajan myötä poistua kehon tehokkaiden toimintojen myötä, mutta toiset taas ovat sellaisia, että jäävät pysyväksi osaksi kehon rakennetta erilaisia oireita aiheuttamaan, vakaviakin. Kaikki on kyllä yksilöllistä, toiset saavat, toiset eivät, mikä sen sitten selittää. Yksi asia on kuitenkin varma, ihmisen oma puolustusjärjestelmä, immuunipuolustus, pystyy hyvinkin taistelemaan pahoja vastaan. Mutta, jos tuo oma puolustuskyky heikkenee jostain syystä, silloin ollaan piankin ongelmissa.
Tällaisella vastauksella nyt Ajallisen kysymyksiin vastaamme.
Terveiset laivalta - Elämän Alkemisti
Kyyhkykin oli jo saanut hieman levätä, ja Förstin hellässä hoidossa hieman vahvistua. Alkemisti itse nyt vuorostaan taiteili vastauskirjeen kyyhkyn jalkaan ja yhteistuumin he Förstin kanssa auttoivat urhean viestinviejän matkaan.
-Sinne se taas lähti, voi pientä, huokaili Försti katsoessaan linnun perään sen kuin syöksyessä alla olevien merten läpi alas ajallisen maille.
09.03.2021
Kysymys 5 - salaliitoista
Aatami Ajallinen kirjoitti huimaa vauhtia jo uutta viestiä niille joillekin ylemmillä oleville viisaille, joiden huomaa hyvinkin osaavan vastata Aatamin esittämiin kysymyksiin. Tosin, kaikkiin ei ole vielä tullut vastausta. -Mikähän siellä oikein kiikastaa, Aatami miettii.
Niin on Aatami keskittynyt uuteen viestiinsä, ettei ees huomannut pienen kyyhkyn saapumista ikkunansa taakse.
Aatami vain syvään huokaa, ja aloittaa...
Hei viisaat siellä jossain. Olis taas yksi pikakysymys.
Täällä puhutaan paljon salaliitoista ja salaliittoteorioista. Niihin uskotaan, ja niitä torjutaan. Ja niihin uskovia kuin mollataan jotenkin yksinkertaisiksi. Mikä tähän ois viisaus, ja varsinkin tänä suurena virusaikana. Mitä kaikkea onkaan sen takana. Olisiko tähän suurempaa viisautta.
Kyselee -Aatami Ajallinen
Kun Aatami sai kirjeensä valmiiksi, hän huomasikin kyyhkyn jo kököttävän ikkunalaudalla. -Ahaa, tulehan sisään pikku ystäväin, hän ystävällisesti tervehti ikkunaa avatessaan. -Kuis reissu meni?
No, olihan kyyhky vähän väsyneen näköinen, vaan eipä Aatami innostukseltaan sellaista huomannut. -Minäpä otan nyt tuon kirjeen jalastasi ja ... samallahan voinkin kiinnittää siihen tämän juuri kirjoittamani uuden. Pääset sitten taas matkaan, ettei hukkaudu kallista aikaa.
Kyyhky kuin ois yrittänyt jotain sanoa, pikkuisen vain vinkas, mutta eihän Aatami nyt linnun kieltä osaa.
-Ei muuta ku matkaan taas, vai mitä kyyhky. Taidat jo taas innolla odottaa, että pääset arvokasta tehtävääsi hoitamaan.
Aivan kuin ois lintu vähän päätänsä pyörittänyt, mutta eihän Aatami nyt sitäkään huomannut, eikä linnun elekieltäkään ymmärrä.
Ja niin lähti kyyhky taas uudelleen jo tutulle matkalleen. Olikohan sillä vähän kurkku kuiva, kun se niin raskaasti hengitti. Mutta nyt oli Aatamilla taas rauhaisa hetki tutustua saamaansa vastaukseen
-
Försti taas ensimmäisenä huomaa linnun saapuneen laivalle. -No on sillä siellä asiaa! hän huokaa. -Kapu tuus kattoon, tuli jo taas uus kirje siltä ihmeajattelijalta ... sieltä.
-Niinpä..., toteaa Kapteenikin saavuttuaan kannelle, ja irrottaa viestin linnun jalasta. -Ja katsoisitko sinä Försti vähän tätä viestintuojaa, jos se vaikka tarttis jotain pikku huoltoa.
-Ai että ... jos se tarttis-vai! Katon-ny sitä taas, son iham-märkäki, Försti kiukkuisena toteaa. -Tuu tänne mun sylkkyyn... leperleper-lepertelyä. -Miehistö kannelle! Kapteeni huutaa. Ja kun väki oli taas vääntäytynyt koloistaan, kapteeni aloittaa:
-Vähän onkin nyt lyhyempi viesti, onneksi. Vai onko sillä Ajallisella jo niin kiire, ettei ehdi pitempiä kirjoittaa. Kuunnelkaahan...
Ja Kapteeni lukee saamansa lyhyen viestin salaliitoista.
-Kukas tämän nyt sitten ottaa hoitaakseen?
-No, onhan sillä asiaa, eikä tässä ehdi edes aikaisempiin vastata, kun jo uusi viesti tupsahtaa, huokaa Näkijä. -No, jospa minä nyt tämänkin, Tietäjä ja Näkijä kun olen.
-Runoilija, oletko valmiina kirjaamaan? Vastaan nyt tähän viimeisimpään ensin, kun nuo aikaisemmat on vielä kesken.
-Vaan, pitäisikö meidän hieman miettiä myös tuota linturaukkaa, joka koko ajan joutuu kantamaan näiden viestien taakkaa. Miten kauan se tällaista menoa oikein jaksaa?
Näkijä kuitenkin aloittaa saman tien:
No niin, Aatami Ajallinen, nyt niistä salaliitoista.
Niitähän on aina, on aina ollut, ja on aina oleva. Sehän on oikeastaan sama kuin suunnitelma, jota mietitään salassa, eikä julkaista kuin vasta ajallansa, kun suunnitelma on valmiina toteutettavaksi.
Sillä on muotonsa ja toteutuksensa tapa, siis joku toimintateoria. Ja tuollaisiahan on koko ajan vallalla, ajallisissa varmaan satoja tuhansia erilaisia suunnitelmia ratkoa ihmisten tulevia. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Jopa yksittäisellä ihmisellä on salaisia suunnitelmia, joita ei halua paljastaa, kuin vasta ajallansa - jos aikoo sen toteuttaa.
Ja taas, myös suuremmin, onhan koko maailmalle olemassa suunnitelma sen tulevasta, sekin salassa oleva ja ajallansa toteutuva, vaikkakin pala kerrallaan kasvava ja kaikkea muuttava.
Kutsuuko kukaan sitä salaliittoteoriaksi. Sellainenhan sekin on, ihan oikeasti. Ja koko maan piiriä koskeva. Ja ollut jo kauankin toimiva. Joskus jopa pieniä paloja edeltä avattuna, ja sitten aikanaan toteutettuna.
Noniin Ajallinen, tämä tästä näin yleisesti. Mutta arvelen kysyjän nyt myös tarkoittavan tätä ajallisessa juuri vaikuttavaa muutosta, joka on maan piiriä kohtaava.
Siinäkin on salassa paljon ihmisille tuntematonta. Ja, entäs jos siinä onkin kokolailla suuri salaliitto, koko maan piiriä koskeva.
Jopa vielä niin suuri, ja niin salainen, etteivät edes sen piirissä olevat ihmiset ymmärrä sen suuruutta, ja omaa osaansa sen teoriassa, suunnitelmassa.
Ihmiset siis toimivat sen suunnitelman osana kuin toteuttajana, mutta itse suunnitelma on toteuttajiltakin salassa, vaikka kuinka luulisivat juuri itsensä olevan kaiken takana, ja kaiken olevan kuin omassa vallassansa.
Jospa he, toteuttajat, ovatkin vain kuin pelinappuloita suuressa pelissä, tai palasia upeassa palapelissä, joka huomaamattansa rakentuu suuren suunnitelman kuvassa - ajallaan valmistuvassa kokonaisuudessa.
Ja ihminen pienuudessaan ja viisaudessaan osoittelee toisia sormellaan: -Tuo on kaiken takana. -Nuo tuolla ovat juuri niitä toteuttajia, pahoja. -Tämä kaikki on ihmisten tekoa ja rahan ahneutta ja vallan tavoittelua.
Niin, tuota kaikkea tuleekin tapahtua, jotta se suuri teoria ja tarkka suunnitelma saattaisi toteutua.
Ja kullakin aina paikkansa suuressa toteutuksessa; jollakin kuin suurempi ja parempi, joillakin surkeampi, ja monilla vain osana kulkea kuin kaiken mukana, ymmärtämättä asioiden todellisuuksia.
Kullakin siis paikkansa suuressa kuvassa, joka leikelty pieniksi palasiksi kokonaisuuden rakentuvaksi. Ja palasia nyt asetellaan paikallensa, kukin sopivaksi omalle kohdalleen - ja alkaa toteutua, valmistua kuva, se alkuperäinen suunnitelma, jolla oli olemassa kaunis kuin teoria, millainen olla joskus valmiina.
Näin vastaan minä, Näkijä, nyt Ajallisen kysymykseen salaliitoista, joita siis on ollut aina, ja on aina oleva, niin ajallisissa kuin myös ylemmissä ulottumissa.
Terveisiä laivalta. -Näkijä
-Hei Kapteeni, tää ois nyt valmis, tämä salaliittovastaus. Laitetaanko matkaan saman tien, Näkijä tiedustaa.
-Ei vielä, odotellaan vähän... ei kait sillä nyt niin kiirettä ole. Lukekoon se Ajallinen niitä aikaisempia vastauksia ihan rauhassa. .. Ja saahan tuo viestiviejäkin hetken levätä ja toipua rasituksistaan.
-Mä-en anna tätä ! Ikinä ! kuuluu ruorin takaa Förstin äänekästä kiukkuista mutinaa ... jota muut eivät kylläkään kuulleet.
13.03.2021
Ajallisista aineista ja myrkyistä
No, kun tuo kyyhky vielä saa levätä Förstin hellässä hoivassa, niin Alkemistilla on myös omalta osaltaan vastattavaa Ajallisen aikaisempaan kysymykseen ajassa olevista aineista ja myrkyistä.
-Jospa laitetaan tämä minunkin vastaukseni tuohon samaan matkaan, Alkemisti ehdottaa, -eiköhän tuo lintu sen jaksa viedä, kun on nyt alamäkikin.
-Joten, kirjaahan Runoilija vielä tämäkin vastaus.
Ajallinen hyvä
Ajallisen ajan aineissa kannattaa nyt olla tarkkana, ettei vastusta kehityksen kulkua ja viisauden kasvua. Sillä se, mi tänään on totta, on jo huomenna valhetta, jolloin jo taas keksitään uutta - tapahtuu kehitystä, usein juuri kokemuksen ja oppimisen kautta.
Jos nyt kehityksen kulun keskellä sanotaan, että ”tuo on vaarallista”, sitä ei uskota, sillä vielä ei ole tapahtunut sitä tärkeätä kasvua, jonka jälkeen vasta se sanottu ois totuutta.
Joten, turha taistella nyt ajallisen suuruutta vastaan, ja itseään vaikka tuomita vallalla olevien voimien toimesta. Nyt kannatta vain hiljaisuudessa seurata kehityksen kulkua.
Näin on tilanne ja asia monien ongelmien kohdalla, kun ei vielä tunneta kehityksen päässä vasta olevaa tulosta.
Kehityksestä ei voi kesken kaiken pois poiketa, ja kuin haukata jotain sellaista, mitä ei vielä tunneta. Tämä siis koskee ajallisissa tapahtuvaa tutkimusta.
Ylemmissä asiat on toisin, mutta se onkin aivan eri maailma ja suurempi ulottuma, jossa moni asia on toisin totta.
Ajallisen ei nyt pidä lannistua, vaikkei kaikesta vielä voikaan kertoa kaikkea, sillä, ajalla on lakinsa, samoin kuin on ylemmillä. Ja niiden yhteistyöllä on aina tarkat aikansa viisauden ja ymmärryksen vahvistua - ja uusien keksintöjen esille tulla.
Silloin vasta on mahdollista aikaisemman vahingollisista luopua ja kehityksen kulkua korjata, kun ymmärretään uusia mahdollisuuksia.
Tänään mennään ajallisissa näin, olemassa olevan tiedon ja viisauden mukaan. Kesken kaiken siihen ei muutosta voi nyt tuoda kukaan, paitsi se, minkä ongelmat tuovat esille. Silloin avautuu taas tilaisuus kehitykselle. Ja, hintansa aina kaikelle, muutoksien suunnalle.
Mutta, kuten jo aiemmin on sanottuna, on olemassa kuin pako- tai suojaovia vapautua kehityksen raskaista askelista. Ihminen voi etsiä ylemmän voiman apuja, joiden kautta ja avulla hän voi vapautua vielä alkeellisen kehityksen aikaansaamista kahleista, ja rukouksella tai henkisillä voimilla vapautua saamistaan vahingoista.
Tämä mahdollisuus koskee kaikkia elämän alueita, ei ainoastaan nyt ajankohtaista rokotusta, josta Ajallinen kirjeessään ilmi toi huolensa.
Terveisin -Elämän Alkemisti
12.03.2021
Kirjailijan väliintulo
Taustalla tätä kaikkea matkan kohellusta seurannut kirjailija itse, astuu nyt hetkeksi kuin näyttämölle korjaamaan tarinan kulkua:
-Kuulkaas nyt näyttelijät, ylhäällä ja alhaalla. Tämä tarina pian sekoaa, ellei tätä nyt paremmin ohjata. Lukijat, tai sanotaan nyt niin, että mahdolliset lukijat, jo pian putoaa matkasta, ellei osia oikealla tavalla yhteen punota.
Joten, tämä tarina vaatii nyt taas Kertojan, joka yhteen sitoo eri puolia ja hahmoja, ja myös tarinan ja hahmojen taustoja ja edesottamuksia, helpottaen näin kokonaisuuden rakentumista.
Ja, ensi töiksi Kertoja aloittaa...
12.03.2021
Kertoja astuu kuvaan
Noniin, tämä tarina vaatii kyllä taas kertojan, kuin silloin matkan alussa kun olin hetken mukana. Minne lie katosin silloin.
Hahmot jo pian sekoaa, joten, ehkäpä minulla on nyt taas paikkani rakentamassa tätä tarinan kulkua ja voin osaltani huomioida tapahtumia.
Ja, aivan ensiksi minun on kyllä puututtava tuon pienen linnun osaan tässä kaikessa. Liian raskasta moinen välitystehtävä, paikoin kuin linnun rääkkäystä. Ja kun tuo Aatamikin tuntuu ajattelevan vain omiansa, eikä oikein huomioi pienen linturaukan voimia.
Jospa minä, Kertoja, joka olen kuin tässä välimaastossa huomioiden molempia puolia, ehdotan tuohon viestien vaihtoon jotain kehittyneempää ratkaisua, sillä eihän lintupoloinen enää jaksa montaakaan kapuamista tuonne ylös, ja laskettelua takaisin alas. Ja vielä, kun nuo lepotauotkin jäävät näköjään aika lyhyiksi, ruokinnoista nyt puhumattakaan.
Joten, minä otan asian puheeksi tuon Kapteenin kanssa. Hän on tietääkseni ihan taitava noiden ajallisten tekniikoiden kanssa - onhan hän elänyt ajallisissa vuosikausia niiden parissa. Hetken vasta vallan viettänyt kokonaisena laivalla. Ehkäpä hän keksii jonkin tavan, miten voi viestein ylittää eri ulottumia.
Palaan tähän pian, kunhan olen hänet tavannut ja kanssaan asiasta sopinut.
No niin, nyt ensiksi tarinan hahmoista ja niiden tilanteista.
Kapteeni on nyt ylhäällä laivallaan, kokonaan, ei kulje enää jalat maassa.
Ja, uusi hahmo, Aatami Ajallinen, on nyt ajallinen, Kapteenin jalkoja muistuttaen ja jatkaen hänen matkaansa ajassa, ajallisten suuria miettien ja kysellen.
Se on nyt parempi näin. Kapteeni oli ajallisissa vain katseensa ylöspäin ja osallansa, jaloillansa ajallisen tuntoja tuntien ja niiden kautta ajallista seuraten - ollut vain osallansa sen osallinen.
Nyt tämä uusi Aatami, nimeltänsä Ajallinen, on kokonansa ajallinen kaikkea ajallista tuntien ja ihmetellen, vastauksia kysymyksiinsä toivoen ... jostain, ei oikein tiedä hän, mistä, sen kuitenkin ymmärtäen, että jostain ylemmistä, sillä ajallisista saatu viisaus ja ymmärrys on tänään yhtä, ja jo huomenna toista, eikä tulevaista selitä kukaan.
Niihin tietoihin ei kannata mennä mukaan, hän ajattelee, ja siksi kirjeitään pienen linnun mukana ylemmille lähettelee, ja sieltä kyselee, miten asiat oikein on.
Joihinkin kysymyksiin jokin ylemmällä oleva porukka, jokin laiva siellä, paremmalla viisaudella hänelle vastailee, nähtävästi aina sen mukaan kuin on ymmärrystä, tai lupa.
Joskus vain suuntia piirtelee, joskus vain Ajallisen kiivaita kysymyksiä huokailee, joka, kuin pieni lapsi kaikkea utelee, ja vanhempansa vain valtavaa kysymysten tulvaa huokailee.
Näin tämä nyt kulkee, tämä outo tarina, muuttuvainen matka milloin ylhäällä, milloin alhaalla, ja pieni kyyhky raukka kuin koko ajan matkalla mytty jalassa kysymystä, vastausta kantamassa. Mutta kuten jo totesin, tuohon on saatava jokin muutos.
Ja, miten se nyt menikään: "Yksi tyhmä kysyy enemmän, kuin kymmenen viisasta ehtii vastata".
Jaa, paljonkos siellä oudolla laivalla onkaan sitä väkeä?
13.03.2021
Mystikon kuvat
-Kuulkaas ystävät, mitä Mystiikan hytissä juuri tapahtui! selittää Mystikko innoissaan, noustessaan kannen alta omasta hytistään. -Siellä tipahti taas kaksi kuvaa.
-Mitä noi-o?, ehti Försti jo kysymään, nähdessään oudot kuvat Mystikon kädessä.
-Niin, kuulehan Försti, ja kuulkaa muutkin, mitä nämä kummalliset kuvat tarkoittavat, Mystikko jatkaa. -Ensin tipahti näkyville tämä Lanttien 8
se symboloi ahkeruutta, luovuutta ja taitoa suoriutua hyvin erilaisista käytännön tehtävistä. Työnteko koetaan syvällisesti, ja sitä tehdään sen itsensä vuoksi, ei niinkään jonkin henkilökohtaisen motiivin vuoksi. Se on päämäärä itsessään. Se kuvaa myös uusien taitojen ja kykyjen oppimista.
-Siis...hä?
-Ja heti perään tipahti tämä Kuolema 13. Ja eikös tänään ole juuri 13. päivä tuolla ajallisissa. 13. kolmatta. Mielenkiintoinen sattuma, vai mitä.
-Noni, sitähämmä sanoin et-se Kapteeni sitteki kuali. Kualiks mäki sit sen kaa? Försti jo huolissaan jatkaa.
-Ei Kapteeni kuollut, eikä se sitä tarkoita, oikaisee Mystikko Förstin käsityksiä, -vaan enemmänkin juuri päin vastoin, Kapteeni elää nyt oikeasti, kokonaan, kun sen ajallinen osuus vapautui sieltä alemmilta, kun sen jalat tuli tänne ylös, ja se on nyt sitten kokonaan täällä laivalla. Tarkemmin vielä kuvattuna tuo tarkoittaa sitä, kun ihmisen henki ja keho eroavat toisistaan.
-?? ... ... jaa ... aha ... siis elää vaik kuali, niinkö? tarkentaa Försti ymmärrystään, vaikkei se oikeasti tainnut tajuta mistään mitään.
-TAJUSINPA ! Älä sinä Runoilija rupee kirjoittelee omias. Tossahan se seisoo, katon-ny ... iha kokonaisena ... kyllähäm-mä nys-sen-nään.
-Juuri niin, Försti, Mystikko rauhoittelee, -siinähän se nyt on ihan kokonaisena. Ja niin siinä nyt sitten kävi tässä ”viimeisessä seilissä”, jossa Kapteeni irtosi ajallisista kokonaan tänne ylemmälle laivalle. Ja ajallisiin jäi hänen jaloistaan Ajallisen keho, se on nyt se Ajallisen Aatami ilman Kapteenin osuutta. He ovat nyt erossa toisistaan, vaikka jotenkin tietävät toistensa olemassa olosta. Merkillinen tapahtuma ja paljon monimutkaisempi juttu - vähän vaikea selittää. Mutta, kuitenkin jotenkin tuolla tavoin lyhyesti kuvattuna. Ja siis se Kapteenin entinen ajallisen osa on nyt siis kuin tuo Aatami Ajallinen, joka tänne kiivaasti kirjoittelee ja kyselee kaikenlaisia ajallisen asioita.
-... Jjjjust-ni! kuittaa Försti, ja salaa muilta vähän pyörittelee silmiään ja katselee jonnekin ylös. -Kyllähäm-mä-nyt-ton tajusin.
-Joten siis, miehet, Mystikko jatkaa, -tämä on nyt se muutos, josta oli puhetta jo jokin aika sitten, kun ennakoitiin jotain tapahtuvaa muutosta. Se oli tuo Kapteeni, joka muuttui - ja se Ajallisen Aatami korvaa ne Kapteenin jalat tuolla ajallisen tasolla - Tajusitteks-te kaverit?
-... Joojoo .. tajuttiin tajuttiin, kaikki kuin yhteen ääneen kuittasivat, ja katosivat hiljaisina kannen alle kukin omiin puuhiinsa. Försti ei puhunut enää mitään.
Vain Kapteeni jäi kannelle vähän mietteliään näköisenä, katseli jalkojaan ja kipristeli varpaitaan. -Totaa ... mites se nyt ... sit menikään...
-Mä arvasin ton, huokaa Försti itsekseen, seuratessaan Kapteenin ilmeitä. -Mä arvasin ... ei se itekkää sitä tajunnu, näköjää.
Tässä välillä, kuin taustalla, oli kyyhky jo saanut tarvittavan leponsa ja nuo valmiiksi kirjoitetut vastaukset voitiin toimittaa matkaan ajallisen ulottumalle, sille Aatami Ajalliselle, jonka tiedettiin jo malttamattomana odottavan ylempien vastauksia.
-Jaahas, sinä jo sitten vihdoin tulit, toteaa Aatami vähän innottomasti, kun oli jo vähän kyllästynyt odottamiseen. -No, mitäs sinulla on tuomisina, katsotaas... oho, oikein kaksikin vastausta ... no tuoko sinua sitten viivytti, vai mikä.
Jos, kyyhky ois ymmärtänyt Aatamin puhetta, ois hänellä kyllä ollut kerrottavana viipymisen todellinen syy - vaan, eipä heidän välilleen nyt suurempaa dialogia synny kielimuurin takia. Ainoastaan kyyhkyn elekielestä ois voinut paljonkin lukea, mutta siitähän Aatami ei sitten mitään ymmärrä.
Aatami Ajallinen vetäytyi omaan huoneeseensa tutkimaan saamiaan vastauksia. Mutta, linnun hän vallan jo taas unohti, kun vastaukset niin kovasti kiinnosti.
--
15.03.2021
Mutta, laivalla ei olla toimettomana, vaan aikaisempiin kysymyksiin koko ajan valmistellaan vastauksia. Lähinnä nyt Näkijä on touhussa, kun kysymysten aiheet ovat olleet pääosin tuleviin suuntautuvia.
Näkijä kaikessa hiljaisuudessaan vastailee Ajallisen kysymyksiin, jotka vielä ovat jääneet vastausta vaille. Hän keräilee niitä yhteen ja odottaa, kunhan kyyhky taas saapuu niitä kuljettamaan.
Ja hän aloittaa...
Ajallinen hyvä, tässä vähän vastausta aikaisempiin kysymyksiin.
Tieto lisää tuskaa.
Vaatii uskoa ja tulevan kuvan näköä, vaikkei juuri nyt mitään vielä näykään, vain kuin ensi oireita tapahtuman kulusta ja kehityksestä.
Paljon tapahtuu salassa, ja piilossa on tietoa, suunnitelmia, tulevien kuvien rakennusta, ja kasvua ihmiskehossa siihen istutettuna eri tavoin materiassa ja oudoissa aineissa, lähes tuntemattomissa, testaamattomissa, mutta tarkoin suunnitelluissa, kohdistetuilla.
Ja siis, tieto lisää tuskaa, kuten kerran aiemmin oli sanottuna: ”pelkoa ennen, pelkoa jälkeen”, eikä siis poistu uhka, ei tulevan kuva, vaikka ois tehty se, missä ois lupausta pelosta vapautua.
Joten, kannattaa nyt vain rauhoittua, elää ja antaa elämän edetä, ja tehdä hyvää työtä kaikkeuden parhaaksi, eikä taistella sen kehitystä vastaan, joka on kaiken tavoitteena.
Pitää tapahtua se, mikä pitää tapahtua, jotta tapahtuu se, mikä pitää tapahtua. Eikä sen kehitystä voi torjua, sillä ei ole tietoa eikä taitoa, miten vastustaa mahdotonta, vaikka kuin ihmisaiheutettua.
Mutta muista, kaiken takana on viel suurempi suunnitelma, kuin vain yksi ihmisunelma, joka hänelläkin vain istutettuna, ja toteutuksen voima ylemmiltä annettuna.
Kullakin paikkansa kaiken ketjussa, ja kuka tekee hyvää, kuka pahaa, mahdoton tunnistaa, sillä kukin palvelee ja rakentaa sitä hyvää tulevaa - vaikka kaiken kautta, mikä ihmistä nyt kauhistuttaa.
Eletään lyhyttä hetken aikaa kaikkeuden suunnitelmassa ja matkassa, eikä tätä pientä hetkeä edes kauan muistella kaikkeuden kartassa - olihan vain yksi vaihe kehityksen ketjussa, jonka oli tarkoitus toteutua ennen uuden alkua.
Kuin mahdoton ymmärtää, mahdoton tajuta, mahdoton uskoa tulevien suuria kuvia ja suunnitelmia suuria, tuhatvuotisia, vaikka olisivatkin kuin yksi päivä kaikkeuden suunnasta ja tuhat vuotta ajallisen ajassa.
Kaksi maailmaa, toinen toisensa rinnalla yhdessä edetä, ja yhdessä kulkea.
Puhua näistä, on kuin ois julkea, vaikka kuvaisi vain tulevia aikoja jossain kaukana, tai jo huomenna.
16.03.2021
Kertoja kuvaa matkan historiaa
Kertoja näki hyväksi kertoa vähän matkan historiaa, mistä tultiin, ja miten laivamatkalle lähdettiin, ja missä nyt tällä hetkellä mennään.
Tämä alku tapahtui jo viitisen vuotta sitten, kun tarinaan tuli outo laiva, se satamassa odotteli ett' Aatami ajassansa valmistuisi.
Hän kaiken kokemuksensa keräisi ajallisen velvollisuutensa valmisti omanlaisensa tien kulki - sai sen valmiiksi.
Ja, laiva tuli kuin tyhjästä, se Aatamia satamassa odotteli ja lähtöä merille valmisti.
Vanha elonsa pieniin kirstuihin, kaikki oli mukaan otettava, matkaan pakattava se kaikki elon kasvun tie, joka ihmistä ajassa vie.
Oli edessä uudenlainen ... merten tie ja irtoaminen ajallisen maista ja meristä.
Oli jokin sisäisensä kaipaus jonnekin ylempiin ajallisista erottaviin..
Otti jokin ylempi vallan, ei väheksynyt ajallisen teitä ja tekoja näki ne portaina laivalle, ja tulevien merille ja matkoille.
Ja Aatamista leipoi hän Kapteenin laivalle yhteydeksi menneitten muistoille ja ajallisille ... vaikkakin vähin erin katoaville.
Vaan, tiukka oli ajallisen ote ja ajallisen maa mi ihmistä kasvattaa, ja valmistaa kohti tulevaa. Vain jokin uusi laiva voi viedä kohti sisäisen unelmaa.
Laivan valmisti jokin ylempi, Merten Mies ? hän kaiken näki ja edeltä ties.
Laivan liikkeelle saatteli, satamasta matkaan irrotti varmisti, ett' kaikki mennyt on mukana tulevalla matkalla ja miehistö taitava Kapteenin apuna ... ja tietenkin myös tuo pikku koala, ain uskollisena seurana.
-Mäen-o mikää pikku! kuului hiljaa jostain ... oisko ruorin takaa.
Ja alkoi pitkä matka kohti uusia meriä ja maita uusia kasvuja ja tapahtumia.
Laivan kulkua vain jarrutti kuin kaksi ankkuria - tai anturia jotka laahasivat edelleen kaukana meren pohjassa - ajallisen ulottumassa.
Tapahtui kuin Aatamin kahtia jakoa; ylhäällä laivalla Kapteenina ja alhaalla ajallisissa vielä sen vanhan Aatamin jalkoina.
Ja mitä ylemmäs merille nousi laivan tie sen pidempi oli matka, mi jalkoina viel ajallisille vie. Ja oheni jalkojen langat, jotka ajallisista ylemmille vie.
Ja koitti päivä vuosien päästä, ett' jaloista tuli irti päästä liian raskaaksi se Kapteenille kävi, ja laivan matkaa hidasti.
Jalat ajallisista laivalle nostettiin Kapteeni raskaasta taakastaan vapautettiin.
Mutta, Kapteenin ajallinen osa, se Aatami mi matkalle lähti, sen kuori nyt maahan palautettiin elonsa uusiin askeliin eloansa jatkamaan.
Ja irtosi laivasta Aatami Ajallinen, jatkoi laivalla Kapteeni ylempien.
Aatami palasi takaisin ajallisen maihin ajallisen matkalleen mutta hänelle jäi jokin muisto ylemmästä ulottumasta jostain laivasta ja oudoista meristä.
Aatamin paluu ajallisiin oli pitkä prosessi - ei kaikkia hienoja lankoja hetkessä katkottu. Siihen meni tasan vuosi, sit jalat irtosivat ja Aatami Ajallinen palasi ajallisen keskelle, myrskyäville maille ainoana apunaan tuo irtoamisprosessin aikainen opetus ja jokin mielikuva ylempien viisaista, joita hän oli tavannut kuin oudon unensa aikana.
Niiltä hän nyt ajallisissa, kuin yksinäinen onneton kyselee apuja ajallisensa matkalla.
Hmmm... huokaa Kertoja, tuota kaikkea onkin aika vaikea kuvata. Kahden ulottuman välillä tapahtuvia muutoksia ajallisen suunnasta katsottuna kuin ... yliluonnollisia. No, kuitenkin jotenkin noin se kaikki on tapahtunut.
Ja samaan aikaan Näkijä edelleen valmistaa vastauksia Ajallisen kysymyksiin. Nehän olivat kyllä laajoja kaikkineen...
17.03.2021
Ja Näkijä vastaa edelleen Ajallisen kysymyksiin
Muutoksista ja tavoitteista
”Maailma ei ole vielä valmis” kävi tuollainen ajatus Näkijän aamussa vaan, kesken kaikki on ja matkalla kuin kädessä kohtalon.
Kesken on kaikki kasvu ja kehitys kesken on alkanut muutos, sekin alussa vasta vaikka onkin koko ajan vain osa kokonaisuutta.
Tästä muutoksesta, mi menossa nyt on mennään läpi kuin rytinällä, kovalla vauhdilla kuin testaten, koetellen kaikenlaista niissä paljon opettavaista - ja kasvua kaikki tyynni.
Pelkoa pelkoa vastustusta vastustusta vastustuksen vastustusta muutosta puhutuista, luvatuista odotetaan lopullista tulosta, jota ei tietenkään ole koska muutos ja kehitys on jatkuvaista; yksi kun päättyy, toinen jo alkaa näin on ollut aina, ja näin on aina oleva ei muuten oltaisi näin kaukana kaiken alusta eikä lopputulosta tiedä kukaan kaikki vain yhdistyy yhteen kuvaan.
Vaan, sitä kuvaa ei piirrä kukaan, sillä eihän se oikeasti ole kuva, vaan tila ... jossain kaukana jota kukaan ajallinen ei tavoita.
Mutta, tämä pieni matka nyt maailman kartalla vie eteenpäin kehityksen kulkua kohti yhtä tavoitetta ja sen jälkeen on vielä monia muita uudenlaisia kasvun matkoja ja niiden osatavoitteita.
Siis, muutoksesta muutokseen tavoitteista tavoitteisiin kehityksen vaiheista uusiin kehityksiin - matka on jatkuva mutta, tietenkin ... jokaisella vaiheella on omat napansa joita valvoa, ja joista huolestua kukin vuorollansa - ja elo on raskasta.
Mutta, sitähän se on ollut aina ja aina muutoksen kourissa - toisille kuin ilona, toiselle kuin kamala ain ihmisen mukaan, ja ajan johon on sattunut syntymään mukaan.
Nyt on tämä vaihe, matka ja muutos...
ei mitään uutta maailman historiassa
ja kokoajan tulee uutta;
kasvun vaiheita ja vaivoja
kehityksen uusia askelia
ihania löytöjä, jotka vaivoiksi vaihtuvat
ihmisten käsissä muuttuvat ja pilaantuvat
- ja tulee uutta
vanhan korjausta
ja taas korjausta, ja korjausta.
Maailman kulun perspektiiviä pieni hetki ja yks välähtävä kuva ihmisten kautta on kaikki toteutuva.
18.03.2021
Ja Näkijä vastaa edelleen Ajallisen kysymyksiin
Mikä ratkaisuksi ydinongelmaan
Ajallinen esitti listan ja huolensa ajallisen ajan ongelmista;
maapallon tilasta
väkiluvusta
luonnon tuhoutumisesta
ravinnon määrästä ja laadusta
lisääntyvistä sairauksista
jne ... kaikesta, mi uhkaa elämän jatkuvuutta maapallolla
ja tietenkin samalla noiden mainittujen ongelmien
yhä vain jatkumisesta ja pahentumisesta.
Mikä noihin ois ratkaisuna, Ajallinen kyselee, mikä voisi muuttaa kehityksen suuntaa?
Mikä voisi maapallon tilaa parantaa mikä ihmiskunnan tulevaisuutta turvaa?
Kaiken huippuna on ihminen itse joka ytimenä on noiden kaikkien ongelmien.
Muiden, kuin oireiden muuttaminen, poistaminen ei ole mahdollista yksittäin, ei ees yhdessä eikä yksittäisen ongelman ratkaisu mitenkään pelasta kokonaisuutta sillä se kaiken ydin-aiheuttaja on edelleen vallalla ja jatkuvasti vain kasvava ja lisää tuhoa aiheuttava - nimittäin ihminen ja ihmisväestön suuri ja kasvava määrä.
Sen hillitseminen ja vähentäminen jollain tavalla ois kuin luonnollinen ratkaisu kaikille muille ongelmille jotka siis ovat seurausta ihmisten toimista ja vaikutuksista kaikelle koko maapallolla.
Mutta, ihminen pelkää tuhoa, muutosta vaikka samaan aikaa toivoo maapallon toipumista ja sen uutta kauneutta, elinolojen parantumista ja huolehtii jo tulevien polvien elinmahdollisuuksista.
Tällä menolla niitä ei ole, tai ne ovat hyvin huonot,
kun kaikki vähin erin lahoaa;
maa saastuu, ja meret
ravinto loppuu, ja puhdas vesi
luonto katoaa ja eläimet sen
ja ilman laatu vähin erin saastuen.
No, minkä näet ratkaisuksi, Ajallinen hyvä, sinä joka kyselet ja osittain jo näet tilanteen vakavuuden vaikka - niin paljon on hyvää ja kaunista kun katselet maailmaa omasta ikkunasta ja vaikka niin kauniisti huolletuista turistikohteista puhtaasta luonnosta ja metsistä ja viel puhtaiden ja raikkaiden järvien rannoilta.
Se kaikki on enää vain pieni osa kokonaisuutta ja varsinaiset ongelmat ovat niistä kaukana. Vielä, mutta lähestyvät vuosi vuodelta.
Ja nyt, Ajallinen, jätän sinut hetkeksi pohtimaan tätä kaikkea ja samalla puntaroimaan mahdollisia ratkaisuja joihin palaamme täältä laivalta seuraavassa viestissä.
Terveiset laivalta -Näkijä
21.03.2021
Kuka pelastaa mitäkin
Lähestytään jo vastausta, Ajallinen hyvä, kysymyksen ydintä ja vastausta; meneillään olevaa muutosta kehityksen ratkaisua, ja vaikeutta ymmärrystä tilanteelle, miss' juuri nyt ollaan.
Etsitäänkö kaikella vain ratkaisua, jolla turvattaisiin ajallisen kokonaisuutta; maapallon tilaa ja sen jatkuvuutta, jos toisessa vaakakupissa on kaiken tuhoamisen jatkuminen ja toisessa pelastuminen.
Ja nyt katsotaan, mitä ollaan tekemässä; ollaanko tuhoamassa, vaiko pelastamassa ja, kuka oikeasti on tuhoamassa, kuka oikeasti pelastamassa maapalloa tuhoutumasta.
Puhutaan nyt ajallisen hetken vaivasta ja sen uhkasta ihmiskunnan tulevasta.
On kuin kaksi puolta, jotka tavoittelevat samaa tulosta; toinen pelastusta, ja toinen pelastusta, myös
toinen kohdistaa pelastusta maapalloon toinen kohdistaa pelastusta ihmiskuntaan ettei sille vain tapahtuisi mitään pahaa vaikka, oikeasti ... sille on tapahtumassa pahaa ajallansa kaiken katoavassa tulevassa.
Toinen puoli elää maapallon säilyttämisen unelmassa ja ihmiskunnan tulevassa.
Ja nyt nuo kaksi puolta; ovatko yhteisessä unelmassa, kun toinen on säilyttämässä tuhoavan suunnan ja toinen on vapauttamassa tulevan suunnan tuhoista.
Molemmat puolet ovat pelastamassa, vai, onko ollenkaan kahta puolta.
Toimivatko molemmat puolet sen suuremman pelastuksen puolella; jatkuvuuden turvaamisen puolella toinen tietoisesti, toinen tietämättänsä, kuin taistellen paremman pelastusta vastaan onkin viemässä sitä juuri eteenpäin.
Eli, suunta on yhteinen ja sama.
(Voiko tuota kaikkea nyt epäselvemmin kuvata?)
Jokin pieni joukko yrittää vastustaa hyvän tulevan suuntaa ymmärtämättä ollenkaan, että yrittävät pelastaa tulevan suurta tuhoa ja sen suuntaa.
Vaakakuppeja on vaikea toisistaan erottaa kun molemmat painaa samaa eikä oikeastaan olekaan, kuin yksi ainoa kuppi jota molemmat samoin toteuttaa.
Tarkemmin tuota nyt kuvaamatta ... - eletään ratkaisujen aikaa ja edetään koko ajan kohti hyvää tulevaa ja maanpiirin oikeata unelmaa.
Toivottavasti Ajallinen sai tästä selvää
Terveisin - Näkijä
21.03.2021
Maanpiirin pelastusta
Tässä Ajalliselle vielä vähän jatkoa edellisiin.
Tuota (edellä kirjoitettuja) vaikea tajuta kun on niin monenlaista touhua ja pelotusta.
Mutta kuitenkin, kaikki toimet toteuttavat maanpiirin pelastusta; tuo tarkoittaa maata ja luontoa meriä ja vesiä kaikkineen.
Vain ihminen, on se syyllinen ongelmien. Hänessä piilee ratkaisu tulevien aikojen. Hän on keskeinen osa tulevien suunnitelmien.
Palvelevatko kaikki teot, mi menossa nyt ovat ihmiskunnan säilymistä, vaiko, sen vähennystä - on se suuri kysymys ja jonka vastaus on se suuri aivoitus.
Mutta, sen vastauksen perässä, sen seuraus, on maanpiirin pelastus kaikkineen myös ihmiskunnan tulevineen.
Pelastustoimet vaativat suurta lujuutta kuin suoranaista julmuutta jotka taas herättävät suurta vastustusta ... eikä aiheesta saa edes suoraan puhua.
Siksi etsitään taidokkaita tapoja, ett' ihmiset itse tekevät valintoja tulevainsa puolesta vailla pakotusta.
Näin muodostuu kuvia joissa hyväntekijät ovat kuin pahoja ja pahantekijät hyviä mutta, erottaa hyvät pahoista, ja pahat hyvistä on kuin mahdoton tehtävä sillä, molemmilla on oma tärkeä osansa kokonaisuuden toteutuksessa.
Ja, tulos on kaunista, kuin uuden luomakunnan luomista uuden ihanan ajan alkua, ja kehityksen kulkua kohti unelmien toteutumista.
Terveisin -Näkijä
25.03.2021
Sanat kiertävät kaartavat
Ajalliselle vielä jatkoa edellisiin...
Nuo sanat kiertävät, kaartavat piilottavat, avaavat suuria lupaavat suuntaan ja toiseen - uskomattomat, näkymättömät toteutuvat ... aikansa myötä
ihmiskunta tekee nyt raskasta työtä; pelastaa ja tuhoaa rakentaa huomaamattansa tulevaa ja sen kaunista unelmaa.
Mutta, elää nyt koko ajan sen matkaa jonka päässä vasta, se unelmansa saavuttaa.
Ei aikoja, ei paikkoja ei edes tarkkoja tapoja ole tarvis kuvata sillä, kaikella on ratansa, aikansa ja paikkansa kaikkeuden matkassa.
Eikä, oikeasti, ole mahdollista sitä muutella - elämän suurta tarkoitusta joka on ollut olemassa ja aikojen alusta ja ollen koko ajan matkalla sen toteutumista.
Jokainen askel, jokainen päivä jokainen teko hyvään ja pahaan - myös jokainen teko valtaan ja rahaan vie edelleen ja eteenpäin sitä suurta suunnitelmaa jonka vallassa on koko näkyvä maailma - ja jonka ohjaajana on näkymätön ulottuma.
Sillä, eihän nyt ihminen osaisi tällaisia vaikka, niin pystyvä jo monenlaiseen onkin ajallisensa teoissa.
Mutta, kun kyseessä ei ole yksin ajallinen maailma vaan, myös ajaton ulottuma, jota ihminen ei vielä tunne ... vaik olisikin hänelle jokin tunne
mutta, ajallinen ja ajaton on yhteinen tila ja unelma jossa toinen tukee toista ja toinen kasvaa ajallaan kohti toista ja tuo ihana yhteinen kaikkineen on suurenmoista.
Mutta, tuon kaiken näkeminen ihmissilmin on vielä mahdotonta eikä ymmärrys tuleviin yllä.
Ja, jos jotakin jo näkyvissä olisikin, on se piilotettu sanojen taa ja sanat tulevien kuvia avaa sillä, jokaisessa sanassa on kätkettynä tulevien salojen maailma - joka ON.
Ei noita sanoja tule piilottaa, vaan, jakaa ymmärrys oikea ne ajallaan avaa. Mutta, sanat sanotut tulevia esiin kantaa.
Edelleen, terveisiä laivalta -Näkijä
-Jaa ... missäs se lintu nyt oikein on, Näkijä jo ihmettelee, ei ole näkynyt vähään aikaan. Mitähän sille... alkaa tuossa jo kertyä tuota vastauksien kuormaa.
- - -
27.03.2021
Linnulle kenkää - eli, uusia mahdollisuuksia.
Kertoja: -Kuulehan Ajallinen... Ajallinen: -Kato, Kertoja, mitäs sulla mielessä. Jotain tarinan taustaa, vai.
K: - Niin, taustaa... tai muutosta toimintatapaan. Nimittäin, olen seurannut tuota viestittelyä sinun ja tuon jossain kaukana ylemmällä ulottumalla olevan laivan välillä... A: -Niin...
K: -Niin, tuo pieni kyyhky raukka ei kyllä kauan jaksa moista touhua, joka... A: -No sitä minäkin olen vähän ajatellut, että... K: -Ja se väki siellä laivalla myöskin on ajatellut samaa.
A: -No, mitäs me sit sille, kukas viestit tulevassa kuljettaa jos pulu pannaan eläkkeelle... tai jollekin K: -Noo, ei nyt ihan eläkkeelle, mutta keveämpiin hommiin kuitenkin.
A: -No, mites sitten ... ei ne viestit ihan paperilennokiksi taitettuna taida ihan niin ylös... K: -Ei lennokiksi, ei ... mutta onhan olemassa nykyaikaisempikin tapa, jos sitä vähän kehitettäisi. A: -Jaa, no kerro.
K: -Niin, sen laivan Kapteenin kanssa samasta asiasta jo keskustelimme... A: -Aai, sulla on yhteys sinne? K: -No onhan minulla kertojana yhteys vaikka minne, miksei sitten sinne laivallekin.
A: -Jaa, no tunnetko sinä sitä väkeä siellä? K: -Tunnen kyllä, hyvinkin. Niin, siitä viestien välityksestä sen Kapteenin kanssa puheltiin ja päätettiin, että perustetaan sellainen energinen linja, sellainen viestilinja molempiin suuntiin. A: -Viestilinja? K: -Niin, vähän sellainen kuten ajallisessa toimiva sähköposti, mutta sellainen, joka pystyy ylittämään ulottumien rajat - ja viestinne sitten kulkisivat sitä pitkin. Ja tuo lintu voisi siirtyä helpompiin hommiin. A: -Jaa, no mites se sitten?
K: -Se Kapteeni on kyllä taitava, osaa kaikenlaista - on oppinut elonsa aikana ennen laivalle muuttoa. Hän voi hoitaa asian kuin vanhalla rutiinilla. Ja olihan hän taitava Taikuri jo ajallisissa ollessaan, tiesitkö sitä. A: -En, tai ... jotain tuttua siinä kyllä...
K: -Niin, hän voi taidoillaan rakentaa sellaiset linjat, toinen täältä sinun ajallisista oloista sinne ylös laivalle, ja toinen laivalta tänne alemmalle ulottumalle. Silloin viestit kulkevat nopeasti ja helpottaa muutenkin sitä viestien vaihtoa. Mitäs sanot?
A: -Jaa ... kuulostaa hyvältä. Eikä ois aina sitä paperihommaa siinä välissä. Leikkaamista ja viikkaamista suikaleeksi, ja vielä se kiinnitys tuon kyyhkyn jalkaan. Se on kyllä viime aikoina muutaman kerran jotenkin aika tuimalla ilmeellä mulkaissut, ja ihan kuin ois vähän murahtanutkin, tai jotain...
K: -Juu, se on totta, olen sen nähnyt. Väsyneenä yritti sinulle jotain sanoa, mutta kun teillä ei ole yhteistä kieltä, niin sinä et ymmärtänyt. Hän kyllä sinua vähän paremmin, ja sinua moitti omalla tavallaan ... jota sinä et siis ymmärtänyt. A: -Jaa, no jotain kuitenkin olin huomaavinani. Noh, mites sitten toimitaan?
K: -Minäpä kerron. Kapteeni jo perusti ne viestilinjat, kaksi kappaletta, yksi kumpaankin suuntaan. Ja sinä voit käsitellä niitä tuolla omalla puhelimellasi. A: -Oho! K: -Joo, ja toisella linjalla lähetät omasi viestit, ja toisen kautta tulee ne vastaukset. Miltäs kuulostaa? A: -Hyvältähän tuo.
K: -Sinä voit siis lähettää omat viestisi sen laivan postiin, katsos... onhan siellä kaikki mahdollista, ja osoite sinne on semmoinen kuin laivaposti@mertenmies.fi ja sinä saat vastaukset omaan aatamiajallinen@groundmail-postiin, tai jotenkin silleen se oli. Tarkennan sen vielä.
A: -No hyvä, kokeillaan silleen sitten. Hoidatkos sinä sen linnun? K: -Juu, minä hoidan sen uusiin tehtäviin. - Niin ja vielä, se Näkijä siellä laivalla, lähetti sinulle jo muutaman viestin aikaisempiin kysymyksiisi liittyen. Ne löytyvät jo tuolta sinun groundmail-postistasi. A: -Oukeei, täytyypä käydä tarkistamassa. Kiitos, Kertoja, eiköhän tämä nyt tästä. K: -Kyllä vaan - ja se lintukin kiittää.
A: -Ja, voishan se lintu vielä joskus poiketa minua moikkaamassa. K: -Jaa, siitä nyt en ole kyllä aivan varma, että tuleeko ... sen verran raskaasti se huokas, kun kuuli tästä uudesta järjestelystä.
30.03.2021
Kertoja:
Noniin, nyt siis käynnistyi tässä yhteydenpidossa uusi vaihe. Ja hyvin näkyy toimivan.
Ajallinen sai ensimmäiset postinsa, jotka Näkijä oli hänelle ja valmiiksi kirjoittanut, jääneet vain sitä lintua odottelemaan. Sisältävät vastauksia Ajallisen aikaisempiin kysymyksiin. Tuskin vieläkään on ehditty kaikkiin kysymyksiin vastata, sen verran paljon ja suuria kysymyksiä tuo Ajallinen ehti linnun mukana toimittaa.
Niitä saamiaan vastauksia Ajallinen nyt jäi omassa rauhassaan tutkimaan.
Ja, napsahtihan sinne postilaatikkoon vielä aivan uusikin posti, jossa Näkijä jo suunnittelee jotain uutta ja ajankohtaista.
Ja näin hän siitä kirjoittaa...
30.03.2021
Menneitten kuvia 1
Kuulehan Ajallinen, sinä elät nyt seassa myllerrysten ja suurien muutosten - on nyt menossa ajallisen aika ja kuin ”päivä kuun valossa”.
Ja tuo ajallisuus ei tarkoita yksin sinua, vaan kaikkia, jotka nyt ajassa elävät, sinä vain yhtenä siinä suuressa joukossa, kuin kaikkien kuvana tässä oudossa ajassa, jossa kuu on päivän valona, ja kuljetaan hämärässä hapuillen, vajavaisesti nähden. Ja, jos vielä sattuu jokin pilvi kuun valon kohdalle, sen vähäisenkin valon piilottaen.
Siksi on hyvä kaivaa menneitten kuvia, jotka kuvasivat tulevia ennen kuin tulevia vielä olikaan - oli vain pieniä viiltoja, lastuja meren pinnalla, outoja tulevia lupaavia.
Niitä on nyt aiheellista avata, ja uudelleen opastaa tulevien askelia. Joten, aloitetaan ... ja palataan aluksi tutkimaan parin vuoden takaisia sanoja, silloin outoja, mutta jotka nyt ovat tosia.
Jatkan tuosta seuraavassa postissa.
Terveisiä laivalta -Näkijä
- -
Tässä välillä ehti Ajallisen omassa elossa tapahtua pieniä muutoksia, nimittäin hän hankki itselleen sellaisen teknisen ikkunan, josta maailmaa ihailla ja sen menoa helposti tarkkailla.
30.03.2021
Tekninen ikkuna
Ajallinen hankki itselleen teknisen ikkunan, josta katsella, tutustua ihailla tämän maapallon kauneutta, sen kaunista luontoa ja ihmisten mahtavia tekoja ja satojen vuosien saatossa aikaansaamia rakennelmia.
-Oi, kuinka kaunista, hän huokailee, -niin paljon uutta ja erilaista; upeita vuoria, vuonoja, kanjoneita, ja kauniita kaupunkeja ihania turistikohteita ja puhtaita rantoja joissa uiskennella - ja onnellisia ihmisiä kaikkialla.
-Miten on mahdollista, tämä tällainen vakava tilanne, joka kuin uhkaa tätä kaikkea kaunista ja arvokasta, luontoa sekä ihmisten arvokkaita tekoja. Ja miksi? hän kyselee. -Oi, miksi kaikki tämä ahdistus ja pelotus, kuin kaikkea uhkaava tuho ja kadotus. Vastatkaa, oi viisaat siellä. Miksi on tämä uhkaava aika ja hetki nyt täällä, meillä?
Tuon kaiken Ajallinen nyt sanoiksi puki, liitti siihen uuteen viestilinjaan, ja vain yhdellä napin painalluksella lähetti sen vietäväksi sinne jonnekin... Kuului vain jokin vvvuuuh-ääni, kun viesti lähti.
-No, on tämä nyt helppoa, tästä vaan... ja sinne se meni. Ei enää sen linnun kanssa sitä läträämistä ja tuimia ilmeitä, hän itsekseen myhäili.
01.04.2021
Vastaus kauneuden huolesta
Kun Näkijä huomasi Ajallisen kysymyksen (Tekninen ikkuna), ja suuren huolen Maan kaiken kauneuden säilymisestä, hän päätti siihen jo pikaisesti vastata.
Ja näin Näkijä Ajalliselle vastaa:
-Niin, Ajallinen ajattelee nyt väärin, ja pelkää turhaan kaiken tuon kauneuden puolesta, sillä, eihän tarkoitus, ei meneillä ole, kaiken tuhoaminen ja kadotus, vaan, pelastus, kaiken kauniin säilytys ja ennalleen asetus, palautus siihen mi ennen niin kaunista oli. Siis, pelko pois.
Ei luonto, ei ihmisteot, tarvitse olla muutoksen kohteena, vaan, ihminen itse, joka siis on tuhoamassa tätä kaikkea kauneutta - pitää varjella, ettei sitä pääse tapahtumaan. Ja ne ihmisteot, mitkä oikeasti ovat uhkana, ne tulee korjata.
Siis, tahto on hyvään, ei pahaan, kauneuden säilyttämiseen, ei kadottamiseen.
Vain sille itse uhalle on jotain tehtävä, siinä se korjausprosessi.
Mitä se hyödyttäisi kaikkea kaunista tuhota, aikaansaannosten kaikkien kadota - ei, vain sen uhan tulee poistua, joka tuolle kaikelle on vaarana.
Siitä on nyt kyse ja puhe, ja siinä se tarkoitus kaikelle, mi nyt menossa tälle ajalle.
Terveiset laivalta -Näkijä
06.04.2021
Aatami Ajallista häiritsee nyt moni asia, ja hän haluaa saada niihin jotain viisasta vastausta. Siksi hän taas pikaisesti lähettää viestin sillä uudella viestijärjestelmällä.
Kysymyskirje 2 - oikeasta ja väärästä
Täällä ajallisissa moni juttu häiritsee, näiden muutosten keskellä:
tiedot vaihtelee ja muuttuilee koko ajan
”totuudet” muuttuilee uusiksi totuuksiksi - ja taas uusiksi jne, eikä kukaan näytä tuntevan todellista totuutta, suunnitelmaa, tai jotain sellaista, kaiken takana
toiset rakentavat pelastusta jostakin, jonka toiset teoillaan aiheuttavat
synnytetään monenlaista pelkoa, ja toiset niitä vielä lisäävät
joku toimii kuin vapauttajana, kaiken ratkaisijana
syytellään toinen toistansa, ja hyväntekijät väännetään pahoiksi, ja pahantekijät sekoittuvat hyviksi
pian jo täydellistä sekamelskaa - jota siis jo on
piirretään monenlaisia tulevaisuuden kuvia, maan piirin muutoksia vuoroin katoamista ja vuoroin pelastusta jostain, mitä ei ees ehkä olekaan
joku piikki pelastaa, vaikka se monien mielestä jopa tappaa, se tulevaa muuttaa ja uutta rakentaa
vallalla monenlaista hyvältä näyttävää tietoa meneillään olevasta, vaikka siinäkin virheitä - pitäisikö niihin jotenkin puuttua tai oikaista
ja, kuka kaikkea oikein johtaa...
Tuossa sekalaisia huokauksia, kuvaten hyvin tätä tietojen ja tilanteen sekamelskaa, joka meillä on vallalla täällä ajassa.
Olisiko tuohon jotain ylemmän viisautta, miten elää ja olla, miten oikein toimia kaiken keskellä.
Terveisin -Ajallinen
06.04.2021
Oikeata vaiko väärää - vastaus kysymyskirjeeseen 2
Uusi kysymyskirje hetkessä vilahti laivan postiin, josta Försti taas nokkelana sen poimi...
-Mitennin-nokkelana... mullehan se kuuluu ku-mä-ohjaan tätä laivaa kerta, älä sinä Kertoja kuvaile omias, Försti jo vähän hermostuu Kertojan kuvaavista kaunosanoista.
-Taas ois postii! Försti huutaa.
-Jaha jaha, toteaa Kapteeni, kiiruhdettuaan laivan kannelle. -Kuka ehtii kuuntelemaan mitä Ajallisella on taas mielessä.
Putkahtihan kannelle muutama kuulija, Näkijä nyt aivan ensimmäisenä. Hän kun on ollut hyvin kiinnostunut Ajallisen kuulumisista. -No, luehan taas, mitä Ajallinen kirjoittaa, hän Kapteenia opastaa.
Ja Kapteeni lukee saadun kirjeen, jota väki äänetönnä kuuntelee. -Aikamoista aikaa siellä eletään, joku joukosta huokaa.
-Minä otan senkin, Näkijä ilmoittautuu. -Samanlaista asiaa nuo näkyvät nyt olevan toinen toisensa perään. Tosin monimutkaistuu pikku hiljaa.
Vastaamisiin on jo syntynyt selkeä käytäntö, vastaaja sanelee ja Runoilija kirjoittaa puhtaaksi, jonka jälkeen hän hoitaa vastauksen viestilinjan toimitettavaksi Ajalliselle.
Ja Näkijä taas aloittaa kuin suoralta kädeltä...
Ajallinen on ajan ytimessä, huokaillessaan ajallisen ajan tapahtumia. Mikä oikeasti on oikeata mikä väärää, ja mikä väärältä näyttävän kautta onkin juuri sitä oikeata ja todellista tarkoitusta. Ja joku oikealta näyttävä voikin oikeasti olla sen todellisen oikean vastustusta - vaikka silläkin kyllä voi olla oma paikkansa kokonaisuuden toteutuksessa.
Kuka oikeasti ajallisissa voi sanoa, mikä on totta, mikä valhetta, sillä ne ovat kuin toinen toisensa sisässä toteuttamassa todellista tarkoitusta, joka on se oikea oikea.
Mutta, kannustaessaan ajallisen oikealta näyttävää, voikin oikeasti olla sen todellisen oikean vastustusta. Ja, vastustaessaan väärältä näyttävää, voikin olla juuri sen todellisen oikean vastustamista.
Ajassa tulisi nyt olla tarkkana, millä puolella toimia, sillä sen tunnistaminen on lähes mahdotonta ilman ylemmän ymmärrystä. Ja silloinkin vielä kaiken näkeminen on monimutkaista ja vaatii harjaannusta ja oikeiden silmien avautumista ja ylemmän ymmärryksen omaksumista.
Jos Ajallinen nyt odottaa vastausta, jossa sanotaan: tuo on oikein, tuo on väärin, niin sellaista ei voi sanoa, sillä nuo molemmat palvelevat samaa kokonaisuutta olemalla samaan aikaan oikeata ja väärää, riippuen vain katseen kulmasta ja todellisen totuuden suunnasta.
Minä tiedän kyllä, tämä kaikki on ajalliselle ajalle lähes mahdotonta, seisoa nyt kuin oikealla puolella, sillä se oikea puoli voi yhtä hyvin olla se näennäisen oikea, tai näennäisen väärä.
Ja vielä, jos ajallisissa ryhtyy taisteluun oikealta näyttävän puolesta, kiihkeästi vaik uhaten surmata toisin ajattelijan - hän voi hyvinkin olla väärällä puolella, uhaten tappaa juuri sen oikeassa olevan..
Ja, jos joku ryhtyy vastustamaan näennäisesti väärältä vaikuttavaa, voikin hän olla huomaamattansa vastustamassa juuri sitä oikeata, jonka tuleekin tapahtua.
Ja sitten lopuksi siitä puuttumisesta jonkun kirjoituksiin... Älä puutu, olet pian mukana vastustuksen touhussa, sillä oikein on antaa kaiken tapahtua, ja toteutua sen tulevan, mikä on rakenteilla.
On tärkeätä olla oikealla puolella. Mutta siis, mikä on oikeata ja mikä väärää, sitä kuin mahdoton erottaa, sillä moni väärältä näyttävä voi hyvinkin olla oikeata ja tarkoituksellista, ja oikealta näyttävä voi olla suurta valhetta - tosin, senkin voi olla tarkoitus toteutua.
Toivottavasti Ajallinen pysyi nyt mukana näissä vastauksen kiemuroissa.
Viisautta Ajalliselle toivottaen -Näkijä
Kertoja: Tässä Näkijä kuin huomaamattaan välitti viel ylemmän ymmärrystä, jonne hänellä on salaista yhteyttä - ettei hänen enää tarvitsisi olla sen hieman alemman ymmärryksen varassa, joka siis on vajavaista sen ylemmän ymmärryksen rinnalla.
-Totaaa ... siis, onk-sit olemassa jotai viel ylempää ku meillä tääl laivalla, tai ... mulla .. tai siis..., Försti itsekseen pohdiskelee
-Anna olla, Försti, hoidetaan me vaan tätä laivaa, ja sullahan on se ruorikin siellä, katso sinä vaan, ettei mennä kiville, Kapteeni rauhoittelee.
-No niim-mä katonki, eikä tääl ees oo kivii ... eihä-tääll-oo rantojakaa missää. Mä vaa aattelin tost ymmärtämisest ettt ... tai nojoo, antaa sit olla.
Menneitten kuvia 2
Näkijä nyt lupauksensa mukaisesti, on omassa hiljaisuudessaan kaivellut niitä menneitten enteitä, joista oli puhetta eräässä viimeaikaisessa viestissä.
Niin, Aatami Ajallinen, hän aloittaa kirjeensä, -olen täällä vähän tutkinut menneitä ja päätin niistä esille nostella joitain tärkeimpiä,
Aivan aluksi otan sen ensimmäisen, jossa kuin salaisesti kuvattiin tulevia tapahtumia, vaikka niistä ei silloin vielä suuremmin puhuttu. Ainostaan se ilmaston tila siellä, josta silloin vähän meuhkattiin, ja se pikku tyttökin siitä asiasta itsensä esille saattoi.
Siinä samassa yhteydessä kun siitä kerroin, sivusin jo huomaamattani myös muitakin lähestyviä ongelmia, sisältäen myös sitä virusvaivaa, joka nyt on hyvinkin vallalla ja laajennut koko maan piiriä koskevaksi.
Tuon ennusteen voi nyt uudelleen katsoa, ja sovittaa meneillä olevaan aikaan siellä. Siinä on monia kohtia, joihin kannattaa nyt uudelleen paneutua, vaikka se saman aikaisesti käsitteli myös tuon Kapteenin senhetkistä kasvutilannetta. Kuin käsi kädessä ne asiat siinä kulkevat.
Löydät sen näppärästi tästä osoitteesta >>
Terveisin -Näkijä
Runoilija tuon kaiken kirjasi ja vielä uudelleen tarkasti, että kaikki on juuri niin kuin Näkijä tarkoitti. Ja, sitten vaan kirje sillä viestilinjalla Ajallisen Aatamille, joka jo varmaankin sitä odottelee.
09.04.2021
Kysymyskirje 3 - mikä on totta
Samaan aikaan Ajallinen miettii uutta viestiä ylempien ystävilleen ja kirjoittaa siitä jo näin:
Niin, taas vaivailen kysymyksilläni. Nimittäin, täällä ajassa mietitään jo sitä, onko koko virusta ollenkaan olemassa, kun siitä ei kuulemma ole saatu edes kunnon kuvaa tutkimuksista huolimatta. Mikä se oikein on, ellei se olekaan sellainen perinteinen virus, vaikka niin väitetään.
Ja sitten se aine, jota ihmisiin täällä piikitetään, ei sisälläkään oikean viruksen heikennettyä osuutta, vaan jotain ihan muuta, ja koko vaikutusmekanismi on erilainen kuin ennen. Jokin ihan uusi tapa, jokin geneettinen koodin pätkä, tai jotain, joka vaikuttaa ihmisissä aivan eri tavoin, kuin ne aikoinaan annetut rokotteet.
Mitähän tuosta kaikesta tulisi tietää, ja mitä siitä tulisi ajatella. Pelkoa vain synnyttää tuo epämääräinen uusi, vielä ees kunnolla testaamaton tapa, jonka todellista vaikutusta ei kukaan tunne, eikä varsinkaan niitä mahdollisia sivuvaikutuksia ja haittaoireita, joita ilmenee joillekin heti, tai vaikka vasta vuosien saatossa.
Siis, mitä tuosta kaikesta pitäisi ajatella.
Terveisin - ja vastausta jo odottaen -Aatami Ajallinen
Ja sit vaan kirje saman tien matkaan, siihen sovittuun viestiosoitteeseen. -Nonni, sinne lähti! Aatami tyytyväisenä huokaa. -Mitähän mahtavat siellä ajatella, ja vastata. Katsotaan.
- - -
Ajallisen postihan napsahti lähes saman tien laivan viestilaatikkoon.
-Heei! Taas kilahti jotain, huutaa Försti laivan kannelta ruorinsa takaa. Se postilaatikko kun on myös siinä kannella, vieläpä ihan Förstin näköpiirissä.
Taas laivan miehistö raahautui kannelle, kuulemaan Ajallisen kuulumisia. Kapteeni oli jo ehtinyt ennen muita, ja odotti toisia uusi kirje kourassaan.
-Noniin, arvoisa miehistö, hän aloittaa. -Taas tuli kysymyksiä ajallisen oloista. Tällä kertaa ovatkin jo aika mutkikkaita, luulisin. Siis vastata, tarkoitan.
-Noo, luehan nyt se meille, niin katsotaan, pyytää Alkemisti nyt puolestaan. Se Elämän Alkemisti siis.
-Noniin, kuulkaahan nyt...
”Taas vaivailen kysymyksilläni ... onko koko virusta ollenkaan ... mitä tuosta kaikesta pitäisi ajatella? Terveisin, Aatami Ajallinen ... ja näköjään jo odottelee vastausta siellä. Mitäs tuumaatte? Kapteeni lopettaa, ja katselee hiljaista kuulijoiden joukkoa.
-Mitäs jos-mä-vaik siihe... , yrittää Försti. -Ei nyt, Försti, ei nyt, ohjaa sinä vaan laivaa. -No joojoo ... ohjataa ohjataa ... mull-ois-vaa-ollu yks ajatus...
-Jospa minä ottaisin tuon tällä kertaa, ilmoittautuu Alkemisti, -sehän on vähän kuin minun alaani ... nuo aineet ja niiden vaikutukset. Pystynhän minäkin monenlaiseen, ja ymmärrän kaikenlaisia taustoja.
-Hyvä on, Kapteeni kuittaa, -siis, Alkemisti vastaa tällä kertaa, ja hän ojentaa kirjeen Alkemistille.
Taas väki katoaa kannen alle kukin omiinsa, Alkemisti kirje mukanaan. Vain Kapteeni jäi kannelle Förstin seuraksi.
-Sä-et-koskaa anna mun sanoo mitää..., mutisee Försti vähän pettyneenä. -No juu, anteeksi Försti. Se asia vaan tuntui jo heti niin mutkikkaalta ... mutta, mikä se sun ajatus ois ollut, Kapteeni kysyy hieman kuin lohduttaen.
-En-tiiä ... viittinkö ees enää sitä sanoakkaa, ku-en heti saanu, Försti tuumii vähän mököttäen. -Noo, sano nyt vaan ... olethan sinä monesti ollut hyvinkin taitava ja tarkkanäköinen monissa asioitta, Kapteeni rohkaisee toista pientä.
-ÄLÄ kuule Kertoja rupee siin pienittelee! Emmä-oo mikää piäni! Höh. Nonii ... se mun ajatus siis...
10.04.2021
Vastaus kirjeeseen 3 - kuin ajallisen sekamelskaa
Elämän Alkemisti hetkisen mietti tykönään omassa hytissään noita Ajallisen kysymyksien suuruuksia. -Jaa'a, hän huokaa, -aikamoista aikaa siellä eletään. Sitä muutosten aikaahan se... sitä kaikkeahan kuvattiin alustavasti jo Elämän Alkemisti -osion alussa.
Syvään huokaisten hän aloittaa nyt vastauksen...-Runoilija, oletko valmiina? -Täällä ollaaan, täällä ollaan, kuuluu vastaus.
-Noniin, sitten aloitetaan...
Niin, Ajallinen, tätä jo sivunneet olemme aiemminkin, ja salaisuutta sen, ihmisteoksi monet sen arvellen. Syntynsä ihmisille viel salainen, kuten myös muidenkin edeltävien. Se, että osataan se purkaa ja kuvata, ei kerro sen todellista alkua.
Ja, miten paljon onkaan kasvanut ihmisten tieto ja taito, näiden synnyttämien matkalla. Mutta, vaikka onkin tämä uusi osin samanmoinen, on se kuitenkin toinen, ja pienikin ero rakenteessa sen, tekee siitä kuin salaisen. Ja vielä ihmisissä kulkien, varmistaa sen nopeasti muuttuen ja vastustusta vaikeuttaen, kannan koko ajan muuntuen.
Miten kulkea sellaisen perässä, joka tänään on tällainen, ja jo huomenna toinen.
Siitä nyt ihminen viisaudessaan valitsee yhden osan ytimen, sen oudon rakenteen, ja siitä osan, toivoen sillä virusta torjuen. Siitä nyt uusia tapoja keksien, kaiken seurauksia ei kuitenkaan tuntien.
Mutta, siinä nyt huomaa ihminen, kuin oivan tilaisuuden, ja ryhtyy ratkaisijaksi ajallisten ongelmien, kuin vauhdittaen Maan oman puolustuksen. Suunnitelma viel salainen, ihmisille siis.
Ja, tässä kulkee nyt raja, tulevista kertoa, sillä, näemme täällä kuin toiveen yhteisen; Maan ja ihmisen, rakentaen päiviä tulevien.
Ihminen nyt hädissään pelkoa lietsoo ja pelkoa torjuu teoillaan, suojillaan yrittää, ihmisiä toisistaan eristää, ja aineillaan tappaa hyvät ja pahat - joku ain' käärii hyvät rahat.
Suojat suojaa pahalta, uskotaan, samalla myös hyvää torjutaan, kun pahaa tapetaan, ja hengitettävään ilmaan kajotaan, liikkumista ja kontakteja rajataan, ihmisiä monella tapaa lamataan.
Sen omaa puolustuskykyä tuhotaan, sitä ainoaa, joka oikeasti pystyisi vastustamaan ja turvaamaan elon tulevaa.
Aikamoista sekamelskaa, jos katsoo sitä täältä ylhäältä, ihmiskuntaa ylemmältä.
Mutta, kaiken kautta tapahtuu ja toteutuu se kaikki, mikä toteutua tulee.
Näillä sanoilla Ajallista tervehtien -Laivalta, Elämän Alkemisti
Pikku tarkistuksen jälkeen vastaus taas oivallisen viestijärjestelmän myötä takaisin Ajalliselle, joka jo varmaan vastausta kaipaileekin.
12.04.2021
Välipohdintoja
-Mitäs nyt sitten, tuumaa Aatami Ajallinen, -tietoa on... vaatisiko lie jotain toimia - vaiko antaa vain olla ja antaa ajan kulua, katsoa rauhassa, millainen on tuleva, sehän tässä nyt tärkeätä.
Samaan aikaan laivalla
Elämän Alkemisti tuumailee: -Ajallisisssa kaikkia kiinnostaa tuleva, vaikka kuin ainoa unelma on: miten kaikesta palautua, ja saisi taas elää sitä aikaisempaa arkea... ennen kuin alkoi tämä ajallisen pandemia.
Ajatteleekohan monikaan oikeasti niitä kaikkia ajallisen uhkia, jotka edelleen on vallalla, ja pahenevat vain, ellei tehdä, tai tapahdu mitään korjaavia toimia.
Ja kun vielä on niin hyvin kaikki, ja niin paljon kaunista ja tavoittelemisen arvoista.
Elämä vaan on niin ihanaa, ja kaikki ikävä niin kaukaista - kunhan nyt vain poistuisi tuo inhottava K.....
Mutta, oikeasti, ihmistä aina kiehtoo tuleva, kunhan se vain ois kuin oman toiveen mukaista. Ja, jos joku ennustaja vaik toteaisi, että: ”näyttää olevan aika surkeata tuo kaikki sun edessäsi oleva”, niin johan siitä ennustajalle pian vaik jotain tuomiota, tai ainakin vihan puuskia.
Mutta, oikeasti, eihän ajallisissa aina voi mennä hyvin. Ei elämä aina ole kaunista ja ihanaa, välillä on raskasta ja monenlaista epäonnea, sairautta, tai puutetta ja kauhua, tulevan pelkoa, vihaa, vaik sotaa.
Ne vain tulevat, ja olevat, joskus poistuvat, joskus uusivat. Toiset parantuvat, toiset kuolevat - pääsevät pois. Jotkut vain vaivansa kantavat, ehkä niistä vahvistuvat ja uutta oppivat. Toiset masentuvat.
Ja, elämän muutokset ei armahda ketään, ne vain tulevat, synnyttävät jotain uutta, tai tappavat monet kauniit unelmat.
Ja sitten vielä aika, se ei armahda ketään, ajallinen on lahoava, ja aikanaan katoava. Aina.
Realistinen kuva on aina masentava, vaikka antaahan elämä onneksi myös niitä kauniita hetkiä, joista kantavia voimia ja muistoja, iloa uudelleenkin antavia.
Mutta, Näkijä, sinähän lupasit sille Ajalliselle joitain menneitten paloja, piirrettyjä tulevien kuvia. Pitäisikö sinun jatkaa sitä.
Näkijä: - Niin, tulevathan ne tulevat siellä eteen, vaikkei niistä mitään sanoisi. Ja ovathan ne enteet siellä tallessa ja nähtävinä, kenellä vain on voimia niitä etsiä.
Onko siitä nyt mitään hyötyä, sitä tässä mietin... Iloa ja onnea ois aina ilo jaella, mutta, niin... onhan niissä enteissäkin se onnensa ja ilonsa... tosin, se on aika kaukana, parempana tulevana vailla nyt ajallisen elon uhkia. Hmmm... pitää vähän miettiä.
21.04.2021
Tilannekuvaa 21.04.2021
Aatami Ajallinen lähestyy taas kysymyksillään ylemmän laivan väkeä.
Hei vaan, Laivan väki, siellä jossain.
Oli tässä pieni väli vain katsella ja kuunnella, ja puuhata näitä ajallisen keväisiä puuhia. Mutta kuitenkin, täällä ajassa kuohuaa monenlaista, jotkin äänekkäitä, monet hiljaisuudessaan - ja kaikilla seuraajiaan ja kannattajiaan.
Ajallisen viisaat yrittävät ratkoa tilanteita kuin päivän kerrallaan. Toiset piirtelevät erilaisia uhkakuvia, kuka mihinkin tietonsa perustaen ... oikeassa vaiko väärässä, kuka sen sanoo.
Toiset kyselee jopa joiltain oppailtaan, ja saavat mitä saavat ... kuka niistä oppaistakaan selvän ottaa, luottamus vain sellaisiin on aika luja. No, tuleva näyttää, mikä oli oikein, mikä ei.
Huolestuttavaa on tuo rokotteiden laatu, ja niistä ilmenneet haittavaikutukset, joita kylläkin hyvin tehokkaasti peitellään, jostain syystä. Paljon on epätietoisuutta niiden todellisista vaikutuksista.
Ja, kasvavaa huolta aiheuttaa tuon viruksen muuntautumiskyky ja -vauhti, sekä uusien muunnosten yhä vain kasvava vaarallisuus. On suuria maakohtaisia vaihteluita, jossain lähes huomaamatonta, ja jo toisella puolella maapalloa tapahtuu tuhansia kuolemia, päivässä.
Ja, mitä nyt tapahtuukaan, kun kaikkia sulkuja ja rajoituksia aletaan kesää vasten avata ... ihmisten kun pitää saada osallistua ja matkustella.
Tässä vähän tilannekuvaa täältä Maan ajasta ja sen tilasta. Olisiko tuohon jotain viisautta, tai vaik jotenkin lohduttavaa.
Kyselee -Aatami Ajallinen
Ja Ajallisen kirje taas kuin saman tien kilahti jossain ylemmällä tasolla olevan laivan viestilaatikkoon - sen huomasi heti aina valppaana oleva laivan Försti. -Kirje tuli taaas! Hän huutaa laivan kannella, jossa sillä hetkellä ei olekaan ketään muita. Huuto kuultin, ja ensimmäisenä ylös kannelle kapusi laivan Kapteeni, ja hänen perässään koko muu laivan uskollinen miehistö
-Mitäs sieltä nyt tuli, kyselee jo Näkijä. -Avaahan sinä, Kapteeni, ja lue viesti meille kaikille yhteisesti.
Ja niin Kapteeni sitten tekikin, luki viestin rauhallisesti, välillä hetkeksi pysähtyen ja kuin miettien viestin sisältöä.
-Jatka jatka..., ehti jo joku kiirehtimään. Ja sitten kirje päättyi. Taas oli laivalla hiljaista, kun kukin kuulija tykönään sanoman sisältöä mietti.
-Aikamoista aikaa, aloitti Näkijä, -vaikkakin... olenhan minä noista ajoista jo aiemmin Ajalliselle kertonut. Näkyy toteutuvan vähin erin. Syvän huokauksen jälkeen Näkijä jatkaa: -Jospa minä taas tähänkin vastaisin, onhan minulla aika hyvä kuva tuon ajallisen ajan kulusta ja tulevista. Eiköhän siitä jo voisi vähän enemmänkin avata.
-Minullakin voisi olla jotain uutta omalta osaltani, aloittaa Alkemisti, -liittyen niihin aineisiin ja ihmisen sisäisiin vaikutuksiin ja puolustuksiin. Kirjoita sinä nyt ensin se oma osasi, hän Näkijää opastaa, -niin, minä sitten liitän sen viestin loppuun omat ajankohtaiseni ja näkemykseni.
Näin sovittiin, ja taas kaikki palasivat kannen alle omiin puuhiinsa. Paitsi Försti, hän jäi taas yksikseen laivaa ohjailemaan
-Höh, no tottakai minä jään tänne... eihä tätä laivaa mistää hytistä voi ohjata, Försti hiljaisesti kuittaa kuin selvää asiaa.
Ja, näin Näkijä jonkin aikaa mietittyään vastauksensa aloittaa:
Kovin on Ajallinen huolissaan tulevasta tilasta ja tulevista muutoksista, jotka edelleen ovat täynnänsä rajoituksia, ja toiveita jostain vapautumisesta, joka todellisuudessa on mahdollista, vaikkakin oikeasti mahdotonta. Jonkinlaista keikkumista vapautumisten ja sulkemisten toimissa.
Ihmiset haluavat päästä irti kaikesta kuin hinnalla millä hyvänsä, kunhan vain saisi toteuttaa itseänsä, kokoontua, osallistua ja matkustella, ja siten kuin huomaamattansa itseänsä pian jo uusiin rajoittaa, johon suostutaan, luullen että se vapauttaa, vaikka oikeasti ... ... sen tien päässä jo uudet rajoitukset häämöttää; jatkuva seuranta ja kontrolli, mitä teit, mitä sanoit, mitä söit, mitä joit, mitä ostit, mitä harrastit, missä matkustit ja kenen kanssa, missä joukoissa liikuit, mitä kannatit. Menetettyyn vapauteen, siihen aikaisempaan aikaan, alkaa jo piankin kasvaa kaipausta.
Ja, Ajallista nyt huolettaa, miksei kukaan näe sitä uhkaa, mihin tilanne ja ihmisten omat halut kaikkea nyt kuljettaa.
Joten, ei syy lie päättäjissä yksin, vaan niissä, jotka vaativat ja vaativat, päättäjät sovittavat ja suostuvat, ja saavat aikanaan myös syyt niskoilleen, vaikka syylliset ovat ne, jotka hinkuivat tietä vapaudelle.
Niin, ja mitäs sitten, jos ei ole sitä suunnitteilla olevaa passia, jolla elää ja kulkea, osallistua ja matkustella - passia, jolla aikanaan monia rajoitteita, ja tietenkin myös lupia, jos passi viel on voimassa. Se kun ei pysy voimassa, koska tilanne on niin nopeasti vaihtuva. Vielä eilen oli voimassa, vaan tänään jo uusia uhkia ja vaaroja, jotka vaativat uusia toimia, jotta taas mahdollistuvat osallistumiset ja hankinnat.
Vaikeita aikoja, Ajallinen hyvä, miten itseänsä turvata ja hoivata, jos kaikessa on kontrolli vallalla. Jopa toinen toistansa.
Ajallinen on tarkkana ja aavistelee jo tulevia, kuin kaukaisia uhkakuvia - vaikka oikeasti nopeasti tapahtuvia, kuin yllättäviä muutoksia... viel eilen ei tiedetty mitään, ja jo tänään vaativat toimia. Kuin paniikkia hetkin, ja etsitään syyllisiä, rangaistaan syyttömiä, eikä nähdä, että massat ne ovat niitä oikeita syyllisiä.
Uusia virusmutaatioita pelätään, ja niitä syntyy siellä ja täällä ihmiskehoissa. Joka hetki kuin uusi uhka päällä. Luullaan, että ihmiset ei välitä, vaikka uhka itse on se väkevä, eikä välitä ihmisten suojaustoimista, jotka oikeasti vain lisää rasittavat, ja uusia ovia uhkille avaavat, kun ihmiset itseänsä suojilla lamaavat ja omaa suojaustansa vahingoittavat ... vaikka sitä juuri tulisi vahvistaa, koska se on kuin ainoa, joka uhkan leviämistä vastustaa.
Ihmisen oma suojaus ihmistä puolustaa, väärät suojaukset sitä suojaa vain lamaa. Rokotus ihmistä vahingoittaa, eikä mikään rokotus enää voi kaikkea vastustaa, sillä uhka vain kasvaa ja muotoaan muuttaa. Plasebo jo suurempaa suojaa antaa.
Joten, mitä nyt vastaan Ajalliselle, jotta mielensä rauhoittuisi, sillä pelko itsessään on kaikkein pahinta ja sen seurauksena syntyvä stressitila, jotka yhdessä voimakkaasti omaa suojausta lamaavat, vaikka sitä juuri pitäisi nyt kaikin tavoin vahvistaa.
En nyt puhu yksin Aatami Ajallisesta itsestään, vaan ajallisista kaikkineen, koska ... kun tietoisuus kaikesta kasvaa todelliseksi ja ymmärrys lisääntyy, alkaa ne varsinaiset ajat, joita nämä nykyiset vain varjon lailla heijastavat.
Ja vaivat kasvavat, kunhan vain massojen paineista esteet ja sulut avataan ja toisia massoja tavataan, muihin maihin matkataan, uusia uhkia kohdataan ja niitä mukaan hankitaan, tuliaisiksi kotiin kannetaan.
Siis, kun maailma kaikelle avataan, uhkien kannat toisiinsa sotketaan, yhteen muovataan ja uusiksi muunnetaan - sitten taas suljetaan ja taistellaan kuin uutta tuntematonta vastaan.
Ajallisen tulee nyt vain itseänsä vahvistaa, omaa vastustustaan varustaa ja etsiä uutta turvaa, joka oikeasti suojaa ja kantaa, voimia antaa - ja rauhaa matkalla kohti tulevaa.
Eikä tuo kaikki siis nyt tarkoita yksin Aatami Ajallista, vaan myös itse kutakin ajallisissa olevaista kansalaista.
Voimia Ajalliselle toivottaen -Näkijä
Samalla kun Näkijän viesti Runoilijan toimesta valmistui, sai oman viestinsä valmiiksi myös Elämän Alkemisti. Runoilija senkin nopsaan puhtaaksi piirsi, ja yhdisti viestit samaan matkaan.
Niin, mitä Alkemistin viestissä sitten oli. Aika painavan asian hän kaikessa lyhykäisyydessään näin tiivisti:
Pitää muistaa, että Elämän Alkemisti on voimallinen ja taitava kaikenlaisten aineiden kanssa, ja hän ymmärtää hyvin myös ajallisen ihmisen kokonaisuutta, pystyen muuttamaan asioita ja aineita toisiksi tiloiksi.
Näin hän aloittaa:
Niin, Ajallista huolestuttaa jaettavien rokotteiden laatu, ja niistä ilmenneet haittavaikutukset, joita siis hyvin tehokkaasti peitellään. Ja paljon on epätietoisuutta todellisista vaikutuksista.
Ei ole hyväksi, että terveitä ihmisiä vaarallisilla tutkitaan, kuin ennakolta suojataan ja rakenteita muutetaan. Ihmisen herkkään kokonaisuuteen kajotaan.
Jokainen tutkimus kuluttaa ihmisen omaa suojausta. Jokainen lääkitys on suuri haaste ja rasitus ihmisen keholle ja omille voimille, heikentäen arvokasta immuunipuolustusta.
Jos ihmisen sisäiseen rakenteeseen kajotaan, sitä muutetaan, se jo kuin ennalta sairastuttaa, vaikka mitään ei vielä päälle näkyisikään. Ihmisen värähtelytaso ja olemus muuttuu jopa terveestä sairaaksi.
Mutta, Ajallisen kannattaa nyt vain muistaa ne aikaisemmat ohjeet itsensä terveenä pitämisestä ja oman immuunipuolustuksen vahvistamisesta. Voimallinen ”lääke” on turvaaminen ylempien voimiin, johon kullakin varmaan omat tapansa ja kohteensa. Myös kunkin omat henkiset voimavarat voivat hyvinkin antaa tarvittavaa suojaa ja turvaa.
Tämä vastaus nyt vain noin yleisesti. Seuraavassa sitten enemmän ja syvemmin.
Tervehtien -Elämän Alkemisti
24.04.2021
Ajallinen sai vastauksensa ja sitä pikaisesti tutki. Mielessään kasvoi jo saman tien jatkokysymystä Alkemistille siitä, että rokotettu ihminen ois jo sairas, vaikka yleinen käsitys lie onkin, että juuri sellainen ihminen olisikin kuin pelastunut ... jostain ... jostain...
Ja hän jatkaa kysymyksensä muotoilua...
24.04.2021
Jatkokysymys Alkemistille
Jatkokysymys Alkemistille siitä, että rokotettu ois sairas, vaikka yleinen käsitys lie täällä onkin, että sellainen ihminen juuri olisikin kuin pelastunut ... jostain vaikka pahemmasta. Mikä on Elämän Alkemistin näkemys, tai oikeammin tieto tästä asiasta?
Ja vielä noin yleisesti, täällä on monenlaisia näkemyksiä tästä kaikesta meneillä olevasta, esimerkiksi, että meneillä olisi kuin jokin lääketieteellinen testi, tai muu kokeilu ihmisillä, koska nyt käytettävien lääkkeiden testit ovat olleet kovin vähäiset, osin lähes olemattomat. Ja näin tilanne synnyttää tänne kuin kaksi ryhmää, joista toinen on lääkkeen saaneet, ja toinen on se lääkettä saamaton, ikään kuin plasebo-ryhmä.
Onhan täällä vielä esiintynyt pelkoajatuksia siitä, että rokottamattomat tartuttavat kyseistä tautia. On kyllä toisinkin päin, että rokotetut tartuttavat rokottamattomia, sillä heillehän on juuri istutettu sitä viruksen koodia. Monenlaisia kysymyksiä siis, puoleen ja toiseen. Onko siellä tähän jotain viisautta?
Täällä myös pelätään lääkkeen todellisia vaikutuksia siitä, kun se ulotetaan syvälle ihmisen rakenteeseen aina geeni- ja dna-tasolle asti. Tuleeko ihmisistä silloin kuin geenimuunneltuja olentoja, saaden heissä aikanaan vaikka mitä muutoksia.
Ja edelleen, syntyykö pian kuin kaksi, tai ainakin kaksi ryhmää, joista toiset ovat gmo, ja toiset eivät. Ja että heidän välilleen voisi syntyä ongelmallisia tilanteita. Voisiko tällainen olla todellista?
Mitä tähän nyt Alkemisti vastaa, ehkä myös Näkijä. Hehän yhdessä voivat hyvinkin nähdä tulevien vaikutuksia ja aikoja. Vai, onko kaikki vain turhaa pelkoa ja ajallisten jaarittelua.
Vastaustanne odottaen -Aatami Ajallinen
--
Ja taas viesti kilahti laivan viestilaatikkoon. Försti sen kuuli, ja toimi jo tutulla tavallaan. Ja miehistö kiiruhti kannelle kuuntelemaan Kapteenin lukemaa viestiä.
-Niinpä, Näkijä aloittaa Kapteenin lopetettua, -tärkeätä asiaa se Ajallinen taas kyselee, ja jospa minä nyt kuitenkin siihen ensin vastaan. Alkemisti voi sitten jatkaa lähemmin ihmistä koskevalla osallaan.
Ja taas painuttiin kukin omiin puuhiinsa. Alkemisti ja Näkijä miettimään, mitä vastata Ajallisen jatkokysymykseen ajallisia aikoja koskien.
Näkijä aloittaa vastauksensa tähän tapaan, ja Runoilija kirjoittaa:
Niin, kuten Ajallinen voi jo aikaisemmista viestistä ja kirjoituksista huomata, on koko ajan ollut puhetta suuresta muutoksesta, joka koskettaa koko maan piiriä.
Ihminen lie kuvitellut, että se tarkoittaa vain noita yleisiä huolenaiheita, kuten luonto, ilmasto, ravinto, talous jne ... ja tietenkin myös tuo Maassa suuresti huolta aiheuttava väkiluku, joka kasvaa kovaa vauhtia.
Paikoin on kyllä myös ollut mainintoja ihmisen itsensä muuttumisesta, jotta muutos noihin kaikkiin yleisiksi mainittuihin ongelmiin voisi tapahtua, tai olisi edes mahdollista. Eihän ne ongelmat enää itsestään ratkea, vaan edellyttävät uusia voimallisia toimia.
Joten siis, miten voisi muuttua ihminen kuin toisenlaiseksi, jotta maailman meno korjaantuisi, mainitut suuret uhkat poistuisivat, sodat mukaan lukien, ja Maa kaikkineen pelastuisi ja terveeksi palautuisi.
Tuo on suuri kysymys, Ajallinen hyvä, sinä joka näyt jonkin verran seuranneen ajallisen maan kulkua, kuitenkaan vielä ymmärtämättä kaiken syvintä tarkoitusta. Pelkokin siellä rajoittaa näkökykyä, vaikka kuinka tarkka tieto jollain olisikin ... ei vain voi uskoa, että muutos on mahdollista, ja pakollista ... siis, se ”suuri muutos”.
Mitä kaikkea pitääkään sisällään se, että nuo nykyiset ”yleisiksi” nimetyt ongelmat korjaantuisivat, ja niiden kautta aiheutetut uhkat voisivat poistua.
Se, että joku siellä näkee ja luulee sen ihmismuutoksen olevan nyt kuin se oikea uhka, vaikka oikeasti voisikin olla niin, että se ajallisen ihmisuhalta näyttävä olisikin juuri se toimi, joka olisi sen todellisen suuren uhkan poistaja, ja väline kohti tulevan parempaa aikaa.
Luullaan, että tämä nykyinen ihmiskanta olisi sellainen hyvä ja oikea, joka pystyisi tilanteita ratkomaan, vaikka ... eikö juuri se itse ole kaikkien ongelmien aiheuttaja.
Onko tämä nyt vallalla oleva ihmiskanta kuin ainoa oikea, johon ei saisi kajota. Entä ne monet aiemmat ihmiskannat ennen tätä nykyistä, kehityksen pitkällä matkalla. Ne ovat aikoinaan poistuneet, ja tilalle on kasvanut uusi ja parempi, joka taas aikansa päässä on saanut tehdä tilaa seuraavalle, paremmalle ja kehittyneemmälle kannalle.
Ja nyt tuon kaiken ketjun päässä on tämä nykyinen, kehittynein kanta kaikista noista aiemmista. Tämä riitaisa ja sotaisa, ahne ja kieroileva, kaikkea itselleen hamuava vaikka hinnalla millä hyvänsä, rahalla ja vallalla. Tämäkö nyt olisi parasta, joka on tuloksena tuon pitkän kehityksen ketjussa.
Totta kai on aina oikeata, hyvää ja kaunista ... näin on ollut aina. Ja, kehityksellä on aina hintansa ja taakkansa, ja kuin epäoikeuden- mukaisuutensa. Mutta, suuressa kuvassa on suuremmat arvonsa ja määränsä, ne viel salaiset unelmansa, joita kohti ollaan aina koko ajan matkalla.
Täällä ylhäällä katsottuna on kuva toisenlainen kuin siellä ajallisessa maailmassa. Täällä näemme kansojen ja kansakuntien kulkuja, suuria muutoksia ja muuttuneita suuntia, niin menneissä, kuin myös tulevissa. Tietenkin kaikki muodostuvat aikansa ihmiskohtaloista, ja kukin tärkeä paikallansa ajallisensa kasvussa ja kehityksessä, josta sitten aina saavutuksensa tuloksena kasvun siementä uusille tuleville, edellistä paremmille ja kehittyneimmille.
Tässä vain karkea kuvaus. Kehityksen tarkka kuvaaminen vaatisi jo kuin kaikki maailman kirjat sitä kokonaisuutta kuvaamaan.
Jätän tämän vastauksen nyt tähän määrään Ajallisen mietittäväksi. Alkemisti jatkaa nyt omalla osallaan.
Terveisin -Näkijä
-
Ja Alkemisti jatkaa...
Arvoisa Ajallinen,
näen kyllä huolesi ihmiskehosta, sen ajallisesta elosta, jopa kuin koko ihmiskunnan yhteisestä kehosta, sillä yhtähän te olette ... noin suuressa kuvassa ja kaukaa katsottuna. Yksi ihmiskanta elon suuressa kehityskulussa.
Huolesi on nyt ihmisessä itsessään, yksilössä, mitä tapahtuu hänelle tänä erikoisena aikana siellä.
Muutoksen uhka on todellinen, sen sinä oikein näet, ja moni muukin siellä. Ja vastaavasti monet ovat täysin tietämättömiä kehityksen kulusta, ja omasta osastansa siinä ... kunhan vain saisi pian palata siihen aikaisempaan, jossa kaikki oli vapaata ja sallittua. Se kuin ainoana elon tavoitteena.
Mutta, se ihmisen kehitys, josta Näkijä tuossa edellä kertoi, muutoksien pitkä ketju, ja ihminen on muuttunut aina vähin erin kuin huomaamatta, ja aina välillä kuin suuremmalla portaalla kohti jotain parempaa tulevaa.
Ihminen on tänään tätä mitä se nyt on, mutta ei se aina ole ollut tällainen, vaan nykyinen olemus on pitkän kehityksen tulos. Ja aina on monet asiat ihmistä muovanneet, uusia piirteitä rakentaneet, uusia ovia avanneet. Kehitystä mahdollistaneet - ja jota vielä lisäksi on ylemmät kuvat mahdollistaneet, ette muuten olisi niin pitkällä kuin nyt ollaan. Varsinkin teknisesti.
Mutta, kaikella kehityksellä on aina määränsä, ja päänsä, jossa toteuttaa tehtävänsä tultuaan niin suureksi ja viisaaksi - itselleenkin jo vaaraksi monella tapaa, ja Maalle kaikkineen. Tuosta en nyt voi jatkaa pidemmälle.
Mutta siis, ihminen, kaiken kehityksen suuri upea luomus, yhä ylemmäs vain pyrkivä, ylemmäs, kauemmas, syvemmin, viisaammin - ja siis jo niin suureksi tullut, että hallinta katoaa - ja kaikki kaunis pian tuhotaan kuin yhdellä napin painalluksella, tai jollain aineilla, myrkyillä maassa, ilmassa, tai vaikka jollain ruiskeella, tai vaikka ihmissilmälle näkymättömällä värähtelyllä.
Ihmiskeho on herkkä kokonaisuus. Yhdenkin toiminnon muuttuminen, tai järjestelmän tuhoutuminen, muuttaa pian jo koko ihmisen tilan toiseksi: sairaaksi, toimimattomaksi, toisin toimivaksi, mielensä toiseksi - pahimmillaan vaik kuolemaksi. Tai, riippuen tilanteesta, vaikka ajallisista vapauttavaksi levoksi ja rauhaksi.
On totta, että ihmistä nyt muutetaan ja muovataan, ihmiseen monin tavoin vaikutetaan nyt kehityksen kaaren päässä, että voisi nähdä ... miten herkkä on ihmisen järjestelmä, kuin myös koko maan piirin rakenne kaikkineen, eläimineen, hyönteisineen, luonnon kasveineen, merineen ja meren elävineen, vesineen, maan kuoren värähtelyineen ja näkymättömine aineineen, jonka sisällä ja seassa kaikki herkkä elollinen nyt on.
Sen näkymättömän seassa viel uusi uhka on.
Minunkin on tästä vielä myöhemmin jatkettava, ja kuin suuriin arvoituksiin nyt lopetettava.
Tervehtien -Elämän Alkemisti
01.05.2021
Epätietoisuutta
Aatami Ajallinen mietiskelee itsekseen laivalta saamiaan vastauksia ja seurattuaan ajallisen ajan huomioita:
-Epätietoisuus on täällä vallalla vaan, oikeasta ei ole tietoa on vain uskoa ja toivoa jostain kuvitellusta turvasta ulkoa kuvatusta propagandasta.
Totta vai tarua, kukaan ei oikeasti osaa sanoa osa ei ees tiedä, osa ei uskalla sanoa, pelkoa esille tuoda.
Monenlaista pelkoa;
ellei turvaakaan
mitä tuo uusi tullessaan
mitä uskaltaa sanoa, jos on enemmän tietoa
millaiseksi muuttuu tuleva
... tuleva, jota monet nyt toivovat
kunnes tajuavat, mitä todella toi se tullessa.
Toiset ei toivo sitä tulevaa, minkä jo nyt näkee olevan tulossa elämän rajoituksissa, muuttuneessa maailmassa.
Toisille sillä ei mitään väliä, vielä ... kunnes valkenee se päivä.
Toisille sillä on väliä jo nyt, vaikkei mitään vielä näy - puheissa vasta, jo.
Vaan, muutosten vauhti on nopea; runsas vuosi, ja kaikki oli kuin ennenkin ”sinä ihanana aikana”, ja nyt, vain vuodessa, on avautunut kuin uusi aika ja uusi maailma.
Entä uusi vuosi; sen matka, kun kaikki on kumuloituva ja muutoksen vauhti, joka on kasvava.
Ja jossain taustalla, salassa on jo valmiita suunnitelmia, miten toimia miten toteuttaa se suuri muutos, ja uusi maailma sen kuva ja tapa koko palloa hallita. Tai, ties vaikka ... aivan uusiksi muovata.
Onko kaiken tarkoitus, kuitenkaan pelastaa tuholta tää kaunis Maa jolla tietenkin on hintansa - niillä toimilla, siis - mutta, tulos ... on kaunista.
04.05.2021
Aatami miettii
Ja tarina jatkuu... Aatami miettii edelleen...
Aatami Ajallinen miettii: -Miksi? Miksi pitää kirjoittaa, kuvata miksi edes seurata tätä ajallista ja tulevaa.
Miksi pitää tietää, mitä edessä siintää ja mitä siitä jo nyt menossa on millainen kohtalo, tuleva uusi maailma on.
Miksi?
Ja nyt, kun tietoa tihkuu ympäriltä niitä jo aiemmin nähtyjä ja ymmärrettyjä tulevia ja selittäviä niin, mitä niiden kanssa oikein pitäisi tehdä miten suhtautua, ja siis ... miksi.
Nimittäin, alkaa tihkua yleiseen tietoon rokotteiden todellinen ominaisuus; geeneihin ja dna:han vaikuttaminen ja uhkakuvia niiden mahdollisista seurauksista.
Samoin testitikkujen ja maskien, kuin myös kaikkien muidenkin suojaustoimien vaarat; mm. eristäytyminen, läheisyyksien karttaminen jne.
Ja, mikä on todellinen rokotettujen tila piikkien jälkeen kun immuunipuolustus rokotuksesta heikkenee ja etenkin myöhemmin, noiden geeni- ja dna-muutosten vaikutusten jälkeen.
Ja jos / kun näistä uhkista täällä puhutaan, niin kuinka moni edes uskoo niihin puheisiin.
Turva rokotuksiin on luja ja niistä iloiten toisilleen kerrotaan uskotaan niiden kaikkivoipaisuuteen ... eikä täällä oikein hennoisi edes muista mahdollisuuksista puhuakaan.
Ja toisaalta, onhan se plasebo-vaikutuskin hyvä, jos uskoa kerran on. Ei sitäkään kannattaisi järkyttää, jos se vaikka hyvinkin varjelee onnellista uskojaa.
Ja vielä, kun kaikki asiat täällä on kuin päinvastoin; hyvät onkin pahaa, ja pahat onkin hyvää, niin, kuka ja mikä täällä oikeasti on uhkana kenelle.
Ja vielä ... se suuri muutos, todellakin on menossa. Olisiko tähän kuin valheiden mylläkkään jotain sanottavaa siellä.
Terveisin -Aatami Ajallinen
Noista kaikista mietteistään Aatami rakensi jälleen kyselykirjeen, ja lähetti sen matkaan ylemmillä seilaavalle Laivalle.
Kilahdus! Ja kirje saapui perille. Sen Försti kuuli, ja siitä jälleen suureen ääneen tiedotti. Tai siis ... niin suureen ääneen kuin nyt noin pienestä koalakarhusta lähtee.
-Mommikääp-piäni! uskois toi Kertoja jo! Försti murisee.
Ja taas laivan henkilökunta kapusi laivan kannelle viestiä kuulemaan. Kapteeni sen jälleen luki.
-Noniin, siellä alkaa tieto lisääntyä, kuin myös vastustus ja kahtiajako, Näkijä ensimmäisenä kuittaa. -Jospa minä taas tähänkin jotain vastaisin.
Ja niin Näkijä ja Runoilija taas yhteistuumin Ajalliselle vastaamaan:
Ajallinen hyvä,
valtaosa väestä ei vielä ymmärrä mistään mitään, mitä nyt menossa on. Mutta, ymmärtäjien joukko kasvaa pikku hiljaa. Vaientajat ei ehdi kaikkea vaientaa. Ja, jos kansa tietäisi, mitä todella tapahtuu, niin siitähän ja syntyisi sellainen pelon paniikki. Se ennustettu "pelkoa ennen, ja pelkoa jälkeen". Ja se "pelkoa ennen" on paljon pienempi kuin se "pelkoa jälkeen", vaikka piti olla toisin päin - ja niin monet vieläkin siinä onnen ja luulon huumassa ovat, kunnes totuus alkaa avautua ja ilmi tulla.
Se "suuri muutos" on siis todellinen, vaikkei kukaan vielä todellisesti näe, eikä usko, miten suuri se "suuri" oikeasti on. Muutoshan on jo on todellisuutta, ja sitä uutta normaalia ... niin, vai onko sellaista ollenkaan. Ellei sitten tarkoiteta, että uusi normaali on tuo jatkuva muutos.
Kuinka suoraan voisi täältäkään sanoja sanoa ja tulevien aikoja kuvata, nehän tulevat ja kasvavat eteen joka päivä.
Ja, miksi pitäisi kuvata, kysyy Ajallinenkin jo. Onko pakko, ja mistä se kuin pakottava tunne, tai virka hänellekin asioihin paneutua.
Yhtä hyvinhän voisi vain antaa olla, ja elää rauhassa se aika, mikä vielä mahdollista on rauhassa elellä. Miksi kantaa huolta huomisesta, tai ihmisistä matkalla kohti tulevia aikoja. Jos katselisi vain sivusta mihinkään kajoamatta, ketään auttamatta, kenestäkään huolta kantamatta, tietoa jakamatta. Niin ... muuttaa vaikka jonnekin korpeen, kadota pois yhteiskunnasta ja ihmisten tapahtumista.
Sitäkin kyllä vielä tapahtuu, katoamisia monestakin syystä; pelosta, piilon toivosta, elon mahdottomuudesta.
Meidän tehtävämme täällä, ei ole vain kertoa tulevien aikoja ja kauhuja, kuvata muutoksen tarkkoja muotoja ja vaiheita, vaan enemmänkin, vahvistaa ja kannustaa kestämään tulevan matkaa kohti sitä uutta, josta olemme jo jakaneet kuvia. Vain se matka sinne on salattuna. Suuntaa on kyllä piirretty ja muutosta luvattu, mutta muutoksen tarkkoja askelia ei ole tarpeellista kuvata.
Tarkat kuvaukset toisivat vain uusia ylimääräisiä paineita, ja pelosta syntyviä ihmisten oman pään mukaisia monenlaisia sekasortoisia ja vaarallisiakin ennakkotoimia.
Voimia Ajalliselle toivottaen -Näkijä
07.05.2021
Onko mitään tehtävissä
Ajallinen on edelleenkin monissa mietteissään Laivalta saamastaan vastauksesta huolimatta. Paljon on kysymyksiä, ja hän jo miettii jopa...
Onko mitään tehtävissä enää, kyselee Aatami, kun seuraa ajallisen kulkua ja toimenpiteitä nykyhetkessä.
Miten on mahdollista, hän edelleen ihmettelee, että tällainen muutos kuin hetkessä, vähän reilussa vuodessa, ja koko maapallo on jonkin viruksen pelossa ja pelastavien toimien vallassa. Valtaosa maailman väestöstä ei kyseenalaista mitään - hyväksyy vain kaiken jaettavan informaation, ja elää siinä normaaliin palautumisen toivossa, suostuen vaikka mihin, jotta se olisi mahdollista.
Piikkejä tulee piikkien perään, ja niihin uskotaan. Kaikki ovat niiden kohteina, nuoretkin jo, ja pian jopa ihan pienet lapsetkin.
Kansalaisten terveyttä tuhotaan lähes pakollisin suojaustoimin myös testein ja maskein, jotka pilaavat ihmisen terveyttä monella tavalla. Suojaavien toimien tehoon on lujaa luottamusta, vaikka esille on tuotu monia tutkimuksia niiden vaarallisista vaikutuksista. Ongelmista ja seurauksista ei juurikaan kerrota.
Täällä eletään kuin tietämättömyyden varjossa, ”päivää kuun valossa”. Aurinko tosin paistaa, mutta paksun pilviverhon takana, joka vähin erin estäen jo sitä kuunkin valoa.
Kuolemia on jo paljon eri puolilla Maata, ja uhka on kasvava.
Kysymys nyt kuuluukin, mitä pitäisi täällä tehdä, vai onko enää mitään tehtävissä. Tai vielä, onko edes tarpeen mitään tehdä - antaako vain kaiken edetä ja tuhoutua, jotta saataisiin jo piankin aikaan se uusi kaunis tuleva.
Olisiko tähän hetkeen jotain, ja siis ... onko mitään tehtävissä.
Kyselee -Aatami Ajallinen
No, kysymys kuitenkin lähti matkaan, vaikka jo Näkijän viime vastaus olikin hyvin tilannetta valaiseva.
Laivalla jälleen vakiotoimet viestin saavuttua; Försti kuuli ja huusi, väki hartaana kuunteli Kapteenin lukemista, ja niin edelleen.
Vaikka Ajallisen viesti jo vähän itseään toisti, oli siinä kuitenkin sellaista hädän tunnetta, että tällä kertaa Elämän Alkemisti päätti Ajalliselle edes lyhyesti vastata.
Ja, näin Alkemisti sanansa asetteli:
Arvoisa Ajallinen.
Minä, Elämän Alkemisti, sinulle nyt huoliisi lyhyesti vastaan.
Näkijä jo osittain kysymyksiin viime viestissä vastasikin, mutta minä jatkan niistä vielä omalta osaltani.
Niin, muutokset ovat totaalisia, mitä aikaan saadaan aineilla ja suojaustoimilla. Niitä on hyvä karttaa, ja niiden vaikutuksilta itseänsä suojella - jos mahdollista.
Monet eivät edes moisesta tiedä, eivätkä niin ollen osaa edes suojauksia vaatia. Ja valheet on suuria ja uskottavia.
Minulla, Elämän Alkemistilla, on kyllä olemassa suojaustoimia, vaan kuka ajassa voisi sellaisia uskoa, kun ei ymmärrä edes vaaroista.
Nuo suojaustoimet toimivat vain kaikessa hiljaisuudessa, eikä niistä nyt kannata lyödä rumpua. Kellä sellaisia on, hän niitä harkiten käyttäköön ilman sen suurempaa numeroa. On kuin taitolaji niitä tarjota. Eikä moni niitä edes huolisikaan, vaikka edessään olisi tarjolla. Ei tiedä tarvitsevansa - onhan rokotukset.
Joten, Ajallinen, rauhaisaa eloa vaan omassa rauhassaan. Hyvä vain kuin sivusta seurata, miten maailmaa muokataan ja uutta valmistellaan.
Tässä lopuksi muistui vielä tapaus historiasta, jossa oven pielet verellä merkattiin, ja siten suojauduttiin ohi kulkevalta surmalta. Historiasta löytyy moniakin yhtymäkohtia nykyiseen hetkeen siellä. Ehkä niistä joskus enemmän.
Voimia ja viisautta sinne Ajallisen oloihin - Elämän Alkemisti
Ja vastaus lähti jo tutuin toimin Ajallisen postiin, jonka kilahdus herätti Aatamin suloisilta päiväuniltaan.
-Aha aha ... tais vastaus tulla. Hmmm... katsotaas...
13.05.2021
Suojausta ja varustusta
Helatorstaina Ajallinen itseänsä tutkaili ja mittaili; ... elintoiminnoissa taas jotain outoa, sydämen sykkeessä lisääntynyttä vauhtia, epätasaisuuttakin. Mitähän tuo nyt taas, vaikkakin ... onhan kevät ja joka vuosi huhti-toukokuussa jotain kuin uutta varustusta joka siis sydämeen heijastuu ... sehän kaikaesta vastaa.
Elämän Alkemistille tuttua tuo kaikki, ja näin hän Ajalliselle vastaa:
Monien hyökkäysten kohteena Ajallinen on. Kaikki vaikuttaa - muutoksien aikaa taas vahvistusta ja suojausta, siksi pumppu lyö kiivaammin ja pumppaa elämän nestettä kehon tarpeisiin - koska muutokset tarvitsevat sitä.
Ei siinä huolta ole, vaikka tunnetkin sen kehossasi. Anna olla vain, pian taas palautuu, kuten aina ennenkin. Elimistön reaktiota ajan keskellä, sitä se vain.
Tuo K on muutakin, kuin vain tuo ajallinen varjelus joka vain pahentaa tilannetta joten, siitä itse asiassa tulee se k-pandemia.
Virus on vain virus, jos on edes sekään
vaikka käyttäytyy viruksen lailla;
leviää
monistuu, muuntuu
ihmisiä heikentää - tappaa heikkoja.
Ei enää ole vaikea tehdä vastaavaa, eli virus + muutos; viruksesta toimintamalli muutoksesta se tekninen osa, jolla ihmiseen muutos.
Jos sairasti taudin, miten siinä kävi jos rokotettu, miten siinä kävi jos sairasti, jos rokotettu, onko silloin terve jos tikutettu mitä tapahtunut ihmisen sisällä ... ?
Monia kysymyksiä ajallisessa ajassa. Noihin ei vain ole vielä lupaa vastata.
Niin, onhan menossa kuin ”pirullinen suunnitelma”. Vastaukset ajallansa avautuva, toteaa Ajallinen vain.
15.05.2021
Pirullinen suunnitelma
Aatami Ajallinen jo taas viestiä valmistaa, kun ajalliset kuvat ei vaan anna rauhaa.
Hei vaan siellä Laivalla.
Yhtenä aamuna ymmärsin kun terveyteni tilaa kyselin, että ... siihen liittyen on menossa jokin kuin ”pirullinen suunnitelma”, sen siksi nimesin jonka tarkoitus on vaikuttaa koko Maan piiriin. Onko se todellinen?
Elämän Alkemisti jo omalta osaltaan minua lohdutti
En sitä suunnitelmaa nyt uskalla tähän kuvata ties vaikka matkalla vois joku kaapata - täällä kun kaikenlaista on vallalla.
Eli, onko sellaista? Ei lie turvallista, viisasta, vielä näkyville avata.
Tietäjä-Näkijä kyllä varmasti sen saa haltuunsa vaikka ilman tätä viestiä.
Jos vaikka nimesinkin sen pirulliseksi suunnitelmaksi on se sitä vain ihmis-suunnasta katsottuna ymmärtämättömien suunnasta.
Mutta, jos suunnitelmaa katsoo ylemmältä tasolta tai Maan hengestä niin se pirullisuus taitaa jäädä siitä pois ja sen voisi vaikka kuvata taidolliseksi.
Ja nyt siis täällä vain mietin, onko se totta vaiko vain oman ajatuksen synnyttämää tarua.
Ja sitten toinenkin asia on tässä välillä - tarkemmin, juuri tänä yönä vähin erin tihkuu tietoa tämän Suomen maan osasta tässä nykyisessä kokonaisuudessa. Isänmaan arvo, kuin jossain sota-ajan hengessä varmaan paljonkin yhteistä - vaikka siis vielä piilossa ja hiljaisuudessa mutta, sitä on, vai onko?
Joku on joskus kirjoittanut, ”valo tulee Pohjolasta”. Onko sillä tekoa tämän Suomen osalla? Onhan Pohjola aika laaja käsite.
Niin, ja vielä ... tuo rokotusvillitys etenee edelleen kiivaana ihan pahaa tekee katsella ja kuunnella sitä intoa saajilla ja rokottajilla.
Onko ilojen takana uhkia?
Terveisin -Aatami Ajallinen
Tietäjä-Näkijä vastaa:
Niin, Ajallinen näkee kyllä tarkasti olevan ja tulevan kuvaa. Onhan sinulla juuria myös täällä ylhäällä ... jos on nyt siellä alhaallakin. Tuo Kapteenihan on kuin veljesi sun tai vielä enemmänkin, ylempi osasi sun.
Mutta siis, ajallisesta nähtynä, se suuri suunnitelma se meneillä oleva suunnitelma, on kyllä laaja ei ole se vain, se nk. pandemia joka on kuin pieni viiru suuren muutoksen pinnassa.
Siinä mielessä Ajallisen aamuinen ajatus on tarkka kuvaus tulevien ajasta eikä todellakaan ole nyt hyväksi jakaa sitä siellä ... kuin ehkä vain harkiten pelkoa ja tulevan kuvaa lietsomatta vain niille jotka kestävät kuulla, itse huolestumatta.
Ja sitä vastalääkettäkin jo kuin salassa kaipaillaan vaikkei siitä olekaan tietoa, noin yleisesti mutta, kiivaus senkin puoleen on vielä kasvava kun tiedetään sellaista olevan tarjolla.
No, tuleehan siihenkin taas sitä ajallisen valhetta ja rahan vaikutusta. Sekasotkua siis tiedossa.
Ja se isänmaan asia on aina tärkeä vaikkei sellaista aaltoa vielä olekaan vallalla ... noin yleisesti siis mutta, onhan sekin kasvava ja arvonsa saava. Ja kun nuo kaksi asiaa yhtyvät (vastalääke ja isänmaa) siitä syntyy jo kuin uusi pandemia - eri suuntainen vain.
Ja sitten vielä se rok...villitys se kuuluu ajalliseen, ja kertoo suuresta tietämättömyydestä ja pelon tunteesta. Sillä saadaan hetken turva pelokkaalle mielelle. Sehän kuuluu nyt aikaan ja asiaan - siihen suunnitelmaan.
Ja, hyvinhän se etenee, niin kuin sen pitääkin. Kuin hyvältä näyttävä, katsotaan sitä mistä suunnasta tahansa. - Tuossa lausahduksessa on tosin paljon salaisuutta, ja se aukeaa, kelle aukeaa, vaan, ei siitäkään nyt enempää.
Voimia Ajalliselle, toivottaa - Näkijä
16.05.2021
Suuria saloja
Ajallinen huokailee...
Niin, eletään k-aikaa, ja toinen kesä tulossa. On ollut melkoinen vuosi maailmassa myös Suomessa - ja itselläni. Valheiden maailma, ja elämää kuin ”päiviä kuun valossa”.
Minä yritän jotenkin luovia tässä ajassa tietoineni ... näen paljon olevasta ja tulevasta. Miten toimia viisaasti, on se suuri kysymys - vaikka mertenmies-blogissa onkin paljon kirjoituksia...
Tuon huokailun Näkijä ylempien laivalta jo kuuli ... ilman kirjettäkin, ja siihen Ajalliselle viestillä vastaa:
Seurata, mitä ympärillä tapahtuu, on kuin suurin asia. Ei vielä tarttua kilpiin ja miekkoihin - liian aikaista.
Hätää ei ole vielä, vaikka hätä jo onkin - kaikki ilmiöt etenevät. Pitää vain muistaa tärkeä paikka - seurata, vaan ei tarttua sillä silloin voi hyvinkin joutua sekaan toiselle puolelle.
Siis, kaikkea tuleekin tapahtua, se pitää muistaa eikä ryhtyä kumpaakin puolustamaan.
Sillä, astua rintamaan toisen tai toisen puolesta on silloin jo toista vastaan - sitä tulee karttaa. - Siinä sitä viisautta tarvitaan.
Toinen voittaa, ja toinen häviää mutta ajallaan, molemmat ovat voiton puolella - ja tuloksena on se kaunis uusi maailma.
Toiset ajaa sitä, toiset vanhaa puolustaa mutta, molemmat uutta kaipaa, ja sitä teoillaan rakentaa.
Molemmat toivoo uutta maailmaa ja Maata pelastaa vaan, tavat ovat rajut, ja inhimillisesti pahat vaikka, kuitenkin tarpeelliset, jotta se unelma voisi olla totta.
Siis, molemmat palvelevat sen uuden toteutusta ja kummallakin paikkansa sen muutoksen ketjussa.
Molemmat palvelevat kokonaisuutta vaan, nähdä se ”varten” on vaikea ... se vasta ajallansa voi avautua ja silloin vasta selittyy se matka miks' oli kuin kaksi puolta.
Jos olisi vain yksi suunnitelma, ei erottuisi jyvät akanoista. Mihin tuota, sekin ajallansa avautuva.
Mutta, ei oikeata, ei väärää vaan, yhtä ja samaa matkaa, vaikka kuin taistellen hetkin toinen toistaan tuomiten ja vastustaen.
Niin ... pitäisi tietää, muistaa se totuus, mitä varten kaikki mitä varten tää hiontakoulu, tää kasvatus, tää muutos alas ajo, ja taas takaisin ylös
ja silloin ... avautuu se tulos mit' varten ol' kaikki tää itku ja hammasten kiristys kun ajallista muutetaan; vanha poistetaan, ja uusi esiin nostetaan - ja elämää uusin voimin, tiedoin, taidoin jatketaan.
Me kasvetaan! huokaa viisas ihminen joka näkee nykyisen tilan, ja sen uuden - ja ymmärtää kaiken mahdollisuuden.
Oi, Ihminen! Tämä kaikki turvaa jatkuvuuden.
Mutta, kuviot ovat suuret suunnitelmat korkeat, ja tulevaisuudet.
17.05. 2021 jatkoa edelliseen ...
Ja Näkijä jatkaa ...
Kuka selittää osaisi tään kehityksen ketjun kuka nähdä vois kaiken taa kun maailma uutta rakentaa.
Piilossa niin paljon on, näkeviltä silmiltä kun, vain niillä ymmärretään kaikkea selitetään ja todistetaan.
Vaan, jos nähdä vois taa näkeväin silmien kuulla kuulevain korvien ois kuva olevan ja tulevan suurempi kuin näkevän, ajallisen kuulevan.
Viisas on hän, ken omistaa korvan kuulevan ja silmän suuremmin näkevän mielen ymmärtävän puolen ja toisen, ajallisen mut' nähdä ja ymmärtää ajallisen takaisen ketään tuomiten.
Sillä, suurempi on suunnitelma, kuin pelkkä ihminen vain pieni osa maailmankaikkeuden ... ei sen napa, vaik luuleekin hän niin mut' kuitenkin on hän rakas matkaten suuriin tuleviin.
Ja, millainen onkaan ollut hällä kehityksensä kaari ken oikein ymmärtäisi sen suunnitelman kaikkeuden.
Vaan hälle, mik' näy ei, sit' ole ei laisinkaan vaik' suurinta päällä maan mit' näe hän ei ollenkaan.
Mut' ihminen yksi on vain itse, yks' oma maailma vain iloin, peloin, kipuin hän maailmankuvansa rakentain - ja mitään suurempaa ei kuin ole lain.
Vaik' oikeasti ... nuo pienet maailmankuvat kokonaisuutta rakentaa ain eikä turhaa kuvaa ole lain.
Jos silmän näkevän, korvan kuulevan ken itsellensä sai hän nähdä voi, ett' maailma on tasapainossa ain itse itseänsä vakauttain.
Ja, mit' pienempi mökki, sen kauemmas nähdä voi kun jokin suurempi hälle ... suuria kuvia eteensä toi.
12.06.2021
Paluu hetkeen
Aatami Ajallinen keskittyi ajallisiin, ja itseensä. Ja alkavan kesän puuhiin.
Kevään outo kehon kuntoutus on taas tasaantumassa ja lupaus kaiken palautumisesta näyttää vähin erin toteutuvan. Siis, niitä outoja vaivoja, jotka alkoivat juuri samaan aikaan koko koronahullutuksen alkaessa. Outo sattuma... vai, onko sellaista. Ja taas uutena keväänä sydämen alueen kuntoutusta, jota Ajallinen ei itse ymmärrä, luottaa vain sen tarpeellisuuteen. Kaikki tähtää tulevaan, sellaisesta ollut puhetta.
21.05.2021
Joku ylemmistä Ajallista lohdutti: -Vahvistus tehty, palautuminen on käynnissä - lepo vaan. Mielelle ja keholle. Kuntoutus, korjaustoimi menossa, siksi rajoituksia. Anna vain toipua ja parantua. Ei mitään ole hätää elon matkalla, vaik maailma miksi muuttuisi. Pahenee vain... vaan, ei hätää sulla. Muualla tapahtuu paljon, kuten on kirjoitettu, omissasi ja muualla ja vanhoissa lupauksissa.
Vaan silti, ei hätää. Uusi ihana on tulossa ja sillä taas oma kasvunsa, ja sen taas määränsä kehityksensä kasvu ja tulos sitten taas ... uuden alta ulos.
Rokotukset edelleen hämmentää, ovat vahvasti miinusta; aine -3, vaikutus ihmiselle -8. (Siis, miinusta)
Ottaminen ei tarpeen, tietenkään, mutta turha huolehtiminen pois - ei hätää. Ja ”vastalääke” toimii - eliminoi vaikutuksen.
Testutikku, sekin paha, ei pakko - vaikka, ”lääke” senkin korjaa.
Pois turha huolehtiminen, menee rataansa maailma muuttuu, ja ihmiset myötä sen ... minkäs sille, pelokkaalle karjalaumalle on kuin pakko saada, jotta saisivat vapauden takaisin.
Myyvät itsensä sen varjolla tuholle, vaivalle mutta, älä siitä huoli, ei ole sinun murhe tekevät minkä tekevät, toteutuu suunnitelma.
Maailma kuin hiljennyt
Aatami Ajallinen itseksensä tuumailee:
Maailma kuin hiljennyt. Korona riehuu missä riehuu, jossain päin kuin asettumassa. Ja sulkuja poistetaan - uskotaan että, tai luullaan, että alkaa vaiva olla ohi.
Rokotuksia kuitenkin kiivaasti tyrkätään kaikkiin halukkaisiin ... ja niitä riittää!. Hullua, eivät tunne uhkia. Vaan, onko niitä oikeasti, onko vain kuvitelmia. Ihmiset suostuvat kuin koekaniineiksi uusille aineille, joiden todellisista vaikutuksista ei vielä ole mitään tietoa.
Laivalta jo vastataan, Näkijä varmaankin taas asialla:
-Niin, Ajallinen, ei ohi laisinkaan, jos vaikka pieni notku maailman voi hetken huokaista. Vaarallinen on vaiva edelleen, ja varsinkin sen seuraus suojaustoimineen. Mihin johtaa se maailman, kunhan hetki viel eletään ja edetään.
Ei muutos muuttumatta jää, ei maailmaa muuttamatta muutoinhan kaikki ois ollut turhaa, eikä pelastussuunnitelma etenisi lain - paluu aikaisempaan vain kaikkea pahentain.
Mutta, ”maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille - ja sielun vapaus”.
Tarpeen on kaikki, mi tehty on tarpeen on kaikki, mi kasvettu on tarpeen on kaikki muutos, yksityisesti ja yhteisöllisesti tarpeen on kaikki, mi edessä viel kasvamassa on. Älä ole onneton - onnellinen muutos kaiken takana on.
Ei sana yksikään, mi kirjoitettu on, ole turha ei oman pään ajatus, ei toive, ei haavekuva vaan, todellinen tapahtuma laajasti kuvattuna.
Toimintatavat vain salatut, toteutuvat tavallansa, ajallansa ja koko maailma on kaiken kohteena.
Vaikea havaita kokonaisuuksia kun on niin paljon yksityiskohtia puolesta ja vastaan ... ja kun viel koko maailma muotoansa muuttaa ja rakenteita horjuttaa ja uusia rakentaa.
Yksityiskohdat ajavat kokonaisuuden yli vaikka kaikki kaiken takana ja taustalla tekee omaansa muutosta - luoden uutta ja vanhan tuhoa.
Ei enää pysähdy se, mi liikkeelle on saatettu eikä monikaan ees tajua kaiken kaikkinaista laajuutta joka koskettaa viel kaikkia monilla eri tavoilla.
Vaikka niin paljon on kaunista, on taustalla suuria salaisuuksia eivätkä suuret suunnittelijatkaan itse ymmärrä viel kaikkea - välikäsiä vain ovat suuressa tapahtumasarjassa jonka tuloksena siis on kaunista jollaista kukaan ei vielä osaa kuvata.
01.06.2021
Oikeata ja väärää
Puolesta ja vastaan ajallisen suuntaa rokottaa ja vastustaa kaikkia ”pandemian” toimia.
Oikein on puolustaa oikein on vastustaa vaan, oikein on myös väärää ja väärin on myös oikeaa - kuka näkee kokonaisuuden.
Oikein tekeminen on kuin väärin ihmisille vaik oikein kokonaisuudelle.
Ja väärin tekeminen on oikein ihmistä puolustaa mut' väärin kokonaisuudelle.
Oikeat ja väärät niin toisiinsa sekoittuvat ettei ihminen erota, kumman puolella on.
Samoin sekoittuvat oikeat ja oikeat kun molemmat ovat kuin oikeat vaik väärää on moni asia riippuu katseen kulmasta.
Näin helppoa se on. Nyt jokainen voi tietää, mikä on oikein, mikä väärin vaikka, kukaan ei oikeasti näe eikä ymmärrä tekojensa seurausta isossa kuvassa.
Ristiriitaisuutta on paljon vaik ollaan kuin samalla janalla palvelemassa tuntematonta kokonaisuutta joka kaiken oikein, väärin, teon kautta on kuitenkin todellisuutta, matkalla kohti uutta parempaa tulevaisuutta.
On siis väärin vastustaa oikeata, joka on kuin vääryyttä vaik matkalla kohti todellista tulosta ja suurta kauneutta kuin kaiken vääryyden, kauheuden, takana jonka tuleekin toteutua.
13.06.2021
Suomessa vähän rauhoittuu
Aatami ajallinen huokailee:
- ... mutta, se K-passi ja tieto Kantaan. Hmmm - se sitten niistä ulkomaista ja laivamatkoista. Elämä muuttuu...
-Vaan, älä huoli, kiirehti jo Näkijä vastaamaan, ei kaikki vielä ollut tässä eikä passi ketään pelasta, ei lupia anna ei tunneta vielä kaikkia vaikutuksia, eikä sairauksia.
Eikä piikki vaivasta vapauta uusia vain tulossa, joille ei ole suojia vaik ois kuinka monia näennäisturvia.
Ja, kuka oikeasti on kantaja, kuka uhattuna vai, onko vaikka nk. "vapaana oleva" jo uudelleen vaarassa "vapaana" olevalta.
Ei tätä nyt ratko ihminen, mi valloilleen päästetty on monimuotoisuus on taltuttamaton ... huomenna jo uusi eilisen turvalle sen keksitylle aineelle ja piikille immuunin kadotetulle.
Turvat on uudet oltava, tällä tiellä ei ole toivoa ei vapautta uhasta, yhä uusiutuvasta, kasvavasta.
Tilanne on vaikea, jos vaik nyt onkin hetken vapautta.
Ei auta maskit, ei keksityt suojat vaan, uudet ulottumat mit' yllä ajallisten on - ajalliset sen rinnalla voimaton.
Mutta mutta... kuka alentua vois ylempiin näkyväisistä näkymättömiin voimattomista suurempiin voimiin tunnetuista tuntemattomiin.
Tunnettu on voimaton tuntemattomissa voima on.
Näin ei vastakkain ole ajallisen virus ja sen torjunta vaan, ajallisen voima ja ajattoman ulottuma kahden maailman raja, niiden voima ja valta.
Vaikea uskoa - hullua!
Miten torjua ajallista vain sanoilla, ajatuksen voimilla näkymättömillä kuvilla, tuntemattomilla ulottumilla joit' ei voi nähdä, ei mitata ei käsin koskea, hallita joita ei voi pullota.
Joista ei rahasta kasvata tulovirtoja joist' ei voi ajassa rikastua ei saada valta-asemia, vaikka, niin ... ihminen yrittää kaikkea itsellensä kahmia.
Mutta, valtaa ei voi vallita ei omiinsa hallita ees rahan vallalla tai ajallisen asemalla sillä, se valta ei salli ihmisen sitä vallita eikä omaksensa hallita
sillä, sillä ... on omansa valta-asema ja suunnitelma ja tahtonsa, miten ajallisiin kajota apuansa antaa, tai olla antamatta - riippumatta ihmisen tahdosta toistansa palvella - toteuttaen vain omaansa tahtoa ja suunnitelmaa joka on kaikkivaltiasta.
Suurta muutosta, jota vaikea ees kuvata ja vaikea uskoa ... näkymättömiä ulottumia.
16.06.2021 -
Ajan seuraamista
Aatami Ajallisella omassa hiljaisuudessaan monia ajatuksia ja huokailua ajallisen menoa seurattuaan.
Kaikenlaista ”riemusälää” tämä aika synnyttää. Monenlaisten hengellisten suuntausten sekoituksia. Kaikki hengellinen ja henkinen lisääntyy ... mutta ei niistä nyt sen enempää.
-Älä välitä, vastaa jo taas Näkijä laivalta, -kuuluu aikaan ja tuotahan on ollut aina. Inhimillistä...
Totesit yksinäisyyttä yöllä ... kuuluu tiehesi tuo yksinäisyys. Ymmärtäjät harvassa, vastustajat mahdollisia. Tarkempi kuvaaminen tarpeetonta.
Kasvu jatkuu, siksi on tämä tie hetkin raskas ja kova koulu. Ainoa tapa edetä ja oppia, tuntea totuutta, erottaa turhat oikeasta.
Kasvu tapahtuu omassa hiljaisessa elossa ilman ajallisen opettajia sillä ... niissä aina vaaransa tiellä sotkeutua. Ei ole hyväksi etsiä ajallisia seuroja, palkkioita, esillä oloja ... olla tärkeä ihmisten silmissä ja suurta mielissä.
Oma rauha, paras rauha. Kirjoita minkä kirjoita - ja sitten anna olla. Se riittää.
On paljon suuntia ja sanoja ajallisen totuuksia ja pelkoja, tulevien uhkakuvia. Anna olla - aika näyttää mikä on totta, mikä luulouskoa. Hyvääkin joukossa.
Joten, Aatami Ajallinen elää kesäänsä ja puuhiansa seuraa aikaa ja välillä huokailee... suunnitelma etenee.
Eräskin ajallinen tv-näkijä näki viisaita, vaikkakin rahan osuus taitoansa ja yhteyttänsä heikentää mutta, aina jotain hyvääkin jäljelle jää: mm. "kipu on kuin tuli - se polttaa ja kasvattaa hiilestä tulee timantti puristuksen jälkeen mutta, sekin on ensin raaka, joka vasta hionnan jälkeen on kirkas ja loistava.
Kivun kautta ylösnouseminen.
Menossa ihmiskunnan vaikea vaihe
ja kasvatus aina siinä muodossa, jonka ihminen ymmärtää;
jos raha, niin rahan kautta
jos terveys, niin terveyden kautta, jne.
Koetusten kautta valo ja henkisyys lisääntyy auttaa massaa ylös yötä päivää - suuri työ.
Rokotuksia tullaan neutralisoimaan henkivaltojen voimasta. Eivät aiheuta niin paljoa pahaa kuin pelotellaan. Meidän käy paremmin, hän jatkaa.
Syys-lokakuussa seisoo lumessa ulkomainen poliitikko, joka kääntää hyväksi."
No, mielenkiintoista nähdä. Oli muutakin hyvää ... ja turhaa, joten ei tuosta nyt enempää, sillä, rahan valta syö voimaa. Se tulee muistaa.
Tosin, ei käy paremmin, vaikka sanookin hän niin. Lohduttaakseen sanoi, sellainen on palvelun tehtävä ja sääntö. Ei saa pelotella, ja se vääristää totuutta.
Välillä ylempien Laiva vastailee ja ohjailee, etupäässä Näkijä vaiko kaikki yhdessä - onhan heillä laajaa näköä, tietoa ja taitoa ja tulevaisuudestakin kuvaa aitoa.
Koulutus ja kasvatus jatkuu - timantin hiontaa. Raaka timantti ja hiottu timantti - siinä suuri ero. Ensin aina se raaka, joka sekin vasta suuren kasvatuksen takana.
Ei pidä kysellä alemmilta vaan puhtaimmilta voimilta, ylemmiltä. Tuo ero pitää ymmärtää, ja rahan valta ja oma ajallisen ego. Toinen pyrkii miellyttämään, toinen ei.
Ajallinen on kuullut, että piikkiproteiini on myrkyllinen. Se leviää koko kehoon verenkierron mukana, vaikka sen piti pysyä siinä rokotuslihaksessa. Siitä vakavia seurauksia, mm. vauvoille äidin maidossa. Tarttuu sisäelimiin, pakkaa verta ym. Onkohan tuossa perää...
Näkijä vastaa: -Älä huoli, vaivat toisille ja toisille, ei kaikille. Mutta, tulee vielä raskasta seurata, kelle.
Mutta, apua kelle apua, anna tarvitsevalle. Ei automaatti kaikille, vain kuin valituille. Ei pidä luvata - sellaista valtaa ei ihmisille.
19.06.2021
Valoa Pohjolasta
Ajallinen miettii ... valoa Pohjolasta? Se häiritsee mieltä, yölläkin mietityttää. Mikä juttu tuo nyt on?
Näkijä: -Totta, vaan tarua. Valoa tietoa, taitoa, viisautta oikeaa elon asennetta ja näkyä ymmärrystä ylemmästä suuremmasta ulottumasta ylemmästä voimasta ja sen tahdosta suuresta suunnitelmasta.
Sitä on tuo viisauden ja ymmärryksen valo.
Ei sitä, mitä siitä nyt luullaan, ja siitä riemuitaan ja ollaan kuin oltaisiin jotain suurta ja erikoista itse. Ei !
Vaan, se on se viisaus yllä ajallisen ymmärryksen ymmärrys yllä ajallisen viisauden näkökyky ylempiin johdatuksiin ja suuriin suunnitelmiin - pois ajallisen kahleista.
Siis, nähtävä enemmän, ylemmäs, ja vieläkin ylemmäs. Siitä on inhimillinen pois, jonka vallassa ihminen niin tiukasti on eikä lainkaan tajua, että hänen itsensä on mentävä tieltä pois. Mutta miten, siinä jo kysymys suuri on.
Ei siten, kuin ihmiset yleensä ei siten, kuin on tehty aina, kun on esille haluttu tulla: Se olen Minä! - ja Me! Me olemme se valo. Ei !
Vaan, jos jotain suurta sen oltava on, on se myös uutta; muotoa, tapaa joka suuruutta korostaa viisautta ja ymmärrystä yllä maan ... se ajallista kauhistuttaa.
Rakkautta, niin ... kyllä vaan, ei sitä inhimillistä ihmisten rakkautta vaan, Totuuden rakkautta, joka on kuin tuli se polttaa ja kadottaa.
Jos se ”valo” ois kuin ihmisten ymmärryksen valo mikään ei muuttuisi. Pian vain kuin uusi ”uskonto” vanhojen rinnalle ja taas kaikilla kuin yhteinen sopu - tai siis ... riita, tässä tapauksessa sillä, sehän olisi jo tuomitseva muita kun se olisi jo ihan toista.
Siis, riita ... sillä, eihän ajallinen ihminen omastaan luovu asemastaan, oikeassa olemisestaan vaan, tuomitsevat vain sen uuden valheeksi vääntävät selkänsä kääntävät, hylkäävät.
Siksi sen on oltava ihan muuta että saisi se aikaan todellista uutta jonka päälle vasta voi rakentaa tulevaisuutta - joka siis on sitä uutta maata ja tulevan unelman todellisuutta.
-Oi, kiitos viisaista sanoista, huokaa Ajallinen vaikka ... niin, palanhan minäkin onneton niiden mukana - tajuamatta todellisuutta ja Totuuden syvää rakkautta.
21.06.2021
Hellettä ja mietteitä
Ajallista edelleen mietityttää omat kehonsa tuntemukset sydämessä ja jaloissa. Vaik kaikki jo hyvin palautunut, niin jotain vielä on kesken ... elämä vähin erin normalisoituu, eikä mihinkään satu ... paitsi nyt vähän jalkateriin aamusella.
-Ei mitään vakavaa, Näkijä lohduttaa, kuntoutus vain kesken. Liikunta hyväksi; kävelyä, uintia, pyöräilyä, vähän puuhailua.
Tänään vapautuu työmatkailu laivalla - Viro. Käynnistyy rokotukset nuorille, yli 16-v. Innolla ottavat vastaan ja odottavat vapaata tulevaa.
- Huokaus -
Näkijä: -Niin... tietämättömyys vallalla, vaan ei sen väliä. Millä mielensä muuttaisi, tulevansa. Elon kulkunsa. Ajallansa avautuvansa. Kohtalonsa.
Ei se tee siitä oikeata, jos nuoret ryntäävät piikille. Meneehän sinne vanhemmatkin sen saman vapauden toivossa elon uudelleen avautuvassa.
Mutta ... avautuukin toisin, ja kun totuus paljastuu, muuttuu kaikki.
22.06.2021
Vallalla kovia sanoja
Ajallinen seuraa tilanteita: Vallalla kovia sanoja rokotuksien oireista ja rokotettujen tulevista ajoista - jopa uhkia vain kahden-kolmen vuoden elinajasta. Totta, vaiko tarua? -Kannattaa vain seurata, rauhoittaa Näkijä, olla kantaa ottamatta, tarttumatta, julistamatta.
Siis, vain seurata ... hiljaksiin huokailla. Kaikenlaista tulee tapahtua, ja tapahtuu ihminen vihdoin havahtuu, mutta... ymmärtämättä suuruutta ja tarkoitusta elämän suuruutta ja suunnitelmaa, joka nyt on vallalla.
Anna vain mennä ja edetä - ja anna olla tarttumatta, kajoamatta kuin numeroa tekemättä.
Se on, mikä on etenee mikä etenee tapahtuu mikä tapahtuu.
On mikä on, et sille nyt mitään voi eikä kaikkea tarvitse tietää osata sanoa, mikä on tuleva.
Ja, mikä on todella se uusi kaunis unelma. Se, mi piirretty ja kuvattu jo on - se riittää.
Ja, kaikki vain etenee.
29.06.2021
Herkkää on elämä
(EM-futisfanien palattua Suomeen)
Kuinka herkkää on elämä ajallisissa, toteaa Ajallinen; yks virhe vain, ja kaikki on toisin tai, ihmisten hinku ja halu väsymys - en välitä ... ja kaikki muuttuu.
Nyt toteutuu tuo, kuin oma syy - vaik kulku se vain kaikelle on, mi puhuttu on.
Ja suunnitelma jatkuu vaikkei se mitenkään päättynyt olekaan vaihtelee vain muotoaan, paikkojaan ja tapojaan ja ihminen jatkaa toimiaan yrittäen vastustaa ... tulevaa.
Kaikki on jo kerrottu ja kuvattu ei muutu kertomalla, ei lisää kuvaamalla. (aiemmat kirjoitukset)
Alku on piirretty myös tapahtumien ketju - ja tulos; vanhaa ajetaan ulos ja uutta valmistellaan ... uutta ja parempaa joka kehittää ja kasvattaa ihmiskuntaa Maata pelastaa, ja kokonaisuutta sen tulevaisuutta turvaten.
Ja ihminen pelkää vaikka aina sisällään toivonut uutta ja parempaa kaunista tulevaa - joka tuleva on.
Suunnitelma on peruuttamaton.
07.07.2021
Yöllisiä ajatuksia
Aatami Ajallinen on seurannut ajan tapahtumia ja kirjoituksia. Niistä monia mietteitä...
Hellettä, huh hellettä, kuuma yö nyt hereillä jo klo 2 ja jotain, ja edelleen. Mennään vähillä unilla.
Helle synnyttää yön ja aamun ajatuksia:
Ois taas tanssiakin tarjolla, mutta... sinne ei tule lähteä. Vakavaa varoitusta itselle, ja koko touhulle. Mitä tuokaan tulevat ajat, sitä jännityksellä odotan.
No, nyt kun kaikki tarpeellinen on K:sta sanottu, niin herää kysymys: Mistä oikein on kysymys?
Kun, tai jos koko K-virusta ei edes ole olemassa, sitä kun ei ole eristetty vieläkään, kuulemma, niin, mikä se sitten on, tämä vallalla oleva?
Ja se pcr-testi on kelvoton mittaamaan sitä, mitä ei siis edes ole olemassa, niin ... mitä se sitten mittaa ... tai tekee. Ja, mitä on se tulos, jos koko kyseistä tautia ei ole olemassa, niin, mikä sitten on olemassa?
Ja vielä, mikä oikein on se rokotus, jos se ei oikeasti edes ole rokotus, vaan jokin piikki, jolla ihmisiin ruiskutetaan jotain outoa ainetta, ei kuitenkaan laimeata virusta, jota siis ei edes ole olemassa. Mutta, jotain siinä piikissä on?
Ja vielä, mikä on se pitkä tikku, jolla testejä tehdään, lähes aivoihin asti upotetaan ja sillä käpylisäkettäkin ärsytetään - jopa vahingoitetaan. Mitä sieltä oikeasti saadaan, tai vaikka ... mitä sinne sillä tikulla siirretään?
Kuinka moni oikeasti sairastuu, kun niistä ei puhuta. Raportoidaan ainoastaan positiivisia testituloksia, joista siis vain hyvin pieni osa johonkin sairastuu. Ja, mihin ihmisiä oikeasti kuolee.
Miksi maailmaa ajetaan alas ja toimintoja sammutetaan. Miksi ihmisiä maskeilla tukehdutetaan, ellei edes ole sitä virusta, jota ne maskit eivät edes pystyisi torjumaan, siis, jos sellainen virus siis oikeasti olisi olemassa. Muita tuttuja viruksia kylläkin vaikka kuinka paljon.
Mitä ihmisessä oikeasti tapahtuu, kun testillä ja piikillä ihmisen omaa puolustusmekanismia, immuunipuolustusta heikennetään ja tuhotaan jopa nollaan, jonka jälkeen ihminen on altis vaikka mille sairaudelle. Puolustusjärjestelmän palautus on hidas prosessi, eikä edes onnistu kaikille. Palautuuko koskaan enää hyvälle riittävälle tasolle ihmistä puolustamaan?
Ja vielä, miksi tässä kaikessa on niin paljon salaisuuksia ja valheita? Miksi kyselijät, epäilijät ja kyseenalaistajat estetään ja suljetaan.
Miksi haitoista ja vaaroista, ja piikkien seurauksista vaietaan. Ja kerätäänkö niitä tietoja ollenkaan, kun niistä ei mitään raportoida?
Tällaisia Aatami Ajallinen helteisen ajan yöllisessä valvomisessaan pohdiskelee, ja ... kantautuuhan nuo kaikki kysymykset myös ylempien tason laivalle, jossa Försti sen ensimmäisenä otti vastaan, välitti viestin Kapteenille, joka kaiken taas edelleen luki laivansa väelle.
Hmmm... mietteliäitä ilmeitä kuulijoiden kasvoilla, ei siksi, etteikö asioista ois tietoa, vaan siksi, mitä niistä voisi kysyjälle kertoa, miten paljon totuuksia avata. Kaikkea ei ole lupa paljastaa vielä kehityksen tässä vaiheessa, sillä asia todellakin on suurempi, mitä ajallisissa oloissa siitä nykyisin ymmärretään.
Siellä kun eletään niin silmän ja ajallisen ymmärryksen mukaan, eikä ihmisen näkökyky ja ymmärrys yllä näin suuriin kokonaisuuksiin.
On ajallisissa tosin oikeatakin tietoa olemassa suuremmin näkevillä, mutta lupa ja uskallus puhua rajoittaa tiedon jakoa.
-Niin, mitä vastaamme Ajalliselle, laivan väki yhdessä pohdiskelee. Jos vain yleisiä suuntia, kuten tähänkin asti, auttaako se siellä ketään. Ja, jos taas kerromme asiasta syvemmin, otetaanko sitä edes vastaan vaikeasti ymmärrettävyytensä johdosta. Ja, voiko liiasta tiedosta olla vaikka vahinkoa, jos ihminen piankin itse alkaa oman vajavaisen ymmärryksensä mukaan asioihin vaikuttaa ja itsensä hyväksi sovittaa. Keksii pian rahallisia toimia, etsien kunniaa ja asemaa tai vaikka uusia uskontoja, ollakseen taas jotain suurta toisten silmissä, hankaloittaen näin sen suuren suunnitelman toteutumista.
Joten, mitä teemme ... pitäähän kysyjälle nyt jotain vastata, kun jo näkyy olevan jonkin verran suunnissa osallisena - vaikkakin vielä vain kysymysten muodossa.
-Mä tiedän! kuuluu innokas vastaus laivan ruorin takaa. No, Förstihän se siellä, -jos sanotaan niille, ett' nousevat laivaan niinku mäkin ... tai siis, niiku meki tehtii, ja alkaa sit vaa etsii jotai suurempaa nälöalaa täält ylemmiltä ... niiku mäki .. meki.
Väki laivalla hiljeni yllättävästä ajatuksesta, hetkeksi, ja katseet kääntyivät Förstin suuntaan, joka varmaankin oli vähän punakka mielipiteensä esiintuomisesta, ujo kun kuitenkin vielä on, mutta karvainsa takaa ei ujous näkynyt.
-Njaa ... huokaa vihdoin Näkijä, -siinä on kyllä siementä, vai mitä ystävät.
Joukossa voi havaita hiljaisia mietteliäitä nyökkäyksiä. -Försti on oikeassa, joku toteaa hiljaisesti.
-Mutta, miten se sanotaan Ajalliselle ja hänen ajalleen, Näkijä miettii, ja jatkaa: -Olemmehan me jo tästä asiasta jonkin verran avanneetkin aiemmissa vastauksissa ... senkin, että viruksen kantavana ominaisuutena on vanha jo tunnettu virus, jota on sitten ihmisvoimin muokattu, lisätty sitä geenimuuntelun ominaisuutta, ja muutakin vielä. Näin kuin rakennettu uusi virus, joka siis oikeasti on se vanha tuttu, mutta laboratorioissa uudeksi muokattu.
Sillä nyt etsitään maailmaan muutosta, josta siitäkin on jo kerrottu kauan sitten.
Se, mitä kaikesta oikeasti seuraa, siitä emme ole puhuneet, emmekä oikein vieläkään tunne sitä hyväksi. Viittauksia tulevista ajoista kylläkin jo useampaan otteeseen.
Ja nyt kun niitä ”rokotuksia” on jo runsaasti jaettu, ja edelleen jaetaan kuin kiihtyvällä vauhdilla, niin lienee parasta vain vaieta seurauksista. Tuleehan kaikki eteen ajallaan itse kullekin nähtäväksi ja elettäväksi.
-Minä huomaan, Näkijä kuitenkin jatkaa, -että Ajallinen alkaa jo vähän väsyä miettimään kaiken vaikutuksia ja tulevien uhkia, eikä aina jaksa ymmärtää eikä muistaa, mitä kaikkea siitä on jo kerrottu. Ajallisten valheiden kokonaisuus on niin suunnaton, tai siis, mitä kaikkea se tietämättömyys aikaan saakaan.
Ja, tietämättömiä on paljon, eikä ainoastaan suuressa väestössä, vaan myös niissä, joiden kuin tulisi tietää, mutta eivät tiedä, viisastelevat vain vajavaisen tietämyksensä seassa, eivätkä uskalla sanoa todellisia pelkoja, niitä kun ei saa enempää lietsoa.
Mutta ne todelliset, jotka jotain tietävät, jotka kaiken takana ovat, ovat olleet jo alusta asti, he piilottelevat ja rauhassaan toteuttavat outoa suunnitelmaa, jonka kaiken takana siis ... on se uusi maailma ja järjestys, ja Maan pelastaminen. Tosin, eivät hekään kaikkea tiedä, sillä välikäsinä ajassa he vain toimivat, vaikka toisin luulevat.
Luulevat jotain kuin itsellensä saavan, vaikka kaikki tapahtuu kokonaisuuden hyväksi. Tulevaisuudelle työtä tekevät, vaikka luulevatkin että itselleen vielä jotain lisää ja lisää, ja se heitä motivoi, mutta ... sellainen vain kuin luulo heille annettu on, jotta toteuttaisivat ”kohtalon”, sen suuren suunnitelman, mi suuremmissa käsissä on.
Ja, siinä nyt käytetään ihmistä toteutuksen välineenä, vaikka muitakin tapoja olisi ... olisihan se mahdollista, että kaikki ois vain kerralla pyyhkäisty pois .. kuten joskus jo tehtykin on, mutta nyt on suunnitelma suurempi; hävittää ja säilyttää poistaa ja parantaa puhdistaa ja uudistaa ihmiskantaa kasvattaa uutta parempaa vanhan päälle rakentaa -ei siis täysin kuin tyhjästä uutta aloittaa, vaan jo saavutettua jatkaa - uudella tavalla.
Jos nyt voimme Ajalliselle tuolla pikaisella kuvauksella kuin raapaista suuren suunnitelman pintaa, jota siis kaikki ajallisessa meneillä oleva nyt vääjäämättömästi rakentaa.
Mutta, jos tuo ois yleisesti tiedossa, millaista pakokauhua millaista arvojen ja uskomusten ja uskontojen sekamelskaa ja romahdusta se saisikaan aikaan, siksi sitä ei nähdä - ei sallita nähdä ei sallita uskoa, eikä ymmärtää vaan, kuin vähin erin kaikkea rapauttain ja toteuttain jotta säilyisi jokin järjestys Maassa, vaikkakin, jo monenlaista kauhua ja epätietoisuutta onkin vallalla.
Mutta, kuten jo sanottu, sitä ei sallita uskoa vaan, kuin taistella ja vain todeta miten hiljakseen toteutuu se suuri suunnitelma. Suunnitelma, joka on tulevia varten.
Tämä nykyinen kanta (ihmis-) on vain välivaihe, matka kohti sitä uutta luvattua - joka siis on se kaunis tuleva unelma ja uusi maailma - taas kerran se uusi maailma ihmiskunnan matkalla kohti luvattua suuruutta - joka on tuleva.
Ja näin valmistui Ajalliselle vastaus, joka piankin jo saapui Ajallisen postilaatikkoon hänen luettavakseen.
20.07.2021
Auttamisesta ja avunannosta
Olisiko avuksi, hyödyksi, opiksi, kokemukseksi ... huviksi?
-Huviksi ei kannata, mutta opiksi ja avuksi hyödyksi molemmille.
Kuten aina, puheilla ja kokemuksilla paikkansa ja se, jos mikä, on jo arvokasta.
Muu apu on ajallista ja kaikella aina aikansa, virkansa ja tehtävänsä tahtonsa ihmisen elossa ja elonsa hetkessä.
Ei kaikki aina ole sattumaa vaan monesti, useammin kuin uskotaankaan on suunnitelmaa ja tarkoitusta.
Tuo on muistettava aina kaikessa hoidossa eikä luulla, että kaikki vain ois otettavissa pois sairaudella, kivulla, suurempi tarkoitus olla vois elon suunnissa ja koulutuksissa;
... olla vain paikalla ja oppia jotain elon kulkua ja arvoa ja tutkia omaa oloa ja hetkeä, miks' on tää vaiva, tää hetki mi kasvuksi vaik' muokattu on - elämä syvempi matka kuin vain silmin nähden on.
Lohduksi tuo ain' auttajalle; ei omissa haluissa ei asiakkaan toiveissa, odotuksissa ole se tulos, min kätten teot antaa voivat
vaan, kokonaisuus ain suurempi on - ja ihmisen matka on tuntematon itselle, ja toisille - auttajallekin aina ... ellei ole annettu näkemisen suurta armoa jonka arvo on suurempi kuin avun anto tai hyvä tahto.
Avuksi paras ois elämän syvä arvo ja ihmisen matka ja kasvu sillä ja jonka yhtenä kasvattajana on vaiva kipu, sairaus, elämän pysäytys ja tien arvio, missä menossa ja, minne tulisi olla menossa ett' elämän tarkoitus vois toteutua kuin on syvä oma tahto - ja lupaus:
mikä ois elon saavutus ja sen tarkoitus miks' olla täällä, maan päällä juuri nyt - matka ei ole vielä päättynyt.
28.07.2021
No nyt! uhkaa jo
Aatami Ajallinen huokaa: -No nyt! uhkaa jo uudenlaiset variantit rokotettuja. Piikkien menekkiä vartenko keksittyä, vaiko totta, tarua?
-Totta se on, kiirehti Näkijä Ajalliselle vastaamaan, kun kuuli hänen huokailunsa. -... ja niinhän sen tuleekin edetä, ja onhan siitä ollut jo puhetta ja lupausta aiemmin.
Onhan sen edettävä, ja tältä se nyt näyttää... tosin, alussa vasta vieläkin.
Jotain kuvitellaan, mukamas toivotaan ja uskotaan paremmasta, kunhan vain piikkejä lisätään. Katso tulosta! - kohta.
Ei tuosta ole apua. Muut avut on avuksi hankittava, vielä tuntemattomat. Mutta, antaa edetä vain, ei huolta huomisesta. Suunnitelma se vain on, jolla on kulkunsa ja tavoitteensa.
Hyvä siitä tulee, pitää vain osata katsoa oikeasta suunnasta ja oikealla tavalla.
Ei tätä ihminen vaienna. Mikä on liikkeelle laitettu, se liikkeellä jatkaa. Voi ihmistä, niin pientä... kaiken seassa.
24.07.2021
Kovia aikoja
Aatami Ajallinen pohdiskelee ajan kulkua: -Kovaa peliä, jossa piankin terveistä rokottamattomista tehdään syyllisiä sairastuneille, jotka ovat itsensä altistaneet immuunipuolustusta kadottaneille toimille.
Ja, miten rokottamattomat ovat kuin loukkaukseksi rokotetuille, kun he teollaan kuin tuomitsevat rokotuksia ottaneet, jotka kohta taas uudelleen pelkäävät sairastuvansa kuin silloin, ennen ensimmäistä piikkiä.
Toinenkaan ei vielä ole heidän pelkoaan poistanut vaan, odottavat jo kolmatta ”turvaa”.
Näkijä on tarkkana, ja kuulostelee jatkuvasti Aatami Ajallisen mietteitä. Näihinkin nyt vastaa Näkijä hänelle näin:
-Niin, vaan eivät tiedä sitä, että ainoa turva on immuunipuolustuksen hyvä taso, eikä piikit huonoa tasoa hyväksi nosta, vaan päinvastoin, yhä alemmaksi vain painavat sen suojaustasoa.
Eivätkä rokotetut tiedä myöskään sitä, että rokotuksessa rokotettujen suojaustaso laskee, eikä voi enää nousta hyvälle tasolle.
He siis tietämättään ovat yhä enemmän vaarassa, mitä useammin heitä piikitetään ja myrkytetään jollain tuntemattomilla aineilla.
Samoin myös syvälle ulottuvat testaustoimet heikentävät immuunipuolustusta salakavalla tavalla altistamalla testattavat tuleville terveysongelmille.
Tulevat ajat ovat vaikeat puolustuskyvyttömille kehoille, joiden immuunipuolustus on alhainen, eikä sen nostaminen hyvälle tasolle ole enää mahdollista.
Hyvillä elon toimilla se on mahdollista nostaa ainoastaan kohtuulliselle, tyydyttävälle tasolle - mutta, se siis on maksimi, eikä kestä paljoakaan suojausta alentavia toimia, kuten esim stressi, pelko, viha, katkeruus, huono ravinto, suuttumus, liiallinen kehon rasitus jne kaikki kehoa kuluttavat asiat.
Ei tilanne muutu paremmaksi, vaikka kaikki väkisin rokotettaisiin, ja vaikka kuinka monta kertaa, sillä se vain yhä enemmän huonontaa kansakunnan puolustustasoa. Niillä, joita ei ole testailtu eikä rokoteltu, immuunipuolustus voi olla vielä hyvällä sairauksia torjuvalla tasolla. Ei tosin kuitenkaan kaikilla niilläkään elämäntavoistaan johtuen. Ja sekin vähäinen pian häviää mahdollisten testausten ja rokotusten myötä.
Ajallisen ei nyt kuitenkaan tule liiaksi huolestua kaikesta meneillään olevasta, sillä kaikki etenee omalla painollaan, eikä turha huolehtiminen ole miksikään hyödyksi. Ratkaisut löytyvät kyllä, kunhan tieto ja viisaus lisääntyvät.
07.08.2021
Ristiriitaisia maailmankuvia
Aatami Ajallinen seuraa aikaansa ja huokailee...
Lapsia 12-15-v jo piankin rokotetaan, alkavat ehkä jo ma 9.8.2021. Passia viedään eteenpäin kovalla vauhdilla. Kauhea pelko, vai mikä kaikkia toimia kiirehtää. Uskomatonta, että voi olla vaikka totta.
Miten suhtautua? Iloita ja kannustaa, jos on se Suuri suunnitelma, joka etenee pelastaen ihmiskuntaa ja Maata. Mutta, jos vain ihmisten tekoa, silloin tulisi olla huolissaan ja yrittää vaikka jotenkin vastustaa.
Ristiriitaista aikaa ja maailmaa.
Vaan Näkijä jo taas kiiruhtaa Ajallista ohjaamaan: -Niin, Ajallinen hyvä, tuo on jo kerran kuvattu. Mutta aikaasi seuraaminen hämärtää mieltäsi siitä suuresta suunnitelmasta joka on kaiken toteutuvan takana.
Yhdyt pian turhiin huoliin monien muiden kautta, vaikka suurin huoli pitäisi olla koko Maa ja sen ihmiskunnan tuleva.
Ajallinen olo ja huoli on vain pieni rahtunen sen rinnalla mikä on tuo Suuri vaihtoehto.
Huoli on tietenkin inhimillistä, mutta näin suurten kysymysten kohdalla tarpeetonta.
Iloita pitäisi siitä, että Maasta ja ihmiskunnasta huolehditaan ja jossain on joku, joka näkee kaiken toisin, toisesta suunnasta eikä tunne inhimillistä ajallisen osaa vaan, kaikkeuden huolta ja vastuuta kehityksen suunnasta ja ihmiskunnan ja Maan jatkuvuudesta.
Joten, jos ajallisesti nyt paljon menee niin suurempi on se tulevaisuuden riemu ja suuruus joka ihmiskuntaa tulevassa kohtaa sitä jatkaa ja edelleen kehittää.
Suuria kysymyksiä. Vaikea ajallisen ihmisen ymmärtää ja hyväksyä. Mutta, asioita tutkimalla ja viisautta ja näkökykyä anomalla voi muuttaa katseen kulmaa ja suuntaa - ja oppia vaikka iloitsemaan kaikesta, mikä johtaa nyt uutta tulevaisuutta kohti. Ja, se on suurta, se tuleva.
08.08.2021
Muutoksien edessä
Mutta edelleenkin Ajallinen vielä huokailee...
Ajallisen ajan näkökulmasta huolestuttavaa;
lapset piikille
passit kaikille
pakkorokotuksistakin joku jossain kiivailee...
Ja, kukaan ei oikeasti tiedä millaiset riskit ja seuraukset on edessä millaiset tuskien päivät on tulevassa - jonkin vielä kuvitellun vapauden lumossa.
Edessä ankaria aikoja, vai ... miten on?
Jo huokaa Näkijäkin, kun ajallisen aatoksia seurailee:
-Ankaria, niin ... suuret muutokset vaativat suuria asioita tapahtuvaksi. Tosin, ajallisia ja vain yhden pienen ajanjakson osalla.
Ja miten pitkä onkaan ihmiskunnan historia sen suuri kehityskulku kaikkine vaiheineen. Ja kehitys on aina jatkunut suurtenkin muutosten jälkeen.
Harva niitä enää suuremmin suree ja muistelee joidenkin kymmenien vuosien jälkeen. Entä yhden / parin sukupolven jälkeen.
Ja maailma muuttui kuin käsittämättömällä tavalla. Kuka osaa niitäkään selittää, mistä oikeasti alkoi, kuka päätti, kuka johti. Ymmärsikö kukaan - vieläkään vaikka teorioita on, moniakin - ja aina uusia.
Samoin tämäkin aika etenee ja toteuttaa tehtävänsä saa aikaan tuloksensa, itkunsa ja parkunsa - lopussa kiitoksensa, tosin vasta aikain päästä.
Muutos ei ihmistä säästä, mutta rakentaa samalla uutta - luo kauniimpaa tulevaisuutta.
Puolen valinta on vaikeata;
vastustaako meneillä olevaa
tai, vaikka kannustaa
... riippuu siis tiedon määrästä
ja näkökulmasta, katsooko läheltä vai kaukaa
onko osallinen, vai onko jo osaton, yläpuolella kaiken
jolloin nähdä voi enemmän, laajemmin,
kokonaisemmin;
mihin johtaa se, ellei muutosta toteuteta
mihin johtaa se, kun muutos toteutuu.
Kipunsa kaikella muutoksella ja muuttamattomuudella ja, pelastuuko Maa, jos nykyinen meno vain jatkaa kulkuaan. Ja, miten käy ihmiskunnan, jos väkiluku vain kasvaa ja kasvaa.
Kysymykset ja näköalat ovat suuria ja raskaita katsoen niitä mistä suunnasta tahansa. Molemmissa parkua mutta vain toisen perässä seuraa kauneutta.
Kasvua tosin molemmissa, mutta ratkaisevaa eroa on ajallisen kestossa ja sen kautta Maan tilassa ja ihmiskunnan laadussa.
Mutta, kuten jo sanottu riippuu katseen kulmasta, tiedon määrästä ja ymmärryksestä, miten kaikkeen tulee suhtautua; taistella, paeta, vaiko vain kuin sivusta seurata.
Pelätä, vaiko kiittäen uskoa ja olla osana rakentamassa uusia tulevia aikoja.
-Menikö tämä nyt tämmöiseksi, huokaa Aatami Ajallinen mökissään niskansa jo hieman kumarassa huolten painosta -... koviksi ajoiksi, katsoen miten tahansa.
-Mutta onnelliseksi lopuksi, kuten monesti elokuvissa konsanaan, lohduttaa Näkijä kannustaen, -raskaiden kokemusten jälkeen rakennetaan aina uutta maailmaa ja uutta tulevaa ja kullakin aina aikansa, paikkansa ja tehtävänsä kehityksen vaiheessa ja tulevassa joka pelot poistaa ja silmät kyynelistä kuivaa.
11.08.2021
Eikö kukaan huomaa
Näkijä laivallaan jo huolestuu katsellessaan alas ajallisiin aikoihin, ja viestittää Aatami Ajalliselle, ennen kuin hän jo ehtii taas uudelleen kyselemään kuin samaa asiaa:
-Uhat on suuret, ja tieto leviää - tosin, hitaasti mikä sinänsä on kummallista. Niin suuri on luottamus ajallisiin toimiin.
Mutta, tieto ongelmista leviää, ja syntyy selkkauksia etsitään syyllisiä ... kuka mistäkin suunnasta. Joku keksii jo todellisiakin, vaikka kieroilua tapahtuu paljon. Katso vaan.
Aika on vaikea; taistelua ja valheita rahan ja vallan mahtia ja syvää tietämättömyyttä päättäjissä ja seuraajissa.
Pelätään tulevia aikoja, ja pelko vain kasvaa ...
ja se pelko! se todella paha on;
ihmistä sammuttaen
ja suojaustaan vaimentaen
altistaen heikot ties mille vaivalle
ja etenkin tälle pandemialle kaikella tavalla
mielen musertuessa
ja yhä suuremman pelon vain kasvaessa
epätietoisuuden lisääntyessä kasvaa viha,
kiukku, katkeruus, syytösten ryöpyt jne.
Ja, ne lapset (12-15-v), eikö kukaan huomaa! eikö ymmärrä, eikö välitä hiljaisuuden vähäisiä huutoja vain - vielä vaan, liianko myöhään.
12.08.2021
Suuri hämäys
-Mikähän on K-kokonaisuuden tila? miettii Aatami Ajallinen itsekseen uuden varhaisen aamutuimasessa.
Ja vastaus kuin tipahti jostain saman tien, sieltä jo tutulta ylemmiltä laivalta Näkijän sanoin:
-Niin, sehän on vain sen näkyvä ilmentymä, mikä menossa on, se Suuri muutos.
Tuon näkyvän takana on kuin toinen maailma joka on salassa toteutuva, kun kansakunnat keskittyvät tuohon näkyvään, luullen sen olevan se kokonaisuus, ja kaikki kaikessa.
Hämäys se on, joka voimat kuluttaa ja silmät suuremmalta sumentaa.
Joku jossain tietää, vaan ei paljasta.
Ja, joku viel suurempi jossain sen suuren yllä mi suuresti viel suurempi on. Joka toteuttaa sen kohtalon, mi jo monesti mainittu ihan alusta asti on.
(ennusteita 4/2019 alkaen)
14.08.2021
Ja tarina jatkuu...
Entä jos...
-Entä jos..., Ajallinen nyt yllättäen vähän toisin miettii, -niin, entä jos ihmisrodun kehitys vaatiikin jonkin geenimanipuloinnin tuoman muutoksen saadakseen aikaan niin kutsutun paremman ihmisen jota ois mahdollista kontrolloida ja ohjata paremmin kohti tulevien aikoja ja kehitystä - millainen se tuleva sitten lieneekään.
Ja, jos minun tulisikin jollain tavoin olla osallinen sen uuden ajan toteutumisessa.
Olla puolustamatta nykyistä ihmiskantaa joka vain aiheuttaa suuria ongelmia ja Maan tuhoa. Hmmm... melkoinen miete.
Siis, jospa tulisikin siirtyä kuin toiselle puolelle kääntää katseen kulma uudeksi ja ryhtyä iloitsemaan ja kannustamaan jonkin ihmiskunnan osan muutosta ja uuden puhdistumista ja kasvua matkalla kohti uuden maailman kehitystä ... siis, sen Suuren Suunnitelman puolella ja olla hermoilematta olemassa olevan kannan kohtaloa - lapset mukaan lukien.
Mikä onkaan sen piikin merkitys tässä kaikessa. Ja, ovatkohan ”muutoksen johtajat” itse piikkiä ottaneet. Hmmm...
Tässähän on kuin yhtymäkohta historiasta, eli tapahtuiko nyt kuin Saulukselle Damaskoksen tiellä kun Jeesus hänelle siellä ilmestyi kieltäen häntä vastustamasta uuden muutoksen voimaa ja käski siirtymään täysin sen uuden tulevan puolelle - joka siis nykyisin on eri tavoin vallannut suuren osan maailmaa ja ihmiskuntaa.
Aikamoinen ajatus, Aatami Ajallinen miettii.
Ja tarina jatkuu ...
-No nyt! huomaatteko miehet, ja Försti kans, aloitti Näkijä puheensa miehistölle katsottuaan laivalta alas ajallisen maailmaan, -nyt se Ajallinen vihdoin itsekin alkaa tajuta niiden välittämiemme sanojen tarkoitusta ja sisältöä.
Hän on ollut niin kovasti siinä kuin välitilassa ja hetkin jo huolestunutkin ajallisia kohdanneista toimista kaiken kehityksen matkalla.
No, onhan se inhimillistä, ja varsinkin kun vielä on niin herkkä ihminen ... tarttuen herkästi toisten murheisiin ja ajallisen raskaisiin tapahtumiin.
Mutta nyt, juuri tänään, hän yhtäkkiä huomasi ... - noo, vähän autettuna kylläkin - että, mikä on se oikea katseen kulma vaikka siitä jo monesti olemme hänelle kertoneet.
Hän on kyllä ymmärtänyt sen, vaan ei sitten kuitenkaan ihan syvemmin, tosissaan. Ainoastaan kuin vaihtoehtona.
Ja nyt, siis tänään, hän vihdoin ymmärsi paikkansa ja katseen oikean kulman, ihan oikeasti.
Siis, katseen oikean kulman, eli, katsoako ajallisen suunnasta, vaiko ylempien suunnitelmien suunnasta, jonka kohteena on koko Maa kaikkineen.
Ja nyt, kun hän kohdallansa ymmärsi saamansa sanat oikealla tavalla sisäisesti, niin silloin hän näki, sai kuin ylemmän näkökyvyn ja rohkeuden oikealla tavalla ymmärtää kaiken sen mistä kertoneet olemme jo pitkän aikaa.
Ja huomasitteko, miten hän kuin vapautuneena huokaisi, ja huolet ja kertyneet pikku pelotkin kaikkosivat sen tien.
Nyt hän siis osaa katsoa ajallisen tapahtumia oikein ja sovittaa kaiken siihen suureen suunnitelmaan, ja jopa nauttia niistä ja asioitten kehittymisestä hyvään suuntaan ... lainkaan enää huolehtimasta ajallisen ajan tilasta ja tapahtumista.
Se, on oikeata katseen kulmaa ja asennoitumista tulevien tapahtumien matkalla.
Kaikki tarpeelliset sanat on nyt sanottu, nyt ne vain kannattaa lukea uudelleen ja omaksua uudella ylemmällä tavalla. Ja vielä vaikka kiitoksen kanssa.
-No, pitäiskö hänet jo nostaa pois tuolta ajasta? kyselee Kapteeni hieman innostuneena, onhan tuo Aatami Ajallinen jollain oudolla tavallaan osa Kapteenin kokonaisuutta.
-Eei vielä, ei vielä, puuttuu puheisiin vuorostaan Alkemisti, -suuria tapahtumia ja muutoksia on ajassa tuleva, ja on hyväksi, että hän on siellä paikalla kertomassa, kuvaamassa ... ja tuntemassa niiden vaikutuksia.
-Noh, hyvä sitten, toteaa Kapteeni, -vaikka, kyllähän se aina jollain oudolla tavalla minuakin täällä ylemmissä koskettaa.
-Se on ymmärrettävää, Alkemisti jatkaa. -olettehan te samaa kokonaisuutta, ja oudolla salaisella tavallanne jatkuvassa yhteydessä toinen toiseenne.
-Nii'in ... , Kapteeni mietteliäänä huokaa, -... etkä Försti sano nyt mitään...
-Ehämmä meinannukkaa mitää... paitsi-ett... taino, olkoo, Försti kuittaa vähän vaivautuneena moisesta epäilystä.
05.09.2021
Ahtaalle ajettu
Ahtaalle ajettu elämää kaavittu pois elon kipinää ja tarkoitusta kuin poistettu ois.
Kauniit ajatukset poistuneet tulevien haavekuvat kuihtuneet upeat pyrkimykset unohtuneet.
Usko johonkin ajallisen ihanaan kadonnut kuin uponnut jonnekin merten syvyyksiin ajatukset, unelmat hiljenneet toiveet hiipuneet...
into, hehku, elon riemu ilokin, ja onnellisuus - kaikki on yhtäkkiä poissa.
Ahtaalle ajettu on Runoilija parka elonsa edessä on hänestä nyt tullut vähän arka näköalaton, haluton ja hiljainen - eikä enää kaipaa hän ketään ehkei häntä itseäänkään kukaan enää.
Koittaa vain selvitä kuin päivän kerrallaan ilman tavoitetta, päämäärää - unelmaa jostain paremmasta.
Ovatko lie tunteita tulevasta lopusta tään ajallisen jakson.
-”Onkohan kaikki jo tullut tehdyksi
tään ajallisen matkan, hän miettii
-onko kaikki sanatkin jo sanotut
unelmat kuvatut
lupaukset luvatut.
On vain tämä keinutuoli
- sylissä vihko
- kädessä kynä
ja sivuille piirtyvät hatarat huokailevat sanat
toivottomat tulevat
jonnekin hukkuneet unelmat
kuin loppuneet ne aikoinaan kasvaneet
upeat elon kudelmat.
Onko kangas valmiiksi kudottu onko kuva valmiiksi rakennettu - kangas vain päärmeitä vaille valmis ripustettavaksi jonnekin osaksi jonkin suuren teoksen
kokonaisuuden yhdeksi pieneksi ruuduksi kuin pisteeksi yhdeksi pixeliksi jonkin suuren taulun jonkin suuren elämän laulun ollen siinä vain yksi sointu, tai nuotti jokin taustainen sävel jota tuskin kukaan kuulee.
Mutta, siellä se kuitenkin on jossain syvällä, yksi pieni ääni - yksi elämä.”
-Heei kundit, kuuletteks-te! Huutaa Försti
-No, mitä pitäisi kuulla? tiedustaa Näkijä joka juuri sattui olemaan laivan kannella -Mitä pitäisi kuulla? Hän toistaa.
-No kuuntELE! Försti vähän jo äksyen toistaa -Kuuntele mitä se Aatami Ajalline tuol alhaal oikee huokaa ... mikä sill-o hätänä siellä.
Muutkin miehistön jäsenet, Kapteeni mukaan lukien olivat jo kiiruhtaneet kannelle kuultuaan Förstin hätäisen huudon. -No, mikä on? joku tiedustaa.
-No kuunnelkaa ny! Försti jo hermostuu -tonne alas!
-Jjjaa ..., toteaa vihdoin Elämän Alkemisti, -... jopas onkin syvää... vaan, ei tuo ole se Aatami Ajallinen, vaan se Runoilija itse, joka siellä huokailee.
-Ai, ei-vai ... tai-siis ... on-vai?
-On se, se se on, itse tään tarinan runoilija. Sillä on taas yksi elämänsä risukko menossa ja siellä se nyt rypee ja huokailee, avaa tilannetta Elämän Alkemisti.
-Mikä ihmeer-risukko?
Ja Elämän Alkemisti jatkaa:
-Niitähän sillä on ollut aina vähän väliä tällä elonsa matkalla - se ikään kuin kuuluu sen vaellukseen ... moneskohan tuokin lienee.
Se kuuluu tuohon ajallisen elon matkaan, aina välillä pudota kuin johonkin rotkoon tai suohon, josta sitten taas voi kuin uudistuneena alkaa kavuta ylös, kohti jotain taas uutta elämänsä vaihetta. Sitä se vaan on, ei sen kummempaa.
-Joo, sitä se vaan on, kuittaavat muutkin kuuntelijat, kuin itsestään selvää asiaa.
-Aijjaa ... vai sitä se. Mä en kyl ny enää oikee pysy mukana noissa hahmoissa ja rypemisissä ... kuka millon on mikäkin - ja missäkin - ja missäkin muodossa. Oonkoham-mäkää enää mä - itte - tai mikä - Försti, tään laivan Försti joka ohjaa ja vastaa...
-Olet olet sinä, ole vain huoleton, rauhoittaa Alkemisti, Sinulla on paikkasi siinä - ja valvo sinä vain tämän laivan kulkua kohti tuonne ... niin, tuonne oranssia valoa kohti, muistathan.
Joo, muistan muistan ... no hyvä, huokaa Försti, -mä jo meinasin vähä huolestuu. Entäs toi Kapteeni, mikä, tai siis kuka se sit oikee... ... tai-no, olkoo... Onha se sentää tossa - vai... onks-toi se.
-Jaa'a, huokaa jo Kertojakin, -mitähän tästäkin taas seuraa...
08.09.2021
Yksi kuva
Yksi kuva monien kuvien joukossa on nyt valmiiksi piirretty ja rakentuu valmiiksi aikanaan tarpeen ei ole sitä ennakolta enempää valmistaa.
Tulevat tapahtumat tulevat tehtävänsä tekevät tuloksensa saavuttavat muutoksensa toteuttavat - ei ole tarpeen nyt enempää ihmisiä pelättää.
Näkeväthän kaikki itsekin mikä ajallansa ilmaantuu etehen.
Astutaan nyt syrjään tästä pelottavasta elämästä ja katsotaan uutta tulevaa sillä, sitä vartenhan tää kaikki matka kohti unelmaa.
Mutta, mikä on se unelma jokaisella ihmisellä omansa, mikä milläkin; työ, tulos jokin, miten pääsisi nyt elämästä ulos jollekin jokin tavara toiselle oppiarvo, ajallinen asema oma koti, raha jollekin vain jokapäiväinen ruoka, juoma ystävä rinnalla, rakas tai saada ystävä takas, joka mennyt on pois kuinka kaunista elämä silloin taas olla vois. Jollakin haaveena vaik ajasta vapautua ... kaikkea, kaikkea on ihmisillä haaveena.
Oi, miten luvata, ett' jokin unelma ois sama kaikilla. Kas siinä kysymys suuri.
Vaan, mikä jää unelmaksi jos elämässä jokin tilanne uusi.
Tähän päättyi osio "Päivä kuun valossa", vaan, jatkuuko elo edelleen hämärässä - se nähtäväksi jää.
Kiitos tästä matkasta.
Ja, alkoi uusi vaihe, uusi osio, "Kuolemaan tuomitut". Sinne tästä.
* * *