Mertenmies.fi - Blogi                        Matkalla tuntemattomiin

           

  
  

 

 

 

 

      
 
06.05.2020
Ajallisen muutoksia
 
05.05.2020
Älä kiirehdi, Kapteeni hyvä
Kuinka pian mentiinkään edelleen tuosta
kuin koko maailman pelastamisesta
- vaikka voimaa ja tahtoa olisikin ollut.
Kuinka pian kuin karsittiin pois tuo ajatus:
pelastuksen sanomasta kaikille,
- nyt siis vapautusta virusvaivalle.
Viisauden lisääntyessä palikat paikallensa asettuvat 
näköalat muuttuvat
jo hetken kuluttua ne ihanteet puuttuvat
ja toimet, teot, muuttuvat.
Voima on, ajatus on, tahtokin on edelleen ja taito
vaan, onko kuitenkaan tarkoitus tehdä itse
(siis, jakaa itse apu Koronaan)
vaikka onkin tieto ja ymmärrys aito.
Entä jos tarkoitus onkin ihan muu, suurempi tarkoitus
eikä jäädä sen ajatuksen ja teon vangiksi
mikä ensin mieleen nousi, kun mahdollisuus paljastui.
Tuos' on oppipaikka: ei saa olla liian nopea
ja uskoa kesken kaiken oman osansa tulevia
mieleen ensiksi putkahtavia.
Ei siis kesken ensi lauseen pidä ponnahtaa
ei ees kesken kappaleen
ei kesken ensimmäisen kirjoituksen
vaan, pitää jaksaa, malttaa kuunnella koko tarina ja opetus
joka voi olla monien aamujen matka
tai viikkojen, vaik kuukausien
miksei vaikka vuosien...
jotta rakentuu se kokonaisuus,
mikä ensi lauseesta jo itsensä ilmaisi.
Sillä, voi ... miten monia vääriä "tuulia" on lähtenyt
liian varhaisesta innosta
luullen sen olevan jo oikea, elon tarkoituksia.
Voi tulla pitkä tie, harhatie... opettavainen tie kuitenkin
ja paluu takaisin alkujuurille
mist' lähdetty liian varhain liikkeelle.

Niin, onko tuttua - tuttua jokaiselle kasvavalle.
Kiemuransa kullakin, ja oppinsa aina.
 
Nyt siis sinäkin, laivasi Kapteenin hahmossa
säilytä paikkasi kuunnella ja katsella
oppia asioita, ja jakaa varten tulevia.
Kannattaa varjella tämä hyvä tie,
ettei tule turhia mutkia, vaik raskaita vaivoja
liian innon ja väärän ymmärryksen seurauksena.
Pitää olla tarkkana 
ja puolustettava omaa osaansa
joka on parempi, kuin liian paljon upota
ajallisen mullistuksia auttavia
sillä, niillä on virkansa ja paikkansa ajalle
ja monelle kokonaisuudelle ja kehitykselle
- ja kaiken sen kautta tulevaisuudelle.
 
Sinun osasi on piirtää suuntia ja mahdollisuuksia
tulevien kuvia ja unelmia - viel' tuntemattomia.
Mutta, tämä on hyvä tie, kulkea kuin edeltä
ja näyttää, miten kulkee tää kaikki
ja mikä kaikki ois mahdollista uudella tavalla
- sitten kun ollaan valmiina noihin uusiin tarttua.
Ei pidä astua näytille liian aikaisin, väärällä ajalla
sillä kaikella on aikansa ja paikkansa
- olla paikalla, kun aika on otollista esille tulla
ja tarjota uutta vaihtoehtoa.
 
Joten, jos nyt loppuisi tämä opetus 
tuosta auttavasta energiasta,
ajalliselle sopivasta ylemmän ulottuman aineesta,
jota ei kuitenkaan otettaisi vastaan, vaan
... se merkitsisi "saarnaajan" tuhoa.
Tällä matkalla ei ole sellaista tarkoitusta, vaan
uusia asioita, viel' suurempia kuin tuo Korona
on kyllä tarjolla.
Odotella vain hetki, ne ovat tulossa
ja niistä sitten puhua ja luvata suuria
ja parempia unelmia, kuin nyt nämä ajallisen asiat,
jotka ovat vain kehityksen kulkuja

- niitä on ollut aina - ja tulee aina myös olemaan
jotka kansakuntaa kasvattaa kohti parempaa tulevaa
- mutta matka on pitkä, eikä tyhjiin katoava.
 
Joten nyt, Kapteeni, ja kaikki sun joukkosi,
koko laivasi arvokas väki, jos näin sitä kuvaamme
vaikka kyse vain yhden sielun matkasta
ajallisen kautta kohti tulevien ajatonta.
Muoto on hyvä ajalliselle, mielenkiintoista
sopivan kuvaavaa ainesta;
erilaisia persoonia ja taitoja
tarkoin harkittuja, ajalliselle hauskoja
mutta, taustoilleen piirrettyjä totuuksia
- siis, totuuden suuntia
ja niistä monella tavalla opettavaisia.
Palataan nyt laivalle, eikä turhia hosuta
vaik paljon ois mahdollista
niin, onko kuitenkaan tarkoituksia.
Parempi on, ettei kuitenkaan sotketa 
ajallisen kasvattavia kulkuja.
Tuo taito ja voima on matkassa (apu Koronaan)
ja sillä tarvittaessa palvella
ilman suurta melua ja raskaita asemia
joista todelliselle tarkoitukselle vain vahinkoa.
Joku toinen voi niistä saada suuntia ja tarkoituksia
- nämä ovat ylemmän ulottuman tehtäväjakoja;
   yksi tuo alas
     toinen vie edelle
ja kunnia kaikesta vaik kolmannelle.
Tärkeintä on kuitenkin aina, että asia tuli esille
- ei ajallisen näkyminen tai asema
joka monesti pysyy piilotettuna.
Joku oli vain "välittäjä"
ylemmän ja alemman välillä.
  #
 
 
06.05.2020
Muutoksista ja jälkeisistä
Nyt on asetettu alallensa
tuo vallalla oleva vaiva (Korona)
sen vaikutus ja hoito
ja tarkoitus viel tuntematon
- vaik mikään ajallinen ei ole tarkoitukseton.
Mutta nyt, edellä kulkijan ei ole syytä jäädä tähän
ajallisen vaikutuksiin vaikuttaa se vähän
... jos pitkällä jaksolla tarkastelemme.

Tulevissa tutkimme, mitä kaikkea saikaan aikaan se
mikä vaivaksi oli sen ajallisille ihmisille.
Mutta, jo samalla tutkivat uudet tutkijat
miten vaikutukset tulevia muuttivat
miten asettuivat eteen tulevien päivät
kun taakse jo jääneet vaivain häivät.
Maailma muuttui, totta kai
uudeksi, uusia suuntia, arvoja
vaikkei viel tämäkään korjaa
niitä vakavia ongelmia, joita koskettaa tulisi;
  valtarakenteita ja rahan ajallisia valtoja
    epätasa-arvoja, ajallisen suuria ongelmia
      kansojen määriä, taustaisten vääriä
ilmaston ongelmaa, ravintojen suurta kuplaa.
Paljon viel jää jäljelle, johon puuttua tulisi
vain suurella kädellä koskettaen ne muuttuisi
mutta, silloin jo niin paljon syytöntäkin se koskisi
tietämättömiä, tuntemattomia katoaisi
- ja kuinka vahvat on valtain juuret
niiden vahvat ajallisen voimat suuret
ett' ennen kuin ulottuisivat toimet uudet
ois kuin tuhottava kaikki
ja aloitettava kuin kaiken alusta
uuden rakennuksesta, mutta...
ihminen on ihminen, nykyihminen
uuden pystyttäisi hän vanhan malliin
omaa suuruuttaan etsien ja rakentaen.
Siks' on muututtava ensin ihmisen
kuin uuden mielen, luonteen rakentuen
ett' yhteinen ois kaikki tää, 
mi viel jäljelle jää.
Silloin eletään jo ihan uutta elämää.
Mut' silloin kuljettu jo kauas Koronasta
sen unohtuneesta vaivasta
kuin kaiken muutoksen lähtölaukauksesta
sillä, jostainhan kaikki aina saa alkunsa
muutoksen alkuvoimansa ja hetkensä
liikkeelle lähtevästä vyöryävästä
uutta lupaavasta tulevasta
ihmiskunnan salaisesta unelmasta.
Silloin ei enää puhuta tästä ihmiskannasta
vaan, siitä uudesta muuttuneesta, paremmasta.
Vaan voi, kuin syyttömiä, joil' ei ole mitään osuutta
mutta, eihän täällä ihmisellä ole mitään ikuista
... ajassa siis
ja kuin hetkessä hän on jo siirtynyt uusiin.
Mutta kuitenkin, totta kai
elon hetki on aina raskain
se miss' juuri tänään hän elostaan taistelee
sinnittelee kuin päivän kerrallaan.
Turha kuvata tarkemmin, sen voi vain tuntea
kun on sen aika. Se ei ole elokuva,
kuin vailla pikaista loppua.
Mutta, se rakensi tulevia
toi eteen uusia unelmia, 
joista uudet osaavat nauttia, sitä arvostaa ja jakaa
- elämä taas uudella tavalla kantaa
uusilla arvoilla ajallistaan rakastaa ja rakentaa
ja uusilla voimilla kaikkea parantaa.
 
  **
 
Tuo on kuin kauheata ja kaunista samalla ajalla
riippuu vain katseen kulmasta ja katsojasta
joka rakastaa oikeudenmukaisuutta
... vaan, senkin mukaisuus
on ihmismielen suuruus tai pienuus.
Mutta, kyse ei ole ihmisen ajatuksesta, toiveesta
suuruuden odotuksesta
tai vaik hengellisestä näystä ... mistä lie viel muusta
vaan, viel suuremmasta - suunnitelmasta
mi vallalla on - on ollut aina.
Koko matka on suunnitelman suuruutta
ja kullakin ollut oma paikkansa
ajallisen suunnitelmassa;
jollain kuin parempi, jollain huonompi
ja kuka oikeasti osaa sanoa
mikä niistä ollut kauniimpi.
Mutta, suunnitelmalla ei ole loppua
on vain ajallisen kulkua ja ajattoman suuruutta.
Eikä ihminen ole jumala
ett' voisi hän kaikkea ohjailla ja valvoa.
Enemmänkin vain kuin pelinappula
suuressa toteutuksessa
jonka lopullinen määrä ... on hyvä!
Ihminen vain niin herkästi omaansa suurentelee
luulee, että juuri hän on jotain suurta
... ehkä joku onkin, vain hetken, sit jälki jää
joka jo pian häviää.
Toteutti vain omaansa osaa ja tehtävää;
hyvässä tai pahassa
tai pahan kautta hyvässä
tai hyvän kautta pahassa
kuitenkin suuressa suunnitelmassa
jost' ei mitään tiennyt hän
sai vain hetkensä näkyvän, sit häviävän
toteutettuaan omansa tehtävän.
Ihmisten kautta monesti, vaan ei aina.
Suurilla ajallisen voimilla myös paikkansa suunnitelmassa;
milloin väräjää, milloin pulppuaa
milloin säät ja ilmat säätää
milloin yhdessä hetkessä jotain häviää
... ja tapoja on monia
vedenpaisumus, tulipalo, vaik Korona tai vastaava.
Kaikella aina paikkansa ja aikansa
tarkassa suunnitelmassa
- joka ei ole vallassa ihmisen
vaan, viisaan ylempien.
Siihen vain luottaen ja uskoen
että, se suuri Rakkaus ... on hyvä.
Mutta, se ei ole sitä ihmisten välistä,
ymmärtämää ja tarkoittamaa rakkautta
vaan, ajattoman suurta Totuuden Rakkautta
- joka on Pyhä.
  #