Mertenmies.fi - Blogi Matkalla tuntemattomiin
Arkisto marraskuu / 2020
01.11.2020 Maapallo huokaa Maapallo huokaa
sen tilaa ja kohtelua
sen luontoa kaikkineen
sen ihmistäkin
vaik siitä kasvanut kuin vihollinen
sen itsensä olemassaololle
ja myös koko pallon toimelle ja tasapainolle
liialliselle kulutukselle
ja elämän tasapainolle.
Kaikki on vaarassa koko kaunis upea rakennelma ja joka päivä, joka hetki kuolee jotain arvokasta pois ja vähenee se, mikä antaa elon koko planeetan elolliselle. Kaikki vähenee vain ihmisväestö kasvaa ja sen kautta lisääntyy kulutus syöden joka hetki yhä enemmän Maan energiaa ja elon mahdollisuuksia. Maapallo huokaa se itseään rakastaa ja kaikkea, mitä se omistaa hoitaa ja turvaa. Mutta nyt se pelkää, että kaikki jo pian katoaa se alkaa rakkaudessaan itseään puolustaa että elämää voisi edelleen jatkaa - se on alkanut kehityksen kulkua vastustaa. Vaan, eihän Maa yksin ole vastustuksessaan sillä on myös omansa henkiset, ylemmät vallat jotka sitä tehtävässään auttavat yhdessä ne varustavat ett' Maan "valtiaat" tapojansa muuttavat. Se on kuin keho ihmisen ei itsessään puhu sanoin vaan, itseään tuo ilmi merkein ja seurauksien oirein että tajuaisi tää valtias oman tilansa ja väärät toimensa joilla jo pian rakentaa se oman kohtalonsa mahdottomuuden elollensa - ja tuhonsa. Se itseänsä ravistaa
luontoa mullistaa
tuulia puhaltaa
elinoloja vaikeuttaa
kuivaa ja sadettaa
väestöä yrittää tasapainottaa
terveelle pohjalle palauttaa.
Ihminen huokaa ett', kauheaa! vaik toinen vain omaansa rakastaa ja katsoen tulevaa maailmaa ja elinoloja sen kaikella tavalla niitä nyt koko ajan varmistaen. Ja ihminen itse taistelee vastaan kaikkea rakentamaansa kiivaasti puolustaa ett' vois se aina vain jatkaa elämän ehtonsa kadottamista. Ristiriitaista! Mutta, luonnolla, Maalla, on voimansa ja valtansa;
nostaa maasta ja tuhota
synnyttää ja kasvattaa
myös vanhaa kuihduttaa
upottaa, kuivattaa
vaik pilata, saastuttaa
- monella tavalla omaansa puolustaa.
Ja ihminen vain taistelee vastaan yrittää jo pilaamaansa kaikin tavoin pelastaa ett' vois se yhä vaan jatkaa planeettansa murhaa. Ja omaansa myös, vaikkei se sitä huomaa - tai ei välitä kun kaikki vain tähtää rahaan ja valtaan. Maalla on monia tapoja itseänsä puolustaa - on ollut aina, koko historiansa ajan eikä nytkään siis ole mitään uutta auringon alla. Nyt Maa rakastaa itseään ja kaikkeaan kasvun hulluutta rajoittavalla esiin kaivamallaan viruksella. Ja mitä tekee ihminen... tämä yksi elossa oleva kanta tuhansien vuosien ketjun pieni osa? Ja millainen on ihmiskunnan ja Maan tuleva ellei Maan puhetta ja merkkejä kuunnella huomioida ja kunnioiteta? Oi, viisas Maa turvaa ihmiskunnan tuleva ja kaikki uudeksi rakenna. 02.11.2020 Ihmiskunnan sekavuutta Yksi lokivihko jälleen päättymässä maailma on muuttumassa K֎r֎na-vaiva kasvamassa ja USA:n vaalit alkamassa.
ja ihmiskunnan sekavuutta muutoksen keskellä monenlaista arvailua tulevan pelkoa kaikenlaisten salaisuuksien kaivua ja niiden jakoa - mikä totta, mikä tarua keksittyä, valhetta. Miten tulisi Maata ohjata, hallita miten vapautua ajallisen kahleista mikä kaikki on väärää - onko jokin oikeasti oikeata. Suuria kysymyksiä, vastaukset vaikeita kuka osaisi niitä antaa kuka oikein tulkita. Kaikenlaista vetoa suuntaan ja toiseen omien mielten, tuntojen mukaan mikä oikeasti on totta, tietääkö sitä kukaan ... vaik viisaita paljon vaan, mikä heitä ohjaa toinen toiselleen ihmiset "totuuksia" antaa ja niitä sitten yhteiseen kasaan kantaa. Ja noita totuuden kasoja on paljon ja kukin omaansa kiivaasti puolustaa. Lyödään kuin puukkoja eteen ja taakse salaisuuksia kukin piilottaa jotkut niitä tavoittaa ja avaa ... kaiken kautta aina jonkinlaista valta-asemaa seuraajien ylle luodaan pohjaa erimielisyydelle - ja tulevien tapahtumille. 04.11.2020 (Alkoi uusi vihko) Muutoksien keskellä Edellinen vihko alkoi 31.08.2020. Se alkoi tilanteen ja kunnon valituksella kyselyillä ja matkalaisten vastauksilla missä mennään ja millainen on tuleva. - Ja mikä oikein oli tää hetki - raskas. Ja vihko päättyi kaiken sen kolmen kuukauden matkan jälkeen lähes samaan tilanteeseen, kehon tilan kannalta; oudot jalat, selän kipeytyminen maallisista hommista pari viikkoa sitten - ja edelleen vaivaa. Ja ihmettelen - edelleen.
Sen heijastumaa itsellä, vaikket sitä uskokaan että yksi ihminen voisi siitä oireita kantaa osallaan energiaa kokonaisuudelle antaa. Kaikki on yhtä, se muista ja moni asia on vertauskuvaa ja yksi ihminen on kuin koko maailma samanlaista rakennetta. Ja sisällänsä monen ulkoisen vertauskuvaa eli, kun jokin ulkoinen kärsii kärsii myös sisäinen, ja päin vastoin. Ja jos muuttuu jokin sisäinen muuttuu myös ulkoinen muutoksen kipuja tuntien. Monet sellaisia tuntee vaan, kuka tuntee syyn - vaivoistaan vain hämmentyy. Ja jos/kun muuttuu voima ylempien tuntee koko keho alempien voimakkaista energioista kärsien muutoksia aikaan saaden. Ja tuo muutosprosessi on raskas ajallisen keholle ett' voisi se vahvistua uusille. Kyse ei ole lihaksista, jänteistä, luista vaan, ihmisen ajallisen sisäisistä voimista kehosta, kuin uudesta rakenteesta sen ajallisen uudesta ulottuvuudesta - kristallista joka ei siis ole sitä ajallisen lasista vaan, ylemmän voiman aikaan saamaa muutosta kristallista ruumista, kehoa.
09.11.2020 Suuri muutos Muutos suurempi kuin mikään ajallisen osanen ylittää kaiken - ja yllä vaalien ajallisen näkyvä on vain pieni osanen muutos ajallisen on voimasta ylempien - kaikkiin vaikuttaen. Paljon on outoa paljon on uutta paljon on katoavuutta eikä ymmärrys yllä ajallisen ei aina ees kaikilla ylempien. Eikä sanat vajavaiset riitä kertomaan ei kuvat ajallisen kuvaamaan - jotain outoa menossa vain siihen voimaa alhaalta, ylhäältä hain. Tuo suuri muutos kaikkea muuttain jotain kuin alusta alkain menneitä kadottain. Ja uusiksi menee kaikki tavalla ja toisella vaan, ei tietenkään kerralla mutta, kaikella on alkunsa - ja jatkonsa, mi alkanut on. Voima mi kaikki kaikessa vaikuttaa on suunnaton. --#--
-Äsh ... ei se ollut mitään - enkä mä löytänyt sitä harjaakaan. -No-joo, sitä mäki vähä aattelin, että kuolleena syntyny se varmaan oli. -Mitä sanoit, Försti ... mikä syntynyt? -Eiku totesiv-vaa ett hyvin tää täss paikallaan pysyy nyt. -Juu, hyvä... huilataan vähän ja ihmetellään tätä outoa hetkeä.
12.11.2020 Ajallisen monenlaista Ajallisten katselua oman itsen tilaa ja muodon muutosta ajallisten touhuja, mitä kaikkea onkaan tarjolla; monenlaista hömppää helpolla kaikkea hyvää monenlaisilla harjoituksilla ja sekalaisilla hoidoilla ulottumien muutoksia ylösnousemusta ja muuntumista monenlaisia näkijöitä tunteita, värinöitä, resonoita ... kaikkea ajallista
Muuttuminen, muuntuminen on raju prosessi sen olet itse saanut tuntea ja kokea kun on todellista virkaa ja kutsua. Ihmiset rakentaa aikaan sopivaa toinen toistaan hehkuttaa - hauskaa mukavaa yhteistä puuhaa lasten leikkejä - hiekkalinnoja rakentaa. Ei auta, ei kanna - ei voimaa anna ei muuta maailmaa ei muuta ees itseä ajallista vain hehkuttaa ei rakenna tulevaa. Ajallisesta vain ajallisen turvaa pikku valtaa ja asemaa jollekin myös rahaa, joka tekoja ohjaa. Vaik ovatkin tosissaan, ei rakenna tulevaa ajallisissa ajallisilla toistansa kantaa - arvonsa silläkin... ja aina joku kaiken seasta oikeasti herää ja suostuu joukoista pois ett' syvemmin totuutta tuntea vois ett' sydämen sisäisen syvä rauha totta ois. Kun katselemme nyt laivan reunan yli alemmille ajoille sinne tummille pilville ... ja niitä on paljon eri tasoilla eri suuntiin kulkevia joskus toisiinsa uppoavia joskus törmääviä, jyrinöitä, salamia - kaikki ajallisia, harmaita. Vaan, onko jossain valkeita? - ei näy - mutta, jossain pieniä pilvien rakoja joista pääsee paistamaan alas valoa ... siellä on aitoa toivoa ja odotusta totuuden tuntoa jotka tarvitsivat ylemmän ohjausta ja tukea aitoa avun huutoa ylemmiltä tasoilta. Niistä väleistä heille ylemmän apuja. Mutta, pilvet ovat tummia ja yhä vain tummenevia tulossa viel synkempiä aikoja enteilee muutoksia tummien pilvien myötä. Ajassa tehdään kovasti työtä tummien myötä keräten pilville painoa harmaitten tummia sateita. Ja kun tummuus on määränsä saanut se maahan palaa - se sataa kaiken ajallisen päälle ja ajallista muuttaa vaikka, kuin kastelee, se ei ravitse sillä se on tummien pilvien kaste jot' ei aurinko varjele. Kell' suojansa, alla pilvien harmain hän sateen kastelulta välttyä voi vaik monille pilvien harmaitten sade jo uutta toivoa toi. Vaan, voi! Ei kuivu enää kastunut vaate harmaan sävyn se saanut on sade muuttanut ihmisen kohtalon ... harmaat pilvet sumuna laskeutuneet ihmisten päälle on. Vaan kuitenkin, ei tilanne ole toivoton avun tuoda voi, ken suojain alla kulkenut on hän ei ole sumun keskellä voimaton ja harmain pilvein välistä hänellä avun ja voimain kulku on. Yks ihminen riittää yks ihminen vain yks ihminen matkalla hyväin yks matkalla pahain. On yksiä siellä on yksiä tuolla on yksiä joka puolla. On yksiä hyvän on yksiä pahan mut' kellä valta ja voima suurempi on toiselle antaa kuin tuomion. Ja muuttuu kaikki kuin uudeksi;
haihtuu sumu
poistuvat pilvet tummat
sateensa sataneet
kirkkaan taivaan taas näkyville avanneet uudet kuvat rakentaneet ja kuin uuden maan uuden kansan ja uuden voiman ihmisen uudet tavat tulevien. Ja muuttuu kaikki kuin niiden muuttua tulikin muuttuu tulevain unikin ja rakentaa hän uutta uudenlaista tulevaisuutta. Joka kaiken tarkoitus aina on tulevien matka viel tuntematon vaik sillä koko ajan Totuuden tuntonsa on. Älä ole uskomaton vaan, olkoon uskosi hyvään ain horjumaton. Kaiken takana ain Totuus on. 12.11.2020 Ei aikoja - vain tulevia
Ei yhdessä hetkessä ei yhdessä kuussa, vuodessa ei vuos'kymmenessä ehdi toteutua kaikki tuo mi ihmiskuntaa tuo uuden luo. Mut' matka on tärkeä, tavoite ja suunta ja se on jo suurta vaatii kasvua uutta sukujuurta. Ei vanha vallasta luovu kuin suurten muutosten kautta uusien ihmisten uusi laukka jolloin vasta voi toteutua tulevien arpa joka nyt on arvonsa saanut
suuntansa uuden
voimansa suuren
joka kasvaa vain vuosien myötä
- se on ihmiskunnan uutta työtä.
Ja vanhalle voi toivottaa, hyvää yötä ja nukkuu se pois ett' uusi aamulla sijaan astua vois. Silloin on vanhat pyyhitty pois. 15.11.2020 ("Jalkajarru" edelleen päällä, hetkittäin.
Trumpista monensuuntaista uutista.
Youtube-kanavia poistettu.
Luullaan Totuudeksi, kun poistetaan.)
Ylempien ja ajallisen yhteistyö
Mielessään kannustavat vain omaa unelmaa tuntematta todellista tulevaa. Todellinen tuleva ei ole se ihmisen luoma oma unelma. Ja, miten voisi ihminen tuntea sitä ajallisen silmillä näkevillä ajallisen ajatuksilla ja mielikuvilla ... toisilta vaik lainatuilla vailla todellisten ylempien tuntoa ja sen toteutumia ennen ajallisen osia. Jos muutos tähtää vain ajallisen kuvaan syntyy ristiriitaa sillä, on kaksi aikaa; ajallinen ja ajaton on kaksi kuvaa; ajallinen ja ajaton ja niiden tahti on yhteinen toisiinsa sitoutuen niin ett' ensin on muutos ylempiin ja sitten vasta heijastuen alempiin. Näin rakentuu todellinen muutos tuleviin. Pelkkä ajallisiin kohdistus ajaa ajallisen selkkauksiin suuriin riitoihin, vaik' sotiin. Siis, ellei tietä uusiin ole edeltä valmistettu ellei askelten sijoja maahan kaivettu merkitty edeltä kulkemaan miten ihminen omassa voimassaan vois' kokonaisuutta puolustaa ja rakentaa ymmärtämättä oikeaa aikaa ja oikeaa suuntaa. Sillä, ajallisen suunnat on niin monenlaiset; yhdellä yhtäälle toisella toisaalle niistä jo riitaa, kumpi vie oikealle - vai, liekö oikeasti kumpikaan jos johtavat vain ajallisen unelmaan. Suurempi on tää meneillä oleva muutos suuri prosessi uutta kohti - ajallinenko sen muutoksen johti? Suunnitelma on suuri
ei yksin silmin näkyvä
ei ihmismielen ymmärtävä
ajallisten halujen ja toiveiden mukaan
- ajallisen oikeudenmukaisuuden mukaan
sillä, niitä oikeudenmukaisuuksia on yhtä monta kuin on ajallisen taistelijaa kullakin ihmisellä omansa. Omansa kohde, jota puolustaa! Suunnitelma suuri, se muutosprosessi ei voimaansa saa ajallisista eikä toteudu ajallisten mukaan vaan, suunnitelma suuri on piirretty voimalla ylempien Totuuden tulevien suuntien joit' ei ajallinen ymmärrä kukaan. Ylemmän suunnitelma ottaa toteutukseen ajallisia mukaan - ajaton ottaa ajallista mukaan - eikä aikoja ymmärrä ajallisissa kukaan. Mutta, tieto lisääntyy ajallisissa onhan ohjausta annettava harmain pilvein raoista ja niistä tulee tarkoin kuunnella edeltä valmistettuja askelia jotka sisältävät Totuuden suuntia. Totuus pysyy salattuna. Jos joku sellaista julistaa (että hänellä ois Totuus hallussa) se on valhetta sitä ei tule uskoa. Mutta, ne Totuuden suunnan askelet ovat jo suurta ne tulee tarkoin tutkia, ja niitä totella. Silloin toteutuu se suuri suunnitelma alempien ja ylempien yhteisillä voimilla. Vaan ... voi ihmistä! Synnyttäähän se jo riitoja niistä Totuuden askelista kun oikeassa olevia on niin monia. Kellä on lahja niitä tuntea ja niihin ohjata. Se vaatii ylempien voimia. 16.11.2020 Voimallisin varustus Varustuksien toivetta: Varustusta nyt? Jotain lisää? Vaan, mikä ois tärkeämpää kuin sanat. Alussa oli Sana, sen jokainen muistaa ja sanalla luotiin kaikki (tosin kuvainnollista puhetta). Ei kuvilla, ei tunteilla ei näyillä, värähtelyillä ei oppailla, enkeleillä vaan, sanoilla. Ja sanoissa oli kaikki; tieto, taito, viisaus, voima näky, Totuus. suunta ja työ. Sanat loi esille toi koko näkyvän maailman - sen kaikki. Sanoilla paransi, ennusti kuvasi tulevat, toteutti unelmat siunasi, kirosi, ilmoitti nosti, hajotti, uudelleen rakensi tuomitsi, vapautti kiitti ja armahti synnytti - lupasi muutti muodoksi uudeksi. Lupasi hyvän, lupasi pahan aseman, rangaistuksen elämän ja kuoleman pelastuksen ja tuhon - elämän jatkumon. Sanoilla kaikki sanoilla esille kuvatkin. Sano sana - ja siinä on kaikki. 19.11.2020 Elämän piirto Aika tuolla alhaalla
on täynnä sanoja;
julistuksia
tulevasta
ajallisen unelmasta
ja olevaisen tilasta
sen muutoksesta
pelosta
ja siitä vapautuksesta
ja jälleen vapautuksen jälkeisestä pelosta;
onko kaikki hyvää ja oikeata
vaiko ihmisille vahingollista.
Tuosta kaikesta sanoja ja ajallisen tekoja; mikä oikeasti antaisi vapautta elon vapautta - syvän sisäisen sydämen vapautta. Ajallisen kuin mahdotonta kokea täydellistä vapautta sillä, ajallinen sitoo ihmistä kaikella tavalla ja vapaus seuraa vasta tään ajallisen takana. Siihen asti on monenlaista taistelua kuin elämää vastaan sen muutosvoimaa vastaan jota yksikään ihminen ei voi ajassa vastustaa. Oli sitten rikas tai köyhä terve tai sairas jokin ajallisen pelko on aina seurana päällänsä, tai jossain taustalla kuin salassa ain hetkin kurkkimassa luvaten ajallisen kadotusta - kuoleman odotusta vapauttavan kuoleman odotusta. Joskus jopa sen toivetta vapautua kaikesta elon taakasta. No, mikä opetus nyt tuossa? Elämä on jatkuvaa muutosta siihen vain suostuttava ... jos ei nyt ihan nuorena mutta, ajallansa se havainto on eteen tuleva. Ja ihminen yrittää eloaan varjella milloin milläkin tavalla vaan, muutoksen välttäminen on mahdotonta eikä tämä ajallisen elo ole loputonta - onneksi. Onneksi sillä aina loppunsa on koittaa vihdoin se kaivattu vapaus ja elämä lupaa salaisen jatkumon. Sitten se ajallisen pelko vihdoin poissa on. 20.11.2020 - 1 Kapteenin elosta ja osasta
Pitäisi osata nauttia rauhaisista illoista ja aamuista omista kätten teoista ja hiljaisuudesta vailla velvollisuuksia. Sillä, hiljaisuudessa on voima; kuulla, ja ymmärtää olevia ajallisen aikoja ja tulevien kuvia hiljaisia unelmia. Onhan ihmisen elo täynnänsä kaikenlaista täytymistä ja loputtomia haluja ja tarpeita mutta, siksi juuri olemme nyt tällä laivalla joka antaa voi vapautta ajallisen kahleista vaikka viel osallasi oletkin sen vankina. Kuitenkin, koko ajan kasvamassa ja matkalla kohti lopullista eroa ajallisen kahleista. Mutta, ei vielä ... ole aika ajallisista vapautua sillä, vielä on paljon sanoja joilla tukea ja ravita ajallisten kulkua kertoa, mitä on tuleva ja millainen on oleva kuvata tuota kahtia jakoa - ajallista ja ajatonta lisätä vapauden tunnetta ja viisautta miks' ajallinen tavoittaa ajatonta jonne koko ajan ollaan matkalla. Ja, tuleva on kaunista vailla ajallisen raastavaa pelkoa. Tuota saat itse nyt edeltä kulkea ja tutkia jakaa matkan ja kasvun sanoja lohduttavia, kantavia uskoa ja luottamusta avaavia - ajallansa avautuvia. Itse saisit nyt oppia vapauden ja rauhan askelia etkä enää uudelleen sitoa itseäsi ajallisen kahleilla. Sillä, vain vapaudessa on viisauden sanat tarjolla niitä hiljaisuudessa kuunnella ja totella vailla ajallisen pelkoa. Näillä sanoilla, Kapteeni hyvä, nyt uuteen päivään jossa viel monenlaista uutta on tarjolla. Ole vain rohkea et ole vailla varustusta ajallisia vastaan taistella. Sillä, sitähän se ajallisen osa kuitenkin aina on eikä kukaan kulje niistä taisteluista vapaana. 20.11.2020 - 2 Vapautta ja pelkoa
Auttaa osallansa, mielikuvallansa vaikkei tavoitakaan kaikkia - enkä onneksi. Pelkoa ennen pelkoa jälkeen. Sillä, ei tehtyä tekemättömäksi ja jatketaan elon taistelua nyt vapautuneella tunnolla, lupauksella mutta... ei kuitenkaan vaivoista vapaana sillä, ajallinen on aina vaivoja ja ihmisviisaus on rajallinen. Mutta, suunnitelma suuri on suurempi kuin ihmisviisaus luuli kuljetaan kohti, mit' ajallinen muutti. Muutoksen voima on suuri vaik' ihminen viisaudessaan ihan muuta jo luuli. 20.11.2020 - 3 Suunnitelma suuri
Ei ajallinen pysy paikallaan ei ajatonkaan ja toinen valvoo toistaan. Ihminen toteuttaa, mitä annetaan tulevan kehitys turvataan suuntaa muovataan matkalla kasvetaan - mut', kaikki annetaan. Ihminen on suunnitelmassa paikallaan ja häntä ohjataan: - milloin viisautta suurta nopeuttaa kehityksen kulkua - milloin sotaa se toisin kasvattaa - jokin kuin huono ratkaisu
kasvoi huonosta hyväksi
samoin jokin hyvä
muuttui hyvästä huonoksi.
Kaikki ihmiskunnan kasvuksi. Ja, kuka ohjasi, on kysymys suuri ihminenkö itse - näin moni luuli vaik' kättensä teoissa oli ohjaus suuri. Kaiken takana ain ollut on suunnitelma suuri niin ennen, kuin nyt samoin myös tulevassa - ei kehitys ole päättynyt. Yks' kehityksen vaihe vain ilmennyt. Ihminen ihmisen tuominnut tai ihminen ihmistä kiittänyt vaik' suunnitelma suuri on ihmisen käden suurempiin liittänyt. 20.11.2020 - 4 Ajallisen ja ajattoman ero
Että kuvaisit sanoilla ja sanojen kuvilla tulevien aikoja alkaen alusta, ain ajanhetken kautta katsellen kaukaisia tulevien kuvia ja ymmärtäisit suunnitelmia suurempia kuin ajassa on tarjolla - vain kuin seuraavaan päivään ulottuvia. Ajallinen on lyhyttä ajaton on pitkää, kaukaista jostain kaukaa ja tämä hetki on tässä vain hetken ja huomenna jo huomisen tulevassa ja samalla jo kaukana salatussa tulevassa. Ajallinen on tässä tihrutaan mennyttä, kuin pieniä palasia rakennetaan tänään tätä päivää ja huomenna huomista tietämättä lainkaan, mitä on tuleva - on vain olettuma ja toive jokin tulevan ajallinen unelma - totta vai valhetta kuka osaisi sen sanoa. Jos vaik' jo huomenna ois taas jotain uutta vaivana jost' ei tänään kukaan vielä osannut sanoa. Siitä sitten käynnistyy taas jokin uusi ajallisen suunnitelma vailla minkäänlaista varmuutta. Tuos' lyhyesti kuvattuna ajallisen ja ajattoman eroa. Ajallinen elää hetkessä ajaton piirtää kuin aavoja rannattomia meriä. Ajallisessa on historiansa josta jotain palasia tarjolla ... menneet on katoavia unohtuvia aikain myötä. Ajattomassa on kaikki läsnä näkyvillä vaik' mikä elon hetki, ja kaiken ajallisen kulku mennyt, ja myös jo tuleva kehityksen unelma valmiina kuvina. On olemassa "suuri suunnitelma"; jostain kaukaa, jonnekin kauas josta satanut kuin pieninä pisaroina tietoa ja ohjausta ihmisille tarttua suunnitelman edelleen varttua ja aikanaan toteutua. Suunnitelman suuruutta voisi kuvata
kuvittelemalla reunaton kuva
vaikka koko avaruus kaukaa katsottuna
ja sen kuvan keskellä
on pieni sininen kaunis pallo
kulkemassa hiljakseen vasemmalta oikealle.
Siinä mittasuhdetta... - ja tuo pallo tarkoin valvottuna ja kulkunsa varjeltuna. 21.11.2020 Lupauksia, valheita - odotuksia, totuuksia (Koko yö ja aamu ajallisen varustusta kehon puolustusta ajallisen pahoja tekoja vastaan.)
Monenlaista valhetta on ajassa tarjolla pitäisi tuntea että voisi puolustautua. Taistelua suuria voimia vastaan joka ihmiskuntaa uhkaa. Hyvin itsensä piilottaa pelastajaksi, sankariksi, itsensä puettaa ja vapautta lupaa; pelosta, vaivasta pelottavasta tulevasta. Vastustusta kuin hiljaisuudessa ... ei kansoja tavoita tulee vain suostua vaikkei ole ees pakkoa - on vain halua ja uskoa luvattua apua... tietämättä tulevia sen uhkakuvia, ja todellisia tarkoituksia ja taustaisia voimia, ja niiden arvoja tavallisille kansalaisille tuntemattomia. Iloa avusta auttavasta suuria lupaavasta toimivasta, vaikkei täyttä varmuutta toiminnan tuloksesta. Tai sitten on! mut' tavalliselle kansalle tuntematon joka jonossa kiitää kuin pelastajansa luo joka vapauden pelosta tuo. Mitä nyt sanoa tuosta suuresta ajallisen suunnitelmasta? Onko ohjaus ylempien? se kysymys nyt suuri on. Toteuttaako ajallinen suunnitelman kohtalon. Kuka oikeasti on se paha kenellä tahto kohtalon ja, mikä kaiken tarkoitus on. Onko tarkoitus mennä mukaan vai, onko tarkoitus vastustaa - ja jos vastustaa, niin ketä oikeasti vastustaa vaik' maailman tulevaa kuvaa ... sitä kuvaahan nyt molemmat vaihtoehdot lupaa. Pyöritellä sanoja
suuria lupaavia
pelottavia, vapauttavia
vaiko oikeita tulevan kuvia.
Ja, mitkä sanat, kuvat ovat nyt ajassa oikeita mitkä rakentavat tulevia. Ihmisen oikea joutuu koetukselle jos ei tunne totuutta ja, onko sen tunnetta kummallakaan puolella. Tunteeko kumpikaan todellista tarkoitusta ja sitä "suurta suunnitelmaa" joka on ajallisen suunnitelman yllä sillä, eihän ajallinen kuitenkaan toteuta sellaista mihin ei käsi ylemmän yllä. Kuka oikeasti on oikealla paikalla toteuttamassa ylemmän tahtoa rakentamassa tulevan uusia kuvia tulevan unelmia joit' ei ihmismieli, oikeus, järki, yllä. Vai, onko kaikki oikein paikallansa toteuttajat, vastustajansa ja elämä toteuttaa tulevansa omalla tavallansa ... ihmisen oikeasta ja väärästä piittaamatta. Ja vielä, mitä anoneet, rukoilleet on ihmiset mitä tulevalta toivoneet, mitä haaveilleet kun ristityin käsin ylös katsoneet - ja uskoneet vastausta kuin uskossa odottaneet mielikuvia oman mielensä mukaan rakentaneet. Niidenkö mukaan vastausta vaatineet niiden tuhansien kuvien tapaan toteutumaan. Ihminen ylemmille on antanut muodon vapaan sillä, ei ihmisviisaus ratkaisuihin yllä ei tulevien näkymille katseensa yllä eikä kaukaisuuksiin tään ajallisen hetken taa joka tulevien suuria suunnitelmia rakentaa - ja toteuttaa. Ja tulee yks' ihminen, joka sanoo: -Tuo on oikein, tuo on väärin, ja toiset seuraa. Ja tulee toinen, joka jo toisin väittää: -Ei tuo ole oikein, vaan tuo toinen, ja taas toiset seuraa. Millä ihminen puntaroi tuon oikean ja väärän - oman mielensä mukaan oman ajallisen hetkensä ja viisautensa mukaan. Mut', mitä on ihmisviisaus suuren suunnitelman rinnalla? yks' hyttynen suurella valtamerellä - myrskyn silmässä.
23.11.2020 - 1 Harmaita pilviä
Aika täynnä harmaita pilviä maan piirissä kulkevia allaan vaikuttavia totuutta sumentavia varjoonsa piilottavia. Hämärässä vaikea havaita mikä totta, mikä valhetta tietämättömyydessä vaikea uskoa ajallisen suunnitelmia erottaa hyvät pahasta kulkea kuin suurena laumana kohti muutosta, tuntematonta. Ja, vaikea havaita kun kaikki ei näy silmin katsoa voi vain uskoa jaettavia sanoja ja kuvia sisältää paljon huvia, josta pakoa ajallisen vaivoista ja peloista. Ja, kuka osaa sanoa: Tuo on oikeata, tuota tulee varoa. Kuka uskaltaa suunsa avata - peläten vaik jotain tuomiota. Harmaata näkymättömien aikaa säteilyjen taakkaa moni ravinto kehoa rasittaa mitä kaikkea sisäänsä piilottaa mausteilla sulostuttaa terveelliseksi julistaa vaik ois ajallansa tuhoavaa, tappavaa. Ja, kuka arvaa tekniikan hintaa kiivaana kasvavaa kaikkeen pian vaikuttavaa. Herkkä ihminen kaiken seassa huokaa ja vaivojansa valittaa lääkkeillä kehon tuntemukset sumentaa itseänsä huomaamattansa tuhoaa. Toiset menoa puolustaa toiset vastustaa. Vahvat heikkoja vaimentaa, uhkaa totuuden äänet vääräksi vääntää, masentaa huonon hyväksi kääntää vastustajat väsyttää. Noo, onhan ajassa hyvääkin paljon viel oikeata iloa ja rakkautta terveellistäkin, jos kuka vain osaa noukkia valheiden seasta ja olla valinnoissaan urhea. Monesti lie viisaampaa vaieta vain hiljaisuudessa puhua ja kuuleville avata. Vaikea kuvata kaikkia mut' harmaa pilvi on pian laskeutuva ja hämärässä on vaikea havaita totuuksien pikku valoja, joist' ois apua jos vain osaisi niitä kuunnella ja uskoa. Mutta, menossa suunnitelmia maailmaa muuttavia uusiksi rakentavia vanhoja kadottavia. - Pakko. Sillä, kuten jo edellä sanottuna ja kuvattuna suunnitelmain suurten yllä on viel' suurempia, joihin ei ihmismieli ja -viisaus yllä eikä sen totuuden tunto ei ihmis-oikeudenmukaisuus, ei inhimillisyys vaikka nuo kaikki hyveet ovat suunnitelmien takana ajallansa uusina avautuvia. Ja silloin on toteutuva se haavekuva toive, unelma jota tuleekin rukoilla tapahtumaan suuremman tahtoa. Ja, jos Hän nyt jakaa vastauksia kuin kauniita lahjoja matkalla tuleviin suuriin unelmiin ja vaik parkuis kansat ja ihmiset hetkensä ajalliset ... on tulevien kuvat tuleville kauniit ja iloiset. Sitähän täss' anottu on uskottu, toivottu, luotettu ett' jossain on se viel suurempi suuri joka lastensa rukoukset ja huokaukset kuuli. Mutta, kun ajattomissa ei ole aikaa, ei paikkaa se on aina tässä ja tuhat vuotta kuin yhdessä päivässä on mahdotonta vaatia: -Mulle heti kaikki - nyt! kun se yksi "nyt" voi olla vaik sata vuotta ja, ihmiskunnan kehitys ei ole päättynyt yks pieni vaihe vain on nyt eteen piirtynyt ... ja ihmiskunta on taas pienen matkan eteenpäin siirtynyt. Vaan, jos ihmiset näkisivät, mitä he eivät nähdä voi ett' millaisen uuden tulevan yks pieni askel eteen toi. Ja, edellistä päivää ei kukaan enää muista eikä uudet siitä mitään tiedä. Mitä tiedät sinä tuhannen vuoden takaisista kehityksen askelista menneistä päivistä ja salaisista menneiden kuvista kuin kadonneista unista. Ja, kun aamulla heräsit - oli uusi päivä. 23.11.2020 - 2 Paras suoja ihmisen Paras lääke ihmisen paras suoja kehon terveyden on oma immuunipuolustus sen voima ja kunnossa olo, varustus. Ja, mitä huonommalla tasolla se on sen alttiimpi sairauksille ihminen on. No, mikä sitten pitää tuon puolustuksen kunnossa? Mikä sitä nostaa, mikä alentaa? Melkein kaikki tapa elää, sitä nostaa tai laskee. Listat ois laajat. Ja jos joku hyvä ja otollinen teko, vaik ravinto sitä nostaa, niin jo joku toinen asia sitä laskee. Jos sen jo terveellisellä ravinnossa ja terveillä elämän tavoilla saakin nostettua niin, jollain mielen järkytyksellä; pelolla, stressillä, kiukulla, vihalla sen jo taas takaisin laskettua. Mitkään ravinto-ohjeet ei yksin riitä ja mikä oikeasti onkaan sitä tervettä ruokaa; ravintoaineiden laatu ja alkuperä, käsittelyt kaikkineen ja valmistuksen vaaralliset tavat herkästi ravintoarvot kadottavat. Elämän asenteen vaikutukset ovat yhtä voimalliset suuntaan ja toiseen. Yks paha sana, tai pelkkä halveksuva katse saattaa riittää hyvän olon tuhoamiseen ... ja tie on auki sairastumiseen. Myös kehon muu kohtelu on sen tilaa muuttava; rakkauden osoitus, ja vaik kissan silitys voi olla hyvinkin kohottava ja kaltoinkohtelu, haukkuminen, vie jo alas. Yllättävää ei lie sekään että, rokotuspiikkikin syö kehon energiaa pudottaen suuresti sen suojaa kun se joutuu monien myrkkyjen kohteeksi ... jos vaikka jotain suojaa lupaisikin. Siksi, jos puolustuskyky on heikko ennen piikkiä on se merkittävästi heikompi piikin jälkeen - ja sairaus voi löytää rakosensa kehoon tarttua. Myös yksinäisyys, ikävä, hylkäys väsymys, pelko, unettomuus ja unohtamatta lääkkeiden elimistöä rasittavia vaikutuksia nuo kaikki vievät puolustusta alas. Ja taas, vaik yksi kaunis sana tai katse ystävällinen vierailu, toisen huomiointi saakin jo taas energioita ylös. Kaikki on elämää, sen tilanteita ja tunteita mäkiä ylös ja alas täyttyneitä ja täyttymättömiä toiveita, unelmia ... niin, kaikki vaikuttaa herkkään ihmiseen kuten myös elämän tuulet ja uutiset ja omat ajatukset. 23.11.2020 - 3 Silta Kapteeni seisoo itsekseen laivan keulassa, katseensa kääntyneenä kuin jonnekin kauas tulevaan ja hän suureen huokaa: -Voi, olemmeko tulleet tänne aikaan rakentamaan siltaa tulevaan emme parantamaan maailmaa, vaan, julistamaan vapauttamaan mieliä ajan kahleesta ja ymmärtämään suuria ajan jälkeisiä tulevia ainoita aikoja, joilla on todellisia merkityksiä. Sillä, tämä aika kuten monet niin samanmoiset ovat vain hetkiä matkalla kohti unelmia suuria. ...
-Okei, me vaa kuunnellaa ... ja mä ohjaan, jooha. ... -Ajan hetkeä on turha valittaa, Kapteeni jatkaa. koska se on vain hetken hurmaa, joka rasittaa. Tavoite on kaukana tulevassa todellisessa unelmassa - joka totta on. Tämä hetki on tärkeä
vaikka pitkässä matkassa, niin merkittävä;
maailma muuttuu
suunta kirkastuu
ja tulevan kuva avautuu heille
joilla kyky on nähdä.
Muut vain elävät ja kokevat matkat rasittavat. Mutta, suuri kuva on jotain ihan muuta se on sitä suurta, jota koko ajan on toteutettu alusta alkaen, ja edelleen - ei sovi se ajallisen ihmisen mieleen. Mutta, jos joku nähdä voi kauas tulevaan siihen alkuperäiseen unelmaan hän iloita voi, miten matka käy vaik mitään siitä suuresta ... ei vielä näy. Ollaan vasta matkalla ja tulisi muistaa ihmispolvia kuin pieniä vaiheita kehityksen kulussa. Mutta, joskus ... kaukana tulevassa on aika uusi, kaunista. Ja, mikä on ihminen tällä suurella matkalla? vain yks pieni jyvänen, turvaten uutta kasvua. Voiko tällaisesta olla sillaksi? Tällaisesta pienestä, kuin mitättömästä sillaksi menneen ja tulevan sen viel kaukaisen unelman. Olematta, elämättä tätä hetkeä vai olla elossa ja tuntea sen iloa ja raskautta. Niin, silti ... olla silta välis' menneen ja tulevan julistaa sanaa suuren unelman.
-Mut emmä-ainaskaa mitää siltaa tääl-nää, Försti hiljaisesti toteaa. 26.11.2020 Ennustusten toteutumista Kuinka paljon ennustuksia jo puolentoista vuoden takaisia nyt toteutuvia onkaan edellä kirjattuna, ja elettynä. (Ennustuksia: vuosien 2019 ja 2020 aikana) Onko mitään tehtävänä ett' pelastuisi tää nykyinen elämä sellaiseksi, kuin oli se ennen - muutoksien ohi mennen. Miksi, ois muutos suuri aloitettu ellei tarkoitus olisi ett' myös loppuunsa toteutettu - ett' vain kesken jätettäisiin kaikki ja palattaisiin takaisin siihen mi syyllinen on kaikkeen. Ja palattaisiin viel suuremmalla vimmalla vapautuksen suurella innolla ja vain kuin tilannetta pahentaen min tarkoitus oli eloa parantaen. Edessä silloin ois viel pahemmat ajat jos vanhat menot vain jatkuvat ei menneitten menoa mikään paremmaksi muuttaisi vaan, vain pahemmaksi, maanpiiriä tuhoavaksi. Pitää nyt osata katsoa tarkemmin maan pinnan eloa ja oloa sen taistelua ihmiskunnan tekoja vastaan. Pitäisi pystyä kuin nousta ylemmäs nähdä edemmäs nähdä eteen ja taa miten nykyinen meno elon mahdollisuuksia kadottaa. Vaan, mikä vois ihmis-silmää avata
ja tietoisuutta kasvattaa
ohittaa oma napa ja ajallinen olo
joka monella viel hyvä ja niin ihana
ja samaan aikaan monilla suorastaan kaamea;
puutetta ja katoa - ja pakoa
sekasortoa
epäoikeudenmukaista kohtelua
alentavaa ihmisarvoa
rikkaiden vain itselleen yhä enemmän kahmivaa
- kuin mikään ei enää riittäisi
vaik kaikkea ois jo kaikille - jos omastaan jakaisi.
Maailman kahtia jakoa
toisilla kaikkea
toisilla ei mitään
toisille ei riitä mikään
aina vain saatava lisää
ja toisille riittäisi
kun ois ruokaa ees yhdeksi päiväksi.
Ja miten kaunis on maa
miten kaikkea ihanaa se on täynnänsä
kun katsoo avaruudesta otettua kuvaa
Vaan, mitä alemmas astuu avaruudesta alas sen kamalampi on toteutuneen tulos eikä pallolta voi kukaan päästä ulos - muutoin kuin kuoleman kautta sillä, ainoastaan se voi antaa vapautta elon ja tulevan taakasta. Tasauksesta on turha haaveilla muutoin kuin muutoksien kautta mutta, se onkin jo pitkä laukka elon raskasta kulkua ennen tavoitteen toteutumista tulevina aikoina - viel kaukana. Ja sillä matkalla
on monenlaista arvokasta oppia tarjolla;
miten eloa turvata
miten kaikkea jakaa
miten eloa yhdessä puolustaa
miten yhdessä uutta rakentaa
miten yhdessä omistaa
tulevaa maailmaa.
Tuo kaikki ihmistä muuttaa ja jalostaa luvaten sitä kaunista tulevan kuvaa sitä unelmaa jota viisaat kirjoitukset kautta Maan lupaa. 27.11.2020 Muutoksen kuvausta
"Enää", siis ollut ennen lähellä ihmistä ja apua antavaa vaan, raha ja valta-asema pilaa ajallisen avun kauneutta. Tuo on yksi muutoksen kohdetta sillä, vain pahemmaksi on se tie käyvä ellei menoa keskeytetä. Tulee uusia tapoja sairaita palvella uusia voimia, uusia toimia sillä, jos ei ole rahoja ei myöskään nykyisiä ajan tapoja. Tuo vaatii muutosta uutta aikaa ja energioita joilla vaivaisia koskea. Kaikkea on tarjolla, salassa ei uskalla esille tuoda - pelottaa nykyinen valta-asema. Vaan, kun tilanne on vaikea astuu esiin uusia apuja; kosketuksia ja sanojen voimia kuin tyhjästä poimia sopivia apuja. Tulee olla rohkea ja ensin toimia hiljaisuudessa josta aikanaan kasvaa todellisia apuja ilman sivuvaikutuksia. Tämä ei ole vielä apua ainoastaan tulevan ennustusta ihmisvallasta vapautua. Sanan voimalla voi parantua vaik koko maailma vaan, ei tarpeellista sillä, kaikella on aina myös tarkoituksia. Eikä kaikkea voi parantaa sillä, moni vaiva on seurausta ja matkan opetusta, ohjausta jopa voimaksi jotain hyvää kohti sairauden kautta tulevassa kirkkaus hohti. Mutta, kaikki vie yhä parempaa kohti. Tämä vain yksi osa-alue muutoksen tiellä
monenlaista muutakin on matkalla siellä;
hallinnon valtaa
miten kaikkea puolustaa
mitä kaikkea rakentaa
ja mitä kaikkea seuraa sen tuloksena
ihmistä vahingoittaa, tuhoaa
mitä kaikkea omistaa
miten vähän omastaan jakaa
miten kaikkea tasaa
miten eri tavalla voi ajallisessa rakastaa
ja vastuuta kantaa.
Muutoksen kohteita on paljon vaan, suurin kohde ... on ihminen itse. Ja sen muutoksen kautta toteutuu tuo kaikki muukin kuin itsestään mutta, melkoisen myllyn pitää ihmiskuntaa hämmentää ett' avautuvat silmät ja suut, ja korvat kuulemaan - tuon kautta uutta rakentamaan. Tuo on visio tulevan, kauniin unelman ja, vaik onkin se viel kaukana ollaan jo matkalla, tosin - aivan alussa mutta, lohduttakoon se ett' tulevan kuva on kaunista ja oikeudenmukaista niin ajallisen, kuin myös ylemmän katsoa. Tuo kaikki on sitä sillan rakennusta. 29.11.2020 Yhteistä taakan kantamista
Ja tää outo laiva nyt sitä ylempää seilaa
mut' Kapteeni raukka viel osallaan
ajallisen eloa raahustaa, kuin
ylävartalo yllä
ja alavartalo alla
ja se voimallisesti on ajallisen osalla herkällä tunnolla
ja ajallisen raskautta tuntea saa ala-vartalolla sen oudoilla oireilla ja tuntemuksilla olla osallisena koko maan piiriä kohtaavalla raskaudella ilman sitä vaivaa joka on pian kaikkien osalla. Vaikkei olekaan hän kiusattuna sillä yhteisellä vaivalla on kuitenkin hän osallinen tuntemuksilla jotenkin rinnalla kokien maan piirin raskauden. Tuo näkemys nyt selittää voisi ett' kukaan ei irrallaan oisi muutoksen suuresta vallasta joka kaikkia on koskettava itse kutakin omalla tavalla. Ajallisten yhteisellä taistelulla ei muutosta vastaan, vaan, kuin sen puolesta ett' Maa voisi vapautua tuhoavan ihmiskunnan huolesta kaiken pian tuhoavasta. Vaivansa toisilla (Korona) ahdistuksensa toisilla toisilla outoja vaivoja ... muutos on tavallansa kaikkia koskeva vaik oisikin vapaus siitä Koronasta ja sen seurauksista. Jonkinlaista yhteistä taakan kantamista ett' kuin jokaisella ois jotakin erilaisin muutoksin, sen suuren muutoksen seassa sen harmaan pilven alla koko maan piiriä varjostavalla. Tämä kuva selittää paljon kun ajalliset vaivojaan valittavat lääkärit huokaavat tuntemattomien oireiden edessä kun vaivoihin ei löydykään sopivaa lääkettä. Jotain ehkä rauhoittavaa vain unta helpottavaa ja kipuja hetkeksi poistavaa. Outoa aikaa. Syitä kuin mahdoton tunnistaa: -Mikä ihme minua oikein vaivaa? ellei tunne, tiedä, tätä aikaa jota maan piiri nyt mataa kun se muotoaan muuttaa palauttaa terveelle tasolle tulevan elon mahdollisuudelle ja sille kauniille tulevaisuudelle joka kaiken tarkoitus ja tavoite on - jatko ilman muutosta on mahdoton. Onhan se totta, ett' moni kansa ja kansanosa on muutokseen kuin osaton ja toisilla siihen suurempi osa, kuin syyllisyys on mutta, kukaan ei ole tästä pallosta osaton vaan, kaikilla yhteys kaikkeen ja kaikkiin on. Ja, moni jo joutuu miettimään, mikä minun osani tähän pallon kaikkeuteen on kun, toisilla ei ole mitään ajallisen hyvää ja toisilla ahneus pohjaton. Ja, kuin vain muutamien hallussa, vallassa lähes kaikki ajallinen eri tavoin on päättäen kuin koko pallon jatkumon. Muutos esille tuo millainen ihminen todellisuudessa on mutta, ihmisen muutos ei ole mahdoton mutta, se muutoksen koulu viel kova on sillä, miten voi ihminen luopua omastaan saavuttamastaan, asemastaan rahastaa, vallastaan ja asettua alas rinnalle muiden nälkäisten suiden. Mitä tuumaat, sinä kuulija
onko muutoksen tarvetta
onko ajallisen väärää jakoa
onko ihmiskunnalla tasa-arvoa
onko mielen, sydämen, kovuutta.
Onko sinulla korjauksen halua? Niin, onko vapaaehtoisuuteen voimia vai, tarvitaanko kaiken toteuttamiseen ylempien toimia. ... niin, vastaukset ovat vaikeita ... 30.11.2020 - 1 Sanat ovat... Sanat ovat suuria sanat ovat kauniita sanat ovat koskettavia sanat ovat turhia sanat ovat murhia sanat ovat nostavia sanat ovat eteen päin katsovia kannustavia uusiin rakentavia uljaita sanat ovat valheita sanat ovat totuuksia tulevia lupaavia esteitä kaatavia maahan painavia sanat ovat rakkautta julistavia kuolemaa lupaavia uusia ulottumia sanat ovat perustuksia kallioita sanat ovat myrkkyjä elämän eliksiiriä sanat ovat voimia voimista suurimpia ne nostavat ylös repivät alas kaunis sana on voimista paras ruma sana on hauras. Sano sana, ja sinä loit uutta tai tuhosit vanhaa uhosit vastaan tai lupasit parempaa. Sanoilla rakennat aina tulevaisuutta hyvää vaiko pahaa kuka suunnan arvaa kun kukaan ei voi tietää, minne sana matkaa ja mitä se aikaansa saa ihmisten suissa ja käsissä hyvissä tai vääryyksissä synnyttäen elämää tai kuolemaa tai kuoleman takaista elämää josta Sana alkunsa sai. * Elämä on sanoja hyviä tai pahoja sisältäen aina voimia rakentavia tai kadottavia. Ja on kuulevia korvia hyvään tai pahaan - ihmisten maailmaan. * Ja on sanoja ylemmäs yltäviä apua anovia ja apua saavia lohduttavia, auttavia parantavia ja tulevia lupaavia kaiken ihmiselon jälkeen - eivät mahdu ihmisjärkeen sillä, ne kulkevat uskon rajamailla ja yllä sen on sanojen maa voimallinen - ikuinen. 30.11.2020 - 2 Totuus ja valhe Ja nyt... sanojen paljous, ja ihmisten Maa mitkä sanat purkaa, mitkä rakentaa mitkä voimia antaa, mitkä masentaa mitkä tulevan kaunista lupaa mitkä on valheen voimaa. Vaan, mikä on sanojen sanottujen kulku - se on salattu sillä, sanoissa on voima ja sanoissa on suunnitelma ... ei ne paikallansa pysy vaan, toteuttavat tahtonsa, tekonsa vaik valheen kautta - sanojen salaisuutta. Ja kuka voi salattuja tuntea suuria suunnitelmia salaisuuksien takana ... Totuuksien ja vaik valheitten takana jotka toimia voivat Totuuden apuna Totuutta kohti. Valheenkin takana Totuus hohti ... valhe vie Totuutta kohti. Ja, kuinka vaikea on erottaa Totuus ja valhe jos jo valheessakin on kätketty Totuus. Vaatii voimia oikein toimia Totuuden puolesta ja, ettei toimi Totuutta vastaan jos vaik valhekin on Totuutta ainoastaan. Ja kun kaikki palvelee Totuutta ainoastaan. Ja Suunnitelmalla Suurella on Totuuden voimia vain Totuutta kohti ja kaiken ihmisteon takana Totuus hohti. Kuka voi nähdä sen tuntea Totuuden tai, ees suunnan sen jonka takana voi uskoa olevan Totuuden. |
- Niin, monenlaista elon vaihetta ajallisessa
sen muokkausta, muutosta
uudeksi rakennusta
viel salattua tulevaisuutta
-Hei Försti, seisahdutaan hetkeksi tähän ja katsotaan
miten kaikkea alhaalla ja ylhäällä muutetaan.
-Oukei oukei, helppo homma ... eihä tääll-ois just tuultakaa
... ollaav-vaa ollaav-vaa.
Vaan muuten, Kippari ... mites se sun .. kuningasajatus sillo,
kuis se etenee ... saitkos siivottua.
-Jaa, juu ... se taisi saada jonkin kuin ilmestyksen,
annetaan sen nyt rauhassa puhua, kuunnellaan me vaan,
mitä sieltä nyt tulee. Runoilija! oletko kuulolla?
-Olen olen, kirjaan juuri kaikkea muistiin, Runoilija kuittaa.
se kuin kaikkea kaunista asujilleen lupaa.
-Onhan se ollut tiedossa
lääkealan valta-asema, aloittaa Näkijä,
-ja, vaik on niin paljon hyvää ja auttavaista
on myös suurta ahneutta
suoranaista julmuutta sairastavia kohtaan
epärehellisyyttä ja suurten voittojen tavoittelua
ihmisistä enää välittämättä.