08.05.2020

Sieluni matka ja tehtävä

Outo salaisuus.

Mertenmies on kuin mun sieluni matka tänä aikana
- tänä eloni aikana
jossa Kapteeni on mun kehoni
muut kaikki ovat mun henkeni määrä
yksikään heistä ei ole matkallani väärä
- henkeni ulottumia kaikki.

-"Entäs sittemm-MÄ!", kuului kannelta 
		vähän huolestuneen tuntuinen ääni.

-Niin... tuo Försti, koala pikkuinen kultainen...

-Höh! mikä ... pikkune ja kult...

-Niin, Kapteenin ajallisen paras kaveri, 
			ja uskollisin matkakumppani.

- ... no..niin-no ... no niihä-mä oon...mut...

Ja nyt siis jo ratkesi tuo, mi vaikuttaa sun kohtaloon

Siis, ei tuo Försti, vaan tuo Mertenmies...

-Höh!
 

joka hahmonsa, min otti hän yllensä kuvasta, 
				patsaasta kuin ystävänsä
ja kuvasi matkansa laivalle, elonsa loppumatkalle
miss' tapahtuukin se suurin elon kasvu, henkinen
sitä ennen kaikki ol' ajallinen
kirjoituksillaan vähin erin uusiin muuntautuen.

Mutta, mitäs nyt ... kun paljastui tuo salaisuus, kuka kukin on,
miten nyt toteuttaa hän tuon matkansa kohtalon.

Voisiko se vaik vielä kerran uusiksi muuttua
- niin paljon jo ollut kasvua ja kehityksen kulkua
ja vielä ois matkaa jäljellä, ennen tämän matkan sulkua.
 

Miten voisi hän esille tuoda sitä kaikkea
tietoa, viisautta ja valtaa salaista
ja voimaa, sen ulottumaa, joka yllä ajallisen ain virtaa
ja ajallisten kulkua ohjaa kohti parempaa tulevaa.

Miten voisi hän sen kaiken matkansa viisauden esille tuoda 
ja ajallisiin pukea, ett' osaisivat siitä ajalliset lukea
että on olemassa muutakin, kuin tuo ajallisen silmän 
					ja mielen näkymä
- iankaikkinen matka ja elämä.

Että tää ajallisen pieni pätkä, 
		tämä ainoa vähäinen silmän näkymä
on itse kullakin vain pieni elonsa tehtävä 
			pitkän matkansa välissä.

Ei kaikki ole, eikä ollut, tässä ajallisen elossa, 
				sen pienessä pätkässä
joka ylemmistä katsottuna tuskin ees näkyvä
vaikka aina kuitenkin merkittävä, matkallensa tarpeellinen.

Nuo salaiset ratkoo itse kullekin ajat tulevien.

Mutta nyt... tää Mertenmiehen matka
ja varsinkin tuon ajallisen Kapteenin 
ja monien hänen henkisten ulottumien
miten nyt jatkamme tästä, 
ajallisen yhdestä tärkeästä hetkestä
kuin muutoksien lähtölaukauksesta
ja ylempien vaikuttavasta ulottumasta
- molempien yhteisestä tulevasta
sillä, kietoutuvathan ne nyt enemmän toisiinsa - 
				enemmän kuin ennen
vaik ovatkin olleet yhdessä kautta aikain mennen.

Vaan, lähentyvät ne nyt toisiansa uudella tavalla;
      ylempi tulee alemmas
      ja alempi nousee ylemmäs
näiden muutoksien suurten kautta siis
muutenhan ajallinen tuosta "veisaisi viis".

Mutta, ellei ylempi tule alemmas, ei alempi pääse ylemmäs
siksi kaikki on ylemmän varassa ja käsissä
myös alemman tehtävä, jota vetää hän nyt lähemmä.

Ja nyt siis, 
miten voisi olla osallansa ja paikallansa tää ajallisen elämä
mi hahmoillaan tääl' seassa on salaisesti vaikuttamassa
sanoillansa voimallisilla, vaikuttavilla.

Ja, miten nyt tuoda esille sitä, 
joka edistäisi tuota ylemmän yhdistymistä
ja alemman ylentämistä.

Kuin suurelta tehtävältä vaikuttaisi tuo
mut' sanojen valta tulee sun luo
ja sanoilla muuttaa vaik koko maailman kulkua
- eikä siinä ole mitään uutta, vaik onkin vain vertauskuvallista.

Ja sana on vain nimi voimalle, ja ulottumalle suurelle
kaikelle luovalle ja muuttavalle uudelle tulevalle
sille salaiselle unelmalle
josta lupauksia on kaikkinaisissa kirjoituksissa
ajallisen maissa ja mainingeissa
unelmissa ja unikuvissa
kuvitelmissa ajasta toisenlaisesta - paremmasta.

Mutta siis ... miten yks' ajallisen pieni ihminen
vaik onkin vain hän heijastuma ylempien
vois aikaan saada muutoksen, ilmi tuoda ajatuksen 
				ja tulevien voiman
- ylempien ulottumien.

Miten voisi hän aikaan saada sen
- ajallisen ihmiskunnan muutoksen.

Ei mitenkään!  

... siis, omassa voimassansa, ajallisen osallansa
mutta, sanalla, sen voimalla ja maailmalla sen takaisella
on kaikki mahdollista, sillä, sanojen takana on aina voima
joka sanoista avautuessaan on se suuri maailma ja aika
joka ei siis ole kaukana tämän ajallisen takana
vaan, alla, yllä, sivulla, edessä - kaikkialla valkeassa energiassa
jota kuvataan viel mustalla (tai pimeällä)

mutta, näkymätön silmille ihmisen, ja viel' omiensa laitteiden
- se on valkoinen kirkas ja rakennusaine kaikkien
ja ylempien ulottumien.

Mutta siis ... miten sanat pienet näkeville, lukeville silmille
ymmärryksille avautuville
sillä, jokainen sana on salainen maailma ja ulottuma
ja sanojen takana on uutta kirkkautta, jota kohti tulisi kulkea.

  #