Hautajaisissa
Hautajaisissa
mieskuorolla
lauloimme Täällä
Pohjantähden alla
- kaunista.
Kirjoitin runon
siinä kukkien laskussa
itselleni
… sitten kun sen aika on
omani kohtalon.
Pyydän luettavaksi
itselleni ja muille
sillä, olenhan minäkin siinä paikalla
katson menneitä ja tulevia
ja olevia,
teitä siinä minua muistavia
lohdutan sanoilla:
"Minä istun tässä ja katselen
teitä tänne jääneitä rakkaita
tuttuja, ja kaukaisiksi jääneitä
kuin tuntemattomia.
Minä istun tässä ja näen
teidät
ja minä tiedän nyt miten elämä on;
me olemme kuin kädessä kohtalon.
Ja päiväni nään nyt tarkemmin
minä kutsun kuulen nyt selvemmin.
Minä olin
minä menin
ja minä tulen … taas uniin uudelleen."
Jäi mietityttämään papin sanat:
"Kaikki elosi päivät olivat kirjatut elosi kirjaan
ennen kuin ensimmäinenkään niistä oli alkanut"
ja
"Täältä lähtevät vain valmiit
tehtävänsä tehneet
- eivät keskeneräiset".
Ja minä mietin taas,
siinä haudalle kulkevain joukossa
että oman paikkani täältä jo ennakkoon varaan, jos mahdollista.
Ja kivenkin tekstin nyt aamulla
kirjasin:
"Täss' lepää hän
ken kirjoitti auki elämän
elon tien ja kohtalon
jostain tulon ja jatkumon."
Ostan paikan, näin aattelen
valmiiksi… sit' oottelen
kehoni väsyneen laskua sinne
kun itse jatkan kaukaisille.
Käyn siinä äärellä
kirjoittamassa:
muistelemassa menneitä
piirtämässä tulevia
pohtimassa olevia … hetkiä riutuvia.
Tähän voi mennä viel' aikaa
ennen kuin kaikki on valmista
sillä eihän sinne lasketa keskenkasvuista
- näinhän se pappi lupasi
ja jos siihen on luottaminen
ja jos eloni kirjaan viel' piirrettynä on monia mutkia
ehdin tässä, tulevani haudalla
vielä monesti käydä eloni hetkiä kurkkia
ja urkkia tulevani unelmia.
Täss' piirretty on nyt se
Taikurin taivas ja maa
ja siin' välissä hän eloansa taivaltaa.
*