Sivut 159 eteenpäin
Nyt ollaan jo jossain ihan muualla. Täällä on kaikki toisin. Edellisessä
osiossa alkanut
muutosprosessi
johti nyt tänne, taas jonnekin |
||||||||
06.08.2024
Kovasti jo nyt tuonut muutoksia tuo edellinen "prosessi uuteen".
Hahmotkin etsivät paikkaansa - ja kuka nyt matkalla minnekin. Vain Koala on, ja pysyy, ja paikkansa säilyy.
Nuori Taikuri aikanaan matkalle lähti jo ennen kuin ees tiesi taikuri olevansa. Vaan, matkan kasvaessa paikkansa keksi matkallaan kasvoi, ja ain uusiin etsi.
Outoon laivaankin matkallaan nousi ja siellä Kipparin virkaa monia vuosia hoisi.
-”Ja mä-aina autoin sitä ... eihä siit-muute ois mitää tullu. Molin sen laivan Försti, muistaksä.”
-"... aivan niin aivan niin ..."
Erilaisten hahmoinsa kautta Narrin askeliin vihdoin kasvoi - se kuin kasvunsa pää oli - vapaus !
Ja uskollinen Runoilija aina rinnallaan suostunut kaikkea matkan kulkua kuvaamaan.
Ja nyt sitten, tässä suuren muutoksen prosessissa kaikki taas kerran muuttuu ... Taikuri syntyi nyt kuin uudelleen.
Hän jatkaa matkaansa uusiin jälleen jonnekin uusiin ulottumiin ja siellä on nähtävästi omansa kasvun tie jonne uuden Taikurin askeleet nyt vie.
Sehän voi mennä taas sille tarkkailijan paikalle, missä se jo olikin, ennen kuin yhteiseen matkaan ryhdyitte.”
-”Sinnehän minä, sinne. Se oli hyvä paikka, ennen kuin lähdin teidän matkaanne. Minä palaan sinne, älkää te minusta huolehtiko. Pärjään kyllä. Ja voinhan minä siellä laivallakin joskus poiketa. Kerron vaik terveisiä teiltä.”
*
Ja ne merkittävät arvot ovat tänään:
2 - 98 ja 17. OHHOh?
(Mahtaakohan joku muistaa, mitä nuo luvut merkitsevät. Selitys on tuolla
edellä, sivulla 116)
Edellisessä
osiossa, "Prosessi uuteen", oli jo viittaukset tänne, sivut 156 - 159.
Ja kuin tästä alkoi tämä Uuden Taikurin matka.
Sivu 159
04.08.2024
Jotain vaihtuu
Vanha pois uusi sisään min' torni hajotti se uutta rakensi.
Kahdeksi hajotti vanhaa irrotti kruunupään vanhasta vapautti.
Torni toiseksi muutti uuden rakensi - vapautti ! Sen kuva ilmaisi. Vaikka kuin sairas, tää kulkija missään ei ole vikaa ... eikä syyllistä laisinkaan vain vanhan vaihtoa uuteen ja vast uudella tulevaisuuteen.
Vanha lähtee, sano sille ”heihei” ja kiitä matkan seurasta - sillä kaikkea matkattu, rakennettu mutta se, minne nyt uudella sinne ei vanhalla - liian raskasta.
Uusi on kaunista hienoa, herkkää, voimakasta uutta rakennetta toista ulottuvuutta - tulevaisuutta jonne vanhalla ei ole sijaa ... sen raskaus vain uutta pilaa.
( 2 x Atsiih ! !)
Ja, kun aivastat sinä vanhaa irrotat.
Kuin jokin flunssa, vaan, ei flunssaa lain vain vanhaa vaihtain, ja uutta rakentain jossa väre on toinen - ulottuma uus uusi tuttavuus.
Ja avautuu kaikki, mit' toivonut oot - jatkat nyt kuin kohtaloon
siihen, mitä tehtävä viel on ennen kuin aika - ajallisen kuolon.
Näin pitkä ol' matka näin pitkä kasvun tie - sen 40 vuotta se sama tie sinua nyt uusiin vie.
Ja vanha irtoaa uudesta torni säpäleiksi ajallisen rakenne hajalle se kruunupään vallastaan vapautti - vanhan hajotti.
Eikä vanhaa tornia enää tarvitse kukaan tulevaisuus ottaa tornista vapautuneen mukaan.
Hän katselee vain silmin suurin uutta maata, ja uutta aikaa - uusi on kuin Taikurin uutta taikaa.
Ja Taikuri on matkansa tehnyt kasvunsa kolunnut ain Narrin askeliin saakka.
Ja Taikuri on nyt valmis - uuteensa ja, uuteen tulevaisuuteensa.
Joten, vaihda kuosisi, ystävä hyvä uudeksi uusia varten; uusia tehtäviä ja uutta aikaa.
Se vanha nyt vain vuoteellaan hikoo ja huokaa.
Se aikanaan vuoteelta lähti (1984) ja siihen nyt palasi ... Uusi Taikuri nyt siitä uusiin nousi.
Tuleviaan varovasti katseli ja kosketteli vanha raskaana hikoili.
Nousi uusi - kaikki keveni
- syntyi Uusi Taikuri." Jokinko lie nyt ylempien matka jonne ajallisen Tarotit ei yllä.
Onko olemassa "ylempien Tarottien" tulevaisuus?
Ajatus ja näköala uus'.
Ja ihmisen toinen ulottuvuus.
Ei se vanha viel kuitenkaan seurastasi pois.
Sitä kuin mukana raahattava tehtävänsä viel silläkin ajallisen apuna.”
-”Mut' ... vielä sattuu käsi!”
vaik virkansa silläkin vielä - vaik vähenevää.
Tännehän tuo kaikki ”ajallinen ratsu” jää.
Uudella ”ratsulla” uljas pää.”
*
Ja nyt, kirja jatkuu ...
Sivu 160
05.08.2024
Uusi Taikuri
Se ajallisen Taikuri ... joka aikanaan matkalle lähti
on nyt ylemmän tason mestari jossa kaikki maailma on yksi ja sama.
Siel' yhtä ovat menneet ja tulevat ja raskaat olevat, mi kasvavat - eessä tulevat.
Ajallisen vaivat on takana edessä nyt tulevat ja oleville rakennat uudet unelmat.
*
Uusi Taikuri mi Narrin jälkeen vast vapahti ololle uudelle
ulottumalle jok' jo irti, Maan piiristä pois tila ihmiselle mahdotonta ois.
Kuvaukset vaikeat sanat viel tuntemattomat olotilat uudet kaukaiset tulevaisuudet.
Mikä on ihminen.
Mikä on hän ylempi.
Ja mitä on hän ylemmän yllä.
Ei enää ajallisen sanat yllä - yks keksi yhtä, toinen keksi toista ihminen ... on jotain suurenmoista.
Mut' yksi sana vain - ihminen on niin vähäinen
kun yllään hällä myös tuntematon vaik' jokin ”ylinen” tai ”ylimaallinen”, ”taivainen” ...
Ovat vain olomuotoja joista karkein on maallinen ja hienoin takana näkyvien raskaitten energien.
Ja, mit' hienommaksi kasvaa energia sen suuremmaksi voima sen - rakentaa kuvaa maailman kaikkeuden sanat jo tyhjiin häviten.
Tuonne jonnekin kauas näkyvien taa nyt Uusi Taikuri matkustaa - tai kasvaa - miten nyt kuvata sen muotonsa muutoksen.
Mutta, oli sitten raskasta tai kevyttä paksua tai ohutta kaikki on kuitenkin yhtä ja kaikella on yhteyttä
kuin vain sisemmälle ja sisemmälle tai ulommalle ulommalle kevyemmälle kevyemmälle tai raskaammalle ja raskaammalle.
Jonnekin tuonne kaikkeuden sisälle matkaa nyt Uusi Taikuri.
Laskeutuiko kuin alas vai, nousiko kuin ylös kevenikö olonsa muuttuiko muotonsa.
Niin, kuka sanoo sen muodon uuden ihmisen tuntemattoman sisäisen ylempien yhteyden.
”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme” on joku joskus sanoiksi pukenut.
Siis, jonkun suuremman kaltaiseksi alhaiseksi ja ylhäiseksi viel' suureksi salaisuudeksi ajallisensa osalle.
- Ja, kuinka viel sattuukaan ajallisen käteen - kun kirjoittaa hän salaisuuksia suuria ohittaa portteja, muureja kaukaisuuksiin ulottuvia - vaiko, lähelle näkeväisten silmien näkymättömille.
Täss' rakenteli nyt sanoja ja kuvia Uusi Taikuri jonka sanoja Runoilija-parka esille muotoili vähin sanoin ja vaatimattomin ilmauksin.
Uuden Taikurin edessä pöydällä ei enää maallisen muotoja; miekkoja, kuppeja, keppejä ja lantteja.
On vain korkean värähtelyn ajatuksia joille ei ole edes ajallisen sanoja joilla niitä kuvata.
Ja vain huokailee ajallisen Runoilijan ranka kuin tehtävää mahdotonta - ja viel sattuu käteensä - joll' sanoja piirtelee vuoteellaan maaten uuden aamunsa varhaisessa, 7.8.2024.
Ja nous' mieleensä suuren ajallisen runoilijan sanat:
”Kenet korkeat jumalat keinuunsa ottavat kerta, eivät ne häntä yhdessä kohden pidä, he heittävät häntä välillä taivaan ja maan - siksi kuin järjen valon häneltä ne vievät.
Ja kuka maailmoiden mahdin kuuluttaja on hän tänään pilvien ääriä kulkee, ja huomenna makaa maassa niin syvällä kuin koski, mi vuorten kuilussa kuohuu.” (Eino Leino)
-Tällaista hetkeäkö hän aikoinaan tarkoitti kun omassa keinussaan keinuili, miettii nyt Runoilija itsekseen kirjoittamiensa sanojen äärellä.
- " ? ... hei, varo vähän sitä sun .. miekkaas. Ja, oikeasti, mihin sinä ajattelit sitä miekkaa täällä?
*
Sivu 161
09.08.2024
Ihmisen paikka
Nyt henki vartioi kehoa vaalii sen kuntoa ja toimia ettei se vaan enää itseään vahingoita
ja vaikeuta sitä tointa jonka aika on nyt - eli, alkaa toimia tämän ajan ja paikan eteen - astua ihmisten viereen.
Sillä, aika on nyt sellainen - arvaamaton huominen ja jonkun on kuljettava edellä suorittaa elonsa tehtävä.
Ja vaik' ihmiset ei oisikaan niin ihania ... ovat vaivaisia, sairaita niin, sydämen apua ovat he vailla.
Vaikeita sanoja auttamisen muotoja tuntemattomia.
Vaan, oisko muita tarkoituksia nyt olla täällä - Maan päällä.
Itseäänkö vain varjella?
- sekin kyllä
mutta, sekin vain siksi
ett' ois valmiina
ois terveyttä ja voimia
viisautta ja ymmärrystä
ajallisessa palvella
ja toteuttaa sitä tarkoitusta
mit' varten kaikki tää vaiva
ett' ois nyt oikealla paikalla oikealla avulla oikealla teolla ja taidolla.
Vaikka kaikki onkin katoavaa ja aika ankara mut' ajan takana on avautuva se uusi maailma
jossa vast' avautuu, miksi kaikki tää ajallisen elon vaiva itse kullakin oli tarpeellista elonsa matkalla josta ... tämä ajallisen pikku rahtu vain palveli sitä kokonaisuutta josta pienen ihmisen osalla on aina oma paikkansa
matkalla kohti sitä suuruutta joka kaiken tarkoitus ja päämäärä - on aina ollut, aikain alusta alkaen monenlaisten kulkuin ja kasvuin kautta
jotta vois valmistua se suuruuden suuri unelma - toisenlainen aika, ja maailma.
Ihmisosa on vain sen matkan pieni osa.
Piirros on suuri, ja kuva kaukainen vaan, pienenkin osan osuus on kohdallaan tärkeä ja läheinen.
Ja, omalla paikallaan tärkeä on pieni ihminen kaikkeuden kasvun seassa suuressa maailman kaikkeudessa joka ei ole ihmisvoimin kuvattavissa.
Mutta, ylemmin voimin siitä voi piirtää suuntia ja pieniä viiruja.
Suuren kuvan äärellä ei tietenkään tule masentua sillä, kaikella on aina tärkeä paikkansa ja matkansa.
Mutta, jotta ... ihminen ei kuvittelisi olevansa tässä kaikessa jotain suurta ja erikoista - on hän sitä vain sillä pienellä osalla ja ajalla kun hän on tuon suuren kaikkeuden kasvussa.
Ja viel tarkemmin ... siis, ”ajallisen ihmisen paikka” joka on vain pieni osa ihmisen salaista kokonaisuutta - joka on kaikkeuden osallisuutta.
*
-”Häh?”
*
Sivu 162
10.08.2024
Kehon paikka
Siis, kehon kautta se ajallisen apu.
Vaik voima ois ylempi
on keho se väline - välittäjä
tavalla tai toisella;
sanotuilla sanoilla
ajatuksen voimalla
käden kosketuksella
- jopa pelkällä katseella
mutta, aina ihmiskeholla, tai sen kautta tavalla tai toisella kun ollaan ajassa.
Ajan takana on toisenlaiset lait mutta, ajallisiin sieltä voimat hait ... ja sait.
*
Sivu 163
11.08.2024
Kehon kautta
Edelleen prosessin toteutusta...
Vaan, miks' näin alas mun vaipua täytyy kuin taipua ajallisen eessä - tunnen kuin kehoni hajoavan.
Jos voimistelua tai venytystä ees hetken etsin - jo pahemmaksi vain vajoan.
Vain peti ja uni mun ystäväni on hetki kuin tunnoton - ihana rauha raskaampi teko mahdoton.
Vaan, voi kuinka vaikeaa on jarruttaa ajallisen tekoa ihminen kuin viimeiseen asti yrittää ja yrittää siinä vain oloansa pahentaa ja mieltänsä masentaa.
Miten hänet vois saada uskomaan ett' levon kautta uuteen aikaan ja uuteen maailmaan.”
-”Noku ... ois niin paljon kaikkea”, hän vain väsyneenä huokaa. Ja matkalla marjapuskiin ... ne viimeiset viel talteen
niin, matkalla soitti autoradio yllättäen kuin kiirehtijää kannustaen seuraavan laulun:
”Vain yksi seikka varmaa on täällä päällä maan, se mikä kerran päättyy, se alkaa uudestaan.
Sä vaikka vanhenetkin ja vaientuu sun huulet, niin silti jostain kaukaa jo uudet äänet kuulet.
Nää vuodet hartioilla kuin taakka raskas ois, kun tummentuvat illat yöt päivät painuu pois
Vaik’ viime askeleesi sä ottaneesi luulet, niin silti jostain kaukaa jo uudet äänet kuulet.
Laulu vapaudesta sun jälkeesi myös soi laulu unelmista, joita vaientaa ei voi ....
Kun kadun kujanteilla soi syksyn viimatuulet, niin silloin jostain kaukaa taas uudet äänet kuulet.
Laulu vapaudesta sun jälkeesi myös soi, laulu unelmista, joita vaientaa ei voi ...
Et kuolemaa voi väistää, se kerran luonas käy, et kahlita voi aikaa, sen käsiä ei näy.
Soi laulu elämästä sen turhaan menneen luulet ja silloin jostain kaukaa taas uudet äänet kuulet.
Soi laulu elämästä sen turhaan menneen luulet ja silloin jostain kaukaa sen kauniina taas kuulet.
Ne ohitetut rakkauskohdat eivät juuri nyt puhutelleet.
(Laulu Isto Hiltunen / Uudet tuulet sanat Turkka Mali)
Ja heti perään soi upea kappale "When winter comes" / Sinitaivas - aivan kuin jotain aikataulua luvaten.
Niin ... näissä tunnelmissa ja lupauksissa tästä mennään rohkeasti prosessia eteenpäin.
'Soi laulu elämästä sen turhaan menneen luulet ja silloin jostain kaukaa taas uudet äänet kuulet.'
Niin, matkalainen sun ylempäsi jo uudet äänet kuulee ja alempasi vain jo kaiken menneen luulee.
Siin' on tää ajallisen taistelu ihmisen kaksi puolta; ajallisen vähenevä osa ja ylemmän ylenevä osa.
Ja jos sinulle nyt paljastan: vaikka prosessi nyt lannistaa mieltäsi hetkin masentaa on lupaukset uudet ja suuret ja aivan juuri ne 'uudet äänet kuulet'.
Ei tässä vielä kuoppia kaivella vaan, uusiahan tässä vast valmistellaan ja varustetaan tuo Uusi Taikuri uusia tehtäviä varten.
Muutenhan tässä ois kuin hukkaan heitetty yli puoli elämää, jonka aikana valmistettu sitä elämän tehtävää
... tai, vielä oikeammin, kuin hukkaan ois heitetty koko elämä joka kaikessa on tähdätty suorittamaan se tarkoitettu elämän tehtävä.
Siis, tämä hetki on tärkeä eikä ihmisen itsensä ole helppo nähdä oman elonsa suurta kuvaa ennen kuin jokin suurempi sen kaiken hänen eteensä avaa.
Joten, pääsi pystyyn vain, Taikuri ja toteuta se elosi tehtävä. äläkä nyt väsy, tai anna kuin periksi sillä tämä, jo kuin kaukainen elosi hetki on suuriarvoinen.”
*
Ja tästä se alkoi - se uusi, 12.08.2024
kehon voiman lataus ja kehon uudenlainen rakennus ja sen kautta kokonaisuuden uudistus:
aamulla metsäjumppa luonnossa kalliolla, suuria kiviä isojen puiden seassa sopivia pieniä jyrkkiä mäkiä - ja upeita luonnon voimia ja väreitä ... ja viel illalla kaikki uudelleen.
Ja sama "jumppa" joka päivä.
*
Sivu 164
14.08.2024
Muuttui hallinta
”Muuttui hallinta” siit' oli jo aiemmin maininta
hallinta yläpuolelta ihmisen kehon, mielen ja hengen osien.
Se on tuo Uusi Taikuri, tässä tarinassa jolla on asema ajallisen ihmisen yllä valvoa sen ajallisen osuutta ett' voi toteutua se ajallisen tarkoitus.
Ei vain kuin tanssi, leikki ... joku rakkaus ajallisten asiain pyrkimys ja saavutus vaan, se Korkeimman tarkoitus.
Ja näin hallitsija yllä kaiken sen voi valvoa matkaa ja tekoja ajallisen ihmisen.
Hän on korkeamman värähtelyn osanen välissä ajallisen ja ylempien.
Se on kuin ihmisen ylin osanen valvoen koko ajallisen sen kehon, mielen, henkisen yllä näiden alempien toimien
selittäen ja ratkaisten ajallisen moninaisten tekojen jossa myös henki on altis monille ajallisen voimille.
Siksi on oltava jokin ajallisen ylin joka voi valvoa ja ohjata ihmisen kokonaisuutta sen kehoa, mieltä, henkeä matkallaan kohti ylempiä.
Ja hän, kell' olla voi jo jokin Totuuden siemen ei ole noista yksikään vaan, se, joll' on asema ajallisen yllä, ja ylemmän alla.
Ja tässä tarinassa se on tuo Uusi Taikuri joll' on korkein värähtely ajallisen yllä ja alin ylemmän alla.
Ja, siitä sitten voi aikanaan alkaa tään ajallisen ylemmän matka kohti ylemmän ylempiä.
Sellainen on nyt tämä esille tullut Uusi Taikuri - tai vaik Ylemmän Taikuri jonka nyt tämä ajallisen syvä prosessi saattoi esille, näkyville tuoda ja osoittaa paikkansa ajallisen matkassa. Ja näin näitä ajallisen henkisiä osia on niin monenlaisia ja kullakin hengellä on oma paikkansa ajallisien kokonaisuudessa.
Se ei ole lainkaan se ajallisen ylin vaan, vain yksi osanen ajallisen kokonaisuuden
jonka yllä siis on tuo hallitsija välillä Taivaan ja maan ollen Korkeimman avustaja ihmisen matkassa.
Ja, jokaisen ihmisen yllä on tämä omansa ”Ylemmän Taikuri” valvomassa, auttamassa ajallisen matkaajaa elonsa teoissa ja suunnissa ja sen valinnoissa.
Vaan, onko hän aina hallinnan paikalla ajatellen tulevia aikoja
vai, onko hän juuri se joll' on käsissä se elon suunnitelma ett' kukin ihminen toteuttaa juuri sen omansa ajallisen osuuden.
Onko hän mahdollisesti se jokin Korkeampi Minä joll' on tiedossaan se ihmisen koko salainen ajallinen ja ajallisen takainen
ja, johon joku suurempi joskus puhalsi kuin elämän hengen - ja siitä syntyi ihminen.
Ja tuo korkein minä on sen puhalletun pää joka on lähinnä puhaltajaa ollen osa hänen voimaansa samassa ”Hengessä”.
Ehkä tuo kaikki viel ratkeaa tällä ylemmän matkalla.
Eikä nyt, oikeasti, syntynytkään tämä Uusi Taikuri vaan, tämän prosessin kautta hän vain tuli esille, näkyville
kertomaan ja jakamaan tätä ajallisen kokonaisuutta ja ihmisen suurta salaisuutta ja kaiken tarkoitusta.
*
Sivu 165
14.08.2024
Tarinan tarkennusta
Ja kaikki tään pitkän matkan tapahtumat on vain välivaiheita matkalla kohti salaisia tulevia eikä niiden mukaan voi rakentaa mitään maailmankuvia.
Ja tämäkin kaikki mikä tässä nyt juuri on ilmi tullut, ja tulossa on myöskin vain välivaihetta tällä matkalla kohti suurempia ulottumia.
Ja sen, min tänään esille toin on jo huomenna kuin edellistä vaihetta - vajavaisempaa kuin huomisen uusi
joka avaa taas lisää salaisuutta joka rakentaa pienin palasin kaikkeuden kokonaisuutta ... ja nyt vain, ja vasta ihmisen osuutta siitä kaikesta.
*
Sivu 166
15.08.2024
Kului vain hetkinen
Niin, eikä mennytkään tuosta kuin muutama päivä kun hetkisen leponsa jo saavutti tuloksia ja elonsa muutoksia kun jo alkoi avautua se uuden elämän häivä kun kuuliaisten askeltensa kautta alkoi kuopastaan nousta tää hetken puristettu ajallisen osa ... jolla siis viel on, kuin salassa se kaiken tarkoitus - se tärkeä osansa.
Jonka alkuna on tää hajanainen ja viel vajavainen hahmotelma "Matkalla ihmiseen"
joka kuin rakentaa perustaa sille miten jatketaan nyt tuleville elon uusille koetuksille, sillä ...
jos viel kesken on tää matkalaisen omansa prosessi niin, viel suuremmin on kesken tämä koko ajallisen aikansa prosessi kuin koko maan piiriä koskeva.
Joten, kuin ensin "ylös ulos ja lenkille" ja sen kautta uusille voimille ja elon todellisille tarkoituksille
sillä, uusi aika on juuri avautuva ja muuttuu taas maailma kohti sitä tarkoitusta mi suurissa kuvissa jo eteen piirretty on kuin ihmiskunnan kasvun kohtalon.
*
Ja näin alkoi ajallisen Runoilija kirjata muistiin sanoja joita tuo uusi Ylemmän Taikuri alkoi kuin takoa
ja joilla sitten alkaa avautua ja rakentua niitä tulevien aikojen tapahtumia.
Nyt pitää vain ensin hetki etsiä oikeita muotoja joilla niitä ihmisen vajavaisia sanoja ja kuvia voisi esille asetella ... jotta niillä sitten voisi saavuttaa niitä ajallisen tarkoituksia.
*
Sivu 167
16.08.2024
Pilkkoa palasiksi
Runoilijako lie itse täss' mietiskelee:
-"Pilkkoa palasiksi tää ajallisen olento jota ihmiseksi kutsutaan.
Voi, monta siin' on ongelmaa ... kuka, mikä, osa tekee mitäkin ja miten ois hän toimivin.
Mitä siin' ois valmista kun oli vain pieni nyytti parkuva vaik' neljä kiloa ... vähän yli, tai alle.
Yksi pieni paketti siin' on kaikki toimiva vaan, kuin tyhjä aihio vailla tietoa, taitoa.
Vain silmille näkyvä - ihana.
Siitä hänet opeta, kasvata ajallisen eloon valmista ohjaa ja opasta ajan tavoille.
Kuka millekin ja missäkin maissa, kansoissa, tavoissa uskoissa, luottamuksissa
kiltiksi, oppivaksi tai vaik riitaisaksi tappelijaksi rauhaa rakentavaksi tai sotaisaksi, tappajaksi
vaik kansan johtajaksi maata valvovaksi tai maita valloittavaksi suureksi murhaajaksi - joskus tuokin kaikki on kuin yksi ja sama asia.
Ihmiskunnan jatkajaksi uutta polvea kasvattavaksi omin opein, asentein - milloin mitenkin.
Mutta, mikä osa ihmisen omaksuu, kasvaa, minnekin.
Mihin se keho, se näkyvin mihin mieli, kehoa ohjaavin mihin henki, se kuin syvällisin
mihin se omatunto - häilyvin ... ja, missä on nyt tuo tai luonne, herkkyys, kiltteys tai kuin pahuus, sotaisuus tappoihin, murhiin valmius - vaik koko maapallon tuhoaja.
Jaa'a, ei olekaan yksinkertainen tää miten kuvata ihmiselämää ja toimia, tahtoja, tapoja sen tään oudon, salaisen ihmisen.
Ja, missä tässä on se "Korkein Minä" jonka piti valvoa ja ohjata sitä oikeata eloa.
Vaan, mikä oikeasti on sitä ... oikeata eloa vaiko, kaikki tuo kuvattu; kiltteys, julmuus, sotaisuus rakentaminen, hajottaminen - tappaminen ...
josko vaik, se kaikki juuri onkin sitä ihmiseloa oikeata - voi, salaisuus on suuri ja vaikea kuvata.
Ja varsinkin vielä, kun vaik yhdestä väärin ymmärretystä sanasta tai ilmeestä on hän jo valmis vaik tappamaan läheisensä.
Kuvaa tuosta sitten ihminen miten ois hän toimivin - ja, kenen suunnasta katsoen kun niitä oikeita muotoja ja suuntia on pilvin pimein.
Voi, ei taida nämä Runoilijan jäljellä olevat elonvuodet enää riittää moiseen tehtävään.
Ja mitä tuumaa nyt tuosta kaikesta tuo Korkein Itseni - ehkä juuri tuo Ylemmän Taikuri
ja ... mahtaako hänkään ees osata tai oikein ymmärtää tätä ajallisen ihmisen osaa ja elämää. -"Pitäisköhän panna pensselit santaan” huokaa tuo Runoilijan ranka, ”ja kynät kaikki siihen viereen pystyyn ja vihko puolinen sivuin lepattavin niiden vierellen.”
-”Vaan, mittaahan sinä, Taikuri taitava paljonko tuos' kuvassa ois ajallisen ihmistä kuvattuna.”
Siin' on sulle kuvattu ihminen se outo, salainen."
-"Siinä taisi jo alkuunsa murentua tuo ihmisosan matkan kuvaus ja avaus ja kun jo pelkän kehonkin osalla on mielen osuus valtava
ja kaikki aineet, lääkkeet, mitkä milloinkin niissä suurena osana on mielen osuus suurin.
Ja, jos viel hetken mietin ihmistä mikä tekee hänestä vaik rakastetun taiteilijan
tai, vaik pelottavan johtajan murhaajan, jopa diktaattorin.
Tai, mitä vain noiden väliltä lempeän, rohkean tai pelokkaan lampaan
tai, vaik suden lampaan vaatteisiin hurjan kiihkoilijan outoihin aatteisiin.
No niin, tuos' on kuin raamit asetettu ihmistä kuvaamaan - eli, ... kuin ei raameja ollenkaan
mutta, tuosta vain on nyt kuitenkin jatkettava tätä uuden osion alkua ja kuvausta.
Onkos sinulla, Suuri Taikuri, tuosta kaikesta jotain hyvää ajatusta?"
*
Sivu 168
19.08.2024
Alun haparointia
Kuin haparointia on tää uuden osion avaus.
On niin kaukana (tällä matkalla) tää uuden kuvaus ja näköalat kaikki alhaalta ylös ja kuviteltu ylhäältä alas.
Ja kuin moni asia ois ajallisessa valmista - opittu, tunnettu, piirretty kuin valmiiksi kuviksi;
ajallisenne on nyt näin vaikka, oikeasti, kaikki onkin kuin toisin päin.
Ja siitä tuo edellisen kuvaus - kynnen alusen osuus, ihmisen tietous.
Mi on tää ihminen mi on tää kaikkeus mikä on taivas, ja mikä on tää maa mikä kaikkea kuljettaa mikä kaikkea rakentaa?
Yks pikku vuosisatako kaiken jo kuin avaa?
Vaik vauhti kaikessa onkin huima ... niin hyvässä kuin pahassa niin kuitenkin kaikessa ollaan vasta alussa.
Eikä tunneta ees näkyvien saloja puhumattakaan näkymättömien osuudesta kaikessa elossa ja olossa edes siinä tämän hetken rajoittuneessa kuvassa.
Ja, kun viel rajoitettu kuva on teille enemmän vieras kuin tuttu niin, kuinka kaukana ajattelunne takana on tää rajoittamattoman osuus ja ulottuma ... kaukana ihmisymmärryksen ja viisauden takana sen kaukaisessa tuntemattomuudessa.
Ei niitä kaikkia joillain näkyväisen vajavaisilla kuvilla ja muka ajallisen viisaiden viisasteluilla selitä kuin millin verran sen tuntemattoman suuntaan joka on ihmiselle viel todella kaukana kaukana käsityskykyjen takana.
Kun nyt piti lähestymän sitä pikkiriikkisen ihmisen ajallisen matkaa ja osuutta muodostuu jo olemassa oleva tietous juuri sen vaik pikkuvarpaan kynnenalusen verran kaikesta oikeasta tiedosta
- ja, siinäkin jo voi olla liioittelua ja ihmisen tiedon määrän korottelua.
Ja viel ihmisen tutkimuksista ja jostain pikku löydöistä jaetaan keskuudessanne suuria palkintoja jonkin pikku asian havainnosta.
Voi, kyllä riittää teillä palkintoja jaettavaksi kun joka millinkin osasen kuvasta ollaan jo niin suuria.
Vaikka, niinhän se on ollaan vielä niin kaukana ihmisen ja kaikkeuden oikeista kuvista
ja, jokainen pikku askelkin on toki suuriarvoista - onhan se kuitenkin kehitystä ja kasvua mutta, niin pienen pieniä askelia pitkässä matkassa.
Joku voi maalailla tutkimusmatkaansa kuin suureksi - muutamien vuos'kymmenten mittaisena saavutuksena
mutta, oikeasti, mitä todella tietää hän alemmasta ja ylemmästä maasta ja taivaasta ihmisen elosta ennen ja jälkeen ja ihmisen sisäisestä, näkyväisestä ja näkymättömästä ... näiden vajaitten tietojen ja kuvien piirroista ja kuvauksista.
Olisiko nyt vihdoin jo sovelias avaus tälle uudelle osiolle min tarkoitus onkin vain kurkata ihmisen alemman ja ylemmän saloja.
Sillä, vaik tutkittekin viel toisen sata vuotta tätä viel tuntematonta kaikkeutta - ihminen mukaan lukien
niin, olette viel edelleenkin kaukana ihmiselon ja ihmisen totuudesta puhumattakaan kaikkeuden kokonaisuudesta
- vaikka, siel' jossain teistä, muka kaukana kiitää yksi kuin havaintoasema kuvia ja tietoja napsimassa lähimaailman kuvasta.
Voi, miten pieni pätkä kaikkeudesta viel onkaan tuo, miss' kiitää tuo asema vain näkyväisen tietoja kuvaaja.
Siellä se kiitää näkyväisten seassa - kuten myös näkymättömien josta sen laitteen ymmärrys ja mahdollisuus on viel olematon - ja, siellä ... ne suurimmat salaisuudet on.
Siis, ei vain siellä, jossain kaukana vaan, myös ihan tässä ihmiselon edessä olevassa näkymättömässä.
Samaa näkymätöntä kaikki tyynni eikä niitä tarvitse lähettää sinne jonnekin kaukaiseen kuvaamaan kun ne kerran ovat myös tässä lähellä ympärillä olevassa näkymättömässä.
Ja, vaikka näissä kuin jostain salaisuudesta kumpuavissa sanoissa kaikkeuden vajavaisissa kuvauksissa.
Niin, miten kuvata, kirjata muistiin kaikkeuden kokonaisuutta kun jo pelkkä yksi sana, ”kaikkeus” voisi helposti täyttää vaikka koko yhden kirjaston
ja ollen sittenkin viel vajavainen kuvaus kaikkeuden käsittämättömästä suuruudesta jota on ... niin, mahdoton kuvata.
Vain pikku viiruja, ja joitain hataria suuntia voi yrittää tavoitella, mutta ... onko se kaikki edes tarpeellista.
Ajallisten arkisten asian ratkominen ois oikeasti tarpeellisempaa, mutta ... osataanko, ja ymmärretäänkö ees niitäkään kun ovat vielä niin muuttuvia päivästä päivään.
Näillä sanoilla, hyvää matkaa maailman kaikkeuden matkalle ja ihmisen kokonaisuuden tajuamiselle josta siis, jo tiedossa, niin ... sen pikkuvarpaan kynnenalusen pikku maailmankaikkeus.
Onhan toki sielläkin jo monenlaista tosin alati kasvavaa ja muuttuvaa - ja ihmistä milloin mistäkin pikku jutusta palkitsevaa.
Sellainen on ihminen - ja paljon paljon, paljon ... paljon muuta ja, oikeasti, kyllä ... kokonaisuudessaan ja salassaan aika suurta.
- No, menihän tässä yksi tunti pienen ihmisen suurissa kuvissa - kuin päiväunissa.
*
Sivu 169
20.08.2024
Alkua tuleville
Nyt on muistettava se että tämä on vasta matkaa sen alkua tuleville osin myös menneille.
Mutta, ne tulevat ovat jo siellä valmiina kuten myös menneetkin
ja, me emme ole nyt kummassakaan vaan, tässä menneen ja tulevan välissä matkalle lähdössä tutustumaan asioihin - jotka siis, ovat jo valmiina.
Me emme siis niitä tee.
Menneet ovat jo tehdyt tosin, tiedot menneistä vaihtelevat katsontakulmien mukaan.
Mutta, ylemmän suunnasta nähtynä ne ovat oikeat - ihmishistorioista poikkeavat.
Taustat kaikelle ovat laajat ja tarkoitukset ja tavoitteet tuntemattomat.
Emme myöskään tee niitä tulevia joita nyt tutkimme ne ovat siellä olemassa ja, jonnekin sinne ihmiskuntakin on nyt matkalla - on ollut aina.
Ja, ajallisen teot eivät sinne tulevien kaukaisiin vaikuta.
Vaikutukset ovat vain ajallisen hetken tapahtumia ja rakentavat vain joitain suuntia
joilla, kaukaa katsottuna ei ole suuriakaan arvoja - ovat siis, vain ajallisen pienen hetken tapahtumia, ja ihmisiin osallisia.
Ihmiset ovat katoavia - lyhytikäisiä katoavia.
Ja, taas ajat muuttuvat suunnat tavat vaihtuvat ja vähin erin muodostuvat ne suuret kuvat joista sitten aikanaan rakentuvat ne kaukaiset tulevat
joihin ei suurestikaan vaikuta ajallisten pikku unelmat vaihtelevat unelmat - ja ihmismielten rakentamat monenlaiset kudelmat.
Tuleva on kaukana monenlaisten aikain takana se suuri kuva, jonne kaikki on nyt matkalla.
Huomiset, vuotiset, vuos'kymmeniset ihmiset katoavat vähäiset on vaikutukset - kokonaiskuvat kaukaiset kaikkeuden suuruudet jois' ei erotu pikku ihmiset ja heidän mielensä muutokset.
Mutta, jokin pieni kasvun suunta ain' jäljelle jää ja, niillä rakennetaan sitä ihmisten kokonaistulevaa
sitä jotain salaista ihmisunelmaa jonka pientä pisaraa kantaa kukin ihminen mukanaan.
Kaikkeus on kaikkeutta ihminen sen jotain pientä osuutta monien muiden osuuksien rinnalla - ei sen kummempaa.
Vaikkakin, se yksi ajallisen hetki ihmisen on hälle itselleen hetken kuin suuriarvoinen.
Mutta, kokonaiskuvassa, niin ... kovin se on vähäinen.
Niin, hän on kuitenkin vain pieni ihminen olkoon hän toistensa silmissä vaik kuinka suuriarvoinen.
Ja, vain hetki - hän on katoavainen vaikka kuinka hän itse luulisi olevansa jokin erityinen.
Niin, mitä ihmisestä jäljelle jää
kun hän ajasta häviää ...
jotain piirtoja
kuvia, muistoja
ajallisen ajatuksia
jotain asemia elonsa matkasta
hetken kantautuvia
- noin, suuressa kuvassa.
Joku ehkä ... sata vuotta joku vaik tuhat - muutama ehkä ylikin vaan, mitä ovat nuo ajat kaikkeuden ajattomassa jossa yksi päivä voi olla kuin tuhat vuotta ja, tuhat vuotta kuin yksi päivä.
Vois' jo piankin ajatella, että turhuuden turhuutta kaikki tyynni
vaan, ei aivan ... sillä aina jää kaikesta jokin pieni piirto kaikkeuden kaikkeudessa.
Ja, vielä se pieni ihmisen sala jolla aina, kuitenkin, se pieni paikkansa kaikkeuden suunnitelmassa ja ihmisen kokonaisuuden kasvussa - siinä ihmisen suuressa salaisuudessa.
Oi, salaisuuksien maailma!
Ja viel suurempi, kaikkeuden sala.
*
Sivu 170
28.08.2024
Ja niistä ”pensseleistä”
siitä ei tule mitään ei vielä ole sen aika vaikka joskus sekin viel pakko tehdä kun aikasi on täys.
Se ei ole vielä.
Joten, kasta vain pensselisi sanojen virtaan ja piirrä niillä, tai oikeastaan, maalaa niillä ne kuvat, joita sinulle kuvattavaksi annetaan.
Anna vain kätesi lentää ja sanoja suoltaan - ne eivät sinulta lopu ... ennemminkin vain järjestä viel enemmän aikaa elon hetkiä esille piirtää ja uusia tuntemattomia kuvata
jotka ovat ihmisille viel tuntemattomia ja, joilla kyllä olisi heille arvoa tulevina aikoina.
Eivätkä tietenkään kaikki niitä kuule eikä nää mutta tärkeintä lie kuitenkin että ne kasvattavat elämää
sillä, kuten muistat jokainen laskettu sananen on kallisarvoinen ja se on nyt maan päällä vaikkei sitä yksikään muu näkisi.
Sillä on kuitenkin aina salainen tehtävänsä.
Sillä, eivät sanat aina ole ihmisille vaan, ajalle ajan hengelle, ajan voimalle aikaan vaikuttavalle kokonaisuudelle - ja näin niiden voima ja tarkoitus on suurempi kuin jos ne olisivat vain yhdelle hengelle.
Näin ne leviävät ajallisen henkivallalle jolla on valta ihmisten ajalliselle.
Näin siis näe ja ajattele aina: Sanat ovat valtaa ja voimaa ja osia kokonaisuudesta
ja ajalliseen esille tullessaan ne rakentavat ajallisen aikaa ja sitä kautta taas aikanaan palaavat takaisin paikallensa tehtävänsä auttaneena.
Siis, ei mikään katoa, ei voima, ei valta ei sanojenkaan valta, sillä niissä on aina se salainen voima jolla on lähettäjänsä osa auttaa ja palvella kaikkeuden tarkoitusta.
Voima ja valta on aina energiaa; ylhäisissä suurta ajallisissa omansa, hyvään tai pahaan eikä ilman energiaa ole edes maailmaa ... siis, tätä ajallisen aikaa ja palloa, oloa sen eikä myöskään 'eloa' ylempien tai, minkä tahansa olomuotojen sisällä kaikkeuden kokonaisuuden.
Näin kaikkeus kaikkineen on energiaa tavoilla ja toisilla josta kaikki on osallista pienen pienistä ajallisen itiöistä ain' maailman kaikkeuden kaikkeuteen.
Ajassa omansa muodot ja ylemmissä omansa ja ajallisen energiat ei ylempiin yllä sillä niillä on aina omansa tasot ja värähtelyt; ajallisen raskaat, näkyväiset ylemmän hienot silmille näkymättömät.
Ja sitten, on vielä näkyväiset jotka ei näy ees näkymättömille - ne ovat näkymättömien takana ja näkyvät vain niille näkyville, jne
ylemmä ja ylemmä siis, hienommalle ja hienommalle kaikkeuden kaukaisille näkymättömien näkymättömien takaisille.
Sinne jonnekin jonnekin kaukaisille jonne myös tää pieni ihminen on matkalla sen osallisille - ollen jo nyt kaikkeuden pienenä osana muotoansa alati muuttavana.
Ja taas, näillä sanoilla, Runoilija-ranka hyvää matkaa kohti kaikkeuden kaukaista.
Ja, onhan sinulla matkallasi apuja noita salaisia hahmoja ... niin, ja tuo yks uskollinen aina rinnallasi pomppivana.”
...moon-tärkee moon-tärkee moon...”
*
Sivu 171
30.08.2024
Elosi tehtävä, "unohdetun"
Keho tässä tärkeä aloita ulkoa ett' jaksat taistella sisällä - ihmisen kokonaisuutta.
Kuuntele luonnon puhetta katsele, maistele sen voimia ihmettele sen toimia.
Mittaile kaikkea ... ja sinä hämmästyt - mitkä voimat, vallat, energiat on sun alla, vierellä - ja yllä.
Ja, rakenna ... se oikea elosi tehtävä poistamalla turhat ja aikaasi syövät ja keskitä voimasi nyt tärkeimpään elosi tärkeään elämään ja tehtävään mi edessäsi juuri avautuu - se kuin purkautuu esille, eteesi
ja vaatii koko voimasi: kehon, mielen, ja hengen voima ja ohjaus ylempi kaiken yllä.
Sinne ei ajallisen ihminen yllä ilman kasvua suurta etsiä oikean elon ja tarkoituksen juurta ja juuri, se juuri on se voiman juuri josta juuri kasvaa se voima suuri.
Tuo, kuin sanaleikkiä, juuri ja suuri mutta, jos ei ole oikeaa juurta ei voi myöskään olla voimaa suurta eikä tehtävää mit' tehdä voi se oikean elämän juuri sen eteesi toi.
Rauhallista ollut ... paikalla kuunnella, katsella kehoa kuunnella sen tarpeita ja vahvistua luonnon helmassa.
Etsiä tarkoitusta jakaa suuruuden viisautta ja apua apua tarvitsevalle.
Ja tämän kaiken kautta kasvaa se voima, ajallinen ja ajaton kummallakin oma paikkansa on - molemmilla ajassa ja toisella viel ajan takana tulevassa toisessa ulottumassa.
Mutta, tänään - ollaan tässä ajallisen ulottumassa auttamassa molemmilla ajallisen voimilla ja toimilla, mit' siis kasvavat eteesi sun tarpeisiin kuin unohdetun.
-Unohdetun?
Niin, siinä sun elosi tehtävä on: nostaa arvoonsa sen ”unohdetun”
sen P... ... ...
*
Sivu 172
12.08.2024
Tunne minut ... huokaa keho
Kehon kuin parkaisu: -”Tunne minut”, sanoo keho, äläkä itse kuvittele, mitä minä tarvitsen.
Kuka teistä tietäisi paremmin
mitkä minun tarpeeni on
miten minun tulisi toimia ja olla;
mieli?
henki, viisas?
joku ylempi?
Te ohjailette kuulette kaikenlaisia luulette, uskotte kaikkea mitä kuulette ja siten sotkette minun terveen tahtoni toimia
muka omaksi parhaakseni auttaakseni, kantaakseni tämän kokonaisuuden jota ihmiseksi kutsutaan tämän ajallisen matkan.
Te tutkitte minun toimeani yritätte ymmärtää päättelette alkeellisista tuloksista mikä on oikein, mikä väärin mitä kaikkea puuttuu ja vaik, mitä on liikaa
ja sitten sen mukaan työnnätte minuun yhtä ja toista mistä minun tulee ”paremmin toimia” ja niistä kaikista vieraista minun pitää pelastua etten ihan sekaisin menisi
että sittenkin vielä osaisin toimia oikein kun parhaanne mukaan sotkette ja vaurioita aiheutatte.
Sitten te ihmettelette kun jotain on vialla ettekä kuitenkaan anna minulle oikeata ravintoa jolla voisin oikein toimia rakentaa niistä ITSE, mitä minä tarvitsen ja poistaa tarpeeton.
Teidän ”hyvät tekonne” ovat minulle raskaat ja sairautta aiheuttavat
ja sitten te taas tutkitte ja viisaudessanne päättelette mikä minussa on vikana
kun ensin minua sotkette - kun siis luulette mikä minulle olis parasta ja mitä kaikkea puutetta ja, mitä on nyt liikaa - itse aiheutettua.
Oi, sinä viisas ihminen kuule sinä minuakin ajallisen kehoasi ja sen oikeita tarpeita.
Pidä minusta huolta - ja kuuntele minua !
äläkä niin suuresti niitä markkinamiehiä, lääkäreitä jotka oppinsa saaneet toinen toiselta jotka ovat tänään tätä ja huomenna toista.
Vaan, ongelma lie se miten kuulisitte minua omaa itseäsi.
Tutkia ja seurata opetella kuulemaan minun puhetta niitä pieniä merkkejä ja tuntemuksia joita minä lähetän ja millä ilmoitan mitä milloinkin tarvitsen.
Huollattehan te autonnekin pyöränne, laitteenne millä liikutte ... joka kitinän ja natinan tutkitte ja korjaatte.
Mutta, minua te ette kuuntele minun nitinöitä ja natinoita.
Ja, jos sitten sattuisitte kuulemaan te kuin hyökkäätte jollain ihmelääkkeellä tai purkilla minua auttamaan sotkemaan ja luulemaan ett' jotain juuri sitä minulta puuttuu - ja sitten sitä! Tietämättä, edes mitä.
Ja taas minun pitää puolustautua viel sitäkin vastaan sen kehosi ongelman lisäksi.
No, käyhän toki joskus niinkin että aikeenne on oikea ja tarpeenkin. Joskus lie enemmänkin sattuma kuin tarkka osuma.
Mutta, asia on tärkeä ja laaja minua ei tunneta, huokaa ihmisen keho."
Ja nyt ihminen ei oikein tunne noista yhtäkään ja sit vielä joku sielu ? Siitäkin niin monia oppeja.
Tuota kaikkea minä Ylemmän Taikuri nyt katselen tältä uudelta tasolta ja ihmettelen ... miten vähäinen on tieto arkinen.
Kun nyt täältä sinua katselen ... olen kuin irrallinen sen ajallisen osasta ja todellakin ihmettelen, miten sekainen on tuo ajallisen osanen.
Mitä tiedetään hengestä mitä mielestä mitä oikeasti tuosta ruu ... kehosta.
Mitä tuosta kokonaisuudesta kaikkineen yhteyksineen toinen toisiinsa mitä yhteydestä ylemmä ei tunneta ajallisen ennen ja jälkeistä.
Tästä kyllä avautuu kuin kokonaan uusi maailma jolla vastassaan on, niin ... vaikka koko vanha maailma, eli, kaikki se mistä on päästy kuin ”perille” vaikkei perille ollenkaan.
Monin osin on suuntia - on oikeita ja vääriä jotka tänään ovat yhtä, molemmat oikeat ja väärät ja jo huomenna toista.
Se on kehitystä eikä aina niin suurenmoista - on niin monia suuntia.
Tuo alun kehon kuin 'parkaisu' oli vain kuin alku tälle kaikelle jota tulisi nyt avata, vaikkakin ... jokaisen noista kolmesta takana on omansa suuri maailma.
Vois ajatella, uskaltaako siihen edes tarttua kun on niin monenlaista ”valmista” mutta, oikeasti, vain .. joitain suuntia joilla pyritty kohti tuntematonta.
Mutta, jos ensi alkuun yritetään kuunnella tuota kehoa merkittävää osaa ajallista.
Sitten tuo kuin kippura mieli. Ja sitten tuo henki, viisas kaiken ihmisen yllä ... kellä milläkin tavalla kuuluvana tai kuulumattomana.
Ja sitten se yhteys ylemmä jo omansa tehtävä täällä ajassa ja varsinkin ajan takana.
Nyt kun katselen tätä ”muutosprosessia” sen alkua ja vähäistä kehitystä voin jo ajatella että tuo prosessi ei olekaan vain tämän yhden ajallisen vaan, paljon laajemman - kokonaisen ihmisen salatun ihmisen."
*
Sivu 173
30.08.2024
Mikä on tärkeintä
Kun juuri tässä on kuvattu ... tai oltu kuvaamatta tää kaikkeuden määrä ja kuin huomaamatta se kaikki mist' ihmisille kuva väärä.
Ja siis, kuinka suuri määrä ois kuvata tää, kaikkeuden määrä
niin, antaa olla ees yrittämättä enempää kun ei viel kukaan osaa, oikeasti, sanoa mitään oikeaa enempää.
Eikä se lie tarpeenkaan jos ajatellaan nyt tätä ajallisen aikaa ja sen tilaa, tämän kaikkeuden matkassa - yks pieni rahtunen vain.
Mutta, mikä ois tärkeätä; tään pienen ihmisen osa ajassa matkaajain - ja vaivain kasvavain.
Ja, mitä hyötyä kelleen ois piirtää kuvia kaikkeuden kun ajassa ajallisen rahtusen on vaivaisia seas' taisteloiden.
Paljonko vaivaista auttaa se ett' sanot: -”Katso, maailma ja sen kaikkeus, on tällainen” kun toinen on ajallisen hetkessä kuin vanki - sairas, vaivainen.
Kumpi apu ois hälle hyödyllinen; tuo kaikkeuden suuruuden kuvaus vaiko ajallisen olon helpotus.
Eihän ajallisen vaivattu näe kuin oman olonsa ja ainoa toiveensa on terveen elon ja olon palautus ja viel uudelleen tuntea ja nähdä elonsa kauneus.
Tässä kuin pikainen kuvaus mi elossa, ajassa, se tärkein on - ei piirtää kuin kuvia turhuuden eikä sanoja hulluuden ei kuluttaa aikaa seassa huvien vaan, olla avuksi, kuin keskellä vaivaisten ja sairaiden.
Mistä suurempi ilo kuin annetusta avusta terveyden palautuksesta ja yhteisestä onnesta terveen ajallisen elon jatkosta.
Siitä se elämän ilo ja tarkoitus ajan pienen rahtusen helpotus mi kaikkein tärkein ihmiselle aina ollut on kun mikään ei enää toimi elo onnellinen mahdoton
- jossa rahankin voima on voimaton.
*
Sivu 174
31.08.2024
Kaikessa tarkoituksia
X -”Vaan, katso nyt kättesi töitä sanojen ja tarinain määrää. Onhan niitä ollut eikä mitään väärää.
Ja, nyt sinä huokaat taas samoin kuin huokasit silloin ... huokaat nyt voimasi määrää että, eihän sinulla ole.
Ei ollut silloinkaan, lähteissä ja jo piankin oli.
Jos ei olisi nyt, niin kuten silloinkin jo piankin ON.
Vaan, nythän sinulla jo on on ollut koko matkan vaan, vain vähällä käytöllä monesti huomaamatta ollut tarjolla pikku apuina.
Viime aikoina kasvavana opittavana eri tavoilla koko ajan kasvavana.
Nyt on valmista - on aika!
Ei tarvitse valita, kelle sinä tiedät, uskot tarkoituksia ... joillekin apua, joillekin ei.
Ei kaikkea kaikille koska, on tarkoituksia; jos jollekin tarkoitus - saada helpotus toisella, vaivan tarkoitus ohjata, opastaa, varjella - pysäyttää
tai, vaikka kasvattaa kohti uutta parempaa jopa elonsa tehtävää johon vaiva häntä vie ja avustaa - se rakentaa tulevaa.
Silloin sitä ei saa koskettaa toisen arvokasta matkaa kohti tulevaa.
Joillekin vaiva kuljettaa kohti uutta tulevaa josta ei voi vapahtaa - koskee elonsa matkaa.
Tuolloin vain välittää vapauttavaa voimaa, viisautta ja ymmärrystä tulevaan matkalla unelmaan.
Parantamista, auttamista on monenlaista yhdelle yhtä, toiselle toista
ja jollekin kuin ei mitään .. vain jatkaa taistelua joss' oppia, kasvaa, kerätä voimia - siihen vain suostua vaikka salassa voi tapahtua suurinta kohti elämän tehtävää, sitä tarkoitusta
tai, vaikka kohti jotain aivan uutta viel salaisuutta tai tuntematonta ulottuvuutta.
Tietenkin tärkeätä, näin ajallisessa ... että vain takaisin paikallensa mist' vaiva hänet poisti uusin voimin palata siihen miss' ennen, terveenä loisti.
Tämä kaikki on sitä, kuin ”unohdettua” vaik alun perin, silloin aivan alussa se oli kuin suunta joka oli jo silloin tarkoitusta.
Tässä matkalla sitä tarkoitusta on vain syvennetty voimaa, tietoa, viisautta laajennettu ja ymmärrystä ihmisestä kasvatettu - elo uusi rakennettu.
Samin kuin myös tää aika oikea valmistettu.
Jos ei ole matkalla mitään puuttunut kaikki eteen valmistunut niin, samoin on oleva jatkossakin ...
ei puutu mitään siitä mi tarpeen työssä, tehtävässäsi on maailma kaikkineen on arvaamaton ja tuntematon, kuten myös on ihminen viel tutkimaton mutta, mikään osa ihmisen ei ole ylemmän voimille tuntematon.
Tehtävä nyt edessäsi avoinna on ja auttajain kaarti on suunnaton - yksin ihmiselle, se kaikki ois mahdoton.
Ja, viel kerran taas: hyvää matkaa ajallisen ja ylemmän maass' jossa yhtyvät voimat - ne yhtä on ja ajallisen pikku rahtu, oikeasti on tarkoituksessaan viel tuntematon.”
*
Sivu 175
31.08.2024
Onko minusta
-”Onko minusta siihen”, huokaa ... niin, kuka?
No, Runoilija itse, tietenkin.
*
Sivu 176
01.09.2024
Raamittomat raamit
On myös maalattava raamit parantamisen - eli, ... ei raameja ollenkaan on vain kuin ehtoja ... mikä on ihmiselle parasta.
On monia mahdollisuuksia suurempia kuin vain jostain toipua - on tarkoituksia.
Ei myöskään ole raameja ihmisteoille tulevien ajoissa auttaa ja palvella.
Eikä niitäkään sanoja ole pois pyyhitty miss' itse Caterina, ois omalla paikalla kunhan ensin saa itse tuntea ... ajallisen salaisuuksia.
Kaikella on aikansa kaikella on matkansa
kaikella tarkoituksensa.
*
Sivu 177
01.09.2024
Onko tuttua - 40 vuotta
Onko tuttua - kasvaa 40 vuotta ja sitten vast' valmistua toteuttaa elon tarkoitusta
vaik matkalla ollut monenlaista pikku tarkoitusta - tarkoituksia, kohti suurempaa Tarkoitusta.
Ei elon päiviä hukkaan kaikilla paikkansa matkasi varrella ... näytti miltä näytti
ja nyt - on valmista on aika, paikka - on hetki
on kasvu on voima on tieto, viisaus, ymmärrys
on luonto, luonne on rauha, mielen sisäinen on lepo sydämen on kohde ajallinen - ihminen
on pieni hetki suuren maailmankaikkeuden tään pienen ajan rahtusen - ain tärkeä yhden ihmisen elon hetkensä ajallisen välissä menneitten ja tulevien.
Niin, monta ”on” kohdallaan nyt elon hetkesi tässä pienen hetkesi elämässä kun riivitty, raavittu niin monia pois ett' rauha, tahto, viisaus nyt uusiin ois.
Näin palasimme kuin takaisin ajallisen etehen kaukaisten kaukaisten kautta elämän lähellen.
Etsimään sitä kaiken tarkoitusta joka ei siis ole ... noissa kaukaisuuksissa ei menneissä, ei tulevissa vaan, juuri tässä elosi tärkeässä hetkessä.
Yhden ihmisen omassa elämässä.
Onko matka ollut tarpeen vaiko, tarpeeton ... ?
Vaik' kuin tarpeettomia ois ollut niin monia ovat kaikki olleet tarpeellisia eikä tarpeettomia hetkiä ole ollut ainuttakaan.
Kaikki hetket ihmistä kasvattaa - tavalla tai toisella
kaikki ihmistä valmistaa kohti tulevaa
ja viimein sitä tarkoitusta - ihmisen sisäisen unelmaa
joka hetkin on pilkahtanut kuin kurkannut jonkin aikaikkunan raosta ja muistuttanut
ett' on olemassa viel jotain suurta jossa on voimana elämän alkujuurta.
Elämä voi olla kuin seikkailua suurta.
*
Sivu 178
02.09.2024
Kaikella on aikansa
Kaikella on aikansa kaikella on matkansa, tarkoituksensa.
Ja, jo tuosta yhdestä sanasta kasvaakin pian matkalle tarkoituksia.
Tuo, ”Tarkoituksia” vaik nimeksi sille ajallisen matkan uusille ulottumille.
Ei tuomioita, ei ees moitteita vaan, tarkoituksia kaikelle elolle ja elon tapahtumille
vaik maailman mullistuksille ja suurille muutoksille mit' menossa juuri on.
Tuo, ”Tarkoituksia” on kaikelle kuin suunta kohtalon ... se ajan suunta on kuvattuna siis, vaik yhdellä sanalla, ”kohtalon”.
Kaikilla sanoilla syvä merkitys on.
*
Sivu 179
02.09.2024
Kuinka uskaltaa hän
-"Kuin vain nopeita suoria viivoja kaikenlaisia tarkoituksia
vähäisiä tietoja ihmisten matkasta osaamisista, taidoista
- kuinka uskaltaa hän ottaa sanoillaan kuin paikan ylemmän."
Niinpä ... noin jo sanoo ihminen ylpeä ajan rahtusen matkalainen
luulleen olensa jo kuin palanen suuruuden voimien.
No, niinhän hän oikeasti onkin "palanen" - vain pieni osanen
sillä, kaikkeuden suunnasta katsoen ... voi, miten on hän vielä vajavainen seas' sotien, tappelujen, vääryyksien toistensa huijaamisen, kieroilujen
unohtaen lähimmäisen rakkauden
... tai, no ... oikeasti se viel tuntematon hälle on - kun tämän päivän rakas jo huomenna vaik kuolon oma on.
*
Sivu 180
02.09.2024
Odota
Ja nyt, tuo jatkuvasti punattu sana
" tarkoitus"
ehkä johtaa tämän kaiken jatkoa nyt siihen, mikä oikeasti on oleva tämän kaiken matkan tarkoitus - ollutko lie alusta asti.
Nyt vain odota
... kaikki on valmista oikeata hetkeä toimeen tarttua ja siihen varttua.
Ei pidä hosua ettei synny vahinkoa.
Siksi, vain odota oikeata hetkeä olla paikalla tarpeellisena apuna.
*
Sivu 181
02.09.2024
Kuinka paljon elämää
Kuinka paljon mahtunut elämää ja sanoja viimeisiin 24:een vuoteen.
Ja, kuinka paljon muutosta ja kasvua viimeiseen kymmeneen vuoteen.
Ja, kuinka paljon uuden avausta alas ja ylös on mahtunut pariin viime kuukauteen
ja, kuinka suurta avausta on tapahtunut parin viimeviikon aikana päivisin, ja aamuöisinä sanoina
ja kokonaisuuden kasvuna kohti lopullista parantamisen tarkoitusta ... kuin jonkin uuden portin avausta.
Sanoja sanoja opetusta opetusta uuden edessä olevan kuvausta
ja voimien kasvua ... vaik mitään ei vielä näy ainoastaan ohjausta: ”Nyt tietäsi käy”.
Tieto syrjäytti rakkaan harrastuksen avasi ymmärryksen avasi tarkoituksen ja, niin ... vaik mitään ei vielä näy vain sanoja ja lupauksia kuin viel utuisia tulevan kuvauksia
samalla, kun piirretty suuria kaukaisia ain maailmoitten, aikain takaisia uusia ulottumia.
Asetettu kuin paikallensa, mikä ajallisen elossa on tärkeintä - se itse elämä sen hetken pikku rahtunen seas' suuren maailmankaikkeuden.
Ja, nyt siis tässä kyljellään vuoteella maatessa aamuyön tunteina, kynä kädessä ja virtaavat sanat vihkon näkyvässä - luomassa kuin uutta tulevaa ajallisen hämärässä.
- Ja, mitään ei vieläkään näy
vain sanoja paperilla ja mielen utuisia kuvia tulevien ajoista ja sen lähimatkasta.
Vain kuin hajanaista uskoa ja luottamusta ett' kaikki mi eessä nyt sanoina on edessä olevan lupausta.
Ja yhä vain vahvemmaksi käy tämä elämän tavan muutos: turhaa pois - ja uutta sijaan elon rakkaita pois ja uuden rakkautta sijaan.
- Ja mitään ei näy - on aamuyö
vain sanoja paperilla kuin ohjaamassa askelia kohti outoja tulevia
osin tuttuja, suurin osa tuntemattomia ... niin arvelen kun sanoja paperille piirtelen - ja elämää ihmettelen
sen pitkiä taipaleita kuin salaman nopeita muutoksia purkuja ja uuden rakennuksia taakse jääneitä, ja eteen piirtyviä.
Ja, sisäisen salaisia muutoksia kuin alas ja ylös voimattomasta uuteen voimaan menneitten kautta uuteen tulevaan
hetkin kuin tyhjyydestä uuteen suureen unelmaan menneen katoavasta maailmasta sen uuteen kudelmaan - uuteen maailmaan.
Ja kaikki tässä yhdessä aamuyön tunnin tihkusateisessa hämärässä ... kun on alkanut syys 2024.
*
Sivu 182
03.09.2024
Kuka on syyllinen
Yhtenä aamun hetkenä pääni täyttyi ajatuksista jotka lähtivät ... niin, niistä kahdesta sanasta, ”se muu” joka meidän välimme erottaa.
(Kuin jatkoa sivulle 135, ”Se kaikki muu”)
Ensiksikin, se minun ”se muu” se minun kuin ankara ”se muu” - se kuin vain minun viakseni heijastuu.
Vaan, nyt sen tajuan ... onhan sinullakin se sinun ”se muu” johon se minun "muuni" kurkottuu - ja siitä ei saisi puhua siitä mielenrauhasi murtuu.
Vaan, se minun muuni syntyy juuri siitä sinun muusta - ilman sitä ei olisi sitä minunkaan muuta.
Siis, enhän minä ole se syyllinen siitä muusta joka sinusta nyt heijastuu.
Mutta, ... eihän sinullakaan olisi sitä muuta ilman, että on nykyisen koko maailman se muu, jonka kourissa koko maailma ja tämän hetkinen elämä muuttuu - ja murtuu.
Ja näin nähtynä: enhän minä tässä syyllinen ole onhan sinullakin se omasi muu
mutta, ethän tässä syyllinen ole sinäkään koska myös sinuun vaikuttaa nyt koko maailman ”se muu”
jonka tarkoitus on, että maailma muuttuu ja että kaikki nykyinen elo ja olo murtuu.
Siis, emme me yksittäiset pienet ihmiset toisillemme niin ihanat ole syyllisiä kumpikaan
vaan, syyllinen on tämä tämän hetken aika ja maailma joka valheillaan saa aikaan sen että se muuttuu.
Vaan, onko sitten syyllinen edes sekään jos, tai kun, kaiken ylle asettuu se suuri salainen ... kuin julma, Tarkoitus joka, joka päivä kuin uusin lonkeroin sitoo meitä huomaansa - uuden maailman muutoksen suuntaansa.
Joten, nyt on vain tällainen aika jokin kuin tällainen ajan tahto - ja tarkoitus
ja tuo suuri nykyhetken tarkoitus on maailman muutos; vanhasta uudeksi siitä entisestä, kuin osin ihanasta viel ihanammaksi uudeksi.
Mutta, niin ... se matka entisestä maailmasta uuteen maailmaan onkin melkoinen rotko, risukko vaivan ja koetuksen paikka.
Eli, onko kukaan syyllinen, vai ... olemmeko lie vaik kaikki osallamme.
Vai, onko syyllinen vain jonkin suuremman tarkoitus ihmiskunnan kehitys ja kasvu kaiken tuon ”sen muun” kautta
ja me, kuin onnettomat osuimme juuri tähän aikaan muutoksen suureen aikaan kaiken muuttavaan aikaan - ja ihminen siinä mukana monin tavoin muuttumassa.
Vai, onko tässäkään mitään uutta tään meidän aurinkomme alla.
Asia on laaja ja tässä vain pikku raapaisu jostain suuresta tarkoituksesta jonka todelliset ohjat ovat kaukana ajan ja ihmiskunnan takana
jossain kaikkeuden kasvun kainalossa - tai sylissä jonkun suuremman, tuntemattoman.
-"?"
*
Sivu 183
15.09.2024
Puuropata
Mitä oikein odotan? (s.180)
Tuotako nyt odotin ... kun siis piti vain odottaa.
Tuonko syyllisen selvitystä tälle kaikelle elolle ja ololle ajallisen maailman tilalle ja yksittäisten ihmisten elolle tälle kaikelle hullulle menolle.
Tälle ajallisen näkyvälle maailmalle.
Ja nyt kun muistan tuon alussa olevan Uuden Taikurin kuvauksen (s.160) miten näkee hän tämän maailman tämän alemman ja osin myös ylemmän noo ... jotenkin vain kuin suunnasta sen avaten enemmän ymmärrystä ajallisen
niin, kuvaan tähän havahduksen jostain ylemmän suunnasta katsoen.
13.09.2024
Puuropata
Havahduin ... jostain päiväunien syvistä kaukaisista jostain tilasta, olosta jonnekin ... jollekin tasolle ajallista ylemmälle.
Korviini kuului kaikenlaista pulinaa juttelua, viisauksia, ajatuksia monenlaisia mielipiteitä kaikenlaisia kirjaimia, lyhenteitä Deetä ja Geetä, ja niille numeroita monenlaisia vieraita sanoja ja selityksiä
oikeassa olemisia iloisia naurahduksia yhteisistä ymmärryksistä arvosteluja ja arvioita.
Viittauksia menneiden puheisiin kirjoituksiin, kirjoihin ja kirjoittajiin uskontoihin ja erilaisiin uskomuksiin monenlaisiin sotiin, syihin ja seurauksiin
maailman tilan arviointeja - ja taas oikeassa olemisia kaikenlaisia saavutuksia
... pulinaa pulinaa ... jokin laite unen aikana avoinna kaikenlaista kuuluttaa.
Tuota kaikkea aivan hiljaa ja liikkumatta kuuntelin jotain mieleen piirtyvää kuvaa katselin ...
Kuin suuri puuropata sisällään puuroa kaikki yhtä ja samaa pulppuavaa siinä yhdessä ja samassa isossa pyöreässä padassa.
Ja, kaikki tuo sisällään oleva poreileva oli tummaa, mustaa ...
pulp .. pulp .. pulp.
Jostain etäältä tätä kaikkea katselin pulppuavaa tummaa puuropataa ihmettelin.
Se liikkui yksinäisenä hitaasti ja kellui kuin suuren meren päällä matkalla jonnekin, vaikka mitään ei näkynyt ei edessä, ei takana, eikä mitään rantoja
vain laaja kaukaisuuksiin kantava meri padan alla ja vaalean sininen taivas kaiken yllä ja ympärillä.
Ensin ajattelin, josko kyseessä olisikin laiva joka olisi matkalla jonnekin, vaan, ei - pata se oli poriseva puliseva pata täynnänsä tummaa, mustaa puuroa.
Siinä se nyt menee ... jonnekin ilman mitään näkyvää päämäärää vain aava hiljainen meri ja tuo tumma kupliva, puliseva puuropata.
Mielessäni mittasin tuon padan värähtelyn kaikkine puuroineen ja pulinoineen tulos; +2 - +4, 0-10 asteikolla.
Onhan siellä kait jotain hyvääkin, ajattelin.
Kuvaa nyt kaukaa katsellessa se pata alkoi muuttua pyöreäksi palloksi - Maapalloksi
kaikkeuden keskellä kulkevaksi yksinäiseksi jossa kaikki tuo tumma poriseva puuro oli siinä yhdessä ja samassa pallossa - kaikki samassa - kiitämässä kuin jossain kaikkeuden merellä yksinänsä - jonnekin.
Nyt kun tuon näyn muistiin piirsin mietin, mitä tuosta sanoisin ....
- En sano mitään, kuva puhukoon puolestaan.
Ehkäpä tulevat päivät ja ajat sen merkityksiä avaa.
15.09.2024
- tuo puliseva puuropata yksin seilaamassa jollain rannattomalla kaikkeuden tuntemattomalla merellä.”
Miten kuvata kaikkeuden suuruutta.
Miten kuvata kaiken yhteyttä toinen toiseensa.
Miten kuvata värähtelyjä, alhaisia ja ylhäisiä.
Miten kuvata totuutta kuin yhdellä kuvalla.
Miten kuvata ihmisen asemaa ja suuruutta tai, ihmisen pienuutta.
Miten kuvata ihmisen osuutta kaikkeudessa.
Miten kuvata ihmistä, ja suhdetta toinen toiseensa.
Miten kuvata ihmisen viisautta ja ymmärrystä kaikkeuden kaikkeudessa.
Niin, katso ympärillesi, kuuntele ja näe. - Miten kuvata nyt ihmistä. Ajallisen ihmistä.
*
Sivu 184
25.09.2024 ... 04.00-
Tunnin visio
Rakennat tulevaa.
Jonkun se tulee aloittaa; uusia arvoja ei vanhoja moittia ovat olleet matkoja ajallisen kasvuja ihmisen saavutuksia - katoavia.
Pitää avata uusia ovia vanhat on sulkeutuvia.
Eletään uusia aikoja ollaan sen porteilla miss' katoaa vanhat. Rakennetaan syntyy uudet: Ei vanhojen päälle ei ees vierelle, rinnalle vaan, uusille tavoille, muodoille kuin uusille asukkaille ei sijaa vanhoille tavoille, ihmisille.
Uusille uusi maa se tulevia kantaa. Haaveilet parantamisista vanhojen kuntoutuksista - niilläkö uusia kohti vain hetken apuja.
Miksei samalla parantaa koko maailma - antaa vain vanhan poistua jo tarpeetonta.
Vain uusi on tarpeellista sillä kasvun lupausta: uudeksi ”luoda ” kaikki - jälleen kerran.
Siin' on sulle visiota sitä kaivattua kuvausta.
Ei enää vanhoilla tavoilla
vanhoilla arvoilla
vanhoilla lupauksilla
- ovat murenevia
voimattomia matkalla uuteen.
Siihen tulevaisuuteen jonka aika ON kasvun määrä kuin kädestä kohtalon
sen Suuremman.”
04.27
(Ennen tuota yllä olevaa)
Mietin menneitä muistelin polkuja tänne tekoja ja tekojen vaiheita kasvuja.
Etsin, kyselin uusia tapoja auttaa, palvella kuin korjata ajallisia vaivoja.
Jotain uutta visiota - jälleen kerran edellisillä pitkiä elon taipaleita.
Millä visiolla nyt tästä - kun voimaa ois ?
H i l j a i s t a
ei vastausta ei tukea menneitten tavoille ei vanhojen avuille enemmänkin vain ajatus: -Pysy erossa, älä kajoa!
Ja silloin palautui kuulo
sanat virtana vilisi (tuolla yllä)
tulevia piirteli
uusia lupaili.
Vangitun vanhoista vapautti uusia eteen avasi.
-
Kaiken päätteeksi Runoilija huokasi:
”Vanhat kaikki arvottomia vain matkojen helinää ja kuin ajan kulua.
Nyt rakennettiin uusia joille ei sijaa vanhoilla ajallista murskaavilla hajottavilla.
Tehtävänsä, arvonsa kaikella ihmisen kasvun matkalla - taas kerran - katoavalla.
Elämän kiertokulkua.
Tälle nimeksi: ”Tunnin visio”.
04.45
*
Sivu 185
27.09.2024
Taistella
Taistella - vaiko vain todeta seurata sivusta tätä maailman menoa - sen tuhoa.
Suuria voimia - tosin, vain ajallisia
vaiko, vaik ajallisten takaa vaikuttavia ajallisen aikaa ja maailmaa tasaavia suuresti muuttavia tai, jopa taas hetkeksi kadottavia.
Niin, kuka sanoo sen kaiken tarkoituksen ja kuka voi ymmärtää voiman kaiken takaisen. Ja, jos taistella ... niin, miten ja ketä vastaan ja, onko tarpeellista onko hyötyä
onko edes kuin luvallista taistella vastaa vaik jotain Suuremman tahtoa joka näkee parhaaksi toteuttaa ”suurta muutosta”.
Sama nimi, tuo ”Suuri muutos”, alla ja yllä; alla; tarkoittaa ajallisten jakoa toisilta toisille ja yllä; muutosta kaiken kehitykselle ja kasvulle. Onko ajallisen maailma saavuttanut rajansa onko se hyvää ja kaunista vaiko, vain valheita, riistoa ja pahuutta - tappamista.
Tuon kaikenko toivoisi vain jatkuvan ja sen puolesta taistella tai, sille jotain muutosta - vaan, miten. No, tietenkin taistella sen puolesta mikä edelleen on hyvää ja kaunista
vaikka, oikeasti se on koko ajan kapeneva vähin erin katoava, kuin luonnon vara - paheneva. Niin, mitä tehdä tälle ajallisen maailmalle.
Taistellako jotenkin ... vaan, miten ja ketä vastaan vaiko, vain seurata sivusta - varautua.
Varautua? Mihin, ja miten ja mitä vastaan.
Voi, kysymyksiä on paljon vastauksia vähän ja tietoa, viisautta ei kokonaisuudesta ole.
No, kysy joltain seuraa uutisia seuraa salaisia - monenlaisia olevien ja tulevien kuvia ja kullakin erilaisia.
Joku tietää yhtäälle toinen toisaalle - arvailuja kaikki tyynni ja, samaa laulua, mitä juuri jostain näki, ja kuuli. Tapahtumat vain vilisevät silmäimme edessä; tuo on hyvä, tuo on paha tuo on oikein, ja tuo on väärin.
Kuka voi oikeasti sanoa ja tietää mikä on mitä ja kumpi on kumpi. Tummat pilvet seilaavat taivaalla ... voitko enää edes sanoa kuka, tai mikä, ne sinne teki.
Tai, miksi syttyi sota mikä sen aiheutti kuka sen, oikeasti, aloitti ja, mitä sillä tavoitti - ja, kuka siinä, oikeasti, voitti.
Vai, voittiko joku.
Mitä se kaikki, oikeasti, tarkoitti kuka sitä halusi.
Sano sinä, oi viisas ihminen ja valitse oikea vastaus seasta miljoonien oikeassa olevien.
*
Sivu 186
27.09.2024
Hyviä kysymyksiä
Miks' yritän tehdä elämästä raskasta.
Miksi pitäisi auttaa ja palvella koko maailman vaivaisia ja apua tarvitsevia - kantaa moisia kuormia kuin vailla sen suurempia tarkoituksia.
Mistä olet moisen itsellesi ymmärtänyt.
Mikä ajaa auttamaan kuin koko maailman kuormaa kantamaan.
Riittää kun hoidat eteesi lähetetyt.
Parantaminen ja parantuminen on monimutkainen prosessi johon sisältyy koko ihmisen elämä ihmisen omat arvot, teot ja valinnat - ja hänen omansa elon tarkoitus.
Ja parantuneen elämän jatko; suostuuko uuteen, vai palaako siihen mistä sairaus alkunsa sai. Se juurisyy.
Ja kaiken viel yllä ... ajallisen kaikkeus ja tarkoitus - ja tämä elon hetki.”
*
Sivu 187
29.09.2024
Prosessi kuljetti
Tasan 4 kuukautta kuin kuritti eloa jarrutti, ja arkea muutti turhia karsi vaikka koko ajan arkea hoiti.
Ei mitään puuttunut, jarrutti vain asioita, tietoja kasvattain ei suostunut vapautuksiin vaik hetkin varoen kyselin.
Vähin erin asiat muuttui ja selkisi prosessi eteni päivän kerrallaan ja vihdoin, tänään 29.9.2024 kun jälleen muutoksen tilaa mittailin sen vihdoin päättyneen ymmärsin
- täysi 100 % on valmiina.
Sanoja, opetuksia matkalle mahtui hiljaisin aamuyön tunnein vihkoihin piirtyi - en niistä esille moniakaan vaan, salassa pidän, ovat omiain.
Jos nyt kuitenkin otsikoin hieman esille ehkä myöhemmin avaan, jos tarpeen...
1. Oman elämäntavan terveellinen muutos
2. Voimien kasvu
3. Parantamisen uusia mahdollisuuksia
avun harjoituksia läheisille
4. Viisautta ajallisen teknisistä avunannoista
ja niiden voimattomuudesta
5. Ajallisen moninaisista virtauksista
6. Kehon moninaisuudesta ja ajallisen elämän
aiheuttamista muutoksista ja ongelmista
7. Sairauksien juurisyiden tärkeys
- ei vain oireiden hoitoa
8. Parantamisesta ja parantumisesta kaikkineen
ja - kuinka viisas on ihmisen keho!
9. Niin, ja sitä jarrutusta - Pysy aloillasi!
- Odota aikaasi.
Ainakin näissä liikuttiin prosessin aikana.
Ja nyt, on jokin vaihe saavutettu.
Olenko jonkin uuden äärellä vaik juuri hetki sitten tuo prosessi mun maahan painoi riisui ja riipi, hiljaisuuteen pakotti.
(Kuten tämä tässä alla, sivulta 163):
Sivu 163
11.08.2024
Kehon kautta
Edelleen prosessin toteutusta...
Vaan, miks' näin alas mun vaipua täytyy kuin taipua ajallisen eessä - tunnen kuin kehoni hajoavan.
Jos voimistelua tai venytystä ees hetken etsin - jo pahemmaksi vain vajoan.
Vain peti ja uni mun ystäväni on hetki kuin tunnoton - ihana rauha raskaampi teko mahdoton.
Ja nyt vihdoin, kuin yllättäen oli jälleen iloinen tanssi myötä kuin keväisen laitumen varsan lailla tanssitin kaunottaria laivalla.
Vapautuivat sanat kirkastuivat silmät ja huulille uusi hymy kaivautuivat esiin tanssin askelet ja elämän ilo - ehkä uusi tarkoituskin - minä elän vielä.
*
Sivu 188
03.10.2024
Silmät merellä
(Aamuisen tunnin ajatus, viidestä kuuteen.)
Uusi ystäväni sanoi, hän pitää runoista.
Vaan, mikä on runo. Onko se vain kauniisti aseteltuja osuvia sanoja
vai, onko se jotain tarinoita helpommin muistettavia vaik sukupolvilta toisille kulkevia.
Vai, onko se joku voimallinen ajatus kuin jumalallinen totuus joka elämän hetkissä kantaa tai, ehkä vain yksi ainoa sana joka aamulla voimaa antaa.
Runo - sanoja yhteen puno vaik valheelliseksi ketjuksi pian ”totuudeksi” muuttuvaksi polkuja ohjaavaksi.
Vaiko, vaikka elämän ohjeeksi elämää kantavaksi tai ehkä, kuoleman lupaukseksi.
Ehkä Jumalan tai jonkin Korkeimman ohjeeksi ihmisen elon matkalle rakkauden viitaksi terveyttä lupaavaksi - ja vielä vaikka kuolemankin jälkeen sylissään kantavaksi.
Niin, millaisen runon sinä haluaisit kuulla; ehkä kuin elämää lupaavan tuleviin piirtävän virren sanoman
vaiko, vain jonkin elon hetken tapahtuman myös kauniiksi lauluksi tai, johonkin renkutukseen taipuvaksi.
Voi ... ja kaikkia noita voidaan sanoa runoiksi hajanaisia sanoja ja ajatuksia - hajatuksia.
Olisiko tästä runoksi eräänlaiseksi ”Elämän anomukseksi”:
1
Pyydän Korkeimman suojausta
2
varjelusta ja ohjausta
3
viisautta, voimaa ja ymmärrystä
4
hengen, mielen,
ajatusten ja kielen puhtautta
5 ilman,
veden ja ravinnon puhtautta
6 kehon
terveyttä ja puhdistumista
7
ja suojaviitta ylleni.
Kiitos.
Tai vaikka ...
Minä rallati rallaan tätä eloni tietä en tiedä mitä minusta tulee, vielä elostani nautin ja yritän hyvään vaik välillä sorrun kuin kuiluun syvään.
Ja minä nousen taas lupaan ja vannon, ett' etsin vain hyvää ... ja taas, joku ihminen tai vaikka tämä maailma katala minut allensa jyrää.
Mut' kauniita sanoja arkkuni äärellä kuulen taisinkin olla ihan hyvä ihminen, minä luulen kun sanoistaan ja runoistaan vain kehuja ja kiitoksia kuulen.
Ja, olisiko ehkä niin ett' jokainen ihminen voi olla kuin runo elämän matkoista, sen iloista ja risukoista kaikki kauniiksi riimeiksi puno.
Hmmm ... tähänkin sanojen virtaan johdatti yksi kaunis katse ja lauseesi, ”minä pidän runoista”.
-”No niin minäkin ...” vaikka ne hetkin näissä elon juoksuhaudoissa ovatkin vähän kapuloiksi muuttuneet.
-”... vooi, eei ... (ja sellainen koalan syvä huokaus)
*
Sivu 189
07-11.10.2024
Siis edelleenkin ajallisen osan prosessia.
Salaisia paineita - Osa 1
Salaisia aiheuttajia.
Hetikö perään uusi prosessi etsiä juurisyitä kehon vaivoille ja selittämättömille paineille.
Juurisyitä on maailma pullollaan.
Kuinka sanoiksi pukisin esille sommittelisin vaik avuksi joillekin omille teilleen ajallisen oudoille vaivoilleen.
Sisäisen paineet monenlaiset elämän vaiheet synnyttäneet, kasvattaneet jopa maahan painaneet kuormansa alle vaik sairasvuoteelle hoitoja saamaan ja lääkkeitä epämääräiseen vaivaan.
On todettu oireita niitä tutkittu, ymmärsikö syitä kukaan vaik leikkauspöydälle tai purkeista lääkkeitä ohjeitten mukaan.
Vaan, etsikö juurisyytä kukaan oliko aikaa, taitoa, halua tutkia sairastunutta kehoa.
Etsiä syitä elämästä elämän tavasta ympärillä olevista ihmisistä työelämän paineista - tai vaikka nuoruuden vaiheista tai sukulinjoista ja niiden kaukaisista.
Ehkä vaivat esille vierellä olevasta lähimmästä tai, vaikka äidin, isän, elon matkasta tai, vaikka sukulinjasta jo unohtuneesta.
Jotain tapahtuu vierellä, kodissa tai tapahtui lapsuuden kodissa, koulussa ehkä menneitten polvien kokemuksissa raskaissa elon vaiheissa, sodissa.
Ja nyt täällä, tänään vierellä, tai kaukana jo kaukaisista oirehtii tää ihmispolo onneton vaivoja, joiden synty tuntematon purkeista hoitoa, kehosta vaik tunnoton - elämä kaikkineen on niin arvaamaton.
Suoria viivoja, suoria vetoja ... vaan, elämä kaikkineen on niin tuntematon ja kullakin omansa matka, ja tarina mukanaan omia ja sukunsa rasituksia.
Kaikesta, kaikesta voi herkälle ihmiselle tulla sisäisensä paineita haitaten kehonsa kokonaisuuden toimia.
Mahtuuhan maailmaan kaikenlaista ongelmia lähellä ja kaukana taloudellisia, ravinnollisia ympäristöjen, luonnon aiheuttamia sairauksien ja sotien pelottavia uhkia ja niihin liittyviä ymmärtämättömiä toimia.
Niin, ... no, mitäs nyt sitten.
Paineet kasvaa, elämä muuttuu turvallisuus ja rauha puuttuu väsyneet ihmiset jo toisilleen suuttuu kun se mennyt, jotenkin viel levollinen elämäntapa puuttuu.
Tuoko apua piikit, pillerit tuoko helpotusta ajanvietteiden hetkellinen ilo ehkä huumeet, viina, tai muu elon kadotus - miten onnistuu turvallisesti uusien sukupolvien kasvatus.
Tässä nyt mennään ja ollaan ja kehon sisällä selittämätön paine - vaikka korkea verenpaine tai sen jo aiheuttama outo oire.
Tuos' nyt puuhailee tarinan Runoilija tuon Uuden Taikurin avustuksella etsien syitä ja seurauksia ajallisen tapahtumille ja oireille.
Miten tutkia ajallisen oloa miten löytää syitä seurauksille mistä apua oudoille oireille, sairauksille miten palautua terveelle elolle ja ololle.
Moni maksaisi vaik mitä terveistä päivistä kivuttomista hetkistä onnellisista yöunista turvallisesta, pelottomasta elosta.
Ihmiset tekevät parhaansa; hoitajat hoitaa, lääkärit auttaa kirurgit leikkaa ja korjaa psykologit tutkii ...
Ja samaan aikaan toisaalla toisenlaiset ihmiset pelkoja lisää ja vaivoja rakentaa ihmisiä myrkyttää ja tappaa sotien melskeissä kaikkea tuhoaa.
Ja jos näitä kaikkia miettii ... niin, paineet herkän ihmisen sisällä kasvaa ja ain uusia ongelmia rakentaa.
Elikkä, nyt uudelleen että ... mitäs nyt sitten?
Niinpä ... auttaako joku ihminen, vaik presidentti, uusi tai vanha voiko auttaa joku ihmisjoukko, tai kansa pelastaako kaikesta vaik joku Jeesus tai joku muu voimallinen hahmo tai vaikka Jumala itse ... tulis meille avuksi.
Nii'i ... ja paineet kasvaa ... joku pillerikö siihen, ett' paine katoais tai vaik mieli kerralla hajoais.
Tai, jos yhtäkkiä vain kuolis pois. Sekö nyt oivallisen ratkaisu ois.
Hmmm ... jäädään nyt hetkeksi näihin ja rakennetaan sanoja uusiin tuleviin.
Siis, onhan meillä tulevaisuus, onhan.
*
Jatkuu ... osa 2
Sivu 190
12.10.2024
Salaisia paineita - 2
Kaikenlaisia aiheuttajia.
Aamulla vuoteella mietin mitä kaikkea voi olla mistä kaikesta niitä paineita tulla.
No, ainakin tällaisia mieleeni virisi ... ja kynä nopsaan muistiin piirsi:
Siis, mistä kehon ja mielen stressiä.
- Tekemättömät työt - Viel saavuttamattomat toiveet, unelmat - Alitajuiset tavoitteet
- Jokin elämän tehtävä, ja sen toteutus - Elämän tarkoitus ja päämäärä - onko sellaista - Jokin vaik ylevä pyrkimys - Jokin sisäisen salainen kaipaus
- Alitajuinen kaipaus vaik isään, äitiin - Menetettyyn rakkaaseen - Äidin korvike - naiset, joku tietty nainen - Isän korvike - miehet, joku tietty mies - Pään sekoittavat ihanat naiset/miehet
- Huoli huomisesta - Rauhan säilymisestä - Pelko, huoli sodasta
- Koko maailman tulevaisuus - Nykyisen maailman hulluus, ja valheet - Kuin hulluksi tulleet päättäjät (jotka ovat kuin koko maailman päättäjät ja ovat kuin oikeasti päättämässä ja lopettamassa koko pallon)
Onhan näitä, paineen nostajia selkeitä ja näkyviä suuri osa piilossa, sisäisiä
Ja noista kaikista jo huoli että pian vaikka itsekin prakaan
Ja onhan vielä huolia ...
- Arjen asioista - Terveydestä, sairaudesta - ”Purkkiturvasta”, ravinnon laadusta ... onko minussa nyt varmasti kaikkea
- Työt, joilla on - ja ne joilla ei ole - Perhe, puoliso, lapset - Koti ja kaikki sen tarpeet - Vanhemmat ja isovanhemmat - Ystävät - Harrastukset ja matkat
- Ulkonäkö, vaatetus, näyttäminen - Kaikenlaisten esiintyjien paineet - Urheilijoiden suoritukset - Johtajat, päättäjät, vastuunkantajat
Kaikilla ja kaikesta paineita huomaten, tai huomaamatta.
Lista kuin loputon.
Ja kun pitäisi olla jonkinlainen elämän vapaus ja mielen rauha ... onko tuo lie mahdoton.
No, ... mitäs nyt sitten?
*
Jatkuu... osa 3
Sivu 191
13.10.2024
Salaisia paineita - 3
Lisää sekalaisia lentäviä aamuhämäräisiä ajatuksia. ... Mistä ihmeestä niitä paineita?
Tavoitteena vapaa elo pois täytymiset pois tulla joksikin.
Elä iloista, rauhallista eloa nauti ja tee teot mitkä eteesi tulevat ... siitä levollinen, täytymätön elämä ilman paineita.
Päästä irti, niin vapaudut ja paineet hellittää - myös se verenpaine.
Elämä liikaa yrittämistä, täytymistä jotain olemista joksikin tulemista jonkin täyttämistä ...
Keskeneräisten miettimistä jonkin kaipausta turhia toiveita menneitten, tulevien, murehtimista.
Pelkoja, menneistä ja tulevista piileviä vihantunteita ja katkeruuksia.
Ikävien ja onnellisten muistojen myllerryksiä maailman menon seuraamista - ja sen kaikkinaisia valheista.
Sinun ei täydy mitään juuri nyt. - Rauhoitu.
Älä pelkää, mitä mittarin surinan jälkeen verenpainemittari ilmoittaa.
Ole vapaa! - Hoen itselleni, olen vapaa! ja tulen päivä päivältä yhä terveemmäksi ja terveemmäksi.
Millä noihin kaikkiin, mistä apua, ratkaisua - joillain pillereilläkö? -NO EEI!
Onko muita hyviä, voimallisia tapoja, apuja sisäisen myllerryksistä vapautua, parantua.
Täytyy olla! - Vaan, mitä sellaisia on?
*
Jatkuu - osa 4
Sivu 192
13.10.2024
Salaisia paineita - 4 - kuin hölmöä
Illan lentävä ajatus ennen uusia unia.
On kuin hölmöä kuvitella ettei ihmisellä ois paineita kaiken tällaisen ajallisen elämän keskellä.
Paineet nousee ja laskee kehossa kaiken aikaa riippuen elon hetkestä ja teosta - ja miksei myös ajatuksista sisäisistä mietteistä, tunteista.
Ja, niinhän sen pitää ollakin ett' toimii kaikki kehonsa osat oikealla tavalla ruokkien kehon tarpeita.
Paine huolehtii siitä että koko keho kaikkineen saa kylliksi verta, happea ja ravintoa.
Keho on luotu sellaiseen ajallisen tehtävään ja toimeen mit' kulloinkin ihmisen tehtävä on - tasainen elo kuin mahdoton.
Siis, jo pelkät mielen liikkeet menneitten muistot, tulevien odotukset suuret kaipaukset sisäiset huolet ja pelot saavat paineita aikaan - ihan vain huomaamatta.
Eli siis, on aivan hölmöä kuvitella ettei kehossa ois paineitten vaihtelua niin yön levossa, unessa tai ajatuksissa kuin myös päivällä työn teossa ja touhussa ja ihmisten kohtaamisissa.
Keho on luotu ja tarkoitettu kestämään sellaista.
Mutta, kuormia on monenlaisia myös liiallisia erilaisten sairauksien aiheuttamia tai, elon hetkien kuin liian raskaita ...
Mutta, kehollakin on aina rajansa - kuten on myös koko elolla.
On myös hetkiä, jolloin on avun tarvetta. Ja sitä oikeaa apua, on tässä juuri haettu.
*
Jatkuu - osa 5
Sivu 193
14.10.2024
Salaisia paineita - 5 - ratkaisuja
Eihän kaikki ihmisen vaivat ole vain fyysisiä. Valtaosa on sisäisiä, elon matkalla mukaan tarttuvia monet jo unohtuneita, unhoon painuneita..
Tai, jostain kauempaa kantautuneita, sukupolven tai vaikka sukupolvien takaa heijastuvia.
Ehkä niistä sitten niitä ajallisen outoja oireita.
Tästä onkin jo ollut puhetta. Monestikin. Ja viimeksi tuolla edellä, sivu 162."
Sivu 162
10.08.2024
Kehon paikka
Siis, kehon kautta se ajallisen apu.
Vaik voima ois ylempi
on keho se väline - välittäjä
tavalla tai toisella;
sanotuilla sanoilla
ajatuksen voimalla
käden kosketuksella
- jopa pelkällä katseella
mutta, aina ihmiskeholla, tai sen kautta tavalla tai toisella kun ollaan ajassa.
Ajan takana on toisenlaiset lait mutta, ajallisiin sieltä voimat hait ... ja sait.
Älä tästä enää lisää painetta ota, tai huolta kanna apua on oleva niihinkin tarjolla:
Eli, ylempien voimilla; sanoilla, käsillä, ajatuksilla. Pitää vain olla hitusen luottamusta, uskoakin ainakin avun antajalla. Hyvä ois jos avun saajallakin, vaan se ei ole pakollista - hyväksi ainoastaan - kullekin itselleen, siis."
Ja, onhan myös ajallisen avut;
lääkärit, lääkkeet, hoitajat, ja monet avun antajat apunsa, taitonsa heilläkin ... ajallisen matkalla. Kannattaa kuunnella oman sisäisensä ohjausta.
*
Mitä kaikkea onkaan tässä vuosien ehkä vuoskymmenten aikana tullut parantamisen aiheesta kirjoitettua.
Pitää yrittää etsiä niitä, ja yhdistää ne vaikka linkeiksi tähän alle ehkä joillekin avuksi tulevien matkalle.
*
No ... tuun-nyt pois sieltä sängyn alta .. enhän minä nyt tosissani."
Sivu 194
17.10.2024
Oisko jo aika
Oisko jo aika ”käsijarrun” loppua? (Siis, se aika sitkeä olkapään vaiva.)
Mikä on tarpeen, mikä turhaa mistä oikeata voimaa mikä voimaa kalvaa.
Mikä oikeasti rakentaa mikä vain tuhoaa.
Mikä tuleviin valmistaa mikä sitä viivyttää - ja aika parantaa.
Aika valmistaa tulevaa ja tulevien lupauksia.
Aika karsii pyrkimyksiä turhia odotuksia vähentää paineita antaa lepoa ja rauhaa.
Aika rakentaa oikeata aikaa jota liika hinku vahingoittaa ... ja, joka taas tuo painetta kun mieli vaatii nopeutta.
Aika vaatii kärsivällisyyttä sillä, kaikella on aina aikansa.
Aika ei jätä tulematta se on tulossa - aika on sellainen sillä on lakinsa kaikella on paikkansa ajan matkassa.
Vaikka joku jo edessä näkyisi tulevassa ajassa se silti on siellä, tulevassa
eikä sitä sieltä voi kahmia vaatia ennen omaa aikaansa. Sillä on oma vauhtinsa.
Ja, ajassa kaikilla asioilla on paikkansa ja ajan janalla on kaikilla asioilla kulkunsa.
Toiset asiat ovat siellä rinnakkain toiset edellä toista ja toiset vast toisten perässä - ja toteutuvat järjestyksessänsä sillä, kaikella on omansa tarkka paikka ajan kulussa.
Ei asioita, tapahtumia voi siellä, ja sieltä siirrellä edelle eikä viivytellä pidemmälle sillä, muuten suunnitelmat eivät toteudu oikealla tavalla - toiset ei ollenkaan jos aikoja käydään vaihtelemaan.
Siinä on se ajallisen ajan ongelma myös ajallisen ihmisen ongelma halut, toiveet, hätäisyys tai viivyttely, tarttumattomuus
... ja asiat voi osua väärin - jos voi kun kaikki tarpeellinen ei toteudukaan juuri oikealla hetkellä.
Jotkin ideat, ihmiskohtaamiset asioiden valmistumiset ennen jonkin toisen oikeaa aikaa tai, jos myöhässä - voi romuttua kaikki.
Aika on tärkeä asia sitä on vaikea tajuta.
Väärällä ajalla vaik auton, junan alle tai myöhästyy junasta, laivasta kävelee jonkin onnensa ohi jää kohtaamatta.
Ja jokin, jonka pitää valmistua ennen jää valmistumatta hätäiselle ja jos myöhässä - se tärkeä oikea ehti jo mennä.
Voi, kuinka tarkka on ajan kulku ja kaikkien asioiden oikea paikka."
*
Sivu 195
19.10.2024
Nautinnot, kipu - turvat
Väite, että nautinto ja kipu vahvistavat kehon eloa ja ajallisen hetken olon tuntoa on osittain totta.
Mutta myös toisin ... kun ihminen huomaa ettei mikään nautinto kuitenkaan voi koskaan riittää tyydyttämään jotain syvän sisäisen kaipausta hän huomaa lopulta sen turhuuden ja voimattomuuden sisäisen rauhan saavuttamisessa vaikka nautintoja lisäisi kuinka paljon.
Lopulta hän alkaa etsiä jotain viel suurempaa mielihyvää joka voisi tyydyttää sen sisäisen kuin loputonta mielihyvän tavoittelua.
Aikansa etsittyään hän alkaa etsiä sitä toisaalta jostain hänelle itselleen viel tuntemattomasta suunnasta.
Näin se täyttymätön nautinto ja yhä vain kasvava mielihyvän tarve alkaakin viedä häntä pois ajallisen elon voimattomista turhuuksista kohti jotain pysyvämpiä arvoja jotka eivät enää olisikaan vain ajallisen elon katoavia.
Samoin kivut ja sairaudet huomaamatta repivät ihmistä irti ajallisen elosta sen iloista ja nautinnoista, turhista odotuksista kohti jotain toisenlaista eloa jossa ei olisi enää noita ajallisen vaivoja ja raskauksia.
Hän alkaa etsiä elon tarkoituksia jostain uudesta suunnasta ehkä ylemmistä tuntemattomista arvoista, jotka eivät enää olisi vain ajallisen hetken kestäviä vaan ikuisesti kantavia.
Näin elämän nautinnot ja raskaudet molemmat, irrottavat ihmistä ajallisen elon turhamaisuuksista ... joita ne loppujen lopuksi kuitenkin ovat ja ohjaavat häntä etsimään jotain toisenlaista tapaa elää tätä ajallisen mitättömän lyhyttä aikaa josta löytäisi sitä sisällään kaipaamaansa lepoa ja rauhaa - ja joka kuin huomaamattaan kantaisi häntä kohti jotain suurta ja parempaa kohti ikuista aikaa.
Joka todellakin on jotain tuhannen tuhannesti suurempaa kuin tämä ajallisen pikku rahtunen jota ihmiseloksi kutsutaan.
Oikea ihmisen elämä on oikeasti, jotain aivan muuta kuin on tämä ajallisen elämän vain pieni hetki iloineen ja suruineen pikku saavutuksineen toiveineen ja unelmineen - ja, loppujen lopuksi kuitenkin turhuuksineen ja tyhjiin katoaviin.
Eikä, oikeasti, ajallisen löydöt jostain uuden ylemmän ulottuvuuden tiedoista ja tuntemuksista anna vieläkään ihmiselle sitä oikeata kaivattua ajallisen lepoa ja rauhaa
vaan, hän alkaa kaivata ja odottaa sen kaiken tulevan todellista tuntemista ja tuntemusta
sen uutta eloa ja oloa joka vasta hänelle voi antaa sitä jossain syvällä sisällään kaipaamaansa rauhaa.
Siitä viel tuntemattomasta hänellä on koko ajan ollut sisällään kuin pienen kipinän valo oikeaan suuntaa kutsuvana ja kaivattua tulevaa lupaavana.
*
Samoin alkaa käydä silloin jos ajallisen turvat sortuvat tai alkavat vakavasti horjua silloin ihminen alkaa etsiä muita turvia ajallisten murenevien sijaan.
Se tuleekin olemaan vaikeata sillä kaikki se, mihin ennen on turvattu osoittautuu yhtäkkiä voimattomaksi.
Silloin etsitään ja kolutaan kaikki mahdollinen arkinen apu ja ihmiset turvaavat toisiinsa.
Näin mennään hetki, keksitään yhtä ja toista vaan, kaivattu lepo ja rauha on poissa.
Mistä yhtäkkiä uusi turva sortuneiden sijaan - mieli hajoaa - kuka voi auttaa!
Niin, onko siinä sama tilanne kuin edellä yllä olevassa, jolloin oikea turva onkin jossain suuremmassa kuten on ollut aina suurien ongelmien ja menneitten sotien aikana.
Joskus kirjoitin mitä tapahtuu jos maailman tilanne horjuu ... silloin kuvasin, miten henkiset ja hengelliset arvot ja voimat kasvavat merkittävään asemaan tulevien aikoina.
> Ennustuksia
*
Sivu 196
21.10.2024 05.45
Puhkesi meren kalvo
Puhkaista tämä ylläni oleva kalvo kuin ohut uusi jääpeite jotta pääsen pinnalle täältä syvän meren unesta todellisen maailman näkemättömyydestä.
Aika tehnyt työtään minussa ja tuossa kalvossa ylläni olevassa jääpeitteessä ennen niin paksussa läpi heijastamattomassa mutta nyt, kuin jo riitteeksi ohentuneessa valoa lävitseen heijastavassa ... ja katselen uteliaana sen läpi jotain kuin tuntematonta vain aavistuksin heijastuvaa kuvaa.
-Olen lähellä, minä huokaan.
Olen edelleen meren syleilyssä kuin syvässä unessa mutta nyt lähellä pintaa tuon ohuen riitteen alla.
Ja minun tarvitsee vain ponnistaa kuin viime voimallani ja ritisten läpäistä tuo ohut kalvo ja nähdä häikäistynein silmin se valo joka heijastelee kalvon läpi meren pinnan alle.
Jään riite rapisi! pinta puhkesi! valo häikäisi pimeyteen tottuneet silmät.
Tulin läpi!
Pääni on pinnalla ... saan ilmaa! voin hengittää nyt oikeasti - en enää kuin kiduksilla joilla sain happea meren rakenteesta.
En ole tottunut tähän uuteen tähän uuteen silmiä häikäisevään valoon.
En tähän ilmaan, joka on raikasta ja täynnä jotain ... jotain uuden elämän voimaa ja energiaa - vapauden tunnetta ja elämän raikkautta.
Kehoni ei ole tottunut tähän ei millään tavallansa; hengittää, nähdä, tuntea, haistaa, maistaa.
Tuntea tämä uuden olomuodon tunto vapauden keveys, ja painoton rauha.
Mitä tämä on?
Minne minä tulin - missä minä olin kuin kalana syvässä meressä raskaassa pimeässä olossa.
Ja nyt meren pinnalla silmät viel sokaistuneena opettelemassa hengittämään uudella tavalla ja uudenlaista ilmaa.
Ja kehoa ei purista tuo meren paine joka syvällä oli kova ja raskas ja joka keveni matkalla pintaan tullessa
ja kaikkosi kokonaan tuohon pinnan kalvon risahdukseen joka juuri tapahtui, ja kuului.
Mitä tämä on minne minä tulin - ja missä minä oikein olin?
Olinko todellinen mertenmies meren syvyyksissä ja nyt sen meren pinnalla hiljalleen kellumassa ja yrittäen ymmärtää ja tajuta juuri tapahtunutta.
Olinko vielä alemman meren vallassa vaikka jo vuosia seilasin, jonkin ylemmän pinnalla
vaiko jonkin viel ylemmän meren pimeässä ja nyt siis jossain valossa sen yllä
tuon meren pinnalla kellumassa ja ihmettelemässä, mihin minä oikein tulin ...
mikä on tämä valo mikä on tämä ilma mikä on tämä uusi olo - tämä kevyt uusi olo.
(Tekoälyn muodostama kuva tilanteesta)
Voi, kunpa voisin avata siristävät silmäni jotta näkisin - ja, onko täällä ... mitään rantaa ...
*
En ymmärrä tätä tilaa, tätä valoa en tunne näitä sanoja tulee vain olla hiljaa, ja kuunnella luonnon ja kaikkeuden puhetta
ja opetella ... uskoa, luottaa - ja toivoa."
*
-”Ai siinähä sä-ookki. Mut entäs-mä .. ny?
Sivu 197
22.10.2024
Kuin yhteenveto
Runoilija huokailee:
"Vain matkaa ei mitään valmista ei mitään perille tuloa - vain matkaa ja sen kuvausta.
Matkaajan kasvua oppia ja kokemusta yhden elämän kulkua tarpeellista - ja tarpeetonta.
Ihmisen muuttumista tietämättömästä tietoiseksi turhuuksista tarpeelliseksi.
Kuin elämän mittaisen seikkailun kuvausta kasvua kuin alhaalta ylös ja yhä ylemmäs monenlaisten vaiheiden kautta mielikuvien ja kielikuvien kautta.
Ajallisten maita ja mantereita alempien meriltä yhä ylemmille merille jotain kirkasta valoa kohti.
Ja nyt viimeksi vielä kuin jonkin synkän meren läpi sen pintaa kohti josta heijastui kirkas valo.
Liekö juuri se sama valo joka laivan edessä hohti ja jota kohti ain matka kävi jonka laivan matkaajat kaukana edessään hohtavan näki.
Onko tämä nyt se valo.
Takana pitkä matka matka vuoskymmenten mittainen ja nyt edessä vain tuo valo jota ei edes katsomaan pysty.
Tässäkö se nyt sitten on se kuin matkan pää josta ei mitään nää - vain silmiä siristää."
"Ja heti seuraavana iltana juuri ennen kuin päivä uudeksi vaihtui minä yhtäkkiä tajusin ... minä todellakin ... olen perillä
perillä jossain jonka katsominen ja kuvaaminen on nyt mahdotonta.
Antaa luonnon ja kaikkeuden puhua viisauttaan hiljaisesti avata."
*
Luku 40
Oli kerran 40 vuotta erämaata - ja sitten vasta perillä. Oli kerran 40 päivää erämaata - ja sitten oli valmista. Nyt oli 40 vuotta ajallisen matkaa - ja nyt perillä
perillä jossain ... niin, ... vaikka jo arvaankin, että vain jonkin vaiheen ja matkan perillä
sillä, missään kaikkeuden tai suuruuden tuntemattomuuden perille tuskin kukaan ihminen voi päästä ... ehkä joskus tulevien tuntemattomissa voi jotain enemmän nähdä.
*
?
Sivu 198
25.-27.10.2024
Kuin lopun jälkeen
25.10.2024
Yksi ohitse liitävä ajatus
-"Kun puhutaan menneistä jostain aikaisemmista ”elämistä” menneitten teoista ... muka omista ja niistä sit vaivoja, vaikka minulle - jonkun toisen tekosia ja putsailla sitten niitä jotain outoja kaukaisia ... vuos'satain tai tuhansien takaisia ?
Hmmm ... miksei olla vapaa!"
Eli, ole vapaa - ja opi.”
-”Jaa'a ... sekö sitten siitä vapaudesta?”
26.10.2024 metsässä
vaan, lepo mi tärkein on aina ja miksei vaik juuri nyt jälkeen vuoskymmenten vaivain
ja odottaa ett' avataan lisää uutta mi kantaa kohti tulevaisuutta.
Ja, jos vaikka se matkasi saikin määränsä pään ei se tarkoita, että elosi häviää
vaan, sanojen viisaiden ohjaus ja voima on jatkossakin sun apusi oiva.”
-" ... noo, mites .. se tanssi sit ... nyt kun ois tätä vapautta ..?"
-" ... okei okei ... siis ei. Hmmm ..."
27.10.2024 02.40 (aik. 03.40)
vaan, jatkuvat sanaset viisaat, opettavaiset elon matkaa kuvaavat
ja tarinan hahmot jossain taustalla osaansa kantavat tätä ajallisen Aatamia vielä kuin huomaamatta auttavat.
Ei kukaan ole kuollut vaan, he elävät kuin salassa voimainsa kasvussa omallansa matkalla - vaik sillä laivalla kohti tarinoitten taivaita.
- Satuja vaiko tosia kuka sanoo sen kuka tuntea voi salat kaikkeuden.”
-"No, miten kävi itse Runoilijan tarinan, ja koko matkan kuvaajan ja muistiin piirtäjän?
Minne nyt joutui hän kuin kaiken matkan rinnalla elävän?"
Ne kaikki ovat nyt siellä menneitten teillä.
Ja, jos tulevassa viel uusia kuvataan silloinhan taas kirjuria tarvitaan.
Niin, olkoon sitten hän edelleen tuo joka tulevien uudet sanat esille tuo.
Osaahan hän kaiken taidokkaasti esille pukea josta ne on helppo lukea.
Joten, näin jatkuu elämä sen ajallisen osa, elämän välissä.
Ja, saloja paljon ratkottavaksi on menneitten, olevain ja tulevain, kuin kohtalon.
*
03.40 (aik. 04.40)
Sivu 199
06.11.2024
Huokausten päivä
Hiljaista odotusta maailman muutosta ...
Vihdoinkin! jotain onnellista suunnan muutosta vastustusta.
Kuin vain yksi ihminen ... on takana huokausten voimien toiveiden toimien.
Maailma muuttuu moni suuttuu iloitsevien riemusta - kuin jokin "pakana" ois nyt vallan kahvassa ja maailman valtiaat hetken lamassa tahtojensa taistelossa.
Ei kukaan ole kukistunut ei kukaan ole noussut vaan, hetkisen lepo ja rauha huokausten matka ... mut' maailman kehityksen suunta pysyy muuttumattomana.
Jotain on korjattava jotain on jarrutettava jollekin on annettava aikaa uuden kasvaa.
Mut' moni sydän moni mieli moni kielikin, rauhan saa
se hetken rauha ihmistä kasvattaa ja silmiä tulevalle avaa ja luottamusta johonkin suurempaan salaisesti kasvattaa.
Joten, lepää hetkinen, ihminen
seas' kasvusi, kehityksien
ja opi
kuuntele, katsele
eloasi, maailmaasi arvele:
mikä on tää maa
mikä on tämä aika
joka tulevaa muuttaa
joka nyt rakentaa uutta suuntaa.
Yks' onnellinen päivä jokin syvällä sisällä huokaa ... ... läpi kaukaisuuksien kaikkien kasvujen matkojen kuin ikuisuuksien on kasvanut tänne tämän hetken perille.
Ja elämä jatkuu ...
*