-Siksi on tarpeen tää kaikki elo |
Tämä alla oleva ohjaus joka luvattiin tuolla Taistelijan mailla jo 24.4.2023 sopii myös tämän osion ohjaussanoiksi.
1. Tässä alussa, ja aluksi Taustaa tulevalle (olevaisen tilaa ja tulevien kuvaa.)
2. Ja sitten ... miten tämä matka valmistaa sitä "Viimeistä Visiota". ->> *
Taustaa tulevalle
1. Olevaisen tilaa, ja tulevien kuvaa.
24.04.2023
Mahdollinen mahdoton
-”Noihin sanoihin kannattaa nyt lopettaa tää ajallisen valvonta muutoksen, kuin hullutuksen seuranta
ja katsoa oikeasti edemmäs ylemmäs uusiin ulottumiin tämän ajallisen ulottuman taa ja tulevaan - todelliseen unelmaan.
Unelmaan, jota ei ajallisessa ole tarjolla vaan, vain jotain pieniä ajallisen haahuja minnekään kauemmas kantavia pian katoavia.
Kaukana, siis lähellä aivan tässä katoavan vierellä ... ajallisesti takana mutta oikeasti, ajattomassa on tarjolla jotain suurta johon kannattaa jo nyt ajassa kurkottaa ja, jo kuin itselleen omistaa ja siten tavoittaa parempaa kestävää tulevaa.
Onko se mahdollista, jo pian kysytään miten siitä hyvästä ja paremmasta uudesta voisi jo saada maistella ja sitä omia ennen ajallisen ajan loppua?
Kas siinä kysymys jolle etsimme nyt ajallisen vastausta sillä, ylempänä kaikki on jo valmiina.
Vihdoinkin ... 
Narrilla
on naamari - miksi?Joten, miten aloitamme
miten katsomme
miten tavoitamme
miten kosketamme
miten omistamme sen
- tulevaisuuden jo ennen
kuin se ois ajallisen päätöksen kautta mahdollinen.
Sillä, se on kuitenkin todellista vaikkei sitä juuri nyt voi nähdä, tuntea, kokea - mutta, se ON ... jokaiselle tarjolla omalla ajalla ... ellei sitten mahdoton mahdollisella.
Joku jo ehti ajatella että kyse ois jostain uskonnon ratkaisusta vaan, ei ole niin
- on olemassa tapoja matkata tuleviin jo ajallisen aikana sillä, sehän kaikki on kuin tuossa verhon takana.
Salaisuus on tarjolla ja tämä on vain sille johdantoa.
Siis, nyt matkaan on vain ulottuman raja, jonka voi ohittaa ja siten laajentaa tätä kuin ajallisen maailmaa.
Sanojen lentäväin kulkua
niissä on voimia
poistaa sulkuja ihmisen ulottumasta
mielen opitusta
luullusta kuvasta
ja maailman kuvauksista
jotka kaikki ovat vain
ajallisten vajavaista tutkimusta.
Tiedän, tässä kohdassa moni jo pullistelee poskiaan ja sanoo: -Ei ole mahdollista tuo ... mitähän se taas oikein juo!
Uusia se juo, sanojen kirkasta virtaa joka uusia ajatuksia ja totuuksia kantaa ja lupaa että: Maailmaa voi laajentaa sanoin, ajatuksin ylemmin uudenlaisin kuvin ja unelmin
- poistamalla vanhat rajat ja opitut ajatustavat ja astua niistä sivulle ja katsoa uudella tavalla hyljätä vanhat ja uskoa uusiin - uskoa unelmiin uskoa uusiin tosiin.
Mitä kiinni pitämistä on tässä ajallisen kauhussa ja tapahtumien julmissa kuvissa ja tulevien uhissa.
Miksi roikkua niissä kiinni kuin jatkuvassa pelossa ja joka-aamuisessa seurannassa että, mitähän nyt taas uutta ihmistä rasittavaa joku jossain salassa jo rakentaa tai vaivaksi vapauttaa.
Tämä - on nyt se uusi ylemmän viisauden tie.
Ette vielä tiedä mihin se vie - vaikka valmiina kaikki jo siellä on ihmiselle, ihmisen sisäiselle suurelle mikään ei ole mahdoton.
Vain astua hieman sivummalle ja katsoa uudella tavalla unohtaen vanhat totutut katseen kaavat ja kuvat.
Edessä avautuvat nyt luvat tarttua ajalliselle outoon uuteen sillä, ei ajallinen ole totta kuin pienellä osalla jonka ylemmän viisaus jo sen vähänkin tyhjäksi osoittaa ja johdattaa katsomaan uusin silmin kuulemaan uusin korvin ja tuntemaan uusin tuntein ja toteamaan, että ajallinen on kuin vain raskasta harhaa.
Ja oikeasti on tarjolla jotain uutta maailmaa joka oikeasti on todellista - sinne tulee vain lähteä, sitä kohti ja sen voi saavuttaa ja ajallisen ahneudet ja ahdingot unohtaa.
Ihminen voi olla oikeasti vapaa eikä vain tätä ajallisen valheellista vapautta joka on kuin jatkuvaa elon taistelua ja sotaa josta ihminen oikeasti kaipaa lepoa ja rauhaa.
No niin, matkalaiset käsi ylös, joka uutta kaipaa!
Monta kättä nousi ... yks, kaks, Runoilija kolmas ja yksi pieni käden tynkä kuin musta pieni lapanen ... - Voi Raali, olet niin suloinen.
Raali: - ... ”käden tynkä” ... ”musta lapanen” HÖH! Moon sotilas - ja mull-on miekkaki ! .. tai siis se .. iso veitti, vaikkem-mä jaksakkaa sitä kantaa ... mut kuiteski-o mut-se-jäi tonne .. jonnekki.
25.04.2023
Harhautusta
Aina jotain pelottavaa jonne mennään aseet tanassa ja vastassa on aina jotain pelottavaa ja ihmistä tappavaa:
villipetoja villi-ihmisiä tiloja uhkaavia kaikenlaisia myrkyllisiä ja vahingoittavia.
Ja jos joskus olisikin siellä jotain kaunista on sekin, kuitenkin, jotain hitaasti kasvavaa uhkaa joka yllättäen tavalla tai toisella ihmiset tuhoaa.
Miksi? Tarkoituksellistako? ettei kukaan vaan sellaista kaipaisi että totuus katoaisi ettei ihmiset janoaisi jotain muuta kauniimpaa.
Vai, tähtääkö kaikki aina vain rahaan kun ihmiset mielellään maksaa kun elokuva julmuudella uhkaa.
Vaan, entä jos joku joskus kuvaisikin jotain ylemmän ulottumaa lepoa antavana rauhan tilana jonain ihmisen syvänä toiveena ja täyttyvänä kaipauksena.
Vaan, ketä se kiinnostaisi katsoa kun ei ole murhaa, tappoa eikä mitään julmaa, piinaa, pelkoa.
Kuvastaako tuo ehkä ajallisen ihmisen mieltä sotaisaa ja vihaavaa herkästi uhmaavaa, tappavaa ahneutta, itselleen vain kahmivaa lähimmäistään vainoavaa ja vahingoittavaa.
Voi tätä ihmiskuntaa jonka sisällä kasvaa vain tuimaa sotaa maailmaa ja toinen toistaan tuhoavaa.
Ajallinen ulottuma vaikka se onkin monesti niin kaunis ja ihana on se monesti kuitenkin julma ja tuhoava kiero ja valehteleva.
Ja jos ajassa joku haluaisikin tuoda esille jotain kauneutta ja ihmiskuntaa rakastavaa sen jo piankin joku kateellinen valheilla vääräksi vääntää ja tuhoaa vaikka sodan julmuudella sen poistaa jos se vähänkin toisen asemaa uhmaa.
Yhteistyö hyvän ja kauniin eteen on mahdoton sillä rahan ja vallan himo on suunnaton.
Mutta, oikeasti, on olemassa se todellinen toinen ulottuma - ja toisia ulottumia jotka ovat rauhaa ja tulevan ihmistä rakentavia ja kauneutta kasvattavia.
Emmekä puhu nyt tämän ajan kauneudesta ja kasvattamisesta vaan, jostain aivan muusta jolle ei löydy edes sanoja tämän ajallisen ajan ihmisen suusta.
Kansa rakastaa sotaan lietsovaa ja kannustaa aina sodan julmaa voittajaa - joka toivottavasti on omalla puolella.
Sillä muutoinhan sitä jo pitääkin vihata ja yrittää eri tavoin tuhota ja tappaa - siis jälleen sotaa, sotaa.
Ihmisillä on kuvaava sanonta: ”Jos haluat rauhaa, niin varustaudu sotaan.”
Vai, josko vaikka kuin toisin päin: Jos haluat sotaa, sodi - ja pyri rauhaan joka siis kuitenkin edellyttää varustautumista sotaan.
Siis, sotaa sotaa! on ihmisen mieli - ja kyllä tässä maailmassa on sodittukin ja koko ajan soditaan sen kymmeniä ellei jopa satoja sotia eri puolilla Maata.
Kovin on sotaisa, tämä ajallisen ulottuma. Eikö olisi jo sijaa, rauhan ulottumalle, vaikka vain niille, jotka rauhaa rakastavat ja ajallisesta lepoa kaipaavat.
Onhan ihmiskunnassa niitäkin, onhan.
-Hyvä Raali, oikein. Sinuun voi aina luottaa.
- ... ... nnn..nih!
26.04.2023
Ennustus
Mistä tietää voi Poika kaiken tuon miten kuljettaa hän sinua kaiken tiedon luo.
(Katso lupaus 27.12.2020 ->>)
-Mutta, ajassa on sotaa oltava se on osa ihmisen luontoa - hän sitä halajaa tuntea voimaa ja suuruutta vaik omaansa puolustaa.
Ja taas, toisaalta... miten paljon onkaan sota saanut aikaan hyvää ja pahaa se ihmistä kasvattaa omalla tavallaan ja uutta rakentaa - vaikka olisikin niin ihanaa vain rauhaa rakastaa.
Mutta, kun ihmisluonto on sellainen se rakastaa ja tuhoaa haluaa aina jotain uutta saavuttaa; lisää valtaa, rahaa tai jotain muuta itselleen tai vaik toisen omaa.
Arvot on niin alhaiset ja ajalliset ja tavoitteet niin omahyväiset puuttuu korkeammat, suuremmat jalommat korkeammalle kurkottavat henkiset ulottumat.
Vaan, mitä ne on? Kuvaus kuin mahdoton sillä, ajallisen ajatus on niin ulottumaton.
Ajallisessa kaikki tähtää ajalliseen jotenkin ajallisen silmin, mielin, näkyvin ja vaik olisikin jotain hyvää ja kaukaista niin senkin kautta jotenkin vain ajalliseen: -Mitä minulle siitä? -Mitä ansaitsen sillä?
Ja, miten niillä jollain ylemmän ajatuksilla ja kuvilla vois saavuttaa jotain ajallisen sijaa kun ajallisen ajatus ei korkeampia tavoita vaan, ymmärtämättömyyden sanoillaan korkeammat unelmat jo pilaa
ja sen ”suuren haihattelijan” jo vaik tappaa tai jotenkin vain tuhoaa siitä ajallisten alhaisia kiusaamasta ja heidän sotaisaa rauhaansa häiritsemästä.
Mutta ne uudet ylemmät uuden ihmisen vaatineet uudet arvot, ajatukset ja kuin aivot, rakenteet uudet.
Siksi on tarpeen tää kaikki elo kasvu ja julma muutos ett' vois syntyä, kasvaa, se uusi luomus joka ei enää ajattele ajallisen lailla vaan, ylempien korkeampien aatteiden ulottumilla ajallisen vajavaisuuksia vailla.
Tästä siis on kyse tässä ajallisen olossa ja tilassa nyt yksi karkea aika ja kausi on piankin jo päättynyt
ja alkaa se uusi jonka ajatus ja arvot, tavoitteet on ylemmät uuden ihmisen tuloksena raskaan, mutta upean kasvun ja kehityksen.
Tämä kuin ennustus on pitkälle ulottuva - ei kuitenkaan vain ennustus vaan, todellinen kuva
joka tällä ylemmällä ulottumalla on jo edessä oleva kuten ovat edessä kuvina myös tämä ajallisen julma pauhina sen loppu - ja uuden synty.
Ja sen uuden kasvu ja hyvä tulos on siis tuon ”ennustuksen” kuva ja kuvaus joka edessään jatkuu näkyvänä kuin filminauhan jatkumona.
Ja se kela on suuri jatkumo kuva kuvalta muuttuva ajallansa valmistuva - ja ajallansa loppuva."
-"Niin, kunhan vain pyydän ja maltan odottaa joku jossain jo sanoja valmistaa ja lupaa: -"Sanat sinua vahvistaa."
Ja jo nyt huomaan, kuin salaa ... kaikki kuin paha, tulevia valmistaa - ne tapahtuukin hyväksi meille
sillä suuren muutoksen yllä on ajatus, jonne ei ajallinen yllä
ja sillä ... on tarkoitus hyvä vaik näyttäisi se ajallisille miltä
- tulevan hyvä on piilotettu ymmärtämättömiltä mutta ymmärtäväiset saavat levon."
27.04.2023
Uusiin
Ajallisen rakenteet hajoaa ja katoaa.
Ja tämä taivaallisten merien ja merenrantojen maalari ajallisensa kadotti ja tuli suuri muutos; - tarinoitten irtaantuminen ajallisista.
Vanhat ystävät jäi kun Runoilija jonnekin uusien runojen tantereille käi.
Enkä enää tarvitse ajallisten tason toimia vaan, jonkin uuden ylemmän tason tilan tulevia palvelevia voimia.
Joten, vanha saa nyt jäädä vain sen rippeet jää kuin lastuina vanhoille merille kellumaan ja menneistä kertomaan.
On uuden aika!
Näissä merien muutoksissa katosivat kaikki alempien merien tapahtumat ja kaverit.
Uudessa uudet ystävät tai ... vain vanhat rinnalla kulkeneet ja ylempien ulottumat.
Jos siellä uusia kohtaan heitä suojaan, varjelen yhteydestä iloitsen.
On aikojen raja;
yllä uusi
alla vanha.
Uudessa matkaa nyt Runoilija joka uudet maisemat eteensä sai.
Ajallisen laiva on nyt jäänyt taa seikkailijoita ylemmät kuljettaa.
Laiva jatkaa muodossa uudessa seikkailut jatkuvat tulevaisuudessa.
Jos kaipaat, etsi se uusi siellä on jokin näkymätön "some" toisin toimiva ylemmän oudoilla teillä ja sen uusilla merillä.
Me tapaamme vielä - tavalla tai toisella kun olemme yhdessä siellä.
*
13.05.2023 - la 13.30-
Uusi uusi uusi
On monia nykyaikaisia "henkisen" alan podcasteja - turhia suosion tavoitteluja.
Ja yhtäkkiä mieleen kirkastui ajastus: ”Väärin väärin! Minä en usko enää mihinkään noihin”, - vaikka olenkin niitä kuunnellut joistakin jopa aiemmin pitänyt. En enää.
On niin paljon väärää, roskaa.
Joten ... huokaus: -Mitäs nyt sitten? Ja missä vika?
Ja vuoti vastaus:
Uusi uusi uusi
Alemman tason juttuja ovat nuo ne eivät enää tule luo vaan, jäävät ne kaikki alemmalle tasolle.
Ei niillä enää sijaa kun noustaan ylemmä - ei enää noita lasten leikkejä jotka niin kiihdyttää, viihdyttää aikaisen ihmisiä."
-"Turhia tekoja vääriä ymmärryksiä ajallisen touhuja niillä hankkia ain ajallisen tiloja ja oloja - halu, olla jotain suurta.
Ehkä joku siellä onkin, ajallisen oloissa mutta, katoavia kaikki tyynni.
Ne saa nyt jäädä taa ne sinua sisälläsi ärsyttäneet etkä ole tiennyt, miksi.
Siksi, kun ne eivät ole tosia tarkoituksia tulevien oikeita kuvia vaan, ajallisen ulottuman unelmia - olla jotain jossain ennen, ja nyt että jotain suurta kuin ois täyttynyt tai löytynyt.
Lasten tekoja!"
-"Älä vaivaudu
anna olla
eivät sinua kuule
tahto olla jotain ajallisen suurta
se heille on tärkeätä
ja sitä luulla.
Ne ovat kuin totta siellä, ajallisen tiellä.
Uskovat kaikkea
nauttivat, ilakoivat
jakavat toinen toisellensa
nojaavat toisiinsa
- ovat kuin yhtä.
Ja sitä he ovatkin ... ajallisen yhtä mutta hyödytöntä, kun noustaan ylemmä tasolle, jolla ei ole sijaa ajallisen hullutuksille toiveille ja unelmille."
-"Ero on suuri, korkeus suuri värähde suurempi suuri ja se poistaa nuo turhat ja putsaa kaiken roskan
sillä, täällä
on ihan uudet kuvat
toiset ulottumat
haaveet ja tavat
kasvun unelmat.
Sitä tutki nyt mitä eteesi annetaan, kannetaan! Ja saat sisällesi rauhan noista turhista teoista jotka sinua vaivaavat.
- Ovat salassa vaivanneet.
Vaikka olet kuunnellut et ole uskonut et sisälläsi suostunut moisiin menoihin."
-"Yksinäisen siunaus: ei joukkojen mukaan sillä suurissa joukoissa ei ylemmä näe kukaan.
Vaan, on irrottava
opittava kuuntelemaan ja kuulemaan
kasvamaan ilman
palkkaa teoista
kiitoksia, kehuja
rakkauden osoituksia
- ne todistavat juuri turhuudesta.
Sanovat: ”Muista kehua, tilata meitä on jo niin ja niin monta" ... turhaa seuraajien joukkoa, ja niiden kosiskelua.
Irti! - Yksin!"
-"Unohda ajallisen tavat unohda kiitokset ja kunniat esillä olot ja ajallisen suudelmat.
Ole yksin! - ja kasva.
Ei tänne ulottumille joukoissa tulla ei joukoilla nousta kunnioita tavoitella.
Hiljainen kasvun tie jonka aika ... on annettu ei itse hankittu, otettu toisilta opittu apinoitu.
He ovat omissaan kiittävät toisiaan halaavat ja toisiaan kuuntelevat tasossaan kasvavat - he ovat siellä alemmalla tiellä.
Ja pysyvät siellä!
... elleivät eroa sieltä kuin joukkojen teiltä."
-"Vaikea paikka suostua jäädä pois, rukoilla puhtautta viisautta, voimaa, ymmärrystä.
Hengen, mielen, ajatuksen ja kielen puhtautta
sillä, jos sitä kaikkea puhtautta on on se ulottuma silloin ajalliselle mahdoton.
Siin' on nyt se syy: päättyy tää alemman ajallisen taso ja tekojen matka."
-"Ylemmäs on pitkä matka; - ei ensi vuonna jos juuri nyt jotain ajallista löysit ja esille heti pyrit - ei se niin.
Vaan, suostu tiloihin hiljaisiin ja syviin rukouksiin - ei kirkollisiin vaan, sisäisen johdattamiin ylempiin.
Tämä on syy, miks' kuulit että: -”Kaikki on väärin, en usko mihinkään”.
Matkaat nyt ajallisista ylempiin todellisiin sisäisen unelmiin.
Ei enää ajallisen hyödyttömiin unelmiin ajallisen tavoin."
-"Ylempiin matkataan ylempien tavoin
voimin
värähtelyin
näyin
unelmin
ei ajallisen toivein olla
kuin jotain suurta siellä alla
- eikä myöskään yllä.
Yllä tuollaisilla asemilla ei ole merkitystä vaan, siellä on lepo ja rauha tutkia ja kasvaa uusia matkata uusia ulottumia - jotka ovat tosia."
*
18.05.2023
Ajallisen keho ja matka
... kun sen aika on vaik' osallansa se jo ajassakin matkassa mukana on.
Ajallisen vaivat kehon vaivat se väline matkalla vain ajasta aikaan matkaavain.
Mut' huomio suuri sen on matkan ajallisen sillä ilot, surut ilmi tuoda toimet tehdä - syödä, juoda.
Keholle hyvät, pahat nauttia teot, vallat, rahat ottaa vastaan lämmöt, hallat
ja elon iskut ankarat sodat julmat, päivät vaativat - elon teot hyvät .. ja pahat.
Iloita päivistä terveistä kärsiä kasvun vaivoista, sairauksista oppia elämän epäonnista.
Nauttia kehityksen tuomista askelista ja virheellisten kokeilujen vaivoista tahallisten raskaista ongelmista.
Keho raukka ajallisen ilo ja vaiva ja mielensä myötä sen elää ilot, surut tuntien.
Tuossa vain piirto pieni ajallisen matkan ei avaa sen tarkoitusta - ei sen arvoitusta miks' kaikki tää elon vaiva vaik pitkän elon lyhyt matka.
Jotain oppia ja selvittää ajassa vaik viisaaksi tulla - ne palaa tai peittää multa.
Mutta, todellinen elämä on jotain aivan muuta kuin tää ajan pikku rahtunen
joka jo huomenna voi siirtyä joukkoon muistojen vähin erin kadoten
- ja, olet poissa ... jatkat eloasi toisissa maailmoissa.
*
Runoilija taas kyseli, josko alkaisi kaikki olla pian sanottu.
Mutta, johon joku vastasi:
Syvälle, siis ylemmä, on viel pureuduttava ja uusia avattava ajallisen ylle.
Voi, miten paljon vielä ois sanottavaa eikä siihen aikasi riitä eikä ajallisesi voima.
Mutta, osasi hoida, sinulle varattu - siin' on sun unelmasi.
Älä kurkota turhia sanat tulevat ajallansa ja tavallansa salat avautuvat sanoillansa.
Olet vain kuulolla ... ilman mitään sensaatiota puristamista seuraajien tavoitteluita;
ne tulevat mitkä tulevat lukevat ketkä lukevat kuulevat jotka kuulevat ymmärtää kuka ymmärtää - ja uskoo ken pystyy
ja aika jatkuu - sanat jää etsivät tulevissa ystävää heitä lämmittää.
Tämä aika on sokea omahyväinen, oma-arvoinen.
Tuleva on laaja-alainen elää alla ja yllä näkyvällä ja näkymättömällä mielellä avaralla maailmaa uusin tavoin rakentamalla.
Silloin on paikkansa sanojalla aikaisella, ja tulevalla.
Sillä, sanansa on sanottavana monella kuulevalla avaralla ajatuksella sisäisen sydämellä - ... miten sanoa tuo .. ”ylemmän sydämellä”.
*
Pitää mennä kun voi
Täällä ollaan, merellä ajallisen aalloilla iloa ja tanssia ihmiskohtaloita tavata ajallisesta iloita ja nauttia.
Ja joku ohjaa:
Elon kulkua ja kohtaloa kaikki sitä maailman muutosta - ei niin mukavaa mutta lopulla kaunista.
Matkalla sinne muistella: -Oli se silloin niin erilaista kun sai elosta nauttia ja olla vapaana!
Mutta, piirretty mikä piirretty nyt ihmisten käsissä arkinen elämä.
Ohjaus annettu päihin päättäviin tuleviin johdattaviin - minkäs he sille omille oudoille unelmille kaukaa ohjatuille
kuin lahjaksi annetuille tehtäväksi tehdä ja toteuttaa maailmaa muuttavaa - ankaraa.
Minkäs he sille nappulan tehtäville."
-"Kuin suurta peliä paljon pelinappuloita ylimpänä tärkeät alhaalla kärsijät ... vaan, kun loppuu peli, on kaikki poissa alhaiset ja ylhäiset pelilaudan vierellä.
He ovat siinä, ei missään poissa odottavat vain uutta elon mahdollisuutta
jossa nappuloilla uudet arvot ja asetelmat ja säännöt pelin muuttuneet uudet paikoilleen asettuneet
jossa ei enää ole voittajia, häviäjiä on vain rinnakkain eläjiä ja arvot on uudet suloiset tulevaisuudet - ja palautuu hymyn huulet."
*
Ja tästä alkoi se
2. "Viimeisen Vision" valmistelu.
05.06.2023
Lähtösanat
Kertausharjoitus - flunssa
Ajallisen ihmisen immuunipuolustus on kuin armeija täydellisenä toimiva ja ihmistä puolustava.
Mutta, kuten ajallisen armeijakaan se ei pysy toimivana ja toimintavalmiina ilman säännöllistä harjoitusta ja ylläpitoa.
Harjoittamaton ja ylläpitämätön armeija on huonosti toimiva ja mahdollisesti jopa tehoton.
Siksi on armeijaa jatkuvasti harjoitettava ylläpidettävä ja koulutettava jotta se tarvittaessa olisi valmiina torjumaan yllättävää vihollista.
Aika on täynnä kaikkea mitä pitää torjua mitä vastaan taistella - niistä sitten oppia ja vahvistua.
Joten, flunssa on kehon luonnollinen toimi ja kuin sotatoimiharjoitus.
Näin koko keho kaikkineen saa harjoitusta ollakseen valmiina mahdollisen uhan hetkellä.
Ja, onhan siinä "suojausrukouksessa" pyyntö kokonaisvaltaisesta suojasta jossa anotaan ajallisen suojia kehon puhtautta ja puolustuskykyä vihollista vastaan.
Tuo kaikki juuri vaatii kehon kuntoutusta joka tasolla siksi tarvitaan harjoitusta ja vahvistusta tulevia varten.
Ja riippuu kulloisestakin vastuksesta kuinka suurelle vahvistukselle on tarvetta.
Tässä selitys ja syy jos yhtäkkiä kaikki pysähtyy ja keho viedään uudelle harjoitukselle koetukselle kasvamaan ja vahvistumaan taas tulevia varten.
Voimaksi ja viisaudeksi kaikki ja kasvattamaan ymmärrystä ... niin kuin se jokapäiväinen anomuskin kuuluu: ”anna viisautta, voimaa ja ymmärrystä”.
Tässä siis kuin lihaa ja lihaksia anomuksen ylle Korkeimman suojasta ja suojaviitan rakennuksesta.
Anomus on paikallaan ja hyväksi mutta, ihmisellä itselläänkin on osansa kaikessa toimivan suojan rakennuksessa.
Kullakin virkansa ja paikkansa suojauksen rakennuksessa.
Yhdelle voi riittää se pyyntö vain ja toiselle viel lisäksi kuin tehopanssari virkaansa varten.
Suojausrukouksessa on kyse ajallisen kehon suojasta vaik henkinen osa ois jo kiivennyt ylemmä ollen siellä jo toisessa turvassa niin, tämä vähenevä ajallisen osa on yhä vain kasvavien ongelmien seassa ... kunnes viimein vapautuu hänkin ajallisen kahleista.
Koetus oli kova kuin syvä kaivo ja kuuma ahjo kuin olisi vanhentunut sen 12 vuotta - yksi päivä - yksi vuosi.
*
11.06.2023
Kaivo ja ahjo
12 päivää polttoja ja kuritusta kuin jotain upotusta - tai irrotusta, irti jostain ...
tulee mieleen sanat ”lihat luista”
mieli lihoista
ajatus ajallisista
toiveet ja unelmat joutavista
ajallisten pelottavista kuvista.
Tuo oli raskas prosessi;
irrottaa ajatus ajallisista
toiveet ja unelmat salaisista pyrkimyksistä
yhä kasvavista pelotuksista ihmiskuntaa
ja sen yksilöitä kohtaan.
Tiukassa ovat nuo lonkerot ihmismielen, ajatusten, kielen juurissa alati mukana kulkevissa.
Runoilija tehtävänsä saaneena on läheltä seurannut muistiin kirjannut, mist' jotain selvää saanut tässä syvässä onkalossa jonne elämä, tai jokin viel suurempi tuon matkalaisen yllättäen pudotti
kuin kesken matkan kaiken pysäytti siihen paikkaan
... vain toiveita jäi
ja suuri määrä kysymyksiä;
elämästä, tulevasta
omasta osasta ... jopa kuolemasta
ja tuleviin piirretyistä uhista
- jopa ydinsodasta ja maailman lopusta.
-”Ihmeellinen on ollut ajallisen kulku viimeisten kolmen vuoden aikana”, hän itsekseen huokaa ja hieman kauhulla nyt seuraa kaiken vaikutuksia ajallisen oloille, ihmisille, eläimille luonnolle ... kaikelle.
Ja nyt minä olen täällä tämän montun, kuin syvän kaivon pohjalla.
-Kuka minä? Joku saattaa kysyä jos ei ole kulkenut mukana tässä jo vuosia kestäneessä matkassa jota tuo ahkera Runoilija nytkin tuolla ylhäällä kuilun reunalla istuen uskollisesti muistiin kirjaten sanasta sanaan.
Tämä ”minä” olen siis se tuon ajallisen elossa viel olevan Aatami Ajallisen elon osa joka kaikkea seuraa ja tutkii - mihin viel kaikki johtaa!
Hän on sen matkalaisen alati vähenevä ajallisen osa ja tehtävänsä olla kuin jokin anturi välittämässä tunteita ja kokemuksia ajallisen maailman tapahtumista. - Ja, paljonhan niitä anturointeja on ollutkin.
Ja tuo Runoilija, joka ei siis itse ole mitään lihaa ja verta kuten on tuo matkalaisraukan orpo osa kaiken kasvavan pahuuden ja rikollisuuden seassa.
Runoilija vain uskollisesti seuraa hänen matkaansa tuntemuksiaan ja kokemuksiaan menossa olevan maailman muutoksien seassa.
Runoilija itse ei tässä kärsi - hän vain sanoja ja kokemuksia välittää ja tulevia tapahtumia muistiin kirjaa ja mitä kaikkea nyt tuo puristuksissa oleva matkalaisen osa joutuukaan kokemaan.
Mutta nyt, juuri näinä päivinä tämän puristuksen ja kuin kuuman ahjon seurauksena on noussut ilmoille uusia asioita, uusia näkyjä - suorastaan visioita jotka eivät kuitenkaan enää ole sellaisia visioita kuin ovat aiemmin olleet tämän jo noin 40 vuoden mittaisen matkan aikana.
Aiemmin ne aina johdattivat ajallisten auttamiseen sanoin, joskus teoin - uudenlaisin ajatuksin ja mahdollisuuksin.
Niitä visioita on matkalaisen koko persoona (henki, keho, mieli) ollut osallansa toteuttamassa. Ja niissäkin tuo samainen Runoilija on ollut uskollisesti rinnalla kulkemassa.
Mutta nyt, tämän uuden vision synty
on vaatinut kovasti syvää ja polttavaa työtä;
ensin hiljalleen vuosien ja vuoskymmenten työtä
ja nyt maailman yllättävää muuttumista
ja nyt kuin lujemmaksi poltoksi tämä syvä kuilu
jossa näyttää tapahtuvan tuolla alussa kuvattu
”irrottaa lihat luista”
mielen lihoista
ajatukset ja odotukset ajallisista...
siis, irrottaa tämä viel ajallisen vankina oleva matkalaisen pieni osanen nyt ajallisen elon kahleista sinne ylemmälle rauhalliselle tasolle miss' henkinen osansa on jo pitkään matkaansa tehnyt ja omalla osallaan yrittänyt auttaa ajallisen maailmaa - josta itsekin on aikanaan matkalleen lähtenyt.
Kun tämä ahjo on nyt, kohta, loppuun kalkuteltu irrotettu se ajallinen irti ajallisen ulottumasta ja tämä kuin Anturi-raukka on noudettu takaisin sinne, missä matkalaisen muu osa on jo menossa.
Silloin vapautuu matkalainen kaikesta ajallisen kahleesta ja painolasteista sen huolista ja murheista.
Ja tuo uskollinen Runoilija saa myös vapauden tämän ajallisen ajan raskaista muisteloista.
Ja nyt se, mihin jo edellä oli viittaus ”uusi visio” tai uusista kaikkineen, sillä, tämä ajallisen taivalhan on vain pieni osanen koko pitkästä matkasta - sen vain ajallisen aisteille näkyvä osa.
Siis, ei matka pääty vaik ajallisen näkyvä päättyy. Se päättyy vain ajallisen silmin näkeville mutta ylemmissä kulkeville se matka jatkaa uusiin ylempiin maisemiin ja ulottumiin.
Siis, nyt on kyse ”Uudesta Visiosta” sen tarkoituksesta ja mahdollisuuksista.
Sitä on kyllä kuvattu jo monestikin tuolla edellä mutta siihen palataan uudelleen, kunhan kaikki ovat kokonaisuudessaan paikalla.
No, Runoilija on vielä tuolla kuilun reunalla ja matkalaisen ajallinen osa on ahjossaan loppukuonien hionnassa
mutta sitten ... kun se kaikki on valmista lähtee matkalainen kuin ammus, tai nuoli kuopasta ja vain ajallisen muistot sinne jää ja kaikki ajallisen tarvikkeet häviää.
Ei niillä ole enää sijaa siellä uusissa. Siellä on uudet tavat.
-No, mitenkäs tämä nyt jatkuu tästä? Joku jo ennättää kysyä.
-Sen ehdin tässä vielä kirjoittaa, rauhoitta Runoilija, -kaikki ei ihan vielä ole valmista.
Mutta matkalaisen osalta on irrottelut irroteltu siteet ajalliseen katkottu polton aikana ajallisen halut ja hingut vaimennettu sydän rauhaisasti uusiin suunnattu.
Kohta on aika täys - ja kun lupa on saatu niin ylhäältä, kuin myös matkalaiselta itseltään tapahtuu se kuin ihana ihme - koittaa uusi aamu sotia, vainoja vailla.
Eikä ajalliseen jää enää minkäänlaista ikävää vaan, kiitollinen mieli opettavaisesta matkasta ... joka siis jatkuu ylemmällä tasolla.
*
-Tässäkö se sitten oli tämä matkan määrä? Kysyy Runoilija jo hieman uteliaana.
Siihen vastaa hän, ken tietää voimansa ylemmän.
Harvallapa siellä on ollut haluja enää ajalliseen palata.
Ja, mitä nyt tänne jäisi sellaista, mitä ei uusissa olisi - noo, sodat tänne jää, ja kiero vääryyksien elämä ... mutta, niistä sitten enemmän, kunhan ehdimme."
*
11.06.2023
Anturi havahtui
Aatami Anturi tuli huomaamaan ett' matkaa ajallisissa on enää turha jatkaa kun jo niistä vähäisistäkin ajallisen tiedoista voi jo piirtää kuvia millainen tulee olemaan ajallisen tuleva.
Joten, Ajallisen Aatami Anturi: -Irti vaan, ja ylös! sinne, miss' muukin matkalaisen osa jo on se aikoinaan matkalle lähtenyt Taikuri ja monien matkansa hahmojen kautta Taistelijaksi kasvanut ja viimein Narrin aseman saavuttanut henkinen vapaa persoona - jollainen hän nyt siis on.
Matkan anti on saavutettu ei enää ole mitään syytä jatkaa ja ajallisesta mitään uutta oppia sillä, se kaikki tuleva ... on vain raskasta.
Joten, Taikuri, kaikkien hahmoinsa kautta nyt Narri on valmis poistumaan ajallisen tarinasta kaiken tarvittavan saaneena.
Joku toinen tästä jatkakoon, kelle sellainen osa ja voitelu annetaan ja suodaan.
Se ei tule olemaan helppo virka vaan, jos sellainen on tehtävä sille sitten vain voima ja ymmärrys ... kuka lie hän sitten onkaan.
Nyt Narri poistuu ajallisista ylempien ulottumiin
ja jatkaa seikkailuaan siellä
uudella tiellä
uudessa ulottumassa
paremmassa maailmassa.
Seuraava ”Taikuri” jatkakoon nyt tästä ja jos mahdollista, olkoon tämä, tämän matkan kasvutarina; Taikuri > Kapteeni > Taistelija > Narri ... ja mitä muita niitä nyt onkaan ollut jonkinlaisina taustaportaina hälle tulevien matkallansa."
*
15.06.2023 klo 02.19
Yhteenvetoa tapahtuneesta
Yöllisiä ajatuksia kaivon pohjalta
(On kuin tämän matkalaisen oma Jobin kirja)
Tämä prosessi (ilmeni flunssana) riipi pois ajallisen haluja iloja, ja myös sen tanssin, joka on aina ollut kuin viimeinen toive matkan koetusten keskellä: -”Mutta oi, saanhan minä vielä tanssia!?” Ja ainahan tuohon pyyntöön on suostuttu.
Vaan, miten lie nyt kun olen raskaan kaivoni pohjalle käpertynyt.
Tuokin huokaus kuin huomaamatta jäi pois vaikka kaapissa oottaa viel uudet tanssikengät askeltakaan tanssimatta.
Jotain tapahtui tuossa kahdessa viikossa kun tuokin tärkeä ajallisen kuin ikuinen toive ... on poissa.
Mitähän muuta vielä onkaan tapahtunut sen tulevat päivät varmaan esille tuovat. *
15.06.2023 02.53
Aikaisemmin kun katselin eloa ja tulevaa sitä katselin ajallisen ajan ja kehon kautta ajallisen mielen ja ajallisten opittujen kautta.
Nyt kun katselen tulevia katselen suoraan tulevien unelmia ja niiden kuvia odotuksia siten, että ajallisen osuus on kokonaan pois pyyhitty eikä se enää ohjaa ajatusten kulkua.
Ja nuo ajatuksetkaan eivät ehkä ole enää ajallisen ajatuksia vaan, jotenkin uusia ylemmän tason ajatuksia joita ei ajallinen enää ohjaa.
Vaan, nyt ajallista ja tulevia katselee aivan eri tavalla kuin ennen - ei enää sinne kuin jotain rakentaen, suunnitellen vaan, kuin kaiken sen läpi nähden tulevan turhuuden, kaiken muuttumisen;
miten kaikki ihana on poistuva
kaikki kaunis on pian katoava
miten ystävyys ei ole enää rakentuva kuin ennen ... kaiken läpi näkee kuin turhuuden ja turhan pyrkimyksen.
Olo on haluton ei enää tahtoa panostaa ajallisen tulevaan vaan, katse jo ajallisen tulevan taa joka uutta elämää lupaa.
Viimeinen Visio = keho ajallinen + ajaton;
lähtötila
valmistelu
ajallisten purku
muutokset, keho, mieli, toiveet
edessä vain kuin ajallisen tyhjyys
- mutta ... sen takana on jokin uusi!
*
Klo 03.20
Ja kasvoi se ”Viimeinen Visio” kuin kesken kaiken ajallisen viel kiihkeän menon.
Kuin vain yks sormien napsautus
- ja kaikki muuttui;
ajallinen meno ja terveys
ajallisten kiinnostus ja sinne rakennus
ajallisen halut, ystävät, toiveet, unelmat
- kaikki kuin kerralla pois.
Kiinnostus kaikkeen ajalliseen oli pois maku oli pois ruuan, juoman, elokuvien ... kaikki veks - vain yksi sormien NAPS!
Ja siitä se vähin erin alkoi kasvaminen jotain uutta kohti ... jota tietenkin edeltää riisuminen vanhasta pois.
Kaikki aikaisemmat halut ja hingut, yllättäen pois.
Outo hetki
taitekohta ajallisen
jokin uusi
taakse viel näkee, vaan eteenpäin ei .. vielä.
Minusta on tullut raskas;
kehoni paino
mieleni paino, ilottomat ajatukset
... miten jakaa tätä hetkeä, kuin taakkaa
olla kuin rasittavaa kuultavaa
kuin ainoana toiveena ett' pysyis vielä tää ajallisen olo jotenkin kasassa että pääsis ”terveenä pois” - tuo juuri nyt kuin ainoa toive ois.
Eikä enää sitä hullua tarvetta kaikkea jakaa toisia sanoin, tai muilla tavoin kantaa ja palvella - kaikki sekin hinku on pois.
Ainoastaan enää se ett' saisin kaikelle hullutukselle sopivan päätöksen ja voisin sanoa:
-”Se oli nyt tässä tämä ajallisen elo ja eloni pätkä”
ja vaikka kuin pirruuttain luvata: -”Jatkuu jossain seuraavassa ulottumassa”.
Vaan, onko oikeasti tuollaista toivoa ... ja halua - en tiiä - ihan sama.
Alkaa kait olla valmista!
-Mut .... mites mun ...nys-sitte?
*
17.06.2023 00.40
Yöllisiä muistoja
Uhkia ...
Jos oman kehon päätösvalta minulta poistetaan ja valtion, tai muun hallintavallan toimesta puolestani päätetään, mitä minun on tehtävä tai mitä minulle pakotetaan tehtäväksi ...
niin, minä lähden, vaik omin voimin rikon tämän ajalliseni hahmon ja pääsen ajallisen hullutuksista kerralla vapaaksi. En vain suostu!
Vaikka jo samalla muistankin, kun olen asiasta aina välillä kysellyt, että poistumiseni, kun vihdoin sen aika on tapahtuu kuin hiljaisesti liukuen ajasta toiseen siirtyen, ajattomaan - kuin huomaamatta. Hyvä niin.
Harkittavahan tuota kaikkea vielä on ja katsottava, miten kehittyy tää ajallisen elo - ja eloni virka, jos sellainen vielä on. Ja jatkan pohdintojani...
Millainen on minun sisäisen ihmiseni muoto? Onko se kuin olen nyt ... vaikka tämähän on muuttunut koko ajan jo pitkän ikäni matkan aikana ja edelleenkin vain muuttuu - vanhenee ja vähenee, tahdon sitä tai en.
Olenko sidottu tähän nykyiseen muotooni ikuisesti - en kai!
Vai, onko minulla jokin muu muuttumaton muoto ehkä jokin henkinen vai, onko muotoa, kuvaa ollenkaan - henkihän on henki ei ajallisen ainetta, kuin olen vielä nyt ajallisen näkyvällä osallani.
Ajallisen yössä kun on aikaa ajatella, pohdiskella menneitä, olevia ... ja tulevia, viel tuntemattomia.
Minä muistan unen, tai moniakin unia sieltä sen ensimmäisen voimakkaan ja eloa muuttaneen vision alussa, 40 vuoden takaa.
Olivat värikkäitä, lenteleviä, outoja suuria rakennuksia, korkeita suljettuja kirkkoja jokia, joita pitkin kulki isoja valkeita laivoja .. kaikenlaista.
Vaan, yhdessä unessani, sen vieläkin tarkoin muistan vaikka aikaa siis kulunut jo 40 vuotta minut johonkin lentokoneeseen pakattiin ja minut lennätettiin jonnekin korkealle.
Ja kun katsoin alas, näin vain metsää metsää ...
En tiedä miten se tapahtui, mutta minut pudotettiin koneesta vapaaseen pudotukseen, ilman laskuvarjoa sinne vain jonnekin alas. Minä putosin ja putoamistani sivusta seurasin.
Seuraavassa kuvassa näin sivusta katsottuna miten pudota mätkähdin maahan, tasaiseen kohtaan ... kerran pomppasin, ja siihen jäin.
Ja seuraavassa kuvassa minä kävelin jotain valkeata mutkittelevaa käytävää pitkin. Valkeasta levystä lattia, seinät ja katto. Valaistu, vaan ei ikkunoita. Leveys ja korkeus ehkä noin 3 metriä.
Kävelin mutkittelevaa käytävää kunnes saavuin käytävän päähän. Siellä oli seinässä peili, josta katsoin itseäni vaan, kuva jonka näin ... ei ollut minun kuvani vaan, jokin kuin pyöreämpi kasvoinen britti hieman punertavat kasvot ja vaalea porkkanatukka.
Ihmettelin: -Enhän tuo ole minä!
Kuka se sitten oli, sitä en tiedä, mutta muotoni oli toinen, kuin olin silloin 40 vuotta sitten. Enkä kyllä vieläkään ole sen kuvan näköinen. Ei mitään yhteisiä piirteitä.
Sitä silloin ihmettelin, kuten nytkin kun tuota untani muistelen.
Minä silloin siinä unessani kuolin.
Samalla silloinen ajallinen eloni muuttui silloinen elämä kuin kuoli ja arkinen eloni muuttui täysin.
Siitä alkoi henkinen taival - joka taitaa olla allani edelleen, tosin monien vaiheiden kautta kasvaneena ja lähes täysin muuttuneena.
Nyt mietin, näinkö jo silloin tämän ajallisen eloni päätöksen ja muotoni muuttumisen. - Saas nähdä.
*
18.06.2023
Alkemistin kulta
Minä mietin myös ...
Ajallisen elämän alkemisti tekee lyijystä, tai mistä lie ajallisen aineesta ajallisen maailman kultaa ja se on olevinaan jotain suurta ja tavoiteltavaa.
Mutta, ylemmän elämän alkemisti tekee kultaa viisaudesta ja ymmärryksestä ja näiden lisäksi ilmasta, vedestä ja ravinnosta sitä todellista puhdasta kultaa tuota ajallisen kultaa kalliimpaa.
Tuo ylemmän puhdas kulta on ihmistä ravitseva ja puolustava; puhdas ilma puhdas ja terveellinen vesi puhdas ja terveellinen ravinto sekä kaikkinainen suoja.
Noiden kautta terve ja puhdas keho ja jokapäiväinen suojaus kaikkea ajallisen vahingollista vastaan.
*
22.06.2023 04.04
Käsittämätön taistelu ja muutos
(Kuin valmistelua Viimeiseen Visioon)
En ymmärrä ei ymmärrä keho tätä uutta tilaa ”harjoituksen” (sen flunssan) jälkeen tai tämän oudon prosessin joka flunssana ilmeni ajallisen ajassa.
Se ajallista muutti ensin kuin kaiken pysäytti kaiken ajallisen elon lopetti nautinnot poisti; maut, hajut, halutkin liikunnan riemun - sen tanssinkin ... kuin ois kaiken riipinyt pois.
Ja vaik osittain kunnon vihdoin palautti toisen korvan viel lukitsi kuten lentokoneen noustessa tai laskiessa ... kuulee, vaan kuitenkin kuin tukossa jotain painetta paineen muutoksesta pään sisällä, korvakäytävässä.
Nyt valvon ja mietin, mitä ihmettä ja tulossa Juhannus, huomenna aatto.
Ei kiinnosta! Ei innosta! - mikään.
Tuotakin kaikkea kuvaan kuin vain kehollani - ilman sitä henkeä, jonka joskus lahjaksi sain. Tuollainen tunne nyt.
Olen outo, jotenkin kuin ajallista vailla enkä uskalla ajallisen tekoihin, iloihin, tarttua.
Eikä kukaan auta, kuin on auttanut ennen sanoja jakanut, viisaita, kuvaavia - olen kuin yksin kaiken keskellä yksin outona ”kuorena” henkeä vailla kuin vieraalla maalla.
Joko tätä kuvasin aiemmin, edellisissä kirjoituksissa - en muista - ja nyt minä elän sitä todeksi.
Missä olen?!
Siellä syvässä kaivossako vielä vaiko jo noussut pois että vain kuin ajallisen ”raato” sen pohjalla vielä ois.
Kuka tätä nyt kuvaa ja tuntee? Se vanha raatoko, vaiko jokin muuttunut uusi jota en vielä tunne. En sitä raatoakaan enää ...
(Jälkilisäys: No, Runoilijahan se siellä uskollisesti kaikkea muistiin kirjasi, kuten aina ennenkin näiden vuoskymmenten aikana. - Mihinkäs hän, uskollinen, nyt virastaan.)
04.25 Lopetan nyt tähän ja jään tähän outoon tilaani. - Oikea korva edelleen tukossa.
Se Runoilijakin on poissa. (Siis, siltä kuin tuntuu) Vai, se raatoko tässä jotenkin sanoja raapustaa.
04.30 Kuorena kuljen intoja vailla, ajallisen haluja - ei ees tanssia, huokaan.
04.56 Jokin Korkeimman ohjaus ei kuitenkaan ”kuorta” jättänyt oman onnensa nojaan ... näin nyt huomaan vaan, edelleen hän auttaa ja ajallisen kulkua ohjaa.
Ajallisen kavereita mieleen nostaa ... selkävaivaisia pitäisikö auttaa - syitä vaivoilleen etsin. Lupa ois auttaa, näin ymmärrän.
Henki lähti - ohjaus jäi, näin kuvittelen.
Ei kuitenkaan niin, vaan tämä outo koetteleva hetki vain kuljettanut tunteisiin, ajatuksiin sekaviin.
*
25.06.2023 03.35-
Kiittämistä
... ja kuin suuren muutoksen sekavuutta.
Minä kiitän nyt ajallisen suurimpana saavutuksena, Narrina aiemman matkani aikaisia hahmoja jotka toinen toisensa perään kasvatitte ja annoitte hyviä neuvoja ja opastuksia.
Minä kiitän sinua matkani aikana aina valmiina ja uskollisena toiminut Runoilija joka väsymättömästi olet jaksanut muistiin kirjata matkani aikaisia hetkiä ja tarinoita.
-Oi, Koala ... olet olet. Tottakai sinua nyt aivan erityisesti kiitän. Uskollinen olet ollut.
No niin, ja sitten kiitän sinua, Taikuri jonka kanssa ja hahmossa jo aika varhaisesta yhdessä matkattiin ja kasvettiin tätä outo matkaa.
Ja sitten sinä tärkeä Kapteeni, kiitos joka taitavasti luotsasit tätä outoa elämäni laivaa. Ja muodonkin sinulle lainasin Captain Morganista maukkaasta rommipullosta - iloinen ja hauska merten valloittaja, tuo Morgan.
-Juu juu, muistan muistan.
Ja sitten tuo vähän vieläkin arvoitukseksi jäänyt Merten Mies, joka kuin kaiken edeltä ties ja joka tuolla jossain taustalla huomaamattomana hääri ja matkaa vahti. Miten sinua oikein osaisin kiittää ...
Ja sitten sinä, Taistelija joka muotosi sait Maltan Ristiritarista. Sinun kanssasi kasvoin laivasta pois oudolle ylemmälle ulottumalle. Kiitos.
Niin, ja sitten te kaikki laivan matkalaiset, ensin te miehistön jäsenet: Alkemisti, Mystikko Erakko, Näkijä - kasvunsa teilläkin kaikilla yhteisen matkamme aikana. Kiitos teille.
Ja sitten te kaikki arvokkaat laivalla vierailleet mystiset matkalaiset; kaukainen THOT, upea runoilija Homeros, salainen Taivaan Kuningatar, ja Valkoinen Kotkakin oli, ja se ahkera pikku kyyhkynen, joka viestejä välitti Ajallisen ja laivan välillä ... ja ketäs muita teitä nyt olikaan ...
niin, Kuolema, joka jakoi viisaita sanoja ja nyt viimeisimpänä Saarnaaja, joka kuin lyttäsit kaiken ajallisen viisauden siis, sen ylemmän viisauden näkemisen jälkeen, kun pääsi täältä ajallisista pois. Kiitos teille kaikille.
Olikos teitä vielä muita, pitää vähän muistella ...
Niin, olihan matkalla, ja tarinassa myös joku Filosofi, ja Aatami Ajallinen, joka oli tuon Kapteenin vielä ajallinen osa maan päällä ja joka osallansa suoritti myös tärkeän Anturin osaa tutustumalla ajallisen matkan viimevaiheen tärkeisiin ajallisen ajan kokemuksiin ja tuntemuksiin vuosina 2019-2023.
No kuitenkin, kiitos teille kaikilla arvokkaista sanoistanne tuon oudon laivamatkan aikana.
Tiedän kaikkien kanssa ja kautta minusta vihdoin kasvoi ja valmistui se viisas jonka hahmossa nyt Narrina kuljen, vihdoin kaikesta vapaana, elämästä paljon oppineena. Se minussa on nyt vallalla, kun kuljen uusissa, jossain kaukana, tai vaikka hyvinkin lähellä, ylemmissä. - Sitä nyt tutkitaan ...
En osaa, tai uskalla vielä sanoa, että ”kaikesta kylläänsä saaneena”, kuten Raamatun vanhoilla hahmoilla oli tapana todeta kun poistuivat ajallisen elon kuvasta.
Välivaihehan tämäkin vain on, sen jo tajuan vaikka salaisuutta kaikki viel on - siis, tämä ulottumien raja, ja tilojen ja ulottumien vaihto.
Ajallinen ehkä jo riittävästi kuvattu, yhden
matkalaisen osalla ...
toisaalla kaunis
ja toisaalla kauhea ja pelottava paikka
mutta, kaikella tavalla kasvattava
- jotain vartenko
ja jonkin takiako itse kullakin.
Ehkä tuo tuleva matka antaa tuohonkin vastauksia.
Ja, jos tuo Runoilija viel jaksaa noissa uusissakin kanssani kulkea niin, saatammehan me sieltäkin jotenkin välittää niitäkin kuvia ajallisen ulottumalle ... että, mitä kaikkea ehkä viel on luvassa.
Tuosta en osaa nyt mitään enempää sanoa - ja, onko oikeasti ees olemassa. Pianhan se selviää.
Vaikka, onhan siellä ajallisen matkalla ollut niitäkin, jotka ajallisesta kuoltuaan ovat käyneet sanojaan ja kokemuksiaan kertomassa; menneistä ja siitä uudesta olosta missä ovat nyt niin onnellisia maanpäällisestä vihdoin vapautuneina.
Ja olihan nuo jo mainitut vanhat mestarit, kuten THOT, Homeros, ja Saarnaaja ... ja miksei Kuolemakin, onhan hänkin monien rajojen takana, lähellä ja kaukana.
Tarinassa välillä vilahti myös Kertoja ... joka kävi jotain taustoja kuvaamassa ja tarkentamassa - hän asioista tiesi, vaan miltä tasolta hän niitä katseli, se on jäänyt vielä avoimeksi.
Ja sitten ... onhan tässä vielä yksi yksi mystinen, ”Minä itse” joka näitä nyt tässä mietiskelee ja kuvailee ... vaikkakin tuon Narrin hahmoon pukeutuen.
Mikäs Minä nyt sitten olen - näiden kaikkien takana - tuon vapaan Narrinkin joka kuin kaiken ajallisen kasvun tuloksena - tai ainakin tämänhetkisen kasvun tuloksena nyt kuin kaikesta vapaana.
Mistä kaikesta hän nyt on vapaana, ajallisestako?"- Niin juuri, ajallisesta ajasta.
-"Ja, mikäs Minä nyt sitten oon?
Kait tuokin on tässä vielä selvitettävä; olenko Minä, oikeasti, tämän kaiken takana - vai, onko vielä joku, tämän Minänkin takana.
Niin, tuosta tuli vielä mieleen että, onhan koko ajan ollut niitä opastavia ja auttavia äänettömiä ääniä eri ulottumilla ja ulottumilta. Niillä ei ollut mitään erityistä muotoa, joten ne kuvattiin vain erilaisilla merkeillä, kuten, ja ylempi
Heillekin tietenkin suuret kiitokseni arvokkaista tiedoista, avuista ja ohjauksista.
04.40
-Ai niin, no tietysti, tottakai! Kaikki ne ajallisen elon henkilöt, joita tuo Taikuri ja Kapteeni viel ajallisen ajallansa kohtasivat, ja joiden kanssa ja kautta tätä matkaa rakensivat. Kiitos heillekin kaikille. Hyvä kun muistutit, koala.
-No niin, todellakin koala, sinähän se siinä, mun paras ja uskollisin kaveri ja ystävä kaikilla matkoilla ... olethan sinä ollut siinä, koko ajan rinnalla. Ja auttanut monella tavalla. Mites minä nyt en sinua heti muistanut. ... Vaan, ... enkös minä jo tuolla ...
-No niin, todellakin. Sinähän olet ollut siinä vierellä niin itsestään selvänä, etten aina edes huomannut että olet siinä. Olet ollut kuin osa minua. ... Mutta, ... enkös minä jo ...
-No niinpä, ... mitähän sinä nyt oikein tarkoitat?
-No annas vielä kun minä vähän mietin, hmmmm ...
-Juu juu, kiitin kiitin, kai ... tai no, kiitos kuitenkin vielä kerran sinulle koala, tai näin kaverillisemmin Getsu, Gennart Gentsu, ollu kiva reissu meillä, vai mitä.
-Heei .. ihan kuin tuossa ois ollut jotain pientä kitker...
-Noo juu ... mun kanssahan kun aina tapahtuu kaik...
-Ai mitä sanoit, Koala, en oikein saanut selvää?
-Juu, niin ... se on kyllä ollut hyvä asia se. Ollut jotenkin ...turvallisempaakin.
- ... just-ni ... iha-just-nii mäki täs-just-aattelin.
Mut hei .. Kippari kapperi, tai Narri harri varri vai mikä sä-nyt sit ootkaa tänää... nii-ett, mitäs me nys-sit-tehdää .. tai mihis me nym-mennää - ku-ov-vähä-niiku outo hetki täs menos? ... Mitäs sä "viisas" tähän-nys-sit-sanot?
*
06.07.2023 Eino Leinon päivä
Me nousemme
Me nousemme ylemmä on aikamme täys taivas on kirkas eikä myrskyä enää näy.
On taistelut käyty kuin näkymätöntä vastaan tunnen lepoa ja rauhaa nyt ainoastaan.
Virkansa kaikella menneellä ajalla ja tulevalla - suurella unelmalla jot' viel' tunneta ei ajan pauhinat kaikki toiveet jo mukanansa vei.
Rauha on unelma, kuin mahdoton tulevaisuus tuntematon ... järkkyy maailma ja ainoa unelma on: Miten selvitä huomenna.
Aika on täys, mikä kummallista lie sillä, päättymätön on ajan tie vaikka onkin se vain meillä ajallisen maailman pikku enkeleillä.
Ylemmillä ylemmillä ei aikaa oo me matkaamme nyt ajattoman kainaloon joss' toiset on aatteet toiset on vaatteet toiset on tahto ja toivo - taistoja, sotia vailla.
Poissa on ihmisen kiero mieli kavala, pilkkaava kieli - ja se ajallisen rakkaus mi ei rakkautta oo ihminen kaiken kääntänyt omaansa kieroon.
Suora ja kirkas on tuleva maa joka on vain unelmaa ja tilaa tuntematonta
jonka varjoa tummaa on tämä ajallisen maa täynnä vihaa ja katkeraa.
Mut' takana sen, mist' varjo lankeaa on todellisen elämän unelma jot' kukaan ajallinen ei tunne, ei nää vast' muotonsa uusi sen nähdä voi ja jotain siitä ymmärtää kuin pienten kirjainten lailla yksi kerrallaan kuvaavilla kuvaa vajavaisesti rakentavilla matkallaan kasvavilla kohti ylemmä, ylemmä, sitä suurta - joka on kaiken kauniin alkujuurta.
Ja Rakkaus saa sisällön, kuvan uuden jost' ei ees varjoa tuu valkeus pala palalta rakentuu ja uusille silmille avautuu.
Ja aukee silmät ja korvat uuteen - tulevaisuuteen jot' ei ihminen ajallinen tunne lain vaik' sisäiseensä siitä hän kipinän matkallensa sai.
*
-No niin, siitä justiin. Oisko siinä meille nyt sitä uutta suuntaa.
- ... emmä-oikee-tiä - mitäs-mä-sit teen siel?
-Aaai, no kyllähän sulle nyt hommia löytyy. Sinähän voisit nyt aluksi ... vaik laulaa jotain.
- !! ... ja mähä en-kyl-rupee mikskää linnux sulle!
... hullu Narri .. vai mikä-se-nyl-lie. Hö!
*
07.07.2023
Lähtemisen pohdintaa
-Niin no, katso nyt vaikka tuo kohta:
"Mut' takana sen, mist' varjo lankeaa
on todellisen elämän unelma
jot' kukaan ajallinen ei tunne, ei nää
vast' muotonsa uusi sen nähdä voi
ja jotain siitä ymmärtää
kuin pienten kirjainten lailla
yksi kerrallaan kuvaavilla
kuvaa vajavaisesti rakentavilla
matkallaan kasvavilla
kohti ylemmä, ylemmä, sitä suurta
- joka on kaiken kauniin alkujuurta."
-Niin kato ... kerättäis noita pieniä kirjaimia ... yhdessä siis, ja toi Runoilija kirjais ne puhtaaks ja jaettais niitä sitten jonnekin, vaikka tuonne alemmalle ajalliselle. Mitäs tuumaat tuosta?
-... ja .. mitäs mä-sit-siin ... ehämmä tostakaa mitää tajunnu ... vai, pitäskö munki täss-joteski- muutuu ... et mäkit-tajuaisin noit jotai pikku kirjaimii?
-Ai niin, no niin-no .. ehkä. Ja onhan sinulla aina ollut noita teräviä havaintoja näillä meidän matkoilla ... ehkä varmaan tuolla uudellakin.
-No-niin-no ... oham-mulla ollu, ja ohan täss jonku vähän valvottava sun perääs - - - noo .. ookeei .. mennään sit, vaam-mites-se sit tapahtuu .. se menemine?
-No hyvä, kuunnellaas vähäsen, ehkäpä joku meille ohjeita antaa - niin kuin aina ennenkin.
-Okei .. kuunnellaa ... ... ... ... mä-en-kyl-kuule yhtääm-mitää. Kuuleks-sä sit jotai?
-Ootas vähä ... ootas ...
*
09.07.2023
Ohjetta matkalle
Nuo ajallisen ulottumat ... ajallisissa pärjää kyllä niillä .. vaik nouseehan nekin tässä mukana.
Mutta, ylemmä ei nousta ajallisen keholla vaan, ajallisen henkisellä osalla. - Tuo on tärkeä ymmärtää.
Ei ajallisen kehon värähtelyn kasvatus riitä tuonne ylemmille vaan, ulottumilla on omansa rajat; ajallisella omansa ja ylemmillä ain omansa ylemmän tason mukaan alkaen siellä alemmalta ja nousten ain ylemmälle kasvun myötä - ja siinä samalla tapahtuu se värähtelyn kasvu.
Näin vähin erin eriävät toisistaan ajallisen keho ja ajallisen henki - jossa siis tuo henki on ikuinen ja tuo ajallisen kehon osa on vain ajallinen.
Tuo tapahtuu kaikilla ajallansa - tuo ajallisen ja ikuisen ero yleensä kehon kuolemassa jolloin tuo ajallisen henki jatkaa vapaudessa vapaana ajallisen kehon taakoista.
Mutta, tuo erkaantuminen voi tapahtua myös tuon ajallisen kehon aikana jolloin ajallinen ihminen elää kuin kahdessa ulottumassa; keho alemmalla ajallisen tasolla ja henki ylemmällä henkien tasolla - ja siellä on monia tasoja.
Tässä tapauksessa on vielä yhteyttä ylhäältä ajalliseen ja jonkin verran myös ajallisesta ylempiin.
Ja näin on nyt teillä matkalaisilla ... ... niin no, tuo on kyllä aika hauska porukka; yksi on henkinen toinen on ... no, miten sen nyt sanoisi ... nukk
Niin no, en tietenkään sano, sillä noilla kahdella on omansa maailma, ja kuin omansa yhteys jotenkin ... mielikuvitustasolla.
Siis, he ovat yhtä ja toisen henkisyys kantaa toista ...
Niin, no niin ... oikein, aivan oikein.
Ja siitä suuresta laivan matkalaisten joukosta on enää mukana vain tuo Runoilija.
Niin, tuo Runoilijako? ... hän on tavallaan kuin mielikuvitushahmo mutta osallaan myös tuon henkisen osan jatko samaa kokonaisuutta.
Hän on tuo, joka on nyt tuon Narrin sisällä ja kulkee Narrin hahmossa - vaikka ei nyt kuitenkaan ole oikeasti tuo Narri.
... Noo, hän on tuo alkuperäinen matkalainen joka aikoinaan tälle matkalle lähti ja siinä hänen sisällään oleva henkinen osa.
Kipinä .. no juu, kyllä juuri se matkalle annettu kipinä joka kylläkin jo silloin lähteissä oli jo vähän enemmän kuin pelkkä kipinä. Pieneksi tuleksi jo silloin kasvanut. Matkalla sitten enemmäksi vahvistunut.
Et ollut sinä vielä silloin sinä tulit mukaan myöhemmin - omalle tärkeälle paikallesi.
Niin olet - ja tärkeällä paikallasi.
Ei, ette jää .. ette tietenkään vaan, kohta lähdette edelleen, kohti sitä tehtävää joka siinä runossakin esille nousi vähän salaisesti ... niitä "pieniä kirjaimia".
Noo, tuo Narri kyllä ymmärtää ja hänkin kohta vielä enemmän ja sitten on aika täys matkalle lähteä sinne ... uusille ulottumille. Sitä väreiden nousua vielä vähän odotellaan.
No te lähdette tietenkin kaikki yhdessä sillä, kullakin teistä on oma virkansa - tärkeä virkansa tulevina aikoina.
Sinullakin, ole huoleti .. huomaat sen sitten matkalla yhä paremmin.
-Sain kyllä, sanasta sanaa. - Onhan tässä jo totuttu. Ja myös tuon ”tärkeimmän” puheenvuorot nekin sanasta sanaan.
(kuului jostain aivan pieni huokaus) Oli se niin .. juuri niin se oli.
Vaan .. mistäs me nyt sille ne siivet keksitään ... jotkut vaikka harmaat ja vähän karvaset.
Jos vaikka joku siellä valmistaisi sellaiset - no, onhan tässä vielä aikaa ennen kuin näiden kanssa niin kauas päästään :-)"
*
20.07.2023
Lähtötunnelma uusiin
Uusi kuva Narrista, jossain ylemmällä ulottumalla.
-No nyt ... kun tuota kaikkea mennyttä vielä uudelleen kävin läpi, ja joitain muotoja viilailin, ... niin alkaa kyllä näyttää siltä, että tuo koko aikaisemman tarinan rakenne leviää ihan käsiin. Ei oikein enää saa selvää, että kuka sanoo mitäkin ... ja mihin mikäkin liittyy.
-Niin no, koala on kyllä omansa ... ihan omansa ... on ollut sitä aina, vaikka joitain virkoja on hänelläkin ollut, jotenkin vain tarinaan pukien.
Mutta, koala on koala, eikä muuksi muutu!
-On se, on on ... se on tärkeä...
-Nnnnn .. jjjjuuu, on se .. niin se on. Ihan yhtä tärkeä se on kuin sekin. Olet oikeassa.
-Joten, kuten jo tuolla aiemmin on ennakoitu,
jo monestikin, että kaikki muuttuu ...
muuttuu tuolla ajallisissa,
mutta, muuttuu myös tässä matkassa ja tarinassa.
Joten, jätetään nyt ne aikaisemmat muodot ja matkat sinne omaan arvoonsa, jatkamaan sitä, missä mitenkin nyt kulkevatkaan - korville, tai jäävät elämän laineille lastuina leijumaan. Virkansa niilläkin - omansa, ja tulevansa.
Muutetaan nyt muotoa - taas kerran. Selkeytetään vähän, ja kerrotaan sitä viimeisen vision tarkoittamaa kuvaa - nyt siis tästä uudesta ylemmästä ulottumasta nähtynä ja ymmärrettynä. Sen jakaminen on nyt se ainoa tehtävä, kuten se jo tuolla aiemmin tuli sanotuksi.
Siihen siis nyt - ja muoto uusiksi ... vielä kerran.
Kuvataan siis nyt se tärkein - se Viimeinen Visio jota varten tää kaikki matka, kaikki kasvu ja vaiva, kaikki kokemukset ja kuvat, unelmat kaikki
- jota varten siis on ollut tuo aikaisempi kaikki.
Kuin koulua ja koulutusta - oppia nuo vuodet ja vuosikymmenet - vain tätä varten, tätä Viimeistä Visiota varten - ... sen näköaloja ja kuvauksia, lupauksia, tulevien kuvia ja kauniita oikeita unelmia, ja eloja ... tiloja ja oloja, menneitä ja tulevia, ja olevien tarkoituksia ja merkityksiä.
Aika laajaksi pian kasvaa tämä uudenkin tien kuvaus ja sisältö, vaan onko jossain ... ... jatkuu tuosta siinä seuraavassa osiossa.
Joten, siirrytään nyt sille varsinaiselle Viimeisen Vision Matkalle
jota varten siis on ollut tuo kaikki edellä kuvattu vuosien ja vuosien kasvu.
Tervetuloa mukaan sille MATKALLE ->>
- tähän päättyi Matkan valmistelu -
*