26.02.2016
| Hiljainen
hetki viel' tuuleton pien' aamuinen kajo eessä taivaanrannassa kuin lupauksia uudesta kauniista viel' tuntemattomasta ja sataman laituri on tyhjä. |
 |
Kaikki
matka-arkut on laivaan kannettu
kaikki matkalaiset paikalleen asetettu;
kuka hytissään
kuka kannella, tarkkaamassa nousevaa aamua
ja haistelemassa uuden meren tuoksua
ja viel' sen hiljaisuutta
- pientä laineitten liplatusta
ja köysien liikettä ja natinaa.
Ja Merten Mies
seisoo paikallaan
korkealla laivan kannella
sen takana
voimakkaat, meriä kyntäneet kätensä suuressa ruorissa
ja katseensa määrätietoinen, levollinen
kuin naulittuna sinne kaukaisuuteen
jost' odottaa nousevaa valoa.
Ja
olkapäällään on jotain harmaata
pientä liikettä ja …
vähän kuin malttamatonta mutinaa
vaan, se jotenkin hukkuu
laivan kannen muuhun pieneen natinaan.
Ja mastojen
latvat punottavat
kellastuvat
koalan harmaa karva värähtää
Merten Miehen lakin alta pilkottava hiuskiekura
hieman hulmahtaa
- ensi tuulen vire kävi laivan kannella
purjeet viel' rullalla rasahtavat
| laivan
perässä oleva lippu liikahti kuvansa hetkeksi paljasti - jokin… kuin sulka siin' välähti |
 |
ja täyttyi
valolla laivan kansi
kun pieni lämmin aalto paljasti kasvot
viel' hämärässä olleet
… kaivoi esiin silmät, uurteet
ja vanhan parran
- ja yhden pienen malttamattoman harmaan.
Nousi aurinko
taivaan rannan takaa
sen säteet kaiken kirkasti
upean laivan näkyville paljasti
- ja meren kaunis, peilikirkas pinta hajosi.
On aamu!
On matkan ensimmäinen aamu.
#
