|
17.02.2016
Niin, ja aina
on rinnallaan
uskollinen ja urhea ystävä
pikk… eiku siis, harmaissa karvoissa karttunut
jo monia meriä kyntänyt försti
tuo koala-karhu
- ja merien henget on miehistönään.
Ja tälle
matkalle
kaukaiselle
kuin viimeiselle
ei lähdetä enää millään pikku paatilla
vaan, suurella ja voimakkaalla
ja jonka miehistönä on merten henget
ja förstinä koala. |
 |
Ja nämä
meret, mi eessä aukeavat
eivät ole enää pelkästään ajalliset
vaan, myös kaukaiset ulottumat
kuin henkien maitten meriä
viel tuntemattomia
kaukaisia unelmia
jonka meriä
kynnetään kuin liitäen
uusia maisemia ja maita ihaillen
muistiin piirtäen, kuvaten
ihania tulevia luvaten.
Ja näin
kirjoitti hän
kun oli viel satamassa lähdössä vasta
ja katseensa tavoitti taivaanrantaa kaukaista
jossa juuri nousemassa
oli uusi aurinko.
# |
 |
25.02.2016
)))
"-Kerää
menneesi, minä kuulen vain
kaiken min
matkallesi lähteissä sait.
Siel' on sun nuoruutesi
lapsuutesi vuodet.
Siel' on sun
kiivas kasvusi
kuin ehtymätön hetkesi kaikkineen.
Siel' on sun
tasaantumisesi
etsimisesi hetket
ne arvokkaat löytöretket, mit kasvatti sua.
Ota mukaasi
kuin kuolosi hetket
naisesi ihanat ja niiden salat
niissä muistoissa vieläkin hetkin kuin palat.
Hetket ihanat.
Ota mukaasi
kaikki mi kertynyt kirjoiksi on
vihkoiksi
lippusiksi, lappusiksi
menneittesi hetkiksi muistoissa, papereissa.
Kaikki nuo
kerää matkalle mukaan
niitä sinulta ei ota kukaan.
Ja paikat
heille laivassasi osoita
oma huone matkalla
jonne ain hetkin kurkata.
Ja kirjasto
on oleva sun omasi huone.
Sen toiselle seinälle kirjat jo kirjoitetut
ja toiselle viel tyhjät, jotka oottavat
ett' tyhjyyden niiden päältä puhdistat;
tekstit niissä jo valmiina on
aika vain ei avannut vielä
- ne ovat jo siellä.
Ja pöytäsi,
jonka ääressä
ja tuolisi jolla istut
ja kajuutan hiljainen valo
… siellä kuin mystinen kajo.
Nyt vasta
on laivasi valmiiksi lastattu
kaikki mukana
ja kaikilla paikkansa."
-No missäs
mä sit oon!?
Must ei sanottu mitää!
|
 |
)))
-Sinä olet samassa huoneessa kapteenisi kanssa. Eihän ystäviä pidä
erottaa toisistansa.
-Mitäh! Ton
kanssa samassa… ton… kapteenin (... muka).
-Kyllä te
sovitte ja opitte taas.
Hyvähän teidän on siinä.
-(mutinaa) …
kaikki muut saa oman huoneen ja mun sit pitää…
-Sshhh koala,
rauhoitu. Minä teen sulle oman kivan nurkan ja tilan, missä saat olla
rauhassa. Oman pöydän ja tuolin… ja kivan petin. Olet sitten hyvässä
turvassa siinä.
-Hmmmm…
ookeei. Ja mä sit autan sua. Et sä kuitenkaa pärjää siel merellä
ilman mua.
-Varmaan sen
takia juuri meillä on yhteinen huone. ... Mites minä nyt ilman sinua.
-Noni! Hyvä!
Millos me sit lähetää? Eiks kaikki jo ala olla reilas?
-Kyllä kai.
Odotetaan nyt aamuun ja sitä oikeata tuulta.
#
22.02.2016
Laiva on
lastattu lähtöä varten.
Varusteet
paikallaan
ja henkiset eväät
- niillä mennään
ja miehistö yksimielinen
ei kapinaa pelätä tarvitse
… noo, ellei
sitten förstin kanssa
tuon uskollisen
jo harmaantuneen koala-karhun kanssa
ain hetkin pientä väittelyä.
Mietin,
kestääkö kuntoutukset
mill' korjattu matkojen haavat ja rasitteet
mit' kaikki vaatineet tää matkalle lähtö
- viimeiselle
- pitkälle.
))) "-Kestää
se matkansa määrän
eikä enää
sieltä palata tarvitse
… kestävät ne perille
minne kaikelle vahvistettu merkitykselle.
Ei sitä
miettiä tarvitse
ne vahvistettu on merille tuleville
ja uudistuu kaikki kuin huomaamatta
kun aika on jatkaa merille viel ylemmille
- ylemmille, viel syvemmille ulottumille.
Valmistelut on
tehty;
laiva on lastattu
miehistö varustettu
meret, maat, eteen piirretty
tuulet siirretty purjeisiin puhaltamaan
meriä puhkomaan
ulapoita uhmaamaan.
Ja rannat
kauniit, poukamat
ajallansa kutsuvat
lepohetkelle
maihin uusiin astumaan;
mesiä, hedelmiä, maistamaan
ja tutkimaan, mitä uutta avautuu etehen
kun varpaat kastat vetehen
kun rantaan käyt ja kuuntelet
uusia kaikkia suutelet
ja evääksi laivallen
taas uudelle matkallen.
Näin on
matkasi jatkuva
kuin kohti taivasta
ja meriä suuria sen
turvallisesti lipuen
sillä, kartta jo edeltä piirretty on
vaik viel' lähteissä nyt tuntematon.
Vaan, avautuu
se, kuin rullalta
ain uuden päivän myötä
ja matka on työtä arvokasta
eikä mikään estä avautumasta aarteita sen
mit' matka tuo etehen."
Siin' keinuvi
pursi
aamua oottavi
auringon nousua, ja tuulta
sit'
ankkuririt ylös
köydet irti
- lähdetään kohti uutta!
Tulevaisuutta!
-Mut', koala
hei!
Eikös tällä merimatkalla ois paikallaan
joku toisenlainen hattu?
|
-HÄ! |
|
-… niin, tai…
ei mitään. (Antaa olla,
ehkä tuolla on kuitenkin joku funktio tässä reissussa.
Törmätään vaik viel' johonkin oikeaan jouluun.)
-Noni,
alkaahan seki jo vihdon jotain täst' tajuta.
(Muka joku kapteeni. Hö.)
#
24.02.2016
Kapteenin yhteenveto
Satamaan on
saavuttu matkojen takaa
matkojen kaukaisten
vuoskymmenten mittaisten;
opittu eloa
kärsitty
kasvettu
joksikin tultu
monenlaista
kuultu ja uskottu
omaksuttu - luovuttu
haaveiltu suurista - haaveille kuoltu
haavoja nuoltu
menty rikki ja
paikattu
vihdoin, kuin ehjänä vielä
tälle viime asemalle, laiturille, saavuttu
ja huokaistu: -Vihdoin täällä!
- Vaik' en
juurin nyt tiedä oikein, missä.
Vaan,
mielikuvissa viel' edessä seikkailu
jonnekin tuntemattomaan
jonnekin salaiseen unelmaan.
Ja hahmot on
matkalla vaihtuneet;
ajalliset
ja kuin ajattomat, mielikuvien kuvat ja maat
ja nyt… kuvittelen, vaiko nään…
pukeutuu mies
viel' kerran uuteen elämään
matkoja käyneeseen
kaukaisuuksia kokeneeseen - Merten Mieheen
jolla mukanaan
kaikki entinen opittu tieto ja taito
ja usko
ja luottamus
ett' eessä vielä
ehkä jossain kaukana vaikka
on se salattu unelmien paikka
jonne käy nyt tää kuin viimeinen matka
… joka taitaa kyllä olla aika pitkä.
Ja laiturissa
oottavi mua upea laiva
… ei mikään pikku jolla
vaan, suuri
kuin satujen pursi
korkea ja kantava
voimaa matkalle antava
ja jossa on
suuret purjeet
ja kestävä runko
- oikea voiman tunto.
Ja miehistö…
niin
se aika outo on
kuin huomaamaton, sen jo aiemmin kuvasin
ne merten henkiä on
heille tämä matka ei ole tuntematon
… minulle vain
minä oivallisen miehistön seuraani sain.
Niin, eikä
unohtaa saa
tuota jo vähin erin rinnallani harmaantuvaa
pikk… eiku siis, uskollista koala-karhua
joka kanssain on seikkaillut niin myrskyt kuin tyvenet
aina minua auttanut ja kantanut…
-Enkä oo!
aina. Ja ite oot harmaantunnu, ... senkin
peikko.
-Juu juu… juu juu.
Siis,
seurassani aina
mun uskollinen ystävä, pikku koala.
-Moommmikääp-pikku!
-Et et… oo - iso olet. Iso.
-Nonni… tuliha se sieltä.
Niin, ja
yhteinen on ymmärrys meillä aina
kulkea tässä edelleen kavereina…
-Hö! mikä
yhteine meillä ny… Lähetääjj-JO!
Mitä täs viäl nynnitää!
Niin, vähän
se on malttamaton, ollut aina.
-Kohta kohta,
oota viel hetki. Jotain vielä kyydistä puuttuu.
-No aina!
jotai! Mä meen jo tonne.. ylös.
Tuss-sit perässä ku löydät sen… jonkus.
-Juu juu, mene
vain. Keitä vaikka kahvit valmiiksi.
-Keitä itte… kahvis. Enkä mä-ees juo semmosta. Hö.
Niin, yhteinen
on meillä ymmärrys aina.
Mutta, kiva se
on, kun on rinnalla joku uskollinen.
-(Nii'i…
oispa mullaki) huokaa harmaa vierellä äänetönnä.
-Aha! Koala,
minä kuulin ton.
(Sillä on näköjään tänään taas sellainen siili-päivä.)
-Mäki kuulin
ton. (... Ittelläs-o.)
Näin ne ovat
matkoillaan kuin yhdeksi tulleet;
sama mieli - ja sama ajatus
#
|
