Parantamisen kirja, Osa 3
Syvä apu - Kaukainen kosketus W
Meri kutsuu taas
)))
-”Kesä on mennyt, Kapteeni. Eikö taas ois
aika palata,
matkaan tarttua ja jatkaa tätä ajallista unelmaa.
On ollut hiljaista. Olet saanut nauttia
tätä ajallista, joka
kuitenkin on kaunista, vaik hetkin raskasta.
Lepo oli tärkeä.”
Äänikin
on ollut kuin vaiti, vaik kuitenkin koko ajan ollut seurana
ja ohjannut omalla hiljaisella tavallaan.
Ei Kapteenia ja ajallista matkaa saa unohtaa.
-”Mutta nyt, on aika taas matkalle
palata, jatkaa siitä mihin jäimme,
ennen kuin maihin kävimme.”
Niin, ja vielä, Kapteeni. Ennen
kuin laivallesi palajat, sinun on
huomattava eräs asia. Se
ääni,
joka sinulle on jo tuttu,
on seurastasi poistunut. Osansa hoitanut ja
matkasi valvonut
tänne satamaan asti. Hän jää nyt tänne, uusille tehtäville.
Tänne päättyi nyt yhteisenne.
Uuden ”äänen”
nyt seuraksesi saat, hänen kanssaan tulevat
kasvut jaat. Hän tuntee sen tulevan tien, minne minä sinua
nyt vien.”
Kapteeni kuuntelee kummissaan, kuka
on tuo minä.
Kuka oli
se
joka seurasta poistui.
Ja kuka onkaan nyt
hän,
jonka kuuli seuraansa liittyvän.
)))
-”Meitä ääniä on paljon, kukin omaa
omansa tehtävän.
Kasvunsa, koulunsa itse kullakin, matkansa maailman merillä.
Ei yksi kaikkea hallitse, täällä on
sellainen rakenne. Onhan
heitä rinnallasi ollut jo useitakin ain kasvusi
mukaan.
Rakennettu yhdessä tulevaisuutta.
Nimiä heille on turha antaa. Eivät
he ole ihmisiä, vaikka eivät
olekaan vailla nimeä. Mutta, se ei ole nyt
tärkeä, vaan se
tehtävä, joka heillä aina on rinnalla, valvoa ja ohjata
tulevia.
)))
-”Ja nyt, Kapteeni”,
kuuluin se uusi ääni. Oisko lie hieman
lempeämpi.
-Nousehan purrellesi, ota laivasi
komento
ja näytä suunta. Matkaatte nyt kohti uutta.”
Ja matka jatkuu...
Taikuri, josta on kasvanut Kapteenille kuin oikea käsi tällä matkalla. Ja niin onkin. Ja myös vasen, tarvittaessa. Siin' nyt istuvat yhdessä Kapteenin hytissä kuuntelemassa, mitä uutta tarinaa, tai siis asiaa, tuo uusi ääni nyt ilmoittaa. -Puhelias näyttää olevan, huokaa Taikuri itsekseen, ja sit heti vaikenee, kun Kapteeni kyynärpäällään vähän tökkäsee.
Runoilijakin nurkassaan vähän ihmettelee...
)))
-"Noniin, Kapteeni, ja Taikuri myös. Minä nyt avaan teille sen työn,
sen näköalan uuden, jolla rakennatte yhdessä kuin tulevaisuuden.
Asia on hyvä ja tärkeä. Siinä on kuin elonne tehtävä, tutkia
näkymättömiä, menneitä ja tulevia. Koskettaa ihmisten unelmia, siis
heidän elonsa tärkeitä, ja ohjata oikeaan suuntaan muutoksen kautta:
Muutoksen menneestä, joka on pitänyt heitä kuin vallassa.
Etsitään vapautta taakasta, rasittavasta ja vaivaa aiheuttavasta,
elämän valoa sammuttavasta, arjen raskaasta.
Se tehtävä on arvokasta.
Siis, kuunnelkaa nyt tarkoin, ja sinä Runoilija, kirjaa kaikki tarkasti muistiin, niihin joutuvat viel itsekin palaamaan, ja monet jäljessä tulevat, jotka rakentavat asioista omansa unelmat.
Noniin, lähdetäänpäs liikkeelle...
Niin, ja Runoilija vielä... Ota uusi kirja näille tuleville. Tee näistä ihan oma, ovat siten helpommin ulottuvilla."
Ja niin Runoilija tekeekin, ottaa uuden kirjan, johon nyt odottaa sitä luvattua uutta.
Ja opetus alkaa...
Opetus siis tarkoitettu Kapteenille ja Taikurille.
14.09.2017
Puhutaan nyt ihmisistä
)))
-”Puhutaan nyt ihmisistä
ympärillä, elämässä, olevista tärkeistä
sillä ilman niitä, heitä ei ois elämää jota miettiä eikä ois ketään, joka ois miettimässä muistiin kirjaamassa kasvamassa, kehittymässä kokemuksia jakamassa, oppimassa tätä elämän suuruutta ihmettä niin arkipäiväistä ... mutta, suurinta suuruutta mitä maa päällään näkyvässä kantaa mikä kaikelle ihmiselolle tarkoituksen antaa.
On toki muitakin tarkoituksia mutta ne eivät ole näkyväisen ulottuman, vaan näkymättömän - niistä emme puhu nyt.
Joten, puhumme ihmisistä ihmeestä, jot' ihminen itse ei nää, ei ihmeeksi tunnista maanpäällisestä suuruudesta jota ilman ei ois mitään kirjattavaa kun ei ois ees kirjaajaa kasvajaa, oppijaa kokijaa.
Aihe on laaja; miten on saanut alkunsa miten kasvanut, edennyt miten säilynyt onko matkalla muuttunut onko kenties loppunut ja alkanut kuin uudelleen.
Miten kaikki kasvanut, miten kehittynyt mistä kaikki kehitys mistä ideat uudet, tiedot, taidot.
Mistä hyvät, mistä pahat mistä rahat, vallat, eri arvoiset asemat mistä erot, rikkaat, köyhät miksi sodat, rauhat sairaudet kamalat ja kehitykset lisätä, vähentää torjua ja parantaa.
Mitä, ja miksi, ihminen kaikkea vain yhä edemmäs rakentaa minne matkalla hän mitä kaikella oikein tavoittaa.
Miksi rakentaa, hajottaa.
Rakentaa hän kuitenkin jotain kuin suurempaa unelmaa kaiken kautta.
Tavoittaako joskus jotain suurempaa viel salaisuuden tulevaa.
Kukin ihminen kantaa sisällään pientä maailmaa salaisuuksien alkua ja juurta myös omaansa tulevaisuutta.
Ja jokaisen ihmisen sisällä on piirrettynä elonsa tehtävä joka on kuin unelma jota kohti kulkea.
Eikä kukaan taida todella toisen osuutta tulkita sillä jokaisella on kuin salaisuuden paikkansa suuren palapelin palansa jolla rakentaa osansa suuressa kokonaisuudessa.
Ja jos yksi pala ois poissa mitä kaikkea ois ”pelistä” poissa; tyhjä aukko ammottava sen heti huomata elämä vois kuinka paljon ois yhden palan puuttumisesta elämästä todella pois.
Kuin yksi suku, sukupuu joka tuhannen vuoden ajalta jo suureksi puutteeksi muodostuu.
Tyhjä linja; ei ole tuota palaa kun ei ollut tuotakaan, edellistä sukua kasvattavaa palapelistä paljon katoaa jo yhden puuttuvan palan kautta.
Voiko puutetta mitenkään paikata puuttuvan, tyhjän uraa korjata täydentää, täyttää kuin uusilla suvuilla ja sukulinjoilla.
Se ei olisi enää se sama kuva jonka piti kuin alun perin toteutua. Ja särkyy se unelma joka oli kuin jo valmiina suunnitelman kuvana.
Tätä kuin mahdoton ihmisen tajuta ett' kokonaiskuva on rakentuva pala palasta palan päälle kuin puu joka uusia lehtiä, oksia jotka yhä ylemmäs ulottuu ja josta jotain ain uupuu, kuivuu pois jokin kohta vioittuu.
Mut' puu jatkaa kasvuaan korvaa uutta puutteen sijaan mutta ne, jotka ovat viel rungossa kiinni heillä on historiansa, kasvunsa mist' tulleet latvukseen elon uuden vaiheeseen.
Mut' kaikella on yhteytensä kaikella on runkonsa, juurensa jonka kautta kaikki on yhtä ja samaa ajallisen ulottumaa.
Ja vieressä kasvaa toinen puu se samoin muodostuu.
Ja kasvaa puista uusia puita... ja lahoaa, katoaa, se suureksi kasvanut vanhaksi tullut matkansa päähän saanut ja elämä jatkuu – uusissa puissa.
Näin on ollut aina. Kuin aina
Ja näin on oleva aina. Kuin aina.
#
21.09.2017
Ajallisen takaiset *
(Puhutaan nyt vaivoista, joiden syyt ovat ajallisen takaisissa.)
-Voi, on niin paljon kaikkea (mm. Perttu Häkkisen hyvä ohjelma) mutta mikä ois tärkeätä mihin tulis' keskittyä.
Missä on mun paikka?
En millään ehdi, pysty, kaikkea omaksua, huokaa Kapteeni.
)))
-”Eikä ole tarpeenkaan vanhoja oppia, vastaa opettava ääni.
Ne ovat siellä, menneitten tiellä
ja historia kertoo, mistä on tultu tänne.
Mutta se ei enää kanna edemmälle.
Ei viisautta ole se, siis sitä viisautta joll' on kantavuutta. Se on tietoa menneitten teistä opituista, kuulluista, koetuista jo eletyistä elämistä tänään auttamattomista kantamattomista.
Mutta, jos apua ajalle nykyiselle, kuluvalle ihmiselle uudelle, nyt olevalle...
ei vanhalla tiedolla apua antavalla vaan, uudella ulottumalla kehittyvällä, kasvavalla eteenpäin menevällä sisälle päin pyrkivällä totuuden juurille - ihmisen totuuden juurille miss' hänen osansa, kasvunsa, on. Siit' on apu uskomaton
Ja tieto, taito, jo annettu on. Ja voima, mi aivan uskomaton … siis ajassa, ei ajattomassa mutta kaikki se totuus, ja ne juuret ovat nyt ajattomassa menneessä olevassa mut' oireet, vaivat, on ajallisessa historia ajattomassa.
Ne ovat siellä, menneitten tiellä ja ovat tallentuneina ajallisen taa ajattomaan olevaan sinne, ja sieltä vaikuttamaan ain ajalliseen saakka ja tulevaan kasvattamaan, rakentumaan ja vaivaamaan olevan ja tulevan unelmaan.
Ja nyt... pääsemme juurille ytimille, ihmisille sisäisille, menneille avuille ajallisille vaikuttaville ulottuville ulottumille läheisille, kaukaisille jolla todellista vaikutusta ihmisille;
syille, seurauksille juurille kaukaisille, kuin kadotetuille vaikka kuitenkin, kaikki on siellä alkujuurille jo unohdetuille osin unohdukseen piilotetuille raskaille kokemuksille, peloille
suvussa kulkeville soluille ja solumuistille energioitten alkulähteille, josta kaikki liikkeelle lähti ja loistaa sieltä kuin kirkas tähti … kuka sen vain nähdä voi mikä ihmisen tänne asti toi.
Mut' elämän piirteet, langat, lonkerot kaiut kaukaiset muistot ja muistoin takaiset sukuiset, sukupolvien ihmistä ain ohjaten arkeensa vaikuttaen niin hyvässä kuin pahassa rahassa, vallassa
monessa salaisuudessa … kaikessa kauheudessa rakkaudessa vaik' tapossa, pahassa teossa vääryyden vallassa ihmisen teossa, läheisessä tai vaik' kuinka kaukaisessa tänne asti vaikuttavassa monien polvien ja sukujen taa tämän hetken ihminen sitä kuormaa salaisesti kantaa - ja kaikki vaikuttaa tähän hetkeen ja tulevaan kunkin ihmisen eloon ja unelmaan.
Ja nyt... siis, sinne kaukaisille on käsi koskettava ja voima ulottuva auttava, parantava vapauttava menneen kahleesta, kuormasta parantava syystä … ei ainoastaan seurauksesta jonka tuloksesta ei ole mitään takeita koska silloin ei kosketeta vaivan alkujuuria.
Kosketa syytä ota säteilyn lähde pois katkaise vaikutuksen virta syyttömän syyksi tietämättömän taakaksi kaukaisen vahingoksi.
Ja apu on oleva ihmeellinen, auttavainen vaikkei juuria, lonkeroita, vaivain virtoja, tietäisi kukaan vapauden kuorman saa hän mukaan
- ja tätä, ei ymmärrä kukaan koska tätä on vaikea selittää mikä ihmistä menneisiin yhdistää; omaansa ja toisten menneitten sukujen ja sukupolvien elojen jo unohdettujen.
Hyväksi tulevien, ja olevien!
#
22.9.2017
Ei tarkoitus ole kaikkia parantaa *
Ei tarkoitus ole kaikkia parantaa.
Joidenkin tilaa helpottaa syvältä sisältä, kaukaa, koskettaa sieltä auttaa.
Parantamisella, paranemisella, aina tarkoitus - kuten sairaudellakin, syynsä, seurauksensa apunsa ajallisen voiman, opetuksen
eikä kaikkea sellaista tule koskea kuin voimansa alkua elonsa tarkoitusta opetusta, oppia
sillä, ei sairaus aina ole sairaus vaan, elonsa tarkoitus viisaus ymmärrys ihmisen kasvun ja kehityksen.
Mutta, malliksi se myös olla voi miten apu kaukainen avun tuoda voi ja avuksi, opiksi, toisillen kokemuksen, elon, kaukaisen ett' tällaista tapahtua voi kosketus kaukainen avun vaivalle toi.
Mutta, ei ole näyttöä, ellei ole vaivaa mitä syvähoidon tavalla esiin kaivaa ja koskettaa apua antaen miten vaivaisen eloon kantaen
opettaen, ett' elo kaukainen on monen vaivan taustainen eikä sinne lääke yllä ei kosketus käden hierovan ei ees voima rukoilevan jos halutaan kosketuksen tapahtuvan
kokevan, tuntevan avun oikean antavan kohdallensa kurkottavan todistavan asian jost' kaiken alku on kaukaisen elon.
Laajennukseksi kaikki tiedolle, taidolle viisauden kasvulle uudelle ajatukselle nähdä ja oppia tuntea elon, voiman, suuruutta ja monipuolisuutta.
Lahja tämäkin merkittävä, auttava, opettava uskoa kasvattava
sillä, kaikelle on kasvunsa kaukainen kehittyvä jostain, alkunsa jost' muotonsa tänne, nyt näkyvälle kuin kehitysteorialle, evoluutiolle ja siitähän paljolti kysymys lie elämän kasvun tie yksilölle, yhteisölle vaik' suvulle, kansalle juurelle yhteiselle.
Mut' jos kosketat sinä yhtä vaik' samaa juurta - ja apu on suurta
mut' apu auttavainen vain kohdallansa kantautuen, kantavan, tulevansa … ei menneensä rinnalla elävänsä vain yhden ainoan ajallisen ja siit' eteenpäin tulevia auttaen
- ei ympärillä elävien sillä, ne geenit jo on mut' suvun korjaus ei ole mahdoton sillä, siitä alkaa uusi tulevaisuus ja katkottu on vanha vaiva suvus' kulkeva, rasittava.
Mut' rinnalla oleva eri eloa kulkeva, vaik' samaa juurta hän elää jo eloa muuta.
Mut' jos sattuis sama ongelma vaiva suvus' kulkeva on hänet kohdattava omalla tavallaan autettava sillä, ihminen on eri, ja oire myös kullakin elolla omansa työns.
Eikä kaikkia oteta pois jos vaikka, piirteensä elon tehtävä ois.
Tarkkaan on katsottava ettei turhia toiveita sillä, ellei tiedä elon tarkoitusta ei kannata koskea, kajota
sillä, kaiken ei ole tarkoitus parantua kuten ei elämässä kaikkineen muinekaan hoitoineen, lääkkeineen.
Ei sellaista olekaan ett' kaikki kaikesta vapahtaa sillä, elämä kuljettaa rataansa opettaa, kasvattaa kuolettaa, kadottaa ja kaikella tarkoituksensa aina..
Ja minne asti kantaa ihmisen valta - ei hän ole jumala ei tunne tarkoitusta.
Ei saa liikoja luulla mutta, tutkien apua anna ja kun sillä on paikka, silloin kosketa. Muu kaikki on turha.
Tämä pitää vain uskoa eikä liikoja luvata.
Mut' silloin kun on paikka, silloin auta. Ja apu on oleva ihmeellinen suuruutta kunnioittaen ja elämän voimaa.
Silloin ei kukaan soimaa.
#
22.09.2017
Vaivan säteet *
Vaivalla on säteitä monin tavoin vaikuttavia.
Apu annettu on auttava ei kuitenkaan aina parantava mutta, helpottava osin koskettava - ei kaikkea pois ottava
sillä, monia on syntynyt vahinkoja siksi syväavusta apuja kuin sallitun mukaan nollasta kymppiin; nolla – ei vaikutusta, vaivalla on tarkoitusta 1-9 – osittaista auttavaista, helpottavaista 10 – kokonaan pois ajallansa, tavallansa, kasvullansa.
Kannattaa sanoa, ettei vääriä toiveita, uskoja.
Elolla aina tarkoituksia, sitä korostettava eikä suin päin kohellettava ihmeitä tehden, luvaten vaan, harkiten, tutkien auttaen, koskettaen.
Näin!
#
22.09.2017
Vaivan vaikutus *
Vaiva on osa ihmisen identiteettiä elämän tapaa, laatua elämän tehtävää.
Jos vaiva kerralla pois ihmisen minuus pian pois ja liian suuri muutos.
Siksi, alkulähde pois säteily katki, josta vaivat syntyneet elämän muokanneet mutta, vähin erin kuivuva vaikutus elon muutos parantuminen.
Uusi elo uudet tavat muut hoidot + kuntoutus lääkitys vähenee pikku hiljaa lihakset paranee paino laskee, tai nousee vointi muuttuu uusi elon tehtävä vanha kuivuu pois vähin erin.
#
24.09.2017
Ei aina lupaa
Ei aina ole lupaa tietää toisesta tilasta, kohtalosta tulevista, toisen unelmista - elämän salaisuutta kuin yksityistä omaisuutta.
Mutta silloin, kun tieto annetaan kun kysyjälle vastataan kun tila paljastetaan on sillä myös tarkoitus avunanto, parannus.
Ei vain kuin huvikseen tutkia toisen salaisuuksia paitsi, jos toinen itse kysyy tahtoo tietää tilaansa, tulevaansa silloin vastataan suuntia tulevien kuvia joskus tarkkoja, joskus ylimalkaisia aina sen mukaan, kuin toinen jaksaa kantaa mikä tieto toiselle voimaa, viisautta, antaa.
Mutta, tieto annetaan ain avun antoon toisen kantoon, rohkaisuksi toivoksi, uskoksi tulevaan avuksi unelmaan siis, siihen elon tehtävään jota on tultu tekemään.
Nolla ja ykkönen; tulos vähäinen tieto salainen päivät tulevien.
Tehtävä kaikella tilalla, korjauksella tai vaik' pitkällä taistelulla opetuksella, kasvatuksella suunnan muutoksella kutsulla johonkin toiseen, mi prosessin päässä vast' on matka kohtalon ja tulos viel' tuntematon.
Tieto joskus hyväksi joskus pahaksi, vaik' vahingoksi suunnan antajaksi toiselle uskoksi, vaaraksi, varoitukseksi vahvistukseksi, varjeluksi.
Toinen uskoo luottaa katsoo tiensä suuntaa … poikkeaa pois, tai on poikkeamatta jatkaa samaa rataa tai itsensä tulevasta vapahtaa oman uskonsa, voimansa mukaan.
Mitä toinen päättää... sit ei tiedä kukaan.
Tieto on kallisarvoista varovaista ain ohjaavaista, auttavaista parantavaista jo sellaisenaan uskonsa kautta eikä tarvitse mitään muuta apua.
Mut' apu annettu sanojen myötä se on hyvää työtä. Siin' usko oma jo suuntaa antaa apu annettu viel' uuteen kantaa ja tulos on hyvä tahdon suuremman mukaan. - Ymmärtääkö, uskooko tätä kukaan.
Jo sanassa on voima; suunnan sanomisessa uskon valamisessa ilossa, toivossa, synnytetyssä ne kuin portteja avaisivat vastuksia poistaisivat tasoittaisivat tietä avun tulla … siin' on suunta muutoksella.
Ja sitten, apu kosketus kaukainen tai läheinen vaik' ihan käden alainen on kuin valmistettu toimimaan avun, parannuksen, antamaan ja kaikki on valmista parantumaan.
Mutta, parantumisella on tapoja: on nopeita on prosesseja matkoja, kaukaisia kasvuja kehon korjauksia vast' aikain myötä - keho tekee työtä.
Ja elo muuttuu parannuksen myötä: korjaantuu menneet tiet, tavat palautuvat unelmat uudet suunnat kasvun myötä - kokonaisvaltaista elon työtä.
Ei hetkessä silloin voi kun elämä uutta eteen toi. On kasvettava, opittava uutta korjauduttava, vahvistuttava - vähin erin muuttuu ihmisen elin.
Ja on kuin ei huomaisikaan ett' häntä parannetaan niin huomaamatonta työ olla voi aika terveyden, voiman, takaisin toi.
Muistaako ees enää mikä avun, muutoksen, hälle kerran toi kun ihminen taas hyvin voi.
#
25.09.2017
Ainutkertainen apulainen
Miten kulkee sairaus, kipu, ihmiselle ja miksi sitä kutsua voi jo salaisuudeksi.
Osan hankkii itse itse itsellensä omilla tavoillansa, tekemisillänsä itseänsä liikaa rasittamalla, vaik' niin hyväksi monesti on mut' ihminen itsellensä monesti niin armoton.
Kehon kuin kaikkeen taipua täytyisi kaikkeen pystyisi min mieli keksii eikä muista, ett' rajansa aina kaikella voimalla, rasituksella halujen hullutuksella peilikuvalla, unelmalla.
Ainutkertainen apulainen ihme ja ihmeellinen kaikkineen suuriarvoinen matkalainen elosi kumppani läheisinon hän kenen kanssa toteutat elosi tehtävän.
Kohtele sitä hyvin ja nauti hänen seurastansa huomioi tarpeitansa hoida ja hoivaa vaivojansa sillä, sinä et ole kehosi vaan kehosi matkalainen kehossasi kulkevainen ja hänen avullaan tarkoituksesi toteuttavainen.
Ilman kehoa et voi toteuttaa eloa eikä sinua ole ajassa ilman kehoa olet vain toinen ulottuma ilman ajallisen unelmia.
Ajassa kun mennään niin kehon ehdoilla sen tarpeilla, muodoilla keskittäen kaiken vain keholle
mutta, sehän on vain ulkoinen ilmentymä sinulle - sinun ”autosi”, ”koneesi”, jolla elää ja tehdä toteuttaa elämä ja elämän tehtävä.
Ja se, hän, joka kaiken tekee ja tahtoo, olet sinä kehosi sisällä ja mieli siin' välissä eloa hämmentämässä hyvään, tai pahaan oikeaan, tai tarpeettomaan.
Melkoinen kolmiyhteys; isä, poika ja henki-mieli jossa isä on ajaton, lähettäjä poika on ajallinen, tekijä henki-mieli, siinä välissä apulainen.
Salaisuuden yhtälö.
Lähettäjä lähettää pojan ja apulaisen maailmaan tahtoansa toteuttamaan ja poika on se väline ja henki-mieli on se, joka ohjaa teolle.
Ja nyt, vasta... pääsemme tarkoitukselle sillä, ilman tarkoitusta ei ole mitään siis, jotain tarkoitusta varten kaikki.
Tai sitten tarkoituksetonta turhaa hapuilua, ajan haaskausta sillä, sitäkin ihmiselo on. Mut' kaikella paikkansa on.
Mutta, kel' tehtävä, suurempi tehtävä toista hän tarvitsee varustusta tietoa, taitoa, taakkaa taidollista, rankkaa ett' vois hän toteuttaa elonsa tehtävää.
Ja tämä kirjo on laaja
kun tehtävä monen on salaista;
toinen ratkoo, toinen kantaa
toinen sairastaa, toinen parantaa
toinen saavuttaa jotain
toinen siin' auttaa.
Ja monesti auttaja on suurempi kuin saavuttaja sillä, ei ois saavutusta, tulosta ellei olis avustusta.
Vertaa, sairastaja – parantaja ellei ois toista, ei ois tarvetta toisellekaan. Ja tässä siis tarvitaan sairautta ja parantajaa.
On siis itse hankittuja sairauksia ja sitten annettuja matkaa varten elon tarkoituksen toteutusta varten.
Ja jos parantuminen vie eteenpäin tarkoitusta - se hyvä.
Jos sairaus vie eteenpäin tarkoitusta - se hyvä.
Spitaalinen joka parani oli hyvä ja molemmat tarvittiin, jotta tarkoitus tuli julki eli Isän tahto, lähettäjän tahto ja tarkoitus.
Ja nyt... siis mistä?
Mistä lie - yhtäkkiä vain jotakin varten.
Annettu eri teitä;
omassa elossa
suvussa, tai suvun takana
pahoista teoista kantautuvissa, vaikuttavissa
viruksissa kuin sattuman satona
ihmisen pahoissa teoissa
sodissa, bakteereissa.
Ja parantajaa tarvitaan ett' vois tarkoitusta toteuttaa ja viedä eteenpäin, saavuttaa ja tarvitaan auttajaa, sairastajaa jotta vois todistaa lähettäjän kunniaa.
Ja kuka sitten paranee?
Auttaja palvelee
parantaja kokeilee
toivoo, uskoo, ellei tiedä
oppii, saavuttaa
oikeasti parantaa.
Ja molemmat teki hyvän työn auttaja, siis sairas parantaja, saavuttaja eikä siis toista ilman toista.
Vaan, mitä kunniaa, ellei vois saavuttaa? Kuin hukkaan ois mennyt molempain osa ei kehitystä, kasvua ihmisen viisauden kehityksen.
Siks' on parannuttava myös - toteutti suurempi työns.
Mut', kenelle siis sallitaan yhteinen tulos saavuttaa?
Niin, mikä tuo kunniaa mikä kasvattaa, muuttaa tulevaa vie eteenpäin unelmaa?
Kuka sen sanoo. Kuka tietää vois toisen unelmasta. Kuka tietää voi toisen tehtävästä elonsa tarkoituksesta.
Kuin salaisuutta kaikki.
Joskus tarpeellista, joskus tarpeetonta mutta vain ajallisen arvailua sillä, kaikella ain vaikutusta myös ajan taa.
Kaikki kaikessa kaikkeen vaikuttaa.
Joskus voi tietää, että saavuttaa joskus saavuttaa tietämättään.
Joskus ei saavuta, vaik' kuinka halusi jotain muuta toteutti, toivoi, kokeili.
Ja mistä aina tietää vois minkä saavutuksen oikeasti esille toi näkyväisessä näkymättömissä;
vaik' vain lohdun sanan
toivon
pitkän tien alun
uskon avautuvan
ajallansa parantuvan
ajattoman unelman
ajan takaisen kudelman
sillä, kaikki rakentaa kaikkea
kutoo ajattomuutta
ikuisuutta
ajan takaista kaukaista tulevaisuutta
jotain uutta.
#
04.10.2017
Koko elämä kulkee mukana *
-Siin' ympärillä kulkee elämä oleva, ja tuleva ja kaikki mi on mennyttä kulkee siinä vierellä siitä sen voi nähdä ja kosketella lukea kuin hetki hetkeltä.
-Mentaalinen elämä.
Kuin kartta ois piirretty siihen vaik' onkin se syvempi ulottuma jos osaa vain lukea.
Monilla on sellaisia taitoja karttaa nähdä ja tulkita mut' harva voi uskoa ett' niihin voi koskea ja kajota ja, onko lupaa... pitää olla tarkkana sillä siinä kulkee mukana koko elon suunnitelma.
Pitää ymmärtää myös elon tarkoitusta.
-Kuinka onkaan se laaja ulottuma; paljon tietoa, taitoa arjen vaikutusta ja koko ajan karttuva elon historia.
Ja se maailma on osa kaikkeutta siin' on koko ihmiskunnan historia talletettuna - ihmeellinen historia ja ulottuma ja siellä on kaikki tallessa.
Jos osaa vain lukea ja tulkita on kaikki elämä siin' edessä oleva.
Siksi on kaikki koko ajan matkassa ja siitä voi lukea ja laskea mennyttä ja tuleva.
Ja nyt … onko vaikeata jos on luvallista kaikkeen elämään kajota ja sitä tutkia ja siihen koskea, jos on tarvetta … ei mennyttä muuttaa mutta sen vaikutusta ei mitään ottaa pois – sehän jo vääryyttä ois mutta, vaikutuksen … niin …
nyt onkin se vaikea... saako sen ottaa pois sillä, tulevan kartta piankin jo toisenlainen ois.
Onko valtaa ihmisen tulevia muuttaen elon suuntaan kajoten apuansa antaen?
Onko valtaa? Onko lupaa? Samalla jo voisi kysyä, onko oikeutta parantaa syytä ja seurausta?
Saako mieltä koskea muistoon kajota ja muokata saako vaimentaa vaikutusta saako auttaa unohdusta lievittää, tai jopa poistaa kokemusta, tunnetta vaik' itse tekoa ei voi koskea - sehän on osa historia toisten ihmisten elämä ja sieltä säteilevä ties minne kenelle kaikille.
Mutta, yksityiselle ihmiselle kuin ulkopuoliselle, osattomalle vaik' ois osallinen vaik' ois kohde sen kokemusta tunnetta, vaikutusta sen aiheuttamaa sairautta saa, ja voi koskea, jos on lupa ... ettei ole tarkoitusta ja osa eloa.
Pitää olla tarkkana ettei muuta toisen eloa ja elonsa kohtaloa suunnittelua sillä, ellei sitä tiedä, voi tehdä vahinkoa ja aiheuttaa jotakin sellaista pois jonka oltava elossa ois … pianhan voi olla koko ihmisen elon paikka elosta pois.
Ois koko elämä ja elämän tehtävä pois kun elon teon voima ois pyyhitty pois.
Ei ole yksinkertainen tää; katsotaan ihmiselämää ja sen elon tehtävää ja voimaa, varustusta kokemusta mi johtanut teolle elon omalle matkalle mielen muutokselle halulle tahdolle tehdä jotain ongelmalle sairaudelle elon suurelle vaikutukselle … vaik' sodan ajan kauhulle ja elo tähtää avulle auttamiselle suuressa mitassa mielen vauriolle.
Siis, oltava tarkkana; onko lupaa kajota, koskea vaikuttaa tehtäviä, suuntia elon tarkoituksia jos, kokemuksilla, teoilla on suuntaan antavia voimia ett' jaksaa teossa auttaa ja toimia.
Täss' kosketellaan suuria voimia.
Mut' vaikutuksia elon herkän ihmisen mielen vaurion kehon toimen virheen … niitä auttaa, vaimentaa voi ottaa pois, parantaa ett' ihmisen elo terveempi ois - mut' elon tehtävää ei siinä samassa saa ottaa pois … ellei jo ole toista, uutta tehtävää ja tuon jo tehdyn voikin ottaa pois
Mistä tunnet, tiedät, tuon kaiken? Mistä tiedät, että uskallat? Miten teollasi vaikutat ihmiselämään ihmisten teon vaikutuksien, vaik' hyvän ottaen pois - meneekö pian hyvä apu pois.
Anoa tulee viisautta taitoa näkökykyä aitoa ja herkkää tuntoa;
onko lupaa koskea, kajota muuttaa maailman ja elämän arvoja elon suuntia ja tarkoituksia.
Suuri asia!
Ei saa vain suin päin toimia!
#
07.10.2017
Ei aina parantamista *
Sairautta ei aina saa ottaa pois
vaik' se mahdollistakin ois
sillä,
sillä voi olla tehtävä
kasvattava, jarruttava
opettava
suuntaava
rauhoittava levotonta mieltä
tai opettava muita
tietoa antava
kokemusta, taitoa.
Ei pidä olla liikaa hinkua koskea jos ei tiedä kokonaisuutta elon tarkoitusta (vaik' lääkärille) avun, sairauden merkitystä opetusta elon teosta ja sen vaikutuksesta
tai kyse halusta parantua luopua aiheuttajasta huonosta tavasta vaivaa aiheuttavasta.
Kun puhutaan ihmisestä … ei ainoastaan sairaudesta on hoidettava, huomioitava, ihminen ei ainoastaan sairaus joka voi olla elon tapojen seuraus
ja näin parannus voi olla pahennus ellei ensin, samalla tapojen parannus, korjaus, muutos
sillä, mitä hyötyä, kunniaa on sairasta parantaa ellei osaa itse arvostaa omaa kunniaa ja itseänsä auttaa ja vapahtaa vaivasta joka sairautta aiheuttaa.
Vertaa vaikka, ota pilleri tai piikki ja saat tehdä mitä tahansa eli, elää kuten ennekin sairautta ruokkien.
Tai sitten, itse itseänsä hoitaa, kuntouttaa vaivan aiheuttajasta vapahtaa ettei vain kuin itsestään, vaivaa näkemättä tilannetta tuntematta aiheuttajaa myöntämättä, poistamatta elon tapoja muuttamatta luulis' kaiken olevan taas valmista
ja aikaisempaan palata sitä kaikkea halata ja pian taas uudelleen palata jost' juuri saanut vapautta.
Parantamisen monimuotoisuutta; ei ainoastaan, ett' otanpa tuon pois ett' toinen paremmin vois jos vaivan takana on oma itseaiheuttaja eikä sitä tajua tai muutosta teoistaan halua.
Vaiva voi siis olla oivallista jarrua viel' pahemmasta vahingosta.
Vaikeata, eikö totta hoidetaan ihmistä jolla kaikenlaisia uskoja ja tapoja vahvoja haluja kaikkea elossaan kokea tai palvoa vaik' omia peilikuvia aseman tai rahan ahneutta olla jotain hinnalla millä hyvänsä.
Parantaminen ei ole leikkiä
vapauttaa ihmistä tekemään, elämään
elämän vääriä tekoja
turhamaisuuden unelmia.
Parantaminen on vakava asia ja suuri kunnia saada se kokea.
Se tulee aina tajuta ja kiittää
antaa kunnia
sillä siinä käytetään suuria voimia
joilla on tarkoituksia
ja jotka eivät ole vain leikkikaluja
ihmisen himoissa ja haluissa
kaikenlaisissa muotivirtauksissa ja hullutuksissa
joilla ei ole mitään arvoa
eikä hoidon, parantumisen, parantajan
parantavan voiman arvonantoa.
Pitää olla tarkkana
missä parantaja on mukana;
onko kunnioitusta
arvonantoa
kiitosta
ja elämän lahjan kunnioitusta.
Parantaminen, parantuminen ei saa olla pahoihin, huonoihin turhamaisuuksiin, vääryyksiin, palauttamista vaan, kaikesta vapauttamista jotta elämän kunnioitus palautuisi, löytyisi.
Sellaiset saavat hankkia apunsa muualta jois' on muunlaista kunnioitusta ja kunniaa ajallisen tavan ja voiman arvoa ja tarkoitusta, rahastusta ja vain ajallista arvostusta ja silloin ei ole väliä sen miten tääll' elossa eloani elelen.
Avut haetaan sieltä mist' on hankittu vaivatkin ellei suurempi tarkoitus elon parannus ja uusi suunta jossa ymmärrystä, ett' elo on suurta.
Ja sitten on vahinkoja
sattumia
onnettomuuksia
joiden takana ei ole omia tarkoituksia
- niihin voi tarjota apuja
ja toivoa syvempiä vaikutuksia
vaik' elon tarkoituksia.
#
Ajatelma: Jos vaatii monta hoitoa ei silloin ole valmiutta huonoista luopua ei syvää halua parantua ja eloa palvoa.
#
07.10.2017
Mittausta
Nolla ja ykkönen: avun antaja on ajallinen.
Muissa arvoissa: helpotusta sisäisen kosketuksen toivoa.
Mitä ylempi arvo, sen parempi vaste.
Kymppi on lupa Suuren kosketuksen arvostus sisäisen hyvän ymmärryksen ja sen kasvu apu auttavainen ja kunnia, kiitos.
#
08.10.2017
Ei markkinointia *
Ei saa pyrkiä parantamaan kuin tarjota umpimähkään vain kaikille halukkaille sillä, niitä kyllä riittää, ja tarpeita paljon – kuin loputtomasti.
Se on jo kuin lupaus, jos palvelua tarjotaan kun ei ole edes tiedossa, josko ees sallitaan
tai onko oikeasti hyväksi poistaa vaiva, joka vaik' rakennukseksi ohjaukseksi, opastukseksi puhutteluksi, kuin palkaksi omista teoista vaikka kuinka huonoista tai pahoista vääristä tottumuksista, ravinnoista raaka-aineista, valmistustavoista.
Voiko niistä syntyneitä vaurioita noin vain ottaa pois jos aiheuttaja koko ajan seurassa ois.
Siis, ei vain markkinoida kuin umpimähkään vaan, anna autettavan eteesi tulla lähetettynä, ohjattuna kuin sattuman satona silloin, kun tulos, tarve, on tiedossa ja harras toive ja halu parantua ja tahto korjata elon suuntia.
Tämä EI OLE vain markkinahommia joss' kaikki vaivat itse hankitut vain otetaan pois ett' elo vahingollinen vain jatkua vois.
Jos joku elossa aiheuttaa vaivoja on turha tarttua koska oikeasti ei voi parantua jos vaivan aiheuttaja on koko ajan matkassa.
Turhaa tekoa ja pahaa puhetta huonoa mainetta, vaik' syyllinen on itse - älä toista väärin tuomitse.
Hyvän teon paha palkka jos ei saanutkaan pahoistansa vapautta.
Mut' kaukainen kosketus on toinen asia vaan, mikä kaikki on sen seuraus? Seuraako vapaus taakasta vai, jatkaako vauriota ja sen hoitoa opituilla konsteilla tai ajallisilla tavoilla joilla hoidettu oireita ja omilla mielikuvilla jatkaa sairautta.
Vaikeata, eikö totta.
#
10.10.2017
Vaivan syyn ja energian kohtelu
(Kun vaivan alkujuuri on poistettu)
Pitää tuntea kuin rakkautta poistettua energiaa kohtaan hiottava, hierottava kauniisti kohdeltava sillä se on osa kaikkeutta ja suorittaa lakinsa mukaista osuutta.
Se ei ole vihollista ei rumaa, halveksittua vaan, sitä samaa universaaliutta jota kaikki muukin ympärillämme on.
”Hänellä” vain kuin osansa kohtalon.
Päästä vapaaksi. Kiitä osastansa, jolla voi olla ja aina myös on, osansa kokonaisuutta.
Ei itse siihen halunnut vaan, ohjattuna hoiti elon osuutta säteilyn vaikutusta … ei siis omasta tahdosta vaan lain mukaan, jota tapahtui.
- Ymmärtääkö lie kukaan.
Ei sotilaan vika ole käskyä totella
vaan lähettäjän
tehtävän tekijän
alulle asettajan
vaikuttajan
jonka seurauksena vaiva
- jonka energian nyt sai poistaa ja vaivan energian vapauttaa omasta pahasta taakastaan ihmistä vahingoittavasta.
Kunnioitusta! luonnon lakia kohtaan ja energiaa joka kaikessa on samaa, kaunista joka vain joutui muuttamaan tehtävää vaik' oikeasti on rakkautta.
- Vaikeata?
Universaalista rakennusainetta.
Kunnioitusta!
Ja paikka, mist' poistui ihmisen jätti jäljen kuin ikuisen vaivan, kauaskantoisen jost' kulki se voima aiheuttaen ongelmia.
Se jälki on korjattava, paikattava siististi hoidettava, parannettava ettei jää aukkoa, eikä raskasta muistoa - vaan, elon parantuneen kauneutta.
Ja näin on työ valmis; ongelma pois seuraus pois ja anteeksianto sille kaukaisille vaikutuksille mist' kaukaa tuli vaiva ajallisille.
Anteeksi vanhoille teoille nyt / enää tekemättömille; - eletty mikä eletty tehty mikä tehty aiheutettu mikä aiheutettu - eletty, nyt anteeksiannettu.
Ja energia teki tehtävänsä nyt vapautettu elämäänsä rakkauden tekoihinsa kiitoksen ja kunnioituksen kautta - toteutti vain lähettäjänsä tahtoa.
Ja anteeksianto vapauttaa kaikki kahleistansa menneitten tekojen taakoista elämään energian elämäänsä jonka tahto on hyvä.
Ei lähetetty väre ole syyllinen vaan, lähettäjä mut' kaukainen teko, tehtävä anteeksiannolla pois pestävä energiat vapautettava hyvään työhön palauttaa valoon … olivat sidotut kuin ikuiseen yöhön.
Siis,
energioitten vapautus
rakkauden tilan palautus
kiitos ja kunnia energialle
joka toteutti vain osaansa – raskasta
koska sen varaus oikeasti on rakkautta
oikeudenmukaisuutta
totuutta
kauneutta
- kaiken alkuvoimaa.
#
17.10.2017 (Kun edellä puhuttiin rakkaudesta, niin...)
Omituinen rakkaus
Sana “rakkaus”
on aina vaikea käsittää
sillä se tuo vääriä mielikuvia.
Ja varsinkin
jos puhutaan jostain ylimaallisesta rakkaudesta.
Mitä ihmettä se on.
Mitä ihmettä on ihmisen yläpuolella oleva rakkaus.
Kaikkinainen, ikuinen rakkaus?
Jokin olotila?
Energian, värähtelyn tila?
Kaiken olevaisen olo, joka kaiken aikaa kaikkialla on?
Ja jos vielä katsomme ihmistä
ja maailmaa, elämää täällä maan päällä
ja jos kaikki kaikessa vaikuttaa rakkaus
niin todella … mitä se on;
pelkkää pahantekoa, ahneutta
sotaa, tappelua, julmuutta
vallan tavoittelua hinnalla millä hyvänsä.
Mitä on se rakkauden energia
maailmaa ylläpitävä ja eteenpäin vievä rakkaus
kun tulos … on tämän näköistä.
Ihmisten välistä kiintymystä, himoa ja
halua
kutsutaan rakkaudeksi
- ei lie siihenkään oikeata sanaa
ja varsinkin, kun se jo seuraavassa
hetkessä
voi olla täyttä vihaa, tappelua, sotaa
katkeruutta ja pahuutta.
Se rakkaus saa aikaan julmuutta
oman edun tavoittelua
toivetta ja vaatimusta
toisen alistusta ja omaa tahtoa.
Siis, mitä on se rakkaus?
Mikä on tuo sana, jolla ei voi mitään kuvata?
Ja millä sanalla kuvata
tätä maailman kaikkeutta ylläpitävää voimaa?
Millä vaik' Jumalan rakkautta?
Ja, mitä ihmettä se oikeasti on;
jotain suunnitelman toteuttamista
ihmisen ymmärtämätöntä tavoitetta
jotain oikeudenmukaisuutta
jotain suuremman tarkoitusta
jotain, joka tänään saattaa pitää hyvänä
ja huomenna jo sairaudella, kauheudella lyö?
Tapahtuuko aina, ja jatkuvasti
jokin suuruuden hyvä työ?
Rakkaus, onko se jokin kehityksen kuin arvaamaton työ?
Onko se, se hetkellinen ihana tunne
kun mikään ei minua juuri tällä hetkellä lyö.
Onko Joulu … rakkauden työ
vaiko vain ihmisten sisällään rakentama tunne
jona hetkenä hän ei toistansa lyö
… ellei hän sitäkin sitten jollain tavalla pilaa
ja jo taas toistansa silläkin lyö.
Niin, ... ja syvä huokaus...
-Oi tuo käsittämätön sana, rakkaus.
#
Mikä pilaa ihmisen
Jos mikä, pilaa ihmisen ulkoisen ja sisäisen on viha ja katkeruus sisäinen ristiriitaisuus joka näkyy ulkoiseen muotoon ja sairauteen ja elon kokonaisuuteen
… aivan huomaamatta itse tajuamatta ett' elämä on kuluttavaa ja raskasta mieli alhaista elo vajavaista, ilotonta jatkuvaa sisäisen kalvamista.
Varo! Elämä pian vajavaista vähin erin kuolevaista pinnalta katoavaista ja ulkoisen muutosta, hajoavaista.
Kauneus on katoavaista. Elo raskasta.
#
22.09.2017
Tupakka
Tupakalla piilotetaan jotain elämän epävarmuutta.
Aluksi vaimennetaan.
Sit' ei päästetä sitä pintaan ketjupoltolla.
Huumataan sisin pois.
#
29.11.2017
Ihmisen jäljet
Taikuri viel' jatkaa ja omissaan pohdiskelee ihmisen eloa ja paranemisen vaikeutta:
Kaikesta ain jälki jää; kehon kokemuksista, muistoista kosketuksesta pahasta sanasta, katseesta pahasta teosta.
Ain merkki ihmiseen elonsa hetkestä ilosta, surusta kosketuksesta kavaluudesta, pahasta väärinteosta itselle, ja itsen.
Se on muistossa kuin pesässä vaikuttamassa elon hetkissä -muistit, tiesit siitä, tai et.
Sinä kaikkea säteilet; menneitten tekoja, kokemuksia ne sinua ohjaavat auttavat, rajoittavat parantavat tai vahingoittavat, riippuen kokemasta sen ilosta, tai kuormasta.
Jollakin virkansa elon tiellä vaan, paikkansa kaikella toisilla voimansa toisilla raskas taakkansa sairauttajansa.
Hyvänsä hyväksi pahansa pahaksi joskus hyväkin pahaksi joskus pahakin hyväksi ... ei niin selkeää rajaa mikä rakentaa elon matkaa.
Eikä siis kaikkea voi ottaa pois pianhan ei ihminen enää ihminen ois; mistä tietää, mikä hyödyksi mikä vaikeudeksi mikä opetukseksi mikä vahingoksi.
Mikä elonsa tehtäväksi itselle, tai muille mikä tarpeen tuleville ajoille.
Vaik' virkansa, hyvä tai paha mistä voimansa, rajansa mistä vauhtinsa, rajoittajansa kaikella voi olla paikkansa myös raskaalla on opettajansa, suuntansa elonsa kasvunsa viisauden antajansa.
Onko kaikki vain pois otettava?
Onko se tarkoitusta, jos jo tarkoitus on jos annettu kuin kädestä kohtalon kuormaksi, opettajaksi kasvuksi kaikkineen itselle, ja muille.
Vapautus voi viedä unelmille muille ja jää tehtävä tekemättä viisaus, apu, antamatta elämä kasvattamatta kehitys toteutumatta paikka täyttämättä ja apu antamatta.
Suunnitelma ihana toteutumatta ja sen kasvu kasvamatta.
Asia on vaikea; mistä tiedät mihin koskea onko apu oikeasti apua, vaiko vaik' suurta vahinkoa kehityksen, kasvun, jarrua vailla tarkoitettua opetusta.
Tulee olla tarkkana mihin elossa saa kajota; onko tarkoitus parantua vaiko kantaa taakkansa, jonka arvoa ei kukaan osaa laskea.
Sillä, ei elossa hyvä ole aina arvokasta eikä paha arvotonta vaan, niin monesti juuri se raskas on arvokas ja se hyvä on kuin turhakas.
Siksi, vaik vallalla on mikä on mut' kaikella paikkansa kaikella apunsa, salaisuutensa.
Tulee olla tarkkana. Mutta, se onkin juuri vaikeata kun kaiken pitäisi aina parantua vaik' ois jo aikansa ajasta poistua tai kantaa arvokas osansa jonka kautta kasvua.
Miten sitä kasvua ellei kukaan kanna taakkaansa.
Miten kehittää hoitoa ellei ole sairautta, vahinkoa ellei taakkaa raskasta jolla auttaa kasvua.
Joillakin vain tehtävänä olla suurena apuna ... raskasta, vaan oi, niin arvokasta.
Tuo on ajalle viel' vierasta.
Mutta, miten kehittyä, ellei ole vastusta eikä ees tarvetta etsiä ratkaisua.
Asia on vaikaea, ja melkein kuin ankara ellei nähdä kokonaisuutta ja mihin kaikessa ollaan matkalla.
Ja se, mikä ihmisen silmissä on vahinkoa onkin oikeasti tarkoitusta, rakennusta tulevien valmistusta, varustusta.
Rakennetaan kokonaisuutta ja mikä siin' sitten on yks ihminen tai vaik' heimo jos valmistetaan kaikkeutta.
Mutta, yhdenkin ihmisen kautta voi tapahtua suuria saavutuksia.
Joten, suuri voi olla pientä ja pieni voi olla suurta. Hyvä voi olla paha ja paha voi olla suuri hyvä.
Ei kaikki ole näkyvää vaan, suuremmat kaikki on ylempää näkymää joka toteuttaa näkyväisen kautta suunnitelmaa ylempää.
#
15.12.2017
Sairauden tarkoituksia
Jokin niin Mystikkoa nyt innostaa:
-"Kaikki on niin väärin, kun sanotaan: kun ihminen jotain sairastaa ett' vaivan takana ois elonsa tapa tai tapahtuma ett' niistä johtuisi kaikki ja ilman niitä ois elämä kaunis, vaivaton kuin 'oikein eläen' elonsa sairaudeton.
Mutta, jos viel' kerran
kääntyisi ylösalaisin myös ajatus tää
ett' ihminen itse tekojensa tähden terveyttään menettää
eikä nähdä sitä, ett' mikä on se sairauden tulos, hedelmä
itsellensä, ihmiselle
tai vaik' yleisimmin, kaikille kanssa kulkeville
tai vaik' kaikkinaiselle kehitykselle;
oppia ihmisestä
oppia ymmärtämään enemmän
mik' on tavoite elämän tehtävän.
Ei sairaus aina ole seuraus vaik' niinkin olla voi on myös olemassa tarkoitus mi ihmisen vaivoihin toi
jonka tehtävä
on elonsa merkittävä pysäytys jostain
vaik' varjelus
irti repiminen
elonsa muutos
kutsu muualle
paremmalle
ihan uudelle
ehkä oikeasti sille todelliselle
elonsa merkitykselle.
Sillä, ilman sitä menonsa keskeytystä ei ois ollut mahdollista tuo mikä kuljettais hyvän ihmisen uuden elonsa luo.
Kuinka monta eloa toisin kulkee kun sairaus, vaiva, hänet kuin syliinsä sulkee.
Ja kuinka monta syvää, syvälle sukellusta joka avaa elonsa syvää tarkoitusta oppia näkemään, ymmärtämään elämää syvemmin, ja löytämään viel' enemmän elon, ja elonsa tarkoitusta vaivansa kautta ja tuloksena.
Ei aina ole vaivalla syytä, joka parantaa tulisi tai vaik' kokonaan ottaa pois sehän jo vaik' vahinko suuri olla vois miss' poistetaan se hyvä kasvun mahdollisuus joka juuri avautuu ja jonka tuloksena ja kautta voi tapahtua vaikka mitä.
Jotenkin ihminen on niin kehonsa vanki ja kaikki, koko elonsa, on siinä kiinni.
Ja jos ei sillä ole kaikki, tai kaikki hyvin elonsa kuin pilalla vaikka todellista suuruutta on vast' tuon näkyväisen takana näkymättömässä ulottumassa ihmisen todellisessa kerrostumassa joka on tään näkyväisen kehonsa yllä ja takana jolla oikeasti vasta on sitä elonsa tarkoitusta.
Nyt keho, on kuin se kaiken tarkoitus;
miltä näytän
mihin pystyn
mitä kehollani saavutan
mitä omistan
mihin kaikkeen kehollani vaikutan
eikä enää ymmärretä sitä, mikä on ihmisen sisällä siis, sen kuoren, joka nyt on vallan saanut ja ihmisen sisäisen tarpeen kadottanut.
Kaikki elämä vain kuoren mukaan eikä sisäisen asukasta enää ymmärrä kukaan.
Ja jos nyt vaivan, tai vaik' sairauden
tai muun onnettomuuden kautta
kaivetaan esille sitä todellista elon tarkoitusta;
sisäisen ihmisen kasvua
ja sitä oikeaa elonsa tulosta
se nähdään kuin pahana, joka heti ois poistettava
ettei vain tapahtuisi sitä oikeata kasvua
jolla on tarkoitusta.
Tämä on suuri asia eikä lainkaan haluttua kuunnella koska aika on niin kaukana todellisesta tarkoituksesta - oikean ihmisen kasvusta - eikä ainoastaan tuon kehon olosta ja muodosta sen saavutuksesta.
Kuten on sanottu: "mitä se hyödyttää ihmistä jos vaikka voittaisi itselleen koko maailman mutta saisi sielullensa vahingon".
Kuin korulausetta ja aikain saatossa laimennutta mutta, siin' ripaus on totuutta jo vaik' silmin nähden mut' todellinen viisaus ja tarkoitus, tahto on vast' sanojen takana se ylempi ulottuma joka ei hevillä ihmiselle aukea.
Mutta, jos se saa avautua seuraa siitä kiitosta eikä vain ajallisen turhaa huokailua kuin elonsa kadotusta joka oikeasti on tästä vajavaisesta kehosta todella kaukana tään ajallisen, ja ajattomienkin takana.
Siellä, on se todellinen ulottuma ja unelma.
Sitä katso, ja itseäsi rakenna ei ajallisen mukaan, vaan ajattoman.
Vaan, kuinka vaikea on ajallisen avata tulevien portteja ja ovia.
("Helpompi kamelin neulansilmästä" jne)
Mutta, ei se olekaan ihmisen teko eikä ees omansa mahdollisuus.
Siksi, on vaiva ja sairaus.
#
16.12.2017 - aamu
Parantamisen tehtävästä ja voimasta
Mystikko avaa Kapteenin ajallista tehtävää:
-"Tehtävä se on tämäkin: Hoito ja auttaminen.
Olet lähempänä elämää ja ajallista ulottumaa ... olethan sen kansalainen kuitenkin ajallinen olento osallasi.
Ja apu auttavainen myös sinua itseäsi vahvistaa; annettuna muille, siin' välissä olit sinä ja kauttasi sun välittyi 'voimani mun' ''.
-Mun? havahtui Kapteeni kysymään.
Ja Mystikko jatkaa kuulemaansa:
-Niin, valtani ajan yli. Tarviiko tietää enempää."
Ja kaukaa annettuna on voimani läsnä ihminen ei ole tärkeä siinä hän välittäjä, ilmoittaja, anoja ... tahtoja vain mut' voima itse on arvokkain.
Ja jos paikalla on 'voimani mun' on tilanne silloin arvokkain.
Ihmisillä on ihmisen mieli. Ajatukset sotkevat, voima ei ole vapaa. Mutta, jos yksin on 'voimani mun' kosketus on rauhoitetun hetken, oman ja tunne on vapaa, ja avoin.
Eikä toinen ota kunniaa ... vaikkei sitä tahtoisikaan mut' ihminen ... on aina ihminen ja 'voimani mun' on yli ihmisen ja rauha sielullen ... ei mitään vaatien vain etäisesti toivoen informaation, tiedon, lähettäen.
Sillä, ei ihminen sitä voimaa lähetä vaan, pyynnön ainoastaan ja energia itse käsittelee vastaustaan ja hän on yksi ja yksin ainoastaan.
Vähäinen on ihminen voimassaan ei tekoja tule tehdä omassaan siis, tekoja joiden valta on ajallisen yli. Ihmisellä on syli - se riittää.
*
16.12.2017 - ilta
Ja Mystikon sanat vielä tarkentavat:
-"Siis, kaukaa auttaa, parantaa ei ole kuin lähettää voimaa, vaan, pyytää lähettää vain tieto, mikä on kuin tahto ja se tapahtuu, mikä tapahtuva on kuin kädestä kohtalon mikä toteuttaa tahtoa sitä mikä eteenpäin vie suunnitelmaa suurta sitä totuuden juurta jonka tahto on toimia joka vallitsee voimia.
Ja 'voimani mun' tietää, mikä on tahtosi sun vaik' toteutuukin aina se mi on 'tahtoni mun'."
*
17.12.2017
Ja opetus jatkuu edelleen:
-"Se, mi kaikki kaikessa vaikuttaa on 'minun voimani' ja sen 'voimani mun' kosketus
muu on oikeasti voimaton vaik' ihmisenkin osassa omansa voima on mut' se voi olla holtiton sillä, siinä ihmisen mieli on arvaamaton kuin kontrolloimaton vaan, 'voimassani mun' ain kontrolli on.
Ja kaikki mi siinä vaikuttaa on energian voima ja energia on värettä, olevaisuuden värähtelyä ja sillä on eloa ylläpitävä ja korjaava voima ja se on aina sovitettava kohteen ja tilanteen mukaan eikä sen tarvetta viel' ymmärrä kukaan.
- Se on salattua.
Liian korkea aiheuttaa lamaannusta ja vaik vahinkoa.
Jos ihmisen herkkä järjestelmä saa vauriota liian korkeasta värähtelystä, jota se ei tajua tapahtuu hurmiota ja kontrollin kadotusta tasapainon menetystä, tiedottomuutta.
Se ei saa olla tavoitetta sillä, siinä ei ole oikeata tarkoitusta.
Tarkoitus on parantua, vahvistua elvyttää uudeksi, elonsa vahvistua saada sen tunnetta, ett' voima läsnä on.
Tiedoton on tunteeton, tajuton vahinko vaik' korvaamaton, korjaamaton tai elimistö itse korjaaja on ... ajan kanssa.
Hurmio on pahasta ja sen voimakas tunne voi olla vauriota.
Pitää olla tarkkana missä voimassa toimia; ei omassa, holtittomassa ei pahassa, vahinkoa aiheuttavassa
vaan, hyvässä tahdossa pyynnön kanssa suuremmalta hältä, joss' kontrolli on kaikki muu voi olla holtiton.
"Etsikää, kolkuttakaa, anokaa... ja teille annetaan" tuo kaiken oikean takaa. Se on viisautta vanhaa ja kantavaa.
Siis, pyynnön kautta auttaa, on se tärkeä ett' se ois se muoto tai vaik' tahto, mutta aina pyyntö. Se on se anomus ... ei oma käsky omassa voimassa mut' syvän sisäisen käsky on aina myös pyyntö.
Siunauskin pitää olla pyyntö: "pyydän siunausta" tai vaik' vain "siunaa" tai "toivon siunausta tälle, sillä, hänelle" siin' on pyyntö.
Ei se ole sanoissa vaan, sisäisen tilassa - siin' on eroa.
Pelkät sanat ilman sisäisen kauniin apua ei asioita auta, paranna. Sillä, silloin se on tapahtumaa omassa voimassa.
Mut' sisäisen syvä kauneus on yhteys ja yhteisymmärrys tahto, toive, vaik' käskykin - kaikki on oikein."
*
17.12.2017
-"Aivan kuin ois tärkeää ett' hän ken täss' opettaa ei jaa omaansa kunniaa jos ihminen toista auttaa ja parantaa", näin Mystikko kuulemaansa huokaa, ... ja vielä jatkaa:
-"Jos ihminen omassa voimassaa auttaa tai parantaa se on ihmisen teko - ei tietenkään huono onhan silläkin tarkoitusta ja paikkansa olla rinnalla ja autella.
Vaan, jos tehdään tekoja joiss' toivotaan ylempiä voimia ajalliselle kuin ihmeitä ne eivät saa olla omia ihmisen ponnistuksia - nehän vain vievät auttajan itsensä voimia saavat aikaan uupumusta ja sairautta vähin erin vaik' ajasta kadotusta.
Pitää olla tarkkana miten ja missä haluaa palvella ja kenen milloinkin on kunnia.
Onhan ihmiselläkin omansa ja osansa tulee vain tietää ja tuntea omat rajansa ettei synny vahinkoa."
#
Tälle kaikelle on hyvää jatkoa osiossa "Tulevan heijastumia"