|
Täss'
välillä on matkaa käyty
monenlaista nähty ja eletty
... ei tosin vielä kovin pitkälle päästy, koska... niin ...
ja Tietäjä
itsekseen ihmetellyt.
02.09.2016
Tietäjän
viisautta
Katsoo nyt
ulapalle MertenMies
katsoo tulevaansa
unelmaansa
miss' juuri nyt ei näy mitään
vain kuin utuista, vaan kuitenkin kaunista.
-"Mitähän
me tuolle?" tuumaavat matkakumppanit
"tuolle
herkälle unelmalle,
vaivainsa vangille.
Onks siitä oikein ees kippariksi, kun koko ajan on niin kipeä
selästänsä vaivainen."
-"Mitäs
me oikein sille? kyselee Taikurikin.
"Oisko jotain ratkaisua kiroilevalle valittajalle?"
-"Antakaa
sen olla vaan", kuuluu ääni takaa
"hän tekee vain omaa sisäistä matkaa."
Kas, Tietäjäkin
oli noussut hytistään
tätä outoa hetkeä todistamaan
tätä tyhjää, vaan niin kaunista.
-"Ei
siihen nyt mikään teko auta", Tietäjä jatkaa
"itsensä on se kamppailtava
sisäisensä kuin vamma - herkkä luonne
ain toisia ensin ajatteleva, itsensä unohtava.
Siitä hänen vaivansa."
-"Niitä
on vain karsittava pois, niitä huolen aiheita
ikävän raskaita ajatuksia
toisen suruja, joiden kantaja hän liiankin herkästi on.
Siitä itselleen kuin kuorma kohtuuton."
-"Kyllä
hällä itsellään tuo kaikki tiedossa on
vaan päätöksien tekoon viel voimaton.
Mutta, kypsyy se, ajatus ja voima
kirkastuu unelma ja tulevan maailma
kun vain hän irti pääsee menneittensä vaivasta
suloisesta, kauniista
ja kuin ainaisesta ikävästä mi häntä sisäisesti syö
... ja se juuri selän alueelle hällä lyö."
-"Pään
sisällä,
kas, päänsä sisällä on vaivainsa syy
sen takia matka ain hetkin estyy.
Mutta, viisaus kasvaa kipujen kautta
tieto ja taito
ja matkamies terve ja aito.
Joten, antakaa
olla huolehtimatta viel hetkinen
ei hän ikuisesti ole vanki vaivojen
ja kun vapautuu hän niistä ja kuin uudeksi taas saa
hän matkaa uljaasti jatkaa.
-"No
just joo", heräs asiaan jo Förstikin
"ja mäku-oon sille siit monta kertaa sanonu… mut-ei.
Onneks mäenn-oo ihmine."
Hiljaa
kuuntelivat kaverukset Tietäjän sanoja.
Viisaaksi ne ymmärsivät
toisiaan katsoivat ja nyökkäsivät: -"Joo
odotellaan.
Kyllä kait se sieltä jo pian tulee
ja päästään vihdoin matkaan, joka on varmasti upee!"
#
15.09.2016
Tietäjän
luona
"Hei
Tietäjä. Mahdoitkohan kuulla keskusteluamme tuolla kannella. Försti
alkaa olla jo hermona, kun matka ei jatku. Tai… ei oikein pääse
alkuun."
"Hjuu…",
huokaisee Tietäjä. "Kuulin kyllä."
"Niin, no
… kyllä se minuakin häiritsee jo, kun ei ole tuulta, joka veis meidät
tuonne uudelle selälle uusiin seikkailuihin", huokailee Kipparikin.
"Syynsä
on kaikella, ja aina", aloittaa Tietäjä varovasti. "Istuhan
tuohon tuoliin, niin kuunnellaan ja katsellaan, josko jokin ratkaisu
löytyisi."
"Niin…",
Tietäjä aloittaa. "Mitenkäs se kipparin kunto?"
"Selkä
vaivaa edelleen, tai oikeammin nuo pirulliset säteilykivut. Ne kiristää
ja jäykistää koko kehoa ja rajoittaa eloa. Ei vaan näytä
hellittävän. Kipupillerillä pärjää kyllä, mutta eivät varmaankaan
kovin terveellisiä pitkään käytettynä", kuvailee Kapteeni
vaivojansa.
"Niin,
eipä niin. Mutta, mistä johtuu ne kiristykset."
"Niin,
sano se, sinähän se Tietäjä olet. Minä olen vain kokija ... ja
kärsijä."
"Ja aiheuttaja", huokaa Tietäjä hiljaa kuin itselleen.
"Jaa, no
miten sitten", tivaa Kapteeni.
"No
kuulehan…", aloittaa Tietäjä. "Eikö kaikki ole tiedossasi
jo. Olet itsekin kirjoittanut, ja minä viimeksi sinulle tilaasi kuvasin,
muistatko."
"Niin,
muistan juu", mutisee toinen hiljaa.
"Mutta,
ei elämä ole kuitenkaan niin yksinkertaista, että vain jollain ihmisen
teolla tai tekemättömällä voisi kaiken selittää. Kaikella on aina
myös ylemmät tarkoitukset ja syyt", kuvailee Tietäjä laajemmin.
"Et saisi itse itseäsi syyttää ja elämästäsi tuomita, vaikka
syytä kuin näyttäisi olevan. Katsos, onhan tässä elettäväkin, ja
sanat syntyvät elämästä. Eivät elämättömästä,
kokemattomasta."
"Niin,
mut ... miksi aina kipujen kautta…", huokaa Kippari, kuin vähän
alistuneena.
"On
ollut muutakin, et vain nyt muista. Sanojen virrat on olleet vuolaat
vauhtisikin aikaan. Etkä kaikkia kipujasikaan enää muista",
Tietäjä muistuttaa.
"Niin,
niin kai. Onhan niitä … ollut".
Ja
keskustelu jatkuu...
20.09.2016
Ja
Tietäjä laulahtaa
… ja
Tietäjä kuin intoutui laulamaan
ja Kapteenin sanoja avaamaan:
Satama on
kaunis, ja hyvää elää sille
jolla on aikaa, ja tilaa unelmille
ja sielun vapaus
… ja mielen … vapaus.
Siin' on
ystäväin sun ristiriitasi paikka
kauneutta - ja vapautta
vapautta - ja vaatimusta
omaa toivetta - ja toisen odotusta
rakkautta - ja sen puutetta
ja taas
vapauden kaipausta
ja sielun puolen haikausta
yhteistä rakennusta.
Tarviiko sanoa
sulle enempää…
... kauneuden
unohdusta
huolenpitoa ja huokausta
kaipausta ja sen mahdottomuutta
- ja ainainen ikävä yhteistä … ja taas vapautta.
Ja siin' nyt
roikkuvat purjeet tuulen odotusta.
Kun nyt ees tietäisit, minne
… selälle, vaiko satamille.
Miten vois
toteutua, ett' molemmille.
Ja tulee syys
kylmenee illat ja yöt
kutsuu taas työt:
On tehtävä.
On mentävä.
On lähdettävä,
etsittävä.
Toteutettava
se tärkeä
mi on kuin utuisena aamuna leijuva usva;
valoa, vaan ei kohdetta sen takana
aurinkoa, joka on kuivattava
ja sen tekee se valo, ei usva itse
ei kulkija parka
hän vain odottava usvan laskua ja auringon nousua
päivän kirkkautta
ja tuulen virettä, joka hulmauttaa purjetta
ja pullistaa
sen
… ensin yhden
sit toisen
sit toisen toisensa perään
sinä matkaasi taas heräät
tään pitkän seisomisen jälkeen
matkaan, joss'
on järkee ja kaipausta
ratkoa elon arvoitusta
palvella kasvua ja totuutta
ihmisen osaa ja rakkautta
… joka ei
ole sitä rakkautta
mit ihmisten välisiksi väitetään
vaan, sitä rakkautta
mi ikuiseksi tiedetään.
Sitä kohti
siis, oi MertenMies!
Anna
Förstille suunta … vaikkei hän sitä nyt päätäkään.
Päättääkö sitä … tää päättäjäkään, Kippari itse, Tietäjä
hiljaa huokaa.
Hänet vain
valittu, tään matkan kulkuriksi.
"Oot
kulkuriksi syntynyt sä vainen…"
tapailee taas Tietäjä hiljaisesti hyräillen.
Ja Kapteeni
poistuu kiittäen
Tietäjän sanoja miettien ja muistellen: "Nii'in…"
"Noh!
Mitäs se sit sano?", utelee Försti jo, kun Kippari vast portaita
kapuaa...
#
...kelluu kelluu...
Ja Tietäjä
astui taas esille, kun matkaa oli taittunut reilun vuoden verran. Siis,
ollaan matkalla ... jo kauempana.
Siis, täällä >>
Tulevan
heijastumia
|
)))
