Sivut 61 eteenpäin
Tässä osiossa sivut 62-84
|
Viimeisen vision
ylempi+2 ulottuma |
Runonarri |
-... nii .. tos-on se ovi josta mentiin.
 |
E-kirja
(jatko)
Perustettu 1.11.2023
.
 |
Joten,
tässä kirjan osiossa jatketaan matkaa, ja kuvataan elämää ja tulevaa nyt joltain
taas ylemmältä tasolta, jonne tuo Runonarri on noussut
...
-Heei, mäki-oon täss!
ai niin, siis jonne noussut ... tai oikeammin, jonne he yksissä
tuumin lähtivät, kun kyllästyivät seuraamaan ajallisten pimeiltä
näyttäviä touhuja.
Tällä taas uudella olotilalla voi katsella kaikkea uudesta kulmasta,
ja jotenkin paremmin ymmärtää kaikkea.
- Monenlaisia muutoksia taitaa olla taas luvassa.
- 5300 -
Vähin erin kasvaa osio,
tärkeimmästä ja kirkkaimmasta
valosta, jota ei voi nähdä. Sen valon sisällä ratkeaa monia suuria elämän ja ihmisen
kysymyksiä, joista ei taida olla vielä mitään tietoa - jos
vain uskallan sitä kaikkea julkaista.
Tosin, sen valon näkeminen vaatii vielä kasvua. - Mutta, se
valo ON - vain kyky nähdä se, ja sen sisälle, vielä (vähän) puuttuu.
- Tämä ennustus yllättäen toteutuikin jo
27.12.2023 |
|
01.11.2023
Siis, nyt jatkamme tuolta edellisestä osiosta,
Matka,
jossa
päädyimme seuraavaan:
Sivu 61
16.10.2023
Kuka toisten poluista
Kuinka vaikea
on ajallista saada uskoa
ett' elämässä on paljon valheita
joilla ikäviä vaikutuksia.
Vaan, onko tarpeellista yrittää korjata
toisten elon polkuja
ja ... voihan se vaikka olla elon tarkoitusta
uskoa niitä elon valheita
ja hankkia niistä ajallisen ongelmia.
- Ehkä, jotta oppisi itse
oman elonsa kautta
tai sitten vain ontua vaivainsa kanssa
elonsa polkua.
Kuka niistä toisten poluista
ja elon tarkoituksista.
Ei yksittäistä ihmistä voi pelastaa
eikä varsinkaan koko maailmaa.
Ja, kuka voisi sanoa
mikä väärin, mikä oikeata
kun ajallisen maailma toteuttaa
omaa rataansa.
Tarkoituksensa kaikella auringon alla
ja sadan vuoden päästä kukaan
ei enää näistä muista.
Silloin on uusia totuuksia uusista suista.
Kasvujen polkuja kaikki tyynni.
*
Sivu 62
31.10.2023
Vain pari viikkoa
Niin, vain pari viikkoa sivussa
tanssia, jumppaa, tanssia ...
Ilmestynyt Israelin sota
Ukraina pauhaa taustalla
uhkat syvenee
valheet, kieroilut, pahenee
- linnut ja virukset ...
ihmisten aiheuttamaa kaikki
itsensä liikkeelle laittamaa
- että maailma muuttuisi.
Mutta, mitäs nyt näistä.
Ja, minkäs niille.
Minkäs tälle maailmalle
yksittäiselle ihmiselle
koko kansakunnalle
uskomattomille valheisiin uskoville
jotka kulkevat kuin lammaslauma
paimenien johdattamina
vaikka kohti tuhoa
ja maailman muutosta.
Nousetko vuorelle huutamaan!
... kuka sinua kuulee
ja, jos joku vaik kuulisi
kuka uskoisi
- ennen kuin itse näkee.
Vaan, uskooko lie sittenkään
tukemaan jo piankin ryhtyy - väärää
min oikeaksi luulee
kun korvansa vain valheita kuulee
- ja niihin uskoo
vaik loppuunsa saakka
vaik elämälleen tulisi millainen taakka.
Ajan henki, valta ja voima
on tuo ja tämä
- aika on hämärä
pian jo pimeä.
Onko sille edes nimeä.
*
-Jaa'a ... jo noista kahdesta yllä olevasta
pitäisi tajuta, ettei kannata aikaa hukata
ja valvoa ajallisten touhuja ...
tehkööt mitä tekevät, mitäs se minulle.
Hypätäänpä nyt tästä uudelle sivulle
ja taas uudelle ylemmälle ololle.
-Hei koala! tuus perässä, nyt lähetään taas!
-Ai minne? .. mihis me-nyj-jo taas?
-Tule perässä vaan, jätetään nämä
uhkaavat ajallisen kuvat, ja jatketaan sinne,
miss' jo kurkimme hetki sitten. Epäilen että siellä
ois meille jotain kunnon hommia. Mitäs sanot?
-Juu juu, mennää mennää "ai-NA valmii-NA"!
-Ai, sinä muistat tuommoisenkin sanonnan?
-Juh, oot kertonu joskus ... etkös sä joskus ollu
joku semmone part-sikalaine .. vai-mikä-se-oli?
-Juu olin semmonen ... joskus kauan sitten.
-Nooni! .. sinne uusiin sittev-vaa!
-Oot sinä kyllä hyvä kaveri .. aina olet valmis
uusiin seikkailuihin mun kanssa.
-Noo .. ooha-mä luvannu, ettej-jätä sua koskaa.
-No hyvä, nyt sitten menään! Tup-perässä!
-Jep! .. tai hei, oikeastaa, sähä voisit vaik
kantaa mut ... pitkästä aikaa ... vai kui ..
-No kuule, ihan totta .. hyppäähän tänne mun
olkapäälle .. onhan se rattosampaakin silleen.
-Noni, täs-ollaa ... alahan mennä - hopihopi!
... juhuuu .. taas mennää taas mennää!
*
Ja näin me sitten matkataan
tätä uutta ylemmän ulottumaa.
1.11.2023 alkaen.
Ja tähän alkuun kuitenkin vielä muutama sananen
kuvaamaan ajallisen vaikeuden.
Siksi päätimme suunnata kohti ylempien kuvien.
Tämän
Matkan
alun lupaus sopii edelleen tälle
uudellekin
ylemmälle - samaa matkaahan tämäkin.
(Lainaus tuolta
Matkan alusta)
"Aika laajaksi pian
kasvaa tämä uudenkin tien kuvaus ja sisältö,
vaan onko jossain ... "
- ... niin, onko jossain sanottu,
että se ois vain pikku juttu, ja lyhyesti kuvattu.
Ei maailmoita lyhyesti kuvata, ei ajallisen oloa,
ei tulevien suuria suunnitelmia.
Eikä elämän tarkoituksia,
eikä menneen, olevan ja tulevan kasvuja.
Joten siis, nyt siihen kuvaukseen, ja kuin viimeiseen
matkaan, "Viimeisen Vision MATKAAN", jonka taival
ja tie, kuvat, aarteet, värit ja valot, hahmot, elämän
muodot, ihmiset; menneet, olevat ja tulevat,
ja enkelit eri tasoiset,
vallat ja voimat, arvorakenteet - ja myös kaikkea sitä
mistä ajallisessa kiistellään ja taistellaan,
suuria sotia rakennetaan, voitetaan ja hävitään,
- ja omista niin kiinni pidetään, että niiden vuoksi
vaikka tapetaan,
koska, juuri se minun, ja vain minun, on se oikea,
ja toisille luvataan vaikka millainen ankea tuleva.
Onhan noihinkin pakko koskea, tosin ajallansa
vasta, jotta voimme kuvata tarkoin tarkoituksia -
joka on kuin kaiken tärkein sana koko matkassa.
Siis, Miksi !
*
Sivu 63
01.11.2023
Mitä puolustat, mitä vastustat
Mitä noista ajallisista, antaa olla vaan
- niistä saa vain mielen raskaan.
Ja maailma on niin suuri
ja asiain paljous
... mihin kaikkeen vaikuttaa vois yksi ihminen
vaik niin paljon jo itsestään luuli.
Koko ajan hän vain uusia valheita kuuli.
Niitäkin jo, raukka, taas todeksi luuli
- koska juuri niin kuuli.
Vaan, mitä hän oikeasti kuuli
mitä näki - todeksi luuli
millä mittaisi hän sen
miten tunnistaisi totuuden
takana sanojen, välitettyjen kuvien.
Ellei hän erota valhetta, totuutta
hän jo piankin taistelee sanoin, teoin
kuulemansa puolesta
vaikka valhetta kannustaen
tai totuutta vastustaen
ollen vakaasti oikeassa
jonkun käsittämättömän puolella
josta, oikeasti, hän ei ymmärrä mitään
ei taustoja, ei tahtoja
ei valtoja, voimia, valheita
ei julmia suunnitelmia, julmuuksia.
Niin, miten taistelet sinä
jonkun käsittämättömän valheen
tai käsittämättömän totuuden puolesta
... kuitenkaan ymmärtämättä
niiden molempien tarkoitusta.
Sillä, molemmat voivat olla
yhtä lailla oikeita ajallisen tarkoituksia
ja, vaik molemmat yhdessä
voivat olla kaiken meneillään olevan takana
tuleviin vaikuttamassa
ja sitä muuttamassa.
Joten, mitä teet, sinä pieni ihminen
valheesi, totuutesi tuntemisen kanssa
kun juuri kaiken yhteisen kanssa
toteutuu se tulevien uusi maailma
jota varten juuri on tämä kaikki
- näytti miltä näytti.
Aika aikanaan kaiken todeksi näytti.
*
Sivu 64
05.11.2023
Vaarasta tietämätön
Pelasta ihminen vaarasta
jota hän ei tunne, jossa kuitenkin on, tai oli
- hän suuttuu sinulle
kun on vaarasta tietämätön
ei usko - vaikka oikeasti olisi vaarassa
hän alkaa pelätä.
Vaan, jos olen väärässä
ei hän apua tarvitsekaan
ja lopputulos on sama - terve keho.
Siis suuttuu, jos sai apua
suuttuu, jos ei apua tarvitsekaan.
Sen tekee syntynyt pelko.
*
Sivu 65
06.11.2023
Tietämättömyydestä vihaa
Sano totuus
totuutta tuntemattomalle
saat itsellesi vastustajan
tai, vaik vihamiehen
joka omistansa kiinni pitäen
omaansa puolustaa
- vaik syvää valhetta
kulkien laumojen mukana
uskoen valheita.
Koska totuus tuo pelkoa, levottomuutta
suurta ristiriitaa, sotkien valheellista harmoniaa
kuin turvaa, jota oikeasti ei olekaan
on vain luuloa
ja valheellisten sanoja
ja suurten joukkojen samankaltaisuutta
ja auktoriteettien harhoja
- tahallisia tai tahattomia
tai kaukaa johdettuja
milloin mistäkin suunnasta.
*
Sivu 66
06.11.2023
Rapisi kauniit sanat
Murtui iloisten siipien havina
rapisi kauniit sanat
ja tulevien yhteiset kuvat
kun totuuden sana ylitse kävi
sanat valheita näki.
*
Sivu 67
06.11.2023
Jos hoidan itteni vain
Jos lakkaan välittämästä
vaivaa näkemästä
valheita esille nostamasta
”pelottavia” sanoja sanomasta ...
mitäs ne minuun kuuluu
toisten teot, tilat, ajatukset
valheelliset turvat
kalliolta putoamiset, murhat
- kansanmurhat...
mitä se minuun kuuluu.
Tehkööt tekojaan
pudotkoon rotkoihin, sairastukoot
tai pysykööt terveinä
... vaikka vain luulossaan
- tai ihan oikeasti
mitäs se minulle
hoidan itteni vain
oman osani kantain.
Vaan, jos kerrot totuuden
saat vihamiehiä
olet epäluotettava haahuilija
kuin kansan vihollinen.
Toit esille pelon
valheilla piilotetun pelon.
Tuhosit kepeän tulevan
valheellisen unelman
kun toit esille piilotetun sala-kudelman.
Toit pimeyden valoon
valaisit valheelliset lupaukset ja unelmat
valaisit valheiden totuudet.
*
Sivu 68
08.11.2023
Etääntyvä maailma
Tämä minun maailmani
on päivä päivältä yhä kauempana
ajallisen maailmasta.
Eikä näillä voimilla
ole edes tarkoitus
pelastaa ajallisen maailmaa
eikä sen ihmisiä.
Tavoitteet on kauempana ...
ajallisen ja ajattoman takana
todellisessa unelmassa
- uudessa ajassa.
*
Sivu 69
07.11.2023
Matka kanssani
Matka kanssani
ei taida olla ihan tavallinen reissu
- se on seikkailu
etkä ole vielä nähnyt siitä paljoakaan
- en ehkä itsekään
... kas, kun koskaan ei tiedä
mitä seuraavan mutkan takana odottaa.
- Mukana?
Onko sinulla uteliaisuutta katsoa
kulkea rinnalla.
Se saamani sana: ”Tanssi poika, tanssi
siin' on sun sielusi voima”, on erikoinen.
Siinä ei sanota ” ... lihastesi voima”
vaan, ”sielusi voima”.
- Mukana?
Outo maailma.
Tämän ulkoisen näkyvän maailman takana
on salattu ulottuma.
- Mukana?
Siis, kuin Suuri Seikkailu.
Olet kuin Liisa Ihmemaassa
ja vastaan tulee outoja juttuja.
- Mukana?
Rikasta elämän kulkua
ja uusia ulottumia
outoja maailmoita ja maailman kuvia
unelmia jostain tulevasta
mystisiä rakennelmia.
- Mukana?
Ja valoa, joka ei ajassa näy
joka on kaiken takana.
... Nyt on kyllä tapahtunut joku juttu?
Kehossa outoja reaktioita .. taas kerran.
*
Vaikka tähän väliin muutamia lainauksia
Viimeinen Visio - Matkan alkutaipaleelta; ->>
lupauksia ja tulevien kuvauksia
ohjeita miten oikein suhtautua ajallisen tapoihin
ja tulevien uusiin.
*
Sivu 70
11.11.2023
Turha huoli
Mutta, tuo huoleni
toisten tiloista ja oloista
- turhahan se on.
Muut elävät elämäänsä
tekevät tekojaan
ehkä täyttävät elonsa tehtävää.
Tekevät omat päätöksensä
... hyvään tai huonoon
mitäs ne minulle kuuluu.
Minä hoidan vain omani osan.
Ja, jos nyt vaikka sattuisi niin
ett' eteeni tuotaisiin joku
jossa apuani tarvittaisiin
niin, onhan minulla varustus
ajallisten lupien mukaisesti
olla avuksi ja palvella
kaikessa hiljaisuudessa.
Mikä tässä nyt ois niin vaikeata.
*
-Noni, otav-vaa must mallii .. mähän oon tällane
ilone veitikka .. eks ookki , vähä sellane, oonha, vai ..
-Noo .. olet olet. Hyväksi malliksi ja seuraksi
sinä tässä matkallamme olet .. ollu koko ajan. Etkä koskaan
mistään turhista huolestu .. etkä hermostu mistään, vai mitä.
Ethä?
-Noo ... e .. kai
*
19.11.2023
-Mut
hei! Monta päivää jo menny, kai ... eikä tääl
tapahu mitää?
-No
odotellaan vielä vähän ... jospa tässä on vain
jokin tarpeellinen välivaihe,
tai jotai...
Sivu 71
20.11.2023
Vähän muistelua
-Muistatkos koala, kun oltiin silloin vielä siellä
laivalla ja kun sinä olit se tärkeä Försti, joka ohjasit
sitä upeaa laivaa...
-Nii...
-Niin, niin muistako kun katseltiin sen laivan
kaiteen yli sinne alas ajallisen maailmaan, muistatko ...
niin miltä siellä alhaalla silloin näytti? Muistatko?
- ... jaa, muistan .. oli aika tummaa sillo .. ja koko
ajan se vaa tummu lisää. Juu, sem-mä-kyl muistan. ->>
-No, katsohan täältä missä nyt ollaan, tosin
paljon kauempana, niin miltäs siellä nyt näyttää?
- ... noo .. vähä huonostiha täält sinne näkyy ...
aika pitkä matka, vai mitä ... mutta eihä sielt oikeesti
näykkää enää paljo mitää - pelkkää mustaa vaa ...
-Niinpä, niin minustakin - ja kaikenlaista
pikku välähtelyä siellä seassa kuitenkin, vai mitä.
- ... juu, ku-ois jotai kipinöitä vaa ... ei niit
kipinöit sillo ollu, eihä.
-Ei ollut silloin, oli vain sellaista vähin erin
hämärtyvää kuvaa - ja jotain kuin raskautta.
Ja se Aatami Anturikin oli silloin siellä seassa.
- ... nii .. mut enäähä se-ei-oo siellä, eihä?
-Ei ole enää, sehän otettiin sieltä pois
katsomasta ja kärsimästä.
- ... no, missäs-se ny-o ... se Aatami?
-No kuule, se on vähän hassu juttu, mutta ...
se on nyt täällä mun viittani alla, vähän niin kuin
piilossa. ... On niin paljon tapahtunut sen jälkeen.
-Aha ... tot-mäenkyl tajuu, mut hyvä-nii sit
kuiteski, vai ...
-Niin on. Ja, onhan minulla .. tai siis meillä,
yhteys vielä sinne laivaankin, sen erikoiseen
porukkaan - muistatko niitä vielä...
- ... joo! muistan ... jännää joukkoo ...
-Niinpä - ja osallaanhan nekin on mukana
edelleen täälläkin ... täällä mun viittani alla ... no,
vähän erikoistahan sekin.
-Aha, ai-ett .. neki siel? hmm .. eiks-siel-oo jo
aika ruuhk... tai no ... emmä-kyl-vielkää tajuu siit mitää ...
-Noo, ei se mitään, pääasia että ovat mukana
edelleen.
- ... no-niiv-vissii - vaikkem-mä niit nyn-nääkkää.
Mut jos sä ite näät ... ni eikse-oo iha hyvä juttu se.
-On se - nähdään samalla jotenkin lähempää,
mitä siellä ajallisissa oikein tapahtuu - vaikka ...
kovin on siellä pimeätä ... ja paljon on niitä kipinöitä.
- ... no niinpä .. ja lisääntyyki vaa koko aja.
- (hiljainen huokaus) ... nii'i ...
-Mutta kuules, koala, oletko huomannut,
miten monet nuo ajallisen asiat näyttävät täältä
ylhäältä katsoen ihan toisenlaisilta ...
... ihan toisenlaisilta.
-Ai .. näyttää-vai ... mitkä siis .. ja mitennii ...
-Noo .. monet ajallisten kirjoitukset, jopa
vanhatkin sellaiset, kaikenlaiset profetiat ja
ennustukset jne. Ja aivan erityisesti kaikki tiedotus,
jota siellä viljellään. Kauheasti valheita niissä.
-Älä ! ... enn-oo huomannu mitää sellast ...
tai ... enn-oon-ny semmosii osannukkaa ... seurata.
Pitäskö mun?
*
Sivu 72
22.11.2023
Tärkeä puhuttelu
-Hiljaisen hetkesi pohdiskelut...
oli, kuin mitään ei tapahtuisi
vaikka kaiken aikaa tapahtuu niin paljon
myös valheita ja sotien melskeitä.
Et vain näe niitä, etkä ymmärrä osaasi
- hiljainen hetki on kasvullesi tärkeä.
Ajallisen ajatus alkaa vain keksiä kiemuroita
luuloja ... epäuskoakin;
onko millään mitään merkitystä
kuin mikään ei tunnu tärkeältä.
Eikä oikein saa mistään kiinni
vaikka koko maailma on muutoksessa;
elämä muuttuu
ihmiset muuttuvat
asiat ja tilanteet muuttuvat ...
- Ajallisen elon levottomuutta.
Niin ...
kuin vastauksena mielesi kiemuroihin
siirtyessäsi tämän ylemmän tason näkymiin
(sivut 63-67)
jossa siis ei vielä ole näkynyt mitään.
Oli vain kuin tyhjä hetki
ennen sen uuden, vielä näkymättömän edellä.
Tuo monenlainen haikailu ja pohdiskelu
oli kuitenkin tärkeä
sillä täällä, kuin tyhjästä .. on hyvä nyhjäistä
ja sitten kohdistua kuin puhtaana uusiin
eikä miettiä joutuvia.
-Siksikö vain ois ollut kaikki tää vaiva
vuoskymmenten mittainen matka
että voisit sanoa: ”Mitä se minuun kuuluu,
toisten tilat ja vaivat.”
Hukkaanko heitettäisiin kaikki se vaiva,
työ, koulu, kokemus
ja arvokas ylemmän opetus ...
ett' jätettäisiin kaikki vain käyttämättä
juuri kun ois käytön aika ja paikka.
Olisihan se aika erikoinen suunnitelma;
lähes koko elon mittainen kasvatus
lahjaksi annettu
ja lahjana kuljetettu koko elon matka
lahjaksi opetettu
elon koulussa kasvatettu ja ruokittu
ja kaikki elon hyvä annettu
tieto, viisaus ja taito vahvistettu
suotu elämän ja ylemmän ymmärrystä
että, sitten vain kuin kepeästi sanottaisiin:
”Mitä se minuun kuuluu
toisten elämät, tilat ja teot"
väärät tai oikeat valinnat"
- ja kuka niistä sanoo, kumpia oikeasti ovat.
Niin, nytkö juuri pantaisiin kaikki kuin sivuun
kun maailma kuin hajoaa ympärillä
ja avun tarvitsijain joukko on valtava
... oli ne sitten ketä tahansa
valintojansa tehneitä suuntaan ja toiseen.
Ei ole sinun tehtäväsi sitä arvioida
ainoastaan vain auttaa ja palvella
eteesi tuotuja ja kulkeutuvia.
Siis, jos kerran on annettu voima ja valta
tieto ja taito
ja ymmärrys aito alemman ja ylemmän
ja kuulo, ja lupaukset suuret - ikäkin
tehtävään valmistettu suuressa ohjauksessa
kuin suuressa armossa lahjaksi suotu
niin, eikö oikein ois
se kaikki nyt hyväksi antaa
tietoa, taitoa ja apua jakaa
- kuka kuulee, tai vaik kuulematta.
Kuka ihminen niitä toisten elon kulkuja
tehtäviä, aikoja ja paikkoja
elämän valintoja ja arvokkaita tuloksia
jotka kullakin on omansa
... eikä niiden virkaa ja osuutta ajassa
osaa kukaan sanoa.
Jos vain uskoa
ett' kaikella aina on tarkoituksia
jotta kaikki voi toteutua
mikä edeltä piirretty on itse kullekin
ja koko ajalle ja maalle
kohti suurta tavoitetta
joka on ollut voimassa jo aikain alusta.
- Siis, jos sittenkin vain ... toimeen.
Ja muistaa se yksi ja ainoa ehto: Tahdotko?
(Katso sivut 40 ja 50)
*
Sivu 73
24.-30.11.2023
Suuria kysymyksiä
Miksi, on olemassa ihminen.
Mitä kaikkia osia ja ulottumia on ihmisessä.
Millaisia aikakerroksia ja ulottumakerroksia
on olemassa.
Mitä merkitsevät ajalliset tunnukset ja mielikuvat:
suuret kirjaimet
mikä on käärme
miksi käärme on monissa tunnuksissa ...
Voi, kysymysten, kuvien ja symbolien
määrä kuin loputun.
Ja, mitä ovat ajallisten voimien taustat.
Ja kaiken lopuksi jää aina yksi ja sama,
yksi sana: Miksi? - eikä pian enää sitäkään.
-Oi, kysymysten paljous valtaa mieleni,
huokaa Runonarri kaiken keskellä
ja maailmoitten seassa.
-Voi poika parka!
Ei maailma kaikkineen aukea ajallisissa.
Vast' ajallisten takaisissa
voi kaikkeen saada vastauksia.
Mutta, kahden maailman kansalaisena
on vastauksia tarjolla
enemmän kuin ajallisessa ajassa
jossa ajallisen takaiset
jää ajallisissa saavuttamatta.
Mutta, kahden maailman kansalaisena
on saatavana myös vastauksia
ajallisista ja ajattomista, voimista ja valloista
ja, kummat ovat kumpia
mit' ajallisissa vaikuttavat.
Siis, on olemassa monenlaisia valtoja ja voimia
myös henkivaltoja
jotka ovat vain ajallisia, eivät ajattomia
ja niiden kaikkien erottaminen
ajallisin voimin ja toimin on mahdotonta.
Mutta, kahden maailman kansalaisena
niidenkin erottaminen on mahdollista.
Siis, kaikki voimat kantavat
ja voimaa antavat ajallisen maailmassa
- ja tottahan sekin on.
Mut' ylemmän maailma
on ajallisten maailmalle tuntematon.
Vaan, mikä voima kellekin on tarpeen
kelle tarpeeton.
Ajalliselle tuo erottaminen on mahdoton
... ja myös tarpeeton.
Ajalliset ovat ajallisissa
vaikuttavat ja etsivät ajallisissa
matkustelevat ajallisen voimilla ties minne
näkyvän maailman kulmille.
- Sellainen on mahdollista.
Antaa heidän tehdä sitä
sellainen on sallittua
kiinnostua kaikesta
näkyväisen kuin näkymättömistä.
Mutta silti, on olemassa kaksi ”maailmaa”
tuo kaikki näkyvä, vaik ois kuinka kaukana
satoin .. tuhansin valovuosien takana
silti se on samaa
näkyväisen maailmaa ja ulottumaa.
Ja viel niidenkin kaikkien näkyväisten takana
on lisää ja lisää näkyväisen ulottumaa
- kuin koko avaruuden päähän asti kantavaa.
Jos missä sellaista ees on?
Vaan, kaiken tuon näkyväisen takana piilossa
on se toinen, näkymätön ”maailma”
(Siis, oikeasti ... ei voine sanoa maailma, koska se ei
muodostu maasta eikä ilmasta, vaikkakin ...
onhan siellä omansa maa ja olotila.)
... eikä sitä tarvitse kaukaa hakea
edes tuhansien tuhansien valovuosien takaanta
vaan, se on tässä ja nyt
ihan vierellä ja edessä, alla ja yllä
ja joka puolella
ja avain sinne sen näkemiseen
on ihmisen itsensä sisällä
piilossa, tai tiedossa
ja sillä vain katsella kaikkea kaunista
ajassa, ja ajallisen takana.
Siis, kaksi maailmaa, näkyväinen ja näkymätön
ja miten ovatkaan ne erilaisia toisilleen
- eri ulottumia.
Toisesta voi katsoa molempia
toisesta vain toista.
Mutta, kahden maailman kansalainen
voi nähdä, tietää ja tuntea molempia.
Ja, tärkeätä on ymmärtää
ett' molemmilla on paikkansa tässä kaikkeudessa
jossa vain osa on ihmiselle näkyvää
mutta, kahden maailman kansalaiselle
kaikki on ymmärrettävää
vaikka kaikki ei olekaan näkyvää
sillä, ajallisen silmin voi nähdä
vain ajallisen ulottumaa
vaikka se olisikin sitä ajallisen ylempää
mutta, niillä ei voi nähdä
sitä ajallisen ylemmän ylempää
sillä se näkeminen
vaatii silmää ylempää.
Mutta, tärkeätä on se
että kaikella on paikkansa ja vaivansa
tehtävänsä ja tarkoituksensa
alemmilla ja ylemmillä.
Ja kummankaan ei tule toistaan
arvostella ja tuomita
sillä kaikkea on kaikille
tutkittavaa ja matkattavaa, alla ja yllä.
Ja, aina aikanaan ollaan ajallisen yllä
mutta, siellä on monia tasoja
taas ylempien yllä
ja matkoille riittää merkityksiä
ja kasvuja kasvaa kohti ylempiä.
Ja, kullekin löytyy paikkoja siellä
kuin myös täällä ylempien alla
vaikka olisikin mahdollista kurkkia
maailman ajallisen ylemmillä.
Siis, kukin tekee tehtäväänsä
etsii elämäänsä
ja tarkoituksia milloin mistäkin
ja mitenkin, omien voimiensa mukaan
- eikä kaikkeen tarvitse mennä mukaan.
Kukin toteuttaa juuri sitä
mihin hänet on saatettu, kuljetettu
joillekin kuin edeltä luvattu
ja ovat onnellisia löydöistään ja matkoistaan
- siis, tarkoituksia.
Ja, joillekin on toisia tarkoituksia kuin toisille
ja joillekin vaik kaukaisia, ajattomien takaisia
suuria tuntemattomia
- siis, ajalliselle ajalle tuntemattomia.
Voi maailmaa, voi suurta kaikkeutta
ja viel suurta senkin takaista
... ja viel senkin takaista.
Ja, ihminen ... niin ... on niin pieni
vaikka hänelläkin, ja hänessä
on kaikkeuden siemen kasvamassa
omassa kokonaisuudessaan
joka sekin jo on omansa pieni kaikkeuden osa
- ihmiselle itselleen viel tuntematon
mutta, aikanaan ...
aikanaan ajallisen maailman takana
hänelle avautuu se maailma, ulottuma
jossa se siemen saa omaansa kasvua.
Ja, sinä sait tietää tämän kaiken
kun etsit sinulle tuntemattomia voimia
ja halusit tietää shamanismin taustoja.
Tuo kysymyksesi
sinut näihin kaukaisiin johdatti
ajallisiin ja sen voimiin
ja niitä ylempien, ylempiin ulottumiin
ja viel niidenkin takaisiin
kaikkeuden kaukaisiin
- ja vielä niidenkin takaisiin
suuriin tuntemattomiin.
Ja muista, se kuin ikuinen lupaus:
Etsi viisautta ja ymmärrystä
niin kaikki muukin sinulle sen ohessa annetaan.
-Voi kauheata! Huokaa nyt Runonarri,
-mitä enemmän minä viisautta ja tietoa saan
mitä enemmän ymmärrykseni lisääntyy ...
sen vähemmän minä näen ja tiedän ymmärtäväni
kaikkeuden kaikkeutta
ajallista, ja kaikkea kaikkeuden takaista
- olevaa ja tulevaa.
-Niinhän se on, sinä Runoilija parka.
Kasvun tie on raskas, ja kuin yhäti vain vähenevä
kun tieto ja ymmärrys on lisääntyvä.
-Voi minua onnetonta, kun ymmärrykseni lisääntyy
minä huomaan tietoni vähäisyyden
- olen kuin tietämätön kaiken kaikkeuden edessä
kuin oisin ajanut sen matkani arvokkaan laivan
tuntemattomuuden edessä olevalle karille
josta voin vain nähdä
kuin taivaanrannan aavistuksen
nousevasta uudesta aamusta
- jonka avautuvasta päivästä
on vain jokin tuntemattoman toivon häivä.
- ... mut, heei kuule! .. relaa nyv-vähä ...
Pitääk-sun-ny kaikki tietää - ja eiks tää matkaki
ollu vast-alussa. Meidänhä piti ootella ... eik-se ollu nii
vai-mite ... ihaillaan-nyv-vaan tät-kaikkee mikä nyn-näkyy
jooko - ei mul-ainaskaa oo mikää kiire mihikää.
- ... no .. niinhän se on .. ihan oikein, koala,
hyvä kun muistutit. Ehkä minä olen vähän malttamaton.
- ... ai vähä-vai .. no hyvä ett se sentää tajus itekki.
Sivu 74
Peurunka 10.12.2023
Pikku ongelma.
-Voi, mitä minä teen
mitä ystävilleni luen?
No, omistani tietenkin luen
vaan sanoja on kuin rannan hiekkaa
kuin silmän kantamattomiin...
jos kouralla nappasen siitä pienen osan
mitä mahtaakaan kertoa se
- sopiiko ees tälle ajalle, hetkelle.
Ja oisko sanat sattuvat
kuulijoita koskettavat
- no, ehkä yksi sana yhdelle, toinen toiselle.
Ja olisivatko elon rakennukseksi
iloksi - tai vaik suruksi ...
Oi, mikä riski!
-”Oi, Sinä suurempi suuri - sanojen mestasi
koppaa rannasta kupillinen
... tai, pudota taivaista
tai, tuo vaik hiekkamyrsky merten takaa - tai taivaitten
kuljeta sanoja elon, menneitten, tulevien
voimaa ja iloa antaen -
rakentaen ees pienen pätkän eloni pirtaa.
Anna sanojen koskettavien virtaa
kuin yli maallisten ajatusten
hetkien, murheitten
sammuta paha, sytytä ilo - elämän hyvä.
Anna sanojen syöpyä
kaiva niille piilo syvä.
Ja vaik sanoista ei muistaisi hän ainuttakaan
ne salaisesti kylvää - kasvaa
ja aikanaan voimaksi leikkaa.
Tai no!
Jos luottaa voisin
uskaltaisin taas kerran intuition voimaan
jonkin suuremman ohjaavaan voimaan
sanoja muovaavaan - juuri siihen hetkeen mi edessä on
- muu tapa on nyt kuin mahdoton."
Ja näin vuotivat sanaset...
05.12.2023 04.30-05.22
(Otsikko piilossa - lopussa)
-Katso ihmistä
kuorensa sisäistä
sisälleen koteloitunutta
kotelonsa vankia.
Katso ihmistä
älä ulkoista
sillä, eihän hän, oikeasti, ole siinä
silmin näkyvässä
vaan, näkyväisen sisällä
- piilossa.
Etkä häntä näkyväisestä tunne
näkyväisestä tulee vain tunne
ett' hän on sellainen
vaikket häntä lainkaan tunne.
Katso ihmistä - näetkö häntä?
Et näe
et koskaan tiedä, tunne
millainen hän oikeasti on;
millainen vaik julma
tai, sydämen lämmin, hellä
kokonainen omansa maailma
joka on vain koteloituna
kuorensa alla piilossa
näkeväisen silmiltä salassa.
Hän on se
joka täällä on kasvamassa
- kasvaa, tai kasvoi
iloitsi tai kärsi
elämästä oppi
- oppi mit' toiset ei nää
ja kaiken päätteeksi
hän jatkaa elämää
- vain se kotelo jäi
jonka vallassa
hän elonsa matkan käi.
Mutta, se kotelo vähäinen
ajallinen kuin auto vain
joka aikansa kulki ja kuljetti
- ihmistä
ja hänen kasvuaan avusti.
Ja kun kotelo vihdoin hajosi
se ihmisen oppineen vapautti
- - ja koitti ilo
se suuri ihana vapaus
vailla kotelon kahleita.
Ja kuviksi jälkipolville
jäi vain kuvia kotelosta.
-Siin' on kuva hänestä, sanotaan.
Eikä kukaan kuitenkaan
häntä kuvasta näe eikä tunne
vain, sen ajallisen ajoneuvonsa vain
joka aikanaan
oman puisen kotelonsa sai.
Ihmisen ajallisesta vapauttain
ja hän huokaa: -Minä vihdoin
itseni taas vapaaksi sain!
-
Ja tästä voisi tarinaa jatkaa, vaikka
... miten eli ihminen.
Elikö itseään ihmistä kasvattain
vaiko vain kotelonsa pintaa arvostain.
- Mutta, se onkin sitten jo toisen tarinan aihe.
Niin, se otsikko, joka on vasta täällä, runon lopussa:
Voisiko se olla vaikka ...
Kotelo
Kotelon elämää
Elämää kotelossa
Ihminen
Ihminen kotelossa
Ihminen piilossa
Tuntematon ihminen
Näkymätön ihminen
Tai ehkä ... kokouksen ehdotuksia
Sielu
Kätketty ihminen
Siis - mikä nimeksi? Päätä sinä.
*
Sivu 75
13.12.2023
Mahdotonta ja mahdollista
-Mietit edelleen,
oletko ollut, tehnyt, riittävästi jotain
oletko harjoitellut
oletko ollut jotain enemmän, paremmin.
Mietit, oletko ansainnut ... saada voimia
- oletko ollut kyllin hyvä.
Mutta, sinä tiedät kyllä
ei täällä, tällä tasolla enää ansaita
eikä harjoitella jotain varten ...
täällä saadaan lahjaksi
kaikki mikä tarvitaan siihen, missä pitää olla
- ei muualla.
Muilla on muut paikat, sinulla omasi
- älä hajota.
Joten, odota hetki
aikasi on täysi - kohta olla se
olla valmiina siihen
mihin kaikki tää kasvu ja matka
mikä kaiken tarkoitus on
- valmistettu kuin ”kädestä kohtalon”
vaikkei sellaista olekaan
on vain tarkoitus, tehtävä, ja työ.
Kohta kello lyö, ja varuste on valmis
- voima jo on.
Ajallisen aika kuin mahdoton.
Mutta, mikään ei ole mahdoton
kaikki se tarpeellinen on mahdollista
- se ei ole mahdoton.
*
Sivu 76
14.12.2023
Miten voisin nähdä
-Miten voisin nähdä enemmän, tarkemmin
- ja myös ymmärtää näkemäni taustaisemmin?
-Niin, nähdä enemmän ... ei yksin riitä
sillä, näkeminen ei ole ymmärtämistä
- siis, todellisen ymmärtämistä
sillä, ihminen nähdessään muodostaa
aina vain omansa kuvan näkemästään
mielensä, pelkoinsa, ja oppimansa mukaan.
Ymmärtäminen on suurempaa
kuin näkeminen ilman ymmärrystä
ja, totuuden näkeminen vaik ilman näkemistä
on suurta ymmärrystä.
Ja nyt, on monenlaisia näkemisiä
ja monia näkijöitä
jotka muodostavat ajan kuvia
ilman oikeata ymmärrystä;
- kuvat vain ajallisen huvia
ja sekoittavat maailman kuvia
... ja perässä seuraajille
maailman seuraaminen
on suurta huvia.
Ja kansa uskoo ... sitä huvia
ja seuraa valheellisesti rakennettuja kuvia
joiden seuraamisesta ei koidukaan enää huvia
vaan, todellisen julmia kuvia
jotka eivät enää olekaan
mitään kauniita unia.
Elo on yhtä väärien kuvien
huvien ja unien aikaa
ja luullaan niissä olevan jotain taikaa
- ett' näin maailma makaa.
Vaikka kaiken tuon valheellisen takana
on todellinen maailma
se voima ja valta
- ja Suuri Suunnitelma
mutta, sitähän ei voi nähdä
ellei ole sitä oikeata ymmärrystä
joka kaiken toiseksi kääntää
valheen valheeksi vääntää.
Oikea ymmärrys
valheet totuudeksi kääntää
ja todelliset tarkoitukset esille säätää.
Vaan, kuka ymmärtää
totuudet valheiden takaa
miten maailma oikeasti makaa.
Mut' oikea ymmärrys takaa
ett' maailma muuttuu
ja se jo piankin oikealla tavalla makaa
ja eloa jatkaa.
- Ymmärsitkö kaiken sanojen takaa?
Mutta, sanaakaan ei saa muuttaa
tarkoitus pian katoaa
ja käännös toiselle kielelle jo
tarkoitusta muuttaa
ja viel toiselta kolmannelle
kaiken tarkoitetun kadottaa.
*
Sivu 77
22.12.2023
Riisumisen aikaa
Joulun aikaa ...
sen kuin aina niin odotetun Joulun aikaa
- ja sen taikaa.
Vaan, minne katoaa tää kaikki
aika ja maa
kun kaikki vähin erin katoaa
tunteet
monet muistot
ihmisetkin niin ihanat
epämääräiset toiveet, unelmat.
Toivotaan lepoa ja rauhaa
ystävyyttä ihmisten kesken
hyvää tahtoa
hyvän jatkoa toinen toiselle.
Ja, mitä näemme ja kuulemme ..
sotaa ja uhkaa
varustelua ja sotajoukkojen siirtoa
kaiken tuntemattoman suunnittelua ...
Missä on se rauha
missä hyvä mieli, turva?
Poissa on se Joulun sadun hurma.
Yllämme leijuu ikävien uutisten julma,
joka Joulun saduilla
enkä onnistutaan peittämään
päiväksi, pariksi. Onnistuuko?
On kuin suurella kumilla pyyhittäisiin pois
aina pieni osa kerrallaan
menneen elon ja onnen hetkiä
- häviävät vain jonnekin
eikä niitä enää ole
ei kohta enää ees sitä Joulun satua
- onko ees joulumaata.
No, lunta vielä sentään - tänään.
Riisumisen aikaa.
Tänä yönä
ja koko kuluneella viikolla
riisuttu pois Joulu valheineen
ja sanomineen
jää vain se vanha ukki, se Joulupukki
lahjat ja niiden huoli.
Muu joulusta juuri kuoli.
Riisumisen aikaa.
Riisutaan pois maata ja sen turvaa
hyviä menneitten sopimuksia
ystävyyssuhteita ja lupauksia.
Mitä enää jäljelle jää?
Läheiset
terveys ... no jaa ... kauanko sitäkään
vapaus, vapaa maa - Mikä!? - Onko sitä?
Riisumisen aikaa.
Kallis Isänmaa ... vähin erin katoaa
ja jäljelle jää ... niin, mitä jää jäljelle
kun sadut poistuvat?
Jäljelle jää ... julma totuus.
*
Sivu 78
24.12.2023
Aikaisin aattoaamuna
Joulun juhla
satujen maa
vuodet satua kasvattaa
- muuttuu Maa.
Muuttuu Maa
muuttuu ihminen
muuttuu ihmisen sisäinen
valmistaa aikaa tulevien
uudenlaisten Joulujen
sydänten iki-yhteyden
takana Suuren Totuuden
sen salaisen Rakkauden.
*
Sivu 79
25.12.2023
Matkasta lastuja
Matkata
yksin
seurassa suloisessa
yhdessä
toinen on edellä
toinen perässä.
Olet painona toiselle
tai, toinen sinulle.
Jäät kiinni - et etene.
Jätä se toinen - etene yksin.
Harvoin yhdessä yhteinen kasvu
- oma tie kummallakin.
Jos suuri yhteisö
yhteinen sydän - hetken
jos jäät, et kasva
jos lähdet - voit kasvaa.
Ystävä, yhteisö
hyvä ... paha
yhteinen sydän hetken ihana
sit jarru ... toinen toiselle.
Riidalla irti - oma tie tärkeä
kasvu on elon tehtävä ja tarkoitus
kasvaa sisäinen tieto, viisaus
ymmärrys - Rakkaus, Totuus!
Elämän tarkoitus.
Sinun omasi - sitä älä unohda.
Elon kasvusta elon seikkailu.
Yksinäinen - sitäkin.
Vaan, yhdessä syvällä sisällä
ulottumissa ylemmissä
jossa kuolemaa ei ole
- elon matka on loppumaton.
Ja jokaisen sanan takana
on omansa maailma.
Portaita edessä ja takana
toteutat suurta lupausta
jolla ei ole loppua.
Matka vaatii
kasvattaa kuulevia korvia
ja sisäisen sydäntä.
Sanoissa - on maailma!
*
Sivu 80
26.12.2023
Muista aina
Muista aina
ruuan kanssa
samoin kaiken juoman
lääkkeiden apua tuovan
ett' lisäät "Elämän voiman";
estät liialliset
estät myrkyt, vahingot
lisäät puutteet ravinnon.
Näin herätät kehon toimet
ja varmistat terveyden.
Turvaat Elämän kauneuden.
*
Sivu 81
27.12.2023 aamulla
Uusi portti
Jotain jäi taas taakse
kun uusi portti avautui
josta käydä
uusia nähdä.
Täyttyi aika
täyttyi matka
edessä uusi aika
uusia nähdä ja oppia.
Tänään - tänä muutoksen päivänä
on niin vaikea nähdä eteen ja taa
tuleva vast verhojaan avaa
- salaisuuksia eteen valmistaa.
Pitää vain malttaa
- hetki odottaa ja levätä -
ja vain kuunnella
tulevien lupauksia.
*
Ja tästä tuolle uudelle Portille ...
Ja puutteenkin keskellä
sinulla kaikki tarvittava on.
*