Sivut 82 eteenpäin
Tässä
osiossa sivut 82-122
|
Viimeisen vision
ylempi+3
ulottuma |
Portti
ulottumaan
|
E-kirja
(Viimeinen visio - jatko)
Perustettu
27.12.2023 |
|
Ja tässä tarinan matkaajat:
Runonarri
ja
aina
uskollinen ja urhea
ystävänsä, pikku Koala
-...mommikää pikku! ..
Höh! |
Nyt
on noustu taas uudelle tasolle, jossa voi nähdä enemmän.
Tässä kirjan osiossa jatketaan matkaa, ja kuvataan
kaikkea olevaista, ehkä myös tulevaista, nyt uudelta ylemmältä tasolta, jonne
nuo matkaajat juuri kuin humpsahtivat sisään tuosta ovesta.
Edellisen osion alussa oleva ennustus
toteutuikin näin pian, kun tarvittavat energiat ja kyvyt saavuttivat
määränsä rajat.
- 10.000 -
|
27.12.2023
Siis, nyt jatkamme tuolta edellisestä osiosta,
Matkan ylempi-2
ulottuma, jossa
oli jälleen enteitä tästä uudesta tilasta.
Esimerkiksi
Sivu 73 Suuria kysymyksiä (24.-30.11.2023)
Sivu 75 Mahdotonta ja mahdollista (13.12.2023)
Sivu 76 Miten voisin nähdä enemmän (14.12.2023)
Sivu 81 Uusi portti (27.12.2023)
27.12.2023 aamulla
Uusi portti
Jotain jäi taas taakse
kun uusi portti avautui
josta käydä
uusia nähdä.
Täyttyi aika
täyttyi matka
edessä uusi aika
uusia nähdä ja oppia.
Tänään - tänä muutoksen päivänä
on niin vaikea nähdä eteen ja taa
tuleva vast verhojaan avaa
- salaisuuksia eteen valmistaa.
Pitää vain malttaa
- hetki odottaa ja levätä -
ja vain kuunnella
tulevien lupauksia.
*
Sivu 82
27.12.2023
Uusi ulottuma - portista sisään
-"Tuoko ovi onnea
ovi uuden ulottuman
joka avaa uuden ajattoman
uuden tavan nähdä, kuulla, ja ajatella
ajallisen ajan mahdollisia ja mahdottomia.
Antaen vastauksia ajallisen asioihin
sen kysymyksiin
etsittäviin kuvitelmiin kaikkeudesta
maailmasta
avaruudesta ja sen elämästä
kaiken taustaisen tuntemattomasta.
Mutta, suurin ongelma
mi on nyt oven takana
on ajatus kaikesta toisenlaisesta
jossa näkee kaiken eri tavalla
... on kuin kaikkea vastaan
kuin puolustaa tuntematonta
- tuntematonta ihmisille ainoastaan.
Olla eri mieltä kaikesta
koska, ajallisen maailma
ei tunne maailman kaikkeutta
eikä sitä näkymätöntä suuruutta
kaiken tuntemattoman takana.
On vain kuvitelmia
satuja, mielikuvia
joilla ruokkia näkyväisen maailman mielikuvia
... joita se itse on rakentanut.
Ja kaikki, joka poikkeaa siitä on kuin haihattelua
hullun ajatuksia
koska se pian voisi murentaa
ajallisen rakentamia kuvia ja uskomuksia
jotka perustuvat ajallisen voimille ja valloille
rakenteille, luuloille, toiveille
jostain ihmispäässä, mielikuvituksissa
syntyneistä näkymistä
jotka ovat saaneet valtaa ja sijaa
ymmärtämättömien ajatuksissa
muuttuen ajallisen totuuksiksi
joihin ei saa kajota
eikä lainkaan vastustaa.
Niihin kajoaminen on kuin sotaa
uudella vanhaa vastaan
- se tekee piankin
uuden näkijän elosta raskaan.
... Kunnes aikanaan tulevassa
jokin sen uuden asian näkyville
tietoiseksi avaa
- ja vainottu on kuin vihdoin vapaa
mutta, silloin eletäänkin jo ihan muuta aikaa
ja vainottu on ajasta vapaa.
Ehkä katsellen kaiken kasvua jostain kaukaa
siis, ehkä, sillä voiko se häntä enää kiinnostaa
- hän teki osansa -
ja elää jo jossain muualla ihan uutta aikaa
sitä kuin taikaa
jota kohti tämä nykyinen aika
kovin hitaasti matkaansa mataa.
Mutta siis, tämä ovi
tämä uusi ulottuma
joka voisi olla ajalliselle kuin jokin unelma
jota jollain konsteilla tai teoilla tavoitella
ei olekaan lainkaan sitä
jossa olisi niitä ihania ajallisen mielikuvia
vaan, tämä on aivan uutta
jotain sellaista
jost' ei ole ees kuviteltuja piirroksia
tai mielikuvia ajallisen maailmassa.
Siis, onhan se kaunista
mutta kuin täysin päinvastaista
mitä ajallisen maailma voisi ottaa vastaan
sillä, sehän vain murskaisi
kaiken ajallisen rakennelman;
sen teot, valheet, uskomukset
toiveet ja unelmat ... kaiken.
Se on toinen ulottuma
toinen maailma
josta ei vielä ole olemassa ees ensi ajatusta.
Tämä aika ajallinen
pyörii ajallisissa näkyvissä
ja avaruuksien toiveunissa
- siis, vain silmille näkyvissä.
Ongelmana vielä se
ettei sitä voi mitenkään kuvata
... ainoastaan sitä, mitä se ei ole
joka siis jo vastustaa
kaikkea ajallisen ajatusta.
Mutta jos/kun kuvataan
sitä toisen ulottuman ominaisuutta
- se ei ole tulevaisuutta
vaan, se on olevaisuutta
kuten on tämä ajallinenkin
mutta sen rinnakkaisuutta
josta siis ei ole vielä ees ensi kuvaa
tässä ajallisen maailmassa.
Tai, jos jo jossain on
ne pidetään visusti salassa, piilossa.
Joten nyt - uusi ovi, uusi maailma
tuntematon erilainen maailma
- vaatii uudet silmät
uudet ajattelut
uudet ymmärrykset
- rohkeudenkin
ja vieläpä uudet sanatkin
joilla sitä kuvata ja siitä kertoa
sillä, nämä ajallisen sanat
ovat ne mitä ikinä tahansa
eivät voi kuvata sen uuden kaikkeutta
sillä, ne ovat niin vajaita kuvaamaan
sellaista tuntematonta
josta ei vielä ole kuvaavia sanoja.
Tehtävä on vaikea, mutta ... kaikki annetaan
ei niitä mistään oteta
eivätkä ne ole ihmisrakenteita
ja jokaisella uuden sanalla on oma taustansa
omansa maailmat
jotka ovat kuin suuria saloja
jotka vaativat avautuakseen uusia ”aivoja”
ja silmiä, ja korvia.
Nämä nyt ajallisen avut
ovat siihen tehtävään avuttomat.
Ovat vain, kuin yksi kynnen alusen raapauma
jonkin suuren tuntemattoman pinnasta.
Eikä sitä pikku raapaisua tutkimalla
... kuten ihmisillä on tapana
ole mitään mahdollisuutta selvittää
tämän uuden kaikkeuden saloja.
Tämä on siis kuvausta
uuden ulottuman tuntemattomuudesta
mutta ... niin ...
viel senkin takana
on viel suurempaa tuntemattomuutta
ja yhä kirkkaampaa ulottuvuutta
mutta, se matka sinne
onkin vielä kaukaisuutta
tämän nyt avautuvan takana.
Siis, ei lopu kirjoittajien tehtävät ...
siksi on olemassa kuvaamiselle uudet tavat
sillä, ei kukaan voisi kirjoittaa sitä kaikkea
mitä tuntemattomuudessa on tarjolla.
Mutta, askel askelelta avautuu kaikki
ja matka on pitkä
- tai, ... kuka sen sanoo
vaik kaikki olisikin kuin koko ajan läsnä
ulottumien rajan takana - näkymättömissä
kuin peilissä piilossa ihmisen ympärillä,
eikä jossain avaruuksien takaisissa kaukaisissa
ihmisten valheellisissa unelmissa.
Siis nyt, Runoilija parka - uudesta ovesta!
Käy sisään."
-Heeei heei! Entäs-sit MÄ!?
-Nniin, tuo koala, ystäväsi ... no, mahtuuhan
sekin sinne. Mukaan vaan.
-Noni, mähä-sanoin! ... kaverii ei jätetä - eihä?
-No ei näköjään. Hyppäähän kainaloon, niin
kavutaan tuosta ovesta yhtä aikaa. ... Kas nääin! .. noni.
- ?
- ?
- ... eihä tääl taaskaa oo mitää?
-Niinpä ... pitää vissiin taas vähän tottua ...
jospa odotellaan vähän ...
- ... ai taasko me-vaa-ootellaan (ja pienen koalan
iso huokaus) ... enkä-mä-oo mikää piäni!
-Niin-no ... kyllä se tästä taas, tippa kärsivällisyyttä.
- ... kärsivällisyyttä kärsivällisyyttä ... aina tät samaa.
Ja näin siis seisovat matkaajat uuden maailman edessä
takanaan ovi, josta juuri tulivat - ja pyörittelevät päitänsä
näkemättömin silmin.
- ... ei-sul-ois mitää hyvää juttuu tähä, tai vaik vitsii tai-jotai ...
-Ole siinä! Kyllä tähän nyt joku apu on tulossa, kun
hetki odotellaan.
- ...juujuuu juu juu
*
Sivu 83
29.12.2023 23.20-
Näkemisestä
-"Ymmärtää näkemisellä
kuin silmin näkevää kuvaa
ja sellaista sitten odottaa
kun matkaa täällä uutta matkaa.
Vaan, ei täällä kuvat ole lainkaan
kuin ajallisen silmin nähtävät
vaan, uudenlaiset ulottumat
uudenlaiset maisemat, asiat.
Muutos on vaikea
muuttua näkeväksi uudella tavalla
ajallisen muotoja ja tapoja tavoitella.
Ei se ole niin, on heti alkuun ymmärrettävä
vaan, uuden ulottuman näkeminen
on uudenlaista näkemistä;
se on ymmärtämistä
viisautta ja tietoa.
Ajallisen mukaiset kuvat
olisivat vain vajavaisia
eikä niillä voi kuvata näitä ylempiä ulottumia.
Nehän vain tekisivät ylemmistä
ajallisen kaltaisia
ihmismielen mukaisia, vääriä.
Jos joku sellaisia näkee
hän näkee vielä ajallisia
seikkailisi hän sitten missä oudoissa tahansa.
- Ne kuvat ovat alhaisia.
Siksi näkeminen täällä on vaikeata
ja alkuun kuin ei mitään olisikaan.
Kuitenkin täällä kaikki on täynnä kaikkeutta
eikä sitä voi nähdä eikä selittää
ajallisen tavoilla, eikä ajallisen sanoilla.
Tässä on se näkymättömyyden ongelma
ajallisen matkalaisille - alkuun
koska odotukset ovat ajallisen mukaisia.
Mutta, ajallinen on nyt jäänyt taa
ja eletään kahta maailmaa:
kahdenlaisia kuvia
kahdenlaisia totuuksia
kahdenlaista ajattelua
kahdenlaisia näkyjä ja näkemisen tapoja.
Kuuleminenkin on toisenlaista.
Ajallisessa se on ollut ajallisen tapaista
vaikka ylemmiltä annettua.
Täällä kuuleminen tapahtuu ylempien kuulolla
ja se vaatii uuden oppia.
Ja jos sitä sitten ajalliselle yrittää välittää
se onkin jo aika hämmentävää.
Mutta, ”kaikki annetaan”, kuten jo edellä kirjasit
silloin annetaan myös nuo uudet tavat
uudet sanat ja uudet kuulot
- poistettava kaikki luulot.
Siis, tänne ei tuoda mitään
siksi riisuminen monesta oli pakollista
ennen sisälle uuteen astumista.
Siis, tänne ei tuoda
vaan, täällä saadaan uutta ja puhdasta.
Eikä näillä rakenneta ajallisen rakennelmia
sillä, se olisi mahdotonta
suuren ristiriidan takia.
Tämä tulee muistaa, kun täällä kuljetaan
ja uusia kohdataan.
Siis, tänne ei tuoda, eikä täältä ajallisiin viedä
vaan, kaikki mikä on täällä, se on täällä
ja sillä rakennetaan niitä, ja sitä
mikä on täällä.
Eikä näillä tiedoilla, kuvilla
kannata lyödä rumpua ajallisen maailmassa
eikä niillä lyödä rahoiksi
sillä ristiriita on suuri, joten se ei kannata.
Mutta, tiedoksi ...
tieto on suurta, sitä matkalaisille jakaa
jotka kulkeneet kauas
ja paljosta jo luopuneet
ajallisista puhdistuneet ... niin pitkälle
kuin se on ollut mahdollista
ja tänne tasolle tultuaan
he ovat valmiita ottamaan, sillä
heillä ei ole mitään tuotavaa
joka voisi sotkea uutta puhtautta.
Tämä jo sotkee ihmisten ajatuksia
kun niin monella ois halu ja kaipaus
kasvaa uusiin, mutta ...
vanhasta luopuminen on mahdotonta.
Se on niin pitkän tien kasvun tulos, että
kuin kaikki aikaisempi ois ajettava ulos.
Ja vielä,
kun koko ajan tulee ajalliseen uutta
joka vain kasvattaa valheellisuutta
ja tarjoaa ahneille asemia
olla jotain suurempaa ajallisissa
... ja kun päinvastoin juuri
luopuminen, ois se tehtävä suuri.
Ajassa tarvitaan kaikkea, se on totta
ja niiden kaikkien kautta
siivilöityy tosia, uusiin kurkottavia
ja joilla on sisäinen halu ja tahto
kasvaa kohti suurempia
kuin vain ajallisen asemia ja valtoja
olla jotain suurta ja toisia hallita.
Ei tämä uusi ulottuma rauhaa rakenna
vaan, enemmänkin eripuraa
ja pelkoa omasta ajallisen asemasta
ja osoittaa kuin sormella
ajallisen valtarakenteita
aina pieniin yksilöihin asti, jotka ovat
kuin sulatetut ajallisen harhaan ja valtaan.
Ja loukkaantuminen on suurta
jos omassa ei olekaan totuuden juurta.
Siksi vastustus ja vaino voi olla suurta.
- Vaan, eihän tuossa ole mitään uutta
tämän ajallisen auringon alla.
Joten, herää kysymys:
kannattaako pitää pientä suuta
ja palvella vain totuuden matkaajia
heitä vahvistaa ja ravita.
Maailmoitten rajat ovat raskaita
eikä niitä millään kepulikonstein ohiteta.
Tämä kaikki vain vähäiseksi taustaksi
tästä ulottumasta ja tasosta
kaikkeuden yhdestä osasta
joka sekin vasta kuin alkua
ihmisen kasvun matkalla
kohti suurempaa Totuutta."
Sivu 84
02.01.2024
Hiljaista alkumatkaa
-Ei taida olla ruuhka täällä
... ainakin vielä on niin näkymätöntä
Vain tuo koala tuossa vierellä
vähän hermostuneen näköisenä ...
- ... enkä oo! .. hermostunnu
Tai, mistä minä tiedän, jos vaik
suuremminkin ois matkaajia täällä
meitä ennen sisälle tulleita
matkaansa tarpovia
- osa ehkä jo vaik edemmäs matkanneita
oppineita kulkijoita.
Mutta, ajallisen tarinoista
en kyllä tavannut samoin kulkevia
- ehkä ovat omissaan, kuten minäkin
eivätkä niin metelöi tilastaan
kun tietävät tuon ristiriidan.
Rahaahan ei näistä ajallisissa saa
eikä sankoin joukoin seuraajiakaan
vaan ennemminkin vastustajia
- siksi ovat hiljaa omissaan.
Näin nyt ajattelen ja ymmärrän täällä
vähän nyt ylemmällä
jossa ei kuin näe mitään, ainakaan vielä
mutta, ymmärrys kyllä kuvia antaa.
Ja, saattaahan täällä olla
ajattoman kaukaisia matkalaisia
jo vaik vuosisatojen, tai tuhansien takaa
ja omissaan rauhassa matkaa
sillä, eihän täällä ole aikaa
tai, ei ainakaan sitä ajallisen maailman aikaa
... mutta, kyllä varmaan täälläkin
jokin omansa aika on
ajalliselle, ja minullekin vielä tuntematon.
Niin, ja näitä ovia ja portteja
on täällä varmaan kaiken matkaa
ja monia asuinsijoja
kautta aikain matkaaville.
- ... eiks tääl todellakaa oo ketää muit-ku ME?
- ... kyllä tämä tästä .. pikku hiljaa avautuu
odotellaan nyt vielä ...
- ...(huokaus) ... joojoo .. ootellaa ootellaa
-Kyllä täällä varmaan, ehkä piankin
kohdataan joitain samoin matkaavia
mistä lie vaik kaukaa tulleita.
Ja, ehkäpä meille joku sopiva opaskin vielä
... kuten aina ennenkin ajallaan ilmaantunut
ei kait täällä nyt ihan yksin tarvitse arvuutella
tätä outoa ulottumaa.
- ... mut ooha-mä-täs ..
*
Sivu 85
04.01.2024
Yhteenvetoa jo ennen alkua
Ajallisen seurantaa
sekalaista maailmaa
satuja ja tarinoita
valheita ...
-"Oi, anna minulle ne viisaat sanat
joilla jatkaa tätä omaa matkaa
ja se ”suojaviitta ylleni”
ja koko suojausanomus kaikkineen."
-"Monimutkaisia rakenteita
liian paljon menneitä elämiä
avaruusaluksia, kanavointeja, oppaita
kortteja, tähtiä ja tähtikarttoja
tulevien ennusteita
- toteutumattomia sekasotkuja.
Ovatko puhtaita
etsivätkö asemia olla jotain suurta ajallisissa
rakentaen ajallisen kuvia
ja saada niistä kunniaa ja mainetta.
Ja, saahan niillä, ja niitä seuraajia
jotka eivät jatka omansa kulkua
vaan takertuvat näihin
ajallisen outoihin kuviin
kuin taas uudenlaiseen huviin.
Kaikenlaisia ihmiset seuraavat
- ja niistä viel maksavat.
Onko voima noissa kuvissa
ja ajallisen kuin näkyväisissä huvissa.
Ja juuri kun pitäisi puhdistautua
totuuden tuntemisessa ja sen anomisessa
niin horjutaan näihin outoihin matkoihin
ja aluksiin, kuin ajallisen apuihin.
No, mielenkiintoista, totta kai
vaan, monestiko juuri mielenkiintoinen
ja kuin helppo tie
vääriin turviin ja ohjauksiin vie.
Sitähän tämä aika on täynnä
kaikkine uskonnollisine ja henkisine
kuvineen ja lupauksineen.
Tuon kaiken seasta
on yhtä vaikea löytää totuutta
kuin ajallisen uutisista
ja paneelikeskusteluista.
Kaikki vain sotkevat ihmisten ajatuksia
... kun kaiken tärkein ois puhdistautua
ajallisen kummajaisista.
Jos jossain ois ees totuuden häivä
se jo pian on vaimennettava
ettei kansoja sotketa totuuden hiukkasia uskomaan
ja kaikkea meneillä olevaa pilaamaan
ja valtarakenteita tajuamaan
... ettei se vähäinen
vaik yhtäkkiä pieneksi siemeneksi
aikanaan kasvaisi totuutta paljastamaan.
Voi näitä kiemuroita
joita ihmiset itse rakentavat
ja niillä sitten korokkeita hamuavat.
Salakavala halu ja himo
jota vaikea itse tuntea.
Ja vielä kun on niitä seuraajia
vierellä kulkevia, asemaan nostajia.
- Vaikea nähdä ja torjua.
Mutta, kaikkea tulee olla, ja on
ja matka kuin vaivaton
jonka tuloksena se ”oikea onni” on.
Vaan, onko se sitä
mitä oikea sisin haluaa?
Onko se tuo, nuo
joihin niin innolla tartutaan ja seurataan
kun ei ole sitä oikean totuuden tuntoa
- sen suunnan tajua.
On vain halua
ajallisen tavalla nauttia ajallisen hauskasta
joka on helppo uskoa ja sitä seurata
kuten on ollut vallalla
viime vuosikymmeninä.
Etsijät, ja totuuden tuntoiset
... oikeat totuuden tuntoiset
eivät niistä innostu
- korkeintaan hetkeksi tutustuakseen -
vaan, välttävät ja väistävät nuo ilomatkat
ja keskittyvät sisäisen syvän kaipaukseen
eivätkä jää näihin ajallisen ”hauskoihin”
jotka eivät totuuteen kanna
ja jotka ei voimaa anna tulevia kasvuja varten.
Se tie ei ole lasten
vaan, totuutta kaipaavaisten
aikuisten.
Se tie on hiljainen kasvun tie
joka tuleviin unelmiin vie
ylempien ulottumiin
joka ei ole kuten on ajallinen Maa
vaan, henkinen ”maa”
iankaikkisen elämän ”maa”
ylempien valtojen ja voimien ”maa”.
Sinne, tulisi sen sisimmän kasvaa.
*
Sivu 86
05.01.2024
Kaksi maailmaa
-”Kun sinulla vielä on myös tuo ajallisesi osa
on se omalla tavallaan kuin jarru
ylemmän matkata
sillä, sitä matkaa ei voi tehdä ajallisesi osa
vaan ylempäsi ainoastaan
- tämä tekee kasvustasi hankalaa
vaan, ei mahdotonta kuitenkaan.
Se osasi vain kuin yrittää ymmärtää
tätä ylempää, joka siis sille on mahdotonta
... ihan toista maailmaa
mutta, ylempi osa sinussa on se
joka on nyt ylemmän matkassa.
Kaksi matkaa - ja kaksi maailmaa.
”Kahden maailman kansalainen”
josta vain toinen osa
voi ymmärtää molempia
ja toinen ei toista ollenkaan.
Ja se toinen, alempi
yrittää etsiä ymmärrystä alemmasta
jolla selittää ylempää
mutta, se ylempi ymmärtää alempaa.
Tässä nyt molemmat matkaavat
samaan aikaan omaansa maailmaa.
Alempi seuraa alempaa
yrittää tavoittaa jotain sellaista
jolla selittäisi ylempää
- sellaista ei ole.
Mutta, ylempi osaa selittää alempaa
ja erottaa ne toisistaan.
Alempi tutkii alempaa
ja ylempi ne torppaa
koska se näkee, erottaa
toisen toisestaan.
Alempi etsii kuin tukea
ja kuvausta alemmasta
- se lie luontaista sille -
ja yrittää rakentaa niistä kuvaa
jolla ylemmän osaa selittää.
Mutta, se on mahdotonta
sillä alempi ei voi selittää ylempää
- se on mahdotonta.
Ylempi näkee alempien pyrkimykset
selittää ja kuin yrittää edetä
alemman tavoilla kohti ylempiä
- se ei ole mahdollista
sillä, ylempiin voi edetä
vain ylempien tavalla.
Näin ylempi voi kuin tuomita alemman tavat
koska se näkee ja erottaa kaiken taustat
inhimilliset ja ajallisen vallat ja ajatukset
halut ja himot olla ajassa jotain suurta
vaik pikku valtaa, ja asemaa - ja rahaa.
Kaksi maailmaa
jossa toinen yrittää toista tavoittaa
ja toinen toisesta kaiken paljastaa.
Toisella on jo kaikki
toisella vain se ajallisen osa
ja sen matka.
Ja toinen on ollut aina tavalla ja toisella
monella tasolla.
Tästä tulee ajallisen osan kulkijalle ristiriitaa
sillä, ajallinen ei ymmärrä ylempää
eikä sitä ajallisen ominaisuuksilla edes nää.
Tasollisesti ne ovat kuin toisiaan vastaan
sillä, ylempi katselee alempaa
kuin pientä lastaan, ja haluaa sitä kasvattaa
mutta, alempaa niin kovin kiinnostaa
mitä kaikkea ajallinen hänelle tarjoaa.
Miten tätä yhteistä eloa
voi kahden maailman kansalainen jatkaa?
Toinen oppitunti
Ylemmän matkaajat tulevat alemmista
siellähän ne molemmat alkuun ovat
- ajallisissa molemmat.
Ajallinen viihtyy alemmissa
ylempi kaipaa ylempiin - salassa.
Ja jokaisessa alemman matkalaisessa
on tuo ristiriita itsessään
- kuin huomaamattomana.
Ylempi pyrkii ylempiin
vaan, ajallisessa alempi vie huomion ja ajan
- antaen ajallisen tyydytyksen.
Ylempi kuitenkin toivoo huomiota ja etenemistä
ja ajallinen yrittää löytää sille vastauksia ajallisesta
siitä syntyy näitä sekalaisia matkalaisia
jotka kurkottavat monin ajallisin tavoin ylempiin
keksien ja löytäen erilaisia ratkaisuja.
Tosin voimattomia ylemmän kannalta.
Sillä, ylempi ravittuu vain ylempien ravinnosta.
Ja tässä se ydin:
Ajallisiin on voitava kylvää
sen ylemmän ravinnon siementä
ja jo valmistakin kasvua, jotta se voisi kasvaa
ja pääsisi sitä kohti, joka ihmiselon tavoite on
- eli, sen ylemmän osan matka ylempiin.
Ajallisen osa on vain ajallinen
se jää tänne aikansa jälkeen.
Mutta se ylempi jatkaa ylemmä
niillä voimilla, jotka se ajallisista osakseen sai.
Koska, siinä osassa on se ihmisen syvin osa
se iankaikkinen osa, jonka kasvu
on se ajallisen matka.
Kuten jo alussa sanottiin,
”tämä on vaikea selittää”
mutta ylempi osa sen ymmärtää.
Alempaa se tietenkin kauhistuttaa
sillä, sen ylemmän kasvu jarruttaa
koko ajan ajallisensa osaa
monine ajallisen mahdollisuuksineen
himoineen, haluineen ja unelmineen
toiveineen olla jotain ajallisessa hetkessä.
Tässä aamuvarhaisen yhden tunnin oppitunti
jota tulee viel jatkaa ja tarkentaa.
Mitä sitten on se ylempien matka?
Se onkin se suuri kysymys, sillä
se ei ole lainkaan sitä, ja sellaista
kuin on ajallisen kuvaukset jostain ”taivaasta”
tai kuoleman jälkeisestä elämästä
tai matkaamisesta vaik tuhansissa kehoissa
aina uudelleen ja uudelleen.
Paljon on purkamista ajallisen rakennelmista
jotta, ylempi voisi kasvaa kuten sen tahto on.
Jo pelkästään tämän yhden tunnin opetuksella
tämä Runoilija-parka lensi ulos kuin kaikista ovista.
Vaan, eikös se juuri ollut tarkoituskin
- se tehtävä suuri.
Ja tämä myös selittää hälle itselleen, Runoilijalle
miten ja mistä johtuvat ajallisen moninaiset tiet ja opit
jotka ajallisia sitovat
ja kuljettavat ajallisensa matkalla.
Ajallisen osan ylempi maailma
yrittää koko ajan keksiä uusia
helppoja ja mielenkiintoisia ratkaisuja
- kaikkien vanhojen lisäksi
jotta se (ihmisen) ylempi osa
ei saisi oikeata ravintoa
ja alkaisi kasvaa ja vastustaa
ajallisen iloa, valtaa ja sen asemaa.
Niin, onhan kaikessa ajallisen henkisessä
aina ripaus totuuden pölyä
- ei totuuden siementä kuitenkaan
joka voisi kasvaa matkaa muuttamaan.
Muita siemeniä kyllä monin muodoin
ja niiden aikaansaama kasvu
ja niistä kasvava hedelmä
on vain ajallisen maukasta.
-”Siis, mitä se minulle kuuluu, minä kysyn taas.
Tehkööt tekojaan, ja rakentakoot kukin tuleviaan.
Eihän ne niistä luovu yhden sanojan tähden
heillähän on asemansa ja seuraajansa
ja se henkensä, joka heitä ohjaa
- se ajallisen henki.”
-Niin, mutta ... ellei kukaan sano
ja kuin ilmi tuo, kuin tuomitse tekojansa turhiksi
niin, mikä heidät havahduttaa teoistansa
sillä, yksikin sana, se pieni siemen
kun sen sisällensä saa
se voi alkaa siellä uutta kuvaa kasvattaa;
alkaa kalvaa ja tilaa uudelle raivaa
ja aikanaan uusiin kantaviin johdattaa.
Älä arvioi ja väheksy sanojen voimaa.
Vaan, mikä on heidän tehtävänsä?
Viihdyttää ajassa matkaajia
ja luoda jotain kuvaa
joka jotenkin rakentaisi ajallisen turvaa.
Mutta, tärkeätä ois rakentaa mieliin tulevaa
sen ihanaa rauhaa ja elon jatkuvuutta
ja poistaa kuoleman pelkoa.
Enemmänkin luoda odotusta siitä
millaista on vapautua
tuosta ajallisen kahleesta, kehosta
ja malttamattomana nähdä elonsa jatkuvuutta
ja uskoa siihen, että kuolemaa ei ole.
Siis, onhan Kuolema olemassa
vaan, ei ole sitä pelottavaa kuoleman tilaa
sitä jotain kauheata
josta ajallisissa rakennetaan suurta pelkoa.
-”Niin, kuten minä jo tuolla edellä
laivan kannella, ja myöhemminkin >>
kerroin millaista se on
ja mikä minun todellinen tehtäväni on
... ettei ihminen kuoleman pelossa
olisi niin onneton
vaan, voisi kaiken keskellä elää
ihanaa ja arvokasta elämää
ja rauhaisasti odottaa
miten hän ajallisen osansa jälkeen
saa eloansa jatkaa.”
-”Siis, niillä, ja näillä sanoillasi
voit jakaa elon turvaa
ja elämän kokonaisuuden salattua hurmaa
jossa ei ole mitään pahaa, tappoa, murhaa
vaan, erilaisia tapoja ja ovia
ajallisen ahdingoista poistua.
Eikö tämän kaiken takia
kannata jakaa näitä lohdun sanoja
jotka kuitenkaan eivät vielä kerro
millaista se kaikki oikeasti on
tämän rauhattoman ajallisen takana
näkymättömässä ulottumassa
- teille vielä niin tuntemattomassa.”
*
Sivu 87
09.01.2024 (01.37 - 02.21)
Kohtuutonta vaatia
-"Kohtuutonta
kuin mahdotonta
on vaatia ajallista eloa
etsimään jotain ylempiä
jost' ei ole mitään tietoa
miten tulisi toimia
ja kuin luopua
ajallisensa matkasta.
Vaan, eihän siitä olekaan kysymys.
Ei pidä antaa ajallisten oppien sotkea
ajallisen kulkua.
On niin paljon
ihmisten rakentamia oppeja ja kuvia
ja elon kulkuja, mikä on väärin, mikä oikeata
ja mitä tulisi elossa tavoitella
ett' ois jotain tulevien paikkoja.
Miten näitä tulisi oikoa
ett' ois ihmisen elossa oikeata vapautta
eikä sitä ainaista oppien kahnausta
väärästä ja oikeasta
jotka rakentavat sotia ja pakkoja
oikean elämän tavoista.
Ihmisen mukaiset
ovat ihmisten mukaiset
milloin minkäkin vallan mukaan
ja joita ei pysty täyttämään kukaan.
Ja rangaistus seuraa
jollet oikein seuraa, mitä valtasi määrää
- ja varokin, ettet tee mitään väärää.
Ja varsinkin, kun niitä oikeita ja vääriä
on yhtä paljon kuin on ihmisiä
lähes itse kullakin omansa
keksityt tapansa.
Tämä on nyt tämän ylemmän tason (+3) ongelma
nähdä ja tunnistaa näitä ajallisen valheita
jotka saavat aikaan suuria sotia ja julmuuksia
väärien vastaan oikeita
- tai oikeammin, väärien vastaan vääriä
sillä oikeita on vain harvassa
jossain alkukantaisissa kansoissa
... vaik' heilläkin aina omansa tulkinnat
ajallisista ja ajallisen ylemmistä.
Mutta, miksi juuri nyt näistä kaikista
tulisi antaa oikeata opetusta
- että vois ajallinen vapautua
valheiden vallasta.
Mutta, mahdotonta mikä mahdotonta
vaatii aivan uutta kasvua
jotta vanha vois kadota
ajallisen ajasta.
Se, vaatii sitä "suurta muutosta"
jotta muutos uudeksi ois mahdollista.
Ja siksi on nämä puheet kuolemasta
ja sen takaisesta
ettei ihmisillä ois vääriä pelkoja
tulevien ajoista.
Sillä, vaatiihan tuo muutos
uutta ihmiskantaa
ja vanhan on poistuttava uuden tieltä
- ja poistuuhan ajallaan kaikki
sieltä ajallisen teiltä.
Aikansa kullakin auringon alla
mut' jatkuen yllä, ylemmillä.
Ja, onko oikeasti ajallinen
niin tavoittelemisen arvoista
jos kerran sen yllä, jälkeen
on niin suuriarvoista
ett' sellaiseen ei ajallinen ikinä yllä.
Siis, jos jokin tarkoitus on sanoilla näillä
ett' pelko pois tulevien teillä
- edessä on parempaa kuin ikinä täällä
tämän kauniin Maan päällä
mutta, joka on niin pilattu ihmisvoimin
ett' korjaaminen mahdotonta
tämän vallalla olevan kansan kanssa.
Mutta, uudessa on uudet lait
jotka ylemmiltä ulottumilta hait.
Ja säilyy Maa
palautuu uuteen tilaan
jossa on tilaa kaikille
uusille ja vanhoille.
*
Sivu 88
12.01.2024
Heräämisten tie
-"Ajassa herääminen on hyvä asia;
herääminen uuteen aamuun
herääminen jonkin asian uudella tavalla näkemiseen
herääminen maailman tilanteeseen
ja herääminen sen ymmärtämiseen.
Heräämisiä heräämisten perään
kuin heräämistä elossa ain uuteen aamuun, uuteen päivään
ja aina uuden näkemiseen
ja taas sen aikaisemman näkemiseen uudella tavalla.
Näkeminen laajenee aina uuden heräämisen kautta
kuin aina uuden aamun ja päivän kautta.
Näin tämä ajallisen elämä menee ja etenee
eikä yksi herääminen vielä mitään takaa
vaik merkitseekin jo jotain uutta
mutta, kasvu on uutta uuden päälle
heräämistä ain uuteen heräämiseen.
Ja, heräämisten tie voi olla pitkä ja kasvattava
minne asti se itse kullakin kantaa
- paljonko matkaa yksi elo antaa.
Mutta, ois hyvä malttaa
uuden heräämisen tietoa jakaa
sillä, huomisen herääminen jo uutta tuo
- jos hyvin suo.
Mutta, kesken ne heräämiset aina jää
kesken jää kasvaminen
ja totuuden kuvan rakentaminen.
Mutta, suunta on se tärkein
että, suunta on hyvä ja oikea
vaikka jakaisi vajavaista
sillä, vajavaistahan se aina on
jos totuuden suunnasta katsotaan.
Aika, ja ajallinen aika, kaikkea rajoittaa
ja aikanaan vasta totuutta enemmän avataan
- kenelle enemmän, kenelle vähemmän
millaisen on elänyt elämän.
Ja vielä, heräämisten tie on myös riisumisten tie
eli, aina kun herääminen uutta tuo
se kuljettaa myös vanhoista riisumisen luo.
Näin heräämisen tie on myös puhdistumisen tie;
ain uutta antaessaan
se myös vanhaa poies vie.
Heräämisten tie on hyvä tie
jos se totuuden suuntaan vie."
*
Sivu 89
13.-14.01.2024
Sukellus
Pitikö nousta niin korkealle
ylempiin ulottumiin
huimiin värähtelyihin ...
että, voi nähdä lähelle
oman itsen sisälle ja omaan oloon
sukeltaa kuin omaan kainaloon
turvaan maailman hullutuksista
ja nk. ”viisaista opeista”.
*
Kaikki edeltävät kirjoitukset
kuin ohjaukset joltain ylemmältä
ovatkin vain rakentaneet polkua kuin alemma
- ei takaisin ajallisen alempiin
vaan, omiin sisäisiin ulottumiin.
Alkanut tietenkin jo kauan sitten
vaan, en ole huomannut
mutta nyt, tänne ylemmille kapuamisen jälkeen
kun uudesta ovesta sisälle uusiin (sivu 82)
alkoi uusi vaihe, kuten salaisesti kuvattu
ennusti suurta muutosta.
(.. ja myös jo sivulta 70 .. tai mistä lie kaukaisista)
Ja todellakin, käynnistyi muutos
ei mihinkään kaukaisuuksiin avaruuksien takaisiin
eikä pelkästään oloihin näkymättömiin
vaan, oman itsen sisäisiin ihmeisiin
ja niiden avaamisiin.
Siitä kuin lyhyesti kuvaavana yhteenvetona
tuo yllä oleva ”sukellus”.
Ja tästä nyt, kuin uusi matka
joka kuitenkin on ollut alla aina
on vain pitänyt rauhaisasti kulkea
kohti syvemmän sisäistä kasvua ja totuutta.
Nyt siis matka jatkuu tästä
korkeammilla värähtelyillä
jotka eivät ole jossain kaukana ”ylhäällä”
vaan, oman sisäisen tilana ja kasvuna.
Uuden oven takana avautuneet sanat
eivät ole kaikkea paljastaneet
ohjanneet vain salaisesti tulevaan uuteen
ihmisen omaan sisäisen salaisuuteen.
*
-... mutta, mitäs nyt sitte?
- ... nii'i .. sitä samaa mäki-täs-vähä ...
koitin tota vähä tavailla .. vaa-en-siit-kyl-paljoo tajunnu ..
ylös ja alas .. kauas ja lähelle - mihi-täs-ny-oikee-oollaa
menos .. tiedäksä ees itekkää ..
- ... niin (huokaus) niin, totaa .. nii ..
*
Sivu 90
14.01.2024
Ihan lähelle
-"Niin, mihinkäs nyt sitten ...
... jos ihan lähelle
ihmisen itsen sisälle
miss' koko ajan ollaan oltu
ja sieltä katseltu ja tutkittu
tätä ajallisen osuutta
- ja ylemmän tulevaisuutta.
Mutta, järjestys voi nyt olla tämä:
Mitä syvemmälle sisäisen itseen
sen kauemmas ja tarkemmin voi nähdä
ulkoisen ulottumiin.
Se on kummallinen rakenne
kuin sisäisen tarkka kiikari ja syvä aisti
nähdä syvälle
ja nähdä kauas
- ja, kuten jo oli aiemmin
ilman ymmärrystä pelkkä näkeminen on hyödytön
ellei näkemää osaa selittää.
Selittäminen vast totuutta ilmentää
pelkkä kuvien kuvaus ei ketään rakenna
- ei itseä, eikä muita.
Mutta, se sisäinen näkeminen
voi olla myös pelkkää ymmärrystä
- ja se voi olla todella tarkkaa näkemistä
... jos siis ymmärrys on puhdasta
ajallisen harhoista vapautunutta
ja puhdistunutta.
Tämä on nyt sitä uutta tietä
näkemisen tietä, niin sisään kuin ulos
ja se sisäinen näkeminen
ajaa ajallisen valheita ja harhoja ulos
- sitten vasta seuraa näkemisistä hyvä tulos.
Monien näkeminen ei vielä ole puhdasta
kun ajallisen harhoja, malleja ja tapoja
ei ole suostuttu ajamaan sisältä ulos.
Vaan, mielen voiman vaikutus
ja ajallisen suuri houkutus
hyviä kuvia samentaa
ja ajallisen asemia rakentaa.
- Se hyvää ja ajallista sekoittaa.
Mutta, sekin kaikki voi
uskollisia totisia sydämiä
ajallisista vapauttaa.
Sillä, syvän sisäisen juuret ja siemenet
tarttuvat uskollisten ja totisten sisäisiin
auttaen heitä arvokkaisiin uusiin
ja omiinsa uusiin ulottumiin.
Kaikkea pitää olla kaikillen;
toiset kylvää, vaik seassa ois huonoakin
ja toiset noukkii ne kaikkineen
- ja toiset kasvaa erilleen.
Kullakin siis paikkansa auringon alla
yhdellä yhtä, toisella toista
vaan, onnekkaita ne, jotka
kasvavat ja erottavat totuuksia
ja totuuden suuntia
ja osaavat kasvaa puhtaina
kohti yhä korkeampia ulottumia.
Pitää ymmärtää ja nähdä
minkä kaiken tarkoitus on vain herättää
minkä silmiä avata
ja mikä on se oma tie, ja tehtävä."
*
Sivu 91
18.01.2024
Kaksi ikkunaa
On aamu.
Katselen ulos lämpimän kotini ikkunasta;
levollisia lumisia puita
hiljaista lumisadetta
- talvisen pakkasaamun rauhaa.
Vaan, kun katselen ulos maailmaan
tietokoneeni ikkunasta
näen miten maailmassa pauhaa
- sotaa, tappoa, murhaa.
Kukaan ei etsi rauhaa ...
vain lisää aseita ja ammuksia
- ja rajoille rautaa.
Kuin suurta kansanmurhaa
joka satoja tuhansia surmaa
sotilaita, nuoria äitien poikia
naisia, lapsia, vanhuksia
- syyttömiä kaikki.
Mikä tätä maailmaa vaivaa?
Katson ulos ikkunasta
katson luontoa ja kaukaista metsän rantaa
kaunista talviaamun rauhaa
- on uusi aamu.
Sodat vielä kaukana.
*
Sivu 92
Seuraavia sivuja on pohjustettu jo sivulta 85 alkaen.
Joten, kokonaisuus kannattaa aloittaa sieltä,
noin vuoden 2024 alusta.
25.01.2024
Sukellus sisään
-Sukellus sisään
himmentää ulkoiset äänet
puheet ja maailman tilanteet.
Se tuo rauhan
ja levon ajallisen maailmasta
korostaen, mikä tärkeätä
on ihmiselämässä.
Ulkoinen huolehtii ulkoisesta
ajallisen tärkeistä
seuraa sitä ja ihmettelee:
-Mitä ihmettä?!
Kahden maailman ristiriitaa;
sisäisen ja ulkoisen
eikä sille mitään voi
niin kauan kuin ulkoisen ääni
viel sisälle soi.
Mutta, toisessa on levottomuus
toisessa rauha
vaan, kumpi enemmän on vallalla
sen mukainen on päivänsä agenda;
mitä teen
mihin meen
miten elän
mitä toivon, pelkään
millaisten asioiden hyppään selkään
ja lähden seuraamaan
mitä lähden tavoittelemaan.
*
Sivu 93
27.01.2024
Hiljaista odotusta
Sisällä oloa
hiljaisia päiviä, sanattomia öitä
ajallisen ajatuksia
... kuin odotusta
jonkin uuden avautumista.
-"Jotain lisää
vaan, monia pois
- poistuneet juuri sitä lisää ois.
Matkassa kuljetettu
jotain suuria, kaukaisia
nimiä vailla, tuntemattomia, tunnettuja
kaukaisissa rakennettuja turvia, pelkoja
kuin mahdottomia kuvia, määräyksiä
maailmaa kantavia
puristavia valtoja ja voimia
ihmisvoimaisia rakenteita
ihmisen itsensä ulkopuolisia
orjuuttavia tapoja ja lyömäaseita
näkymättömiä kahleita
ja vankiloita.
Eikö taistelu, niistä vapaus
ole lisää, eikä pois.
- Vapaus ois suuri voima
kun näkymättömät kahleet on pois.
Sukellus sisälle kuin uuden alun tois
kun valheet ja harhat
on riisuttu pois.
Tämä sukellus
on kuin uusi matka
edeltä valmistettuna helppo
muutoin kuin mahdoton.
Raskas luopumisen tie
joka uuteen ulottumaan vie.
Siis, ei kauas - ei ylös kaukaisiin
vaan, lähelle omiin sisäisiin
ja voimiin ympäröiviin
- ympärillä oleviin
ulkoisista riisuviin.
Matka sisälle ja lähelle on pitkä
... ei matkana, vaan aikana;
taisteluna vapautua
kautta aikain rakennetuista
elon matkan opituista
kantavista turvista
uskotuista, rukoilluista.
Ja, lista poistuvista, poistetuista, on pitkä
ja taistelun arvoinen
kahleita murskaten
kaltereita katkoen.
Ja jokainen kahleen kilahdus
katkenneen kalterin napsahdus
on uuden voiman avaus
ain' askelen verran vapaus
kohti sitä suurta ja luvattua
tulevan vapautta ja kauneutta
jota ajallisessa ei voinut edes kuvitella
eikä nähdä, ei uskoa
että, sellainen ois mahdollista
- yhden ihmisen sisällä ja matkalla
kohti uusia ulottumia."
*
Sivu 94
28.01.2024
Mitä jäljelle jää
Vapaus ja tunne
-"Ja, mitä kaikesta sukelluksesta jäljelle jää
- vapaata elämää
ja vapauden tuomaa voimaa
joka ei vangittuja soimaa
vaan, tahtoo auttaa kuin salaa
ja kysyjille, etsiville, vastaa
ja totuudessa rakastaa.
Ja, jää vain se
mi aina ollut on, alusta asti
- kaiken alusta asti
eikä loppua ole.
Ja, jota pieni ihminen ei tunne
hänellä vain hetkin on jokin tunne
... ja hänessä saattaa kasvaa itsessään
se tunne - jota hän ei tunne.
Eikä enää sen sukelluksen jälkeen
ole jäljellä kuin vain se tunne
- jota hän ei siis tunne -
ja kaikki muu on karissut pois
vaik' kuinka paljon kaikkea ”ihmistä”
matkassa ollut ois.
Kaikki turha on pois.
Ja hän huokaa:
-”Oi, kunpa aina tää puhdas voima
minulla matkassa ois!”
*
Sivu 95
31.01.2024
Kaksi voimaa
-"Pyytää ja anoa
omaa puolustusta ja kasvua
voimia nähdä ja ymmärtää
oikein, tätä ihmisen elämää.
Missä on se oikea voima?
Miten oikein tulee toimia ajallisen matkalla
eikä kuin vain ulkoistaa
kaikkia omia tarpeita?
Ett' joku toinen kaiken antaisi
valvoisi ja tarpeet täyttäisi
avut antaisi, suojaisi
ja voisit itse olla kuin vapaa ajallisesi vaivasta
omastasi uskosta ja luottamuksesta.
Kuin todeten:
-”Kyllä tuo toinen ...
ihminen
joku kuviteltu olento
vanha oppi
syötetty, opittu turva
on mun uskoni turva”
- itse vaivaa näkemättä
itse oppimatta
todellista voimaa tuntematta
omaan uskoon luottamatta
kasvamatta siihen asemaan
että, sinulla itselläsi voi olla se
mikä kaikki on elosi tarve.
Sillä, kun tai jos, sinulta riisuttu
kaikki turha ja valheellinen pois
mitä muuta sinulla enää ois
kuin sinä itse vain
- ja se yksi korkein
jolta itsesi sait.
Kuin salainen sanojen tie
sinut näin viisauden ja ymmärryksen lähteille vie.
Ja voimasi on siinä;
uskosi uuteen
ja luottamus tulevaisuuteen
jonka olento olet sinä
... vapaana valheitten kahleista
ja ajallisen rakennetuista vankiloista
joiden ehdoilla ja opeilla
olet saanut kulkea kuin sokea
todellisen kuvia vailla
matkaten kohti tulevien valheita.
Suuret sanat pyörivät
yrittävät tavoittaa ajallisen matkaajaa
monien valheellisten muurien takaa
jotka todellista ihmisen sisäistä musertaa
ja elon matkaa vaimentaa
saaden ihmisen etsimään
jotain voimatonta korvaavaa
turhaa elon turvaa.
Suojausanomus >>
on kuin uuden maailman kolkutus
josta aikanaan voi seurata
kuin oven avaus tuohon uuteen
joka kantaa sinut
syvällä sisällä kaipaamaasi tulevaisuuteen
ja todelliseen vapauteen
vapaaksi ajallisen harhoista
ja turhista uskon ja luottamuksen opeista
sisälle oman itsen sisäiseen voimaan
ja todellisen viisauden ymmärrykseen."
1000/10.000
*
Sivu 96
31.01.2024
Kuvat kummastuttaa
Runonarri pohdiskelee:
-"Miks pitää olla kuvia ...
- vaikka ... ainahan niitä ollut on.
Muinaisilla heimoilla, kansoilla, kaikilla
kaikenlaisia hahmoja, tolppia ja patsaita
eläimiä, enkeleitä
myös aurinko ja kuu, ja taivaan tähtiä.
Kaikenlaisista on ihmiset tehneet kuvia ja patsaita
joita sitten kumarreltu ja palvottu
joille huolia ja murheita kannettu.
Joilta apua pyydetty milloin mihinkin
elon hetkiin, sotiin julmiin - ja myös tuleviin
ja vaik millaisiin ajallisen ja ajattoman unelmiin.
Kuville ja patsaille, kaikenlaisille turville
on taakat kannettu ja eteensä asetettu
- ja vapautuksia niiltä saatu .. milloin mistäkin.
Saahan kaikkea olla
joilta turvaa ja elonsa suojaa
... kuka sen kieltäisi.
Kukin rakentakoon elonsa ja turvansa
vaik minkä varaan
vaik rahan, vallan, sotajoukon, tai vaik ydinaseen.
Tai vaikka jonkin kauniin vaatteen
tai esineen, kaulakorun ... ihan minkä vain.
Vaan, auttoiko - ehkä auttoi
tai ainakin tuntui siltä.
Olihan siinä jotenkin turvallisempi olo.
-Kyllä se auttoi! Kun kerran niin hyvin kävi, jos kävi.
Hmmm, mitä tuosta nyt kyselemään
- ja tuota kaikkea kyseenalaistamaan?
Vaan, ... mutku ..."
-Mutku mutku ... oha sullakim-MUT! ...
ja ainaham-mä auttelen sua ... oon ku-sun-turvas
ku-sä-siin kaikkee touhuilet ja piirtelet.
- Mikä-täs-nys-sit niiv-vaikeet-o?
- "... nnniii i i .. onhan se kai vähän niinkin ...
mutku ... on kuin ristiriitaa, kun viisauden kirjassa
sanotaan, että "älä tee mitään kuvaa
äläkä niitä palvo, äläkä niitä kumartele ..."
ja nyt kun katselen ympärille ... maailma on täynnä
kuvia, ja kaikenlaisia eläviä kuvia
sen sadoissa muodoissa.
- Mitähän tuosta kaikesta nyt pitäisi ajatella?
02.02.2024
-"Niinhän se on
... ja, niinhän sen tuleekin olla
ajallisen elossa ja maailmassa
kuin kaikenlaisten kuvien valtakunnassa.
Ei sitä siellä ole missään kielletty
vaan, enemmänkin kannustettu ja arvostettu
kuten kaikkea muutakin
ajallisen ajassa ja maailmassa.
Mutta ... kun ajallisessa ajassa
on kuitenkin kuin kaksi maailmaa;
se itse ajallinen, näkyvä
ja sitten se toinen, näkymätön, ajaton.
Ja kun jokaisessa ajallisen olennossa
on nuo molemmat maailmat
samaan aikaan olemassa
- se ulkoinen, näkyvä
ja se näkymätön sisäinen
josta kuitenkin voi heijastua merkkejä ulkoiseen
vaikutuksia ajallisen ajan elämiseen
niin, onhan siinä tuo ristiriita monellakin tapaa
kun sisäisen maailma alkaa ulkoiseen vaikuttaa.
Ja siitä tuo kuin ristiriita
kun ajallinen kuvia rakastaa
niitä kunnioittaa, jopa palvoo ja kumartaa
niihin uskoo ja luottaa monin eri tavoin.
Mutta, se sisäinen maailma
sen osa, se sisäinen ihminen, ei kuvia tarvitse
kasvaakseen ja vahvistuakseen
koska se maailma
on näkymätön hengen maailma
ja siellä on omansa lait
kuvat ja uskomukset
omat tapansa elää ja kasvaa.
Ja tässä sitten se ajallisen ihminen
joka on molempien maailmoitten osallinen
... kuka enemmän, kuka vähemmän
elää väkisin seassa kuvien
ajallisen laitteiden ja elävien kuvien
yhä vain hienommiksi kehittyen.
Ja, mikä vika nyt niissä
kullekin ain omansa
tarjoten ajallisen iloa
ja monenlaista tiedon jakoa.
Kaksi maailmaa
kaksi maailman kuvaa
kaksi tapaa elää, ja elämää rakentaa.
Ja kuka sanoo, mikä ois väärää
mikä oikeaa.
Sillä, kullakin paikkansa
tämän ajallisen auringon alla.
Kullakin oma elonsa ja kasvunsa
ja kullakin tarkoituksensa ajallisen ajassa.
Kuka niistä, toisten teistä
ja elonsa tarkoituksista
tässä ajallisen elonsa hetken rahtusessa.
Niin, kuka?"
*
Sivu 97
02.02.2024
Ihmiskuvitelmia
Aamuvarhaisen ajatus
vanhoista ajatusrakennelmista
-”Älä niin tutki niitä vanhoja
koska uuttakin on tarjolla”
oli jossain vuosien takaisessa kirjoituksessa.
Sillä, vanhat ovat vajavaisia
aikansa lapsia
ja kuviteltuja totuuksia.
Eikä Kaikkeus kaikkea paljasta
- joka olisi viel mahdotonta
sillä Kaikkeus on niin suuri
ollen samalla kaiken alkujuuri.
Yksi sanoo yhtä
ja toinen sanoo toista
molempien ollessa vain osa totuuksia
pieniä palasia, vaik ois kultahippuja
kaikkeuden suuruudesta
mahdottoman kokonaisuudesta.
Ja sit tulee ihminen ja sanoo:
-”Se on näin”, vaikka oikeasti
se voi olla ihan väärinpäin
koska hän ei voi tuntea Totuutta
kaiken kaikkeuden takana
kaiken luojassa.
Ei meidän tarvitse
yrittää selittää Kaikkeutta
sillä, se on mahdotonta.
Se johdattaa vain
erilaisten kuvien ja rakennelmien muodostamiseen
ja monenlaisiin turhiin kuviin ja kuvauksiin
inhimillisellä ja vajavaisella tavalla esittäviin
... ja ihmistä itseään vangitseviin
ja kuin iankaikkisiin riitoihin ja sotiin
miten kukin itse haluaa
mahdottoman kuvata ja tajuta.
Se on ihmiselle mahdotonta
- se tulisi uskoa
eikä omassa ylpeydessään turhaan yrittää
ratkoa Kaikkeuden Totuutta
ja sitten vain tapella sen oman kuvansa puolesta
ollen aina oikeassa
- joka sekin on mahdotonta.
Ei ole olemassa pimeää ainetta
on vain ihmissilmälle ja mielelle
näkymätöntä todellisuutta
jota ihminen ei ymmärrä.
Se pimeä
on vain ihmisen omaa pimeyttä
kaikkeuden käsittämisessä
ja josta on turha ihmisvoimin rakennella
kuvia ja rakenteita
sillä ne KAIKKI ovat harhaan johtavia
- ”kuin tuulen tavoittelua”
alkeellisia ihmis-kuvitelmia.
Saahan niitä toki tehdä
mutta niistä jo piankin rakentuu
vapaalle ymmärrykselle vain vankiloita
ja elämän kahleita.
On niin paljon ihmisviisautta
joka todistaa, miten tyhmäksi hän on tullut
- luullen todistustensa olevan
jotain suurta.
Jospa olisi edes jokin Totuuden suunta
niin, sekin jo olisi suurta.
Mutta, kun ihminen ei voi tuntea
kaikkeuden alkujuurta
niin, kaikki todistelu ja esille tuominen
on kuin sokean pimeässä ampuvia
ajallisen nuolia, todellista maalia vailla
... josta voi sitten sepitellä ajallisen tarinoita.
Sen tähden tuo kuva
jossa Narri on istumassa Maapallon päällä
(
kaikkeuden keskellä
nauttien omista eväistään
ja ihaillen näkemäänsä
- jota ei tarvitse selittää, ei edes yrittää
on mieltä vapauttava.
Tähän kuin aamuiseen julkilausumaan
kaikkeuden suuruudesta ja
ihmisen ”viisaudesta” ois hyvä lopettaa
tää ajallisen seikkailu ja kasvu.
Aivan kuin ois kaikki sanottu Kaikkeudesta
ja ajallisen ”viisaasta” ihmisestä
joka on niin tyhmäksi tullut
että, jo kohta taas itse itsensä tuhoaa
voidakseen taas aloittaa kaiken
uudelleen alusta
- kuten niin monesti jo ennen.
Josko sitten saataisiin aikaan se
edes hieman parempi ihmiskanta ja maailma
- kaunis ajallisen maailma."
-”Noo ... voi poika parka
sinä Runoilijan alku
ei tässä vielä olla valmiita
sanoja sanoja on tarjolla
ajallisen ja ajattoman totuuksia katsella
ja kurkkia kaukaisia tulevaisuuksia.
Tuo ”Korkeinkin” tai "Kaikkeus"
on pian ihmisten mielissä nimi jollekin
- ja jo siitä sitten taas alkaa se ...
Mutta, tuo Korkein on
kaiken yllä ja alla oleva voima
kaikkialla läsnäoleva
ja kaikessa osallisena
- puhumme sitten mistä tahansa.
Ja se voima on kaikille sama
kun se on kaiken yllä ja alla
- ylimpänä jossain
ja kaiken alimpana.
Eikä ole muuta tilaa
kuin tämä sama kaikkeuden tila
jonka osallisia olemme kaikki näkyvä
ja myös kaikki ihmissilmille näkymätön
ja tutkimaton - kaikki.
Ja kun ihmisten on aina tehtävä kaikesta
jokin oma kuva, ajatus, kuin oma turva
oman ajatuksensa ja toiveensa mukaan
niin, siitähän sitä sitten syntyy kuvia
ajatuksia ja toiveita
varmaan yhtä paljon kuin on ihmisiä.
Ja siitä sitten syntyy erimielisyyttä
kenen luoma ja muovaava kuva
on se suurin ja ainoa oikea
... vaikka, oikea niistä ei ole ainutkaan
ovat vain ihmismielen ja toiveen muovaamia
toiveita ja ajatuskuvia
- joista sitten taiteilijat muovaavat
toinen toistaan kauniimpia tai kuvaavampia
kuvia ja patsaita ...
kun yksi ainoa ajatus riittäisi
- se kaikkein korkein
sanotaan nyt vaikka salainen voima
jossain kaiken takana.
Eikä edes ole olemassa
sellaista paikkaa kuin ”kaiken takana”
sillä se on aina tässä ja nyt
kaikkialla ympärillä oleva.
Ihminen vain suuressa pelossaan
ja turvan hakemisessaan
kaipaa jotain itseään voimakkaampaa
yläpuolellaan olevaa
ja näin hän mielikuvissaan
tai jonkin vallan rakentamisessaan
luo kuin jonkin salaisen hahmon
tai voimallisen suuruuden
jolla sitten valtaansa alistaa
kaikki pelokkaat ja muut
- vaikka sitten väkisin, tai, vaik sotien
sen oman rakennelmansa puolesta
- joka siis on ”se ainoa oikea”
ja viel yläpuolella kaikkien muiden
ihmisluotujen mielikuvien."
1300/10.000
- .. hei mut ... eihä-mul-oo mitää tollast
tai tollasii suurii juttui ... vai, onks?
-No ... eei taida sulla .. olla, mutta
sinähän et olekaan .. ihminen.
- ... joo ... onneks mä-enn-oo ihmine
ois-sit-viel tommosiiki juttui.
... No-mut hei !... mitäs-sit seuraavaks?
Mites tää meitin matka .. sit-niiku .. jatkuu?
- ... nnnjjaa'a ...
- ... nii ku-sä-ny kirjotit ton ...
nim-mitäs-nys-sit?
-... (huokaus) .. oi kunpa minäkin olisin .. koala.
-HÄh !!
- ... eiku... aattelin vaan...
-... no-jo-mä ihmett... tai-no, ootha-sä
aika karvane - ja iha harmaaki-jo ...
ja eiks-teill-oo sellane sanontaki ett "seura
tekee kaltaseksee?"
- .. juu on kyllä, mut ...
-No ONNEKS ... toi käy-nyn-noipäi ..
ettei must-vaa tulis tollast .. sun-näköst ihmist
.. hui-apua mikä ajatus!
-Noo ... äläs nyt sentään .. innostu,
mikäs vika nyt minussa? Mitä?
- juujuu .. eimikää eimikää ... apua!
*
Sivu 98
05.02.2024
Ihmisvallat ja voimat
-"Ihmisvallat ja voimat
maailmaa tuhoavat;
syntyvät, kasvavat
aikanaan lahoavat.
Ja täyttyy maa kaikesta
hyvästä - ja pahasta.
Kuinka kaunista kaikki - on toisillen
kuinka raskasta kaikki on toisillen.
Toisilla kaikkea yltäkyllin, ylitse toisten
ja toisilla kuin tyhjät kipot
ja vaivain takana kaikki
- myös vesi ja ruoka.
Ei tasan käy onnen lahja
- elon taakka.
Maa on täynnänsä rikkautta
kuin oudoilla tavoilla jakautunutta
kun köyhäin alla ois suuri valta
heille tuntematonta.
Mut' rikkain valta
tahtoo syödä kaiken köyhäin alta.
Ihminen on kuin ahne - paska
jos kädessään hällä on vallan kahva
ja rahan valta.
Ja kansain määrä on kasvava
joil' vähiten on vaurautta
kasvaa halu saada rikkautta
yltäkylläisyyttä, helpompia oloja
kun näkee sitä muilla olevan - alkaa matka
vaik läpi koko maailman.
Rikkaat varjelevat rikkauttaan
jota köyhät tavoittaa
miten ruokkia kaikki
- miten rajoittaa.
Miten kasvattaa heitä
miten vaurastuttaa
miten rikkaille voimaksi
yhä enemmän vain
oman vaurautensa kasvuksi.
Ja, kun kohta on liikaa kaikkea
ihmiskuntaa, saastetta
sotaa ja rauhattomuutta
kun kukin vaatii osaansa
Maan antimista, ravinnosta.
Ja kun köyhälle riittäisi vähäinenkin
mut' rikkaalle kuin ei riittäisi mikään
eikä luopuisi hän mistään
rakentaen kuin ikuista oloa
vaik elo ainainen mahdotonta.
Vain määränsä kullakin on
toisilla vähäinen taakkainsa alla
toisilla pidempi, helpommalla.
Mut' kullakin aina määränsä pää
jota ei voi häivyttää.
Mut' rikkaat vallassaan omaansa puolustaa
suunnitelmia rakentaa
miten kansakuntaa turvaa
miten parhaiten sairauksilta suojaa
miten ravinnon määrää lisää
ettei menehtyisi yksikään
ennen elonsa määrää.
Niin ...
Mutta, miten kaikille riittää
ett' kaikilla ois kaikkea
miten rajoittaa rajusti kasvavaa ihmiskuntaa
kun Maapallolla on kaikessa rajansa
ja, miten turvata oma vaurautensa ja valtansa
ettei vain vähenisi, ja että vain kasvaisi.
Niin ...
Hullu maailma
miten pukea sanoiksi kaikkea
ja kun kaikessa viel suuria valheita
ja totuuden piilotuksia
- eikä ole luvallista edes kertoa
miten maailman asiat oikeasti ovat.
Mutta, älä huoli, maailma!
ei mikään ole vailla tarkoitusta
valheiden kautta uuden rakennusta
- sen uuden kauniin valmistusta.
Noo, ... eihän se päivässä
ei vuodessakaan ...
vaan, jo kymmenessä monia muuttaa
vanhaa kadottaa
ja uutta alkaa esille nostaa.
Raskastahan se on, tottakai
mut' muutos hyvää ja esille sai
kun vaihtuu väki, vaihtuu valta
tulee sijaan uusi ... valtaa kaikkialta
- Maan tasapainoa.
Ei enää yksi ainoa, vaan, usea
toinen toisensa avulla
ratkoo ajallisen ongelmia, vailla sotia
- kokemuksista opittua.
Kas, valta se on vallallakin
suunnitelma suunnitelmillakin
ei ihminen ymmärrä uusia säätää
mut' yllänsä ihmisen on suurempi
joka kaiken päättää."
1.000/10.000
*
Sivu 99
Hiljaista eloa, vaik maailmalla pauhaa
sodat, valheet, ei anna rauhaa
- ja sanat ovat hiljaa - kuin odottaen
suunnitelmien toteutumista.
23.02.2024
Katsottava ylemmältä
-"Ylemmältä ylemmältä ...
- pitää katsoa ylemmältä
nähdä valheitten oikea määrä
ja tarkoitus suuri
sillä, ei toteudu muuten se
minkä tarkoitus on juuri.
Näyttää pahalta
jos katsoo alhaalta;
yksi valhetta yhteen suuntaan
toinen jo toiseen
- riitoihin, sotiin johtavat suuriin.
Ja, valheitten mukaan
kulkevat kansat ristiin rastiin
uskoen sanoja johdettuja
salaisiin suunnitelmiin
outoihin suuriin
luullen omiinsa mukavuuksiin
toisten tuhoihin, ahdistuksiin.
Vaan, kaiken takana
on suunnitelma suuri
jota ajallinen vaik omakseen luuli
... ja saakin kuin omaansa hyvää
- toiselle pahaa -
rahaa, valtaa.
Kullekin aikansa omaa
monenlaista pahaa
joka maailman rakennetta muuttaa.
Toiset saa hyvää
monet raskautta, vaivaa
- aika maailmaa muuttaa
mutta, tuota ei näe läheltä
näkee vain päiviä, hetkiä
ja yksittäisiä kuvia
- toisille pahoja
- toisille vaik huvia
... molemmat ovat niitä muutoksia
joiden tarkoituksia
ei ajassa elävä tajua.
Siksi on katsottava kauempaa
jossa yksityiskohdat katoaa
katsottava ylemmän ylempää
siellä avautuvaa näkymää
joka ei lepää ihmisissä, ei kansoissa
vaan, kokonaisuuksissa
ja Maan tulevissa ajoissa.
Ihminen tuntee
sotii, taistelee
etsii ilonsa hetkiä
elää surunsa päiviä ...
mitä ovat nuo kokonaisuuksien rinnalla
- eivät sinne kuulu, ei näy
vain ajan kello käy.
Noo, jossain pankissa tallella
on kunkin tunteet matkalla
siellä kasvavat, ja ovat tulevien aarteita
tulevien ihmisten matkalla
salatulla tavalla.
Joten, ei hukkaan joudu yksikään huokaus
ei itkun parahdus
ei vihan, katkeruuden kyynel
- ei ilonkaan
kaikki tavallansa rakentavat tulevaa.
Eikä silloin kukaan muista, ei tiedä
mikä kaikki oli suuren muutoksen määrä
josta nyt nauttia saavat
uudet kansat ja uudet maat
jotka uutta rakentavat ja luovat tulevaa
matkalla kohti sitä suurta unelmaa
jota kohti kaikki kulkeneet
omalla matkallaan."
1400/14.000
*
Sivu 100
23.02.2024
Paljon ois sanoja
-"Kuinka paljon ois sanoja
joita ajassa sanoa
ett' vois rauhoittua tää raskas maailma
joka muutoksen kourissa
elää nyt monella tavalla.
Raskautta toisilla
pelkoa monilla
ettei vallan hajoaisi
tämä ajallisen maailma
kun julmia silmiä, ajatuksia
on kaikkialla.
Syylliset syyttää syyttömiä
ja näin syyttömistä tehdään syyllisiä
ja siteet katkaistaan ”syyllisiin”
ja yhdytään ”syyttömiin”.
Ja pian ei kukaan enää erota
mikä on totta, mikä valhetta.
Mutta, jotta vois pelastua
tää raskaaksi käyvä maailma
joka ei enää ihmistä, elämää arvosta
ja jonka tähdiksi on noussut
valta ja mammona
on kaikki pakko tasata - taas kerran
ja uudelleen avata seuraava
- tuleva maailma
ja aloittaa kuin alusta
tämä arvokas ja upea luomus
- ihmiskunta.
Ei tämä ole loppu, vaan korjaus
ja alku uudelle ihmiskunnalle
joka on taas lupaus
tulevalle kehitykselle ja kasvulle
kohti, ja matkalle
- sille suurelle unelmalle.
Miksi? On se suuri kysymys.
Miksi muutos.
Miksi jatko.
Miksi se suuri unelma.
Ja, unelma - kenelle?
Ihminen ei osaa sellaista rakentaa
ei oikein siitä edes haaveilla
ilman sotia ja toistensa tuhoja.
Ja ahneutta yhä enemmästä - itselle.
Niin, miksi.
Miksi pitäisi kehittyä joksikin.
Miksei vaik lopettaa kaikki kasvu
- tyhjentää vaik koko Pallo
ja jättää vain silleen
omalle kehitykselleen.
Miksi? Mihin tarvitaan tää ihminen
ahne, omahyväinen
- vaikka hyviäkin on -
mut' hyvä on pahan edessä voimaton.
Niin, mikä tarkoitus on ihmisen
synnyn, kasvun elon kuolon
- unohduksen.
Kaiken tuon pienen kulun
maailmankaikkeuden pimennossa
pienellä lähes näkymättömällä pallolla
loppumattoman avaruuden sisässä
yksinäisenä pienenä pisteenä
joka on kuin ei mitään
avaruuden mustassa syvässä
tuntemattomassa ulottumassa.
Ja jossa jokainen sen elävä
on vain yhden hetken kestävä
elävä - sit' kuoleva
unohtuva."
Kuvasiko lie taas tuo Saarnaaja
tätä ihmisen kauneutta
jossa koko ihmiskunta on kuin vain
yksi pieni ihminen tarkoitusta vailla.
Vai, keksitkö sinä sen?
*
- ... ai, kysyksä-mult, vai ?
-Noh .. vaikka. Mitäs sanoisit?
- ... noo ... annas-ku-mä-vähä miäti ...?
-
Sivu 101
26.02.2024
Mitä, oikeasti
-"Lopettaa hetkeksi
päästää kuin itsestään irti
elämästä ja elämän kuvitelmasta
maailmasta
jostain asetetusta tavoitteesta
pyrkimyksestä
tutkimuksesta ymmärtää aikaa ja hetkeä
maailman menoa
- ja antaa kuin kaiken vain olla.
Ajautua kuin jonnekin sivulle
pois odotuksista
ajallisen ajatuksista
... ja sitten alkaa nähdä
jollain uudella tavalla
tätä elämän hetkeä ja kaikkeutta
... mikä on tärkeätä
mikä kuin turhuuden turhuutta.
Minkä, oikeasti, voi jättää omasta elosta pois
ja mikä, oikeasti, tärkeämpää olla vois.
Keskittyäkö vain tähän hetkeen
tai omaan itseen
ja tutkia sitä kaikkea
vaik kuinka syvälle.
Voiko jättää se kaikki vähemmälle
ja oppia katsomaan elämän suuria kuvia
oppia hahmottamaan kokonaisuuksia.
Löytää uusia totuuksia ajallisen valheista
ja niiden takaa.
Miten tämä maailma oikeasti makaa
ja minne se matkaa.
Ja oppia, mitä kaikkea löytyy
kaiken elon takaa, alta ja yltä
menneistä, olevista ja tulevista
... ja erottaa kaiken ajallisen turhuuden
ihmisen salaisen ohjauksen
ja vallan, kaiken ajallisen takana
ja, kuka, tai mikä
kaikkea, oikeasti, johtaa, ja ohjaa.
Ja mihin, oikeasti, kannattaa ajassa panostaa
mitä rakentaa
että rakentaisi, oikeasti, tulevaa
eikä vain ajallisen katoavaa
jolla ei, oikeasti, ole suurtakaan arvoa
kauempaa katsoen
- millä on oikeata arvoa ajassa tulevien."
*
Sivu 102
26.02.2024
Pelko ja peloton
On yksi iso joka pelkää
ja on paljon pelkääviä pieniä.
On vain yksi, joka ei pelkää
ja jota kaikki pelkääjät pelkää.
Iso haalii kuin turvakseen pieniä pelkääviä
luullen, ett' pelko siten katoaa
- mutta, ei
pelko kuin vain edelleen kasvaa
vaikka pelkäävien joukko suureksi kasvaa.
Mutta, se yksi, jota kaikki pelkääjät pelkää
ei pelkää mitään
ei edes kasvavaa pelkäävien joukkoa.
Ja, pelkäävät ovat olevinaan oikeassa.
Mutta, peloton ... ei heitä pelkää.
*
- ... no, mikä toisit-o? Joku arvotus vai?
- .. juu, vissiin kai ... ehkä se liittyy johonkin
ajallisen koulumaailmaan .. tai jotain sellaista.
- .. aijjaa .. no, onneks mä-enn-oo ihmine.
-
Sivu 103
27.02.2024
Uskoa ajalliseen
-"Uskoa ajallisen totuuksiin
taustoja tutkimatta, tuntematta
- ja ajaudut harhaan.
Vaikka, voi miten vaikeata
onkaan uskoa
että moni asia, mitä sinulle ajassa tarjotaan
elosi matkassa opetetaan
voikin olla
kuin jotain salaista ohjausta
opettajien, puhujien, julistajien harhoja
tai
jonkun suuremman vallan tahtoja, tavoitteita
vallata valtaansa vaikka koko maailma
pienissä palasissa
yksittäisissä ihmisten ajatuksissa
uskoissa ja luottamuksissa
- ajallisen elonsa koko matkassa."
*
Sivu 104
-Kas, mitäs Taikuri .. menneiltä mailta.
Mikäs sinut tänne, kaukaisille ...?
Taikuri: -Ohimennen vain ...
kun muistelin menneitä matkojain.
28.02.2024
Elämän tikarit
Ne kymmenet, ehkä sadat
lähtöhetkien tunnelmat
kuin pienet tikarien pistot
mun muistojeni taulussa
elämäni oudossa laulussa
ovat jälkensä jättäneet
- osin jo arpeutuneet pistoinsa jälkeen.
Mitä kaikkea iloa
ja ajallisen nautintoa;
järvien rantoja, metsiä
tanssia .. tanssia, öitä yhdessä nauttia
kasvoja katsella, suudella
ja ihoa kosketella.
Ja sit' taas toisesta erota
omaan runoilijan eloon palata
lähtöhetkellä hellästi halata
- sen piston taas tuntea - molemmilla.
Elämän kauneutta sekin
- ja sit' taas tavata
eron ikävän jälkeen kiireesti halata
ja toinen toisesta uudelleen nauttia.
Kaikkea aina aikansa
vähäisen elon matkalla
... saada kuin lahjaksi
ja taas luovuttaa pois, ajaksi
- vaiko iäksi
taas rakentaa elo uudeksi
uudeksi kasvuksi.
Arvet monet haalenneet
jokunen jo kokonaan poissa
- jotkin viel punottaa
ihanista yhteisistä muistuttaa.
Todellista elämää ...
ei ajan valheita
vaan, elämän syviä
ihania tunteita ja muistoja
... jotka hetkeksi vapauttivat
tämän vaarallisen ajan
tapahtumista ja valheista
ja vähin erin kasvavista
peloista ja ahdistuksista.
Tulevien suurempien tikarien uhista.
*
Sivu 105
02.03.2024
Johtajasta
-"Kansa saa
juuri sellaisen johtajan
kun kansa ansaitsee ...
jos rauhaa rakentavan
niin, rauhan johtajan
jos kansa tahtoo sotaa
saa se sotaisan.
Vaan, valitettavasti
kansa ei huomaa, mitä se haluaa
- eikä se huomaa, mitä se saa
- ja propagandat ohjaa
ja ulkoiset voimat
kuin näkymättömät ohjat, jotka ohjaavat
salaisesti muuttavat kansain kohtaloita.
Ja suuremmat voimat
Maata kuljettavat
tulevia muuttavat
ja kansat itse haluavat
muutosta ja kuin turvaa
- sodan hurmaa.
On siis kummallista
miten kansa itse ei sitä huomaa
miten he itse itsellensä
rakentavat surmaa."
-Mäen-ainaskaa haluu mitää .. sotaa
ja mull-on tää maha jo muuteski ihar-risa
.. katov-vaik!
- .. no niinn-on ...oikein kunnon vatsahaavat.
Mutta, ethän sinä edes äänestänyt.
-No ehämmä voinu - ehämmä-oo ihmine.
Äänestik-sä sit?
- ... en .. en voinut.
- ... no mikset?
-Minä oisin halunnut rauhaa.
- ?? .. mä-en-kyl-tajuu tot ... mut onneks mä en ..
- .. niin, ”ett' sinä et ookkaan ihmine”
- .. niij-just!
-Hei mutta ... mulla olis tässä neula ja
vähän lankaa ... jospa minä vaik ompelisin tuota
sun mahaas niin s...
-ET! Koskes-siihe! tollasella .. mokoma .. apua.
*
Sivu 106
04.03.2024
Totta ja satua
Kuinka paljon ylemmä
ois noustava
ettei näkisi tänne alemma
sen aikoja
eikä tarvitsisi elää
sen tulevia kauhuja
... ja vaik' palata takaisin sitten
kun kaikki on valmista
ja nauttia silloin
niitä tulevien kauniita.
-”Suuria toivot, ajattelet, ystäväin
ei elämä kulje näin
ett' vain mentäis ja tultais
halujen mukaan.
Ei sellaista voi tehdä kukaan
vaik joku jossain sellaista opettaa
- ihmisten toive-maailmaa.
Vaikka tämä nyt onkin
kuin astuisi toisten varpaille
ei kuitenkaan tule uskoa
ajallisten joutavia.
Kasvaa ylemmä, on totta
ja aikanaan sinne kadota itse kukin
omille tasoilleen ja paikoilleen
- on sekin totta.
Mutta, että itse ees taas kulkea
on eräänlaista satua
... vaikkakin, kaikessa
on jotain totuuden suuntausta
ja siitä juuri virinnyt
ihmisten satukuvia
ja ajallisen ajatuksen unia
vailla syviä totuuksia.
Vaan, väliäkö sen
jos kulkee tullen mennen
- ajallansa avautuvat totuudet
ajallisen takaa
kun edemmäs matkaansa jatkaa.”
*
Sivu 107
04.03.2024
Ajallisen ja ylemmän väreet
-”Sinä ihailet viulua
sen sointia ja kauneutta
samoin selloa
kuin ajallisen arvokkuutta.
Molempia tahtoisit osata
- siitä vähän harmitusta -
kun puuttuu sitä taitoa
kuulla oman käden kautta
sellaista kauneutta.
Kuuntele muiden tekoa
- ei vaivatta kasva se taito
korvalle, mielelle, tunne aito.
Kyseessä ajallisen värähtelyn kauneus
- ajallisen rajallisuus
vaikka, aina on myös osansa ylemmä.
Kaikella omansa tehtävä
ajallista, ajatonta, rakenna
- näkymätön maailma
täynnä musiikkia - ja sanoja.
Sanat soivat siinä kuin musiikkikin
mutta, sanat paljastavat totuuksia
musiikissa ovat salattuja ajallisen takana
- yhteistä kauneutta.
Mutta, sanojen valta
on kaiken takana;
ajallisten sanojen
ajallisten soitinten
... ei tietenkään kaikkien ajallisten
vaan, vain niiden
joilla on ylemmän syvyyttä ja kauneutta
korkeutta ja ulottuvuutta
- paljon salattua on tässä kaikessa.
Ja, ihmiset etsivät ajallisista
niitä ylempiä ulottumia
- ja saavuttavat jotain lähteensä mukaan
kukin saa omaansa mukaan.
Ja se, mit' maailma arvostaa
ei aina ole sitä
millä ois todellista arvoa
mutta, ylemmän osat saa hän mukaan
joka ylemmät sisällään kohtaa.
Ylemmän tuntee, ken ylemmän tuntee
ajallisen kohtaa kaikki
ken ajallisissa ajallisia kuulee.
Soittimissa on väreensä
myös ihmisväreen takana
samoin kuin myös sanoilla
väreensä ylemmillä ja ylemmiltä
- molemmilla.”
*
Sivu 108
08.03.20024
Mitä ihmettä
Mitä ihmettä!
Vaiko jotain kuin lopun alkua
kun keskellä yötä piti kelata
läpi kuin koko mennyt elämä
aina nuoruudesta
koulujen, töiden, avioliitojen, lasten
läpi vuoskymmenten
kaikenlaisten elon muutosten
- tapahtumia, hetkiä sieltä täältä
ja täältä, nyt kaukaa katsoen
kuin turhuuden turhuuksien.
Mihin ihmeessä minä tarvitsin sitä kaikkea
elon kuin tyhjänpäiväistä kokemusta
josta nyt, siis kaukaa katsoen
ei ole kuin suurtakaan arvoa.
Kunhan vain jotenkin koluttu
tätä outoa eloa.
- Kaikenlaista kasvua.
No, niin varmaan ...
kun mitään ei ollut valmiina
kaikkea vain piti koluta
ja monenlaista oppia
vaikka, nyt siis kaukaa katsoen ...
oliko se kaikki tarpeellista.
Eikö vain olisi jotenkin muuten voinut päästä
nykyisille vuosille
ilman noiden menneitten vuoskymmenten vaivoja
- kuin turhanpäiväisiä kasvuja.
Onko kaikilla muillakin tää elon matka
samanlaista sotkua
hetkin kuin jotenkin tärkeätä ja arvostettua
... jopa upeata
mutta joka kuitenkin, siis nyt kaukaa katsoen
kuin ihan toisarvoista - turhuuden turhuutta.
Eikö tätä eloa ois voinut elää jotenkin toisin
viisaammin, arvokkaammin - selkeämmin
ja kuin monia pois jättäen
- ja jotenkin suoraan tänne kauas
kun nyt näkee selkeämmin elämää
- enemmän ymmärtäen.
Voi ihmettä!
Millainen elämä!
Vai, katsonko vielä
vaik kahdenkymmenen vuoden takaa
- jos sattuisin elossa olemaan -
tätä tämän hetken eloa
että, voi sitäkin, mukamas viisasta vaihetta
kun luulin jo jotain elosta ymmärtäväni
että, voi turhuuden turhuutta tätäkin
- sitä samaa elon sotkuako
oli viel sekin.
-Mitä ihmettä?
Minä huokaan nyt keskellä yötä
kun yllättäen kelaan läpi
tätä eloni turhuutta.
Mikä kaikki tässä, nyt oikeasti
on ollut niin tarpeellista.
Oliko lie elämässäni ees mitään arvokasta
- oikeasti!
-Nooni! Nyt se on sitten avattu
eteesi elon koko matka.
Ja, kuinka vaikea sinun itsesi
on ymmärtää kaikkea
- ja kuinka ankara olet omalle elollesi
ja sen matkalle.
Et ymmärrä, miten pienistä palasista
kasvaa elämä.
Miten jokaisella pienelläkin palalla
- kuin sillä turhuuden turhalla
on oma tarkoituksensa ihmis-rakennuksessa.
Kuin suuri talo
jossa jokaisella kivellä, tiilellä
on oma paikkansa
Jos jokin kivi puuttuu, on siinä reikä
ja jos niitä puuttuisi paljon
hajoaisi pian vaikka koko talo.
Ja, niistä vaik pienistä murusista
rakentuu se perusta
jonka päällä, ja päälle kasvaa kaikki
koko se elämä.
Ja jossa aina uuden tiilirivin päälle
kasvaa seuraava rivi
- ja nousee talo
vähin erin kohti korkeutta, taivasta.
Pienet hetket, kuin yksittäiset kivet
kasvattavat ja rakentavat sen rakennuksen
jonka päällä nykyinen elosi makaa.
Ja tietenkin nyt, täältä ylemmältä
näkee enemmän ja kauemmas.
Ja tosin, niitä alempia kiviä ei täältä näe
ovat kuin piilossa siellä
jossain talon sisällä
mutta, niiden varassa seisoo
sen talon oma maailma.
Ei kannata olla niin ankara omalle talolle
vähin erin kasvaneelle rakennukselle.
Ehkäpä siellä, oikeasti
ei olekaan yhtään turhaa vaihetta
sitä rakennusta nyt kantavaa kiveä
- sitä ”turhuuden turhuutta”
vaan, että kaikki on ollut tarpeellista
ja hyvää oppia rakennuksen
sen ihmis-rakennuksen kasvussa
- elämän rakennuksessa.
Ja ilman noita
rakennuksesi alla olevia kiviä, elon vaiheita
ei voisi olla tätä nykyistä tasoa täällä korkealla
josta siis näkee nyt enemmän, ja kauemmas.
Eikä siellä alapuolellasi
ole ainuttakaan turhaa kiveä
vaan, ne kaikki kantavat edelleen
tätä elosi rakennusta.
Hyvää tekoa
ei sorru, vaan kestää edelleen
ja kaiken sen päälle voi yhä edelleen
rakentaa uusia kiviä ja kerroksia
joista aina vaan
voi nähdä edemmäs ja paremmin
tätä kaikkea eloa ja sen tarkoitusta.
Eikä tuomita
niitä alla olevia rakennuksen vaiheita
joiden päällä ja varassa
elää ja kasvaa vahvana
tää koko yksi elosi matka.
Eikä se talo ole vieläkään valmiina
vaan, rakennuksen edessä
on vielä paljon kiviä ja rakennusaineita
joista tulee muurata yhä uusia kerroksia
- joiden ylle vasta
voi tulla se katto ...
vai, jätetäänkö lie vaik auki
josta hyvä katsella
kaunista taivasta
sillä, eihän täällä ole mitään sadetta
jolta rakennusta tulisi suojata
vaan, ennemminkin on tarpeellista
että yllä oleva lämpö ja valo
saa pitää rakennuksen kuivana
ja kauniina
valaisten kaikkia niitä rakennuksen kiviä
jotka kaikki ovat tarpeellisia
nyt, ja tulevina aikoina.
- ... onneks-mä-enn-oo ihmine ... eikä mull-oo
mitää tommosii kiviikää ... mull-ov-vaa nää karvat
enkä-mä-kyl yhtää mieti-et mist ykskää niist-ontullu.
-Niin, ja voitko kuvitella
että kaiken tuon ”turhuuden” päälle ja varaan
on rakentunut oikea jättiläinen elämän uudessa koulussa
noiden turhuuden turhuuksien päälle.
Elämän suurta ihmettä
jota ei ajallisen maailma voi tarjota
vaan, kun rakennus on kyllin suuri ja korkea
... vaikka siis kuin "turhuuksien" päälle rakentuva
sille on voitu laskea uusi kerros
aivan uutta rakennusainetta
jota tämä ajallisen maailma ei voi tarjota.
Mikä ajallista, se on ajallista.
Mikä ylemmiltä, se on ylhäistä
ei enää näkyvää, vaan näkymätöntä
ikuista ulottumaa.
Mutta, edelleen ... kun ajassa ollaan
on ajallisen rakennuksella osansa kantavaa
jonka päälle siis rakentuu uutta ulottumaa.
Se on ihmettä
jota ajallisen on vaikea ymmärtää
sillä sitä ei näe
eikä sitä voi mitata ajallisen välinein.
Mutta, kuten äänellä, sen värähtelyllä
on ajallisensa rajat
on sen alla ja yllä ... toinen ”elämä”.
Samoin on tällä rakennuksella
näkymätön osa sen yllä - ja alla.
*
- ... totaa aa ... tai-no ... antaa olla.
Sivu 109
14.03.2024
Gentzun FB-tarina 
Gentzu-koala - hmmm ... totaa .. mitäs mä-ny
-tähä-sit .. hmmm ... nnnoj-jaa ...oon täs matkannu,
tai siis ton Narrin kans yhes ollaa matkattu maat ja meret,
jossai korkeuksissaki käyty - tai nii-toi ainaski niit selittää
välillä.
Emmä-sen tarinoist aina oikee tajuu, mut .. pakkoha täs-o
sen-kans matkata ja kestää ... eihä-se-yksi mitekää pärjäis.
Nonii, maat ja meret menty .. ja kaikellaisii juttui kirjoteltu
- mä välil-vähä tarkistelen sen juttui. Ymmärtääköhä se
aina itekkää mitä se oikee kirjottelee ... sellasii öisii
tarinoit se väsäilee. Nukkus vaa enemmä ... ehkä ne jututki
ois-sit-vähä viisaampii.
-Jaa, mitäs sinä koala siellä koneella rapiset...?
- ... emmitää ! kuha vähä kattelen .. näit juttui.
-Mutta jotainhan siellä rapisi,
yritätkö kirjoittaa jotain.
-E ! .. tai-no ... jotai-vähä näpyti.
-Aijjaa ... näytähän vähän minullekin.
-ET KATO! Emmä mitää ... et kyllä!
- ... aijjaa .. pikku matkakertomusta, vai.
- ... noo-niin-no .. vähä .. tai ei
- ... jaa ... ”pakkohan .. ei pärjäis, hmmm
... yhessä kirjoteltu, hmm-m ... ymmärtääkö itekkää ... ”
Ai että tällaista kuvausta aattelit ... aika paljon noita
kirjoitusvirh...
-ÄLÄ RUPEE ! ... mulle ... soli-vaa sellast
pikku alustavaa juttuu, tai sillee - vähä harjottelin.
- ... no juu .. siltä se vähän ... mutta, ihan
ookoo se on. Jatka siitä vaan, harjoitus tekee mestarin.
- ... joo ... nii, ehkä viel sustaki ... joskus ..
- ... nnniin just (ja syvä huokaus) Mutta,
hyvä kun sinä olet matkassa mukana, asiat aina
hoituu, vai mitä.
... Enkä minä ilman sinua ois mitenkään ...
-Nii-et-oiskaa ! ... mitenkää pärjänny tät
reissuu ... hyvä ku-oot itekki sen huomannu.
- ... niinpä - ja matkaa saattaa vielä olla,
ehkä paljonkin.
- ... aijjaa ... no, mä koitan kyl jaksaa hjelppii sua.
- (huokaus) hyvä, kiitos koala.
Tuli taas niin turvallinen olo.
... Mutta hei, koala, tossa juuri aamuyöllä tuli taas
ihan uutta juttua, ”pitäis puhkaista uusi reikä”. Sinähän
tuolla kyselit että, mitähän tässä kirjoiteltais.
Jospa siitä taas tarinat jatkuu.
- ... no hyvä sit .. ett-jatkuu ... mä autan kyl sua.
-No hyvä. Aloitetaan sit heti .. aloita sinäkin ...
- ... ... ookei ookei ... ai ett-jotai reikii-kö?
-Niin, anna palaa. Minulla kulkee jo.
*
Sivu 110
15.03.2024
Uusi reikä
Kuin jatkoksi noille viime pohdinnoilla (Sivu 108)
avautui kuin uusi visio, sen alkusanat vasta
mutta sanat jo alkoivat kulkea.
Koalalle ehdinkin jo asiasta mainita, kun se
tuolla FaceBookissa salaa itsekseen tuumaili.
Mutta, heti se innostui ihan suunnattomasti.
Ymmärsin vain kuin sanat:
”Puhkaistaan uusi reikä”, ja siitä se lähti.
Ja mitähän kaikkea siitäkin ...
-”Puhkaistaan uusi reikä
tähän maailman tietoisuuteen
niin ajalliseen, kuin myös ajattomaan.
-Heei! Mut toiha-o hyvä idea ... joo
totaa ... mites mä .. sen-sit oikee ...
-Niin, puhkaise uusi.
Etsi ja odota
älä omin päin tuotosta
äläkä jotain jo valmista
jonkun muun puhkaisua
sillä, sehän on jo olemassa
tavalla tai toisella.
Mutta, uudessa on aina jotain kaunista
... arvokasta, elämän tarkoitusta
viedä eteenpäin jotain uutta
rakentaa sitä tulevaisuutta
- viel tuntematonta tulevaisuutta.
Siin' on tehtävää ja tarkoitusta
enemmän kuin koluta tuhansia vanhoja
jo matkattuja reikiä
jotka eivät enää anna uutta
... jos katsotaan maailmankaikkeutta
ne ovat vain pieniä palasia
menneitten matkoilta
... ehkä vain "oman aikansa lapsia".
Suurinta ois löytää, kuunnella
tämän ajan lapsia
jotka rakentavat tulevia
- ja niitä unelmia, mit' varten
tää ajallisen matka tarkoitettu on.
Yllä kaiken tämän ajallisen ahdingon.
Joten siis, jospa taas uusi visio
... näin vain, taas
yhden aamuvarhaisen ajatuksen
ja suunnan muutoksen
elosi tulevaisuuden
jolla on merkitystä sinulle itsellesi
ja kauttasi vaik kuinka monelle
- uudelle ajalle.
-No, koala, saitko ajatuksesta kiinni?
- ... jjj-joo ... kyl-mä ... ootas viel-vähä
... siis .. porata joku reikä, vai .. niikö ...
-No juu, matkalla ollaan,
matkalla ollaan - yhdessä.
- ... voik-sen .. nähä?
-Jaa, hyvä kysymys, koala. Ehkäpä
sen voi nähdä vain sanoina paperilla
- ainakin alkuun - tai jollain ruudulla.
-Aha ... joo ... niim-mäki täs sit aatteli.
-Hyvä. Pannaan sitten sanat yhteen, jooko.
- ... jjj-joo ... yhtee ... mitäs sul-sit-ois siel?
-Niin, tarkasti ajatellen ... älä käytä eloasi
valmiita vanhoja reikiä tutkien - nehän on jo -
vaan, uusia kuunnellen, tulevia palvellen
sillä, vanhoilla on palvelunsa
menneissä kertoa ja kuvata
- uusissa rei'issä on tuleva!
Niistä nyt uusi suunta ja unelma
jossa on ajallisen ja ajattoman arvoa.
Ja avaruuskin on vain jotain
ajallisen ja ajattoman välimaastoa
vailla suurta totuutta
... joka on tuon kaiken takana.
Sillä on arvoa
ja sinne tulee nyt matkata
ajallisen matkalla.
Kuvittele, ajallisen arvoton
rakentamaan tulevaa maailmaa
sillä, ihmisen ajallinen
on vain vajavainen.
Mutta, ihmisen ajaton osa
sille tuleva ei ole mahdoton
- ajalliselle se mahdoton on.
Ajattoman maailma ja tuleva
mahdollinen on.
-Tuosta muistuikin mieleeni runo
jonka hautakiveeni tekstiksi sain
jo vuoskymmen sitten. Se kuului näin:
”Täss' lepää hän
ken kirjoitti auki elämän
elon tien ja kohtalon
jostain tulon ja jatkumon.”
Siinä on lopussa tuo sana "jatkumon"
joka siis ehkä pian jo eessä myös
tuon Runoilijan on.
Koko runo tästä
- ja sieltä toinen runo alusta; "Hautajaisissa".
*
Sivu 111
15.03.2024
Odottelun ajatelmia
Onko kyseessä jumalten taistelu
- tai taistelut
kun kaikilla sotien osapuolilla
on omansa kohde rukouksilla
joilta anotaan apua
... toisen tuholle.
Kenellä on se suurin ja voimakkain jumala?
Kuka vastaa / auttaa parhaiten?
Vai, onko ehkä kellään sitä oikeaa auttajaa
- onko kaikki vain turhaa?
Vai, sopivatko lie jumalat keskenään
miten sodissa edetään?
Jospa siellä kaiken yllä
vaik se Suurin Voima ja Valta
joka vaikuttaa kaikkialla
yllä näitten ajallisten jehujen
jotka luulevat olevansa yllä
kaiken ajallisen touhujen.
Nyt sitten vain odotellaan niitä reikiä
joist' sisälle kurkkien
salattuja viisauksia urkkien
jois' ois apu ajalliselle
ahdinkohon kasvavalle.
Mikä ois se tärkeä
jost' apu, rauha ... onnellinen elämä
vaik' vaivaa sotain uutiset
monenlaiset sairaudet ja elämän uhat
pelkäävät ihmisraukat.
Mistä aukosta sellaista apua
että, vaik' muuttuu maailma
ois olo turvaisa.
Ja minulla apuna, kuin aseina
vain nämä virtaavat sanaset
nyt äänekkäässä maailmassa niin hiljaiset.
Ja, mistä niihin se luvattu voima
joilla palvella
ajan raskautettuja ja sairaita.
Vaikka, juurihan sanoilla
on aikaan saatu tätä
maailmassa kasvavaa pakoa ja kauhua.
Sanoilla sanoilla
kiivailla, kovilla, valheellisilla
jois' ei yhtäkään lupausta
levosta ja rauhasta
kaikki vain aseista ja varusteluista
ja niillä kilpailua
- ja mustia ruumispusseja
joka suunnalla.
Ja päättäjät ovat olevinaan niin viisaita
mutta, ei ainuttakaan hellää sanaa
löydy sanojen lippaista
- vain pelotuksia ja uhkia.
Niin, mistä tähän nyt se reikä
jonka avaaminen tois sopua ja rauhaa
ja uutta kauniimpaa aikaa.
Onko se edes mahdollista
kun kaikki kuin vain sotaa kaipaa
ja julmin ottein yrittävät
Maata ja sen oloja parantaa.
Missä on se reikä
mistä viisaus, ymmärrys aito
ja yhteinen hyvä tahto?
Kuin utopiaa jo, on tuo ajallisen ajatus
vaikka olisikin tässä
se jokin salainen lupaus
ett' sanoilla olisi se voimallinen varustus.
Niitä nyt oottelen katsellen ylös - alas
sivuille joka suunnille
- myös itsen sisälle.
Ei noista apua, näyttää nyt juuri siltä
- mutta, entäs jos katseen voisi kääntää
näkymättömille ulottumille
niin ... josko siellä ois
se oikea varustus nyt ajallisille.
*
Sivu 112
15.03.2024
Sanoista ja voimista
Sanoilla ja uskolla, luottamuksella
- ei millään Raamatun opeilla
vaan, sen yllä olevalla ...
- jokin universumin laki? - Ei.
- Raamatun ajallinen laki? - Ei.
- Oman ylemmän osa? - Juu.
- Oman mielen omatunto? - Osittain.
- Ajattoman laki, eli
ylemmän näkymättömän maailman laki? - Se juuri!
= Korkeimman laki.
- Jumalien lait? - Ei!
*
Milloin olen voimallinen sanomaan
niitä muuttavia sanoja?
Sillä, ei ole muuta vaihtoehtoa, asetta
kuin nuo Ylemmän Voiman Sanat.
Millainen värähtely pitää olla - suuriin?
Pieniin riittää pienemmät.
-”Vaan, varottava
jos käyttää voimallisia sanoja
ettei huomaamatta vastusta maailmankaikkeutta
taivaitten avaruuksia, korkeuksia
joil' juuri on niitä suunnitelmia
tätä pientä Maata koskevia.
Tieto tulee olla, ja taito.
Kas, ei ole yksinkertaista
tämä ajattomien aseiden käyttö.
Tulee tuntea, tietää maailmankaikkeutta
ja Ylhäisiä Ulottumia
- ettei ajallisen mitättömillä ajatuksilla ja tunteilla
vaik' vastustaisi tulevan maailman rakkautta
Maata ja ihmistä kohtaan
ja, ettei vaik' vahingossa voimallisilla sanoilla
taistelisi pahan puolella hyvää vastaan
pyrkien säilyttämään juuri sitä
mikä vaatii muutosta ja poistoa
ett' uusi maailma vois esille tulla
ja kehittyisi, kasvaisi ihmisrotu, Maa
joka nyt suurella voimalla
itseänsä tuhoaa.
Sillä, ihmisviisausko määrittää sen
suunnan ja vastustuksen.
Vain Korkeimman Voimalla ja näöllä
voi varmistua oikeasta vastustuksesta
ja ... tarvitaanko edes sitä
ettei väärillä teoilla juuri vastusteta sitä
minkä tuleekin toteutua
jotta kaikki olevainen voi muuttua.
Suureksi viisaudeksi nyt nouseekin se
mikä on totuutta kehitykselle
ja millä voimallisilla sanoilla
voi oikeasti tukea muutoksia.
Eräs viisas puhuja, näin väitetään
opetti kerran että
”tapahtukoon sinun tahtosi”.
Vaikka onkin tuo ajan saatossa
alkuperäisestä muutettua
on ajatus ja totuus siinä kuitenkin oikea
eli, saakoon toteutua se
mikä on oikein Suurelle Suunnitelmalle
niin suurelle, ettei ihmismieli, -aivo, -ajatus
voi kyseiseen yltää
mutta, Korkeamman Ulottuman ymmärrys
voi olla aivan muuta
kuin on ajallisen ihmisen ajatus.
Korkeamman ihmisen ajatus on aivan muuta
kuin on ajallisen ihmisen ajatus.
Ja ihmisessä voi olla nuo molemmat ajatukset.
Toinen ihminen elää ja toimii, ajattelee
tuon ajallisen mukaan.
Ja toinen, kuin samanmoinen ihminen
elää ja näkee toisin
täysin vastoin, kuin ajallisin voimin.
Siksi tulee tavoitella
sitä ylemmän näkyä ja ajatusta - sen voimia
että voisi viisaasti oikein toimia silloin
kun hallittavanaan on ylempiä, korkeampia voimia
joissa on niitä oikeita
maailmaa muuttavia voimia
- ajallisen voimia vastustavia.
Siis, nyt juuri onkin se suuri hetki
mitä kuin toivoa, anoa
mitä pyytää jostain Ylemmiltä
Korkeammilta Voimilta
... että saisivat ne oikein toimia
ja toteuttaa tämän ajallisen välttämättömiä toimia
jotta, ajallisen maailma kaikkineen
vois oikealla tavalla muuttua
- ei ajallisen vastustaessa
vaan, sen sovussa ja kiitollisuudessa
vaikka, ajallisen ajatus
pelko, väärä pyrkimys, ois aivan muuta
- päinvastaista
joka ei sallisi muutosta
vaan, enemmänkin toivoo että
pahuus saisi jatkua ja jatkua
vaikka jo niin paljon
on kaikkea vääryyttä ja valhetta
ja sotien raskautta.
Miksi noiden jatkumista
pitäisi kaikkialla kuin rukoilla
- se on sokeutta.
Sillä, se Suuri Suunnitelma
- joka ei siis ole se ihmiskunnan
ja sen valtojen ”suuri suunnitelma” -
toteutuu joka tapauksessa
sen Suurimman Vallan ohjauksessa.
Ihmistä ja ihmiskuntaa helpottaisi se
jos se näkisi ja ymmärtäisi
mikä se oikea hyvä tahto on
ja millainen se tulevan oikea
elämän ja rauhan unelma on.
Rakentuu se tulevien uusi
hieman kauniimpi ja puhtaampi kehitys ja suunta
jossa jokainen askel, pienikin, on suurta.
*
Sivu 113
16.03.2024
Ajallisen matkailua
Kuin ajallisen kaunista
kuin salaista matkaamista
putsaamista, parantamista
- osin hyvää ja oikeata
mutta, vain ajallisen näkyväistä
kuin kelle tahansa mahdollista seikkailua
ylemmän tunnetta mitättömällä vaivalla
- vain rahalla.
Eräänlaisella tempulla
helppoudella suosiota
ajallisen vähän ylemmillä voimilla
turhuuksiin kantavilla
hetkellisillä avuilla
joill' ei rakenneta tulevia
- vain ajallisen pikku unelmia.
Mielenkiintoista ”markkinarakoa”
johon on helppo tarttua ja uskoa
ett' ois jotenkin tärkeällä paikalla.
Vaan, onko niin ...
Kuuluu kuin osana ajallisen uskomuksiin
joita on vallalla satoja
... ellei vai' tuhansia.
Mutta, ovatko todellisesti oikealla asialla
vaiko toteuttavat vain
ihmisten mieli- ja vallanhaluja
kuten on ollut aina
pitkin ajallisen kausia.
Inhimillisiä voimia
ihmisiä johdattavia
valtoihin pelottavia
ankaria valtarakenteita pienistä suuriin
vain ajallisen ulottumiin
- sitä ylemmän Ylemmän totuutta vailla
joka kuitenkin vaikuttaa kaikkialla
yllä ajallisten tekojen ja voimien
kaiken nähden ja tuntien.
Se oikea suuri muutos
on uhkana kaikkien
ajallisten voimien ja suuntien.
Siksi ois tärkeätä, jos halutaan rakentaa uusia
... ajallisten hävitä
jotta ajallisen kaunis maailma
voi uudelleen kasvaa ja kukoistua
toteuttamaan sitä suurta ja oikeata
Korkeimman hyvää tahtoa.
Suuria sanoja
vailla ajallisen valtoja.
*
Sivu 114
17.03.2024
Ajallisen vallat
Ajallisen vallat
saavat aikaan sodan kauhut
mutta, Korkeimmat vallat
alistavat ajallisen vallat
joilla rakentavat ja aikaansaavat
ajallisen muutokset ja uudet ajat.
Näin vallat yhdessä
ovat yhtä ajallisen toteutuksissa
ja vaikea erottaa, ellei ole erottamisen kykyä
mikä johto on yllä, mikä alla.
Osa voi myös olla vain ajallisen omaa
sen suurempaa tarkoitusta vailla
- vain ajallisen omaa kohinaa.
Mutta, ajallisen pauhut ja kauhut
voivat olla myös Ylemmän tekoa ja tahtoa
jolla muuttaa ajallisen oloa ja valtoja
joilla on suurempia tarkoituksia
kauas kurkottavia
ja uusia rakentavia.
Ja näin niihin on vain suostuttava
sillä, vastustus on turhaa
vaik kulku ois millaista tappoa ja murhaa.
Sillä, tulevaisuus kaiken hoitaa ja parantaa
ennallensa asettaa
... ei vanhalle tavalle, vaan uudelle
sille tulevaisuudelle
jota kohti ajallinen on aina matkalla.
Se on kehitystä ja kasvua
jota on tapahtunut kautta aikain
ihmisten maailmassa
ja tulee olemaan vastakin
ylempien ajatuksin.
Siksi tulee olla tarkkana - ettei tuomita tekoja
joiden alkuperä ei ole ajallisen tiedossa
sillä, teko mikäkin
on hyvä yhdestä
paha toisesta
ja kuka sanoo, kumpi on oikeata
- toinenko vain
vaiko osuutta molemmilla.
Elämä ei ole niin mustavalkoista
ett' kuin pahalta näyttävä ois vain pahaa
ja että hyvältä näyttävä ois aina vain hyvää
... sillä, hyvän takana on monesti pahaa
ja pahan takana voi olla hyvää.
Jos muuttaa katseen kulmaa
voi totuuden kokonaisuuden ymmärtää
vaikka ajallisen vajavainen näkö
ei sitä nää.
*
Sivu 115
21.03.2024
Voimalliset sanat
Mitä minä sanoisin voimallisilla sanoilla
elämää, maailmaa muuttavilla.
Siis, jos minulla olisi tuollaiset voimalliset sanat.
Sanoisinko, ”tulkoon rauha”
vai, sanoisinko,
”muuttukoon maailma uudeksi ja kauniiksi”.
Mitä minä sanoisin?
Mikä olisi suurta viisautta
mikä vain omaa tahtoa
mikä yleistä maailman toivetta
- tuo vaatisi suurta ymmärrystä.
Ja, olisinko lie vaik vihollinen toisille
jos pyydän erilaista hyvää toisille;
toisille ajallisen iloa ja nykyisen jatkoa
ja toisille tuomiota, ajallisen vaik kadotusta
tai sitä muutosta, josta maailmalle pelastusta
- tosin vain tuleville
ei nykyisille oleville.
Vaatii siis viisautta sanoa: ”Tapahtukoon näin”
mutta, ... kummin päin;
ajallisenko hyväksi
vaiko, tulevien aikain parhaaksi
nyt vaikka maailman tuhoksi
tai, juuri sen pelastukseksi
uudeksi kasvuksi, kehitykseksi siihen suuntaan
mi' Ylemmän suuri suunnitelma on
vaiko sen vastustukseksi
ajallisen vallan ja ihmiskunnan parhaaksi - nyt
- joka kuitenkin johtaisi
maailman tuhoksi hetkeä myöhemmin.
Ja, ajattelenko itseäni, läheisiäni, tuttuja
miten heille
onko hyväksi heille ensimmäinen vaihtoehto
vaiko tuo toinen
ja, miten näkisivät he
... anomus hyväksi heille, vaiko tuleville.
Jos päätöstäni kyselen heiltä
ehkä vastauksen jo tiedän
vaihtoehdot jo hulluiksi tiedän
ja, mihin perustuisi toiveensa, tahtonsa
onko tärkeä tulevan maailman
- ihmiskunnan kasvu ja unelma.
Onko näköä kokonaisuuden kannalta
kaikkeuden kehityksen suunnalta.
Siis, jos omaan ne Ylemmän voimalliset sanat
maailmaa muuttavat
ja, jos vastuu kaikesta olisi minulla
... tai kellä vain
jolla hallussaan, vallassaan
ois maailmaa muuttavia Ylemmän sanoja
niin, katsonko itseäni
katsonko ympärilleni
katsonko maailmaa nyt olevaa
vai, katsonko tulevaa
sen uutta valtaa, ja uusien ihmisten eloa ja rauhaa.
Noo, minähän jo pian alan olla
lähtevien vuorossa
vaan, onhan monia, jotka vasta
ajallisen matkansa alussa
tai keskellä elonsa taivalta.
Perustuisiko päätös ajallisen inhimilliseen
vaiko tulevan inhimilliseen
sillä, ihmiskunnasta kaikkineen nyt kyse on
ja enemmänkin vielä ...
koko tämä elomme upea Pallo
jolla myös on kuin omansa tahto.
Ja nuo kaksi yhdessä ovat se ihmiskunnan tuleva
kasvu ja unelma.
No, nyt kuitenkin
minä omalta osaltani teen päätöksen
johon sain viisauden ja ymmärryksen.
Siispä minä sanon näin:
"Tulkoon ja tapahtukoon näin ..."
(nuo sanat vielä piilotan,
ehkä kerron jälkeen päin
kun ajallisen muutoksen toteutuneen näin)
Jos kellä muulla
on Ylemmän viisauden ja ymmärryksen sanat
hän samoin tehköön omansa päätöksen
ja voimallisin sanoin käynnistäköön
tämän ajan muutoksen
sen mukaan, kuin Ylemmän ymmärrys on.
Muuten ajallisen ihminen
on tuon päätöksen edessä voimaton.
Tietenkin joku voi jo ajatella niin
että, tein sitten päätöksen niin tai näin
maailmassa toteutuu kaikki aikanaan
oikein päin.
Luottamusta tuokin, ja uskoa ett'
kaikki elomme hetket rakentaa tulevia aikoja
ja sen muutoksia.
Niin, mitä sanot sinä, arvoisa kuulija
mikä on tärkeintä
- ajallinen, vaiko aika tulevien.
Molemmilla on tietenkin oma arvonsa
eessä ihmiskunnan unelmien.
*
- ... totaa ...millos-sä aattelit
parantaa täm-mum-mahan?
... son iha risa.
Sivu 116
25.03.2024 00.20-
Hyvät ja pahat
On niin paljon hyvää ja kaunista
ja kauniilta hyvältä näyttävää.
On myös paljon pahaa
ja myös pahaa niin hyvältä näyttävää.
Kuinka paljon, oikeasti
on hyvää ja pahaa maailmassa
... ja miten määritellä hyvä ja paha.
Jos hyvä on elämää säilyttävää
ja paha on elämää hävittävää
niin, millä mittarilla vois mitata sen
määrän hyvyyden ja pahuuden
- ja kun vielä moni hyvältä näyttävä
voikin olla pahaa
ja pahalta näyttävä vaik jotenkin myös hyvää.
Kuin mahdoton tehtävä sanoa
maailman jakoa hyvään ja pahaan
mut' ylemmän tiedon viisaus
ja ylemmän ymmärrys
voi sanoa sen
maailman tasapainouden.
Ja, mikä määrä pahuutta vois riittää
aiheuttamaan uuden alkua - taas kerran.
Jos kokonaisluku sata
määrittää määrän hyvän ja pahan
niin, mikä on nyt niiden raja.
Ja, mikä on sen rajan arvo
josta seuraa uusi alku
- siis, se suuri muutos
jonka tuloksena se uusi alku
ja uuden maailman kehitys ja kasvu.
Sitä ei osaa vastata ajallisen äly
- eikä se keinokaan,
vaikka kysyttäessä ei vastausta annakaan
- noudattaa kuitenkin ”luojansa” arvojaan.
Mutta, Ylemmän tieto ja taito
kaikkeuden ymmärrys aito
voi antaa todellisen tiedon kummastakin rajasta;
hyvä / paha, ja muutoksen raja.
Ja nuo arvot ovat tänään: 25 - 75 ja 19.
*
Sivu 117
30.03.2024
Merkityksellinen
Olenko merkityksellinen
toiselle, itselle
... maailmalle
tai, vaikka vain Suomelle?
Haluanko olla?
Pitäisikö minun olla?
Irtoanko ... merkityksestä.
Haluanko vielä pitää jotenkin kiinni.
Onko se tarpeellista.
Sivuanko vain ajallista, ajallisia
sen enempää koskettamatta
- vain hipaista
muuten pysyä piilossa.
Miksi selittää itseä.
Miksi avata sisäistä
- ulkoistakaan.
Onko tarpeenkaan?
-"Irrota!
Yrittämisestä
ajallisen elämästä
turhuudesta ... katoavasta
... kauheasta, sotaisasta, raskaasta
hajoavasta maailmasta."
Onko tarkoitusta vielä ... enää?
tarkoitusta, kenelle? - Itselle?
Jollekin läheiselle?
... Maailmalle?
Haluanko ... olla tarpeellinen.
- Ja miksi?
Pitäisikö jotain pelastaa?
Maailmaa?
Ajallisen oloa?
Jotain ystävää, ehkä?
Miksi? ... yrittää pelastaa.
Kaikkihan on kuitenkin katoavaa
- ja juuri nyt niin muuttuvaa.
Pelastaako sitä.
Jotenkin puolustaa
tätä hajoavaa katoavaa maailmaa.
Siis, olenko merkityksellinen?
Edes itselle.
Olenko mukamas viel jollekin toiselle.
Ja - tahdonko ees olla.
On Pääsiäinen ... kuoleman aamu.
Pitäisikö jo piankin nousta.
Nousta - mihin?
Ajalliseenko vielä kerran
- sehän on laskeutumista.
Nousta jonnekin ylemmä
vapautua tästä elämästä.
Vai ... olenko merkityksellinen?
Kenelle? - Itselle?
Jollekin ajalliselle?
*
31.03.2024
Mutta,
eikö tuo juuri
ole se ajallisen harha
tai piirre, olla jotenkin tärkeä
- merkittävä.
Haluanko, oikeasti, olla merkittävä?
Kuinka paljon helpompi
keveämpi, on elämä
olla vapaa tuosta
omituisesta pyrkimyksestä
- olla jotenkin merkittävä.
Niin, onko tarpeen ... olla merkittävä?
-"Ajallisen turhuutta - katoavaa
vaikka joku sitä arvostaa
- turhaa.
Se sisäistä murentaa
ett' olla jotain ois tärkeää
- jos se piankin jo häviää.
Mut' sisällään vahva
vailla ulkoisen asemaa - on voimaa
joka ei ole katoavaa
vaan, se kantaa
vaikka katoais kaikki muu
- maailma muuttuu.
Ihminen vahvistuu vaik ulkoinen katoaa
sisäisen muutoksen voimaa
- se ihmistä kantaa.
Olla merkittävä, kuin jokin suuri
- ja huomenna ei
se mukanaan kuin kaiken vei.
Sisäisen merkittävä
ei ulkoiseen näy
hän turvaisasti tietään käy
ja kantaa muita
ruokkii sisäisiä suita.
Ja, katoaa turhat
kasvaa voima
- se elämän voima
joka ei näy ajallisissa
vaan yksin ajattomissa
kauas kantavissa
- ajallisiin voimaa antavissa
laskeutua kuin alas
katsoa aikaa
- elää hetki sitä."
Se siitä ”merkittävyydestä”
ajallisen tarpeettomasta pyrkimyksestä
painosta - pelosta
jos en ole
tai, jos olen, niin ... jos en enää olekaan
kun kaikki katoaa.
-"Merkittävyyyden tavoittelu on turhaa
se on sisäisen heikkoutta
ja kuin hiekalle rakennusta
... joka kaatuu ja lahoaa.
Sisäisen voima on eri
se on muuta
tukevalle perustalle rakentuvaa.
Kyse on vapaudesta."
*
-"Heei ... mitä sä-ny? Mikä-sull-o?
Mä-en-kyl tost paljoo tajunnu-mut ... ootha-sä mulle
iha merkittävä ja tärkee .. eks-ookki.
Ja ... tää-mum-mahaki pitäis parsii - ehiksä?
... jossai välis vaik vähä ..."
Ja alkaa se muutoksen kuu
- se jokavuotinen muutoksen kuu
jo neljännenkymmenennen kerran
- taas kerranko kaikki muuttuu ...
2.200 / 23.000
Ja ne arvot ovat tänään: 24 - 76 ja 19. (-> s.116)
Sivu 118
04.04.2024
Pirstaleiksi
Pirstaleiksi
vaik' pienellä pyssyllä
tai suurilla panssareilla
lennokeilla
ja vaikka voimallisilla aseilla.
Pieni itku
jo huomenna unohtuva
kuka laski ruumiita
sodan tantereilla.
Liian paljon halua
ratkoa ongelmia aseilla
uskoa valheita
ja mennä sotaan mukaan
vaikka pienellä pyssyllä
suurilla panssareilla
voimallisilla aseilla.
Kuka laskee ruum...
*
Sivu 119
14.04.2024
Raskasta aikaa
Raskasta aikaa
voimia kadottaa
- maailma kuin hajoaa.
Vain pieni osa ihmiskunnasta
ajan hetkeä tajuaa
miten maailma oikeasti makaa
- ajallisen voimat maailmaa kadottaa.
Sotaa sotaa!
Kuka rauhaa rakentaa
- kuin tuntematonta sanaa.
Ja, ketä ees kiinnostaa
kun maailma ajatuksia salaisesti
muovaa ja sumentaa.
Vain pieni osa väestöstä
ajan merkkejä seuraa
- ja viel vähempi ymmärtää
ja vieläkin vähempi jotenkin vastustaa.
Kuinka on mahdollista
ett' kansa ei huomaa, on kuin sokeaa.
Vai ... pitääkö sen ollakin juuri niin
matkaammehan uusiin tuleviin.
*
Ja ne arvot ovat tänään: 17 - 83 ja 19. OHO?
(-> s.116)
Sivu 120
14.04.2024
Vaan, tänäänhän on ....
Niin, tänäänhän on se päivä
se eloni kuin suuri merkkipäivä, 14.4.
kun tasan 40 vuotta sitten
muuttui mun maailmain.
Jäi vanha taa
ja elämä alkoi uusiin kuljettaa
menneet pois ja uutta sijaan
sivusta katsoen kuin eloni pilaan.
Vaan, elos' ollaan, vielä.
On kuljettu outoja teitä
vaan, kaiken lopullista tarkoitusta
en vieläkään tiedä.
Ja joka vuosi
tähän samaan aikaan, avautunut jokin uusi
avartunut yhä enemmän tää elomme suuri.
Vaan, mitä se tuokaan tänään
tässä muutokseni kuussa
jotain uuttako taas
- vaik voimat on ihan maas'
ja kuin hajoamispisteessä
on tämä turvallinen elomme aika ...
- Niin, vaikka ... ihanat laivatanssit taas
on mun eloni taika.
*
-Totaa ... oliks-mä sillo-jo mukan?
-Jaa missä?
-... nii-et .. oliks-mä jo sillo sun-kaa
kusä lähit tälle reissulles ... sillo nelkyt-jotai...
-Jaa, silloin ... hmmm ... et ollu vielä silloin
sinä tulit remmiin vasta myöhemmin ... ehkä
noin kymmenkunta vuotta myöhemmin.
- ... aha .. no, missäs-mä sit olin ... enne ?
- ... jjjaaa ... jos sä sit olit vaikka siellä ...
Australiassa, tai jossain ...
- ... aha ? - hei mut ... tää mun maha ov-viel ...
*
Sivu 121
19.04.2024
Hyvän ja pahan raja
Hupsista, se on muuttuva
- ja taas muuttunut.
Onko lupaus alkanut
raja avautunut.
Ja se, mikä vielä pidätti
sen aika juuri ohitti.
Mennyt on rakentanut muutosta
seurannut kehityksen kasvua
ja rajaa vahtinut.
Ylittyikö raja
kun pimeni aurinko
vaik vain hetkeksi ... jossain
vaiko lie merkiksi sen
muutoksien alkamisen.
Ja ne arvot ovat tänään: 17 - 83 ja 19. (-> s.116)
Ja, ketä koskee muutos;
koskeeko minua
koskeeko maata jossa elän
koskeeko vaik kaikkia
- onko kohteena koko maailma.
Miten meille sitten käy, kysyy ihminen
joku ajallisia seuraten.
Tapahtumat kehittyvät, kasvavat
kansat varustautuvat - sotivat
toiset puolustautuvat
toiset tulevia rakentavat
- kaikki kuin sotaa haluavat
rauhasta ei sanaakaan.
... Noo, onhan aina jokunen jossain
jotka uhkia näkevät ja vastustavat.
Valheita kylvetään
ja niihin uskotaan
- suostuuko kukaan taustoja tutkimaan.
... Ja, väliäkö sen
synnyttivät muutoksen
ihmisiä murskaten
sotia aloittaen.
Vaan, nyt ylittyi raja
ei minkään valtakunnan
vaan, hyvän ja pahan määrän raja.
Vaiko, tulevien tarkoituksen
jota varten on kaikki
niin ”hyvä” kuin ”paha”
”totuus” ja ”valhe”
ja, joiden eessä ihminen
on vain pieni
suuren pelilaudan osanen
ymmärtämättä kokonaisuutta
toisten osallisuutta pelin tulokseen
kaiken suureen tarkoitukseen.
Mitä voi tehdä ihminen
vain pieni yksinäinen
tai, vaik joku joukko päättäjien
- tai, vaikka yksi koko kansa
kukin ollen vain kokonaisuuden pieni osanen
osallinen suuren muutoksen.
*
- ... hei mut ... eihän-noi jutut mua koske, eihä
ku mähä-enn-oo ihminen ? vai ... enhä
Sivu 122
20.04.2024
Pelottavia kuvia
Suuria suunnitelmia
pelottavia profetioita
aikain saatossa kasvaneita omia tulkintoja
ihmisten käsissä kulkeneita, muuttuneita
... jotain kuitenkin jäljellä
vain suuntaa antavia
kuitenkin pelottavia
ajallisen aikaa, elämää, tulevaa muuttavia.
Hyvä tietää
raskasta kuulla ja uskoa
muutoksien tapahtumia
toteutuvia silmien edessä
uutisissa, kuvitelmissa
valheellisissa kuvissa
sillä, myös valheiden kautta toteutuvia
sekamelskoja.
Vaikka kuitenkin, jossain taustalla
salaista ohjausta
ajan mukaan muuttuvaista
maailmaa muuttavaista
suuren suunnitelman mukaista.
Vaan, onko suunnitelma suuri
kuin on ihmisen mieli ja tahto
vai, onko kuitenkin kaiken yllä se
joka vie toteutuksen
viel Suuremman Suunnitelman perille.
Ja miksi? Kysyy jo ihminen.
Miks tulee muuttaa
kuin maailma onnellinen?
Onnellinen? Kenelle?
Tietämättömille.
Vaan, tieto lisää tuskaa
jota edeltä tietäminen vaimentaa
mutta, tietämättömiä tapahtumat kauhistuttaa
kun kaikki toteutuu ja tapahtuu
kuin yllättäen, salaa.
Mutta, kaikki kuitenkin kaikkia koskettaa
toisin toisia, ja toisia toisin
joitakin kuin ei laisinkaan
joilla on voimaa ja valtaa.
Vaikka, kukaan ei kuitenkaan
voi elää maan päällä ikuista aikaa
vaan, ajallaan kaikki, itse kullakin
tyhjiin katoaa.
Ja silloin ... niin
alkaa toteutua se
mistä ei kirjoitettuna ole paperille
ei menneille, ei tuleville
ei millekään ajalliselle
vaan, yksin ajattomille.
Ja tässä on se pelottomuus pelon päälle
ja tapahtumien vyöry ei olekaan pelko
vaan, pelottoman turva
kun ajallisen kuorma on kuin unien harha
joka aamulla herätessä onkin poissa
ja voi taas elää
uusien unelmissa.
Ja kaikki mennyt olikin vain kuin pahaa unta
jonka hetken muistaa
ja sit jo pian unohtaa
ja voi iloiten alkaa elää ja rakentaa
sitä uutta maailmaa.
Vaan, miten lohduttaa nukkuvaa
joka elää ajallisen todellista maailmaa
jost' ei voikaan herätä
vaan, on elettävä
kaiken muutoksen keskellä
ja koettava jokainen tapahtuma
ilman tulevan turvaa
kun kaikki ympärillä
on vain yhtä surmaa.
Niin ... sanojen valtaa ajallisten yli
se on ainoa pelkääjän turvallinen syli.
Sanojen valta
nostaa kuin kauhujen suosta
ja istuttaa pelon sijaan ilon
ja odotuksen turvan.
Ja kaiken tapahtuman takana
on se odotuksen hurma
ett', ... ei mitään hätää
kaikki on vain ajallisen muuttuvaa
ja muuttavaa elämää
joka on vain hetken kestävää
ja sen jälkeen luvassa
jotain viel tuntematonta hyvää.
Ketä enää kiinnostaa
miten ajallinen aika
tällä pallolla eloa jatkaa.
Luokoot he taas uudet tulevansa
ja tulevainsa kuvat
hyvät ... ja pahat
pelottavat, ja pelastavat.
Näin on ollut aina
ja näin on aina oleva
salainen tarkoitus on kehittyä ja kasvaa
kohti suuria tulevia
- niitä ikuisia salattuja unelmia
joista ajattomat jo näkevät
suloisia unia.
*
-Heei, mäki näin just unia .. viime yänä.
-Ai jaa, millaisia ... kerro, muistatko vielä.
- ... hmmm .. sä vaa naurat niille ...
- .. no een naura, kerro vaan ...
- ... ... noo .. mä-olin jossai oudos paikas
ja siel-oli paljo kaikenlaisii lehtii, jotai eukalyptuksii
ja sellasii. Niit mä-sit napostelin ... eikä tää
risa mahakaa siel häirinny olleskaa ...
- millos sä muute aattelit parsii täm-mun mahan?
-Hyymm ... hieno uni, koala, hieno uni.
-Olivai ... etkä sä .. nauranukkaa sille.
-No en tietenkään ... se oli upea uni.
- ... niim-mustki se oli, sellane.
*
Matka jatkuu seuraavassa osiossa +4
> Tuleva aika